Vaikka Halla-ahon ehdotuksilla ei käytännössä ole läpimenon mahdollisuuksia, ne kuitenkin nostavat nämä asiat julkiseen keskusteluun myös valtamediassa, jossa kiihottamispykälän yhä jatkuvaa väärinkäyttöä ei ole käsitelty juuri lainkaan. Tosin valtamedian tapa keskustella ei yllä älyllisesti kovin korkeisiin sfääreihin, vaan pyrkimyksenä tuntuu olevan ampua aloitteet alas pohtimatta lainkaan niiden perusteluja.
Miksi laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on huono
Tässäkin blogissa on esitetty osittain samoja perusteluja, joita Halla-aho aloitteidensa tueksi esittää. Kiihottamispykälän epämääräisyys mahdollistaa mielivallan oikeudenkäytössä eikä kansalainen voi tietää, milloin hän astuu lain väärälle puolelle. Käytäntö on myös osoittanut, että kiihotusoikeudenkäynnissä syytetyn on melkein mahdotonta puolustaa itseään.
Halla-aho tietää itse oman kokemuksensa perusteella, että lakia on käytetty nimenomaan hänen kohdallaan poliittisena lyömäaseena. Vihreät naiset tekivät ilmiannon yhdestä hänen kirjoituksestaan, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Mika Illmanin johdolla esitutkinta kohdistettiin koko hänen tuotantoonsa. Tällainen toiminta ei kovin hyvin sovellu länsimaiseen demokratiaan.
En tässä lähde kumoamaan Halla-ahon perusteluja vaan esitän niitä lisää. Perustuslain yksi tarkoitus on suojella yksittäisiä kansalaisia valtion mielivallalta takaamalla kansalaiselle sananvapauden kaltaisia perusoikeuksia. Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja erityisesti sen tiukka illmanistinen tulkinta loukkaa näitä oikeuksia törkeästi.
Laille kiihottamisesta kansanryhmää vastaan voidaan toki löytää ihan oikeitakin perusteluita. Sen avulla pyritään suojelemaan vähemmistöjä heitä vastaan kohdistuvalta kiihotukselta. Halla-ahon aloitteessa tämä kiihotus pyritään määrittelemään selkeästi toisin kuin sen nykyisessä sanamuodossa, joka on suorastaan tehty Mika Illmanin kaltaisille henkilöille.
Yksilö on kuitenkin valtion edessä kaikkein suojattomin, paljon suojattomampi kuin ne abstraktit kansanryhmät, joita lailla pyritään suojelemaan. Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan suojelee kollektiivia ja antaa sille suuremmat oikeudet kuin lainkäytön kohteeksi joutuvalle yksilölle.
Vaikka hyväksyisi periaatteessa kansanryhmien suojelun enemmistöltä, kannattaa miettiä, tehoaako laki todellisuudessa vai herättääkö se pelkästään vihaa ja kiukkua vallanpitäjiä kohtaan. Onko pienempi paha sallia kovakin kielenkäyttö kuin antaa valtion säännellä sananvapautta? Mika Illman todistaa selkeästi, mitä ongelmia valtion harjoittamaan sananvapauden sääntelyyn sisältyy. Yksittäiset ihmiset joutuvat julkisesti häväistyiksi, kun apulaisvaltakunnansyyttäjä poimii heidän kaikkein epäonnistuneimman blogikirjoituksensa ja ottaa sieltä pari lausetta syyteen tueksi. Tavalliselle ihmiselle itse oikeusprosessi on rangaistus, ei siitä langetettu sakkotuomio sinänsä.
Olen itse tässä blogissa ottanut esimerkkejä vastaavista laeista muualtakin kuten Kanadasta, jossa laki on jos mahdollista vieläkin epämääräisempi ja ongelmallisempi erityisesti varsinaisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella toimivien ihmisoikeuskomissioiden takia. Kanadassa ihmisoikeuslain vihapuhepykälä kumottiin, kun sen väärinkäyttötapaukset saivat paljon julkisuutta. Kanadan oma Illman eli Richard Warman yritti vastustaa pykälän poistoa sanomalla, että melkein kaikissa läntisissä demokratioissa on vastaava pykälä. Warmanin yritys kuitenkin epäonnistui.
Ihmisoikeudet
Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on kuitenkin vain osa varsinaista ongelmaa, eli ihmisoikeuksia ja niiden laajentamista kollektiivisiin ihmisryhmiin. Tämä taas perustuu vasemmistolaiseen käsitykseen tasa-arvosta, jossa valtion pitää tukea heikommassa asemassa olevia ryhmiä tarvittaessa jopa vahvemmassa asemassa olevien ryhmien oikeuksista tinkimällä.
Kun valtio lähtee toteuttamaan ”todellista tasa-arvoa”, jollekin tehdään aina väkivaltaa. Joko rahat otetaan pois, työ- tai opiskelupaikka menee positiivisen syrjinnän nimissä vähemmistön edustajalle tai kiihotuslain tapauksessa yksilö saa kärsiä, kun valtio puolustaa abstraktin ryhmän oikeuksia. Yksilön sananvapaus on vasemmistolaisen tasa-arvokäsityksen mukaan pienempi oikeushyvä kuin vähemmistöryhmän oikeus olla kuulematta loukkaavaa vihapuhetta.
Ihmisoikeuksienkin alkuperäinen tarkoitus lienee ollut puolustaa yksilöä valtiota vastaan ja taata valtion virallista ideologiaa vastustaville oikeus elää ilman vainoa. Nykyisin niillä perustellaan monia muitakin asioita ja vainotaan yksilöitä, jotka vastustavat valtion virallista ideologiaa.
Ihmisoikeuksista tekee ongelmallisen myös se, että ne ovat demokraattisen lainsäädännön ulkopuolella. Kun ihmisoikeudet kirjataan täydellisinä lakiin, ne kasvattavat oikeusjärjestelmän ja ihmisoikeuksiin erikoistuneiden oikeusoppineiden eli ns. ”ihmisoikeuspapiston” valtaa suhteessa kansalaisiin ja poliittiseen järjestelmään.
Ne estävät valtiota toimimasta kansalaisten edun mukaisesti esimerkiksi vaikeuttamalla haitallisen maahanmuuton ja sen lieveilmiöiden torjuntaa. Ulkomaalaisten rikollisten ja jopa terroristien karkotus on niiden avulla tehty kalliiksi ja vaikeaksi.
Lopuksi vielä kommentoin Helsingin Sanomien rimanalitusta. Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski väittää:
”Jos kiihotusta kansanryhmää vastaan ei kiellettäisi laissa, radikaali-islamisti voisi tulla Suomeen ja kehottaa väkivaltaan kristittyjä vastaan.”
Aittokoski myös menee kiihotuspykälän kovimpaan ytimeen esittämällä Hitler-kortin muunnelman eli Ruanda-kortin:
”Ruandan kansanmurhassa radiopuheissa kiihotettiin, kehotettiin tappamaan torakat.”
Näin lapsellisella tasolla Suomen suurimmassa päivälehdessä liikutaan. Uskookohan Aittokoski tosissaan, että Ruandan kansanmurha olisi jäänyt tapahtumatta, jos Ruandan laissa olisi kielletty kiihottaminen kansanryhmää vastaan?
9 kommenttia:
Kirjoitit ehkä tahattomasti mutta hyvin osuvasti: Käytäntö on myös osoittanut, että kiihotusoikeudenkäynnissä syytetyn on melkein mahdotonta puolustaa itseään.
Ehkä et huomannut miten osuva tuo sana kiihotusoikeudenkäynti oli! Sillä juuri kiihotusoikeudenkäynnistähän näissä kotimaisissa tapaukissakin on ollut kysymys.
Aamulla Katainen totesi radiouutisissa, että "Sanat ovat tekoja".
Miten noin tyhmä mies voi päästä valtaan? Mitä vikaa on demokratiassa, kun idiootti kykenee nousemaan johtajaksi? Ilmeisesti koko kansakunnan johto koostuu nollista, jotka ovat valinneet yhden kaltaisensa keulille.
Halla-ahon lakiehdotuksessa nimenomaan säilytettiin väkivaltaan yllyttämisen ja väkivallan suunnittelun rangaistavuus. Aittokoski valehtelee antamalla ymmärtää, että Halla-ahon lakiehdotus poistaisi väkivaltaan kiihottamisen laista.
Minäkin kuuntelin aamulla Kataisen latteuksia ja totesin ties kuinka monennen kerran että on veret seisauttavaa miten tullainen pönttö voi olla tuollaisessa asemassa.
Eikä hän todellakaan ole ainoa.
Hyvä että sain taas kahvit juotua.
Lekamies kiteytti taas olennaisen erinomaisesti. Kiitokset. Tässä nykyisessä laissa minusta ehkä hurjinta on se, että siinä asiasta tehden kielletään mielipiteen lisäksi selkeästi myös tiedon levittäminen. Tietohan on faktaa. Eli faktoja voidaan käyttää väärin, ts. poliittisesti väärässä mielessä. Tämä mahdollistaa "ei se ehkä sillai sanonut, mutta sillai se ajatteli"-oikeudenkäytön. Jossa kyse ei enää tietenkään ole faktoista (mikä Halla-ahon tuomiossakin suoraan myönnettiin), vaan siitä, kuka ne hyväksyttävät faktat saa määritellä.
Yrjöperskeles: " Eli faktoja voidaan käyttää väärin, ts. poliittisesti väärässä mielessä. Tämä mahdollistaa "ei se ehkä sillai sanonut, mutta sillai se ajatteli"-oikeudenkäytön. Jossa kyse ei enää tietenkään ole faktoista (mikä Halla-ahon tuomiossakin suoraan myönnettiin), vaan siitä, kuka ne hyväksyttävät faktat saa määritellä."
Kellepä ei tuosta tulisi mieleen termi "ajatusrikos", joka ei todellakaan saa kuulua suomalaiseen lainkäytäntöön.
Minusta Halla-ahon lakiehdotukset selventäisivät kyseisten lakien tulkintaa ja siten parantaisivat kansalaisten oikeusturvaa. Lain epäselvä määrittely antaa yksittäiselle tuomarille liikaa valtaa ja siten mahdollistaa epätasa-arvoisen tuomiokäytännön.
Eihän Halla-aho vastakaikua useimmista puolueista varmaan saa, mutta yrittää pitää silti.
Kohta varmaan joku ehdottaa, että vihapuheen laistapoistamisen ehdottaminen tulisi olla laitonta...
En sinänsä kannata panettelua tai tappouhkauksia, mutta joku järki käteen pitäisi saada. Lain tulkinnan pitäisi olla systemaattista, eikä sellaista, että vain epäoikeassa olevat poliittiset yksilöt otetaan syytöksen. Vieläkin ihmettelen, miten Halla-aho sai syytteen parodiatekstisään, kun alkuperäistä kirjoittajaa ei ole syytetty.
Kaikenkaikkiaanhan kyse ei tässä ole siitä, mikä asetetaan sallituksi tai laittomaksi, vaan siitä, miten noita rajoja tulkitaan, keiden kohdalla asiat otetaan tarkasteluun ja miten tasapuolisesti tuomioita samoista laittomuuksista jaetaan.
HS on vielä siinäkin epärehellinen, että se antaa ymmärtää kiihotuslain olevan suunnattu ensisijaisesti ääri-islamisteja vastaan, vaikka todellisuudessa se on suunnattu tavallisia suomalaisia vastaan. Käytäntö on osoittanut, että HS ei piittaa ääri-islamisteista, olipa kyse Suomessa asuvista, Suomeen muuttavista tai niistä, jotka käyvät Suomessa saarnaamassa.
Hallis oli itse sanonut, että hän oli ennen eduskunnan kesälomia valmistellut esityksensä, ja kesälomien jälkeen tuonut sen eduskuntaan.
Lähetä kommentti