Islamin veriset rajat

Edesmennyt Samuel Huntington lanseerasi termin ”islamin veriset rajat”. Hänen klassikkokirjassaan sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä sanotaan, että ilman näitä verisiä rajoja maailma olisi melko rauhallinen paikka. Huntington sanoi:

”Islamin rajat ovat veriset kuten sen sisäosatkin. Lännen pääasiallinen ongelma ei ole islamilainen fundamentalismi vaan islam itse, erilainen sivilisaatio, jonka asukkaat ovat vakuuttuneita kulttuurinsa ylivertaisuudesta ja tuntevat pakkomielteistä alemmuuden tunnetta omasta voimattomuudestaan.”

Boko Haram

Islamin veriset rajat tulivat äskettäin esille uutisissa, kun nigerialainen Boko Haram -järjestö kidnappasi satoja koulutyttöjä ja uhkasi myydä heidät (seksi)orjiksi. Sattumoisin Nigerian väestöstä noin puolet ovat muslimeja ja loput kristittyjä ja animisteja. Islamin rajat kulkevat siis Nigerian sisällä.

Paitsi että kyse ei ole islamista vaan jostain muusta ainakin, jos kuuntelemme länsimaisia asiantuntijoita. Torstaina 8.5. Ylen Ykkösaamussa Afrikka-tutkija Risto Marjomaa kertoi, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä Boko Haramin tekojen kanssa. Perusteluna hän käytti Ugandassa toiminutta Herran vapautusarmeijaa, joka pyrki luomaan kristillisen valtion.

Marjomaa myös muistutti, että vangitut koulutytöt olivat enimmäkseen muslimeja. Tällä hän yritti vähätellä tekojen islamilaista perustaa. Joidenkin lähteiden mukaan koulutytöt olisivat enimmäkseen kristittyjä, ja muslimitytöt olisi vapautettu tai he olisivat paenneet.

Maallikon mielestä kuulosti siltä, kuin Marjomaa olisi yrittänyt sovittaa Nigerian konfliktia perinteiseen marxilaiseen sapluunaan, jossa konfliktin syyt voidaan viime kädessä johtaa taloudelliseen eriarvoisuuteen. Islamilaista perinnettä, oppia pyhästä sodasta ja Koraanin suuraa, jossa Allah antaa luvan käyttää hyväksi sotasaaliina saatuja naisia, hän ei maininnut.

Jopa poliittisesti korrekti BBC puhuu ”muinaisesta islamilaisesta uskomuksesta”, jonka mukaan sodassa vangitut naiset ovat ”sotasaalista”. Siksi Marjomaan puheita on syytä ihmetellä varsinkin, kun Boko Haram on osa globaalia islamilaista jihadismia, jonka hedelmistä nautitaan kaikkialla siellä, missä muslimit ovat kosketuksissa ei-muslimien kanssa.

Islamin välttely konfliktin selittäjänä ei ole suomalaisten Afrikka-tutkijoiden yksinoikeus. Kiinassa maan länsiosissa paikallinen uiguuriväestö on reagoinut väkivaltaisesti han-kiinalaisten työläisten muuttoon Xinjiangin maakuntaan. Reutersin uutisessa mainitaan kyllä islamistiset militantit ja uiguuriseparatistit mutta konfliktin syyt selitetään taloudellisen eriarvoisuuden kautta ja annetaan ymmärtää, että Kiinan valtio on vastuussa konfliktista. Taannoin Kiinassa tapahtui veitsihyökkäys, jossa kuoli 29 ihmistä ja haavoittui 143. Kiinan viranomaiset syyttivät tapahtuneesta uiguuriseparatisteja. Islamin veriset rajat kulkevat myös Kiinan valtion sisällä.

#BringBackOurGirls

Boko Haramin yli 200:n tytön kaappaus ja uhkaus myydä heidät orjiksi oli kuitenkin tekona sen verran törkeä, että liberaalin länsimaalaisen oli pakko reagoida siihen jollain tavalla. Liberaali länsimaalainen teki, minkä parhaiten osaa, eli perustaa #BringBackOurGirls -hashtagin Twitteriin ja kutsuu ihmisiä osallistumaan kampanjaan.

Boko Haramin taistelijoista ei saa vaikutelmaa, että he käyttäisivät innokkaasti sosiaalista mediaa, joten heihin kampanjalla ei liene minkäänlaista vaikutusta. Mitä tulee maailman päättäjiin, kampanjalle on jo antanut kasvonsa maailman mahtavimman miehen eli Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman vaimo Michelle, joka on jo poseerannut #BringBackOurGirls -kyltti kädessään.

Moraalista närkästystään ovat ilmaisseet niin Yhdysvaltojen YK-lähettiläs Samantha Power kuin brittiläinen toimittaja Piers Morgan, joka twiittasi:

”Menkää ja pelastakaa ne tyttöraukat ja vangitkaa se virnuileva barbaari.”

Virnuilevalla barbaarilla Morgan tarkoittaa Boko Haramin johtaja Abu Bakar Shekauta, joka toi islamiin ”vapaaehtoisesti” kääntyneet tytöt kameran eteen ja ilmoitti vaativansa omien taistelijoidensa vapauttamista vastineeksi tytöistä.

Liberaalin moraalinen närkästys esiintyy aina vaatimuksena, että jonkun, yleensä valtion, pitäisi tehdä jotakin. Todellisuudessa kovin monella maailman valtiolla ei ole erikoisjoukkoja, jotka pystyisivät vapauttamaan panttivangit tapattamatta heitä. Yksi näistä erikoisjoukoista on Michelle Obaman aviomiehen komennossa. Moraaliseen närkästykseen tosin kuuluu ainoastaan, että närkästys pitää tuoda esille ja mieluiten mahdollisimman näyttävästi. Ratkaisu itse ongelmaan ei sen rinnalla ole tärkeä.

Tarvittaessa esimerkkiä voi ottaa vaikkapa elokuvasta Tears of the Sun. Siinä Bruce Willis matkustaa Nigeriaan vapauttamaan amerikkalaista lääkäriä Nigerian viidakosta. Todellisessa elämässä kaikki ei käy kuin elokuvissa, joten meidän on tyytyminen Twitter-vaikuttajien moraaliseen närkästykseen.

Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että barbarismin todellista luonnetta ei saa sanoa suoraan. Tässä suhteessa ennen oli kaikki paremmin. Kun Winston Churchill kuvaili kirjassaan The River War kokemuksiaan brittiarmeijan sotilaana Sudanissa, hän luonnehti ”muhamettilaisuuden” luonnetta islam-kriittisillä sivustoilla usein lainatulla muhammettilaisuuden kirouksia käsittelevällä lauseellaan.

Churchillin mukaan muhamettilaisessa laissa jokainen nainen on jonkun miehen omaisuutta joko lapsena, vaimona tai jalkavaimona. Tämä taas tarkoittaa, että orjuus ei lopu maailmasta, ennen kuin islamin usko on lakannut vaikuttamasta ihmisten mieliin.

Brittiläinen eurovaaliehdokas Paul Weston pidätettiin, kun hän luki ääneen Churchillin kirjan muhamettilaisuutta käsittelevää kappaletta. Hän luultavasti saa syytteen jostakin nykyisille länsimaille tyypillisestä orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Weston olisi välttänyt vaikeudet viranomaisten kanssa, jos hän olisi kiltisti ilmaissut moraalisen närkästyksensä somessa #BringBackOurGirls -hashtagilla sen sijaan, että siteeraa jotakin kauan sitten elänyttä rasistia ja kolonialistia.

Usarin blogien round-up

Tässä lyhyessä ja pinnallisessa kirjoituksessa käsittelen kaiken, mitä Uusi Suomi -verkkolehden blogeissa on käsittelemättä.

Sieltä löytyy aina mainio Jiri Nieminen kuten myös aina sekopäinen Jaana Paju. Oma suosikkini on kuitenkin Lars-Erik Wilskman, jonka kanssa en ole juuri mistään samaa mieltä mutta joka aina käyttäytyy herrasmiehen tavoin.

Ennen pidin Hemmo Koskiniemeä perusrehtinä perussuomalaisena. En pidä enää, koska hän paljastui putinistiksi. Hänen asemansa on perinyt Seppo Leskinen.

Wilskmanin ase on hillity charmi, kun taas hänen hengenheimolaisensa Seppo-Juha Pietikäinen valehtelee kuin Münchausen, puolueen edun takia tietenkin. Pidän enemmän Lars-Erikistä, koska Seppo-Juhan tyylittömyys häiritsee.

Reija ja Jorma Härkösen mainitsen vain nimeltä, koska he eivät enempää ansaitse.