tiistaina, joulukuuta 19, 2017

Sillisalaattia - osa 2



Joulun odotusaika on perinteisesti uutisten kannalta hiljaista. Tämä vuosi tekee asian suhteen poikkeuksen, kiitos valtakunnan päälehtenä pidetyn Helsingin Totuuden.

Konsernin ensimmäinen lehti

On vaikea käsittää, mitä Helsingin Sanomat tavoitteli tekemällä jutun Viestikoekeskuksesta ja kertomalla, että lehdellä on hallussaan salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. Seuraavan päivänä poliisi teki kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin, kun tämä oli yrittänyt tuhota tietokoneensa kovalevyä vasaralla.

Tapauksesta ei siis puutu koomisia piirteitä kuten ei myöskään Totuuden toimituspäällikkö Esa Mäkisen selittelyistä:

” Kaikkien, myös Helsingin Sanomien etu on toimiva, lakia noudattava tiedustelu. Asiakirjojen ja artikkelin julkaisemisen tärkein tarkoitus oli tuoda Viestikoelaitos julkisen keskustelun piiriin.”

Tuomalla Viestikoekeskuksen julkisuuteen Totuus ja sen toimittajat todennäköisesti rikkoivat lakia. Lisäksi se yhteiskunnallinen epäkohta, jota julkisuudella pyritään korjaamaan, jää harvinaiseen epäselväksi. Jos lehti olisi oikeasti kiinnostunut tiedustelulain aiheuttamasta uhasta kansalaisten yksityisyydelle, se ei olisi tarvinnut jutun tueksi salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja.

Totuuden linjassa sen sijaan ei ole mitään epäselvää. Lehti on asemoinut itsensä Helsingin punaviherkuplan omaksi sanomalehdeksi, jota yhä harvempi Kallion ja Käpylän akselin ulkopuolella viitsii enää lukea. Lehden journalismi on muuttunut täydellisen vastuuttomaksi samalla tavalla, kuin sen pääasiallisen kohderyhmän eli vihervasemmiston toiminta on. Tunnuslauseena on: ”Minä päätän, mitä lakeja saan rikkoa.”

Sanotaan, että journalismi on itseään korjaava prosessi. Valitettavasti tällä lauseella on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Mitä enemmän Helsingin Totuuden levikki putoaa, sitä raivopäisen ideologisemmaksi lehden journalismi muuttuu. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila  kirjoitti pääkirjoituksessaan, että HS ei ole enää uutisväline. Turkkila toteaa:

” Poliittiseksi aktivistiksi ryhtynyt media pelaa HS:n johdolla häiriintynyttä peliä, jossa journalistiset säännöt riippuvat siitä, kenestä kulloinkin on kyse. Suosikkien teot selitetään parhain päin, inhokit demonisoidaan ja häpäistään.”

Itse kukin voi todeta tämän lukemalla silloin tällöin lehden juttuja. Jopa lehden ”tähtijournalisti”, Bonnier-palkittu toimittaja Saska Saarikoski vaimoineen on seonnut täysin Donald Trumpin takia. Tämän kuun alussa Saarikoski haaveili jopa Watergatesta, joka kaataa Donald Trumpin presidenttiyden.

Itse muistan Saarikosken jo 80-luvulta, jolloin hän oli Ylioppilaslehden toimittaja ja ”nuori vihainen mies”. Tuolloin Ylioppilaslehti lensi asuinpaikassani yleensä lukematta suoraan paperinkeräykseen. Nykyisin valtamedia on pelkkää Ylioppilaslehteä ja mennyt paljon sen 80-luvun versiota pahemmaksi.

Konsernin toinen lehti

Sanoma-konsernin toinen edustaja, valheellista isänmaallista imagoa ylläpitävä Iltasanomat kunnioitti sisarlehtensä ahdinkoa olemalla vaiti. 

Sen sijaan lehti kävi vastahyökkäykseen uutisoimalla näyttävästi Teuvo Hakkaraisen törttöilyistä Eduskunnan pikkujouluissa. Perinteisesti toimittajien ja kansanedustajien välillä on hiljainen sopimus, jonka mukaan vastaavista törttöilyistä ei kirjoiteta. Tällä kertaa siitä oli pakko kirjoittaa, koska huomio piti jotenkin saada pois Helsingin Totuuden omista törttöilyistä. Hakkaraisen humalainen sekoilu tarjosi toimittajille myös tilaisuuden hurskastella. Totuuden penaali Marko Junkkari ihmettelee Perussuomalaisten kaksinaismoralismia ja sitä, kuinka Hakkaraiselta siedetään ihan mitä tahansa törkeyksiä tahansa. Itsekin ihmettelen Totuuden penaalien kaksinaismoralismia, jossa hurskastellaan ”sananvastuulla” ja samalla toimitaan kansallisen turvallisuuden kannalta vastuuttomasti.

Iltasanomat antoi suunvuoron lievästi häiriintyneelle ja puutteellisella lähdekritiikillä varustetulle Timo Haapalalle, joka sai sutia olan takaa. Haapala toteaa:

”… viitasaarelainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on omalla toiminnallaan parin vaalikauden aikana pilannut eduskunnan arvovaltaa enemmän kuin yksikään hänen edeltäjänsä.”

Lisäksi hän antaa ilmaisia neuvoja:

” Nyt kannattaisi miettiä pikemminkin, mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan erosta eduskunnasta – vapaaehtoinen lähtö voisi olla paikallaan. Eroja on myönnetty pienemmistäkin syistä. Pakolla edustajaa on paha panna pihalle, edustajan mandaatti on liki pyhä.”

” Mutta kysymys kuuluu: voiko eduskunnassa olla kansanedustaja, jota muut – varsinkin naiskansanedustajat – joutuvat pelkäämään?”

Luulen, että tavalliset suomalaiset pelkäävät tällä hetkellä enemmän, millä tavalla Helsingin Totuus seuraavan kerran vaarantaa kansalaisten turvallisuuden. Haapalan jutussa oli aluksi paljon asiavirheitä, mutta ne on linkin takana olevassa juttussa jo korjattu.

Hakkaraisen ahdistelema Veera Ruoho on taekwondon entinen Suomen mestari ja olisi halutessaan voinut satuttaa Hakkaraista pahastikin. Ainakaan Ruohon ei ole syytä pelätä Hakkaraista.
Sanoma-konsernin penaalit toivovat, että uutisointi Hakkaraisesta veisi huomion pois konsernin päälehden rikollisesta ja valtakunnan turvallisuutta vahingoittavasta vastuuttomuudesta.

Kohti lopullista tuhoa

Luonnollisesti toimittajat puolustelevat kollegoitaan. Toimittajat ovat nykyisin yksi vähiten arvostetuista ammattikunnista eikä heidän törttöilylleen tule sympatiaa kuin toisilta toimittajilta ja Helsingin punaviherkuplasta. Sympatiaa ei luonnollisesti lisää häpeämätön hurskastelu. Totuuden päätoimittaja Kaius Niemi oli yksi #sananvastuuvalan vannojista. Toivon sydämestäni, että Niemi saa maistaa sananvastuuta oikein olan takaa. Jos vankilatuomiota ei tule, olen tyytyväinen myös Niemen potkuihin. Koska lehden sairaus on terminaalivaiheessa, seuraava päätoimittaja tuskin pystyy kurssia kääntämään.

On todennäköistä, että juttu Viestikoekeskuksesta kiihdytti huomattavasti Helsingin Totuuden levikin alamäkeä. Mikäli alamäki alkaa uhata lehden olemassaoloa, on mahdollista, että lehti ryhtyy lobbaamaan valtion tuen puolesta. Toivottavasti päättäjillä riittää viisautta olla antamatta tekohengitystä kuolevalle toimialalle.

Lopuksi on syytä mainita Helsingin Totuuden ja Sanoma-konsernin kannalta kiusallinen uutinen. Andorralainen tuomioistuin päätti olla luovuttamatta Ilja Janitskinia Suomen viranomaisille esitutkintaa varten. Repikää siitä, penaalit.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä journalismi onkin itseään korjaava prosessi.Prosessi vain on hitaanpuoleinen.Helsingin Pravdalla ja muulla marxilaismedialla ei kuitenkaan ole sen journalismin kanssa ollut enää mitään tekemistä vuosikausiin.Journalismi sanan liittäminenkin kyseisiin propagandisteihin on lähinnä suomen kielen raiskaamista jota heidän ajamansa ideologia toki tekee muutenkin päivästä toiseen esim. kieltämällä sanoja toisensa jälkeen.Se journalismin korjaava liike on pikkuhiljaa tapahtumassa verkon puolella eikä Helsingin Pravdan mädättäjillä ole siihen mitään,siis yhtään mitään sanottavaa.Pravda voi pitää sen ihanan raikkaan 70-lukunsa.Muualla sen aika on hitaasti mutta varmasti ohi.

Vasarahammer kirjoitti...

Anonyymi: "Se journalismin korjaava liike on pikkuhiljaa tapahtumassa verkon puolella eikä Helsingin Pravdan mädättäjillä ole siihen mitään,siis yhtään mitään sanottavaa.Pravda voi pitää sen ihanan raikkaan 70-lukunsa."

Erittäin hyvin sanottu.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä tyyppi tämä pikkuhippeli Hesarin päätoimittajana on? Työura? Sotilasarvo? Perhesuhteet?

Kumitonttu kirjoitti...

Pravdan ongelma näkyy sen työntekijöiden haluttomuudessa käydä vuoropuhelua asiakaskuntansa kanssa. Normibisneksessä asiakaspalaute on ihan ykkösjuttu, mutta toimittajat aloittavat rääkymisen rasismista ja suvaitsemattomuudesta samalla sekunnilla, kun tulevat haastetuksi.

IDA kirjoitti...

"On todennäköistä, että juttu Viestikoekeskuksesta kiihdytti huomattavasti Helsingin Totuuden levikin alamäkeä. Mikäli alamäki alkaa uhata lehden olemassaoloa, on mahdollista, että lehti ryhtyy lobbaamaan valtion tuen puolesta. Toivottavasti päättäjillä riittää viisautta olla antamatta tekohengitystä kuolevalle toimialalle."

Mähän sanoin jo ajat sitten, että Hesarin tavoite on tulla mielipidelehtitukea nauttivaksi mielipidelehdeksi.

Ihmettelen kyllä enemmän valtion totaalista rappiota, kun mielipidelehden toimittajatytöllä on hallussaan sotilastiedustelun erittäin salaisiksi luokiteltuja asiapapereita, eikä tehdä muuta kuin, että mielipidelehden hallituksen puheenjohtaja pyytää presidentin tapaamaan itseään.

Anonyymi kirjoitti...

Tässähän se on ohje nykytoimittajille ihan pähkinänkuoressa: ”. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen ottaa vastaan tietoja ja mielipiteitä”. Ongelma alkaa vaan olla se, että yhä useampi hakee ne tiedot ja mielipiteet jostakin muualta kuin valtamediasta ja oppii sielläkin lukemaan sen, mikä on rivien välissä. Objektiivisuutta ja erilaisten mielipiteiden sietoa sieltä on turha hakea, mutta itsepähän kuoppaansa kaivavat.

Onko yhdestäkään isompilevikkisestä lehdestä löytynyt vasta valmistunutta selvitystä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tälle maalle aiheuttamista rahallisista kustannuksista? Yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat sitten toisen tutkimuksen aihe. Tuli tuo eduskunnan joululomakin Hakkaraisjupakan ohella todella kreivin aikaan. Poliitikkojen ei tarvitse edes perustella, miksi raiskaustuomioita ei myöskään katsottu aiheelliseksi korottaa. Ehkä he kohta katsovat leipäjonojen lyhentynisenkin omaksi aikaansaannoksekseen, kun kansalaisille tarjoillaan eioota. Onneksi laittomasti maassa oleville annetaan asunto, ruokaa, vaatteet ja lääkkeet, joten kiire täysihoitolasta omilleen pärjäämään siirtyy kauaksi tulevaisuuteen ja uusia ”paperittomia” sikiää ennätysvauhtia.

Slarba kirjoitti...

Hakkaraisen pussailusta seurasi yleinen paheksunta ja jopa rikosilmoitus.
Googlettamalla Kissing Junker löytyy kuvia pahemmasta pussailijasta, Jean Claude Junket pussaa kaikkia sukupuolesta riippumatta.
Onkohan rikosilmoituksia sadellut herran toiminnasta?
Tai edes paheksuntaa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kumiksen huomio oli hyvä. Vaikka HS mieltäisi kuinka olevansa Völkischer Beobachter joka jakaa kiveen hakattua muuttumatonta totuutta niin siitä huolimatta se on edelleenkin yritys. Yleensä yritys ottaa palautteen huomioon ja miettii että miksi tuote ei kelpaa. Todeten, että jos tuote ei parane, niin edessä on pankrotti. HS puolestaan miettii, että miksi asiakkaat ovat väärässä.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Täyttä asiaa.
Suomen eliitin touhu alkaa muistuttamaan tv-sarja Kuplan toilailua. Ainoa selvä ero on se että Kuplan jutut saivat yleisön hyvälle tuulelle, kun sen sijaan Suomi-nimisen farssin esitykset aiheuttavat masennusta. Eli laitetaan pala sitä parempaa:
https://www.youtube.com/watch?v=Y_oEph1pocM

Ja Hauskaa Joulua!

Kari kirjoitti...

Teuvon puolustukseksi on mainittava, että hän örveltää töissä harvakseltaan ja etupäässä juovuksissa, kun taas muut eduskunnassa tekevät sitä kaikenaikaa ja selvinpäin.

Hemuli kirjoitti...

Suomessa konsensus politiikka vaikutti menneinä vuosikymmeninä voimakkaasti myös lehdistöön. Lanseerattiin termi "sitoutumaton". Ainakin hesari, aamulehti ja kaikki maakuntalehdet julistivat itsensä sitoutumattomiksi, jopa Kansan Uutiset oli "sitoutumaton" 90-luvulla.

Vissiinkin näiltä ajoin on periytynyt sellainen kumma käsitys, että lehdistö on puolueeton tai sen pitäisi olla puolueeton - lehdistön EI kuulu olla puolueetonta! Katsokaa vaikka britti tai jenkki mediaa.

Lehdistön pitäisi olla ylpeästi oman agendansa takana. Hesari on valinnut puhtaasti puolensa. Ihmisten pitäisi päästä pois konsensus ajattelusta ja ymmärtää lehdistön asema.

Printtimediaan ei enää uusia erilaisia toimijoita tule mutta verkkoon syntyy uusia medioita kuin sieniä sateella. MV on ensimmäinen uuden polven media, joka sai isosti kannatusta ja sen kyllä huomasi. Sen verran isosti isot mediatalot sitä vastaan hyökkäsi. MV pystyttiin tallomaan osittain suohon mutta ennakkotapausten perusteella seuraavaa isoa yritystä ei enää onnistuta tallomaan. Iso kiitos Iljalle, että jaksoi kaiken paskan viedä läpi.
Uusia medioita vaivaa vielä nurkkakuntaisuus ja keskinäinen riitely. Uudet toimijat pitäisi saada yhteen ja saada niille todellinen rahoitus. Yhdistymisessä on riskinsä mutta myös mahdollisuudet on lähes rajattomat. Vieläkö MV toimisi alustana vai olisi uuden median ponnistettava puhtaalta pöydältä?

Anonyymi kirjoitti...

Näin vallankahvassa oleville EU-diktatuurin ostamille EUnukeille ja heitä tukevalle valtavalemedialle onnistuu suomalaisvihamielinen, maanpetoksellinen monikulttuuri-huijaus:
”Kuinka maahanmuutto pelastaa Suomen työllisyyden?”, http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/12/kuinka-maahanmuutto-pelastaa-suomen.html

Anonyymi kirjoitti...

"Hur massmedia formar ditt sinne med hjälp av förutsägbar programmering
En kort video på 11 minuter som beskriver den grundläggande informationen om hur predictive programming (Förutsägbar programmering) fungerar...",
https://www.vaken.se/forutsagbar-programmering/

Anonyymi kirjoitti...

On meitä monenlaista lukijaa, en ole punavihreä. Vaikka
taustani puolesta voisin olla.


Tulee siltikin luettua HS, luen sen kirjastossa.
Voin lukea HS, en maksaisi. Ei näitä Trump kirjoituksia
viitsi kirjastossakaan lukea.


HS on myös mukavihreitä.
Fatim Diarra vihreä ja saastuttaa ilmaa.
https://www.hs.fi/talous/art-2000005415749.html


Punavihreydessä miksi maailman saastuminen on juuri
pienen Suomen syytä.


http://www.hs.fi/paivanlehti/20072017/art-2000005295514.html