Sipilä ja syyllisyys

Pääministeri Juha Sipilä kutsui kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat luokseen eilen 6.9. keskustelemaan turvallisuudesta. Keskustelu sujui ilmeisesti hyvin, koska Sipilä luonnehti tilaisuutta ”globaalisti ainutlaatuiseksi”. Puheenjohtajat myös laativat vetoomuksen, jossa he toivoivat kansalaisten luottavan suomalaiseen oikeusvaltioon ja viranomaisten toimintaan.

Valitettavasti vetoomukseen sisältyvään toiveeseen ei voi yhtyä syksyn 2015 tapahtumien ja äskettäisen Turun terrori-iskun jälkimainingeissa. Luottamus oikeusvaltioon ja viranomaisiin on heikentynyt. Sen palauttamiseksi tarvittaisiin paljon muutakin kuin hurskaita toiveita ja tyhjiä julkilausumia.

Julkilausuma poliittista teatteria

Julkilausuman tarkoitus selvisi jo tänään eduskunnassa, kun Sipilä ”näpäytti” Perussuomalaisten Laura Huhtasaarta:

”Me olimme samassa palaverissa ja tuomitsimme kaikenlaisen vihapuheen. Kun puhumme maahanmuutosta, meidän pitää auttaa sotaa pakenevia. Luulen, että tässä salissa kaikilla on sama käsitys.”

Luulisi, että Perussuomalaiset olisivat tähän mennessä oppineet olemaan allekirjoittamatta heille tarjottuja epämääräisesti kirjoitettuja julkilausumia. Allekirjoittaminen oli Perussuomalaisten johdolta ajattelematonta. Julkilausumilla ei turvallisuutta paranneta eikä terrorismia torjuta.

Julkilausumat ovat näennäistekemistä, joilla annetaan kuva, että hallitus muka olisi tekemässä jotakin, vaikka hallitus ei syksystä 2015 lähtien ole tehnyt yhtään mitään suomalaisten turvallisuuden parantamiseksi.

Hallituksen merkittävimmät turvallisuuteen liittyvät toimet liittyvät ”vihapuheen” torjuntaan. Sisäministeri Paula Risikon johdolla poliisiin palkattiin 50 lisätyöntekijää kyttäämään kansalaiskeskustelua internetissä. Hallitus ei halua suojella suomalaisia vaan haluaa, että suomalaiset pitävät turpansa kiinni eivätkä muistuta siitä tosiasiasta, että Sipilän hallituksen tekemiset ja ennen kaikkea tekemättä jättämiset myötävaikuttivat Turussa tapahtuneeseen terrori-iskuun.

Sipilä vastuussa

Juha Sipilä tunnetusti tarjosi Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoiden asuinpaikaksi. Tieto levisi Lähi-idän tiedotusvälineisin ja lisäsi suurella todennäköisyydella Suomeen pyrkijöiden määrää. Twitterissä joku koiranleuka nimitti Sipilän täyttämättä jäänyttä lupausta ”juhapuheeksi”, joka on vielä paljon haitallisempaa kuin vihapuhe.

”Juhapuhe” on sitä, että typeryyttään ja ymmärtämättömyyttään esitetään hyvää ihmistä ja luvataan hädästä kärsiville kaikkea hyvää ja kaunista. ”Juhapuhe” on tarkoitettu julkisuuteen ja pönkittämään puhujan julkista kuvaa.

Vihapuhe terminä taas kuuluu sananvapautta tukahduttaneisiin totalitaristisiin diktatuureihin. Termi on tarkoituksella elastinen ja sen tarkoituksena on tukahduttaa julkinen keskustelu ja leimata ikävistä asioista puhuvat keskustelijat. Mikäli leimaaminen ei auta, tukahduttaminen toteutetaan tarvittaessa tuomioistuimen kautta.

Sipilän hallituksessa sisäministerin tointa hoiti alun perin Petteri Orpo. Tämä älyltään keskinkertainen mutta retorisesti kohtuullisen lahjakas poliitikko ei syksyllä 2015 tehnyt elettäkään maahantulijavirran pysäyttämiseksi vaan päin vastoin pyrki aktiivisesti vastustamaan kaikkia ehdotuksia rajoittaa laittomien maahantulijoiden virtaa Ruotsista.

Kun Orpo vihdoin pakon sanelemana perusti Tornioon ”järjestelykeskuksen”, jonne rajanylittäjät koottiin rekisteröintiä varten, häntä ylistettiin valtamediassa suureksi neroksi. Mediahypen seurauksena tämä ”Mr Chance” valittiin hurraahuutojen saattelemana Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viimeksi tämä renessanssinero julisti Paasikivi-seurassa, että Afrikan hyvinvointi on EU:n ja sitä kautta myös Suomen kohtalonkysymys. Moni Orpon toimintaa pitempään seurannut varmasti toivoisi, että Orpo lähtisi sinne Afrikkaan rakentamaan hyvinvointia ennemmin kuin jatkaisi valtiovarainministerinä ja Kokoomuksen puheenjohtajana, koska Afrikassa hän luultavasti saisi vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin sisäministerinä syksyllä 2015.

Kun Perussuomalaiset valitsi kesäkuun puoluekokouksessa Jussi Halla-ahon puheenjohtajaksi, Sipilä ja Orpo puhuivat ”arvopohjasta”, ikään kuin se estäisi Perussuomalaisten jatkon hallituksessa. Nyt jo tiedämme, että tämä puhe ”arvopohjasta” ja Sipilän teatraalinen eroilmoituksen tuhoaminen olivat ennalta suunniteltuja ja tarkoitettu julkisuuteen hämäykseksi peittämään suomalaisen demokratian häpäisy. Sipilän hallituksen enemmistö eduskunnassa lepää ohuella pohjalla Timo Soinin vanavedessä hillotolppaa kärkkyvän Siniset-ryhmän varassa.

Ainoa, mitä Sipilällä ja Orpolla on enää jäljellä on ”arvopohja”, jonka varassa nämä kriisiaikana pahasti vajavaisiksi osoittautuneet poliittiset johtajat voivat lekotella ja nauttia omasta moraalisesta erinomaisuudestaan.

Mitä Turun isku paljasti?

Turun isku paljasti, että järjestelmä on pahasti sairas. Sitä jäytää järjestelmän sisäinen poliittinen korruptio, jonka ansiosta johtavat poliitikot ja virkamiehet keskittyvät enemmän miellyttämään Euroopan Unionia kuin äänestäjiään. Seurauksena on lipevä alamaisasenne, jota Sipilän hallitus on osoittanut erityisesti Saksaa ja Angela Merkeliä kohtaan.

Tarja Halosen 12 vuotta kestäneen presidenttikauden aikana suomalainen virkakoneisto on hiljalleen mädätetty globaalia vastuuta toteuttavaksi maailmanparannusorganisaatioksi, jonka prioriteetit ovat jossain muualla kuin kansalaisten edun varjelemisessa. Toimintaa leimaa todellisuuspakoinen käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta, ikään kuin virkamies suomalaisen veronmaksajan rahalla olisi kykenevä ratkaisemaan globaaleja ongelmia tai tekemään jihadistisesta murhaajasta sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan kelpo kansalaisen.

Parhaiten tämä kävi ilmi, kun IS uutisoi Suomeen palaaville vierastaistelijoille suunnitellusta ”ohituskaistasta”. Kirjoitin jihadistien terapiaohjelmasta jo vuonna 2014, jolloin sisäministeriö jo suunnitteli Syyriasta palaaville ”exit-ohjelmaa”. Mukana oli tuolloin sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, joka IS:n mukaan lausui seuraavaa:

”Nopeasti apua tarvitsevat ennen kaikkea taistelualueelta palaavat lapset ja perheet, jotka ovat olleet väkivaltaisessa ympäristössä ja nähneet ja ehkä kokeneet väkivaltaa. Vierastaistelijoiden osalta sen selvittäminen, ovatko he syyllistyneet rikoksiin, on ensisijaista. Myös heille voidaan tarjota tukitoimia harkinnan mukaan jossain vaiheessa.”

Toimintaan käytetään Raha-automaattiyhdistyksen tukirahoja. Suosittelen kaikkia välttämään Raha-automaattiyhdistyksen kolikkopelien pelaamista, koska niiden tuotot ohjataan juuri tämän kaltaiseen maailmanparannukseen.

IS:n uutisessa haastateltiin myös Vantaan perhepalveluiden johtaja Anna Cantell-Forsbomia:

”Ajattelen niin, että jos yhteiskuntaan integroituminen on parhaita suojamekanismeja radikalisoitumista vastaan, asunto, työpaikka ja opiskelu ovat keskeisiä.”

Jihadistien hyvinvointi on järjestelmälle tärkeämpää kuin suomalaisten turvallisuus. Järkevässä yhteiskunnassa Syyriasta palaavilta otettaisiin kansalaisuus tai oleskelulupa pois ja heidät karkotettaisiin tai otettaisiin säilöön, jos karkottaminen ei ole mahdollista. Veronmaksajan rahaa ei tuhlattaisi terapiapuuhasteluun.

Turun isku paljasti myös, että suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa yksikään vallanpitäjä ei ole vastuussa yhtään mistään. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg valehteli A-studiossa Suomen kansalle, että sisäministeriö muka tietäisi kaikkien tulijoiden taustat. Marokkolaisen terroristin tapauksessa näin ei todellakaan ollut, vaan mies sai käydä koulua suomalaislasten kanssa turkulaisella yläasteella vaikka oli 21-vuotias.

Nerg myös jatkoi oudolla linjallaan väittämällä, että syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin uhka. Kansliapäällikkö pelkäsi, että ääri-islamistit värväävät joukkoonsa kantasuomalaisia:

”Se propagandan levitys, jota tällä hetkellä kohdistetaan syrjäytyneisiin suomalaisiin – ja myös turvapaikanhakijoihin – on pelottavan tehokasta.”

Lausunto kertoo epätoivoisesta tarpeesta kohdistaa huomio pois varsinaisesta syystä eli yli 30 000 enimmäkseen maailman väkivaltaisimmista islamilaisista maista tulleesta turvapaikanhakijasta ja niistä, joita edelleen saapuu maahan EU:n pakkokiintiöiden kautta. Nerg on alusta asti ollut mukana puhumassa puuta heinää ja selittelemässä asioita parhain päin. Se, että hän edelleen jatkaa kansliapäällikkönä, syö viranomaisten uskottavuutta enemmän kuin mikään vihapuhe. Eduskuntapuolueiden hurskaita toiveita sisältävä vetoomus ei riitä muuttamaan tätä.

Edes kansalaisten perinteisesti arvostama poliisi ei ole säästynyt maailmanparannukselta. Turvapaikanhakijat saartoivat poliisipartion Jyväskylässä eikä poliisi kykene äärivasemmistolaisten johdolla toteutettujen mielenosoitusten takia kunnolla suorittamaan virkatehtäviään. Samanaikaisesti poliittinen poliisi vainoaa maahanmuuttokriittisiä aktivisteja, vaikka nämä olisivat täysin rauhanomaisia eivätkä vastustaisi poliisia.

Sosiaalisessa mediassa toimivat poliittiset poliisit Jussi Huhtela ja Jari Taponen viestittävät virkatililtään poliittista propagandaa. Kun Jussi Halla-aho puuttui Huhtelan twiittailuun, valtakunnan päälehti syytti häntä vasemmistolaisen politiikan tutkija Erkka Railon tuella ”maalittamisesta”.

Huhtelan toiminta sosiaalisessa mediassa on jo pitkään kerännyt negatiivista huomiota. Some-käyttäjien onneksi Twitterissä toimii myös vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade, jonka parodian seuraaminen helpottaa ahdistusta. Huhtelan ja Taposen tapauksessa parodia tuntuu mahdottomalta, koska he tekevät sen itse. Kaarisade kuitenkin onnistuu mahdottomassa ja toivottavasti jatkaa tinkimättömällä linjallaan.

Lehden luin

Suomenmaa-lehdessä kerrottiin Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhasen käynnistä Savonlinnan taidelukiossa, jossa hän vastaili lukiolaisten kysymyksiin. Vanhanen aloitti poliittisen uransa jo suomettumisen aikana. Vuosia sitten internetissä kiersi Vanhasen vanha kolumni Suomenmaassa vuodelta 1985. Kolumni julkaistiin uudelleen vuonna 2005 ja löytyy edelleen internetin arkistoista.

Vanhanen 1985 ja 2009

Vuoden 1985 kolumnissaan Vanhanen on närkästynyt baltialaisemigranttien tapahtumasta Helsingissä. Tuolloin elettiin viimeisiä oikeita suomettumisen vuosia. Neuvostoliitto oli vielä olemassa eikä Mihail Gorbatshov ollut aloittanut uudistuksiaan. Matti osoitti kolumnillaan olevansa tiukasti virallisen ulkopoliittisen linjan takana:

”Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.”

Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.”

Vuonna 2009 Matti Vanhanen oli pääministeri ja ilmoitti tuolloin Hufvudstadsbladetin haastattelussa vastustavansa rasismia, jota löytyi hänen mukaansa erityisesti Perussuomalaisten piiristä, vaikka Perussuomalaisten johto oli tiukasti rasisminvastaisen linjan takana. Vanhanen totesi:

”Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava.”

Pääministeri Vanhanen ei osannut ennustaa, että syksyllä 2015 hallitsematon siirtolaisuus toteutui ja

ylsi Suomeen asti. 18.8.2017 joukko marokkolaisia turvapaikanhakijoita toteutti Suomen ensimmäisen islamilaisen terrori-iskun.

Visionääri Vanhanen totesi vielä Hbl:lle:

”Minä en näe maailmaa niin. Ei pidä maalata uhkakuvia sellaisesta mikä ei ole totta. Ulkomaalaiset eivät ole uhka, päinvastoin, me olemme riippuvaisia heistä. Kaikkien pitäisi ymmärtää että Suomi tarvitsee enemmän työperäistä maahanmuuttoa.”

”Minun visiossani Euroopan kansallisvaltioiden rajoista tulee näkymättömiä. Juhliessamme vuotta 1809, jolloin kansallisvaltioiden väliset rajat pystytettiin, on tunnustettava, että suuntaus on nyt toinen. Kansallisvaltioiden rooli ei ole pystyttää muureja vaan purkaa niitä. Rajoilla ei pitäisi olla vaikutusta kansalaisten jokapäiväiseen elämään.”

Tänään suurin osa järkevistä ihmisistä ymmärtää rajojen ja niiden turvaamisen merkityksen. Onpa Euroopassa pystytetty myös raja-aitoja ja Schengen-maiden välisillä rajoilla on lisätty valvontaa.

Matti ja muut visionäärit eivät aikanaan ymmärtäneet, että kansallisvaltioiden rajojen häivyttäminen edellyttää, että ulkorajojen valvonta on kunnossa. Sitähän se ei ole ollut eikä ole vieläkään.

Savonlinna

Tässä vaiheessa on hyvä katsoa, miten Matin ajattelu on kehittynyt. Vanhanen pyrkii presidentiksi ja vastaili lukiolaisten vaikeisiinkin kysymyksiin. Ensiksi Vanhanen tyrmäsi Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon ehdotuksen kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden nopeasta karkottamisesta ja karkotusta odottavien säilöönotosta:

”Hylätyn päätöksen saaneissakin on niitä, jotka aidosti kokevat, että heillä olisi ollut oikeus turvapaikkaan. Ei heitä voi vankeina kohdella.”

Tämä ei ole mikään perustelu mutta kertoo Vanhasen kyvyttömyydestä ja/tai haluttomuudesta pohtia, millaisia turvallisuusuhkia kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voivat muodostaa. Turvapaikanhakijoiden tuntemukset menevät suomalaisten turvallisuuden edelle.

Vanhanen on myös niitä poliitikkoja, jotka mieluummin selittävät asiat parhain päin kuin miettisivät parannuskeinoja. Turvapaikkahakemuksen käsittelyajoista Vanhanen lausui:

”Sitä on vaikea enää lyhentää. Pisin aika, noin puoli vuotta, menee valituksen käsittelyssä.”

Vanhasen mielestä poliisin ja suojelupoliisin tehtävä on pystyä profiloimaan turvapaikkaa odottavia ihmisiä niin, että mahdollisiin riskitapauksiin voidaan puuttua.

Tässä voisi kysyä, että miten tämä on onnistunut noin omasta mielestä. Tulijoita oli syksyllä 2015 niin paljon, että minkäänlaiseen taustojen selvittämiseen ei ollut mahdollisuuksia. Lisäksi alkuvaiheessa maahan tuli ihmisiä kenenkään tietämättä, mihin he menivät ja mistä he tulivat. Kysymykset turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamasta turvallisuusuhasta kuitattiin rasismina ja tällaisia epäilyksiä kohtaan osoitettiin närkästystä. Ajankohdan henki poliittisten päättäjien keskuudessa oli ”refugees welcome”.

Sitten päästään lukiolaistytön kysymykseen. Lukiolaistyttö ihmetteli, miksi maahan otettiin Ruotsinkin kautta tulleita pakolaisia, vaikka ei olisi ollut pakko. Tyttö oli tuohtunut siitä, että kaikki tänne tulevat eivät ansaitse turvapaikkaa, mutta terrorismin riski lisääntyy pakolaisten mukana. Vanhasen vastaus tuskin vakuuttaa ketään:

”Ei kai muidenkaan maiden olisi ollut pakko ottaa turvapaikanhakijoita vastaan. Olisiko kaikki ihmiset pitänyt jättää Kreikkaan?”

Vanhanen vastaa kuin pikkulapselle. Dublinin sopimus oli tuolloin voimassa, eli turvapaikanhakijan olisi pitänyt rekisteröityä ensimmäisessä saapumismaassa, joka tuolloin useimmiten oli Kreikka. Suomeen turvapaikanhakijat tulivat usean turvallisen maan läpi. Ruotsissa avustusjärjestöjen edustajat auttoivat heidät Luulajan junaan, jossa he matkustivat ilmaiseksi. Luulajasta matka jatkui bussilla Haaparantaan, josta turvapaikanhakijat kävelivät rajan yli Suomeen. En tiedä, oliko Suomen ja Ruotsin välillä sovittu asiasta. Joka tapauksessa poliittiset päättäjät eivät kertoneet mahdollisesta sopimuksesta kansalaisille.

Myöhemmin pääministeri Juha Sipilä on myöntänyt, että Suomen ei olisi tarvinnut ottaa vastaan ainuttakaan Ruotsista saapunutta.

Vanhanen käyttää rikollisten matkustelua perusteena olla kiinnittämättä huomiota turvapaikanhakijoihin:

”Siksi huomion kiinnittäminen turvapaikanhakijoihin ei ole ihan kohdallaan. Turvapaikanhakijat pakenevat itsekin terroristeja.”

Tai sitten turvapaikanhakijoiden joukossa on terroristeja, mikä on jo osoittautunut todeksi, tai sitten heistä tulee terroristeja. On täysin vastuutonta vähätellä sellaisten ihmisten uhkaa, joiden taustoista emme tiedä mitään ja joiden taustojen selvittämiseen meillä on vain rajalliset keinot. Lisäksi monet tulijoista käyttävät väärää henkilöllisyyttä, valehtelevat kansalaisuutensa tai heillä on useita eri henkilöllisyyksiä. Miksi tällaisten ihmisten hyviin tarkoitusperiin tulisi sokeasti luottaa? Vanhanen selvästikin luottaa.

Lopuksi päästään itse asiaan eli siihen, mitä Suomen poliittinen johto oikeasti pelkäsi syksyllä 2015. Vanhanen kertoo:

”Venäjällä on noin 11 miljoonaa ulkomaalaistaustaista ihmistä. Kun olemme mukana yhteistyössä, voimme tarvittaessa itsekin saada apua.”

Vanhanen on aloittanut poliittisen uransa suomettumisen aikana ja kasvanut ympäristössä, jossa Neuvostoliittoa oikeasti pelättiin ja jossa Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän kriittinen arviointi johti poliittisen uran loppumiseen.

On vaikea arvioida, miten realistinen Venäjän 11 miljoonan, enimmäkseen entisistä neuvostotasavalloista peräisin olevan väestön muodostama uhka on. Turvapaikanhakijakriisin aikana Venäjältä tuli Raja-Joosepin kautta muutama sata turvapaikanhakijaa, mutta virta saatiin tyrehdytettyä yhteistyössä Venäjän kanssa. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että Suomen johtajat vilpittömästi pelkäsivät Venäjän kautta tulevaa siirtolaisvirtaa ja antoivat siksi Ruotsin dumpata ylijäämänsä Suomeen.

Suomenmaan artikkelin kommentoijista jotkut pitävät Vanhasen uhkakuvia varsin ”90-lukulaisina”. Tuolloin myös pelättiin suurta pakolaisvirtaa Venäjältä.

Jos Vanhanen valitaan presidentti, hän noudattaa seuraavan lauseen perusteella haloslaista maailmanparannuspolitiikkaa:

”Globaalien kysymysten sekä ihmisoikeus- ja ympäristökysymysten roolin pitää näkyä Suomen ulkopolitiikassa jatkuvasti.”

Tässä kirjoituksessa esitettyjen asioiden ja lausuntojen perusteella on vaikea keksiä mitään järkevää syytä äänestää Matti Vanhasta presidentiksi. En usko edes Keskustaa normaalisti äänestävien innostuvan miehen ehdokkuudesta. Siksi ennustan, että Vanhanen putoaa ensimmäisellä kierroksella ja saa olla tyytyväinen, jos ääniä tulee yli 10 prosenttia.

Matti Vanhasen lausunnot kertovat syyn sille, miksi Suomen turvapaikkapolitiikka on ollut käytännössä Ruotsiakin löysempää ja meidät on pelastanut vain syrjäinen sijaintimme. Vanhasen kaltaiset poliittiset päättäjät ovat vieneet meidät nykyiseen tilanteeseen. Jos ihmiset äänestävät jatkossakin hänen kaltaisia päättäjiä, he saavat samaa, mitä Vanhasen kaksi hallitusta ja sitä seuranneet hallitukset ovat tarjonneet. Suomalaisten turvallisuus ei näiden mielissä paljon paina kansainvälisen pätemisen ja uran luomisen rinnalla.

P.S. Joukko Suomessa hylätyn päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita aikoo ”loikata” Ruotsiin Tornion kautta. Asia on uutisoitu Ruotsissa. Uutisen mukaan Ruotsin viranomaiset aikovat toimia Dublinin sopimuksen mukaan ja palauttaa Suomessa turvapaikkaa hakeneet takaisin. Tätä on kansainvälinen solidaarisuus, jossa musta pekka jää tyhmimmän käteen.

Turun terrori

Ennen kuin kirjoitan Suomen ensimmäisestä terrori-iskusta, palaan takaisin syksyyn 2015. Silloin maahamme saapui enimmäkseen Ruotsin rajan yli Haaparannasta noin 30 000 muslimia. Ehkä joukossa oli jokunen ei-muslimikin, mene ja tiedä. Joukossa oli myös marokkolainen 18-vuotias mieshenkilö, joka viime perjantaina surmasi kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa tapauksessa, jota viranomaiset tutkivat terrori-iskuna.

Valehtelijoiden klubi

Heikki Porkka kirjoitti äskettäin virallisen Suomen edustajien totuudenvastaisista lausunnoista maahanmuuttokriisin aikana. Nämä valheet kannattaa itse kunkin käydä läpi ja miettiä, millaisella järjellä tätä maata johdetaan.

Virallinen Suomi ei aluksi tehnyt yhtään mitään, kun maan rajojen yli alkoi tulla Balkanin halki juosseita tunkeutujia. Kun esitettiin epäilyksiä terroristien soluttautumisesta maahantulijoiden joukkoon, virallisen Suomen asiantuntijat kuittasivat sen satuiluna. Seuraavassa on hyvä esimerkki parhaasta asiantuntemuksesta, jota veronmaksajan rahalla saa:

”Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).”

Ehkä marokkolainen terroristi oli lukenut tuon kirjoituksen, koska hän valikoi uhreikseen erityisesti naisia. Kännyköitä ja Niken lenkkareita tuntuu turvapaikanhakijoilla olevan ainakin omien havaintojeni perusteella.

Virallisen Suomen valheet eivät loppuneet siihen. Pääministeri Juha Sipilä tarjosi oman Kempeleen kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tieto levisi Lähi-idän mediaan ja todennäköisesti lisäsi Suomeen pyrkivien määrää.

Tuolloinen sisäministeri Petteri Orpo sanoi, että turvapaikanhakijoiden motiivien epäily on rasismia. Orpo ei sisäministerikaudellaan tehnyt elettäkään tulijavirran pysäyttämiseksi.

Sisäministeriö ja poliisiviranomaiset systemaattisesti vähättelivät turvapaikanhakijoiden aiheuttamia turvallisuusriskejä ja liioittelivat kantasuomalaisten taholta tulevaa väkivallan uhkaa. Viranomaisia jopa käskettiin pimittämään rikoksesta epäillyn tausta turvapaikanhakijana. Ne, jotka katsoivat KRP:n tiedotustilaisuutta Turun terroriteon jälkeen, varmasti huomasivat, että ohjeistus on edelleen voimassa. Poliisi ei myöntänyt eikä kieltänyt, että marokkolainen puukottaja on kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija.

Tie Turkuun

Terrori-iskua edeltänyt kehitys on näyttänyt, että Turun isku tuskin tuli kenellekään suurena yllätyksenä. Turussa armeijan kuorma-autot sulkivat liikenteeltä pääsyn joulurauhan julistukseen viime jouluna. Sen jälkeen kuorma-autoista ja betoniporsaista on tullut yleinen näky massatapahtumissa Jukolan viestistä lestadiolaisten suviseuroihin. Kun Euroopan rajat vuotavat, rajat siirtyvät valtioiden sisälle.

Osa kehitystä on myös poliitikkojen ja viranomaisten pyrkimys kansalaisten suiden tukkimiseen. Paula Risikon suurin saavutus sisäministerinä on ollut palkata lisää poliiseja seuraamaan kansalaisten keskustelua internetissä.

Kun uusnatsin pahoinpitelemä nuori mies kuoli, järjestettiin suurmielenosoitus nimellä ”Peli poikki”. Tuossa mielenosoituksessa hallituksen ministerit poseerasivat yhdessä äärivasemmiston kanssa Antifan lippujen liehuessa taustalla. Hallitus oli puolensa valinnut. Se oli haittamaahanmuuton puolella Suomen kansalaisten etua vastaan.

Vain puoli tuntia ennen Turun iskua Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon haastattelu julkaistiin Mtv:n sivuilla. Siinä Halla-aho totesi, että jossain kohdassa kosahtaa myös Suomessa. Lisäksi Halla-aho kommentoi vain päivää ennen Turkua tapahtunutta Barcelonan terrori-iskua:

”Valitettavasti tällaiset iskut ovat seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta huonosta maahanmuuttopolitiikasta. Tällaisella turvallisuussirkuksella, joka Euroopassa on ollut käynnissä pari vuotta eli lisäämällä betoniporsaita ja sotilaiden ja poliisien läsnäoloa kaduilla, voidaan luoda vähän valheellistakin turvallisuudentunnetta ihmisille, mutta ei estää näitä tekoja.”

Tiivistetysti voi sanoa, että läntisen Euroopan maat ovat epäonnistuneet puuttumisessa juurisyihin eli rajojen vuotamiseen ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön taloudellisen siirtolaisuuden kanavana. Kielteinenkin turvapaikkapäätös on mahdollistanut jäämisen maahan. Turussa puukottaneen marokkolaisen tapauksessa on esitetty useita aiheellisia kysymyksiä. Onko Marokossa jokin kriisi tai vainoa, joka ajaa ihmisiä pakosalle? Miten on mahdollista, että Marokosta yli vuosi sitten saapunut ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö edelleen oleskelee Suomessa?

Näihin kysymyksiin on helppo vastata. Marokossa ei ole mitään erityistä kriisiä tai poliittista vainoa, joka poikkeaisi normaalitilasta kyseisellä alueella. Turun terroristi oleskelee Suomessa, koska järjestelmän kyky poistaa kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat maasta on heikko. Tämä taas johtuu puutteellisista resursseista ja valitusprosessista, joka on tukkeutunut turvapaikanhakijoiden suuren määrän takia. Lisäksi turvapaikanhakijoiden siivellä elää lakimiesten joukko, joka saa elantonsa valitusten tehtailusta. Turvapaikanhakijat ovat ihmisryhmä, jonka oikeuksien puolustajista ei ole puutetta.

Turku 18.8.

Kahden ihmisen kuolemaan johtanut terrori-isku oli järkyttävä mutta ei missään mielessä yllättävä. Tosin veronmaksajan rahoittamalla Yleisradiolla meni perjantaina sormi suuhun, kun yhtiön toimittajat yrittivät vältellä terrori-iskusta puhumista. Ilmeisesti viimeiseen asti toivottiin, että kyse olisi jostain muusta, koska mitään spekulointia motiiveista ei edes yritetty esittää.

Samalla, kun kansainväliset uutiskanavat lähettivät suoraa lähetystä Turusta, Ylen ohjelmakaavio pysyi muuttumattomana. Uutislähetyksissä haastateltiin terrorismin vähättelijänä tunnettua Leena Malkkia.

Lauantaina kävi selväksi, että poliisi tutkii tapahtumaa terrori-iskuna. Jos esitutkinta päätyy tähän lopputulokseen, Suomessa on tapahtunut kaikkien aikojen ensimmäinen islamilainen jihad-terrori-isku.

Valtamediassa aloitettiin välittömästi kansan valistustyö, puukotusten uhreja auttaneista maahanmuuttajataustaisista (joista ainakin yksi oli Ruotsista saapunut turisti) tehtiin sankareita. Iskun tekijästä kirjoitettiin human interest -tarinaa, jolla pyrittiin kasvattamaan hänen uhristatusta.

Myös kirkko reagoi arkkipiispa Kari Mäkisen suulla. Mäkisen mielestä terroristi oli yksi meistä. Tämä väite ei ainoastaan ole loukkaus kaikkia suomalaisia kohtaan vaan myös perin juurin valheellinen. Marokkolaisterroristista ei tullut ”yhtä meistä” sillä, että hän käveli Suomen rajan yli ja sanoi taikasanan ”asylum”. Teollaan hän osoitti, että hän ei ole yksi meistä vaan vihaa meitä sen takia, keitä me olemme. En koskaan ole elämäni aikana nähnyt näin harhautunutta kirkonmiestä. Mäkinen tuskin ymmärtää edes hävetä lausuntoaan, vaikka se aiheuttaisi taas piikin kirkosta eronneiden määrässä.

Facebookissa ja MV-lehdessä julkaistiin kuitenkin video, jossa tiivistyy itseni ja monien kaltaisteni tuntemukset Turun tapauksen jälkeen. Kaustislainen Mauri Peltokangas sanoo tällä videolla sen, mitä pitääkin sanoa ilman kiihkoa ja ilman vihaa. Hän osoittaa teosta vastuulliset tahot, eli Petteri Orpon ja Juha Sipilän, joiden kyky, taito ja ymmärrys eivät riitä käsittelemään islamilaisen terrorismin aiheuttamaa uhkaa vaan jotka omilla tekemisillään ja tekemättä jättämisillään ovat heikentäneet suomalaisten turvallisuutta. Mauri Peltokankaan videolla on yli miljoona katselukertaa, vaikka valtamedia on tyystin vaiennut sen olemassaolosta.

Itse kirjoitin syksyllä 2015, kuinka Petteri Orpon epäpätevyys maksaa suomalaisille miljardeja. Myös pääministeri Juha Sipilä on osoittautunut pettymykseksi. Kirjoitin hänenkin kyvyttömyydestään ymmärtää islamilaisen terrorismin luonnetta. Orpo ja Sipilä eivät ole valtiomiessarjaa vaan keskinkertaisuuksia, jotka ovat kyvyttömiä oppimaan edes omista virheistään puhumattakaan toisten tekemistä virheistä.

On selvää, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut on turvallisuusriski. Siksi on vastuutonta päästää tällaista henkilöä tavallisten ihmisten joukkoon. Elokuussa 2015 eritrealainen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut puukotti satunnaista IKEA:n asiakasta Ruotsin Västeråsissa. Islamilaista motiivia ei ollut vaan mies ilmeisesti halusi varmistaa pääsynsä Ruotsin valtion järjestämään täysihoitoon.

Suomen hallitus ei ole saanut aikaiseksi päätöstä palautuskeskuksista. Niistä puhuttiin, mutta mitään ei tehty. Itse asiassa Suomen hallitus on tehnyt erittäin vähän turvapaikanhakijoista koituvan turvallisuusriskin pienentämiseksi. Sen sijaan riskiä on pyritty mitätöimään puhumalla ja syyttämään riskeistä puhuvia rasisteiksi.

Mainitsen vielä lopuksi presidentti Sauli Niinistön. Hän on huolissaan tahallisesta väärinymmärtämisestä. Presidentti sanoo:

”Halu väärinymmärtää on ollut suurempaa kuin yritys ymmärtää. Tämä olisi nyt hyvä kääntää toisinpäin. ”

Presidentin mukaan kaiken keskustelun avain on yritys ymmärtää toista – vaikka ei olisikaan samaa mieltä.

Minusta me täällä voiman pimeällä puolella ymmärrämme vastapuolta. Sen ymmärryksen perusteella vastapuoli tarvitsee herätyksen todellisuuteen. He ajavat politiikkaa, jonka seurauksena Suomeen tulee jatkossakin Turun marokkolaisen terroristin kaltaisia. He eivät itse katso olevansa pahoja ihmisiä. Käytännössä heidän toimintansa kuitenkin kasvattaa terrorismin riskiä Suomessa.

Toivon myös, että kyvyttömiksi osoittautuneet päättäjät heräisivät hekin todellisuuteen eivätkä keskittyisi vihapuheen metsästykseen. Valitettavasti uskon, että tämä toive on turha.

Avustusjärjestöt ihmissalakuljettajina

Pohjois-Afrikan barbareskivaltioiden merirosvot terrorisoivat vuosisatojen ajan eurooppalaisia. Ryöstely ja orjien ottaminen päättyi vasta, kun Ranska valtasi Algerin kaupungin vuonna 1830.

Nykyisin merirosvoutta ei enää ole mutta Välimeren eteläpuolisen alueen maista valuu Eurooppaan laittomia siirtolaisia tasaisena virtana. Erona 1800-lukuun on se, että Euroopan valtioilta ei nykyisin tunnu löytyvän tarpeeksi tahtoa lopettaa ihmissalakuljetusta.

Ihmissalakuljettajat

Ihmissalakuljetus ei kannattaisi, mikäli merikelvottomilla lautoilla matkaan lähetetyt siirtolaiset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tällöin lähtijöiden määräkin jäisi luultavasti vähäiseksi. Koska Välimerellä toimii useita ei-valtiollisia järjestöjä pääasiallisena tehtävänään pelastaa ihmisiä merille lähteneiltä lautoilta, yhä harvempi venematkalle lähtenyt siirtolainen menehtyy Välimeren aaltoihin.

Keskustelu laittomien tulijoiden kohdalla siirtyy nopeasti Syyrian ja Libyan sotaan ja kuinka lautoilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset pakenevat sotaa ja vainoa. Kuitenkin vain murto-osa tulijoista on peräisin Syyriasta tai Libyasta. Sen sijaan he tulevat Nigeriasta, Bangladeshista, Pakistanista, Gambiasta tai Senegalista. Näissä maissa ei ole käynnissä sisällissotaa. Vaikka joillakin näistä maista tulleilla olisi syy anoa turvapaikkaa, sitä pitäisi kansainvälisen lain mukaan anoa lähimmässä turvallisessa maassa eikä vasta Italiassa, jonne salakuljettajat ja ei-valtiollisten avustusjärjestöjen laivat heidät kuljettavat.

Suurin osa Libyasta lautoilla tulevista ei siis ole sotaa paossa vaan ottavat harkitun riskin ja maksavat lauttamatkasta noin 1000 euroa. Lautan ei ole tarkoituskaan viedä perille vaan 12 mailin päähän Libyan aluevesirajojen ulkopuolelle, josta heidät voidaan ”pelastaa” ja kuljettaa laivalla Eurooppaan. Ihmissalakuljettajat eivät mitenkään häpeile toimintaansa vaan Libyassa toimivilla ”matkatoimistoilla” on puhelinnumerolla varustetut Facebook-sivut, joilla nämä mainostavat lauttamatkojaan. Matka kestää 3-4 tuntia, ennen kuin avustusjärjestön, Italian tai EU:n alus pelastaa matkustajat.

Vuosina 2013 ja 2014 EU käynnisti pelastusoperaation nimeltä Mare Nostrum, jonka aikana 190 000 siirtolaista tuotiin Italiaan. Operaation alukset toimivat kuitenkin Lampedusan saaren lähistöllä noin 150 mailia Libyan rannikosta. Tämä tarkoitti, että tulijoiden piti matkustaa huomattava matka omin voimin. Operaatio Mare Nostrum rohkaisi tulijoita ottamaan aiempaa suurempia riskejä, mikä lisäsi hukkumiskuolemia. Tämän jälkeisessä Operaatio Tritonissa EU velvoitti kaikki jäsenmaat osallistumaan pelastustalkoisiin ja pelastusetäisyyttä lyhennettiin samalla 120 mailiin.

Ei-valtiollisten järjestöjen alukset, jotka vastaavat noin kolmanneksesta merestä poimituista, päivystävät kuitenkin aivan Libyan aluevesirajojen tuntumassa ja menevät tarvittaessa Libyan aluevesille. Todisteita alusten liikkeistä voi katsoa vapaasti yleisölle avoimiste nettipalveluista, jotka saavat tietonsa reaaliaikaisesti satelliitista (esim. Vesselfinder). Sieltä näkee mm. että Lääkärit ilman rajoja -järjestön alus Aquarius päivystää tämän kirjoituksen tekohetkellä Libyan rannikon tuntumassa kuten myös amerikkalaisen MOAS-järjestön alus Phoenix.

Merellä liikkuvien alusten velvollisuus on auttaa kansainvälisillä vesillä merihätään joutuneita. Järjestöt eivät kuitenkaan saa omavaltaisesti tehdä maan aluevesille kohdistuvia etsintä- ja pelastusoperaatioita tai ”pelastaa” ihmisiä veneestä, joka eivät ole merihädässä. Kansainvälisen lain mukaan merihädästä pelastetut tulee kuljettaa lähimpään turvalliseen satamaan ja se ei yleensä sijaitse Italiassa.

Italia kyllästyy

Viime aikoina italialaiset viranomaiset ovat saaneet vihiä tiettyjen avustusjärjestöjen suorasta yhteistyöstä ihmissalakuljettajien kanssa. Italiasta on soitettu salakuljettajien puhelimiin. Lisäksi järjestöjen alukset ovat sytyttäneet valoja ohjatakseen salakuljettajien veneet oikeaan kohteeseen. Myös alusten sijainnin kertovat transponderit on äkillisesti katkaistu.

Pelastakaa Lapset ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöt myöntävät menneensä Libyan aluevesille. Kuitenkin Italian ja Libyan rannikkovartiostoille on ilmoitettu asiasta. Vaikka järjestöjen vilpitön tarkoitus olisi pelastaa ihmisiä hukkumiskuolemalta, ne toimivat käytännössä meritaksipalveluna laittomille tulijoille ja mahdollistavat Libyasta käsin toimivien ihmissalakuljettajien liiketoiminnan.

Italia on viime aikoina yrittänyt saada avustusjärjestöjen holtitonta toimintaa kuriin. Se on vaatinut avustusjärjestöjä allekirjoittamaan sopimuksen, jossa järjestöt sitoutuisivat päästämään italialaisen aseistetun poliisin aluksilleen. Tämän henkilön tehtävänä olisi seuloa tulijoiden joukosta ihmissalakuljettajat.

Lisäksi sääntöjen mukaan aluksilta ei enää saisi soittaa tai lähettää soihtuja, joiden avulla ihmissalakuljettajat voivat ohjata täyteen pakattuja veneitä järjestöjen aluksia kohti. Eräät avustusjärjestöt ovat kuitenkin kieltäytyneet allekirjoittamasta sopimusta. Saksalaisen Sea Watch -järjestön edustaja totesi:

”Kun ajatellaan 2000 merelle tähän vuonna kuollutta, ei tarvita lisää sääntöjä vaan enemmän pelastuskapasiteettia.”

Tämän vuoden aikana Italiaan on saapunut melkein 94 000 ihmistä eli viisi prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna.

Avustusjärjestöt keskittyvät yksinomaan meripelastukseen, ylpeilevät pelastettujen ihmisten määrällä sosiaalisessa mediassa ja kieltäytyvät hyväksymästä nimitystä ”meritaksipalvelu”.

Italian rannikkovartiosto kovensi otteitaan, kun se takavarikoi saksalaisen ”Jugend rettet” -järjestön (”Nuoriso pelastaa”) Juventa-nimisen aluksen. Alusta epäiltiin laittoman maahanmuuton edistämisestä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun rannikkovartiosto takavarikoi avustusjärjestön aluksen. Sisilialaisen Trapanin kaupungin syyttäjä Ambrogio Cartosio sanoi:

”Meillä on todisteita kohtaamisista laittomia maahanmuuttajia Juventalle saattavien salakuljettajien ja laivan miehistön jäsenten välillä.”

Cartosio oli aiemmin kertonut Italian parlamentissa epäilevänsä tiettyjä avustusjärjestöjä, koska näiden miehistö näytti etukäteen tietävän, mistä maahanmuuttajia täynnä olevia veneitä löytyy.

Italiassa poliittinen paine pysäyttää maahantulijavirta on kasvanut. Gallupeissa johtava Viiden tähden liike on syyttänyt avustusjärjestöjä meritaksipalvelun ylläpitämisestä. Oikeistolainen Pohjoisen liitto on vaatinut kaikkien avustusjärjestöjen laivojen takavarikointia.

Italiassa pidetään vaalit ensi vuoden alussa, mikä lisää painetta toimia maata ja erityisesti sen köyhää eteläosaa rasittavasta laittomien maahanmuuttajien tulvasta. Italian hallitus hyväksyi äskettäin rajoitetun laivasto-operaation, jonka tarkoituksena on avustaa Libyaa laittoman siirtolaisuuden torjunnassa.

Italia halusi alun perin lähettää kuusi alusta Libyan aluevesille. Määrä jouduttiin Libyan hallituksen vastahakoisuuden takia pudottamaan kahteen. Tarkoituksena on avustaa Libyan viranomaisia yhteisissä torjuntatoimissa. Puolustusministeri Roberta Pinottin mukaan Italia ei halua vähentää Libyan suvereniteettia eikä sillä ole aikomusta asettaa Libyaa merisaartoon.

Ongelmien juurisyy

Avustusjärjestöjen toiminta voi vaikuttaa tekopyhältä ja kapeakatseiselta. Ne pelastavat ihmishenkiä ja mainostavat sitä jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Toisaalta ne eivät ota mitään vastuuta seurauksista, joita hallitsematon ihmisvirta aiheuttaa eurooppalaisille yhteiskunnille. Ne myös kieltävät yksiselitteisesti oman roolinsa näiden seurausten aiheuttajana.

Avustusjärjestöt eivät tavoittele liiketaloudellista hyötyä toiminnallaan, mutta niiden piirissä toimivat henkilöt saavat usein palkkaa työstään. Näiden ihmisten edun mukaista on, jos järjestö pystyy näyttämään rahoittajille tulosta pelastettuina ihmishenkinä. Tuloksen tavoittelussa osa järjestöistä on sortunut epäeettisiin ja todennäköisesti myös lainvastaisiin tekoihin. Yhteistyöllä ihmissalakuljettajien kanssa saadaan pelastettujen määrää kasvatettua mutta vastaavasti edistetään ihmissalakuljettajien liiketoimintaa ja rohkaistaan yhä uusia laittomia siirtolaisia lähtemään venematkalle.

Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet ongelmaa vaan pääsyyllinen on Euroopan Unioni, joka on täydellisesti epäonnistunut ulkorajojen valvonnassa. Tästä syystä Italian pohjoiset naapurimaat ovat kaikki ottaneet sisäiset rajatarkastukset käyttöön, jotta siirtolaiset eivät pääsisi jatkamaan Italiasta eteenpäin.

Euroopan Unioni itse on monella tapaa samanlainen kuin ei-valtiolliset avustusjärjestöt. Se ei ole tilivelvollinen toiminnastaan äänestäjille. Jopa Italian hallitus on oikeansuuntaisilla mutta riittämättömillä toimillaan saanut enemmän aikaiseksi kuin EU koko siirtolaiskriisin aikana. Toisin kuin EU Italian hallitus tuntee poliittisen paineen. EU:n komissio taas koostuu virkamiehistä, joilla on valtaa mutta ei todellista vastuuta toimistaan. Mikään kansalaismielipide ei horjuta Brysselin linjaa, mikä pitkällä tähtäimellä vaarantaa koko maanosan tulevaisuuden.

Lisäys 8.8.2017: Tällä videolla kerrotaan lisää Libyan rannikon tapahtumista.

Bussikuski ja poliittinen korrektius

Nobina Finland Oy on osa kansainvälistä Ruotsissa päämajaansa pitävää konsernia, joka toimii joukkoliikenteen operaattorina Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Joukkoliikenteen operaattori osallistuu joukkoliikenteen järjestäjien tarjouskilpailuihin ja saa hoidettavakseen joukon linjaliikenteen linjoja. Matkustaja ei siis ole Nobinan asiakas vaan joukkoliikenteen järjestäjän eli Pääkaupunkiseudulla HSL:n. Käytännössä veronmaksaja maksaa noin puolet matkan kustannuksista ja lipun ostaja toisen puolen.

Bussikuski ja potkut

Gleb Simanov -niminen henkilö toimi Nobinan palvelukssa linja-auton kuljettajana. Hän oli työssään nähnyt, kuinka somalitaustaiset henkilöt pyrkivät usein linja-autoon ilman kelvollista matkalippua. Kuljettajan velvollisuus on tarkistaa, että jokaisella autoon nousevalla on voimassa oleva matkalippu.

Gleb Simanov kuvasi omalla kamerallaan tilanteen, jossa kaksi somalityttöä pyrki linja-autoon ilman kelvollista matkalippua. Toinen tytöistä väitti, että kännykän akku on lopussa eikä hän näin ollen voi näyttää matkalippua. Linkin takaa löytyy myös toinen tilanne, jossa somalitaustainen matkustaja väittää, että kännykän akku on lopussa.

Monissa linja-autoissa on kamerat, joiden tarkoituksena on suojella kuljettajaa ja matkustajia mahdolliselta väkivallalta. Simanovin kuljettamassa Nobinan autossa ei sellaista kameraa ole vaan hän käyttää kuvaamiseen omaa kännykkäkameraansa.

Myöhemmin Simanov sai työntantajaltaan potkut, joiden perusteluna oli sopimaton ja rasistinen käytös. Itse kukin voi päätellä videoilta, onko Simanovin käytös ollut sopimatonta tai rasistista siinä määrin, että se oikeuttaisi työsuhteen päättämiseen. Jokainen voi myös mielessään kuvitella, olisiko Simanov saanut potkut, jos videolla esiintyneet ihmiset olisivat olleet kantasuomalaisia.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jotkut väestöryhmät menestyvät keskimäärin huonommin kuin toiset. Tämän syynä pidetään virallisen ideologian mukaan näiden ryhmien kohtaamaa rasismia ja syrjintää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että syrjintää kohtaavien vähemmistöjen edustajilta ei edellytetä samoja käyttäytymissääntöjä kuin kantaväestöltä.

Videoilta voi ainakin päätellä sen, että bussiin pyrkijät ovat somaleja ja he yrittävät päästä kyytiin ilman kelvollista matkalippua. Kuljettajan tehtävänä on päässään miettiä, kannattaako heidät päästää sisään ja riskeerata bussivuoron mahdollinen myöhästyminen vai ryhtyä penäämään matkalippua.

Simanovin tapauksen perusteella on selvää, että lipun penääminen ei kannata. Jos kuljettaja tekee työnsä eli vaatii, että kyytiin pyrkivällä on kelvollinen matkalippu, hän joutuu vaikeuksiin erityisesti, jos pyrkijä edustaa virallisen ideologian mukaan syrjittyä väestöryhmää. Uskon, että kaikki Suomen linja-autonkuljettajat saivat tämän viestin Simanovin kohtelusta ja tietävät tulevaisuudessa, että huijausta yrittävä somali kannattaa mieluummin päästää kyytiin kuin vaatia tätä esittämään matkalippu.

Kantasuomalaiselta lipun voi edelleen vaatia, koska tällä ei ole esittää uhristatuksen edellyttämää rasistikorttia kuljettajalle. Näin joukkoliikenteen matkustajissa on kahta eri kastia eli niitä, joilta matkalippu vaaditaan, ja niitä, jotka voivat keksiä minkä tahansa selityksen lipun puuttumiselle. Säännöt eivät siis ole samat kaikille, mikä on yksi monikulttuurisen yhteiskunnan tunnusmerkeistä.

Vaikka joku pitäisikin Simanovin oma-aloitteista kuvausta ja sen julkaisua eettisesti kyseenalaisena, veronmaksajan edun mukaista on saada tietoa siitä, jos veronmaksajan suurelta osin kustantamaa joukkoliikennettä yritetään käyttää ilman maksettua matkalippua. Myös tieto siitä, että tiettyjen väestöryhmien edustajat syyllistyvät tähän muita useammin on kansalaiselle tärkeää tietoa. Se on tärkeää myös tämän väestöryhmän edustajille ja merkki siitä, että moista käytöstä ei hyväksytä.

Kaksoisstandardin seuraukset

Sillä, että etnisesti edistykselliseltä väestönosalta ei edellytetä samojen sääntöjen noudattamista kuin kantaväestöltä, on pitkällä tähtäimellä vakavat seuraukset. Ensinnäkin se johtaa siihen, että osa etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajista käyttäytyy röyhkeästi tietoisena siitä, että tarvittaessa sääntöjen noudattamattomuudesta selviää rasistikortilla. Toiseksi se johtaa siihen, että linja-autonkuljettajat ja muut etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa tekemisissä olevat eivät edes yritä valvoa sääntöjen noudattamista vaan katsovat rikkeitä ja jopa rikoksia sormien läpi. Kun yksittäinen henkilö joutuu syytetyksi rasismista, hänellä ei ole juuri mahdollisuuksia puolustautua. Syytös itsessään on yhtä kuin tuomio, minkä etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajat nopeasti oppivat ja ovat jo oppineet. Opin sisällön voi itse kukin katsoa tältä videolta.

Myös kantaväestö oppii selviytymään uudessa todellisuudessa. Kantaväestön edustajan tulee ymmärtää, että säännöt ovat olemassa häntä varten eikä etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajan tarvitse niistä piitata. Kantaväestön edustajan tulee myös ymmärtää, että mahdollisessa konfliktitilanteessa etnisesti edistyksellisen väestönosan edustajan kanssa kantaväestön edustaja on lähtökohtaisesti alakynnessä ja häviää suurella todennäköisyydellä.

Kantaväestön edustajan on myös sisäistettävä, että viranomaiset ovat virallisen ideologian kyllästämiä ja näiden edustajat pelkäävät yhtä paljon rasismisyytöksiä kuin kuka tahansa. Viranomaiselta tai sellaiseen rinnastettavalta ei ole odotettavissa apua konfliktitilanteissa etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa. Suomalaiselta valtamedialta ei myöskään kannata odottaa sympatiaa, koska sen tehtävänä on edistää valtion virallista ideologiaa. Simanovin kaltaisille ainoa tuki löytyy sosiaalisesta mediasta ja vaihtoehtomedioista.

Taloudellisessa mielessä työssä käyvällä on vain hävittävää. Jos työpaikka menee, voi uuden löytäminen olla vaikea. Tämä taas voi aiheuttaa ongelmia asuntolainan maksussa. Siksi kannattaa pitää mölyt mahassaan, jos joutuu todistamaan etnisesti edistyksellisen väestönosan huonoa käytöstä, huijausyrityksiä tai jopa rikoksia.

Etnisesti edistyksellisen väestönosan edustaja taas tietää, että hänen sosiaalitukensa eivät lakkaa riippumatta siitä, miten paljon hän yrittää huijata tai miten röyhkeästi hän käyttäytyy. Tämä johtaa halveksuntaan lammasmaisesti käyttäytyvää kantaväestöä kohtaan mutta ei mitenkään paranna kyseisen vähemmistön sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Poliittisen korrektiuden vaikutukset

Äskettäin Maaseudun tulevaisuus julkaisi kolumnin, jossa arvosteltiin ns. suvaitsevaisuutta valtamedian mittapuulla erittäin kärkevästi. Valitettavasti kirjoitus jäi puolitiehen, koska siinä käsiteltiin vain vaikutuksia julkiseen keskusteluun. Virallisen ”suvaitsevaisuuden” ja sitä ylläpitävän poliittisen oikeaoppisuuden vaikutukset ulottuvat paljon pitemmälle ja vaikuttavat todelliseen elämään ja viranomaisten käyttäytymiseen.

Gleb Simanovin potkut näyttivät, että myös tavallinen duunari voi saada potkut, jos hänen esiin tuomansa ongelma saa etnisesti edistyksellisen vähemmistön näyttäytymään huonossa valossa. Tämä taas rajoittaa merkittävästi kansalaisen poliittisia toimintavapauksia. Aiemmin ainoastaan etnisesti edistyksellisen väestönosan kanssa tekemisissä olevat julkisen sektorin työntekijät saivat varoa sanomisiaan. Nykyisin myös tavallinen bussikuski on vaarassa menettää työpaikkansa, jos hänen lausuntonsa ovat ristiriidassa virallisen ideologian kanssa. Toisaalta Nobina Finland Oy:n asiakas ei ole linja-auton matkustaja vaan julkinen sektori ja sitä edustava HSL. Ei olisi mitenkään yllättävää, jos HSL tai sitä ylemmät tahot Helsingin kaupungin johdossa olisivat painostaneet Nobina Finlandia antamaan potkut Gleb Simanoville.

Meitä pitemmälle ehtineissä monikulttuurisissa yhteiskunnissa poliittinen korrektius halvaannuttaa viranomaisten toiminnan ja vaikeuttaa puuttumista törkeisiinkin rikoksiin. Esimerkiksi Rotherhamissa ja muissa Englannin kaupungissa tapahtuneet alaikäisten tyttöjen värväykset prostituutioon tuskin olisivat jatkuneet pitkään, mikäli poliittinen korrektius ja sen mukanaan tuoma pelko leimautumisesta rasistiksi eivät olisi hidastaneet puuttumista rikoksiin varhaisessa vaiheessa.

Halla-ahon valinta ja jälkilöylyt

En ole luonteeltani optimisti enkä luota ”somepöhinään” lähteenä, joten Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa värisuora Perussuomalaisten johdossa tuli minulle yllätyksenä. Toinen yllätys oli se, miten kiistattomasti hänet nostettiin puolueen johtoon, kun hän tuli valituksia 56 prosentilla annetuista äänistä jo ensimmäisellä kierroksella.

Halla-ahon valinnan perimmäinen syy

Jälkikäteen ajateltuna Halla-ahon valinta sinetöitiin jo syksyllä 2015, kun maahan tuli yli 30 000 siirtolaista Haaparannan kautta Ruotsista. Tuolloin Perussuomalaisten ministerit ja eduskuntaryhmä eivät tehneet elettäkään tulijavirran patoamiseksi.

Toki maahanmuutto kuului tuolloin kokoomuslaisen sisäministeri Petteri Orpon vastuualueelle. Hallitus oli myös päättänyt, että Suomi ei kannata EU:n taakanjakopäätöstä siirtolaisten pakkosijoittamiseksi kiintiöillä eri EU-maihin. Kuitenkin itse äänestyksessä Orpo äänesti tyhjää vastoin hallituksen päätöstä.

Jos Perussuomalaiset olisi tuolloin ollut hallituksessa tiukempi kumppaneilleen ja osoittanut haluavansa rajatarkastuksia ja siirtolaisten palautuksia takaisin Ruotsiin, Soini todennäköisesti istuisi edelleen hallituksessa eikä Halla-aho välttämättä koskaan olisi pyrkinyt puolueen puheenjohtajaksi.

Myöhemmin, kun Venäjältä alkoi tulla turvapaikanhakijoita rikkinäisillä Lada-autoilla Raja-Jooseppiin, Soini reagoi ja sopi asioista Venäjän kanssa. Turvapaikanhakijoiden virta tyrehtyi. Tosin Venäjältä tuli kokonaisuutena saman verran tulijoita kuin Haaparannasta pahimmillaan kahdessa päivässä. Soini sai tuosta Venäjän siirtolaisvirran tyrehdyttämisestä sulan hattuunsa, mutta se ei vakuuttanut Perussuomalaisten jäsenistöä.

Jussi Halla-aho toimi tuolloin europarlamentaarikkona kuten edelleenkin. Tuolloin monesta tuntui, että hänet oli ”hyllytetty” Brysseliin eikä hän sinänsä hyvistä lausunnoistaan huolimatta tuntunut olevan täysin kartalla siitä, miten vakavasta asiasta oikeasti oli kysymys, kun joka niemen notkoon ja saarelmaan alettiin perustaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

Ehkä juuri siksi Jussi katsoi velvollisuudekseen lähteä mukaan puheenjohtajakilpailuun, koska kyseessä oli myös hänen oma poliittinen uskottavuutensa.

Jussin parhaat apurit

Jussin pääasiallinen vastaehdokas Sampo Terho sai paljon tukea ehdokkuudelleen. Valitettavasti Terhon tukijat olivat sellaisia, joiden kannatusta voi pitää kuoleman suudelmana. Perussuomalaisten vanha-SMP:läinen eliitti eli ”sämppärit” tuki Terhoa avoimesti kuten myös puheenjohtaja Soini. Lisäksi muiden puolueiden puheenjohtajat ja valtamedia liputtivat vahvasti Terhon puolesta.

Perussuomalaisten jäsenistö luonnollisesti tunnisti vaikutusyritykset. On mahdollista, että Terho olisi ilman tukijoitaan menestynyt puheenjohtajavaalissa paremmin. Minulla ei ole mitään Terhoa vastaan paitsi yhdessä asiassa. Hän oli heti edellisten eduskuntavaalien jälkeen viemässä Perussuomalaisia hallitukseen yhdessä puheenjohtaja Soinin kanssa.

Toisaalta miehen puhe Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli vaikuttava ja näytti, että Terho on poliitikkona kasvanut miehen mittoihin. Hän vain valitsi väärän puolen ja väärä puoli valitsi hänet.

Hallitustaipaleen loppu

On jokseenkin varmaa, että Perussuomalaisten hallitustaipaleen loppu sinetöityi sinä hetkenä, kun Halla-ahon äänestyslukema (949 ääntä) ilmestyi puoluekokouksen videotaululle. Siinä vaiheessa puhelimet alkoivat soida muiden hallituskumppaneiden kesken. Kun Halla-ahon kannattajat kaiken lisäksi valtasivat kaikki varapuheenjohtajan paikat, Perussuomalaisten hallitustaipaleen kohtalo oli sinetöity.

Sunnuntai iltana alkoi tihkua tietoja ”Tiivi-taavi -hallituksesta”, joka perustettaisiin kaatuneen tilalle. Tätä ennen sekä Iltasanomien Timo Haapala että Uuden Suomen Markku ”Harvester” Huusko olivat vaatineet Perussuomalaisten ajamista ulos hallituksesta. On selvää, että näillä molemmilla oli sisäpiirin tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

Hallituskumppanit Keskusta ja Kokoomus ilmoittivat tylysti, että yhteistyö Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa ei voi jatkaa. Lehdistötilaisuudessa pääministeri Sipilä esiintyi asiallisesti, vaikka ei luultavasti kertonut todellista syytä suoraan. Rivien välistä oli luettavissa, että hallituksen eteen on tulossa asioita, joissa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja. Nämä asiat ovat mitä todennäköisimmin EU-asioita eli EU-integraation tiivistämistä puolustuspolitiikassa. Tästä samasta asiasta EU-komissaari Jyrki Katainen oli käynyt luennoimassa vain vähän aikaa sitten. Sipilä ja Orpo eivät uskoneet, että Halla-aho suhtautuisi moiseen erityisen suurella innolla vaan saattaisi aiheuttaa hankaluuksia.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon esiintymistä taas voi luonnehtia sanalla nolo. Orpo puhui arvoista ikään kuin ymmärtäisi niistä jotakin. Orpon esiintymisessä keskiöön nousi moraaliposeeraus ja hyvesignalointi. Entisenä Kokoomuksen äänestäjänä häpesin syvästi tapaa, jolla Orpo puhui ”arvoista” ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Jo aiemmin olen toki ymmärtänyt, että Orpo ei älyllisiltä kyvyiltään kuulu parhaaseen A-ryhmään. Olen vakuuttunut, että Orpon esitys karkottaa Kokoomuksen hupenevia oikeistolaisia äänestäjiä puolueesta.

Sipilän sovitteleva ja asiallinen esiintyminen oli jyrkässä kontrastissa Orpon moraaliposeerauksen kanssa. Tämä antaa aiheen olettaa, että nimenomaan Orpo oli se, joka oli päävastuussa Perussuomalaisten hallitustaipaleen päätöksestä. Tästä kertoo myös tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö luonnehti Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen saamia tuomiota sananvapausrikoksista. Niinistö totesi:

”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu nimen omaan ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta, olisivat osoittaneet tehokasta katumista.”

Molemmat tuomittiin päiväsakkoihin. Mielestäni tehokasta katumista on maksaa sakot ajallaan. Itse rikoksesta ja sen luonteesta olen kirjoittanut vuosien varrella monta kertaa. Pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan sotii kansalaisen perusoikeuksia vastaan ja on niin väljästi muotoiltu, että se antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden laaja-alaiseen tulkintaan. Vastaavasti rikoksesta syytetyn on liki mahdotonta puolustautua syytettä vastaan tulkinnanvaraisuuden ansiosta.

Tapa, jolla Niinistö käytti Halla-ahon tuomiota, ei valitettavasti kerro hyvää presidentistä. Sen sijaan se kertoo itse pykälän tarkoituksesta. Tuomittu asetetaan häpeäpaaluun ja häneen lätkäistään poltinmerkki, joka on pahempi kuin Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren rikosrekisterimerkintä tai rattijuoppoustuomio. Tämä kertoo poliittisen korrektiuden tuhovoimasta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Sivuvaikutuksena kiihotuspykälä on luonut ilmiantokulttuuriin, jossa ”loukkaantunut” osapuoli voi nimettömällä ilmiannolla vaientaa epämiellyttäväksi katsomansa tahon. Kokoomuksen prioriteeteista kertoo se, että Petteri Orpon seuraajan, sisäministeri Paula Risikon merkittävin poliittinen savutus liittyy ”vihapuheen” torjuntaan. Hänen johdollaan poliisi on kasvattanut internet-keskusteluja valvovien poliisien määrää moninkertaiseksi entisestä.

Presidentti Niinistön ulostulon vaikuttimet liittyvät EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan. Suomi etsii epätoivoisesti liittolaisia suojaksi Venäjän uhalta ja paperitiikeri EU:n puolustushanke kelpaa sellaiseksi, koska Nato ei aikanaan kelvannut.

Jos ajatellaan Perussuomalaisten hallituskumppanien käyttäytymistä Halla-ahon valinnan jälkeen, mieleen tulee myös toinen kysymys. Oliko Soini mieluinen Sipilälle ja Orpolle sen takia, että hän taipui helposti kumppaniensa vaatimuksiin? Oliko hallituspaikka ja Perussuomalaisten saaminen hallituskelpoiseksi tärkeämpi kuin jäsenistön tahto? Vai halusiko Soini kostaa hallituskumppaneilleen Halla-ahon kautta? Mielestäni Soinin ilme Halla-ahon valinnan jälkeen kertoi, että hän tiesi hallitustaipaleen olevan ohi. Joidenkin lähteiden mukaan Soini olisi tuolloin puhunut ”natsien vallankaappauksesta”, mutta epäilen, että tämä menee pettymyksen piikkiin. Hillotolppa karkasi liian kauas.

Kuten Wille Rydman kirjoitti, Kokoomuksella ja Keskustalla ei ollut mitään rationaalisesti perusteltua syytä heittää Perussuomalaisia ulos hallituksesta. Hallituksen kärkihankkeet eli Sote-uudistus ja maakuntahallinto vaarantuvat, kun Perussuomalaiset korvataan Kristillisdemokraateilla ja Ruotsalaisella kansanpuolueella. Sipilä ja Orpo pelkäsivät Halla-ahoa, koska hän on asiakeskeinen poliitikko toisin kuin Soini. Rydman kuitenkin unohtaa, että EU:n tiivistyminen ajaa aina kansallisten hankkeiden yli.

Jos tapahtuneesta haluaa etsiä hyviä puolia, Halla-ahon ei ainakaan tarvitse vaivata päätään Timo Soinin ulkoministeripestin kanssa. Hän ei sitä lopettanut vaan Sipilä ja Orpo. Halla-aho ei myöskään tehnyt mitään, josta voisi tulkita miehen tahallaan lopettaneen Perussuomalaisten hallitustaipaleen.

Lisäksi tasavallan presidentin käyttäytyminen tarjoaa yhden hyvän syyn asettaa oma ehdokas tuleviin presidentinvaaleihin. Niin, ja maakuntavaaleistakaan ei tarvitse murehtia, jos sote ja maakuntahallinto kariutuvat.

Terroria, terroria

London Bridgen terrori-isku tapahtui hieman liian pian Manchesterin iskun jälkeen. Tämän voi päätellä siitä, että Manchesterissä terrori-iskua ennen konsertoinut Ariana Grande ei ehtinyt esiintyä rakkaudentäyteisessä One Love Manchester -hyväntekeväisyyskonsertissa, ennen kuin Allahin soturit iskivät uudelleen.

Vähättelyä

Terrori-iskun jälkeen voi reagoida monella tavalla. Voi vähätellä terrori-iskua toteamalla, että on todennäköisempää kuolla päälle kaatuvien huonekalujen alle kuin islamilaisen terrorin uhrina. Amerikkalainen teoreettinen fyysikko Lawrence Krauss totesi terrorin todennäköisyydestä:

”Yhdysvalloissa on todennäköisempää kuolla jääkaapin alle.”

Tuo lause on pelkkää suunsoittoa. Islamilainen terrori on tappanut Yhdysvalloissa yli 3000 ihmistä tällä vuosisadalla. Ei ole mitään todisteita, että kaatuilevat jääkaapit olisivat pystyneet samaan. Toiseksi jääkaapit eivät kaadu ihmisten päälle tarkoituksella. Islamilainen terroristi taas tappaa tarkoituksella ja mahdollisimman paljon ennen päätymistään 72 neitsyen seuraan.

Erityisesti vasemmistolaisen intelligentsian edustajat pyrkivät yllä kuvatun kaltaisilla vertauksilla mitätöimään radikaalin islamin uhkaa demokraattisille yhteiskunnille. Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.

Vähättelyyn sisältyy oletus, että tietty määrä terrori-iskuissa kuolleita on hinta, jonka maksamme ”avoimesta yhteiskunnasta”. Kukaan ei vielä toistaiseksi ole kertonut, kuinka monta uhria tarvitaan, jotta hinta tulee maksetuksi.

On myös niitä, joiden mielestä valtamedian tulisi vähentää raportointia terrori-iskuista, jotta terroristit eivät saisi kaipaamaansa huomiota. Vasemmistolainen Guardian väittää artikkelissaan, että median raportointi lisää väkivaltaa. Kolumbialaisessa Medellinin yliopistossa toimiva talouden ja rahoituksen tutkija Michael Jetter väittää:

”Terroriorganisaatiot saavat valtavasti mediahuomiota… Tiedämme, että terroristit tarvitsevat mediahuomiota sanomansa levittämiseen, pelon herättämiseen ja kannattajien rekrytointiin.”

Jetter siteeraa tutkimustaan ja tulkitsee, että mediahuomio rohkaisee terrorismia. Hänen mielestään tulisi miettiä sensaatiohakuisen terroriraportoinnin tarpeellisuutta ja lopettaa ilmaisen mediatilan jakaminen terroristeille.

Mitä jos tunnustettaisiin tosiasiat?

Ongelmaa voidaan vähätellä, hyväksyä sen aiheuttamat ihmishenkien menetykset ja teeskennellä, että ongelma ei ole erityisen suuri ja pahenee vain, mitä enemmän siitä puhutaan. Voidaan myös kuvitella, että ongelma ratkeaa, jos annetaan turvallisuusviranomaisille lisää resursseja.

Britannian tapauksessa tarvittavien lisäresurssien määrä on käsittämättömän suuri, jos ajatellaan, että maassa arvioidaan olevan noin 23 000 potentiaalista jihadistia. Lontoon viimeisimmän iskun perusteella voi häpeämättä todeta, että Lontoon poliisi on erittäin tehokas. Kolme terroristia oli tapettu kahdeksan minuuttia ensimmäisen hälytyssoiton jälkeen. Tästä huolimatta voi todeta, että poliisien resurssien lisäys ei ole ratkaisu, koska potentiaalisia terroristeja on paljon.

Islamilaiset terroristit ovat muslimeja. Jos maassa asuu niin paljon muslimeja kuin Britanniassa nykyisin, uhka on väistämättä olemassa. Suuri muslimiväestö on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Viimeisin suuri maahanmuuttoryntäys tapahtui Tony Blairin hallituskaudella, jolloin maahan tuli yli kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän kuin odotettiin. Lisäksi on selkeitä todisteita, että massamaahanmuutto oli tarkoituksellista ja sillä pyrittiin lisäämään ”etnistä monimuotoisuutta”. Lisäksi Britannia on sallinut islamilaisten sharia-tuomioistuimien toiminnan ja jopa rohkaissut sitä. Britannian tapauksessa välttyminen muslimien massamuutolta ei ole enää mahdollista, koska se on jo tapahtunut. Sen sijaan Puolan, Tshekin, Slovakian ja Unkarin kaltaisille valtioille muslimien massamaahanmuuton estäminen on parasta terrorismin torjuntaa. Suomenkin kohdalla voidaan sanoa, että on jo liian myöhäistä. Tosin muslimien massamaahanmuuton vähentäminen ja jopa lopettaminen kannattaa ilman muuta ja vähentää tulevia ongelmia.

Britannia on tehnyt muslimien maahanmuuton suhteen lähes kaiken väärin. Se on jo vuosikymmenten ajan toiminut radikaalien islamistien turvasatamana. ”Londonistan” ei ole pelkkä pilkkanimi vaan valitettavasti myös totta.

Lisäksi brittihallitus toisensa perään on puhunut kauniita sanoja islamista ja mielistellyt muslimijärjestöjä, jotka tosiasiassa ovat Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä. Samaan aikaan islamin aiheuttamiin ongelmiin reagoineita kantaväestön edustajia on demonisoitu ja he ovat joutuneet viranomaisvainon kohteeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on EDL:n perustaja Tommy Robinson. Huonommin kävi Kevin Crehanille, joka jätti pekonivoileipiä moskeijan ulkopuolelle. Hänet tuomittiin ”rasistisesta hyökkäyksestä” vuoden vankeustuomioon. Crehan kuoli suorittaessaan tuomiotaan.

Nykyinen pääministeri Theresa May ei ole islamin suhteen lainkaan edeltäjiään parempi. London Bridgen iskun jälkeen May esiintyi tiukkana ja sanoi terroristien ideologian olevan islamin ja totuuden vääristelyä. Edelleenkään yksikään länsimainen poliittinen johtaja ei ole myöntänyt, että islamilainen terrorismi on olennainen osa islamia ja yksi sen menestyksen avaintekijöistä aina uskonnon perustamisesta lähtien. Terrori on yksi keino, jolla edistetään lopullista tavoitetta eli koko maailman alistamista islamilaisen vallan alle. On myös niitä, jotka eivät itse osallistu terrori-iskuihin mutta jotka omilla toimillaan muuten pyrkivät edistämään islamilaisen sharia-lain voimaantuloa läntisessä maailmassa.

Pääministeri Mayn pääasiallinen terrorisminvastainen toimi London Bridgen jälkimainingeissa ei kuitenkaan liity islamilaisen ääriliikehdinnän tukahduttamiseen vaan internetin valvontaan. May sanoi:

”Emme voi sallia tälle ideologialle turvallista tilaa kasvaa, mutta juuri tämän internet ja sen pohjalta palveluja tarjoavat suuret yritykset muodostavat. Meidän on työskenneltävä muiden demokraattisten hallintojen kanssa, jotta saamme aikaiseksi kansainvälisen sopimuksen, jolla säännellään kyberavaruutta ja estetään ekstremistien ja terroristien toiminta.”

Toimenpiteet löytyvät jo ennestään konservatiivien vaaliohjelmasta ja muistuttavat niitä samoja sensuuritoimia, joita Angela Merkelin hallitus jo toteuttaa Saksassa. Tarkoituksena on poistaa lainvastainen sisältö pakottamalla internet-yhtiöt poistamaan sellainen sakon uhalla. Valistunut lukija osaa päätellä tästä, että Mayn toimenpiteet tuskin vähentäisivät merkittävästi islamilaista radikalismia mutta sen sijaan uhkaisivat niitä, joiden mielestä islamilaisen radikalismin vähentämiseksi pitäisi tehdä jotakin ja sanovat tämän ääneen.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

On olemassa joukko toimia, joihin hallitus voisi ryhtyä kuten radikaalien moskeijoiden sulkeminen, terroristilistalla olevien ja palaavien vierastaistelijoiden internointi, radikaalien vihasaarnaajien karkotus ja niin edelleen. Aiemmin muslimien grooming-jengejä tutkinut Anne Marie Waters julkaisi toimenpidelistan Theresa Maylle. Yhdessäkään kohdassa ei mainittu internetin saattamista valtion kontrolliin.

Tämä lista ei kuitenkaan koskaan toteudu ja osa syistä on jo kerrottu Watersin kirjoituksessa. Yksi Blairin hallituksen aikaansaannoksista oli ihmisoikeuslaki eli Human Rights Act, joka on tehnyt puuttumisesta radikaaliin islamiin erittäin vaikeaa. Edes pahimpia terroristeja ei saada karkotettua ilman pitkää ja kallista oikeusprosessia.

Länsimaissa ihmisoikeudet ovat käytännössä korvanneet kansalaisoikeudet. Kansalaisuus on suurelta osin menettänyt merkitystään ja monessa asiassa kuka tahansa, joka on astunut Britannian tai jonkun muun länsimaan maaperälle omaa samat tai jopa suuremmat ihmisoikeudet kuin maan kansalainen.

Käytännössä ihmisoikeudet tarjoavat ihmisoikeuslakimiesten armeijalle hyvän toimeentulon veronmaksajan kustannuksella. Mitä enemmän vihaat länsimaita ja puhut vääräuskoisten tappamisesta, sitä enemmän sinulla on ihmisoikeuksien puolustajia tukenasi. Jos taas arvostelet islamia tai asetat pekonivoileipiä moskeijan eteen, joudut syytteeseen eikä kukaan ihmisoikeusaktivisti tue sinua. Tämä ei ehkä ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta se on kuitenkin lopputulos. Eli mitä suurempaa roistoa ihmisoikeuslakimies puolustaa, sitä enemmän rahaa, mainetta ja kunniaa hän saa.

Toiseksi Persianlahden rikkailla arabimailla on paljon sijoituksia Britanniassa. Lisäksi Saudi-Arabia ostaa paljon brittiläisen aseteollisuuden tuotteita. Jos Theresa May ryhtyisi voimakkaisiin radikaalin islamin kitkemistoimiin, liiketoimet Saudi-Arabian kaltaisten valtioiden kanssa voisivat vaikeutua.

Kolmanneksi länsimaiden poliittisilla johtajilla on tarve miellyttää ja hyvät retoriset kyvyt, joilla musta selitetään valkoiseksi, ongelmat haasteiksi ja epäonnistumiset menestystarinoiksi. Vastaavasti heiltä puuttuu selkärankaa ratkaista oikeasti vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia kuten islamilaista terrorismia tai muslimiväestön heikkoa integroitumista yhteiskuntaan. Siksi terrorismi jatkuu. Voi olla, että se välillä hiljenee, mutta on varmaa, että brittiläisiä kuolee vielä jatkossakin islamilaisen terrorin uhreina.

Seuraavissa vaaleissa vastakkain ovat konservatiivien May ja Työväenpuolueen Jeremy Corbyn. Jälkimmäinen on tunnettu Israelin vastustaja ja muslimien sekä menneisyydessä myös IRA:n hyvä kaveri. Viimeisimmissä gallupeissa Corbyn on kirinyt Mayn etumatkan melkein umpeen. Briteillä on siis vain huonoja vaihtoehtoja tulevissa vaaleissa varsinkin, kun itsenäisyyspuolue UKIP on Brexitin jälkeen ollut henkitoreissaan.

Mikäli terrorismi pahenee, jossain vaiheessa brittiläisen kantaväestön keskuudessa voi syntyä puolisotilaallisia järjestöjä samalla tavalla kuin protestanttien keskuudessa syntyi aikanaan IRA:n terrorismin pahimpina vuosina. Jos ja kun tämä tapahtuu, tilanne on luultavasti vielä paljon nykyistä huonompi.