Pravda oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean pää-äänenkannattaja. Pravda tarkoittaa suomeksi totuutta mutta useimmat neuvostokansalaiset tiesivät, että Pravda ei kertonut totuutta vaan puolueen keskuskomitean hyväksymän totuuden. Saadakseen totuuden selville neuvostokansalaisen piti lukea läpikotaisin valheellista juttua rivien välistä.
Ylen toimittaja Merja Niilola on kirjoittanut Pravda-artikkelin. Siinä on käytetty toimittajien perinteistä valehtelua, vääristelyä ja valikoivaa asiantuntijoiden käyttöä, jotta todellisuudesta saataisiin välitettyä kohteen kannalta mahdollisimman negatiivinen kuva.
Päivi Räsänen vaikuttaa median kautta?
Todellisuudessa Ylen kommunistitoimittajat vihaavat Päivi Räsästä kuin ruttoa ja käyvät armotonta kampanjaa tätä vastaan. Niilolan Pravda-artikkelista lukijalle voi tosin välittyä sellainen kuva, että Räsänen ovelasti manipuloisi julkisuutta vaikuttaakseen tulevaan kiihotusoikeudenkäyntiin.
Niilola on kaivanut jostakin päivystävän dosentin, joka kertoo juuri sen, mitä Niilola haluaa kuulla:
” Apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta pelkää, että oikeuden käyminen mediassa horjuttaa tuomioistuinten arvovaltaa.”
”Myös Yhdysvalloissa Räsäsen puolesta järjestetyt tukimielenosoitukset kummeksuttavat.”
Tatu Hyttiselle ei jostain syystä juolahda mieleen, että Räsäsen oikeudenkäynti itsessään horjuttaa tuomioistuinten arvovaltaa. Kun ihmisiä aletaan viemään oikeuteen Raamatun siteeraamisesta, mielettömyydessä ollaan menty jo huomattavan pitkälle.
Myös Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen lainaa arvovaltaansa Räsäsen parjaamiselle:
” Ei ole koskaan hyväksi, että oikeudenkäyntejä aletaan käydä julkisuuden kautta.”
Jostain syystä Ylen toimittaja Merja Niilolan parjausartikkeli ei edusta julkisuuden kautta vaikuttamista Tolvasen silmissä. Lisäksi varsinainen ongelma ei ole oikeudenkäynnin puinti julkisuudessa vaan se, että tällainen oikeudenkäynti ylipäänsä käydään. Se antaa erittäin huonon kuvan suomalaisesta sananvapaudesta.
Toimittaja Niilola suhtautuu myös negatiivisesti Räsäsen oikeuteen puolustaa itseään.
” Päivi Räsänen on nyt lisännyt vettä somemyllyyn ja vaatinut medialle lähettämässään tiedotteessa, että käräjäoikeus jättää hänen raamatunlauseista koostuvan ja syytteeseen johtaneen twiittiinsä tutkimatta.”
Erityistä närkästystä herättää se, että ”äärioikeisto” on liittynyt Räsäsen tukijoukkoihin. Toimittaja ei luonnollisesti mainitse, mihin tahoon tällä äärivasemmiston yleisesti käyttämällä haukkumasanalla tällä kertaa viitataan.
Julkisuudessa ehkä äänekkäimmin sananvapautta on puolustanut toimittaja Ivan Puopolo. Ehkä hänkin on nyt äärioikeistoa, koska hän on puolustanut Räsäsen sananvapautta. Toinen Räsäsen sananvapauden puolustaja on ollut vapaa-ajattelija Jussi K. Niemelä. Sekä Puopolon että Niemelän aatteellinen lähtökohta on klassinen liberalismi, joka siis tarkoittaa eri asiaa kuin vasemmistoliberalismi, joka ei ole liberalismia ollenkaan.
Matti Tolvanen tölväisee vielä lopuksi Räsästä:
” Ei varmasti ole Räsäsenkään edun mukaista, että tämä joukko [ääriokeisto] lähtee mukaan hänen tukikampanjaansa.”
Tolvanen erehtyy. Se, että ”äärioikeisto” on Räsäsen puolella, ei ole varsinainen ongelma vaan se, että äärivasemmisto on päässyt määräämään sen, mitä tässä maassa saa sanoa ja mitä ei. Äärivasemmistoon lasken suurimman osan toimittajista.
Kummallisia näkemyksiä
Toinen Niilolan käyttämä päivystävä dosentti Tatu Hyttinen on myös närkästynyt asioiden julkisesta käsittelystä.
” En pidä suotavana, että oikeutta käydään tämänkaltaisilla tiedotteilla.”
Minä taas pidän Räsäsen tiedotteita erittäin suotavina toisin kuin Hyttisen ilmiselvää sensuurinhalua.
” Hyttinen sanoo, että tuomioistuinten legitimiteetti on arka asia: sitä joko on tai ei ole. Päätöksiin ei voida vaikuttaa, mutta vaikkapa trollaus ja vino someviestintä voi haperruttaa ihmisten luottamusta instituutioihin.”
Hyttinen on väärässä. Todellisuudessa jokainen sananvapausrikoksesta käytävä oikeudenkäynti heikentää luottamusta instituutioihin eikä se, että oikeudenkäynnistä ja sen perusteista puhutaan.
Perusteet ovat yksinkertaiset. Jos lausuma on omiaan aiheuttamaan halveksuntaa erityissuojelua nauttivaa kansanryhmää kohtaan, kyseessä on rikos. Pykälästä voi saada tuomion melkein kenelle tahansa, jos tahtoa löytyy riittävästi.
Pykälä on myös selkeä ajatusrikospykälä. Siinä kielletään mielipiteen lausuminen ääneen julkisesti. Räsäsen tapauksestakin löytyy kielletty mielipide. Se on Räsäsen Raamattuun perustuva käsitys homoseksuaalisuudesta syntinä.
Tatu Hyttinen on myös närkästynyt Räsäsen väitteestä, jonka mukaan oikeudessa olisi kyse Raamatun tulkinnasta. Tämä on kummallista, koska yksi Räsäsen syytteistä perustuu twiittiin, jossa siteerataan Raamattua. On päivänselvää, että tämän kieltäminen on ongelmallista uskonnonvapauden kannalta.
” Oikeus arvioi sitä, täyttävätkö tietyt ilmaukset kiihottamisrikoksen rikostunnusmerkistö. Rikosasioissa kukaan ei joudu nyt eikä tulevaisuudessa perustelemaan uskontoaan tai Raamatun jakeita tuomioistuimessa.”
Hyttinen vaikuttaa hieman yksinkertaiselta. Oikeudenkäynnissä on kyse Raamatun siteeraamisesta, vaikka Hyttinen sanoisi mitä. Räsänen on kristitty ja hänen moraalinsa perustuu Raamatun opetuksiin. Jos Raamatun siteeraamisesta tulee tuomio, homoseksuaalisuutta ei saa enää kutsua Jumalan tahdon vastaiseksi. Mahdollisella tuomiollaan tuomioistuin puuttuisi uskonnonvapauteen ennennäkemättömällä tavalla.
Räsäsen oikeudenkäynnin voi myös nähdä uuden ja vanhan uskonnon välisenä kamppailuna. Vasemmistolainen korvikeuskonto identiteettipolitiikkoineen syrjäyttää perinteisen kristillisyyden ja tekee siitä vähitellen kiellettyä.
Tai ehkä totalitaristinen kontrolli vain kuuluu niin olennaisena osana vasemmistolaisuuteen, että kyseessä on vakiintunut toimintamalli. Mene ja tiedä.
Niilolan käyttämät päivystävät dosentit puolustavat kaunopuheisesti tuomioistuimen arvovaltaa. Näin tehdessään he puolustavat sellaista, jota ei voi puolustella, eli kansalaisen perusoikeuksiin kuuluvan sananvapauden tukahduttamista.
