Vietän kesäloman yleensä
impivaaralaisten sosiaalisten konstruktioiden parissa tai sitten käyn
tutkimusmatkoilla Impivaaran ulkopuolella. Mukaan tarttuu aina
jotakin kirjoittamisen arvoista, vaikka päätarkoitus onkin
irrottautua arjesta aitosuomalaisen topeliaanisen sepitteen avulla.
Maan viisaus
Kesällä Kokkolassa järjestettiin
nuorison parissa työskenteleville eurooppalaisille tarkoitettu
Wisdom of the earth -kurssi, jota vetivät itävaltalainen Leo
Kaserer ja kanadalainen mohawk-intiaani, professori Michael
Lickers.
Keskipohjanmaa -sanomalehti siteerasi
Lickersiä, joka kertoi kurssin tavoitteista:
”Teemme ryhmän kanssa
aistiharjoituksia ulkona, jotta osallistujat tuntisivat yhteyden
luontoon. Tavoitteena on, että he oppisivat omien kokeustensa kautta
ymmärtämään luontoa ja omaa paikkaansa sen keskellä.”
Pintapuolisesti katsottuna tuo
vaikuttaa New age -henkiseltä kvasiuskonnolliselta hömpältä.
Käytännössä kurssille osallistujat ovat viettäneet joka päivä
yhden tunnin valitsemassaan paikassa yksin ja puhumatta. Lisäksi
jokainen nuori vietti kokonaisen vuorokauden yksin Kokkolan
ulkopuolella sijaitsevalla Trutklippanin saarella.
Lickers filosofoi lisäksi kurssin
tarkoitusta:
”Kaikki elävä on yhteydessä
toisiinsa, ja jopa hyttysillä on tarkoituksensa, vaikka ne ovatkin
meitä välillä ulkona häirinneet.”
Itsekin pääsin näkemään
kurssilaisten tanssia tiipiin ympärillä Lickersin rummutuksen ja
hoilauksen säestyksellä. Ulkopuoliselle touhu vaikutti lähinnä
tahattoman koomiselta. Mieleen tulivat nämä
kaksi Suomessa asuvan alkuperäiskansan parodiahahmoa, jotka
nyky-Suomessa ovat jo poliittisesti epäkorrekteja ja ”pönkittävät
stereotypioita”.
Veronmaksajana olisi mukava tietää,
mistä rahat kurssitukseen tulevat. Koska kyseessä on
yleiseurooppalainen hanke, rahoitus todennäköisesti tulee Euroopan
Unionilta tai joltakin sitä lähellä olevalta järjestöltä.
Luultavasti myös valtio ja Kokkolan kaupunki ovat osallistuneet
rahoitukseen.
En vastusta Kanadan alkuperäiskansojen
yrityksiä pitää yllä omaa kulttuuriaan. Vieroksun sen sijaan
tapaa, jolla veronmaksaja rahoittaa ja markkinoi Wisdom of the earth
-kurssien kaltaista hölynpölyä. Tosin kurssin osallistujille taisi olla tärkeintä hauskanpito muiden samanikäisten nuorten seurassa.
Googlen avulla löytyy kaksi Wisdom of
the earth -sivustoa. Toinen on selkeästi hippihenkinen
new age -sivusto. Kanadalaisesta osoitteesta löytyy taas
sivusto, joka vaikuttaa
samanhenkiseltä kuin Kokkolassa järjestetty kurssi. Siellä ainakin
tavoitellaan ”syvää yhteyttä luontoon ja toisiin ihmisiin”.
Ilmastokerettiläisyyttä
asiakaslehdessä
Valtamediasta on Suomessa vaikea löytää
artikkeleita, joissa suhtaudutaan kriittisesti oppiin ihmisen
aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Lomalla käteeni osui energiayhtiö
Katternön asiakaslehti, joka on luettavissa pdf-muodossa täältä.
Lehdessä ei ole ainoastaan yhtä vaan
useita vallitsevaan ilmasto-oppiin kriittisesti suhtautuvia
artikkeleita. Näistä kannattaa mielestäni lukea ainakin kahden
teollisuusmiehen Per-Olof Erikssonin ja Stig Gustavsonin mielipiteitä
energiapolitiikasta ja erityisesti sen vihreästä ulottuvuudesta.
Toinen mielenkiintoinen artikkeli
käsittelee Ylen ja Ilmatieteen laitoksen välistä sopimusta,
jossa Yle ja Ilmatieteen laitos sitoutuivat 1.5.2007 alkaen luomaan
edellytyksiä ilmastonmuutoksen seurannalle vuosien 2007 ja 2010
välisenä aikana.
Sopimus nousi esille Ylen oman
MOT-ohjelman ansioista ja asetettiin esille internetissä sen
jälkeen, kun Ilmatieteen laitos oli kieltäytynyt vastaamasta
MOT-ohjelman esittämiin kriittisiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta.
Katternön jutussa siteerattiin Ole
Norrbackia, jonka mielestä sopimus on ristiriidassa asiallisuudesta
ja puolueettomuudesta annettujen yhtiön ohjelmasääntöjen kanssa.
Lisäksi juttu arvosteli Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri
Taalasta, joka toimii valtion virkamiehenä, edustaa IPCC:tä
Suomessa ja toimii lisäksi ympäristöaktivismia edustavan WWF:n
hallituksessa.
Yle ei ole ainoa julkisen palvelun
yhtiö, joka on luopunut puolueettomuudesta ilmastonmuutosasioissa.
Sen esikuva ja isoveli BBC teki samoin. Entisen BBC-toimittaja Peter
Sissonsin mukaan BBC järjesti vuonna 2007 seminaarin, jonka
seurauksena yhtiö päätti, että todistusaineisto ei enää puolla
samanarvoista käsittelyä konsensuksen vastustajille.
Päivi Räsänen
Kesäloma ei jäänyt ilman valtamedian
valehtelun ja vääristelyn seurauksena syntynyttä ajojahtia.
Kohteena oli median vakioinhokki, sisäministeri Päivi Räsänen,
joka joutui median hampaisiin Kansanlähetysseuran vuotuisilla
kansanlähetyspäivillä pitämänsä puheen ansiosta.
Puheessa esitetty moraalinen pohdiskelu
irrotettiin asiayhteydestä ja siitä revittiin otsikoita
viikkotolkulla. Pääkirjoituksissa vaadittiin kiivaasti ministerin
eroa ja väitettiin, että Räsäsen puheet karkottavat väkeä
kirkosta. Itse olin tapahtumien aikaan valtamedian uutisoinnin varassa. Koska Räsäsen lausunnon asiayhteyttä ja oikeata sitaattia oli vaikea löytää, oli helppo päätellä, että kohu oli tekemällä tehty ja tarkoituksena oli myydä lehtiä muutoin hiljaisena kesäaikana.
Räsäs-kohun seurauksena kirkosta
eroavien määrä toki lisääntyi, mutta kysyä sopii, aiheuttiko
eropiikin se, mitä Räsänen oikeasti sanoi, vai se, miten
valtamedia asian toi julki.
Pohjat veti lopulta Moskeija ja
Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola, joka totesi Iltasanomien mukaan:
”Parasta olisi, jos koko puolue
lakkaisi olemasta tai että ainakin sitä johtaisi joku muu kuin
Räsänen tai että hän edes osaisi pitää suunsa kiinni.”
Lisäksi Simola arvosteli
nettikeskustelua, jossa on hänen mukaansa lynkkausmielialan
piirteitä. Todellisuudessa valtamedia käynnisti Räsästä vastaan ajojahdin, johon osa nettikeskustelijoista liittyi.
Monen mielestä Simola itse eikä
niinkään Räsänen aiheuttaa vahinkoa kirkolle, kun hän pyrkii
viemään tilaa konservatiivisilta näkemyksiltä. Valtamedia ja
kirkon sisällä toimivat suvaitsevaiset eivät toki suoraan pyri
tuhoamaan kirkkoa vaan tekemään siitä itsensä kaltaisen
yleishumanistisen toimijan, jossa kirkon perinteiseen sanomaan
uskovat on ajettu marginaaliin.
