Pahnan pohjimmaiset

 

Mistä tietää, että valtamedialla ei enää ole mitään sanottavaa Perussuomalaisiin liittyvässä kohussa? Sen tietää siitä, että kaikkein epärehellisimmät, katkerimmat ja vähiten uskottavat henkilöt päästetään sanomaan mielipiteensä.

HS päätti kysyä asiasta sekä entiseltä puheenjohtajalta että kahdelta entiseltä kansanedustajalta.

Helsingin Sanomat esittää näiden ihmisten toiminnalle kontekstin, joka on peräisin haastateltavilta mutta josta puuttuu jotakin. Kaikkia asioita ei kerrota.

HS:n jutussa annetaan ymmärtää, että kirkasotsaiset Simon Elo ja Tiina Elovaara pelastautuivat pahuuden valtaan joutuneesta puolueesta ja liittyivät vasta perustettuun Uusi Vaihtoehto-puolueesen (myöhemmin Sininen Tulevaisuus ja Siniset)

Todellisuudessa taustalla oli vuoden 2015 pakolaiskriisi, jonka aikana puheenjohtaja Timo Soini ei ollut tehnyt elettäkään sen edestä, että Suomen ulkoraja saataisiin tukittua siten, että  tulijavirta laantuisi. Sipilän hallitus oli naiivi ja kyvytön tekemään yhtään mitään.

Sipilän hallituksen ohjelmaan oli kirjattu joitakin maahanmuuttoon liittyviä kiristyksiä. Näitä ei kuitenkaan oltu toteutettu, kun tulijavirta iski päälle. On perusteltua sanoa, että suuri joukko Perussuomalaisten äänestäjistä oli pettynyt puolueen toimintaan pakolaiskriisissä. Puheenjohtaja ja Ulkoministeri Timo Soini ei tuntunut lainkaan piittaavan äänestäjien huolesta. Alkoi näyttää siltä, että Perussuomalaisten puoluejohdossa tapahtuisi dramaattisia muutoksia vuoden 2017 puoluekokouksessa Jyväskylässä.

Mitä tapahtui?

Väistyvä puoluejohto oli valinnut oman ehdokkaansa puheenjohtajaksi. Hän oli europarlamentaarikko Sampo Terho, jota arvostettiin myös ns. nuivalla puolella. Puheenjohtajavaalissa hän oli kuitenkin selkeästi Soinin valitsema seuraajaehdokas. Toinen merkittävä ehdokas oli kansanedustaja Jussi Halla-aho.

Perussuomalaisessa puolueessa jäsenet päättävät luottamushenkilöistä suoraan. Ei ole olemassa mitään piirijärjestöjä, jotka valitsisivat kokousedustajat keskuudestaan. Tämä asetelma herätti levottomuutta sekä hallituskumppaneissa että Perussuomalaisten väistyvässä puoluejohdossa.

Tässä vaiheessa uskon, että väistyvällä puoluejohdolla oli jonkinlainen suunnitelma saada puolue hallintaansa siinä tapauksessa, että Sampo Terhoa ei valittaisi puheenjohtajaksi. Suunnitelmat menivät kuitenkin pieleen, koska yhtäkään vanhaan puoluejohtoon kytköksissä olevaa ei valittu puheenjohtajistoon. Jopa yleisesti pätevänä pidetty Jussi Niinistö jäi valitsematta.

Jäsenet olivat selkeästi sitä mieltä, että vanhaan puoluejohtoon kytköksissä olleita ei pidä valita johtoon lainkaan.

Siltä varalta, että näin kävisi, väistyvä puheenjohtaja ja ulkoministeri Timo Soini oli jo sopinut, että Halla-ahon tullessa valituksi toteutettaisiin järjestely, jossa osa Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä muodostaisi uuden ryhmän, joka sitten liittyisi hallitukseen Perussuomalaisten asemesta. Näin sitten kävikin värikkäiden ja paikoin tahattoman koomisten vaiheiden jälkeen. Perussuomalaisten ministeriryhmä jatkoi hallituksessa Uusi Vaihtoehto -ryhmässä. Näin hallitus saatiin pidettyä kasassa ja Perussuomalaisten ministeriryhmään kuuluneet säilyttivät paikkansa. Uusi vaihtoehto-ryhmään liittyivät  myös Simon Elo ja Tiina Elovaara. Itse asiassa he olivat ryhmän näkyvimmät jäsenet alkuvaiheessa, koska puoluehankkeen pääpukarit halusivat pysyä taustalla.

Pääpukarit pitivät kuitenkin uutta puoluetta lähinnä tilapäisenä virityksenä. Yksikään heistä, niin Timo Soini, kuin Jussi Niinistö ei koskaan ollut valtakunnallisissa vaaleissa ehdolla Sinisten riveissä.  Siniset ja heidän seuraajapuolueensa Korjausliike ei ole vielä koskaan saanut valtakunnallisissa vaaleissa yhtäkään edustajaa. Äänestäjät ovat armottomia puolueloikkareille. Toki pelkkä loikkaus ei tee poliitikosta kelvotonta mutta siihen liittyvä epärehellisyys tekee.

Timo Soini loikkasi, jotta hän saisi pitää ulkoministeripestinsä Sipilän hallituksessa kauden loppuun asti. Simon Elo ja Tiina Elovaara istuivat kansanedustajina kauden loppuun asti mutta heitä ei ole enää valittu valtakunnallisissa vaaleissa luottamustehtäviin.

Tiina Elovaara väitti aikanaan, että Jyväskylän puoluekokouksessa olisi nähty natsitervehdyksiä. Tämä väite oli valheellinen ja kertoo lausujansa liberaalista suhtautumisesta totuuteen. Luonnollisesti valeuutinen natsitervehdyksistä levisi valtamediaan. Todellisuudessa tervehtijät pyysivät puheenvuoroa puoluekokouksessa.

Elovaara väittää joutuneensa häirinnän kohteeksi. Itse en usko näitä väitteitä todeksi suoralta kädeltä.

Sinisiin loikanneet ovat julkisuudessa yrittäneet esiintyä ”maltillisina” verrattuna Halla-ahoa kannattaneisiin Perussuomalaisiin. Todellisuudessa Tiina Elovaara ja Simon Elo ovat pelkkiä poliittisia pyrkyreitä, jotka valitsivat vuonna 2017 väärin.  He myös väittävät tienneensä, millaisia ihmisiä Halla-ahon kannattajat olivat. Heille itselleen ei silti tuottanut vaikeuksia olla samassa puolueessa Halla-ahon kanssa. Kuten Soinille, myös vähäisemmille edustajille kuten Elolle ja Elovaaralle kelpasi kyllä ns. nuivan puolen tuoma vaalimenestys, johon Soini ei ilman Halla-ahoa ja hänen kannattajiaan olisi koskaan pystynyt.

HS:n kirjoituksen loppupuolella Timo Soini toteaa: ” ”Mutta virhe tietenkin tapahtui siinä, että tällainen porukka pystyi ottamaan puolueen sitten hallintaansa”, Soini sanoo.”

Timolle voi sanoa, että ilman Halla-ahon kannattajien ääniä hän ei koskaan olisi päässyt ulkoministeriksi. Kiittämättömyys on maailman palkka, sanotaan osuvasti.

Soini johti ennen jytkyjä eduskuntaryhmää, jossa oli muistaakseni viisi jäsentä. Veltto Virtanen oli yksi heistä, Lauri Oinonen muistaakseni toinen. Yhteensä edustajapaikkoja oli viisi. Tällaisen puolueen Tiina Elovaara ja Simon Elo olisivat saaneet ilman Halla-ahon kannattajien ääniä. Se tuskin olisi kunnianhimoiselle kaksikolle kelvannut.

Soinin, Elon ja Elovaaran tarinoille ei siis kannata antaa mitään painoa. Äänestäjä tunnistaa ketkun, kun hän sellaisen näkee.

Minä ja vieraskirja

 

En yleensä kirjoita minä-muodossa tai muistele menneitä. Tällä kertaa teen poikkeuksen, kun valtamedia veti Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran tilille vanhoista kirjoituksistaan Jussi Halla-ahon vieraskirjassa, jota ei enää ole nähtävissä internetissä paitsi internetin arkistossa Wayback machinea käyttämällä. Sieltä voi kaivella vanhoja nimimerkin Riikka kirjoituksia.

Joku saattaa jopa muistaa, että minäkin olin nimimerkillä ”Hammer” vieraskirjan säännöllinen seuraaja ja kirjoitinkin omasta mielestäni sinne jotakin. Kun haeskelin Wayback machinella omia kirjoituksiani, niitä oli yllättävän vaikea löytää. En ilmeisesti ollutkaan niin aktiivinen kuin kuvittelin.

En myöskään heti muistanut enkä vieläkään muista nimimerkki Riikkaa. Itse asiassa vieraskirjan jutuista mieleen on jäänyt vain vähän. Nekin asiat, jotka muistan, luultavasti muistan väärin.

Vieraskirja palveli lähinnä Jussi Halla-ahon blogin kommenttiosastona. Tosin muistini mukaan siellä käytiin poliittista keskustelua ajankohtaisista aiheista eli sitä, mitä nykyisin tehdään pääasiassa jättikorporaatioiden omistamilla sosiaalisen median alustoilla.

Vasemmistolle piilomerkitysten etsintä Jussi Halla-ahon kirjoituksista on jo pitkään ollut suosittu harrastus. Halla-ahon kirjoitukset on kuitenkin melko tyhjentävästi läpikäyty eikä sieltä enää löydy mitään, jos ei välttämättä halua kierrättää vanhoja juttuja.

Riikka Purran vanhoja kirjoituksia ei valtamediassa ole ehditty käsitellä, joten kyseessä on piristävä vaihtelu, vaikka omalta osaltani aitoa mielenkiintoa salattujen kirjoitusten sisältöä kohtaan ei ole. Vasemmistolaiset toimittajat saavat rauhassa hehkuttaa vuonna 2008 keskustelupalstalle kirjoitettuja tekstejä.

Historiallisesti Jussi Halla-ahon vieraskirja on kuitenkin merkittävä. Siellä on syntynyt yksi kokonainen poliittinen liike. Kyseessä taisi olla ensimmäinen kokonaan internetissä  syntynyt liike. Jussi Halla-ahon vieraskirja on siis historiallinen dokumentti maahanmuuttokriittisen liikkeen synnystä ja siitä, ketkä vaikuttivat liikkeessä sen alkuaikoina. Itse en ollut mukana ihan alussa mutta melko lailla alkupuolella kuitenkin.

Jussi Halla-ahosta ja Riikka Purrasta tuli merkittäviä poliitikkoja. Minusta ei tullut, koska en sellaiseksi halunnut.En ole Jussille ja Riikalle katkera siitä, että olen vain rivijäsen vaan iloitsen heidän menestyksestään.

Kaikki eivät iloitse Purran menestyksestä. Demarien tuleva supertähti, mies, joka teki natsitervehdyksiä saunassa,  ”sivaltaa Orpoa” Purra-kohusta.

Aika usein kohun pauloihin joutunutta poliitikkoa kehotetaan irtisanoutumaan vanhoista kirjoituksistaan tai sanomisistaan.  Tällainen on vasemmistolta rituaalinomaista käytöstä, jolla annetaan ymmärtää, että kohu päättyy, jos poliitikko sanoutuu irti sanomisistaan.  Näinhän ei tietystikään ole vaan vasemmisto jatkaa painostustaan niin kauan, kuin siitä on heille hyötyä. Vasemmiston painostuksesta suoritettu irtisanoutuminen kertoo vastustajalle heikkoudesta ja äänestäjille selkärangattomuudesta. Jos minulta kysytään, Purra teki irtisanoutumisen juuri oikealla tavalla eli ei irtisanoutunut. Kirjoitukset ovat jo vanhoja eikä Purra enää ajattele samalla tavalla. Hän ei myöskään lähtenyt pyytelemään anteeksi. Pyytäminen anteeksi vasemmistolta tai vasemmiston masinoiman kohun takia on aina paha virhe.

Maahanmuuttokriittisen liikkeen synty

Sitä, missä vaiheessa maahanmuuttokriittinen liike syntyi poliittisena liikkeenä, ei ole missään erikseen määritetty. Jonkinlainen virstanpylväs on Jussi Halla-ahon ehdokkuus eduskuntavaaleissa vuonna 2007. Tuolloin Halla-aho sai Perussuomalaisten listalta Helsingissä 2215 ääntä, joka ei riittänyt Eduskuntaan. Tulos oli kuitenkin lupauksia herättävä ja rohkaisi myös muita liikkeen jäseniä yrittämään seuraavissa vaaleissa, joissa Halla-aho pääsi eduskuntaan saaden yli 15 000 ääntä.

Samalla Perussuomalaiset saavuttivat suuren vaalivoiton, joka ristittiin ”jytkyksi”  puheenjohtaja Timo Soinin suulla.

Soini ja maahanmuuttokriittiset

Timo Soinin ja maahanmuuttokriittisen liikkeen välinen suhde ansaitsee oman tarkastelunsa. Sitä ennen kerron kuitenkin oman käsitykseni Perussuomalaisista puolueena Soinin ja Vistbackan aikana.

Kyseessä ei ollut varsinaisesti mikään poliittinen liike vaan suhteellisen pienimuotoinen poliittinen huijaus, jonka tarkoituksena oli vaurastuttaa puolueen johtohenkilöitä. Kaksikolla ei mielestäni ollut oman edun lisäksi mitään varsinaisia poliittisia tavoitteita. Huijaus ei lyönytkovin hyvin leiville, ennen kuin maahanmuuttokriittinen liike tuli mukaan Perussuomalaisiin.

En kuulu enkä ole kuulunut ikinä varsinaiseen sisäpiiriin, joten en tunne kaikkia yksityiskohtia. Joka tapauksessa Jussi Halla-ahon perustelut valita puolueeksi Perussuomalaiset vuoden 2007 vaaleissa eivät olleet ensisijaisesti ideologiset vaan puhtaan käytännölliset. Ehdokkuutta ei ollut vaikea saada ja puolueen ehdokkaana aiemmissa vaaleissa oli ollut nyrkkeilijä ja ammattipainija Tony ”Viikinki”  Halme, eli mitään ideologisia esteitä Halla-ahon ehdokkuudelle ei ollut.

Vuoden 2011 vaaleissa tuli ensimmäinen jytky. Se ei kuitenkaan vienyt Perussuomalaisia hallitukseen mutta rohkaisi puolueen johtoa, jonka silmissä alkoi kiilua ministeriaudin takapenkki.

Omaksi vahingokseen Soini ja Vistbacka olivat laatineet puolueen säännöt siten, että jäsenet suoraan päättävät puolueen johtohenkilöistä. Tämä on demokraattista mutta epäkäytännöllistä ja lopulta tuhoisaa  Timo Soinin tavoitteille. Kun jäsenistö päätti Jyväskylän puoluekokouksessa äänestää Jussi Halla-ahon puheenjohtajaksi, Soinin huijaus muuttui asteta vaikeammaksi ja hänen ja muiden Perussuomalaisista loikanneen kannalta poliittisesti tuhoisaksi. Ministeripaikoista oli loikkareille iloa vain vaalikauden loppuun. Sen jälkeen Soinin käyttämä huijaus ei enää toiminut. Nykyisin Soini kelpaa enää valtamediaan kommentoimaan Perussuomalaisten asioita ja tämäkin vain siksi, että valtamedia vihaa nykyisiä Perussuomalaisia niin intohimoisesti.

Myös vasemmiston viha on luonteeltaan ideologista ja pysyvää. On käsittämätöntä, että vasemmisto kaivaa natsikortit taskustaan yhä uudelleen ja kuvittelee, että ne ovat relevantti tapa käydä poliittista keskustelua ja ”koirapillit”  todenmukainen tapa analysoida poliittisen vastustajan tekemisiä ja motiiveja.

Vastapuolen propagandan hyväksikäyttö ja sille naureskelu oli alusta lähtien osa maahanmuuttuokriittistä liikettä. Termit ”moniosaaja” ja ”kultamuna” ovat molemmat peräisin monikulttuuripropagandasta, jota valtio ja kansalaisjärjestöt tuottivat liukuhihnalta julistaen monikulttuurin ihanuutta.

Tämäkään ei ole vuosien varrella muuttunut. Vielä nykyisinkin tarjolla oleva propaganda on älyllisesti alamittaista ja pelkästään naurettavaa.

Väestönvaihtoteoria on vasemmiston lyömäase

 

Keskustelu väestönvaihtoteoriasta jatkuu edelleen valtamedian instansseissa. Itse olen Twitterissä sanonut, että mitään väestönvaihtoeoriaa ei ole olemassakaan. Se on vasemmiston keksimä käsite, jota valtamedia toistaa papukaijan lailla ja pyrkkii termin avulla mustamaalaamaan  Perussuomalaisia toimijoita.

Jos maahanmuutto kasvaa, jossain kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa voi tulla tilanne, jossa suomalaiset ovat vähemmistönä omassa maassaan. Tällöinkään kyse ei ole mistään ”väestönvaihtoteoriasta vaan suomalaisten jäämisestä vähemmistöön. Se, että Perussuomalaiset joutuvat  pahantahtoisen valtamedian hampaisiin ei ole kuitenkaan yksin vasemmiston tai valtamedian vika. Perussuomalaiset toimijat käyttävät itse epätäsmällistä kieltä ja vasemmiston luomia käsitteitä, jolloin he ovat helppo maali vasemmiston ja valtamedian pahantahtoisille toimijoille.

Tästä muistaakseni kirjoitin jo aiemmin. Vasemmisto haluaa esittää maahanmuuton ikään kuin luonnonvoimana. Maahanmuuton takaa ei muka löydy ketään erityistä toimijaa, vaan ne, jotka puhuvat väestönvaihdosta uskovat väitetysti ”väestönvaihtoteoriaan, joka ei ole mikään teoria vaan termi, jonka tarkoitus on saada valtamedian lukijat uskomaan, että Perussuomalaisilla on jonkinlainen väestönvaihtoeoriaksi kutsuttu salaliittoteoria, johon he muka uskovat.

Todellisuudessa Suomen valtio yrittää edistää maahanmuuttoa monin eri tavoin ja käyttää maahanmuuton edistämiseen tarkoitettuun propagandaan paljon rahaa. Myös elinkeinoelämä propagoi maahanmuuton puolesta. Ulkoministeriön Ville Cantell kertoo tässä vuodelta 2016 olevassa artikkelissa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.

Maahanmuutoa aktiivisesti edistäviä tahoja on paljon sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Yksi tunnetuimmista maahanmuuton erinomaisuutta julistavista iskulauseista on jo klisheeksi muodostunut ”monikulttuurisuus on rikkaus”.

Ne tahot, jotka aktiivisesti ajavat maahanmuuttoa, eivät välttämättä piittaa, jos suuri osa tulijoista  ei työllisty vaan jää elämään sosiaaliturvan varassa, jolloin maahanmuuton väitetyt hyödyt jäävät kokonaan realisoitumatta.

Kolmas maahanmuuttoa aktiivisesti lisäävä taho on Euroopan Unioni, joka jakaa turvapaikanhakijoita eri jäsenmaihin määritettyjen kiintiöiden mukaisesti.

Kun Helsingin Sanomat hyökkää täänään Perussuomalaisten  kansanedustaja Ville Tavion kimppuun, se moittii tätä ”väestönvaihto”-sanan käytöstä. Helsingin Sanomien toimittaja Veera Paananen latelee jutussaan jo tutuksi käyneen syytekirjelmän.

” Väestönvaihtoteoria on äärioikeistolainen salaliitto­teoria, jonka mukaan valkoinen länsimainen väestö pyritään länsimaissa tarkoituksellisesti alistamaan vähemmistöksi ja hiljalleen korvaamaan. Versiosta riippuen valkoista väestöä pyrkivät maahan­muuton keinoin korvaamaan teorian mukaan ei-valkoisella väestöllä usein juutalaiset tai jonkinlainen niin sanottu globalistinen eliitti.”

Paananen valehtelee, jos hän sanoo väestönvaihtoteorian olevan äärioikeistolainen  salaliittoteoria. Sitä se ei ole vaan termi, jota käytetään Perussuomalaisten mustamaalaamiseen.  Toimittaja Paananen pyrkii näin  esittämään, että Tavio uskoisi hänen määrittelemäänsä väestönvaihtoeoriaan. Todellisuudessa maahanmuuttoa edistaäviä tahoja on useita. On kotimaisia valtiollisia tahoja, elikeinoelämän tahoja ja Euroopan Unioni, jonka voinee luokitella globalistiseksi tahoksi. Paanasella ei ole mitään todisteita, että  Tavio uskoisi Paanasen kuvailemaan hänen kuvailemaan teoriaan. Paananen pyrkii myös leimaamaan Tavion antisemiitiksi antamalla ymmärtää, että Tavio uskoo väestönvaihtoteorian mukaisesti juutalaisten olevan väestönvaihdon takana. Tästä Paanasella ei ole mitään todisteita.

Veera Paananen on hyvä esimerkki  epärehellisestä ja moraalittomasta journalistista, joka ei epäröi loata juttujensa kohdetta epämääräisillä vihjailuilla ja valheilla.

Mitä tulee väestönvaihtoon, kyse on siinä puhtaasti matematiikasta. Jossakin kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa on hetki, jolloin suomalaiset jäävät vähemmistöksi omassa maassaan. Tällöin on mahdollista sanoa, että väestö on vaihdettu.

On täysin kiistatonta, että sekä Suomessa että Euroopan Unionissa on tahoja, jotka pyrkivät aktiivisesti kasvattamaan Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa. Se, kutsutaanko tätä väestönvaihdoksi vai ei, on pelkkää semantiikkaa. Maahanmuuutto on myös lukumäärältään erittäin suurta. Vuonna 2022 lähes  50 000 ihmistä muutti Suomeen. Kyseessä on suurehkon suomalaisen kaupungin väkimäärä

Iltalehdessä Kari Koli -niminen toimittaja valistaa lukijoitaan lisää. Hän on löytänyt ranskalaisen Reynaud Camusin kirjan. Itse en ole  kyseistä kirjaa lukenut.  Koli siteeraa myös Niko Pyrhöstä. Jälleen kerran on syytä korostaa, että väestönvaihtoteoria ei ole mikään oikea teoria vaan vasemmiston lyömäase.

Yhdysvalloissa on myös Great Replacement -niminen salaliittoteoria, josta puhuvat lähes yksinomaan vasemmistoliberaalit. En ole koskaan  kuullut konservatiivin  puhuvan Great Replacement- teoriasta.

Tämä lienee ties kuinka mones kirjoitus meneillään olevasta Perussuomalaisten toimijoiden mustamaalausoperaatiosta, johon on osallistunut  Suomen valtamedia kokonaisuudessaan, niin valtio-omisteiset mediat kuin korporaatioiden omistamat. Väkisinkin alkaa epäilyttää, että kyseessä on tietoinen informaatio-operaatio, jonka tarkoituksena on häpäistä puolueen poliittiset toimijat julkisuudessa ja näin oletettavasti vähentämään puolueen kannatusta.