Mitä Brexit merkitsee?

Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että Britannian kansalaiset ovat äänestäneet Euroopan Unionista eroamisen puolesta. Vaikka oma käsitykseni Unionista on yksiselitteisen kielteinen, en kirjoittanut Brexitistä, koska en uskonut siihen.

Luulin, että EU-jäsenyyden kannattajat onnistuisivat manipuloimaan britit jäsenyyden kannalle. Status quo on äänestäjälle usein helpompi vaihtoehto kuin hyppy tuntemattomaan. Lisäksi Työväenpuolueen kansanedustaja Jo Coxin murha vain muutama päivä ennen äänestystä antoi potkua EU:n kannattajille. Olen tyytyväinen, että potku ei riittänyt voittoon asti.

Unionin perusluonne

Euroopan Unioni on perusluonteeltaan hitaasti etenevä projekti kohti yhtenäistä Euroopan liittovaltiota. Hitaus on valittu tarkoituksellisesti, koska EU-maiden kansalaiset eivät suostuisi liittovaltioon, jos heidät pakotettaisiin valitsemaan sen ja kansallisvaltion välillä. Jokainen uusi EU-sopimus lisää keskushallinnon valtaa ja vähentää kansallisten parlamenttien lainsäädäntövaltaa.

Euroopan Unionia voi luonnehtia hitaasti eteneväksi vallankaappaukseksi, jossa poliittinen eliitti yhdessä teknokraattien kanssa eristää yhä suuremman osan päätöksenteosta demokraattiselta kontrollilta. Ei ole olemassa mitään EU-kabaalia, joka salassa kaappaisi vallan ymmärtämättömiltä poliitikoilta, vaan meidän omat vaaleilla valitsemamme poliitikot ovat täysillä mukana projektissa. Jopa aiemmin EU-kriittiset Perussuomalaiset ovat sitoutuneet Euroopan Unionin menemällä mukaan Juha Sipilän johtamaan hallitukseen.

Itse asiassa EU:n komissio ei koostu maanosamme pätevimmistä ja osaavimmista poliitikoista vaan niistä, jotka eivät enää pärjäisi kotimaansa politiikassa. Kansalliset poliittiset johtajat eivät halua komissioon henkilöitä, jotka omalla karismallaan jättäisivät kansallisvaltioiden johtajat varjoonsa.

Sinne valitaan mieluummin Jean-Claude Junckerin kaltaisia karkeasti käyttäytyviä rapajuoppoja tai Jyrki Kataisen kaltaisia epäonnistuneita poliitikkoja kuin oikeasti kyvykkäitä johtajia.

EU on epäonnistunut pahiten keskeisissä tavoitteissaan eli talous- ja rahaliitossa sekä vapaassa liikkuvuudessa eli Schengenin sopimuksessa, joka heitettiin roskakoriin viime kesän Balkanin halkijuoksun jälkeen. Ihmiset sietävät epädemokraattista ja teknokraattista hallintoa, jos asiat menevät hyvin. Kun talous taantuu ja maanosaan virtaa miljoonittain ei-toivottuja maahanmuuttajia, mielipiteet muuttuvat nopeasti.

Euroopan Unioni on sen kansalaisille täysin tarpeeton rakennelma. Eniten siitä hyötyvät suuret kansainväliset pankit ja monikansalliset suuryritykset, jotka pyrkivät lisäämään sääntelyä ja tätä kautta rakentamaan alalle pääsyn esteitä. Suuryritysten lisäksi Euroopan Unioni tarjoaa uramahdollisuuksia jatkuvasti kasvavalle poliitikko- ja virkamiesluokalle. He pääsevät leikkimään isommalla hiekkalaatikolla ja sääntelemään kokonaisen maanosan kansalaisten elämää.

Kansanäänestyksen vaikutukset

Britannian kansalaiset ovat äänestäneet EU-eron puolesta, mutta se ei tarkoita, että Britannia välttämättä eroaisi unionista. Kansanäänestys on neuvoa antava ja valta asiassa on parlamentilla. Siellä jäsenyyden kannattajilla on selkeä enemmistö ja ainoastaan konservatiivipuolue on selkeästi jakautunut jäsenyyden suhteen. Pääministeri David Cameron kampanjoi näkyvästi jäsenyyden puolesta.

Suomalaisen valtamedian käyttämät asiantuntijat kuten Risto E.J. Penttilä eivät uskoneet brittien EU-eroon. He vain valittelivat, kuinka Brexit vaikeuttaa EU:n ”uudistamista”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Todellisuudessa EU ei kykene uudistumaan, koska se on perusluonteeltaan ”jatkuvasti tiivistyvä unioni” eli hitaasti etenevä vallansiirto kansallisvaltioilta keskushallinnolle. EU ei ole koskaan historiansa aikana palauttanut valtaa takaisin kansallisvaltioille, joten uudistukset luultavasti tarkoittavat Penttilän tapauksessa vallansiirron jatkumista entisellään.

Vaikka Britannia pysyisi unionissa, EU ei ole entisellään kansanäänestyksen jälkeen. Se todisti, että EU on kansalaisten keskuudessa erittäin epäsuosittu ja olemassaolollaan jakaa kansakuntia. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että kansanäänestyksiä järjestetään muuallakin EU-alueella, jopa EU:n ydinalueilla Ranskassa ja Hollannissa. Britannia on jättäytynyt pois osasta EU-sopimuksia kuten Schengenistä, joten EU:n kaikki negatiiviset vaikutukset eivät edes yllä sinne toisin kuin manner-Eurooppaan.

Äänestyksen taloudelliset vaikutukset näyttävät ainakin lyhyellä tähtäimellä negatiivisilta. Punnan kurssi dollariin nähden on pudonnut alhaisimmalle tasolleen sitten vuoden 1985. Äänestys siis lisää epävarmuutta markkinoilla mutta mahdollisen eron taloudellisista vaikutuksista on vaikea sanoa yhtään mitään, koska toteutuessaan eroprosessi kestää pitkään ja on epäselvää, miten EU:n ja Britannian kauppasuhteet järjestetään eron jälkeen. Siirtyminen ETA-sopimukseen tarjoaisi pehmeimmän laskun mutta pitkällä tähtäimellä Britannia tuskin tyytyy siihen.

Mitä tahansa Britanniassa tapahtuukin, äänestys oli kauan odotettu ja tervetullut potku ylimieliseksi ja omahyväiseksi käyneen poliittisen aatelin persuksiin. Siksi lausun lopuksi vilpittömät kiitokset EU-eron puolesta äänestäneille Britannian kansalaisille. Thank you!

Tragedia ja sen hyödyntäminen

Oheinen kuva ilmestyi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä melko pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Siinä vampyyriksi kuvattu maahanmuuttokriitikko ilmestyy iskun uhrin ruumiin viereen juomaan verta. Tarkoituksena oli ilmeisesti kertoa, että maahanmuuttokriitikot hyödyntävät terrori-iskuja omassa toiminnassaan.

Pilakuva ei ole erityisen hauska tai oivaltava vaan pelkästään ilkeä. Lisäksi se puolustaa virallista ideologiaa samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa aikanaan ilmestynyt Krokodil-pilalehti. Kuva kuitenkin herätti runsaasti kohua ja aiheutti myös piikin kirkosta eroamisissa. Kirkko ja Kaupunki -lehti on tullut tunnetuksi myönteisestä suhtautumisesta islamiin ja lehden linjaa voi luonnehtia monikulttuuri-ideologialle myönteiseksi.

Mitä maahanmuuttokriitikon sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö julkaista Twitterissä kynttilän kuva sopivalla hashtagilla varustettuna, vaikka hän tietäisi, että sentimentaalisuuden osoitukset eivät lainkaan ehkäisisi tulevia terrori-iskuja? Pitäisikö olla huolissaan muslimeihin iskun takia kohdistuvista vihanpurkauksista vai pitäisikö olla hiljaa ja vain odottaa seuraavaa terrori-iskua?

Väkivallanteoista pyritään aina ottamaan poliittinen hyöty irti. Tässä on kuitenkin kunnostautunut erityisesti liberaali vasemmisto, joka pyrkii liittämään omat suosikkiviholllisensa väkivallantekoon vaikka väkisin. Näin tapahtui esimerkiksi Breivikin murhatöiden jälkeen tai viimeksi Britanniassa Työväenpuolueen kansanedustaja Jo Coxin murhan yhteydessä, kun EU-jäsenyyden kannattajat yrittävät ottaa veriteosta irti kaiken poliittisen hyödyn.

Orlandon terrori-isku

Yhdysvaltain Orlandossa noin viikko sitten tapahtunut terrori-isku poikkesi kuitenkin aiemmista uhrivalinnan suhteen. Omar Mateen -niminen afganistanilaistaustainen nuori mies tulitti konetuliasella paikallisessa homobaarissa ja surmasi 49 ihmistä. Koska liberaali vasemmisto on profiloitunut sekä islamin että homojen tai modernimmin sanottuna LGBT-ihmisten puolustajana, isku osui suoraan ideologian ytimeen.

Amerikkalainen Bruce Bawer kuvasi jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan While Europe Slept sitä, kuinka eurooppalaisten suurkaupunkien kasvava muslimiväestö on tehnyt sukupuolivähemmistöjen elämän epämiellyttäväksi jopa liberaalissa Amsterdamissa. Bawer ei saanut kirjastaan kiitosta omalta liberaaliin vasemmistoon kiinnittäytyneeltä viiteryhmältään. Bawer myös kommentoi Orlandon iskuja City Journalissa ilmestyneessä kirjoituksessaan:

”...suuri enemmistö 1,5 miljardista kuuluu islamin variantteihin, jotka saarnaavat halveksuntaa homoseksuaaleja kohtaan ja näille ankaraa rangaistusta."

”On uskomatonta, että monet homot eivät ymmärrä tätä tai kieltäytyvät hyväksymästä sitä. He hirttäytyvät mielettömyydessään vasemmistolaiseen ideologiaan, jonka mukaan muslimit ovat homojen tavoin virallinen uhriryhmä ja näin luonnollisia liittolaisia. He näkevät kristityt vihollisinaan, vaikka jopa kaikkein aggressiviisimmat homovastaiset kristityt Yhdysvalloissa, kuten ”Jumala vihaa hinttareita” -porukka Westboron baptistikirkosta Topekassa, eivät kuljeksi ympäriinsä tappamassa ihmisiä.”

Suomessa kansallismielinen filosofi ja itsekin homoseksuaali Jukka Hankamäki joutui verkkolehti Uuden Suomen häpeällisen sensuroinnin kohteeksi, kun hän kommentoi Orlandon tapahtumia kirjoituksessaan:

”Eilisen terrori-iskun voisi helposti nähdä vain yhtenä länsimaista vapaamielisyyttä vastaan kohdistettuna tekona. Länsimaissa (toistaiseksi) vähemmistönä olevan muslimiväestön viha seksuaalivähemmistöä kohtaan kuitenkin jakaa homot automaattisesti eri leiriin islamin ilosanoman kanssa. Orlandon joukkomurhaa ei voida selittää millään yleisellä ”liberalismin vastaisuudella”, vaan siinä on kyse oikeaan ja hurskaaseen islamiin sisältyvän homovihan manifestaatiosta. Islam ja homoseksuaalisuus ovatkin kuin tuli ja vesi.”

Hankamäki oli hyvin suorapuheinen:

”Niinpä meillä länsimaalaisilla ei ole mitään velvollisuutta suvaita sellaista uskontoa, joka repii yhteiskuntaamme, murhaa kansalaisiamme, tuhoaa kulttuuriamme ja tuottaa silmitöntä tuskaa ja kärsimystä syyttömille ihmisille.”

Ehkä tämä lause oli se, joka sai Huuskon harvesterin taas käynnistymään. Joka tapauksessa islamin mielistelyä ruokkii aidon islamin pelon lisäksi käsitys uskonnollisten tunteiden kunnioittamisesta. Nämä edustavat saman kolikon eri puolia. Islamin äänekäs arvostelu voi johtaa väkivaltaan ja nyky-yhteiskunnassa syyllinen on tällöin arvostelija eikä väkivallan käyttäjä. Kieltämällä islamin pyhien asioiden loukkaaminen suojellaan yleistä turvallisuutta, kuten eläkkeelle jäävä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske antoi haastattelussaan ymmärtää. Kalske puolusti siinä pykälää uskonrauhan rikkomisesta.

Länsimaissa ei ole ymmärretty, että islam ei mahdu länsimaiseen uskonnon käsitteeseen. Islamin ytimessä on islamilainen laki ja islamiin sisältyy pyrkimys alistaa koko maailma islamilaisen sharia-lain alaisuuteen. Tätä uskonnollispoliittista tavoitetta toteuttavat niin islamilaiset terroristit kuin rauhanomaisesti toimivat islamilaiset järjestöt.

Islam kieltää itsensä kyseenalaistamisen, joten Markku Huuskon ja Jorma Kalskeen kaltaiset yhteiskuntarauhan suojelijat itse asiassa raivaavat tilaa islamille ja toteuttavat ymmärtämättään sharia-lain vaatimuksia.

Bruce Bawer ja Jukka Hankamäki käyttivät Orlandon terrori-iskua oman näkemyksensä perusteluna. He toivat esiin tärkeän asian eivätkä ansaitse tulla kuvatuiksi verta imevinä vampyyreina.

Länsimainen liberaali vasemmisto on kerännyt siipiensä alle eri vähemmistöjen edustajia, mutta se ei enää kykene hillitsemään vähemmistöryhmien keskinäisiä ristiriitoja tai lähinnä sitä, että uhrihierarkiassa korkeimmalla oleva ryhmä haluaa tappaa kaikkien muiden vähemmistöjen edustajat, kuten brittiläinen konservatiivi ja homoseksuaali Milo Yiannopoulos totesi puhuessaan Orlandossa.

Liberaali vasemmisto puolustuskannalla

Tässä blogissa on monta kertaa kerrottu, kuinka suvaitsevaisto yrittää viimeiseen asti välttää käsittelemästä islamilaista terrorismia. Kaikki muut motiivit kelpaavat paitsi radikaali islam.

Kaikkein pahin välttelijä on tietysti Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, joka on toistuvasti kieltäytynyt mainitsemasta sanaa ”radikaali islamilainen terrorismi” ja käyttänyt sen sijaan yleisluonteista termiä ”väkivaltainen ekstremismi”.

Poliittinen korrektius myös estää tehokkaasti radikaalin islamin aiheuttaman uhan torjunnan. Monet Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelujen entiset työntekijät ovat kertoneet, kuinka heitä kiellettiin tutkimasta islamilaisten järjestöjen yhteyksiä terrorismiin ja erityisesti islamilaisen terrorismin taustaideologiaa. Luonnollisesti muslimien maahanmuuton ja islamilaisen radikalismin välistä yhteyttä ei myöskään haluta nähdä.

Koska liberaali vasemmisto kieltäytyy myöntämästä, että heidän omat ideologiset taustaoletukset ovat virheellisiä, he tarvitsevat syntipukkeja. Sellaisiksi kelpaavat niin valkoihoiset kristityt konservatiivit kuin Yhdysvaltojen aselainsäädäntö, joita molempia on syytetty Orlandon tapahtumista.

Ideologia estää katsomasta todellisuutta silmiin ja näkemästä islamistisen ideologian ja väkivallan välisiä yhteyksiä. On paljon helpompaa teeskennellä, että mitään ongelmaa ei ole tai se häviää itsestään hashtageilla ja kumbaya-suvaitsevaisuudella.

Elämmekö jo Neuvostoliitossa?

Euroopan komissio julkaisi viime tiistaina käyttäytymisohjeen, joka koskee suuria IT-yhtiöitä Facebookia, Googlea (Youtube), Microsoftia ja Twitteriä. Ohjeessa IT-yhtiöt velvoitetaan valvomaan palvelimillaan esiintyvää vihapuhetta.

Miten sensuuri toteutetaan?

Muistio sisältää useita kohtia, jotka ovat sekä pelottavia että hämmentäviä. Muistion kohdat tarkoittavat toteutuessaan todellista internet-sensuuria, jonka kaltaista ei aiemmin EU-alueella ole nähty. Esimerkiksi seuraavassa kohdassa esitetty perustelu on suorastaan kammottava:

”Laittoman vihapuheen leviäminen verkossa ei ainoastaan vaikuta negatiivisesti ryhmiin tai yksilöihin, joihin se kohdistuu, vaan vaikuttaa negatiivisesti niihin, jotka puhuvat vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta avoimissa yhteiskunnissamme. Sillä on myös tukahduttava vaikutus demokraattiseen diskurssiin verkkoalustoilla.”

Yleensä tai ainakin melko usein asiat ovat todellisuudessa täsmälleen päinvastoin, kuin moderni liberaali yrittää uskotella. Epämääräisesti määritelty vihapuhe ei tukahduta keskustelua läheskään yhtä paljon kuin vihapuheen torjumiseen käytettävät keinot. Moderni liberaali yrittää teeskennellä edistävänsä sananvapautta samalla, kun hän harjoittaa mitä törkeintä sensuuria.

Myös käsite ”demokraattinen diskurssi” on huonosti määritelty. Todennäköisesti sillä tarkoitetaan poliittisesti korrektia ”eurooppalaisten arvojen” mukaista keskustelua, jossa suhtaudutaan myönteisesti Euroopan integraatioon. EU ja erityisesti Euroopan komissio ei edusta mitään demokratiaa vaan byrokraattista pakkovaltaa, joka toiminnallaan vähentää demokratiaa ja mielipiteiden moninaisuutta.

EU:lla ei ole salaista poliisia, joten se ei kykene toimimaan sensuuriviranomaisena. Niinpä vihapuheen hävittämisestä vastaavat IT-yhtiöiden lisäksi kansalaisjärjestöt. Julistuksessa IT-yhtiöt velvoitetaan

”...rohkaisemaan ilmoituksia ja liputtamaan sisältöä, joka edistää yllyttämistä väkivaltaan ja vihamielistä käyttäytymistä asiantuntijoiden avustuksella ja erityisesti yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa, tarjoamalla selkeää tietoa yksittäisen yrityksen säännöistä ja käyttäytymisohjeista sekä raportointi ja ilmoitusprosesseista.”

Alkuperäinen englanninkielinen teksti on kammottavaa byrokraattista jargonia, joka kaipaa selvennystä. Kyse on siitä, että IT-yhtiöillä itsellään ei ole vihapuheen tunnistamiseen tarvittavaa osaamista. Sitä saadaan asiantuntijoilta ja ”kansalaisjärjestöiltä”. IT-yhtiön velvollisuutena on tehdä yhteistyötä näiden kanssa ja varmistaa, että säännöt ovat helposti nähtävillä ja ohjeet sääntöjen rikkojien ilmiantamiseen helposti saatavilla.

Tässä vaiheessa herää kysymys, mitä ovat ne asiantuntijat ja kansalaisjärjestöt, jotka avustavat IT-yhtiöitä vihapuheen suitsimisessa. Erittäin suurella todennäköisyydellä asiantuntijat ja järjestöt edustavat vasemmistolaista, feminististä, antirasistista ja ylipäänsä poliittisesti korrektia näkemystä. On syytä olettaa, että konservatiiviset ja kansallismieliset näkemykset joutuvat sensuurin kohteeksi, kun taas vasemmistolainen ja islamistinen kiihotus saa jatkua vapaasti.

Viime kuukausien aikana on jo käynyt selväksi, että konservatiiviset näkemykset ovat jo joutuneet sensuurin kohteeksi erityisesti Twitterissä ja Facebookissa. Samaan aikaan esimerkiksi kehotukset tappaa Donald Trump ovat saaneet armon. Koska etnistä ja uskonnollista diversiteettiä pitää EU:ssa suosia, muslimijärjestöt luonnollisesti osallistuvat vihapuheen perkaamisen. Tällöin kaikenlainen islamin kritiikki tukahdutetaan.

Muita kontrolli- ja tukahduttamistoimia

Vihapuhe ei suinkaan ole ainoa asia, joka halutaan EU:n valvontaan. EU:n digitaalisten yhteismarkkinoiden komissaari Andrus Ansip on ehdottanut valtion myöntämän henkilökortin käyttämistä tunnistautumiseen internetissä. Taustalla on tietysti Viron onnistunut digitaalinen henkilökortti.

Ansip on Viron entinen pääministeri ja edusti silloin Reformipuoluetta. Neuvostoaikana hän oli kuitenkin kommunisti ja toimi Tarton aluekomitean organisaatioyksikön johtajana.

Tunnistautumiseen liittyy kuitenkin yksityisyyteen liittyviä ongelmia erityisesti maissa, jotka eivät ole tottuneet virallisiin henkilökortteihin. Virallisesti tarkoituksena on ”suojata kuluttajaa”, koska usean käyttäjätunnuksen käyttö eri palveluissa muodostaa turvallisuusriskin. Henkilökortin käyttö tunnistautumiseen kertoo kuitenkin EU:n autoritaarisesta pyrkimyksestä kontrolloida ihmisten sosiaalisen median käyttöä.

Euroopan maissa toimii poliittisia puolueita ja liikkeitä, jotka suhtautuvat kriittisesti integraation ja pyrkivät rajoittamaan keskusvaltaa tämän kontrollipyrkimyksissä. Osa liikkeistä pyrkii myös oman maansa erottamiseen unionista. Euroopan Unioni luonnollisesti taistelee tällaisia pyrkimyksiä vastaan. Yksi keino on käyttää rahaa EU-myönteisten mielipiteiden esilletuontiin mediassa. Erityistä huomiota kiinnitetään maihin, joissa euroskeptisyys on kasvanut.

Nykyisin on täysin mahdollista, että euroskeptinen puolue pääsee valtaan jossakin Euroopan maassa. Itse asiassa näin on jo käynytkin EU:n itäisissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole lainkaan innostuneita ottamaan vastaan EU-kiintiöiden mukaan jaettuja turvapaikanhakijoita.

Äskettäin Itävallassa pidettiin presidentinvaalit. Ennen vaaleja EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker uhosi sulkevansa FPÖ:n ehdokkaan Norbert Hoferin kaikesta EU:n päätöksenteosta, mikäli hänet valittaisiin. Kävi kuitenkin niin, että Hoferia ei valittu vaaleissa, joissa vaalivilpin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Vasta postiäänet ratkaisivat vihreiden ehdokkaan Alexander Van der Bellenin valinnan. Eroa Hoferiin oli vain 31 000 ääntä.

Epäonnistumisten kautta EU-fasismiin

Jos EU-projekti voisi kehuskella onnistumisillaan, mitään tukahduttamistoimia tuskin olisi tarvetta toteuttaa. Valitettavasti EU:n keskeiset toteemit ovat kuitenkin luhistumassa. Yhteisvaluutta euro tarjoaa jäsenmaille taloudellista kurjuutta ja velkaunionia. Viime syksyn maahantulijavirta ja sitä seuranneet sisäiset rajatarkastukset kertovat, että vapaa liikkuvuus ei edusta realismia nykymaailmassa.

EU liukuu kohti autoritaarista hallintoa, koska se on epäonnistunut keskeisissä hankkeissaan. Siksi se pyrkii tukahduttamaan euroskeptisyyden vaikka väkisin. Tämä taas vähentää EU:n suosiota ja voi johtaa yhä uusiin tukahduttamispyrkimyksiin. Kuten Matti Hukari kirjoitti Suomen uutisten mielipidekirjoituksessaan, EU:sta ei tullut Yhdysvaltoja ilman sähkötuolia vaan Neuvostoliitto ilman vankileirien saaristoa.