Viime viikkoina television uutiskanavilta on voinut seurata Egyptin kansannousua ja siihen liittyviä mielenosoituksia. Uutiskanavien perusteella tavalliset egyptiläiset ovat nousseet julmaa sortajaansa, presidentti Hosni Mubarakia vastaan. Kunhan Mubarak kukistuu, myös Egyptistä voi tulla demokratia, mikä luo uutta toivoa Lähi-idän kansoille.
Toisaalta media ei ole myöskään peitellyt sitä, että Egyptin parhaiten järjestäytynyt oppositiovoima on islamistinen Muslimiveljeskunta. Jos kyseinen järjestö nousisi vallankumouksen seurauksena valtaan, Egyptistä voisi tulla Iranin kaltainen teokratia.
Maltillinen veljeskunta
Suomessa sekä Yleisradion että Helsingin Sanomien sivuilta on voitu lukea, kuinka Muslimiveljeskunta on itse asiassa maltillinen islamistinen järjestö. Helsingin Sanomat kertoo seuraavaa:
” Egyptin mielenosoitusten voimaryhmäksi on noussut islamistinen Muslimiveljeskunta. Sen johtajisto koostuu kuitenkin lähinnä maallikoista, ja liike tukee moniarvoista demokratiaa.”
Mutta kuinka maltillinen järjestö Muslimiveljeskunta oikeasti on? Tähän kysymykseen suomimedia ei tarjoa vastausta.
Ruotsissa paikalliset islamologit menevät vielä pitemmälle. Islamologi Jan Hjärpe, jota olen kutsunut Ruotsin Hämeen-Anttilaksi, toteaa:
”Kyseinen organisaatio perustettiin 1920-luvun lopulla islamilaiseksi kaaderipuolueeksi. Muutoksia on kuitenkin ollut paljon, ja radikaalimmat islamistit ovat irtautuneet liikkeestä. Kyseessä on lähinnä poliittinen islamistinen puolue, joka muistuttaa eurooppalaisia oikeistokristillisiä puolueita. Kyllä, vähän kuin Göran Hägglund (=Ruotsin Kristillisdemokraattien puheenjohtaja).”
Muslimiveljeskunta kuitenkin tavoittelee teokraattista valtiota, jota hallitaan sharia-lain avulla. Hallinto ja oikeudenkäyttö perustuu Koraaniin ja profeetta Muhammadin esimerkkiin eli sunnaan. Muslimiveljeskunnan englanninkielisillä sivuilla kirjoitetaan, miten rappeutuneesta länsimaasta tehdään islamilainen valtio:
”Islamilaisen hallinnon perustaminen: Liikkeen mukaan vallitseva hallinto (yhteiskuntajärjestelmä) muodostaa perustan, joka valmistaa yhteiskuntaa islamilaisen lain hyväksymiseen. Täydellisen korruptoituneen (kafir-yhteiskunnan) militanttiin vallanvaihtoon sisältyy suuria riskejä. Siksi vallanvaihtoon tulee valmistautua suunnitelmallisesti levittämällä islamilaista kulttuuria tiedotusvälineissä, moskeijoissa ja lähetystyössä julkisissa järjestöissä, parlamentissa (poliittisissa puolueissa) ja esimerkiksi opiskelijajärjestöissä.”
Muslimiveljeskuntaa voidaan siis suvaitsevaisten tiedemiesten mielestä verrata lähinnä eurooppalaisiin kristillisidemokraattisiin puolueisiin.
Egyptin tilanne
Egyptissä muslimiveljeskuntaa ja sen johtajia on vainottu koko järjestön historian ajan. 1950-luvulla muslimiveljeskunnan jäsenet iloitsivat, kun Gamal Abdel Nasser syrjäytti Egyptin länsimielisen hallinnon. Nasserilta toivottiin islamilaista hallintoa.
Järjestö joutui kuitenkin pettymään, kun Nasser vuonna 1954 tapahtuneen salamurhayrityksen jälkeen alkoi vainota Muslimiveljeskunnan jäseniä. Järjestön merkittävin ideologi Sayyid Qutb joutui vankilaan, jossa häntä kidutettiin.
Egyptin nykyinen presidentti Hosni Mubarak nousi valtaan sen jälkeen, kun Egyptin armeijan upseeri Khalid Islambouli murhasi Mubarakin edeltäjän presidentti Anwar Sadatin. Motiivina teolle oli Sadatin solmima rauhansopimus Israelin kanssa. Hosni Mubarak oli yksi iskussa haavoittuneista. Islamboulista tuli esikuva islamistisille liikkeille ympäri maailmaa.
Sen verran suvaitsevaisille tiedemiehille voi antaa periksi, että nykyinen Muslimiveljeskunta on todennäköisesti melko maltillinen. Se on sitä siksi, että muutoin Mubarakin hallinto tuskin antaisi heidän jatkaa toimintaansa. Näin Helsingin Sanomat voi mainostaa, että järjestön johto koostuu etupäässä maallikoista ja liike tukee moniarvoista demokratiaa.
Demokraattiset egyptiläiset
Uutiskanavilta kuten esimerkiksi amerikkalaiselta CNN:ltä mielenosoittajista on välittynyt kuva epäpoliittisina nuorina opiskelijoina, jota pyrkivät muuttamaan poliittista järjestelmää kansanvaltaisemmaksi.
Vaikka Mubarak kieltämättä edustaa tyypillistä Lähi-idän autoritaarista ja korruptoitunutta kleptokraattia varsin mallikelpoisesti, mikään ei takaa, että hänen seurajaansa olisi yhtään häntä parempi. Eikä mikään takaa, että epäpoliittiset opiskelijat saisivat oikeasti päättää, millainen poliittinen järjestelmä Mubarakin jälkeiseen Egyptiin muodostuu.
Pew Research Centerin mielipidetutkimuksessa tutkittiin egyptiläisten asenteita. Tulokset eivät ole erityisen rohkaisevia. 95 prosenttia egyptiläisistä pitää hyvänä asiana, että islam näyttelee merkittävää osaa politiikassa. 59 prosenttia kannattaa fundamentalisteja modernisoijien asemesta. 54 prosenttia kannattaa sukupuolten erottamista toisistaan työelämässä.
Kaikkein järkyttävin tulos tulee, kun kysytään kannatusta islamilaisen lain ankarimmille rangaistuksille. 82 prosenttia kannattaa aviorikokseen syyllistyneiden kivittämistä. 77 prosenttia egyptiläisistä on sitä mieltä, että varkaiden ja ryöstäjien kädet pitäisi katkaista. 84 prosentin mielestä uskontonsa hylkäävät muslimit pitäisi tuomita kuolemaan.
Voi vain kuvitella, millainen olisi yllä mainitun kaltaisilla asenteilla varustetun kansan harjoittama demokratia. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että Egyptin 10 miljoonan koptivähemmistö pitää Mubarakin hallintoa pienimpänä pahana.
Mitä tekee Yhdysvallat?
Egyptin kriisin aikana Yhdysvaltojen johto on virallisesti vaatinut presidentti Hosni Mubarakilta uudistuksia. Obaman hallinto ei kuitenkaan ole täysin vetänyt tukeaan pois Mubarakilta. Muistissa on kuitenkin Iranin islamilainen vallankumous, jonka aikana Yhdysvallat ei tukenut liittolaistaan Persian shaahia vaan toimillaan heikensi tämän asemaa ja mahdollisti Ajatollah Khomeinin valtaannousun.
Kyseinen kriisi koitui presidentti Jimmy Carterin kohtaloksi, koska tämä katseli presidenttikautensa lopun sivusta, kun Yhdysvaltojen suurlähetystön henkilökuntaa pidettiin panttivankeina. Obama tuskin haluaa tulla muistetuksi uutena Carterina.
Onneksi mielenosoitukset ovat hiljalleen hiipumassa, ja tavalliset egyptiläiset pääsevät takaisin töihin. Mielenosoittajien joukko on harventunut ja vain kaikkein kiihkeimmät aktivistit jaksavat täyttää Tahririn aukiota.
Artikkelin kuvassa esiintyy joukko Kairon yliopistosta vuonna 1978 valmistuneita opiskelijoita. Valmistuneista naispuolisista opiskelijoista huomattavan harvalla on islamilainen hijab-huivi päässään. Tätä kuvaa kannattaa verrata vuoden 2004 vastaavaan, jossa hijab on paljon yleisempi päähine. Egypti on muuttunut mutta tuskin länsimaiden kannalta parempaan suuntaan.





