maanantaina, tammikuuta 23, 2012

Presidentinvaalien antijytky

Äskettäin päättynyttä Presidentinvaalin ensimmäistä kierrosta voisi luonnehtia vastajytkyksi, joka osoittaa, että Perussuomalaisten vuoden takaisesta vaalivoitosta on jäljellä pelkkä muisto. Näin ainakin monet Pekka Haaviston kannattajat haluaisivat ajatella yhdessä Eva Biaudetia ja Paavo Lipposta tukeneiden kanssa.

Haavistoko voittaja?

Vihreiden Pekka Haavisto nousi vasemmiston ykkösehdokkaaksi, koska Paavo Lipposesta ei sellaiseksi ollut. Itseään suvaitsevaisina, kansainvälisinä ja avarakatseisina pitävät tarvitsivat ehdokkaan, joka olisi tarpeeksi erilainen kuin Timo Soini ja Haavistossa he sellaisen myös saivat. Toisaalta jos lasketaan yhteen Lipposen, Arhinmäen ja Haaviston ääniosuudet, lopputulos ei ylitä kolmen vasemmistopuolueen yhteenlaskettua ääniosuutta eduskuntavaaleissa.

Vaikka Haavisto esiintyi kampanjassa sovittelevasti myös poliittisten vastustajien suuntaan, hänen arviotaan siitä, että Perussuomalaisten kannattajat olisivat siirtyneet hänen taakseen, ei voi pitää täysin uskottavina.

Haaviston mahdollisuudet Niinistöä vastaan ovat vähäiset ja perustuvat lähinnä siihen, että Niinistön leiri sortuu ylimielisyyteen. Jos Niinistön kampanjassa ääntä pitävät Taru Tujusen tai Jyrki Kataisen kaltaiset, Väyrysen ja Soinin kannattajille saattaa kotisohva osoittautua toisella kierroksella houkuttelevammaksi kuin äänestyskoppi tai ääni menee Haavistolla ihan vaan piruuttaan. Jos taas Niinistö tekee edes jonkinlaisen kädenojennuksen Väyrysen ja Soinin kannattajien suuntaan, voittoa voi pitää lähes varmana.

Väyrynen ja Keskusta hävisivät

Väyrynen keräsi selvästi suuremman kannatuksen kuin Keskusta viime eduskuntavaaleissa, mutta se ei riittänyt kolmatta sijaa parempaan tulokseen. Väyrysen ongelma on sama kuin Keskustan yleensä. Perinteisellä linjalla kerätään kyllä ääniä maakunnista, mutta kaupungeissa saalis jää laihaksi. Cityliberaali linja taas vie ydinalueilla kannattajia Perussuomalaisten taakse.

Väyrysen menestys teki pahiten hallaa Perussuomalaisille ja Timo Soinille, kun entiset Kepun äänestäjät palasivat joukolla takaisin vanhan suosikkinsa taakse. Kohtuullisen suuresta ääniosuudesta huolimatta Väyrystä ja Keskustaa ei voi pitää vaalin voittajana eikä Väyrysen kannatus tarkoita Kepun paluuta huipulle.

Timo Soinin tappio

Pettymys näkyi ehkä pahiten Timo Soinin kasvoilla, kun hänen ääniosuutensa jäi vain puoleen eduskuntavaalien suuresta jytkystä. Tästä Soini ja Perussuomalaiset saavat syyttää itseään.

Perussuomalaiset asettivat ainoana puolueena Vasemmistoliiton lisäksi istuvan puheenjohtajan ehdokkaaksi. Tämä sinänsä viestitti, että Soini ei ollut vakavissaan pyrkimässä presidentiksi vaan lähinnä pitämässä puoluettaan esillä. Soinin päävastustaja Väyrysellä taas riitti enemmän aikaa kampanjointiin. Kilpailu Soinin ja Väyrysen kesken ratkaistiin gallupeissa, jotka lopulta nostivat Väyrysen edelle. Soini kuitenkin söi Väyryseltä sen verran ääniä, että paikka toisella kierroksella jäi haaveeksi.

Perussuomalaisten kannalta vaaleista voi tehdä vääriä ja oikeita johtopäätöksiä. On väärin päätellä, että puolueen kannatus olisi laskenut, vaikka Liisa Jaakonsaaren kaltaiset sellaista kuinka yrittäisivät esittää. On myös väärin pitää 9,5 prosentin ääniosuutta voittona, vaikka se riitti Väyrysen pudottamiseen toiselta kierrokselta. Sen sijaan on oikein tunnustaa, että takkiin tuli ja että puolueen kannatus lepää edelleen vahvasti maakuntien Kepuun tyytymättömien äänestäjien varassa.  On myös oikein tunnustaa, että Timo Soinin karisma ei selitä Perussuomalaisten suosiota muualla kuin valtamediassa.

Valtamedia ratkaisi vaalit

Presidentinvaalit poikkeavat eduskuntavaaleista siinä, että ne eivät näy normaalissa katukuvassa. Vain harva äänestäjä eksyy ehdokkaiden vaalitilaisuuksiin ja näin valtamedian rooli nousee suureksi.

Valtamedia tarjosi vaaleissa myönteistä julkisuutta kolmelle eniten ääniä saaneelle eli Niinistölle, Haavistolle ja Väyryselle. Soinia ja Lipposta käsiteltiin selvästi kriittisemmin. Aiemmin myönteiseen julkisuuteen tottuneelle Soinille tämä oli uutta. Soini joutui jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin, jotka liittyivät hänen katoliseen uskoonsa sekä Perussuomalaisten väitettyyn rasismiin ja vihapuheeseen.

Vaalit kuitenkin ratkesivat varsinaisesti mielipidetiedusteluihin, joissa Haavisto nousi jo varhain vasemmiston ykkösehdokkaaksi ja Väyrynen kiri karkuun Soinilta. Tämän jälkeen ainoaksi jännityksen aiheeksi jäi, pääseekö Väyrynen vai Haavisto toiselle kierrokselle Niinistön seuraksi.

Presidentinvaaleissa näkyy erityisesti politiikan viihteellistyminen. Jonkinlaisena pohjanoteerauksena voidaan pitää presidenttiehdokkaiden esiintymistä Putous-sketsiohjelman tuomareina. Media sai tässäkin, mitä halusi.

8 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Soini oli kuulemma jo ehtinyt pohdiskella, että äänestäisi Haavistoa toisella kierroksella. Siitä vaan sano Sibelius, mutta jos se ei ole rasismileimojen valkopesua, niin ällistyttävä on tuo Soinin linjattomuus.

OW Kataisen lyhyessä tv-haastattelussa toistui kolme kertaa "vastuunkantaja" hänen kuvaillessaan Niinistöä, mikä sai minut jo siinä lyhyessä pätkässä ärsyyntymään. Samoin eliitin riemu vastajytkystä on kovin paljastavaa. Helsinki elää aivan omaa elämäänsä. Lienee loppujen lopuksi ihan sama kumpi voittaa - tai vaikka Halonen jatkaisi - kun mikään ei tule näiden herrojen toimesta muuttumaan.

Tuleepahan hauskat kunnallisvaalit, kun hallitus kaatuu, maa menettää parhaan luottoluokituksensa ja lama kutittelee jalkapohjia.

vieras kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
vieras kirjoitti...

Väyrysen kuuluista toteamus "tämä on mediapeliä" pitää varmasti paikkansa. Valtamedia halusis sekä Väyrysen että Soinin ulos ja siinä se onnistui.

Väyrysen ja Soini yhteenlaskettu ääniosuus oli 17,5+9,4=26,9 eli vähemmän kuin PS:n ja Kepun äänet eduskuntavaaleissa joka oli 19+15,8=34,8. Jos presidentinvaalissa yhteiskannatus olisi sama 34,8 josta 9,4 siirtyisi Soinille niin tällöin Väyrynen olisi saanut 25,4 joten sillä olisi toisella kierroksella.

Niinistön ekan kierroksen kannatuksessa on ilmaa semmoiset 15-17 prosenttiksikköä jos vertailukohdaksi ottaa kokoomuksen puoluekannatuksen. Mistä tuo on peräisin, siinä olisi tutkijalle hommaa.

Pitäiskö lakkauttaa koko presidentin virka niin ei tarttis valita sitä vaaleilla? Tällöin voitaisiin siirtyä perinnölliseen monarkiaan. Kuka olisi Hessenin prinssin jälkeläinen alenevassa polvessa joka perisi kruunun?

Vasarahammer kirjoitti...

"OW Kataisen lyhyessä tv-haastattelussa toistui kolme kertaa "vastuunkantaja" hänen kuvaillessaan Niinistöä, mikä sai minut jo siinä lyhyessä pätkässä ärsyyntymään."

Kataisen posket punottivat siihen malliin, että muutama lasillinen oli varmasti mennyt kurkusta alas ennen haastattelua.

"Valtamedia halusis sekä Väyrysen että Soinin ulos ja siinä se onnistui."

Ei siihen paljon vaadittu. Väyrynen Kepun ehdokkaana teki homman helpoksi, koska sen jälkeen piti enää löytää suvaitsevaiston ykkösehdokas median suosikkipuolueiden joukosta.

Presidentinvaali on melkein puhdas mediavaali. Media määrää, mistä puhutaan eikä ehdokkaiden omilla teemoilla ole väliä. Katsojalukuja tosin pienentää kakkoskierroksen asetelma, josta puuttuu täysin särmä.

Tiedemies kirjoitti...

Analyysisi on, anteeksi ilmaisuni, asenteellista, ja mielestäni vaikuttaa jopa jossain määrin katkeralta.

Haaviston suhteen myönteisesti ovat suhtatutuneet mm. Halla-aho ja Hirvisaari, kaksi ehkä eniten vihreiden vastustajina profiloitunutta Perussuomalaista. Haavistohan ilmaisi käsityksen, että moni sellainen jota ei kokemuksensa mukaan ole kuunneltu tai joka ei ole kokenut perinteisiä poliitikkoja omakseen, on äänestänyt eduskuntavaaleissa perussuomalaisia ja nyt häntä.

Siinä olet varmastikin oikeassa, että Väyrysen taakse menivät todennäköisesti maaseudun EU-skeptikot, mutta toisaalta näistä osa jäi Soinin taakse. Jos Soini ei olisi ollut ehdolla, valtaosa hänen äänistään olisi ehkä mennyt kyllä Väyryselle. Sensijaan Niinistön ja Haaviston välillä jakauma lienee tasaisempi.

Lisäksi on syytä huomata, että presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella äänijakauma on ollut usein hyvin samankaltainen kuin se oli nyt. Yksi ehdokas on ollut useamman prosenttiyksikön muita suositumpi, ja kakkossija on ratkennut "taktikoinnilla". Näin kävi 1994, kun Elisabet Rehnin gallupsuosio aiheutti itseään ruokkivan ilmiön hieman samaan tapaan kuin tälläkin kertaa. Vuoden 2000 vaalien alla Uosukaisen ja Ahon kannatukset konvergoituivat jo aiemmin niin, että Ahon ja Halosen vastakkainasettelu oli jossain määrin selvä jo ennen toista kierrosta, mutta 2006 Niinistön huima suosionnousu tapahtui vasta aivan loppumetreillä; esitettiin spekulaatioita, että jos kampanjointia olisi jatkettu vielä viikko, Niinistö olisi voinut jopa voittaa.

Katkeruutta tässä on ilmassa myös se, että tässä yritetään pirskotella Biaudet'n ja Lipposen leireissä esiintyneen suvaitsevaiston vastakkainasettelu (="vastajytky") Haaviston leirin päälle. Haaviston viesti on ollut lähinnä tällaisen erottelun ja nokittelun tarpeettomuus ja paluu asialliseen diskurssiin. Tämä viesti on mennyt perille jopa pahimmille "rääväsuille" PS:n leirissä, kuten Halla-aholle ja Hirvisaarelle.

Monet vihreiden äänestämisen ja kannattamisen muuten jo hylänneet ovat palanneet Haaviston kannattajiksi juuri siksi, että hän on kritisoinut voimakkaasti nimenomaan niitä tahoja, joiden symppaaminen on vihreistä karkoittanut. Itse karsastan Haavistoa, koska hän on enemmän "natsi" eli sosialistisempi ja kansallismielisempi kuin Niinistö, mutta aion todennäköisesti äänestää häntä silti, koska presidentti on siit^H^H^H^H henkilö, ja Niinistö on epämiellyttävä henkilönä.

Fringe-, wingnut-, ja aivovammaporukka tietysti näkee vastakkainasettelun ja kansallisen hajaannuksen hyvinä asioina. Itse en osaa oikein päättää, onko kyseessä hyvä vai huono juttu.

Vasarahammer kirjoitti...

"Haavistohan ilmaisi käsityksen, että moni sellainen jota ei kokemuksensa mukaan ole kuunneltu tai joka ei ole kokenut perinteisiä poliitikkoja omakseen, on äänestänyt eduskuntavaaleissa perussuomalaisia ja nyt häntä."

Juuri tätä en pidä erityisen uskottavana väitteenä. Haaviston kannatuksesta suurin osa tuli vihreiden lisäksi vasemmistosta. Tämä näkyy selkeästi perinteistä vasemmistoa edustaneiden ehdokkaiden menestyksessä. Haavisto nousi vasemmiston ykkösehdokkaaksi ja se riitti jatkoon.

"Katkeruutta tässä on ilmassa myös se, että tässä yritetään pirskotella Biaudet'n ja Lipposen leireissä esiintyneen suvaitsevaiston vastakkainasettelu (="vastajytky") Haaviston leirin päälle."

Mediassa alkoivat puheet vastajytkystä välittömästi tuloksen selvittyä. Myös Uusi Suomi -tavaramerkin nykyinen haltija ennusteli sitä ennen vaaleja. En minä sitä ole keksinyt.

Sitä paitsi Biaudet ja Lipponen hyökkäsivät vaalitaistelun aikana Soinia vastaan äärioikeistoargumenteilla. Haavisto ei näin tehnyt ja tämä toki oikeutetusti huomattiin.

"Fringe-, wingnut-, ja aivovammaporukka tietysti näkee vastakkainasettelun ja kansallisen hajaannuksen hyvinä asioina."

Jos minulta kysytään, sitä aivovamma- vai pitäisikö sanoa lobotomiaosastoa löytyy Haaviston kannattajakunnasta ihan riittävästi (vrt. Paula Vesalan haastattelu televisiossa).

En pidä Niinistöstä henkilönä enkä siitä, että hän vältteli kannanottoja kampanjansa aikana. Kokoomus on myös nykylinjalla vahvasti sitoutunut liittovaltiokehitykseen ja velkamaiden tukemiseen veronmaksajien rahoista enkä voi sitä kannattaa.

Haavisto on henkilönä sympaattisen oloinen ja retorisesti kyvykäs. En kuitenkaan ostaisi häneltä käytettyä autoa. En täysin luota hänen rehellisyytensä (professori-tittelin käyttö CV:ssä), ja pidän hänen ulkopoliittisia ansioitaan ylihypetettyinä.

Alun perin ajattelin, että jäisin kotiin, jos Niinistö ja Haavisto kohtaavat toisella kierroksella. En kuitenkaan ole tehnyt lopullista päätöstä asiasta.

Niinistö kuitenkin voittaa, koska niin moni kaipaa "vakaata kättä". Haaviston valinta olisi suurempi hyppy tuntemattomaan. En myöskään pidä positiivisena sitä henkistä buustia, jonka suvaitsevaisto saisi Haaviston voitosta.

Tiedemies kirjoitti...

Vesala on muusikko. En toki ole eri mieltä siitä, että monet Haavistoa äänestäneet olisivat vastakkainasettelun kannalla. Niinistö on asian "yläpuolelle" asettumalla antanut vain ympäripyöreitä suvaitsevaisia lausuntoja. Haavisto sensijaan on osannut olla rakentava luopumatta arvoistaan.

Haen tällä sitä, että persuja keväällä äänestäjissä on paljon entistä vasemmistoa ja liikkuvia, suhteellisen liberaaleja äänestäjiä. Tunnen muutaman sellaisen, joka äänesti Haavistoa. Tämä rakentavuus on nähty, oikein tai väärin, haluna rakentaa kansakuntaa yli puoluerajojen ja valmiutena kompromisseihin erilaisten impivaaralaisten sun muiden tähän asti ylenkatsottujen ihmisten näkemysten kanssa.

Niko kirjoitti...

"En pidä Niinistöstä henkilönä enkä siitä, että hän vältteli kannanottoja kampanjansa aikana. Kokoomus on myös nykylinjalla vahvasti sitoutunut liittovaltiokehitykseen ja velkamaiden tukemiseen veronmaksajien rahoista enkä voi sitä kannattaa."

Tuosta tuli mieleen Iltasanomien 24.1. juttu, jossa molemmat ehdokkaat vastasivat kysymyksiin. Tässä kysymys numero 11.

"Mitä linjaa Suomen tulee ajaa euroalueen kehittämisessä?

PH: Euroalueesta pitää luoda syvempi poliittinen ja taloudellinen liitto.
SN: Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen tulee varmistaa kiristämällä valvontaa ja rangaistuksia."

Taidan liittyä muiden tuntemieni persuäänestäjien joukkoon ja antaa Saulille ääneni.