Tampereen yliopistossa on
tutkittu vihapuheen vaikutusta sananvapauteen. Yliopiston
Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa valmistunut
tutkimus on Helsingin Sanomain säätiön rahoittama.
Kun Tampereen yliopisto ja Helsingin Sanomat mainitaan samassa
yhteydessä, täällä herää heti epäilys, että tutkimuksessa on
jotakin mätää. Asiaa on tutkittu siten, että haluttu vastaus
saadaan. Vastaus on tietysti se, että vihapuhe rajoittaa
sananvapautta.
Mikä rajoittaa sananvapautta
Turun Sanomat kertoo seuraavaa:
”Verkkoviha ja vihapuhe rajoittavat sananvapautta koko
yhteiskunnan tasolla, uskovat journalistit ja asiantuntijat.
Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan haastateltavat
kokivat vihan ja uhkailun vaikutukset henkilökohtaiseen
sananvapauteensa pieniksi. Verkkovihan koettiin kuitenkin rajoittavan
julkista keskustelua ja lisäävän turvattomuuden tunnetta.”
Tuosta kappaleesta ei käy selkeästi ilmi, mitä ovat verkkoviha
ja vihapuhe. Termit sinänsä kuulostavat pahoilta, mutta mikä
oikeasti on niiden takana? Toisessa Turun
Sanomien jutussa annetaan ymmärtää, että vihapuhujat ovat
sairaita ja heillä on ongelmia. Jutussa siteerataan
Poliisiammattikorkeakoulun opettaja Jari Hyytiä, jonka mukaan
vihaviestejä verkossa lähettävillä ihmisillä on yhteisenä
tekijänä ”pitkään jatkunut tyytymättömyys omaan
elämäntilanteeseen”. Hyyti lisäksi sanoo:
”Varmasti on myös henkilöitä, joilla on mielenterveydellisiä
ongelmia, tai vaikeuksia itsehillinnässä ja aggression
purkamisessa.”
Suomen virallinen nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss toteaa:
”Siinä tulee se paha olo ja moni ei ajattele, että kun
ahdistuksen päästää sellaisenaan sosiaaliseen mediaan, niin se
voikin olla laitonta tai sopimatonta.”
Forssin mukaan verkossa myös näkyvät päihde- ja
mielenterveysongelmat. Maallikolle tulee mieleen, että ovatko
hullujen ja humalaisten puheet todella vakava uhka sananvapaudelle.
Mikä oikeasti rajoittaa sananvapautta
Olen tätä blogia pitäessäni oppinut ymmärtämään, että
journalisteja ja asiantuntijoita ei oikeasti kiinnosta sananvapaus
yleisesti. Journalisteja kiinnostaa heidän oma sananvapautensa eli
se, että he pystyvät kontrolloimaan julkista keskustelua. He
päättävät, mistä puhutaan, ja ennen kaikkea sitä, miten
asioista puhutaan.
Asiantuntijat taas ovat kiinnostuneita roolistaan asiantuntijoina
eli siitä, että heidän mielipiteitään käsitellään jatkossakin
asiantuntijan puheena eikä ideologisesti värittyneinä höpinöinä.
Tavallinen kansalainen ei saa asettaa asiantuntijan julkisia
lausuntoja kyseenalaiseksi, koska se on vihapuhetta. Asiantuntijalle
voi tulla henkinen pipi, jos hänen lausunnoilleen nauretaan
verkossa.
Kenellekään tuskin on suuri yllätys, että Tampereen yliopiston
tutkijoilta jää elefantti olohuoneessa kokonaan huomaamatta. Termi
”vihapuhe” liittyy olennaisesti poliittiseen korrektiuteen eli
siihen, miten sensitiivisistä asioista pitää puhua, jotta puhuja
ei ”leimaa” yhtäkään uhristatuksen saavuttanutta ryhmää vaan
puhuu heistä kunnioittavaan sävyyn. Kaikenlaiset yleistykset ovat
pannassa paitsi silloin, kun yleistykset koskevat ”vihapuhujia”.
Heidät voidaan kaikki leimata huoletta syrjäytyneiksi,
alkoholiongelmaisiksi tai mielenterveydeltään vajavaisiksi,
elämäänsä pettyneiksi luusereiksi. Heidän puheensa sisältö
voidaan jättää huomiotta, koska se ei ole peräisin journalistin
tai asiantuntijan kynästä.
Koska elämme kummallisia aikoja, totuus on yleensä täsmälleen
päinvastainen kuin Tampereen yliopiston tutkijoiden näkemys.
Hommaforumin vakiokasvo Eino P. Keravalta kertoo
käsityksensä:
”Kuten orwelliaanisessa yhteiskunnassa muutoinkin, tälläkin
kertaa totuus on juuri päinvastainen: ne "vihapuheesta"
jankkaavat stalinistit, kulttuurimarksilaiset ja bilderbergiläiset
ovat estämässä sananvapautta - eivät heidän vihansa kohteet!”
Eino P. Yrittää tässä sanoa, että Tampereen yliopiston
tutkijoiden tavoitteena ei suinkaan ole kasvattaa sananvapautta vaan
vähentää sitä. Bilderbergiläisillä hän luultavasti viittaa
presidentti Martti Ahtisaareen, joka tuomitsi
vihapuheen äskettäin Kuopiossa järjestetyssä Ahtisaari-päivän
yleisötilaisuudessa:
”Vihakeskustelu suututtaa minua. Jos ihmisellä on terve
itsetunto, hän ei sorru sellaiseen tuomittavaan käytökseen.
Rauhanneuvottelutyössä pitää olla suoraselkäinen ja tuomita
vihapuhe. Hiljenemällä asiasta annetaan vihapuheelle samalla
hyväksyntä.”
Vihakeskustelussa eliitti luennoi kansalle siitä, mikä on
sallittua ja mikä ei. Vihapuhekeskustelu kertoo kuilusta eliitin ja
tavallisen kansan välillä. Se kertoo, että eliittiä ei
kansalaismielipide kiinnosta vaan lähinnä keinot, joilla
kansalaismielipiteen ilmaisu estetään. Illmanismi on yksi keinoista
mutta yksinään riittämätön. Lisäksi tarvitaan Ahtisaaren
kaltaisten vaikuttajien ”suoraselkäistä” esiintymistä julkisuudessa. Myös
”ihmisoikeuksien” puolustaja Kristiina Kouros on samaa mieltä:
”Sanoilla voidaan loukata ja vähentää ihmisarvoa, joten pidän
vihapuhetta ihmisoikeusloukkauksena.”
Stalinismin ryvettämä Tampereen yliopiston journalismin laitos
siis pyrkii rajoittamaan sananvapautta mutta teeskentelee
puolustavansa sitä. Tämän kaltaisen läpinäkyvän valheellisuuden
rinnalla jopa Jarkko Tontti vaikuttaa kunnialliselta toimijalta.
Tontin kaltaiset pysyvät mukavuusalueellaan ja välttelevät oikeasti
vaikeita aiheita mutta eivät sentään pysty Tampereen yliopiston,
Helsingin Sanomien tai Martti Ahtisaaren osoittamaan röyhkeään
tekopyhyyteen.
8 kommenttia:
Todentotta. Monet eivät vain jaksa edes protestoida näitä selkeästi nähtäviä totuuksia vastaan. Ne jotka ottavat ja pilkkaavat näitä kaksoisstandardeja leimataan punatrollimedian toimin "natseiksi" tmv:ksi
Seppo Lehto
Heilaava / morottava vallankumouksellinen pro sanan- ja ilmaisunvapaus
Kyllä ne vaan kehtaavat. Olisi kiva nähdä näitä vihapuheita nostettavan polttopisteeseen, että niitä voitaisiin yhdessä ihmetellä ja paheksua. Nyt vaikuttaa siltä että vihapuhetta ovat ne muutamat blogit, joista tuomiot on jaettu. Niiden blogien kirjoittajat taas eivät ole humalaisia mielenterveyspotilaita, joten en tajua mistä tuo ristiriita oikein sikiää. Vai onko eliitti syntymähumalassa ja mielenterveytensä menettänyt?
Dispatch Internationalista on hyvä kirjoitus poliittisesta korrektiudesta (valitettavasti vain ruotsiksi):
"http://www.d-intl.com/2013/11/09/judarna-fick-val-skylla-sig-sjalva/
Minulle tulee näistä jutuista aina mieleen Pahkasika-lehti ja juttu Itä-Suomen kansantasavallan johtaja Kimmo L. Sunkkilasta, jonka kuolemattomiin ajatuksiin kuului seuraava:
"Niiltä, jotka joutuvat ajattelemaan muita kuin minun ajatuksiani, on riistetty vapauksista tärkein, ajattelemisen vapaus."
Kimmo L. Sunkkila: "Sanat riittävät kertomaan".
Hyvin tiivistetty Vasaralta taas kertaalleen. Tästä vihapuheesta on jauhettu jo vuosikaudet, eikä vieläkään oikein kerrota, mitä se on ja mistä sitä löytyy.
Alkaa tuntua siltä, että vihapuheen vastustaminen on itsessään sellainen pakkohokema. Jos sitä ei hoe, saattaa olla itsekin vihapuhuja, tai ainakin viha-ajattelija.
Väitän edelleenkin, että koko touhussa on pitkälti kyse omien kasvojen säilyttämisestä. Kun esmes tämä nykyinen maahanmuuttopolitiikka on kuplan päälle rakennettu unelma, ja unelman rakentajatkin sen tietävät. Mutta sitä ei saa silti arvostella, koska muuten unelman rakentajat menettävät kasvonsa ja tulee henkinen pipi. Ja onhan tuossa tietysti kiinni monen ihmisen työpaikkakin.
Muistakaa Turun sanomien, tuon Aurajoen journalistisen helmen, kommenttia Johan Bäckmannista kun Hiha-gate oli kuumimmillaan:
"J. B :lla on ollut jo vuosia asema, joka on auttanut naapurimaan seuraamisessa sekä Suomen että Venäjän tiedotusvälineitä."
Tässä lainauksessa on kaikki.
Vihapuhe on punavihermedian ja poliittisen korrektiuden lempilapsi; sauva, jolla väärin ajattelevaa ja yksinkertaista kansaa ohjataan oikeaan ja tiedostavaan suuntaan. KOhti luvattua maata eli monikulttuurista yhteiskuntaa, johonka ei tietysti edes voi liittää mitään kielteisiä mielikuvia tai sanoja.
HS on aloittanut muuten Lampedusa-vyörytyksen ja artikkeleiden journalistinen analyyttisyys lähestyy uhkaavasti absoluuttista nollapistettä.Sen sijaan juttujen tunnepitoisuus ja "meidän on autettava-paatos" uhkaa nousta kriittisiin lukemiin. Sanaakaan ei sanota ongelman alkusyystä eli Afrikan väestöräjähdyksestä. Mutta eipä tuolle voi mitään; monikulttuurisuuden johtotähti vie voiton journalismista.
Seppo Lehdolle näyttää käyneen kuten Tohtori Outolemmelle Kubrickin mainiossa elokuvassa. Käsi pyrkii koko ajan ja tahtomattaan nousemaan tervehdykseen autonomisen hermoston ohjaamana. Pitäisikö sitä kättä yrittää purra tai jotain muuta???
Muuten samaa mieltä (vaikka olen vihreä!), mutta: Oletko Vasara varma, ettei tässä tarkoiteta vihapuheella lähinnä sitä, että kesällä tietyt ihmiset saivat henkilökohtaisia uhkausviestejä? Sellainenhan voidaan kokea sananvapauden rajoittamiseksi, koska kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koskemattomuutensa puolesta poliittisten mielipiteiden tai asemansa vuoksi.
Hyvä kirjoitus taas kerran, on se sääli että vasara ei ollut ole viikkokolumnistina missään laajalevikkeisesssä lehdessä.
Tuollainen on todellista journalistista kritiikkiä, jossa tuodaan vaihtoehtoisia näkökulmia järkevästi perustellen.
Sama pätee Yrjön ja monien muiden kirjoittajien blogeihin. Paljon älykkäämpää kuin missään lehdissä.
Lähetä kommentti