Miksi Muhammadin piirtäminen on välttämätöntä

Kun South Park -animaatiosarjaa tuottava Comedy Central sensuroi nalle-Muhammadin jaksostaan, amerikkalainen Molly Norris julisti toukokuun 20. päivän Piirrä Muhammad -päiväksi. Myöhemmin Norris katui julistustaan, mikä käy ilmi hänen kotisivultaan, mutta tämä ei estänyt häntä joutumasta islamistien uhkailun kohteeksi.

60-luvun radikaalit ja heidän opetuslapsensa ovat parhaansa mukaan pyrkineet romuttamaan länsimaisen yhteiskunnan perinteisen kristinuskoon perustuvan normijärjestelmän sekä siihen liittyvät tabut. He ovat enimmäkseen onnistuneet tässä. Sikamessiaat ja pissajeesukset eivät enää herätä kohua vaan lähinnä haukotuksia. Sama pätee myös maallisen kansallisvaltion suurmiehiin. Laukkuvartaloinen homo-Marski sukupuoliyhteydessä miespalvelijansa kanssa herätti kohua lähinnä mediassa ja vasemmistointellektuellien tunkkaisissa piireissä. Homo-Marskin tekijästä ei tullut sananvapauden marttyyria, vaikka yritystä ei puuttunut.

Muhammad uusi tabu

Theo van Gogh, Kurt Westergaard ja viimeisimpänä Lars Vilks ovat osoittaneet, että islamin profeetta Muhammadista on tullut uusi tabu kristinuskon symbolien tilalle. Tässä ei ole kyse siitä, että yhteiskunta ylipäänsä kunnioittaisi islamia tai Muhammadia profeettana, vaan siitä, että suvaitsevainen moderni vasemmistoliberalismi on noussut valtaideologiaksi.

Islam edustaa postmodernille suvaitsevaiselle toiseutta, jota ei saa arvostella. Suvaitsevaisten maailmassa muslimit eivät ole itsenäisiä toimijoita, joilla on omat tavoitteet ja keinot niiden toteuttamiseen. He ovat ensisijaisesti länsimaisen kolonialismin uhreja, joten heidän kiukkunsa Muhammadin pilkkaajia kohtaan on oikeutettua.

Gates of Vienna -sivuston ylläpitäjä Baron Bodissey ryhtyi väittelyyn Piirrä Muhammad -päivästä ”ammattieetikon” (professional ethicist) kanssa. Ammattieetikko Jack Marshall ei pitänyt Piirrä Muhammad -päivää hyvänä ajatuksena. Marshallin mielestä Piirrä Muhammad -päivä oli epäeettinen ja järjetön hanke.

Kirjoituksessaan Marshall toteaa:

”'Pannaan muslimit vihaamaan amerikkalaisia' -päivä iskee kollektiivisen nyrkin niiden rauhanomaisten, muita kunnioittavien muslimien kasvoille, jotka haluavat vain kunnioitusta omalle uskonnolleen ja elää rauhassa. Tämä on kuitenkin liikaa vaadittu ja liikaa pyydetty. Koska olemme liian tuohtuneita muslimiradikaalien uhkailuista komedioiden tekijöitä kohtaan, me loukkaamme kaikkia muslimeja sanomalla ”kestäkää se”. Onko tämä kosto? Se ei ole eettistä. Me satutamme ihmisiä, koska me pystymme siihen. Sekään ei ole eettistä.”

Marshall ei kirjoituksissaan kerro, mihin hänen omat eettiset periaatteensa perustuvat. Sisältöä tutkailemalla on helppo havaita, että eettisyys kumpuaa täydellisen syrjimättömyyden periaatteesta. Jos valkoihoinen länsimaalainen loukkaa islamin periaatteita eli Muhammadin kuvauskieltoa vastaan, hän syyllistyy syrjintään. Syrjinnän kohteet eli muslimit eivät sen jälkeen enää ole vastuussa teoistaan, vaan pilakuvan piirtäjä on syyllinen.

Suvaitsevaiset ovat todellisia rasisteja

Marshallin taatusti eettinen ja suvaitsevainen reaktio kuitenkin kertoo jostain aivan muusta kuin todellisesta kunnioituksesta. Maltilliset muslimit ovat Marshallin kaltaisten suvaitsevaisten mielissä kyvyttömiä ymmärtämään, miksi Piirrä Muhammad -päivän kaltaisia harjoituksia järjestetään. Suvaitsevainen näkee vain loukkauksen, joka kohdistuu pyhään toiseuteen, mutta ei edellytä pyhän toiseuden edustajilta kykyä ymmärtää, että myös valkoihoisella rasistisella länsimaalaisella voi olla periaatteita, joista tulee pitää kiinni. Antautuminen islamistisen pelottelun edessä ei ole kunnioitusta vaan nöyristelyä, joka johtaa yhä uusiin vaatimuksiin ja uusiin loukkaantumisiin.

Vain aito länsimainen suvaitsevainen vasemmistoliberaali voi pitää nöyristelyä kunnioituksen osoituksena, kun taas kuka tahansa suvaitsevaistoon kuulumaton ymmärtää, että nöyristely kertoo antautumisesta pelottelun edessä. Silti Paul Marshallin kaltaiset haluavat esiintyä muita parempina ihmisinä ja pitää Muhammadin piirtäjiä moraalisesti samanarvoisina kuin niitä, jotka käyttävät väkivaltaa pelotellakseen Muhammadin piirtäjät hiljaisiksi.

Profeetta Muhammadin piirtäminen on äärimmäisen helppoa. Pelkkä valkoinen paperi kelpaa epäkunnioittavaksi vihapiirrokseksi islamin profeetasta. Siksi liitän tähän kirjoitukseen Kleinverzet-blogin piirroksen profeetta Muhammadista.

Sananvapauden todellinen uhka

Rasisminvastaisen viikon aikana kuultiin puheenvuoroja, jossa maahanmuutto- ja monikulttuuriasioita tutkivat henkilöt valittelivat, kuinka heidän tekemisiään kohtaan harjoitettu kritiikki uhkaa sananvapautta. Rakastetun maahanmuutto- ja eurabiaministeri Astrid Thorsin saamia tappouhkauksia kauhisteltiin silloin ja hehkutetaan vieläkin.

Syvällä sisimmässään nämä ihmiset kuitenkin tietävät, että ns. maahanmuuttokriitikot eivät muodosta minkäänlaista todellista uhkaa heidän hengelleen tai terveydelleen. Tämä on helppo arvata, kun tarkastelee suvaitsevaiston puheenvuoroja. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Heikki Sairanen on tämän uutisen mukaan äärimmäisen huolestunut ”äärioikeiston” viime aikaisesta noususta ja sen vaikutuksesta sananvapauteen:

”Missään määrin maahanmuuttoa puolustavien tahojen on nykyään siedettävä hämmästyttäviä määriä uhkailua ja loukkauksia. Kuinka moni on jo vaiennut pelosta? Silti maahanmuuttokriitikot jatkavat kulunutta virttään siitä, ettei ongelmista saisi puhua.”

Tietysti on selvää, että kaikki palaute ei välttämättä ole ollut asiallista. Silti puhe pelosta on puhdasta propagandistista liioittelua. Kahden ja puolen vuoden vankeustuomion saaneen Seppo Lehdon sottablogi kelpaa edelleen todisteeksi tutkijoiden uhkailusta ja nettirasismista ainakin Suomen Kuvalehdelle.

Ruotsinkielinen media Astridin puolella

Hysteerisimmät puheenvuorot tulevat itse ministerin suusta, ja ruotsinkieliset mediat tarjoavat paljon kärsineelle ja urheutta teeskentelevälle viharikoksen uhrille auliisti palstatilaa. Thors uhoaa Svenska Framtid -lehdessä seuraavaa:

”En anna näiden huomionkipeiden tyyppien pelotella minua. En anna heille sitä iloa. Pahempiakin asioita on olemassa.”

Jutussa myös päivitellään tutkijoiden ja journalistien saamaa kohtelua. Svenska Framtidin mukaan:

”Jopa tutkijoita ja journalisteja uhataan. Näillä aloilla työskentelevät ihmiset ovat tulleet esiin ja kertoneet, että esimerkiksi maahanmuuttoasioita käsitellessä on tavanomaista joutua loukkausten kohteeksi. Osa pitää keskusteluun sekaantumista epämukavana.”

On täysin luonnollista, että suora kansalaispalaute järkyttää toimittajia ja tutkijoita, jotka eivät ole sellaiseen tottuneet. Ideologisesti samanmielisen mediakuplan sisällä ei välttämättä tule ajatelleeksi, että joku voi oikeasti ajatella eri tavalla.

Internetissä surkea tai provokatiivinen kirjoitus luonnollisesti saa osakseen runsaasti pilkallisia kommentteja. Näin on ollut niin kauan, kun internet on ollut olemassa. Jatkosta on vaikea tietää, koska valtiovallan taholta viritellään sensuurihankkeita ”nettirasismin” suitsimiseksi.

Urheuden lisäksi täti Astrid osoittaa kykynsä teräviin analyyseihin:

”On pelottavaa, että niin monet yrittävät pukea rasismin hienompaan kaapuun. Jotkut ihmiset kutsuvat itseään ”maahanmuuttokriittisiksi”. Se on melkein sama kuin rasisti. Vieraita kulttuureja pelätään.”

”Maahanmuuton arvostelua ei esiinny vain Suomessa, vaan vastaava trendi on olemassa myös muissa Pohjoismaissa. Usein pieni joukko ihmisiä pitää kovinta ääntä eli ne, joilla on kaikkein radikaaleimmat mielipiteet. Näin keskustelu vääristyy. Pahimmassa tapauksessa ihmiset tulkitsevat keskustelua väärin ja kuvittelevat, että se edustaa yleistä mielipidettä osin, koska keskustelu saa mediassa niin suuret mittasuhteet. Meidän on pidettävä huolta humaaneista arvoistamme ja varmistettava, että fundamentalistit eivät saa tahtoaan läpi.”

On hyvä, että Astrid ottaa esille muut Pohjoismaat, joissa ongelmat ovat samoja kuin Suomessa ja mittasuhteiltaan paljon suurempia. Erityisesti Ruotsin tilanne vaikuttaa todella huolestuttavalta. Siellä pitkään jatkuneen hallitsemattoman maahanmuuton jäljet näkyvät esimerkiksi heikentyneenä turvallisuutena monikulttuurisilla asuinalueilla.

Myös mediakritiikki osuu oikeaan, tosin ei ihan niin kuin Astrid kuvittelee. Tiedotusvälineet eivät mitenkään erityisesti tuo esille monikulttuurin negatiivisia puolia. Vaikka ns. maahanmuuttokritiikki onkin päässyt viime aikoina esille myös valtamediassa, se kuvataan edelleen negatiivisessa valossa ja rinnastetaan rasismiin ja muukalaisvihaan, kuten Astrid tuossa tekee.

Lopuksi esitän syyn, miksi en pidä hysteriaa maahanmuuttokriitikkojen aiheuttamasta uhasta sananvapaudelle uskottavana. Oheisella videolla taiteilija Lars Vilks esittelee elokuvaa Uppsalan yliopistossa. Joukko muslimeja hyökkää hänen kimppuunsa huutaen ”Allahu akbar”. Poliisit kuitenkin onnistuvat estämään hyökkäyksen ja Lars Vilks pelastuu ainakin toistaiseksi.

Videolla esiintyvät muslimit ja heidän kaltaisensa ovat se todellinen sananvapauden uhka. Koska tämä ei sovi Thorsin kaltaisten suvaitsevaisten ideologiaan ja voisi johtaa ikäviin johtopäätöksiin, tarvitaan korvike ja mieluummin sellainen, joka ei oikeasti uhkaa ketään. Siksi nettirasisteille on käyttöä hyvänä vihollisena, jota vastaan on helppo hyökätä ja säätää lakeja. Vaihtoehto olisi myöntää, että maahanmuuttokriitikot ovat oikeassa varoittaessaan hallitsemattomaan maahanmuuttoon sisältyvistä riskeistä.

Nettivinkki testiin

Asikkalalainen James Hirvisaari on oma suosikkini Perussuomalaisista. Hirvisaaren suorasukainen ja isänmaallinen ilmaisu yhdistettynä miehen ylvääseen olemukseen on tehnyt vaikutuksen. Hirvisaari osaa olla kriittinen, mutta hänestä välittyy samalla rehti ja myönteinen mielikuva. Ehkä juuri siksi hänen kirjoitustaan tutkitaan epäilynä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Hirvisaari ei ole Halla-ahon tapainen intellektuelli, vaan hänessä on englantilaisesta etunimestään huolimatta samaa kuin Muutos 2011 -puoluehankkeen puuhamiehessä Juha Mäki-Ketelässä eli kansanomaisuutta yhdistettynä sanavalmiuteen ja kohtuulliseen älykkyyteen. Lyhyesti Hirvisaarelta löytyy poliitikolta tarvittavia ominaisuuksia, eli hänellä on edellytykset menestyä politiikassa ja saada hyvää aikaiseksi, jos hän ei rakastu omaan julkisuuskuvaansa Timo Soinin tavoin ja ala elätellä illuusioita omasta korvaamattomuudestaan.

Nettivinkin uhri

James Hirvisaaresta tuli kuitenkin ensimmäinen dokumentoitu Poliisin Nettivinkki-järjestelmän uhri. Hirvisaari myönsi Hommaforumilla, että häneen kohdistuva ilmianto oli tehty internetissä. Hirvisaari myös leimaa häneen kohdistuvan rikosepäilyn poliittiseksi ajojahdiksi:

”On häpeällistä, että yhä vieläkin politiikkaa halutaan käydä oikeussaleissa. Sellainen on erittäin likaista peliä, jonka tarkoituksena on tietenkin vain maineeni tahraaminen ja perussuomalaisten mustamaalaaminen. Kyseinen teksti ei takuulla aiheuttaisi minkäänlaisia toimenpiteitä, ellen olisi näkyvästi mukana politiikassa. On äärimmäisen loukkaavaa joutua kuultavaksi rikoksesta epäiltynä oman maan ja kansan puolustamisen takia. ”

Tietysti faktoja tuntematta on mahdotonta päätellä, onko kyseessä aito poliittinen ajojahti vai tuottiko Poliisin Nettivinkki-järjestelmä ensimmäisen uhrinsa. Joka tapauksessa sanan- ja mielipiteenvapautta tukahduttava prosessi ei kerro hyvää suomalaisen kansalaiskeskustelun ja demokratian tilasta.

Esitutkintaan johtanut lyhyt kirjoitus ei kuulu Hirvisaaren parhaimpiin, mutta sillä ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Provosoivasta otsikostaan huolimatta Kikkarapäälle kuonoon -kirjoituksessa ei ole oikeasti rasistisia elementtejä. Sen sijaan kirjoituksessa kuvataan varsin selkeästi niitä elementtejä, joita laajamittainen muslimien maahanmuutto Suomelle aiheuttaa ja tulee aiheuttamaan ulkomaisten esimerkkien perusteella.

Omasta puolestani olen valmis allekirjoittamaan Hirvisaaren kirjoituksessa kuvatut laajamittaisen muslimien maahanmuuton seuraukset. Kuten Jihadwatchin Hugh Fitzgerald on toistuvasti sanonut, laajamittainen muslimien maahanmuutto vääräuskoisten maille tekee vääräuskoisten ei-muslimien elämästä aiempaa epämiellyttävämpää, kalliimpaa ja fyysisesti vaarallisempaa, kuin se olisi ilman tätä maahanmuuttoa.

Tuon sanominen ei ole mitään provosointia vaan tosiasian toteamista. Tämä ei silti tarkoita, että joka ikinen muslimi olisi länsimaisen yhteiskunnan vihollinen. Päin vastoin entiset ja uudistusmieliset muslimit tekevät arvokasta työtä vastustaessaan takapajuista oikeaoppista islamia, jonka uhreista valtaosa on itse muslimeja.

Lopputulos

Esitutkinta todennäköisesti johtaa illmanistisessa Suomessa syytteen nostamiseen. Tuomio voi sitten olla mitä tahansa, todennäköisimmin kuitenkin päiväsakkoja. Hirvisaaren poliittista uraa tuomio tuskin vaarantaa, ellei demokratiajohtaja Johanna Suurpää Tuija Barxin johtamassa Oikeusministeriössä keksi jotakin Hirvisaaren pään menoksi. Vaihtoehtoisesti Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini voi irtisanoutua Hirvisaaren edustamasta ”ihmisvihasta” ja evätä hänen ehdokkuutensa tulevissa eduskuntavaaleissa.

En usko, että näin tapahtuu. Luulen, että Hirvisaaren kannalta kyseessä on ikävä mutta lopputulokseltaan mitätön kiusa. Esitutkinta, oikeuskäsittely ja tuomio kuitenkin vähentävät yksittäisen ihmisen innokkuutta puolustaa omia mielipiteitään Hirvisaaren tavoin omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Tämä vaikutus on se kaikkein ikävin ja nimenomaan siihen prosessilla pyritään.

Britannian vaaleista

En paljon viitsinyt seurata Britannian parlamenttivaaleja, joita kovasti hehkutettiin myös Suomen tiedotusvälineissä. Erityisesti media innostui historiallisista vaaliväittelyistä, joissa kolmanneksi suurimman puolueen eli Liberaalidemokraattien puheenjohtaja Nick Clegg kunnostautui.

Vaaliväittelyissä kuitenkin välteltiin Britannian todellisia ongelmia eli valtavaa budjettivajetta ja valtionvelkaa. Brittipoliitikot lisäksi olivat pilanneet maineensa taannoisessa kulukorvausskandaalissa, josta yksikään parlamentin poliittinen ryhmä ei selvinnyt puhtain paperein.

Kolmannen maailman vaalimeininkiä

Brittiparlamenttia sanotaan ”parlamenttien äidiksi” sen keskiajalle ulottuvan historian ansiosta. Kuitenkin saarivaltakunnassa on havaittavissa vaalijärjestelmän rappeutumista, joka näkyy sekä äänestäjien rekisteröinnissä että vaalijärjestelyissä.

Joissakin Lontoon muslimienemmistöisissä kaupunginosissa samasta huoneistosta rekisteröityi jopa kymmenen äänestäjää, mikä viittaa vaalipetokseen. Timesin mukaan Lontoon Tower Hamletsin kaupunginosassa paikallinen Työväenpuolueen kunnalisvaaliehdokas Khales Uddin Ahmed rekisteröi 12 henkilöä omaan osoitteeseensa. Naapurin mukaan kyseisessä kaupungin vuokra-asunnossa asuu vain kolme aikuista.

Kyseessä oli vain yksi tapaus, jossa huoneiston äänestäjien määrä yllättäen nousi juuri ennen vaaleja. Tower Hamlets on tullut aiemminkin tunnetuksi vaalipetoksista. Viime minuuttien kiri rekisteröinneissä tarkoitti, että vaaleissa oli yllättäen 5000 uutta äänestäjää. Scotland Yard on aloittanut tutkimukset neljästä vaalipetoksesta Tower Hamletsissa ja Länsi-Lontoon Ealingissa.

Britanniassa maa on jaettu vaalipiireihin, joista kustakin valitaan yksi edustaja parlamenttiin. Niinpä hallitseva puolue voi vaikuttaa seuraavien vaalien lopputulokseen säätämällä vaalipiirien rajoja. Näin Työväenpuolue olisi voittanut vaalit, vaikka se olisi saanut selkeästi vähemmän ääniä kuin päähaastaja Konservatiivit.

Myös vaalien järjestelyissä oli toivomisen varaa. Eräissä suurissa kaupungeissa kuten Lontoossa, Birminghamissa ja Newcastlessa vaalihuoneistojen eteen muodostui pitkiä jonoja. Kun äänestysaika päättyi, kaikki halukkaat eivät päässeet äänestämään. Mediassa hehkutettiin suurta äänestysaktiivisuutta, jolla yritettiin selittää ruuhkat äänestyspaikoilla. Todellisuudessa äänestysaktiivisuus oli hieman suurempaa kuin edellisissä vaaleissa mutta historiallisesti ei mitenkään poikkeuksellista.

Kaikki tämä kertoo, että Britannian vaalit muistuttavat vuosi vuodelta enemmän kolmannen maailman vaaleja järjestelmällisine vaalivilppeineen. Äänestysjärjestelyt johtavatkin todennäköisesti oikeusjuttuihin, jotka voivat osin mitätöidä vaalien tulokset.

Miksi kukaan ei voittanut?

Vaalien lopputuloksen perusteella juuri ketään ei voi pitää voittajana. Konservatiivit valitsivat edellisten hävittyjen vaalien jälkeen puheenjohtajakseen maitonaamaisen David Cameronin, joka puhui entisiä konservatiivjohtajia enemmän ympäristönsuojelusta ja ”isosta yhteiskunnasta” (Big Society). Cameron myös lainasi häpeämättömästi Barack Obamalta toivon ja muutoksen iskusanat.

Cameronin strategiana oli reivata Konservatiivien linjaa ”keskemmälle” eli käytännössä vasemmalle. Thatcherin möröt oli tarkoitus karistaa ja samalla houkutella Liberaalidemokraattien äänestäjiä. Tämä strategia ajoi kiville, vaikka Konservatiivit voitti enemmän paikkoja kuin kertaakaan sitten 1920-luvun.

Työväenpuolueen voittamiseen ei olisi tarvittu paljoa. Britannian talous on kuralla ja yhteiskunta monella tavoin kriisissä Työväenpuolueen 12 vuotta kestäneen hallintokauden politiikan ansiosta. Epäsuositulta pääministeri Gordon Brownilta puuttuu edeltäjänsä Tony Blairin karisma, ja lisäksi Brown vielä töppäili julkisuudessa nimittämällä maahanmuuttoasioista kysellyttä puolueen kannattajaa kiihkoilijaksi. Kuitenkin Konservatiivit eivät saavuttaneet ehdotonta enemmistöä vaan tuloksena oli ”hung parliament”, eli yksikään puolue ei pysty muodostamaan yksin enemmistöhallitusta.

Media ja vaaleja selittelevät ”punditit” yrittävät sanoa, että Liberaalidemokraattien menestys on kaiken takana. Todellisuudessa Britannian Konservatiiveja jakaa aivan toinen asia nimittäin suhde Euroopan Unioniin. Liberaalidemokraatteja ei pidetä kykenevinä hallitsemaan Britanniaa, vaikka he monissa vaalipiireissä ovat parempi vaihtoehto äänestäjille kuin Työväenpuolue tai Konservatiivit.

Puolueen hajaannus alkoi 1990-luvulla, kun Britannian punta asetettiin kellumaan ja erotettiin ERM-järjestelmästä. Vuoden 1997 vaaleissa, joissa Tony Blair nousi pääministeriksi, monet Konservatiivien euroskeptiset äänestäjät kääntyivät James Goldsmithin johtaman Kansanäänestyspuolueen (Referendum Party) kannattajiksi.

Goldsmithin puolueen työtä on myöhemmin jatkanut euroskeptinen Yhdistyneen Kuningaskunnan Itsenäisyyspuolue UKIP. Vaalikommenteissa UKIP:n menestystä on vähätelty, koska puolue ei saanut lainkaan edustajia parlamentiin. Kuitenkin UKIP:n 900 000 äänestäjää olivat se joukko, joka ratkaisi vaalituloksen.

UKIP:n johtaja Lordi Pearson tarjosi David Cameronille tukeaan, jos Konservatiivit lupautuisivat järjestämään kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta. Tämä ei kuitenkaan Cameronille sopinut, joten UKIP osallistui vaaleihin omilla ehdokkaillaan. UKIP:n 3,1 prosentin ääniosuus voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta Britannian enemmistövaalitavassa äänestäjä monesti mieluummin valitsee taktisesti sopivan vaihtoehdon, vaikka tietyn pikkupuolueen ideologia muuten vastaisi paremmin omaa mielipidettä.

Suhteellisessa vaalitavassa UKIP:n ääniosuus olisi todennäköisesti noussut nykyistä suuremmaksi, koska monet Konservatiivien äänestäjät ovat suurelta osin samaa mieltä UKIP:n vaaliohjelman kanssa. UKIP:n potentiaalisista kannattajista moni äänesti nenäänsä pidellen Konservatiiveja, koska halu estää Gordon Brownin ja Työväenpuolueen vallan jatkuminen ylitti Cameronia ja nykykonservatiiveja kohtaan tunnetun vastenmielisyyden.

Uudet vaalit piakkoin

Sen lisäksi, että yksikään puolue ei saavuttanut ehdotonta enemmistöä, vaalien lopputulos tekee myös vähemmistö- tai koalitiohallituksen muodostamisen vaikeaksi. Työväenpuolue ja Liberaalidemokraatit eivät kahdestaan saavuta enemmistöä. Toisaalta myöskään Konservatiivit eivät pysty hallitsemaan Ulsterin unionistien tuella.

Siksi mikä tahansa muodostettava hallitus todennäköisesti kaatuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen, eli uudet vaalit luultavasti järjestetään melko pian. Tämä antaa aikaa sekä puolueille että äänestäjille miettiä tulevia kuvioita uudelleen. Talousvaikeudet ja budjettivaje puolestaan vaatisivat pikaisia toimia, joihin tuskin kyetään vähemmistöhallituksen voimin. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Edit: Ohessa EU Referendum -blogin Richard Northin keräämä lista UKIP-efektistä eli UKIP:n vaikutuksesta vaalitulokseen.

Median ja valtion sota nettiä vastaan

Snaphanen-blogissa Julia Caesar kirjoittaa, kuinka Ruotsissa media käy sotaa lukijoitaan vastaan. Itse kirjoitin tästä aiheesta kirjoituksen Interaktiivinen turvallisuus, jossa kuvasin, miten mediat ovat ulkoistaneet sensuurin Interaktiv Säkerhetin kaltaisille firmoille.

Sensuroimaton kansalaismielipide on järkyttänyt valtamedian toimittajia, jotka kutsuivat uutiskeskusteluja ”kusiränneiksi” (pissrännor). Nyt tämäkin taso on alitettu Dagens Nyheterissä, jossa kulttuurisivujen cloggaaja Jonas Thente analysoi uutiskeskustelujen ongelmia:

”Ne (uutiskommentit) ovat mahdollisuus ja ongelma...”

”Mahdollisuus tulee siitä, että maailmassa on asiantuntijoita, jotka toivottavasti tietävät asiasta enemmän kuin pinnallisesti koulutettu kirjoittaja, ja näin tuovat lisää arvokasta tietoa ja näkökulmia.”

”Ongelma on siinä, että maailmassa on yhtä paljon paskiaisia (arslen)”

Toimittajat halveksivat tavallisia ihmisiä ja näkevät omana elämäntehtävänään oppimattomien sivistämisen, kuten Saska Saarikoski myönsi siinä kuuluisassa Pressiklubi-ohjelman lähetyksessä.

Demokraattinen vallankumous

Julia Caesar näkee internetin mahdollistaman vapaan kansalaiskeskustelun demokraattisena vallankumouksena:

”Nykyisin yksikään valtamedian toimittaja ei voi istua huolettomana kirjoituspöytänsä takana. Tavallinen kansa on saanut äänen internetin avulla ja luo kovaa painetta perinteistä mediaa kohtaan. Yhä useammat löytävät internetistä vaihtoehtoisen tietolähteen. Sensuroimaton maailmankuva tulee yhtäkkiä saataville.”

Toimittajat eivät suinkaan lähde miettimään, olisiko heidän omassa tavassaan kommentoida uutisia jotakin vikaa. Sen sijaan he alkavat haukkua omia lukijoitaan. Gävlessä ilmestyvässä Gefle Dagbladissa julkaistiin artikkeli Hoforsiin avattavasta alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta otsikolla ”Nyt vain odotetaan lapsia”.

Keskuksen 27-päisen henkilökunnan tehtävänä on opettaa 30 tervettä nuorta miestä käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Lehden lukijat närkästyivät uutisesta ja ihmettelivät, miksi päiväkodeissa ja vanhustenhuollossa kärsitään samaan aikaan leikkauksista ja henkilökuntapulasta.

Gefle Dagblad ei kuitenkaan ymmärtänyt kommentoijien huolta vaan ihmetteli pääkirjoituksessaan, missä on myötätunto. Uutiskommentaattoreita syytettiin rasismista ja empatian puutteesta:

”Ilmeisesti on olemassa aivan liian paljon ihmisiä, jotka eivät tunne lainkaan empatiaa yksin tuhansia kilometreja matkustaneita lapsia ja nuoria kohtaan.”

Lukijat eivät kuitenkaan muuttaneet mieltään vaan jatkoivat epäempaattista kirjoitteluaan. Lehden toimituksessa pääteltiin lopulta, että kommentoijat olivat äärioikeistolaisia. Pääkirjoituksessaan ”Äärioikeisto ja verkko” lehti toteaa:

”Aiemmin äärioikeistolaiset eivät saanneet tilaa mediassa, mutta nyt he ottavat sen internetin ansiosta.”

Lehdet eivät sensuroi pelkästään asiattomia sottakirjoituksia. Myös asialliset kirjoitukset joutuvat sensuroiduiksi, jos niistä tulee liian suosittuja. Bonnierin omistama Newsmill-sivusto julkaisi Maj Grandmon artikkelin Monikulttuurikiima ja totuus. Teksti nousi nopeasti Newsmillin luetuimpien artikkelien joukkoon. Ensin Newsmill sensuroi osan tekstistä ja myöhemmin poisti sen kokonaan.

On täysin selvää, että valtamedia ei voi jatkaa tuollaisella linjalla ja samalla säilyttää uskottavuuttaan. Valtamedioista voi tulla internetin myötä kuolleita dinosauruksia, jotka jatkavat oikeaoppista kommentointia kutistuvalle yleisölle samalla, kun mielenkiintoisimmat keskustelut käydään muualla.

Suomessa oppi tulee idästä

Suomessa Ruotsin kaltainen mediasensuuri on vasta tulossa. Toisaalta valtiovalta ajaa täällä nettisensuuria avoimesti ja käyttää härskisti hyväkseen kaikkein asiattomimpia verkosta löytyviä kirjoituksia. Vaikka illmanismin julkiset kasvot ovat vaihtuneet Mika Illmanista Ilari Hannulaan, tavoite on edelleen internetin saaminen kuriin lainsäädäntöä kiristämällä.

Johtavat poliitikot kuten maahanmuutto- ja eurabiaministeri Astrid Thors vaativat internetin keskustelupalstoille päätoimittajia. Ylen uutisen mukaan:

”Ministeri hämmästelee herjaamista ja kiusaamista netissä. Esimerkkinä suitsimista vaativasta keskustelupalstasta hän mainitsee Suomi 24 -verkkoyhteisön.”

Kansakunnan vessanseinäksi kutsuttua sivustoa ollaan siis panemassa järjestykseen hallituksen voimin. Tämä on täysin mahdollista, vaikka Suomi 24:n toimitusjohtaja Pasi Ilola kuinka yrittäisi selitellä asioita parhain päin. Jiri Keronen kirjoittaa hallituksen kaavailemista sananvapauden rajoituksista erinomaisesti:

”Kaikissa ehdotuksissa nettikeskustelua halutaan käydä tietoverkkohäiriköiden, trollien ja sottakirjoittajien ehdolla ja heille tahdotaan siirtää yhä kasvavissa määrin valtaa häiritä ja estää ihmisten vapaata kansalaiskeskustelua Internetissä. Siinä missä ennen häirikköjen kirjoittamat viestit aiheuttivat korkeintaan mielipahaa ja poistamiseen menevän ajan verran vaivaa valvojille, annetaan kaikissa ehdotusten mukaisissa malleissa jokaiselle maailman Internet-häirikölle myös valta asettaa rikosoikeudellinen uhka jokaisen Suomen foorumin ylläpitäjille tai muulle Internet-käyttäjälle. ”

Keronen löytää tuossa oleellisen totuuden. Nettikeskusteluissa on paljon arvokasta, joka uuden lain myötä katoaa. Vaikka päättäjät väittävät pyrkivänsä poistamaan asiattomuudet ja lainvastaiset kirjoitukset, todellisuudessa pesuveden mukana menee vaikeista asioista käytävä asiallinenkin keskustelu. Kaiken lisäksi lakiesitys pakottaisi yksityisten keskustelupalstojen ylläpitäjät hoitamaan sensuurin valtion puolesta rangaistuksen uhalla.

Keronen kuitenkin antaa ymmärtää, että päättäjät toimisivat vilpittömin mielin. Osa heistä voi näin tehdäkin, koska kaikki eivät seuraa nettikeskusteluja ja monet uskovat valtamedian väritettyjä kuvauksia netin vihakirjoituksista. Pois ei voi sulkea sellaistakaan vaihtoehtoa, että valtiovalta täysin tietoisesti tukahduttaa internetin kansalaiskeskustelun, koska kokee sen itselleen uhaksi. Tässä toiminnassa valtamedian tehtävänä on tukea vallanpitäjiä, mikä nähtiin taannoin rasisminvastaisen viikon kuorolaulannassa, jossa valtamedia tuotti toinen toistaan samanlaisempia moraalista paheksuntaa uhkuvia pääkirjoituksia.

Maltillisen muslimin erikoinen kirjoitus

Kun edellisen kerran kommentoin Husein Muhammedin kirjoitusta, huomasin hänen asemoivan itsensä ääripäiden väliin ikään kuin keskitien kulkijaksi. Samalla tavalla hän määrittää uusimmassa HS:n Vieraskynä-palstalla julkaistussa kirjoituksessaan mystisen ”äärioikeiston” ja radikaalit islamistit ääripäiksi ja kehottaa kaikkia ”maltillisia” yhdistämään voimansa heitä vastaan.

Leimakirveitä ja ontuvia rinnastuksia

Husein Muhammed rakentaa olkiukon, kun hän puhuu muslimivastaisesta äärioikeistosta. Hän olisi aivan hyvin voinut nimetä ne tahot, jotka ovat hänen mielestään "muslimivastaisia". "Äärioikeistolla" ja radikaaleilla islamisteilla on yksi merkittävä ero. Vain toinen pyrkii alistamaan muiden uskontojen edustajat islamin vallan alle, kunnes maailmassa ei palvota muita jumalia kuin Allahia.

Husein Muhammed kuulostaa viimeisimmässä kirjoituksessaan islamistilta eli Tariq Ramadanin kaltaiselta käärmekieleltä, joka teeskentelee maltillista mutta todellisuudessa ajaa islamin asiaa. Tästä kertoo se, että hän rinnastaa Euroopan muslimit natsiajan juutalaisiin ja näin uhriuttaa heidät. Mieleen tulee myös kirjan The Islamist kirjoittaja Ed Husayn, joka näkee ongelmia vain islamismissa mutta ei suostu myöntämään, että islamismi kumpuaa islamista ja että Koraanissa ja sunnassa saattaisi olla jotakin ongelmallista.

Todellisuudessa juutalaisvastaisuus on nyky-Euroopassa lisääntynyt muslimien ansiosta. Juutalaiset muuttavat pois Malmön kaltaisista kaupungeista ja pelkäävät ilmaista juutalaista identiteettiään julkisesti.

Islamin vaikutukset eivät myöskään rajoitu Husein Muhammedin mainostamaan terrorismiin. Rikollisuus, eläminen tulonsiirroilla, gettoutuminen ”no go” -alueineen, sananvapauden kaventuminen ja muslimien vaatimukset erityiskohtelusta lisäävät jännitteitä ja epäluuloa muslimiväestöä kohtaan.

Euroopassa Tanskan Muhammad-pilakuvakriisi oli monella tapaa merkittävämpi kuin New Yorkin terrori-iskut. Ensimmäistä kertaa pienessä maakuntalehdessä julkaistut suhteellisen viattomat pilakuvat kohdistivat muslimien silmittömän vihan pieneen Pohjoismaahan. Viesti oli selvä: ”Kunnioita profeettaa tai kuole.” Pilapiirtäjä Kurt Westergaard sai kokea tämän henkilökohtaisesti, kun somalimies hyökkäsi kirveen kanssa Westergaardin kotiin.

Lepyttelyn haaksirikko

Pahinta Tanskan pilakuvakriisissä oli kuitenkin eurooppalaisen median ja eurooppalaisten poliitikkojen lammasmaisuus. Sananvapauden puolustajia löytyi yllättävän vähän, ja aivan liian moni syytti Tanskaa ja tanskalaisia provosoinnista. Muut Pohjoismaat jättivät Tanskan yksin ja toivoivat salaa, että muslimien raivo ei kohdistuisi niihin.

Länsimainen älymystö pyrkii kuvaamaan islamin rauhantahtoisena uskontona ja korostamaan islamin roolia länsimaisen sivistyksen synnyssä. Vaikka tarkoitusperiä voi pitää hyvinä, suvaitsevaisuus on mennyt liian pitkälle, kun kantaväestön pitää hävetä omaa kulttuuriaan ja palvoa vierasta, joka kaiken lisäksi suhtautuu välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti länsimaiseen kulttuuriin.

Eurooppa tarvitsee Husein Muhammedin mukaan länsimaihin asettuvia muslimeja. Vaikka moni haluaisi uskoa tähän, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Muslimit eivät helpota työvoimapulaa, koska he ovat usein huonosti koulutettuja ja heidän työllisyysasteensa on alhainen. Toisen ja kolmannen sukupolven muslimit jättävät myös koulut kesken useammin kuin kantaväestön ja monien muiden siirtolaisryhmien jäsenet. Tämä on nähty niin Saksassa, Ranskassa kuin Britanniassa. Muutama poikkeus ei riitä kumoamaan tilastoista ja kaupungin kaduilta piirtyvää todellisuutta.

Seuraava lause kuulostaa peitellyltä uhkaukselta:

”Euroopan turvallisuuden kannalta on elintärkeää, että välit läheisiin muslimimaihin ja Euroopassa jo asuviin kymmeniin miljooniin muslimeihin pysyvät hyvinä.”

Euroopassa on annettu usein periksi radikaalien muslimien vaatimuksille. Tämä ei kuitenkaan ole lopettanut vaatimuksia vaan periksi antaminen on kasvattanut radikaalien itseluottamusta ja sitä kautta synnyttänyt lisää vaatimuksia. Periksi antamisen tie on kuljettu loppuun ja osoittautunut virheelliseksi valinnaksi.

Islam ottaa sen tilan, joka sille annetaan, eikä sitä voi kesyttää antamalla periksi kaikille vaatimuksille, mitä islamin nimissä kehdataan vaatia. Tämä läksy on vielä eurooppalaisilta oppimatta.

Viimeinen tuhkapostaus

Tuhka lienee jo suurelta osin kadonnut taivaalta eikä uuttakaan ole tulossa, koska islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren jääpeite on kadonnut eikä vuori sylje enää samaa määrää tuhkaa taivaalle kuin aiemmin. Käsittelen tässä postauksessa kuitenkin vielä tuhkakriisin tapahtumia koosteena.

Yhdysvaltojen malli

NPR:n uutisesta käyvät ilmi tärkeimmät erot eurooppalaisen ja amerikkalaisen järjestelmän välillä. Euroopassa ilmatilan hallinnointi on säädetty tiukasti ICAO:n ohjeistuksen mukaisesti ja on kokonaan viranomaisten kontrollissa. Yhdysvalloissa paikallisen ilmailuviranomaisen eli FAA:n tehtävänä on lähinnä varoittaa ja ohjeistaa lentoyhtiöitä, jotka päättävät omasta riskienhallinnastaan itse.

Esimerkkinä käytetään Alaskan Kasatochi-tulivuoren purkausta kesällä 2008. Tällöin tuhkapilvi levisi laajalle alueelle Pohjois-Amerikkaan, Yhdysvalloissa lähinnä maan pohjoisosaan. Yhdysvaltojen ilmailuviranomainen sulki ilmatilan ainoastaan purkautuvan tulivuoren välittömästä läheisyydestä.

Lentoyhtiöt välttivät tuhkapilven muuttamalla reittejään etelämmäksi tai napa-alueille. Tuhkapilveen ei kukaan ehdoin tahdoin halunnut lentää.

Uutisessa kerrotaan myös hieman tilastotietoja tulivuorenpurkausten vaikutuksista lentoliikenteelle. Ilmailun historiasta löytyy kaksi tapausta, joissa moottorit ovat sammuneet niihin kertyneen tuhkan takia (KLM 867 ja British Airwaysin lento 9). Kummassakin tapauksessa moottorit tai osa moottoreista saatiin uudelleen käyntiin ja näin ihmisuhreilta vältyttiin. Tapaukset myös sattuivat purkautuvan tulivuoren välittömässä läheisyydessä.

Lisäksi 80-luvulta lähtien ainakin 15 lentokonetta on vaurioitunut tuhkan vaikutuksesta pohjoisen Tyynen meren reiteillä. Kyseistä merta ympäröivää aluetta kutsutaankin ”tulirenkaaksi” (Ring of Fire) runsaan tuliperäisen aktiivisuuden takia.

Eurooppalaiset saavat NPR:ltä ainakin osittaisen synninpäästön, koska Yhdysvaltojen ilmatilassa väistöliikkeet on helpompi toteuttaa kuin ahtaammassa ja ruuhkaisemmassa Euroopassa.

Brittiviranomaisten selittelyä

Viime lauantaina Britannian ilmailuviranomaisen CAA:n puheenjohtaja Deirdre Hutton puolusti Telegraphissa päätöstä sulkea ilmatila. Artikkelissa Hutton lähinnä selittää asiat itsensä ja edustamansa viranomaisen kannalta parhain päin ja yrittää vakuuttaa, että kuuden päivän seisokin aikana tehtiin kovasti töitä ja keskusteltiin niin muiden EU-maiden viranomaisten, lentokonevalmistajien kuin Yhdysvaltojen FAA:n kanssa.

Hutton väittää, että lentokoneita lähetettiin ilmaan mittaamaan tuhkapilven laajuutta ja pitoisuutta. EU Referendumin Richard North kuitenkin kertoo, että sopivia lentokoneita löytyy Britanniasta kokonaista kaksi kappaletta. Näistä vanhempi ei pysty lentämään riittävän korkealla, jotta sen avulla saisi riittävän luotettavaa kuvaa pilven paksuudesta. Modernimpi kone puolestaan oli maalattavana ja saatiin ilmaan vasta maanantaina, jonka jälkeen voitiin muodostaa luotettava kuva tuhkapeitteen laadusta ja lopulta avata ilmatila.

Lentoyhtiöiden tappioista

Eräät lentoyhtiöt kuten Ryanair ovat ilmoittaneet korvaavansa matkustajille ainoastaan matkalipun hinnan. EU:n liikenneasioista vastaava komissaari Siim Kallas muistutti kuitenkin lentoyhtiöiden huolehtimisvelvoitteesta, joka pätee, vaikka viivästymisen syy ei olisi lentoyhtiön.

Brittiläinen Virgin Atlantic -lentoyhtiö puolestaan korvasi vapaaehtoisesti matkustajille ruoka- ja majoituskulut. Yhtiön omistaja Richard Branson kuitenkin piti lentokieltoa virheellisenä päätöksenä:

”Ensimmäisinä päivinä tuhkaa oli hieman yli 10 kilometrin korkeudessa (35 000 jalkaa) ja koneet olisivat voineet lentää sen alapuolella. Mahdollisuuksia selvitä tuhkasta oli paljon.”

Branson myös väittää, että koneiden moottorit kestävät pahempaakin:

”Todellisuudessa koneiden pitää kestää Afrikan hiekkamyrskyissä. Moottorit on suunniteltu kestämään paljon pahempaa kuin nähty tuhkapilvi.”

Branson myös vaatii Britannian valtiota ja Euroopan Unionia korvaamaan menetykset lentoyhtiöille. Bransonin oma Virgin Atlantic -yhtiö menetti 50 miljoonaa puntaa kuudessa päivässä.

Tuhkakriisi ja siihen liittyvä viranomaisarvostelu ovat myös päässeet valtamediaan. Sunday Telegraphin Christopher Booker vertaa kolumnissaan tuhkakriisiä tapaan, jolla Britanniassa tukahdutettiin suu- ja sorkkatautiepidemiaa vuonna 2001:

”...hallituksemme yritti ratkaista suu- ja sorkkatautiepidemiaa uusien EU-direktiivien pakkopaidassa. Hallitus ei kuunnellut asiantuntijoita, jotka suosittelivat taudin saamista hallintaan rokotuksilla. Kriisin johto annettiin tietokonemallinnustiimille, jolla ei ollut kokemusta eläintaudeista ja joka keksi katastrofaalisen ”ennalta ehkäisevän teurastuksen” politiikan. Tämän tuloksena miljoonia terveitä eläimiä tapettiin turhaan, Britannian maaseudulle aiheutui paljon enemmän vahinkoa kuin olisi pitänyt ja kustannukset nousivat miljardeihin.”

Tietokonemallinnus, EU:n keskitetty sääntely ja uhkaan nähden kohtuuttoman rajut viranomaistoimet yhdistävät näitä kahta kriisiä.

Tuhkakriisin vaikutuksista tavallisten ihmisten elämään on kerrottu paljon tiedotusvälineissä. Lauantaina Mtv3 kertoi, kuinka Metso kuljetti omia työntekijöitään charter-koneella Suomeen. Lähtöhetkellä ei ollut tietoa, pääseekö kone laskeutumaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ilmeisesti lento kuitenkin pääsi turvallisesti perille.

Edit 26.4.2010: The Mail on Sunday kirjoittaa tuhkakriisistä ja mittauskaluston puutteellisuuksista. Artikkeissa käydään läpi asiat, jotka olen itsekin käsitellyt täällä.

Edit 2: Tässä lisää linkkejä brittimedian uutisiin, jotka kertovat samaa asiaa. Ilmatilan sulkeminen oli täysin tarpeeton toimenpide eikä tuhkapitoisuus pahimmillaankaan ollut kuin noin seitsemäsosa myöhemmin asetetusta 2000 mikrogramman turvarajasta.

Telegraph
Daily Mail
Mirror

Tekniiikka ja Talous kirjoitti viime viikolla Suomen käyttämistä havaintomenetelmistä. Suomalaisten käyttämä lasertutka on kuitenkin tällä hetkellä Etelä-Afrikassa, joten täällä keinot mitata tuhkapitoisuuksia ovat rajalliset. Artikkelissa kerrottu kuumailmapallo ei sekään hyödytä mahdollisen tulevan tuhkakriisin sattuessa mitään, koska sillä ei päästä tarpeeksi korkealle.

Tuhkapilvestä vielä

Tiedän, että tämä aihe ei välttämättä kiinnosta kaikkia lukijoita. Kuitenkin ilmatilan sulkemiseen liittyvät tapahtumat kuvaavat hyvin, miten sekavalla tavalla meitä kaikkia koskevia hallinnollisia päätöksiä tehdään ja miten EU:n sääntely vaikuttaa silloin, kun se on erityisen heikkoa. Loppupeleissä ketään ei saada tapahtuneesta vastuuseen, koska vastuu on hajautettu eli kukaan ei kanna vastuuta.

Maanantain kokous

EU Referendum -blogin kirjoituksessa Richard North yrittää saada selvyyttä tapahtumiin. Maanantaina EU:n liikenneministerit kokoontuivat ja päättivät höllentää lentokiellon kriteerejä. Uusien ohjeiden mukaan tuhkapölyn toleranssirajaksi asetettiin 2000 mikrogrammaa kuutiometrissä.

Normaaliolosuhteissa kuutiometri ilmaa sisältää noin kymmenen mikrogrammaa pienhiukkasia (lähinnä siitepölyä ja bakteereja). Viikonlopun testilennoilla havaittiin maksimissaan 100 mikrogramman pitoisuuksia osassa tuhkapilveä. Uusi raja on siis noin 20 kertaa niin suuri kuin suurin havaittu pitoisuus.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, julkisista lähteistä ei löydy viranomaisohjeistusta havaintojen ja mittausten tekemiseen. Ohjausmalli perustuu tuhkan leviämisennusteeseen, joka laaditaan Britannian Met Officen alaisessa VAAC-laitoksessa.

Malleissa on kuitenkin yksi ongelma. Niiden tuottaman tiedon tarkkuus heikkenee ajan myötä. Northin mukaan ennuste on relevanttia tietoa vain noin 72 tuntia. Tämän jälkeen tarvitaan tueksi mittaustietoa joko maan pinnalla sijaitsevilta asemilta tai ilmatilasta otettavista näytteistä. Northin mukaan EU:n käyttämä ohjeistus perustuu lisäksi ajatukseen, että tulivuorenpurkaus on lyhytkestoinen, jolloin mallin tuottama tieto riittää suhteellisen hyvin. Eyjafjällajökullin jäätikön alla tapahtunut purkaus taas on puskenut tuhkaa ilmaan useita päiviä.

North myös spekuloi, onko mittauskapasiteettia laiminlyöty. Britanniassa käytössä oli vain yksi puutteellisesti varusteltu lentokone. Erikoisvarusteltu BAE-146 -lentokone oli tuhkapilven leviämisen aikana maalattavana. Useat hallitukset olivat leikanneet mittauksiin käytettyjä määrärahoja, koska tulivuorenpurkauksia tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvoin.

Tuhkapilvi ”väistyy”

Viimeisimmässä BBC:n sivuilla julkaistussa leviämiskartassa, joka on tämän kirjoituksen kuvituksena, tuhkapilvi on suurin piirtein entisen kokoinen. Kuvasta löytyy kuitenkin kaksi pientä tummaa aluetta, joilla pienhiukkaspitoisuus ylittää 2000 mikrogramma kuutiometrissä.

Tuhkapilvi peittää siis edelleen suurta osaa Euroopasta, mutta lentoja ollaan silti aloittamassa. Kuva siis kertoo hyvin, miten paljon tuhkapilven aiheuttamaa uhkaa on liioiteltu. On todennäköistä, että esimerkiksi Suomessa ei olisi ollut mitään syytä sulkea ilmatilaa. Pelkästään koneiden moottorien tarkastus- ja huoltovaatimusten kiristäminen olisi riittänyt.

Suomen tilanne

Suomalaisissa uutisissa ei ole näkynyt tietoja tuhkapitoisuuden mittauksista. Eniten kohua herätti tuhkakohun alkuvaiheessa Hornetin moottoreiden keräämä tuhkapöly. Näyttävästä uutisoinnista huolimatta Hornetin moottoreista ei löytynyt merkittäviä vaurioita jatkotutkimuksissa.

Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto suunnittelivat kuumailmapallolentoa, joka olisi yltänyt jopa viiden kilometrin korkeuteen. Ylen Keski-Suomen alueen sivuilta löytyy päivitetty uutinen, jossa kerrotaan:

”Tähänastinen tietämys tuhkapilvestä on perustunut lähinnä vain mallinnuksiin. Ilmatieteen laitos ja Helsingin sekä Itä-Suomen yliopisto pyrkivät nyt täsmentämään tietoja kuumailmapallolennon avulla. Tarkoituksena on tulla viidestä kilometrista suoraan tuhkapilven läpi. Näin varmennetaan pilven leviämismalleja.”

Tutkijat ovat kuitenkin pahasti myöhässä, sillä tuhka on poistumassa Suomen taivaalta ja tulivuorenpurkaus on rauhoittumassa. Tutkimuksen tavoitteista kerrotaan mm. seuraavaa:

”Lennolla tutkitaan mm. pilven tuhkahiukkasten pitoisuutta, kokojakaumaa, valon heijastusta ja valon imeytymistä sekä mahdolliset pisarat. Lisäksi kaasu- ja hiukkasnäytteitä kerätään myöhempiin laboratorioanalyyseihin, joiden perusteella saadaan tietoa hiukkasten muodosta, kemiallisesta koostumuksesta sekä erilaisista kaasumaisista orgaanisista yhdisteistä.”

Tämä antaa aiheen olettaa, että Suomessa ei ole minkäänlaista kapasiteettia mitata tuhkapilven pienhiukkaspitoisuutta. Siksi viranomaisten oli päätöksenteossa pakko luottaa puutteellisiin tietokonemalleihin.

Mtv3:n uutisessa selitetään, että Ilmatieteen laitos ei ole mokannut tuhkaennusteissa. Miksi olisikaan, koska Ilmatieteen laitoksen tuottamien mallien tehtävänä on ainoastaan varmistaa VAAC:n ennusteiden oikeellisuus.

Sanna Pietiläisen kirjoittamassa artikkelissa haastatellaan Trafin viestintäpäällikkö Sari Turkkilaa, joka kiistää Ilmatieteen laitoksen töppäilyt ja kertoo:

”Eurocontrol antoi kaksi päivää sitten uudet kansainväliset toimintaohjeet, joita nyt noudatetaan. Sitä ennen ei ollut virallista toimintamallia ja seurasimme sekä Ilmatieteen laitoksen että VAAC:n ennusteita.”

Uutinen ei kerro, mitä nuo uudet kansainväliset toimintaohjeet ovat. Melko varmasti niissä kerrotaan, että lentokieltoalue määritetään pienhiukkaspitoisuuden mukaan. Näin lähes koko Euroopan ilmatila vapautuu kertaheitolla. Aiempien vuonna 2009 hyväksyttyjen EU:n toimintaohjeiden mukaan ilmatila suljetaan niiltä alueilta, joilla tuhkapilvi tietokonemallien mukaan leijuu. Mittaustuloksia, havaintoja tai riskikartoituksia ei edellytetä.

Myös Ilmatieteen laitoksen valmiuspäällikkö, meteorologi Tapio Tourula saa puheenvuoron, josta paljastuu se, jonka jo tiedämme. Tourula selventää:

”VAAC:ista tulee pelkistettyä kuvaa, ikään kuin on-off -alueita [tuhkapilven suhteen]. Meillä Ilmatieteen laitoksella on tuhkan pitoisuuserot kuvattu tarkemmin. Tulos on toisinaan erinäköinen. Olemme seuranneet eroja, ja nähneet, että pääpiirteissään meidän laskelmiemme antamat tulokset ovat olleet hyvin sopusoinnussa VAAC:n mallin kanssa.”

Tourula ei kerro, mihin pitoisuuden määritys perustuu. Itse olen melko varma, että pitoisuuden arviointi sisältyy tietokonemalliin eikä perustu mittauksiin. Vastuukysymyksistä Tourula sanoo:

”Koko [tuhkakriisin] ajan vastuu on mennyt niin, että VAAC:n ennuste on ensisijainen informaatio, jonka perusteella ratkaisuja tehdään.”

Ilmatieteen laitos ei myöskään tee päätöksiä vaan ainoastaan toimittaa täydentävää tietoa viranomaisille ja Finavialle.

Lopputulos

Lentoyhtiöille koitui tuhkakriisistä yli miljardin euron tappiot. Muun kansantalouden tappioita on vaikea arvioida. Kansantalous tuskin parani, kun työ- ja lomamatkalaisten kotiinpaluu viivästyi päiväkausia.

Tuhkakriisi paljasti räikeimmin EU:n sääntelyn puutteet ja vastuuepäselvyydet. Kun EU:n liikenneministerit vihdoin saatiin koolle, ilmatila avautui nopeasti. Kun liian tiukkaan säännöstöön yhdistyi liiallinen luottamus tietokonemallien tuottamaan puutteelliseen tietoon, ainoa vaihtoehto oli sulkea ilmatila. Suomelta ja muilta EU:n jäsenmailta ei lisäksi löydy mittauskapasiteettia täydentää tietokonemallien tuottamaa tietoa. Riskikartoituksia ei tehty eivätkä viranomaiset keskustelleet ajoissa lentoyhtiöiden ja lentokonevalmistajien kanssa siitä, millainen pienhiukkaspitoisuus olisi lentokoneille turvallinen.

Suomessa erilaiset asiantuntijat esiintyivät pönäkkänä tiedotusvälineissä, jotka keskittyivät Hornetin moottoreihin mutta eivät pohtineet, miksi tällainen hysteria syntyi yhdestä tulivuorenpurkauksesta, jotka kuitenkin ovat Islannissa tavanomaisia. Itsekin olen 2000-luvun puolivälissä istunut kotimaan lennolla, kun lentokone vähensi korkeutta Islannissa purkautuneen tulivuoren tuhkapilven takia.

Sitten tulee vielä rahakysymys. Euroopan Unioni rahoittaa avokätisesti sadoilla miljoonilla euroilla erilaisia ilmastonmuutokseen liittyviä projekteja, joihin eri maiden Ilmatieteen laitokset osallistuvat. Voi olla, että samalla on unohdettu näiden laitosten perustehtävien rahoitus. Näin tuhkakriisistä tuli uusi sikainfluenssa eli kallis ja turha paniikki.

Hätävarjelun liioitteluako?

Minulta jäi kaksi lentomatkaa tekemättä Euroopan laajuisen ilmatilan sulkemisen takia. Kiitän lähinnä onneani, että en ehtinyt lähteä, koska paluumatka olisi saattanut olla pitkä ja vaivalloinen.

Aluksi en paljon pohdiskellut, oliko ilmatilan sulkemiselle oikeasti perusteita vai ei. Sunnuntaina luin EU Referendum -blogista artikkelin ”virtuaalipilvestä”. Ilmatilan sulkemisen perusteena oli tietokonemallin tekemä ennuste tuhkapilven leviämisestä eikä päätös ei siis perustunut mittauksiin tuhkapölyn tiheydestä ilmakehässä.

Viranomaiset toimivat sääntöjen mukaisesti

Tässä vaiheessa olisi helppo syyttää ilmailuviranomaisia hätiköinnistä ja hätävarjelun liioittelusta ja mediassakin alettiin jo miettiä, josko näin olisi. EU Referendumin Richard North kuitenkin jatkoi asian pöyhimistä ja päätyi toteamaan, että viranomaiset toimivat täysin Euroopan yhteisen single sky -ohjelman mukaisesti ja noudattivat tunnontarkasti kansainvälisen ilmailualan järjestö ICAO:n suosituksia, joiden mukaan lentoliikenne on ohjattava tuhkapilven peittämän alueen ulkopuolelle.

Jos tuhkapilvi peittää koko maan, on täysin säännösten mukaista sulkea ilmatila kokonaan. Näin toimittiinkin kaikissa EU-maissa, joiden ylle tuhkapilvi laskeutui. Yhdysvaltojen ilmailuviranomaisella FAA:lla on käytössä omat ohjeistukset, johon Northin mukaan kuuluu yhtenä osana havainnot ja mittaukset. Järjestelmä ei ole pelkästään tietokonemallien varassa.

Kriisin pitkittyminen sai lentoyhtiöt heräämään ja vaatimaan muutoksia nykyiseen käytäntöön. Lentoyhtiöiden järjestö IATA:n johtaja Giovanni Bisignani sanoi BBC:n haastattelussa, jota Telegraph siteeraa:

”Tämä on Euroopan häpeä ja eurooppalainen sotku.”

”Kesti viisi päivää järjestää liikenneministerien kokous. Eurooppalaiset käyttävät edelleen teoreettiseen malliin perustuvaa järjestelmää eivätkä tee päätöksiä faktojen ja riskien arvioinnin perusteella.”

Unionin jäsenmaat siis tekivät pahan virheen, kun ne hyväksyivät ICAO:n suositukset sellaisenaan. Telegraphin mukaan Euroopan ilmailuviranomaiset myöntävät, että ne tulkitsevat ICAO:n suosituksia ankarammin kuin Yhdysvallat.

Hollannin liikenneministeri Camiel Eulings sanoo:

”Eurooppa ei tarvitse tiukempia määräyksiä kuin Yhdysvaltojen kaltainen maa, jossa tulivuorenpurkaukset ovat tavallisempia. Amerikkalaisilla on paljon kokemusta eivätkä he sulje koko ilmatilaa.”

Niille, jotka pitävät turvallisuutta ja varman päälle pelaamista kannatettavana, voi muistuttaa, että lentokaaos maksaa maailman lentoyhtiöille yli sata miljoonaa euroa päivässä. Talouden kokonaistappiot puolestaan ovat 500 miljoonaa euroa per päivä.

Lufthansa oli yksi koelentoja tuhkapilveen tehneistä lentoyhtiöistä. Yhtiön tiedottaja sanoi, kun Lufthansan koneet olivat viime lauantaina tehneet kymmenen lentoa Münchenistä Frankfurtiin:

”Emme havainneet mitään vaurioita moottoreissa, rungossa tai ohjaamon ikkunoissa. Siksi kehotamme ilmailuviranomaisia mieluummin järjestämään enemmän koelentoja kuin luottamaan tietokonemalleihin.”

Luottamus tietokonemallien ylivertaisuuteen tuntuu vaivaavan julkista päätöksentekoa myös muualla kuin ilmastotutkimuksessa.

Entä Suomessa?

Suomessa media onnistui ilmeisesti vakuuttamaan kansalaiset lentorajoitusten tarpeellisuudella hehkuttamalla uutista ilmavoimien Hornet-hävittäjän moottorin saamista vaurioista. Tänään ilmestyi uutinen ilmavoimien tutkimuksista, joiden mukaan tuhkapöly ei aiheuttanut merkittäviä vaurioita Hornetin moottoriin.

Suomessakin uskalletaan jo sanoa, että tuhkapilvessä lentäminen ei olekaan niin vaarallista. Liikenteen turvallisuusviraston apulaisjohtaja Eero Kausalainen kertoo Mtv3:n mukaan:

”Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että jotkut valmistajat hyväksyvät sen, että tietyin edellytyksin voidaan lentää silloin, jos tuhkapitoisuus ei ole suuri. Ja ne edellytykset ovat esimerkiksi lentokoneiden huoltoon liittyviä ja tarkastuksiin liittyviä merkittäviä lisävaatimuksia, ja erilaisia muita operatiivisia ohjeita ja menettelyjä.”

EU:n jäsenmaana myös Suomi on pakotettu noudattamaan Eurocontrolin ohjeita. Päätökset tehdään Britannian Met Officen alaisen Volcanic Ash Advisory Centren (VAAC) tekemien tietokonemallinnusten perusteella. Ilmatieteen laitoksen ennusteet otetaan myös huomioon, jos ne poikkeavat merkittävästi eurooppalaisesta ennusteesta.

Loppukevennyksenä palaan toisella alueelle, jossa tietokonemallit ovat tärkeässä roolissa. Ylen aamutv:ssä tieteiskirjailija ja ympäristöaktivisti Risto Isomäki väitti pokkana, että ilmastonmuutos lisää tulivuorenpurkauksia. Isomäki selitti:

”Jäätiköiden sulamisella on ihan suora ja kiistaton vaikutus niiden tulivuorten toiminnan vilkastumiseen, jotka sijaitsevat siinä jäätikön alla.”

Ransu-koiran näköisen satusedän horinoita ei tietysti pidä ottaa vakavasti, koska ne ovat pötyä, mutta miksi Yleisradio antaa puheenvuoron tarinamaakareille, kun tulivuorista ja tuhkasta olisi muutakin kerrottavaa? Lentokaaoksen takia maailman kentille jääneet suomalaiset ansaitsevat selityksen tapahtuneelle ja heille pitää myös kertoa, oliko ilmatilan sulkeminen välttämätöntä ja miksi ilmatila suljettiin. Suomen viranomaisten syyttely on turhaa, kun vika on EU:n käytännöissä.

Ryöstö Helsingin keskustassa

Viikonloppuna verkkolehti Uuden Suomen omistaja Niklas Herlin, kertoi kolumnissaan, miten kaksi romaninuorukaista ryösti hänet Helsingin keskustassa Kiasman takana. Ryöstäjät pahoinpitelivät Herlinin, jolta halkesi ryöstön yhteydessä polvilumpio.

Herlin ei mikään ”hommalainen”

Tapahtumien kulun lisäksi Herlin kommentoi omia tuntemuksiaan:

”Kanssani puhunut ensimmäinen poliisi muistutti monta kertaa, että nyt ei saa ajatella kostoa tai hyökätä muukalaisten kimppuun. Vähän ihmettelin ensin, enhän minä mikään ”hommalainen” ole. Mutta kohta tajusin, mitä poliisi tarkoitti. Maijan takaovet avattiin ja minun piti tunnistaa nuorukaiset. Muukalaisviha näitä kahta muukalaista kohtaan syttyi spontaanisti. Olisin melkein voinut tappaa nämä pelästyneet kakarat.”

Herlin näkee vaivaa erottautuakseen muukalaisvihamielisistä pitämistään tahoista eli ”hommalaisista”. Hän tunnustaa kuitenkin tuntevansa ”muukalaisvihaa” hänet ryöstäneitä nuorukaisia kohtaan.

Tyypillisen valkoihoisen länsimaalaisen tavoin Herlin ajattelee ensiksi, että onko hän rasisti ja miten hän saisi rasistiset tunteensa tukahdutettua:

”Mutta minusta ei muukalaisvihamielistä saa, vaikka polvilumpio pantiinkin päreiksi, jalka on kipsissä ja moottoripyöräkausi on ohi ennen kuin se ehti alkaa.”

Hän myös yrittää ehkäistä kuviteltua muukalaisvihaa vetoamalla lukijoihinsa:

”Ihmiset, yrittäkää pitää vihanne kurissa. Nyt viimeistään tiedän, että se on sekä välttämätöntä että vaikeaa.”

Ei ole mitenkään väärin inhota ihmisiä kadulla ryöstelevää roskaväkeä. Jos kyseinen roskaväki edustaa toiseutta, vihaaminen voi muuttua rasismiksi ja jopa rikolliseksi kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Sana roskaväki voi toki myös loukata jonkun elämäntapaloukkaantujan herkkiä tunteita.

Romanian romanikerjäläiset tai heidän taustavoiminaan toimivat rikolliset eivät ole pakottaneet meitä palvomaan toiseutta, vaikka se toiseus tekisi ajoittain kipeää kuten Herlinin tapauksessa. Länsimaalaiset ovat tehneet kaiken itse omaksi vahingokseen.

Kerjäläisongelman todellinen syy

Jälkikäteen monet ovat todenneet, että Romaniaa ja Bulgariaa ei koskaan olisi pitänyt päästää EU:n jäseniksi tai ainakin vapaalle liikkuvuudelle olisi pitänyt määrätä nykyistä pitempi siirtymäaika. Esimerkiksi Britannia toimi näin ja asetti rajoituksia Romanian ja Bulgarian kansalaisten oleskelulle, koska EU:n edellisen laajentumisen jälkeen Britanniaan virtasi paljon työntekijöitä esim. Puolasta.

Jos kuitenkin mennään vielä syvemmälle ongelmian syihin, päädytään EU:n vapaan liikkuvuuden takaavaan Schengenin sopimukseen, joka on lakkauttanut rajavalvonnan EU-maiden välillä. Käytännössä Romaniasta voi täysin vaivattomasti matkustaa mihin tahansa EU-maahan milloin tahansa.

Romanikerjäläisten ja -rikollisten aiheuttamat ongelmat siis johtuvat Euroopan Unionista ja siellä vallitsevasta vapaan liikkuvuuden periaatteesta.

Herlin jatkaa

Herlin jatkoi alkuperäistä näkökulmakirjoitustaan ja julkaisi ei niin vilpittömän anteeksipyynnön ”hommalaisille”:

”käytin näkökulmakirjoituksessani sanoja ”enhän minä mikään ’hommalainen’ ole”. Viittasin tällä monien rasistien suosimaan Hommaforum-nettisaittiin ja loukkasin ko. saitin käyttäjiä. Pyydän anteeksi jos loukkasin, kaikki hommalaiset ovat mielestään ainoastaan ”maahanmuuttokriittisiä”. Omasta mielestäni olen lukenut Hommafoorumilta paljon rasistisia ja muilla tavoilla loukkaavia kirjoituksia. Ehkä olen leimannut koko yhteisön vain muutaman ääritapauksen vuoksi (eikös se hommalaisten päävihollisten, ”mokuttajien”, suosima fraasi noin mene).”

Herlin yrittää tuossa olla nokkela ja piikitellä niitä, jotka eivät pitäneet Herlinin tavasta rinnastaa ”hommalaiset” ja muukalaisten kimppuun hyökkäävät kuvitteelliset ”viharikolliset”. Rinnastuksesta ei tietysti ole kenenkään syytä loukkaantua, koska se kertoo vain Herlinin omista asenteista kuten tuo yllä oleva sitaattikin.

Herlin myös piikittelee väärää kohdetta. Oikea kohde olisi löytynyt läheltä hänen ryöstöpaikkaansa eli Sanomatalosta, jossa muuan Kimmo Oksanen kirjoittelee romanikerjäläisten kurjuutta hehkuttavia kolumnejaan. En tiedä, onko Kimmo Niklaksen kaveri vai ei mutta kollega hän ainakin on.

Herlin myös kommentoi äskettäistä talonvaltausta, jossa joukko aktivisteja valtasi Helsingin kaupungin omistaman kiinteistön romanikerjäläisten asuinpaikaksi:

”Romaniassa on rikkaita ammattirikollisia, jotka kouluttavat romaneista kerjäläisiä, huumemuuleja ja ryöstäjiä. Näiden ihmisten ongelmia ei ihan oikeasti ratkota valtaamalla taloja vesivessojen ja suihkujen saamiseksi ryöstäjille, kuten helsinkiläisaktivistit luulevat ”

Itse kutsuisin helsinkiläisaktivisteja vähemmän mairittelevalla nimellä. He toimivat tyypilliseen vasemmistolaiseen tapaan eli hankkivat ”aktivismillaan” itselleen hyvän ihmisen sädekehän mutta eivät kanna vastuuta toimintansa muille aiheuttamista kustannuksista tai vahingoista. Herlin ei jostain syystä koe tarpeelliseksi sanoutua irti tämänkaltaisesta toiminnasta vaan ”hommalaisuudesta”.

Aktivismille nimittäin löytyy ymmärtäjiä, kuten veronmaksajien tukeman Voima-lehden hekumallisesta artikkelista voi päätellä. Ns. human interest -tyyppisessä jutussa haastatellaan Suomesta uhkailun ja painostuksen alla pois muuttanutta Romanian romani Printisor ”Prince” Busea:

”Olot olivat kamalat. Romaniassa meillä ei ole asuntoa, ei vettä, ei sähköä, ei mahdollisuuksia saada töitä. Minulle ei jäänyt muita mahdollisuuksia kuin palata Suomeen."

”Prince” ihastelee aktivistien valtaamaa taloa ja toteaa:

"Monet romanit asuvat Sosiaalikeskus Sataman pihalla ja me pidämme siitä paikasta. Siellä meillä ei kuitenkaan ole vessoja, suihkuja eikä lämmitysmahdollisuuksia. Olisi ihanaa asua tällaisessa talossa, meitä mahtuisi tänne niin monia." 

”Prince” on varmasti oikeassa. Mitä enemmän Suomesta löytyy hyväntahtoisia hölmöjä, sitä enemmän tänne mahtuu Romanian romaneita. Jos annat rahaa kerjäläiselle, pian huomaat, että kerjäläisiä on ilmaantunut lisää. Jos ostat kauppakeskuksen parkkipaikalla pyörivältä kaupustelijalta kiikarit, todennäköisesti tuet rikollista toimintaa ja varmistat sen jatkuvuuden.

Suomalaiset eivät ole millään tavalla vastuussa Romanian romaneiden kurjuudesta, vaikka Kimmo Oksanen yrittäisi tällaista käsitystä kuinka tuputtaa. Siksi Romanian romaneiden aseman parantaminen ei ole suomalaisen veronmaksajan asia. Yksityiset ihmiset saavat toki vapaasti rahoittaa romanien asemaa parantavia hankkeita, mutta siitä ei vasemmistolaisessa moraaliposeerauksessa ole koskaan kyse.

Ylhäältä ohjattua keskustelua

Ruotsinkielinen Svenska Yle julkaisi 17.3.2010 uutisen, jossa kerrottiin Sisäministeriön perustavan Living together -nimisen verkkoportaalin maahanmuuttokeskustelua varten. Itse uutisessa valitellaan Astrid Thorsin ja muiden maahanmuuton parissa työskentelevien saamia tappouhkauksia.

Mitä sitten saatiinkaan?

Nyt verkkoportaali on pystyssä ja on nimeltään Puhetta maahanmuutosta. Puhetta sieltä löytyykin, mutta tekstit ovat enimmäkseen vanhaa tuttua monikulttuurihöttöä. Jos joku muuta odotti, hän elää haavemaailmassa.

Verkkoportaalia tarkastelemalla voi kuitenkin muodostaa käsityksen tavasta, jolla viranomaiset ja poliitikot ”keskustelevat” tavallisten kansalaisten kanssa. Keskustelu on ylhäältä ohjattua eli tarjoillaan valmiita artikkeleita ikään kuin kommentoitaviksi. Artikkeleissa ei tosin ole kommentointimahdollisuutta kuten blogiteksteissä ja nykyisin myös sanomalehtien nettiuutisissa.

Sivustolta löytyy kyllä kökkö palauteosio, johon kirjoitettu mielipide julkaistaan, jos julkaistaan. Joitakin mielipiteitä on julkaistu kirjoitusten yhteydessä, eli illuusio interaktiivisuudesta on muodostettu.

Jonkinlaisena kädenojennuksena ns. maahanmuuttokriittisille voidaan pitää Olli Löytyn kirjoitusta ”Miten erimieliset voivat keskustella keskenään?” Muu sisältö taas on enimmäkseen samaa tavaraa, jota löytyy liiaksikin asti viranomaisten ja ”kansalaisjärjestöjen” rasisminvastaisista julkaisuista.

Sivusto yllättää vielä vähemmän, jos tarkastelee listaa tekijöistä. Sieltä löytyy samoja nimiä kuin muistakin monikulttuuria ja antirasismia käsittelevistä julkaisuista. Tekijät ovat myös selkeästi vasemmistolaisia kuten Milla Aaltonen ja Tiia Aarnipuu sekä toimivat Ihmisoikeusliitossa, Rasmuksessa tai muissa vastaavissa vasemmistolaisissa monikulttuurimyönteistä propagandaa tuottavissa järjestöissä.

Ei myöskään ole erityisen yllättävää, että sivuston tekemiseen on saatu EU-rahoitusta. Sivusto on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Living Together -hanketta, jonka kuvaus on luultavasti tämä.

En edes viitsi miettiä, miten paljon rahaa sivuston rakentaminen on niellyt.

Sivuston perusteella herää epäilys, että tarkoitus ei ole keskustella vaan luoda pelkästään illuusio keskustelusta eli tuottaa taas lisää monikulttuurimyönteistä propagandaa.

Internetissä keskustelua ei nimittäin voi ohjata ylhäältä viranomaisten päätöksillä. Osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä välineen luonteesta, jos viranomainen kuvittelee ihmisten keskustelevan käskystä tai että ylhäältä ohjatulla keskustelulla saadaan käsitys kansalaisten mielipiteistä puhumattakaan siitä, että tuollaisella sivustolla ylipäänsä voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvelee sivustolla käytävän keskustelun jäävän vaatimattomaksi. Muutamia herkkupaloja sieltä voi Hommafoorumille löytyä ainakin ensivaikutelman perusteella.

Kuka tarvitsee keskustelua?

Yleisen hokeman mukaan tarvitaan ”dialogia”, jotta osapuolet eivät jähmettyisi poteroihinsa. Minulle herää kysymys, kuka sellaista dialogia tarvitsee ja mitä hyötyä siitä on. Minusta ei ole mielekästä keskustella, onko sana neekeri rasistinen vai ei. Puhetta maahanmuutosta -sivuston kirjoittajille asia tuntuu olevan kovin tärkeää.

Tiia Aarnipuun artikkeli pelottavista muslimeista taas on olkiukkoilua ja tuhat kertaa kuultujen hämeenanttilalaisten klisheiden toistoa eli puhdasta roskaa. Sen viesti on: ”Jos me ollaan kilttejä muslimeille, ne ei radikalisoidu.” Artikkelissa syytetään suoraan eurooppalaista kantaväestöä muslimien radikalisoitumisesta ja käytetään auktoriteettina uskontotieteen professori Tuula Sakaranahoa.

Erityinen uhka ovat stereotypiat. Aarnipuu siteeraa Sakaranahoa:

”Jos Amerikassa joku pommittaa aborttiklinikoita tai tappaa aborttilääkäreitä, ei kukaan tule kysymään meiltä että miten te kristityt toimitte näin.”

Tämäkin argumentti on kuultu useita kertoja. Ensinnäkin aborttiklinikoiden pommitusten ja islamilaisen terrorismin välillä on huomattava mittakaavaero ainakin, jos mittatikkuna käytetään iskujen ja niissä kuolleiden ihmisten määrää. Toiseksi aborttiklinikoiden pommittamiselle ei ole löydettävissä minkäänlaista teologista oikeutusta Raamatun tai minkään valtavirran kristinuskon suuntauksen mukaan. Islamissa jihad ja vääräuskoisten tappaminen osana pyhää sotaa ovat aina olleet olennainen osa islamin oppia. Sakaranahon rinnastus on siis täysin naurettava.

Jopa minun kaltaiseni paatunut islamofobi ymmärtää, että läheskään kaikki muslimit eivät hyväksy vääräuskoisten tappamista pommeilla. Tämä tosin ei johdu islamista vaan siitä, että myös muslimit ovat ihmisiä, voivat saada vaikutteita muualtakin kuin islamista ja ehkä haluavat islamin olevan uskonto eikä väkivaltaan yllyttävä poliittinen oppi.

Islamin pelko ei myöskään ole irrationaalinen fobia, jonka hoitamiseen tarvitaan mielenterveyspalveluita ja/tai mielialalääkkeitä. Islamia on syytä pelätä, koska sen opillisena tavoitteena on alistaa muut uskonnot, kunnes maailmassa ei palvoita muita jumalia kuin Allahia. Muitakin syitä on, mutta niiden luettelemiseen en tässä kirjoituksessa puutu.

Aarnipuu toteaa artikkelinsa lopuksi:

”Ei ole yhtä islamia tai yhdenlaista muslimia.”

Eli islamista tai muslimiesta ei oikeasti voi sanoa mitään, koska islam on ”diverse”. Tuollainen puhe on tyypillistä postmodernia jargonia postmodernilta vasemmistolaiselta, jollainen Aarnipuu on ainakin Wikipedia-sivunsa ja blogiartikkeliensa (esim. 1 ja 2) perusteella.

Vaikka kuinka pelkäisi poteroon juuttumista, silti kannattaa mieluummin kieltäytyä terapiadiskurssista Aarnipuun kaltaisten kanssa. Keskustelu ei johda mihinkään eikä yhteisymmärystä löydy, koska Aarnipuu ei keskustele rationaaliselta pohjalta. Postmodernissa jargonissa rationaalista ajattelua kutsutaan usein ”välineelliseksi järjeksi”, jonka avulla ei voi saavuttaa parempaa maailmaa. Välineelliseellä järjellä kun ei välttämättä pyritä parempaan maailmaan.

Ruotsin ja vähän Suomenkin mediasta

Snaphanenin blogissa nimimerkki Julia Cesar kirjoittaa ruotsalaisen valtamedian moraalisesta konkurssista. Kyse on Suomenkin mediassa uutisoidusta ”parkkipaikkakärhämästä”, jonka itsekin mainitsin jonkin aikaa sitten.

Landskronalaisen ostoskeskuksen parkkipaikalla tapahtunut 78-vuotiaan naisen kuolemaan johtanut pahoinpitely on paljastanut ikävällä tavalla sen, miten ruotsalaismedia tarkoituksella pimittää maahanmuuttajataustaisten rikollisuutta. Tapaus on merkittävä siksi, että se sattui Landskronassa, jossa hylkiöksi leimattu Ruotsindemokraattien puolue sai viime kunnallisvaaleissa 22 prosenttia äänistä.

Toiseksi rikoksesta epäilty 23-vuotias Ahmad Akile on taustaltaan palestiinalainen ja kotoisin Libanonista. Tätä tietoa ruotsalainen valtamedia ei koskaan ole kertonut vaan se tieto löytyy yleensä muista lähteistä. Akilen ja eläkeläispariskunnan välille oli kehkeytynyt riita invapaikan käytöstä, jonka Akile ratkaisi hyökkäämällä eläkeläismiehen kimppuun. Kun nainen tuli auttamaan miestään, hän sai nyrkistä naamansa ja kaatui asfalttiin. Nainen ilmeisesti kuoli kaatumisesta aiheutuneisiin kallonmurtumiin. Todetaan vielä, että epäillyllä on aiempia tuomioita pahoinpitelyistä.

Median reaktio

Tapaus sai sen verran suurta huomiota, että median tavanomaiset keinot, kuten etnisen taustan pimittäminen ja epäillyn kuvan pikselöinti eivät enää riittäneet. Siksi tarvittiin muita keinoja. Julia Cesarin mukaan median valitsema strategia oli seuraava:

”Lähetetään paikalle kaikkein nuorimmat ja kokemattomimmat journalistit. He tekevät tunnollisesti sen, mitä heiltä odotetaan, saadakseen pitää työpaikkansa.”

”Lähetetään paikalle kaikkein paatuneimat ja häikäilemättömimmät toimittajat ja kolumnistit eli kovapintainen jengi, joka ei tiedä totuudesta mitään ja jonka jäsenet ovat valmiita myymään vaikka äitinsä saadakseen etuja itselleen. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu Expressenin kolumnisti Britta Svensson, joka toiminnalla Landskronan murhien yhteydessä on saavutettu ruotsalaisen journalismin pohjakosketus.”

Svensson kutsui kolumnissaan tapausta ”ihmisten tapaamiseksi”. Ensimmäisessä vaiheessa murhaepäillyn perheenjäsenet esiintyivät lehdistötilaisuudessa uhreina ja valittelivat kovaa kohtaloaan. Sen jälkeen Britta Svensson pyrki tekemään murhaepäillystä itsestään sympaattisen hahmon:

”Lopuksi 23-vuotias kääntyy ympäri ja hänen katseensa on musta epätoivosta. Hänen nuori vaimonsa yrittää murtautua hänen luokseen, mutta poliisi estää tämän. Mies, joka äskettäin vangittiin todennäköisin syin epäiltynä vakavasta rikoksesta ei saa pitää vastasyntynyttä lastaan sylissään.”

”Hän on nuori, hoikka kaveri. Landskronan Hemköpin tapahtumat unohtuivat, kun hänet näki. ' Hän ei voi hyvin vaan kaipaa perhettään', hänen asianajajansa sanoi jälkikäteen.”

Tällä tavalla kolumnisti Britta Svensson häivyttää rikoksen uhrin taustalle ja tekee rikoksen tekijästä todellisen uhrin, josta hän maalaa kuvan herkkänä nuorena perheenisänä. Rikosraportointi voi tuskin tuosta enää vastenmielisemmäksi muuttua.

Todellinen tavoite

Miksi media sitten pyrkii kääntämään tapahtuneen päälaelleen? Ruotsalaisissa blogeissa on pitkään väitetty, että media pyrkii tahallaan peittämään monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia. Tällöin kyseessä olisi jonkinlainen salaliitto.

Suomessakin uutisoinnissa on käytössä journalistiset periaatteet, joiden mukaan toimittaja päättää, kerrotaanko rikoksen tekijän etninen tausta vai ei. Toisaalta valtamediat tekevät yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan ehkäistä rasismia ja muukalaisvihaa. Maahanmuuttajista pyritään tekemään myönteisiä uutisia eikä etnistä taustaa välttämättä tarvitse mainita, jos maahanmuuttaja tekee rikoksen.

Suomessa vertailukohtaa kannattaa hakea Sellon surmista ja siitä, miten Ibrahim Shkupollia käsiteltiin valtamediassa. Vaikka syyllistä haettiin ”suomalaisesta väkivaltakulttuurista”, sen verran häpyä suomalaismedialla vielä oli, että yksikään journalisti ei kehdannut tehdä Shkupollista yhtä siirappista juttua kuin Britta Svenssonin kirjoitus.

Julia Cesarin mukaan Ruotsissa toimittajat ovat lojaaleja valtiovallalle:

”Ruotsalaiset toimittajat ovat epätavallisen uskollisia poliittiselle vallalle. Maahanmuuttopolitiikassa toimittajat ovat liittoutuneet poliitikkojen kanssa niin selkeästi, että voi puhua monikulttuurisen yhteiskunnan eli valtiollisen ideologian sisäistämisestä. Toisin sanoen ideologia on niin syvällä toimittajien mielessä, että he eivät enää ole siitä tietoisia. Ilmiö on tuttu totalitaristisista diktatuureista, joissa toimittajat on peloteltu uskollisiksi, jotta vallanpitäjät voivat pitää kansan kurissa.”

Ruotsalaislehtien toimituksissa ei Cesarin mukaan julkaista mitään sellaista, joka voi lisätä muukalaisvastaisuutta. Tästä puolestaan seuraa, että totuus pitää joissakin tapauksissa pimittää, jotta saadaan aikaiseksi haluttu kuva todellisuudesta. Siksi rikoksen tekijöiden etninen tausta salataan ja kuvat pikselöidään, jos tekijä on maahanmuuttajataustainen. Vain Landskronan murhan kaltaisissa poikkeustapauksissa on pakko turvautua härskimpiin keinoihin.

Internet-maailmassa valehtelu ja vääristely kuitenkin kääntyvät tekijäänsä vastaan. Blogeista ja keskustelufoorumeilta voi Ruotsissa lukea valtamedian pimittämät tiedot kuten Landskronankin tapauksessa. Kun rikosuutisessa puhutaan ”nuoresta miehestä” ja tapahtumapaikkana on jokin tunnettu maahanmuuttajavaltainen lähiö, lehden lukija ymmärtää rivien välistä, millaisesta tapahtumasta on kyse ja saa blogeista vahvistuksen epäilylleen.

Miksi toimittajat sitten alistuvat tähän? Vasemmistolaisen poliittisen ideologian yliopistossa omaksunut nuori toimittaja ei välttämättä edes ymmärrä tekevänsä työtä valtaideologian puolesta. Toimittajien keskuudessa vasemmistopuolueiden kannatus on keskimääräistä suurempaa. Tähän taas voi syytä lähteä etsimään 60-luvun lopun radikalismista ja sen seurauksista, joiden ansiosta vasemmiston ylivalta toimittajakunnassa on lähes täydellinen.