Al-Taee saapuu kaupunkiin

Edesmennyt taitelija Juice Leskinen lauloi vuonna 2002 julkaistussa kappaleessaan ”Kun Allah saapuu kaupunkiin seuraavaa:

”Kun Allah saapuu kaupunkiin,
hän ensin soluttautuu Vihreisiin,
ja pariin demariin.”

Tänään voidaan todeta, että Allah ei saapunut kaupunkiin vaan Hussein al-Taee. Hän ei soluttautunut Vihreisiin vaan demareihin. Hänen kannaltaan valitettavasti kaapissa kolisi liian monta luurankoa.

Hussein al-Taee on ehdokas, jota SDP:n kaltainen puolue tarvitsee. Perinteinen äänestäjäkunta joko katoaa muihin puolueisiin tai kuolee vähitellen pois. Siksi demarit tarvitsevat uutta verta, uusia ehdokkaita ja uusia äänestäjiä.

Omalla työllä itsensä elättävät miehet eivät enää äänestä SDP:tä entiseen malliin eikä uusia äänestäjiä tule riittävästi julkisella sektorilla työskentelevistä naisista. Tarvitaan kokonaan uusia äänestäjiä ja heitä varten tarvitaan Hussein al-Taeen kaltaisia ehdokkaita. Al-Taee oli myös esimerkki hyvin kotoutuneesta ja omilla ansioillaan menestyneestä maahanmuuttajasta, jota monikulttuuriprojektin kannattajat tarvitsevat.

Tarinan sankarit

Koska en itse ole tapauksessa osallisena, minun kuuluu kiittää niitä, jotka ovat tehneet varsinaisen työn. Anter Yasa julkaisi al-Taeen Facebook viesti Uusi Suomi -verkkolehden blogipalvelussa ja omilla kotisivuillaan. Ilman häntä koko skandaali olisi jäänyt tapahtumatta ja haudattu jonnekin. Uusi Suomi -verkkopalvelu poisti Yasan tilin julkaisun jälkeen eikä ole tähän päivään mennessä palauttanut julkaisuoikeuksia, vaikka Yasan julkaisemat Facebook-postaukset ovat osoittautuneet aidoiksi.

Ken Sikorski vihjaisi asiasta Jerusalem Post -sanomalehdelle, jonka ansiosta suomalaisen median oli pakko reagoida tapahtuneeseen. Jälkikäteen on selvinnyt, että STT tiesi al-Taeen Facebook-postauksista jo viime marraskuussa mutta on sen jälkeen istunut niiden päällä. Tämä taas herättää kysymyksen, jättikö STT tarkoituksella julkaisematta paljastukset, jotta ne eivät hyödyttäisi Perussuomalaisia, vai johtuiko julkaisemattomuus journalistisesta osaamattomuudesta ja kunnianhimon puutteesta. Kumpikaan ei kerro hyvää kyseisestä organisaatiosta.

Ken Sikorski laati myös analyysin Suomen ja Iranin suhteista amerikkalaisen ajatushautomo Gatestonen sivuille. Jutussa kerrotaan, miten Suomen valtio ylintä johtoa myöten on pyrkinyt hyötymään hyvistä suhteista Iranin teokraattiseen hallintoon. Teksti ei valitettavasti anna hyvää kuvaa Suomen poliittisen johdon toiminnasta.

Kuitenkin Suomen toiminta oli seurausta Yhdysvaltojen presidentti Obaman halusta saada aikaan ydinohjelmaa koskeva sopimus Iranin hallinnon kanssa. Suomi vain pyrki hyötymään tilanteesta, vaikka Suomen kansallisella edulla ei olekaan mitään tekemistä Iranin pappishallinnon etujen kanssa. Tässä yhteydessä on syytä kysyä, mikä vaikutus Hussein al-Taeella oli, kun Suomi määritteli Iranin politiikkaansa. Vaikka al-Taeen Facebook-postaukset ovat kiistatta alatyylisiltä, karkeita ja rasistisia, ne eivät ole ristiriidassa Teheranin pappishallinnon mielipiteiden kanssa.

Yhdysvalloissa Iranin politiikka muuttui ratkaisevasti, kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltojen presidentti. Kun Trump ensi töikseen sanoi irti Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen, Suomen Iran-politiikan pohja romahti yhdellä kertaa. Se taloudellinen etu, jota Suomen poliittinen johto yritti tavoitella, katosi kuin savuna ilmaan.

Kenen pitää hävetä?

Hussein al-Taeen tapaus ei ainoastaan häpäise miestä itseään. Miehen lausunnot ja hänen taustansa merkittävän Irakin shia-islamistisen suvun jäsenenä saattavat häpeään useita suomalaisia viranomaisia ja instituutioita. Ne herättävät kysymyksiä, joihin ei ole toistaiseksi saatu vastausta.

Miehestä itsestään sopii kysyä, toimiko al-Taee CMI:ssä Iranin hallinnon asiamiehenä. Jos näin oli, miten hän vaikutti Suomen Iranin politiikkaan ja kenen puheille hänellä oli pääsy. Suomen suhteet Iraniin ovat korostetun lämpimät, mikä ei ole perusteltua, kun ottaa huomioon Iranin roolin Lähi-idän konflikteissa.

Radiosta kuulin kerran, kuinka Kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen osoitti Iranin shialaista imperialismia kohtaan sellaista ymmärrystä, jota ei olisi odottanut suomalaiselta poliitikolta. Ulkoministeri Timo Soini korostaa tässä Iranin uutistoimisto IRNA:n uutisessa Suomen ja Iranin välisiä hyviä suhteita parhaaseen neuvostotyyliin.

Al-Taeen työnantaja CMI oli teettänyt Supolla laajan turvallisuusselvityksen, jossa ei löydetty mitään merkittävää. Jussi Halla-ahoa Ylen uutislähetyksessä rotutohtoriksi kutsunut Supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala totesi:

”Tähän mennessä edes julkisia somepäivityksiä ei ole hyödynnetty turvallisuusselvityksissä.”

Suomen valtio on Martti Ahtisaaren johtaman CMI:n suurin yksittäinen rahoittaja. Onko perusteltua jatkaa sellaisen instituutin rahoittamista, joka rekrytoi riveihinsä al-Taeen kaltaisia lojaliteetiltaan kyseenalaisia henkilöitä?

Mitä taas tulee al-Taeen puolueeseen eli demareihin, he ovat viimeisimmissä uutisissa tekeytyneet uhreiksi. Kun kirjoitukset tulivat esille, al-Taee väitti Facebook-kirjoituksista tehtyjä kuvakaappauksia väärennöksiksi.

SDP on aiemminkin epäonnistunut muslimitaustaisten ehdokkaiden rekrytoinnissa. Epäonnistuneisiin värväyksiin kuuluvat mm. ”lelusalakuljettaja” Rami Adham ja Oululainen imaami Abu Mannan. Tässä yhteydessä on hyvä palata Juice Leskisen laulun sanoihin.

Euroopassa kuihtuvat keskustavasemmiston puolueet värväävät maahanmuuttajaehdokkaita. Islamistit pyrkivät myös soluttautumaan näihin puolueisiin. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa Ympäristöpuolueen Mehmet Kaplan joutui eroamaan asuntoministerin paikalta, kun hänen liian läheiset suhteensa islamisteihin ja turkkilaiseen Harmaat sudet -järjestöön paljastuivat.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne yrittää parhaansa mukaan vetää hallitustunnusteluja, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Al-Taeen kohtalo on kuulemma ”eduskuntaryhmän asia”. Luultavaa on, että al-Taee erotetaan eduskuntaryhmästä mutta vasta sitten, kun hallitus on kasassa. Tämä on maan tapa.

Valtamedia istui uutisen päällä

Varsinainen rikollinen tapahtumien pimittämisessä kansalaisilta oli kuitenkin suomalainen valtamedia. Anter Yasa julkaisi kuvakaappaukset al-Taeen someviestinnästä Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelussa. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko teki sen, mitä parhaiten osaa, ja deletoi Anter Yasan tilin. Vaikka Huusko myöhemmin oman verkkolehtensä sivuilla myönsi Anter Yasan merkityksen asian esilletuonnissa, Yasan tiliä Puheenvuoro-palveluun ei vieläkään ole palautettu. Huuskon käyttäytyminen tapauksen aikana on yksi vähiten yllättävistä asioista.

On myös käynyt ilmi, että STT istui al-Taee-skandaalin päällä viime marraskuusta asti. Itse pidän täysin mahdollisena, että valtamedia jätti tahallaan julkaisematta al-Taee -paljastuksista mitään ennen eduskuntavaaleja. Tämän yksi mahdollinen seuraus oli SDP:n päätyminen suurimmaksi puolueeksi.

Oikea journalisti olisi ahdistellut jutun kohdetta ja kärttänyt tältä vastauksen. Hän olisi kääntänyt kivet ja kannot selvittääkseen totuuden. Nyt al-Taeen uhkaus kunnianloukkaussyytteellä riitti hiljentämään valtamedian ns. journalistit. Vasta asian päätyminen israelilaisen Jerusalem Postin sivuille sai valtamedian julkaisemaan totuuden.

Valtamedian rooli tapahtumissa herättää kysymyksiä. Oliko jutun päällä istuminen vaalien manipulointia? SDP:n nahjusmainen puheenjohtaja Rinne onnistui melkein munaamaan vaalivoiton kalkkiviivoilla, vaikka al-Taee -skandaali ei ollut vielä räjähtänyt silmille. Jos tieto al-Taeen kirjoituksista olisi julkaistu ennen vaaleja, on täysin mahdollista, että SDP ei olisi suurin eduskuntapuolue.

Jos Suomessa olisi oikea media, Antti Rinteen asema hallitustunnustelijana olisi jo asetettu kyseenalaiseksi. Joissakin kommenteissa jopa vaadittaisiin uusia vaaleja. Mihin enää tarvitaan Venäjän trolleja, kun suomalainen valtamedia manipuloi vaaleja miten tahtoo ja jopa kerskailee sillä? Todellisuudessa äänestäjä ei voi tehdä hyvin perusteltua äänestyspäätöstä pelkästään suomalaisen valtamedian tietojen perusteella.

Suomalainen valtamedia näytti vielä kerran huonoimmat puolensa, kun Jerusalem Post oli jo julkaissut uutisensa. Iltalehti yritti vielä 28.4. käyttää kaivonmyrkyttämistekniikkaa ja mitätöidä israelilaisten käyttämät tietolähteet. Toimittaja Anni Huttusen kirjoittamassa artikkelissa pyrittiin lähinnä mustamaalaamaan Jerusalem Postille uutisvinkin lähettänyttä Ken Sikorskia ja jutun varsinaista lähdettä Anter Yasaa. Myös Sikorskin artikkelin julkaissut Gatestone-instituutti saa osansa. Huttunen liittää sen Venäjän trollitehtaisiin, mikä todella kertoo epätoivosta. Huttuselta jää huomaamatta se tosiasia, että Venäjä on Syyriassa Iranin liittolainen. Myös vihjailut Gatestone-ajatushautomon Venäjä-yhteyksistä ovat lähinnä asiattomia.

Lopuksi voi kysyä, olisivatko useat vaikutusvaltaiset tahot ja puolijulkkikset tukeneet Hussein al-Taeen vaalikampanjaa, jos he olisivat tienneet miehen Facebook-postauksista. Presidentti Tarja Halonen, DDR:n tunnustamiskomitean jäsen, oli näkyvästi esillä al-Taeen vaalijulisteissa.

En pidättele hengitystäni odotellessani Suomen valtamedian katumusharjoituksia al-Taee -skandaalin uutisoinnin tai lähinnä sen puutteen takia. Kannattaa lukea suomalaisten toimittajien twitter-feediä ja katsoa, mistä he ammentavat maailmankuvansa ainekset. Nähdyn perusteella mitään parannusta ei ole odotettavissa.