sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Mistä hulluus alkoi – Osa 2/2

Ensimmäisessä osassa käytin erilaisia aktivismin muotoja ja niihin liittyviä järjestöjä esimerkkinä järjen korvaamisesta tunteella poliittisessa päätöksenteossa. Nämä järjestöt eivät kuitenkaan yksinään olisi mitään ilman yliopisto-opetuksen politisoitumista ja sen aiheuttamaa vaikutusta tiedotusvälineisiin. Myös talouden globalisoituminen ja kansallisvaltioiden heikkeneminen ovat auttaneet irrationalismin leviämistä.

Politiikkaa yliopistoissa

Norjalainen kirjoittaja Fjordman on monesti sanonut, että länsi ei voittanut kylmää sotaa vaan hävisi sen. Neuvostokommunismi toki katosi maan päältä mutta lännen sisällä vaikuttanutta marxilaisuutta ei koskaan julkisesti teilattu. Marxilaisuutta opetetaan totuutena vielä tänäkin päivänä yliopistoissa.

Suomessa taistolaisten julkisia ripittäytymisiä nähtiin jonkin aikaa 90-luvun alussa, mutta suurin osa taistolaisista on luonut mukavan uran yliopistoissa ja tiedotusvälineissä. Ideologia ei toki enää ole sama kuin 70-luvulla, vaan se on muuttunut sukupuoli-, ympäristö- tai vähemmistöpolitiikaksi. Sirppi ja vasara ovat kadonneet, mutta kollektivismi on säilynyt. Valkoinen heteromies on kollektiivisesti syyllinen oman viiteryhmänsä perusteella ja uhreja ovat seksuaalivähemmistöt, naiset ja ei-länsimalaiset vähemmistöt.

Kuitenkin viimeisin ideologinen invaasio ei tule idästä vaan paradoksaalisesti kapitalismin kehtona pidetystä Yhdysvalloista. Amerikkalaisissa yliopistoissa ei vallitse vapaan mielipiteenvaihdon henki, vaan rotu-, sukupuoli- ja vähemmistöpoliittinen ortodoksia tukahduttaa kaikki kriittiset äänet. Tämän voi itse kukin todeta katsomalla Indoctrinate U –dokumentin.

Oikean ideologian kannattajat eivät edes halua keskustella eri mieltä olevien kanssa vaan pyrkivät vaientamaan toisinajattelijat. Sananvapaudestaan ylpeilevät amerikkalaiset joutuvat yliopistoissa alistumaan erilaisten puhesääntöjen edessä. Väärää mielipidettä edustavan puhujan esiintymistä häiritään joukkovoimalla.

Sama ilmiö on luonnollisesti rantautunut myös Eurooppaan ja on levittänyt vaikutustaan yliopistojen kautta mediaan ja koulumaailmaan. Tämän voi itse kukin todeta lukemalla esimerkiksi Helsingin Sanomia lukemalla. Nuori toimittajapolvi ei pyri tapahtumien totuudenmukaiseen raportointiin tai uutisanalyysiin vaan ajaa avoimesti ideologista agendaa. Journalistin rooli on muuttunut vallan vartijasta aktiiviseksi vallan käyttäjäksi.

Kansallisvaltio uhattuna

Toimivassa demokratiassa erilaiset ajatukset saavat ansaitsemansa arvon ja niiden kannatus mitataan vaaleissa. Näin asia on teoriassa ja parhaiten se on toteutunut käytännössä kansallisvaltiossa, jollaisia suurin osa demokratioista on. Kansallisvaltion dekonstruoiminen ei kuitenkaan ole pelkästään ideologisesti oikeaoppisten vasemmistolaisten synti, vaan monet reaalimaailman ilmiöt ovat heikentäneet kansallisvaltiota.

Ilmiö, jota tässä kutsun globaaliksi kapitalismiksi, on tuottanut vaurautta miljoonille uusille ihmisille erityisesti maailman väkirikkaimmissa valtioissa Kiinassa ja Intiassa. Vastaavasti talouden globalisoituminen on kaventanut demokratian suurimman perusyksikön eli kansallisvaltion vaikutusvaltaa. Erityisesti tämä on näkynyt Suomen kaltaisissa pienissä kansallisvaltioissa.

Samanaikaisesti talouden globalisoitumisen kanssa yhä suurempi osa ihmisten elämään vaikuttavista asioista päätetään kansallisvaltion ulkopuolella. Erilaiset ylikansalliset järjestöt ovat ottaneet kansallisvaltioille perinteisesti kuuluvaa valtaa itselleen. YK ja erityisesti EU tekevät päätöksiä ohi demokraattisen prosessin eivätkä ole vastuussa päätöksistään kenellekään.

En lähde tässä kirjoituksessa erittelemään YK:n puutteita, vaan keskityn välittömästi jokaisen suomalaisen elämän vaikuttavaan Euroopan Unioniin. Kyseistä organisaatiota voi pitää ensimmäisen maailmansodan tuotteena, vaikka ajatus sai tuulta siipiensä alle vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Paljon on puhuttu EU:n ”demokratiavajeesta”, mutta ehkä oikeampaa olisi puhua demokratianvastaisuudesta. EU on monesti osoittanut, että se ei kunnioita jäsenmaissaan järjestettyjen kansanäänestysten tulosta vaan äänestyttää uudelleen niin kauan, kunnes vastaus on oikea.

EU ei ole demokratia missään merkittävässä mielessä, vaan siinä komission virkamiehet laativat lait, jotka hyväksytään paketteina ministerineuvoston kokouksissa. Tavallisen kansalaisen on erittäin vaikea seurata komission työtä puhumattakaan vaikuttamisesta kansalaismielipiteen tasolla. Sen sijaan erilaiset ylikansalliset kansalaisjärjestöt pystyvät tähän, ja ne edustavatkin ”kansalaismielipidettä” EU-tasolla.

Jälkidemokraattisessa EU:ssa tavallisen kansalaisen ainoa rooli on sopeutua EU:n päätöksiin. Kansalliset parlamentit toimivat toki, mutta niiden on pakko soveltaa EU:n direktiivit rangaistuksen uhalla. Kansallisvaltiosta on siis tullut yhä enemmän pelkkä kulissi ilman todellista päätösvaltaa.

Kansallisvaltion dekonstruktio

EU-maat ovat kuitenkin pääsääntöisesti kansallisvaltioita, mutta samanaikaisesti kansallisvaltio sinänsä muodostaa jatkuvan esteen EU:n kehittymiselle kohti ylikansallista supervaltiota. Tässä mielessä kansallisvaltion dekonstruoimista kannattavat ideologiset vasemmistolaiset ovat hyödyllisiä EU-projektin onnistumisen kannalta.

Norjalainen kulttuuriantropologi, Oslon yliopiston professori Thomas Hylland Eriksen on sanonut:

”Meidän on dekonstruoitava enemmistö [valtaväestö] niin tarkasti, että sitä ei enää voi kutsua enemmistöksi.”

Samalla tavalla Suomen presidentti Tarja Halosen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlapuheen lausunto ”suomalaisuuden epädramatisoinnista” on tulkittavissa suomalaisuuden dekonstruktioksi. Mikä tahansa muu kuin perinteinen suomalaisuus on oletusarvoisesti hyvää ja erinomaista.

Vaikka en usko mihinkään salaliittoteoriaan kansallisvaltioiden hävittämisestä, akateemisen ja poliittisen eliitin joukosta löytyy ihmisiä, joiden mielestä kansallisvaltio ja kansallinen kulttuuri joutavat historian roskatynnyriin. He myös aktiivisesti toimivat tämän asian edistämiseksi. Massamaahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat työkaluja tämän päämäärän toteuttamisessa.

15 kommenttia:

Tapio Tuuri kirjoitti...

Hyvää analyysiä. Luen aina mielekiinnolla.

Tiedemies kirjoitti...

Tästä erityisesti EU-kritiikki oli minustakin hyvä ja asiallinen.

Yliopistomaailman ahdistavan poliittisesti korrektin ilmapiirin problematiikka on todellinen ja moni jää sen ajatuspakkopaidan vangiksi. Tämä on valitettavaa kahdella eri tavalla.

Se on valitettavaa yhtäältä siksi, että oikeisiin argumentteihin evidenssin pohjalta pyrkivä voi vahingossa astua "väärän tiedon" miinaan ja saada akateemisen maailman (ja lehdistön) vihan päälleen (Case:T. Vanhanen) vaikka kuinka pyrkisi "totuuteen". Jeesustelematta, vaikka ei pyrkisikään, niin evidenssin ja päättelyn pitäisi puhua puolestaan. Kusipäitä pitäisi saada sanoa kusipäiksi riippumatta mielipiteistä.

Se on valitettavaa toisaalta myös siksi, että se synnyttää myös "erimielisten" hymistelykerhon, kuten tämä (anteeksi ilmaisuni) nettiin kokoontuneiden "kriitikoiden" virtuaalinen ryhmäterapiapiiri, jossa taputellaan selkään sitä innokkaammin, mitä "epäkorrektimpia" mielipiteitä päätyy esittämään.

Keskustelu, jossa pyritään substanssista pääsemään selvyyteen, katoaa kokonaan. Lakkasin lukemasta "samanmielisten" blogeja ja aloin keskittyä vain "erimielisten" lukemiseen, koska sieltä löytää paljon mielenkiintoisempia argumentteja, jos vain viitsii etsiä.

Kiitos tästä.

Jukka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, Vasarahammer.

Tiedemies,

Se kannattaako lukea saman mielisten blogeja riiippuu siitä onko tieto kasautumassa vai olllaanko enemmän repimässä vanhoja rakenteita. Kuvittelisin kyllä että kannattaa lukea molempia - omien ja muitten blogeja.

Jukka kirjoitti...

Jatkan vielä, Tiedemies.

Olet tietysti oikeassa että pitää lukea erilaisia mielipiteittä, mutta kun mielipiteitten esittämisen funktio ei ole pelkästään keskustelu vaan maailman muuttaminen joukkotoiminnan kautta, on kyllä aihetta lukea omia jotta maailmanmuuttamista voidaan koordinoida.

Esimerkkinä ulkomaalaislain vastainen joukkotoiminta.

Toisaalta emme me ole kaikessa samaa mieltä keskenämme. Esimerkiksi ilmastonlämpenemisen osalta.

Tai suhteessa yksilökeskiesyyteen ja yhteisöllisyyteen.

Ellilä ja minä edustamme jälkimmäisessä asiassa vastakkaisia mielipiteitä vaikka olemmekin "kavereita".

Tiedemies kirjoitti...

Minusta joukkotoiminta jonkun asian puolesta on toki ymmärrettävää ja sillä tavalla hyväksyttävää, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, jos muut sellaiseen lähtevät.

Minä näen nämä keskustelut kyllä lähinnä sitä kautta, että niistä saa informaatiota ja argumentteja.

Ironmistress kirjoitti...

Tämä hulluus ei koskaan levinnyt niihin korkeakouluihin, jotka ovat selkeästi ammattiin valmistavia, akateemisia ammattikouluja, ja joissa vaaditaan objektiivisen tiedon hallintaa, kuten teknillisiin korkeakouluihin, kauppakorkeakouluihin, lääketieteellisiin tiedekuntiin jne. Niissä sekä opettajat että oppilaskunta on aina ollut hyvin oikeistolaista ja konservatiivista - ja on pakkokin, sillä muutoin tuloksena olisi nopeasti katastrofi. Nimenomaan matemaattis-luonnontieteelliset tiedekunnat ja korkeakoulut ovat pitäneet järjen himmeän valon lyhdyn palamassa hulluuden yössä.

Yksi parhaimpia osoituksia tästä yliopistomaailman mädännäisyydestä ja kahdesta eri akateemisesta kulttuurista oli Sokalin jäynä.

Paavo Saariranta kirjoitti...

"Vaikka en usko mihinkään salaliittoteoriaan kansallisvaltioiden hävittämisestä..."

On oikeastaan ihan sama miksi tätä nimittää, mutta agenda on olemassa, se on ennalta suunniteltu ja tehokas koneisto on luotu sen toteuttamiseksi. Itse nimitän tätä salaliitoksi sen vuoksi, että toiminnan todelliset päämäärät pyritään johdonmukaisesti kätkemään näennäisyyksien alle.

Vasarahammer kirjoitti...

IM:
"hulluus ei koskaan levinnyt niihin korkeakouluihin, jotka ovat selkeästi ammattiin valmistavia"

70-luvun alun politisoituminen levisi myös luonnontieteellisiin korkeakouluihin joskin lievempänä.

Nykyaatteista ympäristöaate on levinnyt myös luonnontieteelliselle puolelle, jossa uskotaan laajalti ihmisen aiheuttamaan ilmastomuutokseen. Toisaalta joillakin tieteenaloilla kritiikki MMGW:tä kohtaan on suurempaa kuin muilla (esim. geologia).

PS:
"agenda on olemassa, se on ennalta suunniteltu ja tehokas koneisto on luotu sen toteuttamiseksi"

EU:lla on selkeä agenda, joka on jäljitettävissä Jean Monnetiin saakka. EU:n etenemisvauhti on kuitenkin sen verran hidas, että se ylittää vaalikauden.

Ylikansallisen supervaltion toteutus edellyttää kansallisvaltion mitätöintiä. Mitään salaliittoa, johon esim. Matti Vanhanen kuuluisi, ei kuitenkaan ole.

Tiedemies kirjoitti...

Nykyaatteista ympäristöaate on levinnyt myös luonnontieteelliselle puolelle, jossa uskotaan laajalti ihmisen aiheuttamaan ilmastomuutokseen. Toisaalta joillakin tieteenaloilla kritiikki MMGW:tä kohtaan on suurempaa kuin muilla (esim. geologia).

Tätä en täysin ole koskaan sisäistänyt näissä kritiikeissä. Alarmismi alarmismin itsensä vuoksi, erityisesti juuri siinä toisessa kirjoituksessasi esittelemän byrokraattisen itseintressin motivoimna, on toki ihan aito ongelma.

Mikä tarkkaanottaen on se kauhean pelottava agenda, joka "ympäristöaatteeseen" liittyy?

- Ymmärrän sen puolen, jossa vihreitä kritisoidaan hölläkätisen ja naiiviksi kokemanne maahanmuuttopolitiikan ja "suvaitsevaisuuden" korostamisesta, vaikken siitä täysin samaa mieltä olekaan.
- Ymmärrän sen, että kritisoitte typerää vasemmistolaista retoriikkaa ja "antikapitalismia" ja tässä olen jopa samaa mieltä.

Ympäristöasioissa meillä jokaisella on omat käsityksemme luontoarvoista. Faktat viimekädessä ratkaisevat sen, millainen lopputulos mistäkin politiikasta seuraa. Ei kai CO2-peräinen ilmastonmuutos ole totta tai epätotta poliittisista syistä, vaan ihan luonnontieteellisistä syistä? Sen kysymyksen ratkaisee viimekädessä empiria. Kyse on riskianalyysistä ja siitä, miten suhtautuu erilaisiin kustannuksiin ja hyötyihin.

Vai viittaatko tällä siihen, että diplomi-insinöörien joukossa on paljon lintubongareita ja luontoharrastajia, jotka ovat huolissaan?

IM: näiden tyyppien ehkä suurin inhokki Satu Hassi on tekniikan lisensiaatti, joka ei koulutuksensa puolesta todellakaan ole mikään humanisti. Ja 70-luvun stalinisteista todella merkittävä osa oli insinöörejä.

Vasarahammer kirjoitti...

"Ei kai CO2-peräinen ilmastonmuutos ole totta tai epätotta poliittisista syistä, vaan ihan luonnontieteellisistä syistä?"

Perusteluiden on perustuttava luonnontieteellisiin tosiasioihin.

Suurin osa ilmastomuutokseen liittyvästä keskustelusta ja mediainformaatiosta ei ole kovin tieteellistä. Keskustelusta ja uutisoinnista on pääteltävissä, että ihmisen aiheuttama ilmastomuutos oletetaan todistetuksi faktaksi. Useat sääilmiöt tulkitaan helposti tätä viitekehystä vasten.

Vaikka ihmisen aiheuttama ilmastomuutos olisi totta, myös toimenpiteiden tulee olla tehokkaita ja toimenpiteitä suunniteltaessa myös muut kuin ympäristöasiat on otettava huomioon.

Sopeutuminen on myös yksi varteenotettava vaihtoehto, jos ilmastomuutoksen torjunta ei ole realistisesti toteutettavissa.

Ympäristöaatetta kannattavat usein samat ihmiset, jotka ovat muutenkin "hyvien asioiden" puolella.

"Mikä tarkkaanottaen on se kauhean pelottava agenda, joka "ympäristöaatteeseen" liittyy? "

Ympäristöaatteeseen (ehkä vähän karkea yleisnimitys) liittyy monta agendaa. Näistä vastenmielisin on tietysti linkolalainen ekofasismi.

Aatehistoriallisesti ympäristöaatteen juuret ovat marxilaisuudessa ja sitä voi pitää korvikeideologiana poliittisesti korrektin multikulturalismin tavoin.

Myös tunteisiin vetoaminen (esim. eläinten inhimillistäminen) on tyypillistä vihreälle ympäristöideologialle.

En silti väitä, että kaikki vihreiden kannattajat olisivat hulluja hörhöjä.

Dr. Doctor kirjoitti...

Hieno tiivistelmä paljosta.

Ihmettelen aina miksei vasara kirjoita omalla nimellään, itse laittaisin jotkut näistä liitteeksi omaan CV;heni.

Ja jopa keskustelua kommenteissa...

Olen kuitenkin itse sairaanoloisen varma että tässä ei ole kaikki.
"Truth is out there"... Tästä sopasta puuttuu jokin iso tekijä.

Vasarahammer kirjoitti...

""Truth is out there"... Tästä sopasta puuttuu jokin iso tekijä."

En yleensä usko salaliittoihin. Kennedynkin tappoi Lee Harvey Oswald ihan yksin, vaikka reservin majuri Timo T.A. Mikkonen sanoisi mitä.

Eurabia-kirja on vielä kesken ja sieltä löytyy ainakin yksi tekijä eli öljy.

Kumitonttu kirjoitti...

Ja 70-luvun stalinisteista todella merkittävä osa oli insinöörejä.

Höpöhöpö. Herra on hyvä ja heittää faktoja pöytään väitteensä tueksi.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Jonkinnäköinen selvitys siitä, mihin tuo väite perustuu, olisi kyllä paikallaan. Sosiologisiin tutkimuksiin, omaan tuttavapiiriin, kuulopuheisiin, mihin?

Tiedemies kirjoitti...

Oletan, että insinöörejä oli paljon, koska muinaisen SKDL:n isoista nimistä tunnetuimpien joukossa on ollut insinöörejä. Ekstrapolaationi saattoi olla väärä, koska voi olla, että yksilöitä ei ole ollut paljon, mutta ainakin Stenius-Kaukonen on saanut paljon ääniä.

Tämä taas on jotenkin kauhean olennaista itse asian kannalta. Väite, että luonnontieteellinen koulutus suojelisi kovin hyvin joltain tietyltä ajattelulta, on väärä. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kuten nyt vaikka Mahmud-the-mad.