Avustusjärjestöt ihmissalakuljettajina

Pohjois-Afrikan barbareskivaltioiden merirosvot terrorisoivat vuosisatojen ajan eurooppalaisia. Ryöstely ja orjien ottaminen päättyi vasta, kun Ranska valtasi Algerin kaupungin vuonna 1830.

Nykyisin merirosvoutta ei enää ole mutta Välimeren eteläpuolisen alueen maista valuu Eurooppaan laittomia siirtolaisia tasaisena virtana. Erona 1800-lukuun on se, että Euroopan valtioilta ei nykyisin tunnu löytyvän tarpeeksi tahtoa lopettaa ihmissalakuljetusta.

Ihmissalakuljettajat

Ihmissalakuljetus ei kannattaisi, mikäli merikelvottomilla lautoilla matkaan lähetetyt siirtolaiset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tällöin lähtijöiden määräkin jäisi luultavasti vähäiseksi. Koska Välimerellä toimii useita ei-valtiollisia järjestöjä pääasiallisena tehtävänään pelastaa ihmisiä merille lähteneiltä lautoilta, yhä harvempi venematkalle lähtenyt siirtolainen menehtyy Välimeren aaltoihin.

Keskustelu laittomien tulijoiden kohdalla siirtyy nopeasti Syyrian ja Libyan sotaan ja kuinka lautoilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset pakenevat sotaa ja vainoa. Kuitenkin vain murto-osa tulijoista on peräisin Syyriasta tai Libyasta. Sen sijaan he tulevat Nigeriasta, Bangladeshista, Pakistanista, Gambiasta tai Senegalista. Näissä maissa ei ole käynnissä sisällissotaa. Vaikka joillakin näistä maista tulleilla olisi syy anoa turvapaikkaa, sitä pitäisi kansainvälisen lain mukaan anoa lähimmässä turvallisessa maassa eikä vasta Italiassa, jonne salakuljettajat ja ei-valtiollisten avustusjärjestöjen laivat heidät kuljettavat.

Suurin osa Libyasta lautoilla tulevista ei siis ole sotaa paossa vaan ottavat harkitun riskin ja maksavat lauttamatkasta noin 1000 euroa. Lautan ei ole tarkoituskaan viedä perille vaan 12 mailin päähän Libyan aluevesirajojen ulkopuolelle, josta heidät voidaan ”pelastaa” ja kuljettaa laivalla Eurooppaan. Ihmissalakuljettajat eivät mitenkään häpeile toimintaansa vaan Libyassa toimivilla ”matkatoimistoilla” on puhelinnumerolla varustetut Facebook-sivut, joilla nämä mainostavat lauttamatkojaan. Matka kestää 3-4 tuntia, ennen kuin avustusjärjestön, Italian tai EU:n alus pelastaa matkustajat.

Vuosina 2013 ja 2014 EU käynnisti pelastusoperaation nimeltä Mare Nostrum, jonka aikana 190 000 siirtolaista tuotiin Italiaan. Operaation alukset toimivat kuitenkin Lampedusan saaren lähistöllä noin 150 mailia Libyan rannikosta. Tämä tarkoitti, että tulijoiden piti matkustaa huomattava matka omin voimin. Operaatio Mare Nostrum rohkaisi tulijoita ottamaan aiempaa suurempia riskejä, mikä lisäsi hukkumiskuolemia. Tämän jälkeisessä Operaatio Tritonissa EU velvoitti kaikki jäsenmaat osallistumaan pelastustalkoisiin ja pelastusetäisyyttä lyhennettiin samalla 120 mailiin.

Ei-valtiollisten järjestöjen alukset, jotka vastaavat noin kolmanneksesta merestä poimituista, päivystävät kuitenkin aivan Libyan aluevesirajojen tuntumassa ja menevät tarvittaessa Libyan aluevesille. Todisteita alusten liikkeistä voi katsoa vapaasti yleisölle avoimiste nettipalveluista, jotka saavat tietonsa reaaliaikaisesti satelliitista (esim. Vesselfinder). Sieltä näkee mm. että Lääkärit ilman rajoja -järjestön alus Aquarius päivystää tämän kirjoituksen tekohetkellä Libyan rannikon tuntumassa kuten myös amerikkalaisen MOAS-järjestön alus Phoenix.

Merellä liikkuvien alusten velvollisuus on auttaa kansainvälisillä vesillä merihätään joutuneita. Järjestöt eivät kuitenkaan saa omavaltaisesti tehdä maan aluevesille kohdistuvia etsintä- ja pelastusoperaatioita tai ”pelastaa” ihmisiä veneestä, joka eivät ole merihädässä. Kansainvälisen lain mukaan merihädästä pelastetut tulee kuljettaa lähimpään turvalliseen satamaan ja se ei yleensä sijaitse Italiassa.

Italia kyllästyy

Viime aikoina italialaiset viranomaiset ovat saaneet vihiä tiettyjen avustusjärjestöjen suorasta yhteistyöstä ihmissalakuljettajien kanssa. Italiasta on soitettu salakuljettajien puhelimiin. Lisäksi järjestöjen alukset ovat sytyttäneet valoja ohjatakseen salakuljettajien veneet oikeaan kohteeseen. Myös alusten sijainnin kertovat transponderit on äkillisesti katkaistu.

Pelastakaa Lapset ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöt myöntävät menneensä Libyan aluevesille. Kuitenkin Italian ja Libyan rannikkovartiostoille on ilmoitettu asiasta. Vaikka järjestöjen vilpitön tarkoitus olisi pelastaa ihmisiä hukkumiskuolemalta, ne toimivat käytännössä meritaksipalveluna laittomille tulijoille ja mahdollistavat Libyasta käsin toimivien ihmissalakuljettajien liiketoiminnan.

Italia on viime aikoina yrittänyt saada avustusjärjestöjen holtitonta toimintaa kuriin. Se on vaatinut avustusjärjestöjä allekirjoittamaan sopimuksen, jossa järjestöt sitoutuisivat päästämään italialaisen aseistetun poliisin aluksilleen. Tämän henkilön tehtävänä olisi seuloa tulijoiden joukosta ihmissalakuljettajat.

Lisäksi sääntöjen mukaan aluksilta ei enää saisi soittaa tai lähettää soihtuja, joiden avulla ihmissalakuljettajat voivat ohjata täyteen pakattuja veneitä järjestöjen aluksia kohti. Eräät avustusjärjestöt ovat kuitenkin kieltäytyneet allekirjoittamasta sopimusta. Saksalaisen Sea Watch -järjestön edustaja totesi:

”Kun ajatellaan 2000 merelle tähän vuonna kuollutta, ei tarvita lisää sääntöjä vaan enemmän pelastuskapasiteettia.”

Tämän vuoden aikana Italiaan on saapunut melkein 94 000 ihmistä eli viisi prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna.

Avustusjärjestöt keskittyvät yksinomaan meripelastukseen, ylpeilevät pelastettujen ihmisten määrällä sosiaalisessa mediassa ja kieltäytyvät hyväksymästä nimitystä ”meritaksipalvelu”.

Italian rannikkovartiosto kovensi otteitaan, kun se takavarikoi saksalaisen ”Jugend rettet” -järjestön (”Nuoriso pelastaa”) Juventa-nimisen aluksen. Alusta epäiltiin laittoman maahanmuuton edistämisestä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun rannikkovartiosto takavarikoi avustusjärjestön aluksen. Sisilialaisen Trapanin kaupungin syyttäjä Ambrogio Cartosio sanoi:

”Meillä on todisteita kohtaamisista laittomia maahanmuuttajia Juventalle saattavien salakuljettajien ja laivan miehistön jäsenten välillä.”

Cartosio oli aiemmin kertonut Italian parlamentissa epäilevänsä tiettyjä avustusjärjestöjä, koska näiden miehistö näytti etukäteen tietävän, mistä maahanmuuttajia täynnä olevia veneitä löytyy.

Italiassa poliittinen paine pysäyttää maahantulijavirta on kasvanut. Gallupeissa johtava Viiden tähden liike on syyttänyt avustusjärjestöjä meritaksipalvelun ylläpitämisestä. Oikeistolainen Pohjoisen liitto on vaatinut kaikkien avustusjärjestöjen laivojen takavarikointia.

Italiassa pidetään vaalit ensi vuoden alussa, mikä lisää painetta toimia maata ja erityisesti sen köyhää eteläosaa rasittavasta laittomien maahanmuuttajien tulvasta. Italian hallitus hyväksyi äskettäin rajoitetun laivasto-operaation, jonka tarkoituksena on avustaa Libyaa laittoman siirtolaisuuden torjunnassa.

Italia halusi alun perin lähettää kuusi alusta Libyan aluevesille. Määrä jouduttiin Libyan hallituksen vastahakoisuuden takia pudottamaan kahteen. Tarkoituksena on avustaa Libyan viranomaisia yhteisissä torjuntatoimissa. Puolustusministeri Roberta Pinottin mukaan Italia ei halua vähentää Libyan suvereniteettia eikä sillä ole aikomusta asettaa Libyaa merisaartoon.

Ongelmien juurisyy

Avustusjärjestöjen toiminta voi vaikuttaa tekopyhältä ja kapeakatseiselta. Ne pelastavat ihmishenkiä ja mainostavat sitä jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Toisaalta ne eivät ota mitään vastuuta seurauksista, joita hallitsematon ihmisvirta aiheuttaa eurooppalaisille yhteiskunnille. Ne myös kieltävät yksiselitteisesti oman roolinsa näiden seurausten aiheuttajana.

Avustusjärjestöt eivät tavoittele liiketaloudellista hyötyä toiminnallaan, mutta niiden piirissä toimivat henkilöt saavat usein palkkaa työstään. Näiden ihmisten edun mukaista on, jos järjestö pystyy näyttämään rahoittajille tulosta pelastettuina ihmishenkinä. Tuloksen tavoittelussa osa järjestöistä on sortunut epäeettisiin ja todennäköisesti myös lainvastaisiin tekoihin. Yhteistyöllä ihmissalakuljettajien kanssa saadaan pelastettujen määrää kasvatettua mutta vastaavasti edistetään ihmissalakuljettajien liiketoimintaa ja rohkaistaan yhä uusia laittomia siirtolaisia lähtemään venematkalle.

Avustusjärjestöt eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet ongelmaa vaan pääsyyllinen on Euroopan Unioni, joka on täydellisesti epäonnistunut ulkorajojen valvonnassa. Tästä syystä Italian pohjoiset naapurimaat ovat kaikki ottaneet sisäiset rajatarkastukset käyttöön, jotta siirtolaiset eivät pääsisi jatkamaan Italiasta eteenpäin.

Euroopan Unioni itse on monella tapaa samanlainen kuin ei-valtiolliset avustusjärjestöt. Se ei ole tilivelvollinen toiminnastaan äänestäjille. Jopa Italian hallitus on oikeansuuntaisilla mutta riittämättömillä toimillaan saanut enemmän aikaiseksi kuin EU koko siirtolaiskriisin aikana. Toisin kuin EU Italian hallitus tuntee poliittisen paineen. EU:n komissio taas koostuu virkamiehistä, joilla on valtaa mutta ei todellista vastuuta toimistaan. Mikään kansalaismielipide ei horjuta Brysselin linjaa, mikä pitkällä tähtäimellä vaarantaa koko maanosan tulevaisuuden.

Lisäys 8.8.2017: Tällä videolla kerrotaan lisää Libyan rannikon tapahtumista.