En ole koskaan pitänyt Yhdysvaltoja varsinaisesti
demokratiana vaan perustuslaillisena tasavaltana, jossa demokratiaa on
tietoisesti rajoitettu sekä yksilön oikeuksien perusteella että osavaltioiden
suhteen. Liittovaltion valta on ollut rajoitettu ja liittovaltion sisällä eli
valtaelinten kuten presidentin ja kongressin valtasuhteet tasapainottavat
toisiaan.
Nykyisin tämä valtaelinten välinen tasapaino alkaa olla
historiaa, kun liittovaltion byrokratian merkitys on lisääntynyt suhteessa
vaaleilla valittuihin edustajiin. Yhdysvaltojen perustajaisät eivät koskaan
maininneet liittovaltion byrokraattisia laitoksia vaan heidän tekstinsä
keskittyivät osavaltion ja liittovaltion välisiin suhteisiin, yksilön
oikeuksiin ja vaaleilla valittujen instituutioiden välisiin valtasuhteisiin.
1700-luvun lopulla ei ollut myöskään NSA:ta, joka
tarvittaessa pystyy kaivamaan yksittäisestä ihmisestä kaiken mahdollisen tiedon
silmänräpäyksessä.
Konservatiivit kotimaisia terroristeja
Tammikuun 6. päivän tapahtumien jälkeen Yhdysvaltojen
liberaali valtaeliitti maalasi tapahtumista kuvan kapinana, jonka toteuttivat
valkoista ylivaltaa kannattavat kotimaiset terroristit. Todellisuudessa
mielenosoittajilla ei ollut aseita mukanaan eikä mitään terrorismia ei
esiintynyt vaan asiat lähtivät käsistä puutteellisten turvatoimien takia.
Presidentti Trump oli valtuuttanut kansalliskaartin käytön turvatoimiin mutta
joukkoja ei kutsuttu paikalle, ennen kuin tapahtuneen jälkeen, jolloin
Capitolin ympäristö muuttui linnoituksen kaltaiseksi, kun ”meidän demokratia”
puolusti itseään.
Monet 6.1. mielenosoitukseen osallistuneet ovat istuneet
vankilassa yli puoli vuotta ilman oikeudenkäyntiä.
Amerikkalaisten konservatiivien tuntemuksia kuvaa hyvin tämä
Martyr Made -pseudonyymillä esiintyvän kirjoittajan viestiketju
Twitterissä. Kirjoittaja kertoo
keskustelleensa Trumpin kannattajien kanssa ja sanoo useimpien heistä uskovan,
että vuoden 2020 presidentinvaali oli vilpillinen.
Hän myös kertoo uskottavan selityksen sille, miksi niin
monet uskovat tähän eikä tämä uskomus perustu salaliittoteorioille vaan
vahvistetuille tosiasioille. Vuonna 2016 FBI ja kumppanit vakoilivat Trumpin
kampanjaa käyttämällä Hillary Clintonin kampanjan tuottamaa tekaistua
todistusaineistoa. Kaikki mukana olleet (ks. John Brennanin muistio heinäkuulta
2016) tiesivät alusta asti, että aineisto on valheellista.
Trumpin kannattajat olivat suurelta osin teekutsuliikkeen
väkeä ja heille se, että tiedusteluyhteisö vakoili vaalikampanjaa, oli iso
juttu. Kaikki osapuolet kielsivät vakoilun niin kauan, kun vain kykenivät.
Tieto siitä, että demokraatit maksoivat tekaistusta todistusaineistosta
paljastui vasta oikeuden määräyksellä. Silloinen FBI:n pääjohtaja Comey kielsi
tienneensä, että kyseessä oli demokraattien maksama aineisto, vaikka vuoden
takaa löytyy sähköposteja, joista on pääteltävissä, että Comey tiesi.
Kaikki osalliset toimivat näin CIA:n johtaja Brennanista
Adam Schiffiin (demokraattien kongressiedustaja). Kaikki väittivät
televisiossa, että he olivat nähneet selkeitä todisteita Trumpin kampanjan
vehkeilystä Venäjän kanssa mutta suljettujen ovien takana he myönsivät, että
todisteita ei ole. Lopulta konservatiivit ymmärsivät, että koko vehkeily
Venäjän kanssa oli pelkkää huijausta.
Trumpin kannattajat tuntevat Venäjä-huijauksen pohjiaan
myöten. Alussa he olivat huolissaan siitä, oliko vehkeilyväitteissä jotakin
perää. Sen jälkeen he alkoivat epäillä, että asiassa olisi jotakin mätää,
kunnes lopulta tajusivat, että kyseessä oli huijaus.
Konservatiivit ovat Yhdysvalloissa niitä, jotka vielä
uskovat Yhdysvaltojen olevan perustuslaillinen tasavalta eikä oligarkia. Heidän
poliittinen identiteettinsä perustuu yhteiskuntaopin tunneilta peräisin olevaan
naiiviin käsitykseen. Venäjä-huijauksessa he näkivät yhtäkkiä koko
instituutioiden rajat ylittävän hallintoaparaatin, joka oli yhdistänyt rivinsä
kukistaakseen valtaeliitin ulkopuolisen tungettelijan.
Republikaanien propagandassa asiat yritetään edelleen
selittää puoluepoliittisin termein, mutta monet Trumpin kannattajat näkevät,
että hallintoaparaatti ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut. Heidän mielestään
samat instituutiot olisivat vaihtaneet toiselle puolelle, jos vaaleissa
olisivat olleet vastakkain Jeb Bush ja Tulsi Gabbard.
Trumpin kannattajat olisivat ehkä selvinneet tapahtuneesta,
mikäli se olisi koskettanut pelkästään valtiollisia instituutioita. Mutta vasta
korporaatiomedian käytös sai heidät suuttumaan ja radikalisoitumaan. He
vihaavat journalisteja enemmän kuin yhtäkään poliitikkoa tai valtion
virkamiestä.
Mediaa ei ohjaa sensationalismi. Jos ohjaisi, koko
valtamedia olisi Jeffrey Epsteinin jutun kimpussa. Korporaatiomedia julkaisee
hallintoaparaatin propagandaa. Trumpin kannattajat näkevät asian näin eikä
mikään voi muuttaa tätä näkemystä.
Monet Trumpin kannattajista eivät varmuudella tiedä,
olivatko äänestysliput väärennettyjä vai eivät marraskuussa 2020 mutta ovat
varmoja siitä, että valtamedia ja FBI valehtelisivat heille, jos näin olisi.
He katsoivat lehdistön käyttäytyvän eläinten tavoin neljän
vuoden ajan. Kymmenet miljoonat näkevät Kavanaughin (korkeimman oikeuden jäsen)
olevan joukkoraiskaaja olemattomiin tietoihin perustuen, koska CNN sanoi niin.
CNN tuntuu olevan ylpeä tästä. He johtivat lynkkausporukkaa lukiolaispoikaa
vastaan. He osoittivat suosiotaan kesän 2020 mellakoille.
Vaalien äänestyslipukkeisiin liittyvät salaliittoteoriat
kannattaa unohtaa. On selvä tosiasia, että kuvernöörit käyttivät koronavirusta
hyväkseen muuttaakseen vaalin toimintatapoja, joita vain osavaltion
lainsaaädäntöelin saa muuttaa.
He tiesivät, että tämä oli osavaltioiden perustuslakien
vastaista, mutta he myös tiesivät, että tapaukset eivät ehtisi tuomioistuimeen,
ennen kuin vaalit olisivat ohi. Ja mistä löytyisi tuomari, joka heittäisi
miljoonittain ääniä roskiin, koska kuvernööri rikkoi sääntöjä. Suurmellakoiden
uhka ei ainoastaan roikkunut ilmassa vaan se oli suora.
a) Byrokratia
ja turvallisuusvaltio horjuttivat Trumpin presidenttiyttä ensimmäisestä
päivästä alkaen. b) Media oli osa operaatiota, c) vaalien sääntöjä muutettiin
d) teknologiajätit sensuroivat oppositiota e) poliittinen väkivalta sallitaan
ja sitä rohkaistaan. f) Trump suljetaan sosiaalisesta mediasta.
Trumpin kannattajat johdettiin joihinkin ”kaninkoloihin”
mutta he ovat oikeassa siinä, että valtio on hallintoaparaatin hallussa ja
aparaatti uskoo, että Trumpin kannattajat eivät tarvitse edustusta ja tekevät
mitä tahansa, jotta he eivät sellaista saisi. Trumpin kannattajien kannattaisi
olla tyytyväisiä, että heidän ehdokkaansa hävisi. Se ehkä piti hänet hengissä.
Jätin yllä olevasta joitakin kohtia pois, mutta noista voi
jo lukea olennaisen siitä, miltä Trumpin kannattajista tuntuu ja mitä he ajattelevat.
Koko ketju löytyy täältä.
Trump ja oikeudenmukaisuuskeskustelu
Törmäsin teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti
Ville Päivänsalon kirjoitukseen,
jossa hän analysoi Trumpin presidenttikautta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Vaikka omasta miellestäni Päivänsalo on aavistuksen naiivi mutta hän ei
kuitenkaan ole pahantahtoinen vaan selkeästi liikkeellä vilpittömin mielin.
Päivänsalo kertoo seuranneensa Yhdysvaltojen
sisäpolitiikkaa. Trumpin persoonaa hän kommentoi seuraavasti:
” Hänen ajattelutapansa ja asenteensa aiheuttivat selvästi
suuria riskejä länsimaisille oikeuskäytännöille. Trump vaikutti liian
epävakaalta persoonalta suurvallan johtoon.”
Tässä hän ei olennaisesti poikkea valtamedian toimittajien
asenteista. On tosin kokonaan toinen juttu, miten Trumpin kannattajat
suhtautuivat tämän persoonaan. Trumpin kannattajista Päivänsalo kertoi
seuraavaa:
” Hänen ydinkannattajakuntansa koostui
globalisaatioprosessin suhteellisista häviäjistä, jotka olivat samalla
tympääntyneitä ideologisen eliitin edustamaan poliittisen korrektiuden
viestintäkulttuuriin.”
Tämä on tietysti yksinkertaistus, joka on toki osittain
totta. Korjaisin sitä niin, että Trump kykeni vetoamaan valkoihoiseen
työväenluokkaan, joka kuului globalisaation häviäjiin. Republikaanit eivät
ennen Trumpia olleet sinikaulusväen puolue.
” Arvelin Trumpin nousun olevan puolestaan Venäjälle
tervetullut pääosin siksi, että se syvensi Yhdysvaltojen poliittista
jakautuneisuutta. Tämä heikensi Yhdysvaltoja. Siten en pitänyt erityisen
yllätyksellisenä, että Venäjä kaiketi vaikutti vuoden 2016 presidentinvaaleihin
ideologis-poliittisia jakolinjoja syventävin tavoin."
Venäjä toki yritti vaikuttaa Yhdysvaltojen vaaleihin mutta
Venäjän toimilla tuskin oli ratkaisevaa vaikutusta jakolinjoihin ja niiden
syvenemiseen.
Päivänsalo käsittelee myös Trumpin oletettua juonittelua
Venäjän kanssa. Tässä valitettavasti näkyy, että hän ei pääse suomalaisen
valtamedian tarjoamia käsityksiä pitemmälle. Hän toki varoi tekemästä
johtopäätöksiä, ennen kuin asiaa olisi tutkittu. Hän näkee Muellerin tutkinnan
ratkaisevana.
Todellisuudessa Päivänsalon olisi pitänyt mennä pitemmälle
menneisyyteen ja tutkia, kuinka FBI aloitti Crossfire Hurricane -nimellä
kulkeneen vastavakoilututkinnan, joka perustui täysin ns. Steelen kansioon.
Tämän uskottavuus taas on todettu kevyeksi.
Muellerin tutkinta oli käytännössä turha, koska olennaiset
asiat eli se, että syytökset Trumpin Venäjä-yhteyksistä olivat tekaistuja ja
perusteettomia, olivat selvinneet jo ennen tutkinnan päättymistä. Suomalainen
valtamedia ei vain kertonut siitä, miten kongressin Crossfire Hurricane
tutkinta eteni ja kuinka lopulta selvisi, että Steelen kansio oli ainoa
todiste. Kyseinen kansio oli puolestaan Hillary Clintonin kampanjan tuottama
tekele.
Muellerin tutkinta käynnistyi vähän sen jälkeen, kun Donald
Trump oli antanut potkut FBI:n pääjohtaja James Comeylle. Trumpin kampanjan
vakoilusta vastanneena henkilönä Comey varmasti ansaitsi potkunsa enemmän kuin
hyvin. Toisaalta hänen potkunsa avasivat tien erikoissyyttäjä Robert Muellerin
tutkinnalle, joka oli lähinnä ajanhukkaa eikä johtanut kuin syyttömien ihmisten
tuomioihin prosessirikoksista. Yhtäkään tutkinnan kohteena ollutta ei tuomittu
vehkeilystä Venäjän valtion kanssa.
Crossfire Hurricaen, Muellerin tutkinta ja Ukrainaa koskeva
virkarikossyyte muodostavat kokonaisuutena jatkumon, jonka pyrkimyksenä oli
horjuttaa Trumpin presidenttiyttä ja lopulta syrjäyttää tämä. Käytettyjä
keinoja voi hyvällä syyllä pitää epärehellisinä ja epäeettisinä.
Päivänsalo on myös oikeilla jäljillä Hunter Bidenin
tietokoneen suhteen. Aika moni olisi niellyt entisten tiedustelujohtajien ilman
mitään todisteita esitetyn väitteen, että Hunter Bidenin tietokone täyttää
Venäjän disinformaatio-operaation tunnusmerkit. Yhdysvaltojen
korporaatiomedialle on tyypillistä julkaista tiedusteluorganisaatioiden ilman
todisteita esittämät väitteet sellaisenaan.
Päivänsalo tutkii asioita oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Konservatiivisten amerikkalaisten näkökulmasta Yhdysvalloissa on kahden
kerroksen oikeutta: toista liberaaleille ja toista konservatiiveille. Parhaiten
tämä näkyy siinä, miten kesän 2020 mellakointiin osallistuneet BLM- ja
Antifa-järjestöjen jäsenen ovat selvinneet rötöksistään käytännössä ilman
rangaistusta. Eli käytännössä oikeutta ei ole vaan vallanpitäjät määrittelevät,
mikä on oikeutta ja mikä ei.
Sen sijaa 6.1.2021 Capitoliin luvatta tunkeutuneet henklöt
ovat istuneet vankilassa ilman oikeudenkäyntiä jo yli puoli vuotta.
Eniten kummastelua luulisi aiheuttavan amerikkalaisen
korporaatiomedian toiminta. Hunter Bidenin tietokone vaietaan kuoliaaksi.
Vaalivilppiepäilyt taas tukahdutetaan valtamediassa alkuunsa. Presidentti Joe
Bidenin muistisairauteen suhtaudutaan kuin sitä ei olisikaan. Valtamedia ei ole
kiinnostunut totuudesta vaan narratiivin ylläpitämisestä. Sama pätee myös
suomalaiseen Yhdysvaltojen asioista uutisoivaan valtamediaan, joka toistaa
papukaijan lailla Yhdysvaltojen korporaatiomedian virallisia totuuksia.
”Meidän demokratia”
Tucker Carlson on Fox-kanavan poliittinen kommentaattori,
joka vetää Yhdysvaltojen kaapelikanavien katsotuinta ajankohtaisohjelmaa.
Äskettäin Carlson kertoi julkisuuteen, että NSA vakoilee häntä ja lukee hänen
yksityisiä sähköpostejaan. Lisäksi hän väitti, että NSA aikoo vuotaa
sähköpostit amerikkalaiseen valtamediaan.
Jos hallintoaparaatti pystyy syrjäyttämään Yhdysvaltojen
presidentin, mitä yksi kaapelikanavan talk show -isäntä sille voisi. Carlsonin synti on siinä, että hän ei omassa
ohjelmassaan noudata hallintoaparaatin hyväksymää medianarratiivia vaan kertoo
asioista, kuten ne hänen mielestään ovat.
Carlson kertoi katsojilleen, että hänen tarkoituksenaan oli
haastatella Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Tämä ilmeisesti käynnisti
NSA-seurannan. Virallisesti NSA ei saa vakoilla Yhdysvaltojen kansalaisia. Jos
Yhdysvaltojen kansalaisen nimi näkyy NSA:n vastaanottamassa viestissä, nimi on
peitettävä. Tucker Carlsonin kohdalla nimeä ei peitetty.
Real Clear politics kirjoittaa:
”Maamme on muuttunut paljon lyhyessä ajassa. Rehellisesti
sanottuna koko asia oli jotenkin shokeeraava. Valtio vakoilee meitä. Herää jo,
moinen on hullua mutta totta. Eikä kukaan Washingtonissa ole lainkaan
järkyttynyt. Itse asiassa tavanomaisilla epäillyillä oli jo selitys valmiina."
"Joko vakoilua ei lainkaan tapahtunut tai sitten ohjelman
vetäjä valehtelee katsojalukujen takia tai kaikelle tapahtuneelle on hyvä syy.
Journalistit alkavat puolustelemaan NSA:ta. Vahva ja politisoitunut
tiedusteluorganisaatio tarkkailee journalisteja, jotka suhtautuvat kriittisesti
hallintoon. Sitä ei kuitenkaan saa
kutsua vakoiluksi.”
Myös RT-sivusto kirjoittaa
Carlsonin tapauksesta. (RT on Venäjän valtioon kytköksissä oleva media).
Serbialaisamerikkalainen Nebojsa Malic kertoo, että Trumpia vakoiltiin, joten
miksi ei Tuckeria. ”Meidän demokratiassa” ei ole sijaa toisinajattelulle.
”Meidän demokratia”, josta Malic on kirjoittanut aiemminkin
on jotakin muuta kuin se vanha tasavalta, jonka se korvaa.
”Lehdistönvapaus ja perustuslain rajoitteet ovat viehättäviä
jäänteitä vanhasta tasavallasta, jonka on korvannut jokin, jota kutsutaan
”Meidän demokratiaksi” aluksi vähitellen ja viimeisen vuoden aikana
yhtäkkisesti. Uusi hallinto tuntuu välittävän vähemmin siitä, mitä tehdään,
kuin siitä kuka tekee ja kenelle. Hyveellisiksi nimetyt eivät voi tehdä mitään
väärin, kun taas roistoiksi nimetyt eivät voit tehdä mitään oikein.
Epätasa-arvoinen lainkäyttö oikeudenmukaisuuden nimissä on ”Meidän demokratian”
ominaisuus, ei virhe."
Kaikkein tärkeintä on se, että ”Meidän demokratia” perustuu
narratiiveille, jotka ohittavat havainnoitavissa olevan todellisuuden. Se, joka
uskaltaa todeta tämän, tekee sen omalla riskillään.
Tucker Carlson on puolestaan pitänyt talk showta nimeltään
Tucker Carlson tonight vuodesta 2015 asti ja on nykyisin kaapelit-tv:n
primetimen kiistaton kuningas.
Carlson on yksi esimerkki republikaanien muuttuneesta
suhtautumisesta interventionistiseen politiikkaan. Hän kritisoi voimakkaasti
Syyrian pommituksia vuonna 2018. Carlson on myös vastustanut koronaviruksen
torjuntaan käytettyjä sulkutoimia.
Nebojsa Malicin mukaan Carlson tekee sen, mitä median kuuluu
tehdä tasavallassa eli tarkkailee politiikkaa ja tuo asioita ihmisten tietoon.
”Meidän demokratiassa” median tehtävänä on kuitenkin toimia vahtikoirana
hallinnon puolella.
Lopuksi Malic kysyy: Jos tiedusteluorganisaatiot vakoilivat
Yhdysvaltojen presidenttiä ja sabotoivat tämän presidenttiyttä, miksi ne eivät
vakoilisi Tucker Carlsonia.
Tiedusteluorganisaatioiden vallan kasvu
Yhdysvalloissa kansalliseen turvallisuuteen liittyvät
tiedusteluorganisaatiot ovat aiemminkin olleet voimakkaita vallankäyttäjiä.
Poliitikot pelkäsivät aikanaan FBI:n johtaja J. Edgar Hooveria, joka keräsi
kansioihinsa tietoja poliitikoista ja heidän tekemisistään.
Nykypäivän NSA pystyy paljon enempään eli käytännössä
keräämään kaikki mahdolliset tiedot kenestä tahansa henkilöstä.
Ja kannattaa muistaa, että nykyinen
tiedusteluorganisaatioiden vallan kasvu on suurelta osin
republikaanipresidentti George W. Bushin ansiota, joka 9/11 -terrori-iskujen
jälkeen kasvatti tiedusteluorganisaatioiden valtaa ja merkitystä. Kun ulkomaalaisia
vihollisia ei löydy riittävästi, organisaatiot kääntyvät sisäänpäin ja alkavat
metsästää kotimaisia vihollisia.