Olisin unohtanut 9/11-terrori-iskujen
vuosipäivän, mikäli en olisi huomannut netissä iskuihin liittyviä
kirjoituksia. Tapanani on toistaiseksi ollut sivuta aihetta joka
vuosi, joten teen sen nytkin. Kirjoitan vähän lainaten ja vähän
omiani lisäillen.
Lainauksia
Norjalainen Fjordman kirjoittaa
iskuista Gates of Vienna -sivustolla. Fjordman muistelee kyseistä
päivää, jolloin hän itse asui Kairossa keskellä islamilaista
maailmaa. Iskut eivät hänen mukaansa olleet ratkaiseva tekijä
hänen epäluulolleen islamia kohtaan, vaan se kehittyi vähitellen.
Hän myös oppi paljon työskennellessään palestiinalaisalueilla ja
Israelissa.
Fjordmanin mukaan aika monet
paikalliset arabit iloitsivat avoimesti terrori-iskusta. Tästä
asiasta enimmäkseen vaiettiin länsimaisessa mediassa. Fjordman
tiesi tuolloin, että länsivastaisuus oli yleistä arabien
keskuudessa.
Erityisesti median kyvyttömyys kuvata
islamin todellisuutta järkytti häntä. Kyse ei ollut vain
yksittäisestä maasta tai yksittäisestä mediasta vaan ilmiö
esiintyi samanlaisena kaikkialla lännessä. Hänen mukaansa median
puolueellisuus ja länsimaisen eliitin globalismi ja
monikulttuuri-ideologia muodostavat yhteiskuntiemme vakavimman
ongelman. Tämä näkemys on hänellä vahvistunut vuosien myötä.
Fjordmanin tavoin Norjassa vaikuttanut
Bruce
Bawer kirjoittaa, kuinka terrori-iskujen jälkeinen moraalinen
selkeys on muuttunut 12 vuoden aikana kaaokseksi. Virhe tehtiin jo
alussa, kun presidentti George W. Bush kieltäytyi nimeämästä
vihollista. Kolme päivää iskujen jälkeen Washingtonin National
Cathedral -kirkossa järjestettiin uskontojen välinen rukous- ja
muistotilaisuus, jossa osallistujat puhuivat englantia, hepreaa ja
arabiaa.
Bawer muistaa tilaisuuteen
osallistuneen Pohjois-Amerikan islamilaisen yhteisön ISNA:n johtajan
Muzammil
H. Siddiqin. ISNA-järjestöllä on yhteyksiä
Muslimiveljeskuntaan. Järjestön moskeijassa oli luennoinut sheikki
Omar Abdel Rahman, joka oli vastuussa ensimmäisestä WTC-iskusta
vuonna 1993. Vuonna 2000 Siddiqi oli sanonut:
”Amerikan on opittava, koska jos se
jää epäoikeudenmukaisuuden puolelle, se kohtaa Jumalan vihan.”
Bawerin mielestä Siddiqin läsnäolo
tilaisuudessa oli hävytöntä ja oli osoitus joko Bushin hallinnon
ymmärtämättömyydestä tai dhimmiydestä eli alistumisesta islamin
edessä.
Itse en enää muista terrori-iskujen
tapahtumapäivästä paljoakaan. Muistan kuitenkin, kuinka edesmennyt
imaami Khodr Chehab esiintyi iskujen jälkeen Senaatintorilla
ekumeenisessa muistojumalanpalveluksessa. Tuolloin ihmettelin, miten
tuo mies voi esiintyä siellä. En kuitenkaan silloin vielä
ymmärtänyt, miksi islamin suvaitseminen oli niin tärkeää ja
miksi oli tärkeää näyttää, että iskuilla ei ollut mitään
tekemistä islamin kanssa. Valtaosa muslimeistahan ei ollut
terroristeja.
Myöhemmin Chehab
ehdotti HS:n sunnuntaisivuilla melko suoraan sharia-lain soveltamista
Suomessa tietyissä asioissa. Tuolloinkaan en vielä täysin
ymmärtänyt Muslimiveljeskunnan pieniin askeliin perustuvaa
toimintatapaa, jolla se on kasvattanut islamin vaikutusvaltaa
kaikkialla, missä on muslimeja.
Vuosi sitten
Nyt eletään kuitenkin vuotta 2013 ja
Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman toista presidenttikautta.
Obama on presidenttinä vielä Bushiakin myönteisempi islamia
kohtaan. Obaman tunnetuin kädenojennus islamilaiselle maailmalle oli
hänen Kairon
puheensa, jossa hän ylisti maireasti islamia ja sen
suvaitsevaisuuden traditiota.
Obaman aikana koettiin Arabikevääksi
kutsuttu kansannousujen aalto. Monet toivoivat vihdoinkin, että
demokratia juurtuisi arabimaihin. Epäileviä ääniä asian suhteen
esitettiin mm. tässä blogissa ja epäilykset osoittautuivat
oikeiksi. Egyptissä Muslimiveljeskunta nousi valtaan ja aloitti heti
islamilaisen yhteiskunnan rakentamisen. Syyriassa alkoi sisällissota,
joka jatkuu edelleen.
Tapahtumat Libyan Benghazissa
osoittivat
viimeistään, että kansannousut toivat näkyviin myös
vaarallisia ja väkivaltaisia aineksia. Kun Yhdysvaltojen Libyan
suurlähettiläs Christopher
Stevens murhattiin, Obaman hallinto selitti aluksi tapahtuman
johtuneen internetissä julkaistusta profeetta Muhammadin elämää
käsittelevästä elokuvasta Innocence
of Muslims ja sen aiheuttamista protesteista.
Myöhemmin kävi ilmi, että Stevensin
murha oli terrori-isku, joka toteutettiin 11.9.2012 päivän suuren
symbolisen arvon takia. Iskun takana oli ilmeisesti Ansar
al-Sharia -niminen järjestö, jolla on yhteyksiä Al-Qaedaan.
Tapahtuma ei ollut mikään spontaani protesti, joka kärjistyi
väkivallaksi, vaan tarkoin suunniteltu terrori-isku. Tähän päivään
mennessä iskun vastuullisia ei ole tavoitettu, ja ainoa tapahtuman
takia rangaistu henkilö on Nakoula
Basseley Nakoula, Innocence of Muslims -elokuvan tuottaja ja
käsikirjoittaja, jonka poliisi haki näyttävästi vankilaan
ehdonalaisen ehtojen rikkomisesta.
Egyptissä armeija syöksi kuitenkin
Muslimiveljeskunnan ja maan ensimmäisen demokraattisesti valitun
presidentti Mohammed Morsin vallasta. Tämä johti väkivaltaisiin
protesteihin ja Muslimiveljeskunnan kostoiskuihin koptikristittyjen
kirkkoihin, joita poltettiin noin 80.
Lähi-idän kristittyjen vähemmistöjen
kohtalo ei juurikaan tunnu kiinnostavan länsimaisia johtajia.
Yhdysvalloissa asuvat koptikristityt kysyivät mielenosoituksessaan,
miksi
Obama ei välitä kristittyihin Egyptissä kohdistetusta
väkivallasta.
Toisaalta Obama on selkeästi
vastustanut Muslimiveljeskunnan ja Mohammed Morsin syrjäyttämistä.
Heinäkuussa hän näpäytti
Egyptin sotilashallintoa perumalla F-16 -hävittäjien toimitukset
Egyptiin. Ihmiset Egyptissä eivät ole nykyisin erityisen
ihastuneita Barack Obamaan tämän Kairon puheesta huolimatta.
Syrjäytetyn presidentti Morsin
vastustajat pitävät Yhdysvaltoja ja Obaman hallintoa
Muslimiveljeskunnan tukijoina. Muslimiveljeskunta on syyttänyt
Egyptin
sotilasjohtajaa kenraali Al-Sisiä juutalaisten kätyriksi.
Paradoksaalisesti myös Muslimiveljeskuntaa
itseään on syytetty ”juutalaisten menetelmien käyttämisestä”
ja Siionin viisaiden pöytäkirjojen toteuttamisesta Egyptissä.
Syyria tänään
Nähtäväksi jää, toteuttaako Obaman
hallinto uhkauksensa iskeä Syyriaan. Isku sinänsä vaikuttaa
sotilaallisesti mielettömältä mutta juuri sellaiselta asevoiman
käytöltä ihmisoikeuksien puolustamiseksi, kuin mistä länsimainen
media ja vasemmistolaiset yleensä pitävät. Yhdysvalloilla ei ole
Syyriassa merkittävää kansallista etua valvottavanaan, jos Iranin
liittolaisen heikentämistä ja/tai syrjäyttämistä ei sellaiseksi
lasketa.
Venäjä ja Assadin hallinto ovat
tarjoutuneet asettamaan Syyrian hallinnon kemialliset aseet
kansainväliseen valvontaan. Tämä on juuri sellainen tarjous, jolla
Obaman hallinto voi pelastautua harrastelijamaisen ulkopolitiikkansa
seurauksilta kasvojaan menettämättä.
Jos Yhdysvallat lähtisi taistelemaan
Syyriaan, se taistelisi samassa rintamassa 9.11.2001 terrori-iskun
toteuttamisesta vastanneen Al-Qaeda järjestön kanssa. Osama bin
Laden on kuollut, ja Al-Qaeda on siirtänyt painopisteensä
länsimaista takaisin taisteluun islamilaisen maailman
korruptoituneita diktaattoreita vastaan.
Mikään ei takaa, että kapinallisten
voitto johtaisi aiempaa turvallisempaan, parempaan ja
demokraattisempaan Syyriaan. Sen sijaan voidaan arvioida, että
Syyrian uskonnollisten vähemmistöjen kohtalo on karu, jos
kapinalliset voittavat. Tämä koskee yhtä hyvin kristittyjä kuin
alaviittejä, joita Assad itse edustaa.
2 kommenttia:
Patrick Kilpatrick sanoo kirjassaan Christianity, islam and atheism, että syyskuun terrori-iskujen jälkeen koko läntinen eliitti, virkamiehet, media, akateeminen väestö, jopa juutalainen ja kristitty papisto, ovat tukeneet islamin selviytymistä. On korostettu sitä, että tosiasiassa ei ole mitään pelättävää. Sama jatkuu, vaikka tuon päivän jälkeen on tapahtunut yli 18000 terrori-iskua. Niitä, joita häiritsee islamin aggressiivisuus on alettu kutsua islamofoobikoiksi ja jihad on vain sisäistä uskonnollista kamppailua.
Islam saa tukea, vaikka se on myös poliittinen ideologia. "Näyttää, että meillä on samanlainen, joskin sanaton oletus islamista, että se on liian iso kaatuakseen, ja että jollain tapaa on meidän kaikkien intressissä pitää sitä liikkeessä, tukea sitä eteenpäin ja päästää se pälkähästä" (s.208).
Minä muuten sattumalta näin tuon toisen koneen syöksyn torniin ihan livenä. Avasin nimittäin tv:n puolikyllästyneenä ja selailin josko sieltä tulisi mitään katsomisen arvoista. Jollain jenkkikanavalla näkyi savuava torni ja samanaikaista uutislähetystä. Jäin seuraamaan kun luulin ensin lähetyksessä olleen jonkun filmin. Pian alkoi selvenemään että kyseessä olikin suora lähetys. Näin toisen koneen törmäyksen livenä sekä tornien luhistumisen. Siinä meni muuten muutama tunti tv:n ääressä ja oli kyllä elämäni uskomattomin suora lähetys. Kyllä tuo tekniikka on nykyjään huimaa.
Lähetä kommentti