tiistaina, elokuuta 02, 2016

Opetusministeri harrastaa aivopesua


Nyky-yhteiskunnassa koulutus nähdään tärkeänä asiana. Ilman sitä ihmisellä on vaikeuksia selviytyä tai edes saada työpaikkaa. Kuitenkin opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen viimeisimmästä ulostulosta voi päätellä, että koulutuksella on muitakin tavoitteita eli vallitsevan poliittisesti korrektin monikulttuuri-ideologian pakkosyöttö jo varhaisessa vaiheessa.

Grahn-Laasonen kuvaa nykyistä Kokoomusta hyvin. Hänellä on kyky tuottaa puhetta mutta puheen sisältö on yleensä täynnä ulkoa opeteltuja iskulauseita ja tyhjänpäiväistä lässytystä. Ministerin kirjoituksesta voi kuitenkin tehdä havaintoja modernin vasemmistoliberaalin ajattelusta.

Grahn-Laasonen mainitsee pahuuden lähteen heti alussa:

”Populismi on tehnyt läpimurtoja eri puolilla maailmaa. Britannian Brexit-äänestyksen liian suuret lupaukset, Donald Trumpin retoriikka Yhdysvalloissa, Unkarin hallituksen pakolaismuuri, Filippiinien huumekauppiaiden ampumista vaativa presidentti.”

Populismi kuvaa tässä pahuutta. Sen jälkeen esitetään esimerkkejä asioista, joista Grahn-Laasonen ei pidä. Nämä niputetaan yhteen populismiksi, vaikka niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Populismi on abstrakti käsite, jonka kaltaisia vasemmistoliberaalit mielellään käyttävät.

Sitä ei yleensä mainita, että populismin vastakohta on elitismi. Grahn-Laasonen edustaa elitismiä, jossa voideltu eliitti ymmärtää asiat tavallista kansalaista paremmin ja on näin oikeutettu tekemään päätöksiä kansalaisen puolesta. Kansalaisen kannalta haitalliset päätökset perustellaan korkealentoisille yleistä hyvää kuvaavilla käsitteillä (esim. globaali vastuu), jotka kuulostavat hyviltä mutta joiden sisältö jää yleensä hämäräksi.

Toinen abstrakti hyvä vihollinen on rasismi, joka Grahn-Laasosen määrittelemänä on pelkkä olkiukko:

”Rasismissa on kysymys yksilön kieltämisestä. Sen sijaan, että tunnustettaisiin jokaisen ihmisen olevan oma, arvokas yksittäinen persoonansa, rasistisessa ajattelutavassa toisia leimataan vain heidän syntyperänsä tai taustansa perusteella.”

Vasemmistoliberaali puhuu yksilöistä mutta todellisuudessa yksilön arvo eli uhripääoma mitataan tämän edustaman viiteryhmän perusteella. Uhrihierarkiassa alempana oleva ei pääsääntöisesti saa sanoa mitään negatiivista korkeampaa uhristatusta edustavan ryhmän edustajasta. Pelkkä puhe on syrjintää, joka on vasemmistoliberaalissa käsitteistössä se suurin paha ja kaiken muun pahan aiheuttaja.

Rasismin seurauksista Grahn-Laasonen toteaa seuraavaa:

”Ennakkoasenteemme ohjaavat ratkaisevasti havaintojamme maailmasta. Huomaamme ennemmin ne seikat, jotka sopivat yhteen aiempien ajatustemme kanssa – ja näin ennakkokäsityksemme vahvistuvat entisestään. Tällaisia kuplia pitäisi aktiivisesti jokaisen yrittää puhkoa.”

Poliittisen korrektiuden ansiosta suurin osa ihmisistä pelkää leimautuvansa rasistiksi eikä lausu julkisesti mitään negatiivista korkean uhristatuksen omaavista ryhmistä. Jos näin tapahtuu, negatiivisen puheen takaa löytyy todennäköisesti joko yksi suuri negatiivinen kokemus jostain tietystä viiteryhmästä tai useita pienempiä. Ihminen, joka on nähnyt todellisuuden ikävän puolen, ei enää pelkää leimautumista yhtä paljon kuin ennen näitä kokemuksia.

Median käyttäytyminen esimerkiksi islamilaisen terrori-iskun tai muslimin tekemän törkeän rikoksen yhteydessä kertoo, että suvaitsevainen liberaali ymmärtää tämän. Siksi media pimittää tietoja ja yrittää selittää asian korkeasta uhristatuksesta nauttivan ryhmän kannalta parhain päin. Rikoksentekijöiden etnistä tai uskonnollista taustaa ei kerrota muuten kuin rivien välistä. Näin tehdään, koska vasemmistoliberaali käsitteistö sanoo, että kaikki paha johtuu syrjinnästä ja negatiiviset uutiset uhriryhmän edustajien väkivallasta lisäävät abstraktia rasismia ja rikkovat näin virallisen poliittisesti korrektin narratiivin.

Moderni vasemmistoliberaali keskittyy ensisijaisesti retoriikkaan. Todellisen elämän tapahtumat ovat sen rinnalla toissijaisia ja aina selitettävissä korkean uhristatuksen omaavan ryhmän kannalta suotuisasti. Grahn-Laasonen mainitsee myös muotikäsite vihapuheen:

”Vihapuhe on vielä oma lukunsa. Siinä kehotetaan suoraan tai peitellysti fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan toisia ihmisryhmiä kohtaan. Vihapuheen yleistyminen horjuttaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen perusteita sekä hävittää kansalaisten keskinäistä kunnioitusta, joka on ollut Suomen hyvinvoinnin taustatekijänä.”

Pohjoismaat kansallisvaltioina ovat perinteisesti olleet korkean luottamuksen yhteiskuntia. Kun tällaiseen ympäristöön väkisin lisätään etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta, syntyy jännitteitä. Virallisessa liturgiassa etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta pidetään rikkauden lähteenä ja itsessään hyvänä asiana. Jo vajaa kymmenen vuotta sitten Harvardin yliopiston politiikan tutkija Robert Putnam päätyi tutkimuksessaan täsmälleen päinvastaiseen lopputulokseen. Mitä monimuotoisempi yhteisö, sitä vähemmän ihmiset luottavat toisiinsa.

Poliittinen korrektius, jonka mukaan vihapuhe horjuttaa ihmisten keskinäistä luottamusta, onkin pelkkää pintaa. Ihmisten reaalielämän päätökset kertovat toista monimuotoisuuden siunauksellisuudesta. Sattumoisin ne, jotka kovaäänisimmin kannattavat monimuotoisuutta, eivät itse omassa elämässään joudu kohtaamaan sen ikäviä puolia toisin kuin sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat. Liberaali politiikka, joka pyrkii aktiivisesti edistämään etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta, vähentää näin ihmisten keskinäistä luottamusta eikä mikään abstrakti vihapuhe.

Koska kantaväestön tekemistä rasistisista rikoksista on vain vähän todellista näyttöä, vasemmistoliberaali esittää omien näkemystensä tueksi kuulopuheisiin perustuvia todisteita. Näin tekee myös Grahn-Laasonen:

”...eräs tyypillinen tapaus on julkisella paikalla tai kulkuneuvossa tapahtuva solvaaminen ja nimittely sen vuoksi, että on toisen näköinen tai puhuu eri kieltä. Joskus vihapuhe ja nimittely kärjistyy fyysiseen loukkaamiseen: tönimistä, läpsäyttelyä, päälle sylkemistä, nyrkiniskuja.”

Tuossa Grahn-Laasonen siteeraa Oikeusministeriön vihapuheselvitystä tämän vuoden maaliskuulta. Olen varma, että tuollaista tapahtuu mutta ei läheskään niin paljon, kuin virallinen liturgia antaa ymmärtää. Samalla luonnollisesti jätetään huomiotta eräiden maahanmuuttajaryhmien tilastollinen yliedustus seksuaali- ja väkivaltarikollisuudessa. Liberaalissa käsitteistössä abstrakti vihapuhe on suurempi paha kuin konkreettiset väkivaltarikokset, koska liberaalin ajatussapluunan mukaan vihapuhe on syrjintää ja saa uhristatuksesta nauttivat yksilöt käyttäytymään väkivaltaisesti.

Koska on aivan ilmiselvää, että kansalaiset eivät kaikilta osin ole sisäistäneet poliittisen korrektiuden vaatimuksia, täytyy varmistaa, että tuleva sukupolvi kasvatetaan ajattelemaan oikein:

”Monilukutaitoa ja mediakriittisyyttä korostamalla parannetaan lasten ja nuorten edellytyksiä ymmärtää vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä ja osallistua keskusteluun niistä ilman ylilyöntejä. Kulttuurien moninaisuus, yhteisöllisyys ja osallisuuden edistäminen otetaan valtionapujen kriteereihin. Kuntien nuorisotoimille avataan erityisavustushaku vihapuheen ehkäisemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Joukkuelajien Punainen kortti rasismille -hanke otetaan osaksi valtakunnallistettavaa Liikkuva koulu -ohjelmaa.”

Jälkikasvu siis yritetään aivopestä DDR-tyylisellä propagandalla. Valitettavasti tällainen voi onnistua vain ympäristössä, jossa vaihtoehtoisen tiedon saanti on estetty. Tämä taas edellyttää totalitaristista valtioa, jollainen EU-jäsen Suomi ei vielä ole. Surkuhupaisat yritykset lopettaa MV-lehden julkaisu kertovat, että nykyinen valtaeliitti ei kykene edes samaan, mihin menneisyyden kommunistihallinnot kykenivät eli pakottamaan kaikki toistamaan puolueen virallista liturgiaa.

En usko, että omaa sukupolveanikaan onnistuttiin manipuloimaan poliittisesti korrektiksi valtion tukemalla propagandalla, vaan se rakensi maailmankuvansa television ja valtamedian perusteella. Maailmankuvan muotoutumisessa populaarikulttuuri luultavasti vaikutti enemmän kuin tiedonvälitys.

Poliittinen korrektius on intuitiivista eikä perustu mihinkään suureen ajatteluun tai oivallukseen. Siksi Grahn-Laasosen ja hänen edustamansa ministeriön propagandapyrkimykset ovat lähinnä rahan haaskausta. Nykyisellä nuorella sukupolvella on käytössään ennennäkemättömät tiedonhankintamahdollisuudet eikä moni sen edustajista katso lainkaan televisiota tai lue paperilehtiä. Kaikki tieto haetaan internetistä. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, nähdään myöhemmin.

14 kommenttia:

Mie Vuan kirjoitti...

Sanni Grahn-Laasosen mielestä Abdigadir Osman Hussein on oma, arvokas yksittäinen persoonansa. ;)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abdiqadir_Osman_Hussein

IDA kirjoitti...

Pitäisi jostain etsiä slide, jolla oli jaoteltu eri puolueiden äänestäjiä, jäseniä ja kannattajia. Joka tapauksessa jopa vasemmistoliiton kannattajissa oli enemmän yksityisellä sektorilla työskenteleviä kuin Kokoomuksen kannattajissa.

Vasarahammer kirjoitti...

Mie Vuan: Abdigadir Osman Hussein on ennen kaikkea yksittäistapaus, jota ei saa yleistää.

IDA: Sanni Grahn-Laasonen sopisi muuten hyvin Vasemmistoliittoon, mutta hän pukeutuu liian hyvin.

Euvostotaivas kirjoitti...

Kun Suomen euvostomyönteisimmän puolueen edustaja julistaa taustaryhmiensä ideologiaa, häneltä on turha odottaa objektiivista otetta. Arviointi esim. Brexitistä on lähinnä surkuhupaisaa, koska toki kokoomuskin mieluimmin näkisi brittien eu-eron epäonnistuvan. Niinpä siitä ei voi mitään myönteistä kertoa. Blogistin toteamus Grahn-Laasonen populismi-käsitteen käytöstä osuu naulan kantaan:

"Populismi kuvaa tässä pahuutta. Sen jälkeen esitetään esimerkkejä asioista, joista Grahn-Laasonen ei pidä. Nämä niputetaan yhteen populismiksi, vaikka niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Populismi on abstrakti käsite, jonka kaltaisia vasemmistoliberaalit mielellään käyttävät."

Populismi kuuluu rasismin ohella eliitin työkalupakkiin heidän potkiessaan väärin ajattelevaa oppositiota vaikenemaan. Käsitteitä venytetään ja vanutetaan niin pitkälle, että ne lopulta muuttuvat tukahduttavaksi hötöksi. Se ei tietenkään politrukkejamme haittaa, sillä pelote- ja estovaikutus on toistaiseksi sangen hyvin onnistunut.

Valtamediamme "uutisointi" toki on monta kertaa jo muuntunut lähinnä tiedonvälityksen irvikuvaksi, verbaaliväistelyn taiteeksi. Samalla tavalla opetusministerimmekin harjoittama propaganda vähentää kerta kerralta hänen edustamansa instituution arvovaltaa. Poliitikkona kyseinen henkilö edustaa selkeimmin tyyppiä, joka vaivoin kätkee jos edes kätkee takanansa seisovat narunvetäjät.

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Vasemmistoliberaali, hih. Kun äitini erosi Kokoomuksesta joskus 1970-luvulla ("en halua kuulua vasemmistopuolueeseen"), ihmettelin pikkuisen kun en pojankloppina tiennyt politiikasta muuta kuin sen, mitä mainoksissa ja Karin piirroksissa kerrottiin. Mutta hän tiesi, jo silloin. Viisas nainen.

Vasarahammer kirjoitti...

Euvostotaivas: "Poliitikkona kyseinen henkilö edustaa selkeimmin tyyppiä, joka vaivoin kätkee jos edes kätkee takanansa seisovat narunvetäjät."

Sanni ei todennäköisesti ole se penaalin terävin kynä vaan esittelee oman ministeriönsä virkamiesten aivoituksia.

Yksi Turkkulaanen: Kokoomuksen konservatismista ei ole jäljellä yhtään mitään, jos katsoo puolueen nykyisiä johtavia poliitikkoja.

Kaikki ns. vanhojen puolueiden johtavat poliitikot ovat sisäistäneet poliittisen korrektiuden pelisäännöt ja puhuvat samanlaista liturgiaa. Persuja yritetään saada tässä asiassa ruotuun, mutta heidän ei kannata mennä samalle linjalle. Muuten häviää se nykyinenkin kannatus.

Anonyymi kirjoitti...

"En usko, että omaa sukupolveanikaan onnistuttiin manipuloimaan poliittisesti korrektiksi valtion tukemalla propagandalla, vaan se rakensi maailmankuvansa television ja valtamedian perusteella. Maailmankuvan muotoutumisessa populaarikulttuuri luultavasti vaikutti enemmän kuin tiedonvälitys."

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani 70-80-luvuilta, millaisella propagandavyörytyksellä meitä suomalaisia yritettiin saada rakastamaan Neuvostoliittoa ja vihaamaan Yhdysvaltoja ja halveksimaan läntisiä arvoja ylipäätään. No, Neuvostoliittoa en oppinut rakastamaan ja jotenkin surkuhupaisaa on sekin, että suhtaudun Yhdysvaltoihin nykyään kriittisemmin kuin tuolloin.

Anonyymi kirjoitti...

Populistinen rasismikortti on varsin yleinen nykyään..

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ajattelin naputella asiasta muutaman rivin itsekin, mutta Vasaran postaus oli sen verran hyvä ja kattava, että eipä tarvitse. Tuosta Grahn-Laasosesta voi todeta, että väkisinkin saa kuvan tyypistä, joka on broilerikoneiston tuotoksen arkkityyppi. Ihminen, jolla ei edes ole mielipiteitä kunnes joku antaa ne hänelle ja näitä annettuja mielipiteitä hän sitten levittää fanaattisesti, koska älylliset kyvyt eivät riitä niitä kyseenalaistamaan. Kyseinen ihminen olisi tuntenut olonsa kotoisaksi vaikkapa DDR:n puoluekoneistossa. Ei sielläkään tarvittu omia ajatuksia.

Vasarahammer kirjoitti...

Länsimaista marxilaisuutta ja sen vaikutusta ei ole paljon käsitelty. Jos joku on kiinnostunut lukemaan sen filosofisesta perustasta, voi lukea seuraavan kirjan:

Stephen Hicks: Explaining Postmodernism

Kirja on linkin takana luettavissa ilmaiseksi PDF-muodossa.

Ano: Reagania haukuttiin 80-luvulla samalla tavalla kuin Trumpia nyt. En silti sano, että Trump olisi hyvä presidentti.
Äskettäin Jyrki Katainen kehotti taistelemaan populismia vastaan "vastuullisella" politiikalla. Paraskin puhuja.

Ykä: "näitä annettuja mielipiteitä hän sitten levittää fanaattisesti, koska älylliset kyvyt eivät riitä niitä kyseenalaistamaan. Kyseinen ihminen olisi tuntenut olonsa kotoisaksi vaikkapa DDR:n puoluekoneistossa. Ei sielläkään tarvittu omia "

Modernin broileripoliitikon tunnistaa hyvästä ulosannista ja erityisesti siitä, että kyseinen olento osaa puhua täyttä roskaa silmät kirkkaina.

Lisäksi poliittisesti korrekti poliitikko käyttää sisällöltään epämääräisiä abstrakteja käsitteitä sekä vihollisten kuvaamiseen että ratkaisuina yhteiskunnallisiin ongelmiin (kotouttaminen). Poliittisesti korrekti kieli saattaa kuulostaa fiksulta mutta on sisällöltään ja merkitykseltään onttoa.

Kumitonttu kirjoitti...

Grahn-Laasonen edustaa elitismiä, jossa voideltu eliitti ymmärtää asiat tavallista kansalaista paremmin ja on näin oikeutettu tekemään päätöksiä kansalaisen puolesta.

Wikipedia Venäjän sivilikeistä:

Kremlin teknokraatit eli Pietarin lakimiehet ovat Dmitri Medvedevin vetämä Putinin silovikkien kanssa kilpaileva poliittinen suuntaus Venäjällä. Teknokraatit vastustavat länsityylistä demokratiaa, ja uskovat kyvykkään eliitin tietävän, mikä on kansalle parasta.

Hulluinta on, että silovikit ja sivilikit eivät meikäläisittäin mitenkään eroa toisistaan, mutta sannigrahn-laasoset ovat valinneet kumppaneikseen sivilikit. Tai eivät ehkä kumppaneikseen vaan jakavat saman poliittisen ideologian. Osmo Soininvaara edustaa tyylipuhdasta sivilikkiläistä europoliitikkoa - puhumattakaan Sipilästä, Stubbista, Kataisesta, Soinista jne.

Suomi muun EU:n lisäksi on jo ajautunut tilanteeseen, jossa byrokraattien (sivilikkien) vastainen linja oikeuttaa leimaamaan vastustajat "populisteiksi" tai jopa Stalinin tavoin "äärioikeistolaisiksi". Järjellä tätä nykymenoa voi selittää niille, joilla on kyky ymmärtää poliittista aatehistoriaa, joita mediassa tai poliittisissa johtajissamme on erittäin vähän.

Jonkinlainen järjettömyyden huipentuma saatiin, kun EU:n johtajien - vielä viisi vuotta sitten - ihailemat Erdogan ja Putin tulivat EU:n vastustajiksi. Kun ns. "populistit" ja "äärioikeistolaiset" vastustivat vielä viisi vuotta sitten luottamasta Putiniin ja Erdoganiin, heitä (lue: meitä) haukuttiin nationalisteiksi. Nyt kun poliittinen eliitti on samalla linjalla, meitä haukutaan - hmmm... nationalisteiksi.

On hullua.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä monikulttuurisen propagandan syöttäminen kaikissa valtion hallinnoimissa laitoksissa kuten kouluissa, päiväkodeissa (!) ym. on sekä naurettavan naiivia että toisaalta masentavaa. Onneksi asia on tosiaan niin kuin blogisti sanoi: sen teho on lähes olematon ympäristössä jossa tietoa on saatavilla vapaasti. Se menee samaan kategoriaan päihdevalistuksen kanssa, jossa nuorille kerrotaan kauhutarinoita narkomaaneista jotka sätkän pilveä poltettuaan ovat hyppineet parvekkeilta lintuina tai alkaneensa kuoria ihoa päältään kuvitellessaan olevansa appelsiineja... näitä juttuja meille kerrottiin, höystettynä surkuhupaisilla videoilla ja iskulausejulisteilla joille ei osannut oikein edes nauraa.

Vasarahammer kirjoitti...

Tommisalo: "nuorille kerrotaan kauhutarinoita narkomaaneista jotka sätkän pilveä poltettuaan ovat hyppineet parvekkeilta lintuina tai alkaneensa kuoria ihoa päältään kuvitellessaan olevansa appelsiineja."

Huumevalistus meni aikanaan kyllä pahasti överiksi. Ylipäänsä ihmiset ovat allergisia tuputtamiselle ja selkeästi valheellinen propaganda voi jopa johtaa päinvastaiseen lopputulokseen esim. huumeiden kohdalla.

Kumitonttu: "Kun ns. "populistit" ja "äärioikeistolaiset" vastustivat vielä viisi vuotta sitten luottamasta Putiniin ja Erdoganiin, heitä (lue: meitä) haukuttiin nationalisteiksi. Nyt kun poliittinen eliitti on samalla linjalla, meitä haukutaan - hmmm... nationalisteiksi."

Turkin suhteen olin vuonna 2006 liian optimistinen:

http://vasarahammer.blogspot.fi/2006/05/islamin-kesyttj.html

Sen jälkeen tosin kävi selväksi, millainen mies Erdogan on, eli hänen toimintansa ei enää yllätä. Atatürkin perintö on käytännössä historiaa.

Venäjä taas asetti rajat Naton laajenemiselle jo vuonna 2008. Sen, että yritykset saada Ukraina osaksi länttä aiheuttivat vastareaktion, ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään. Putin pelkää eniten sitä, että hänelle käy kuin Janukovitshille kävi, eli oman valtansa menetystä.

serwis muzyczny kirjoitti...


Ellei sitten näitä katsota vain yksittäistapauksiksi ja vääräuskoisiakaan ei tulkita kansanryhmäksi. Kiitos!