Kenialaisen Mannerheim-elokuvan
ympärille rakennettu vastenmielinen mediaspektaakkeli sai minut
kirjoittamaan aiheesta, josta olisin mieluiten pysynyt vaiti.
Tarkastellaan tässä kuitenkin kolmea eri Mannerheim-elokuvaa.
Näistä vain yhdessä tärkein asia on itse elokuva, joka tosin on
vielä tekemättä. Kahdessa muussa on taas kyse tarkoituksellisesta
ärsyttämisestä ja kohun nostattamisesta.
Homo-Marski
Muutama vuosi sitten Katariina
Lillqvistin ohjaama nukkeanimaatio Uralin
perhonen nostatti vähän samantapaisen kohun kuin kenialainen
Marski. Elokuva nostatti kohun, koska siinä esitettiin, että
Marskilla olisi ollut homoseksuaalinen suhde kirgisialaisen
miespalvelijansa kanssa.
On epäselvää, yrittikö ohjaaja
saada homo-Marskin avulla pelkästään julkisuutta elokuvalleen,
joka ilman sitä olisi useimmilta jäänyt näkemättä. Elokuvan
tekijän asenne Mannerheimiin on peräisin vuodelta 1918 ja rintaman
punaiselta puolelta. Mitään tuoretta näkökulmaa kansakunnan
suurmieheen elokuva ei tarjonnut, vaan lähinnä tunkkaisen
vasemmistohenkisen häpäisy-yrityksen, joka tosin unohtui nopeasti.
Lillqvist yritti jälkikäteen esiintyä
sensuurin uhrina kulttuuriväelle lähettämässään avoimessa
kirjeessä. Mannerheimin perinnesäätiö oli kirjeen mukaan
vaatinut elokuvalle esityskieltoa. Tätä Lillqvist kommentoi
seuraavasti:
”Ohjaajana vertaisin tilannetta ja
oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria
fundamentalistisen islamilaisvaltion sensuuriin.”
Lillqvist oli ylpeä työstään ja
omisti sen vuonna 1918 punaisten puolella kaatuneelle isosedälleen.
Tanskan Muhammad-pilakuvakriisistä oli
tuolloin kulunut sen verran vähän aikaa, että Lillqvistin
sensuurihöpinät kalskahtivat ontoilta ja teennäisiltä. Lillqvist
tuskin tekisi elokuvaa islamin profeetta Muhammadin ja tämän
lapsivaimo Aishan välisestä suhteesta. Jos tekisikin, elokuva ei
varmasti saisi tukea julkisista varoista eikä sitä esitettäisi
Ylen kanavilla.
Muslimien herkkien uskonnollisten
tunteiden takia Muhammadista ei ole tehty juurikaan elokuvia.
Tunnetuimmassa islamin syntyä kuvaavassa elokuvassa The
Message ei näytetä profeetan kasvoja. Tästä
hienotunteisuudesta huolimatta elokuva onnistui provosoimaan
joitakin muslimeja väkivallantekoihin.
Kairossa sijaitseva Al-Azharin
yliopisto oli antanut siunauksen elokuvalle, mutta ohjaaja Moustapha
Akkad sai silti useita tappouhkauksia. Elokuva myös kiellettiin
useissa islamilaisissa maissa. Akkad itse kuoli marraskuussa 2005
Al-Qaedan
terrori-iskuissa Jordanian Ammanissa. Tosin hän itse ei ollut
iskujen pääasiallinen kohde.
Mannerheim-elokuva
Siitä varsinaisesta
Mannerheim-elokuvasta
oli tarkoitus tehdä Hollywood-tyylinen spektaakkeli, jonka ohjaajana
olisi ollut Renny Harlin. Elokuvahanke oli jo kaatua vuoden 2009
alkupuolella, ja verottaja haki saman vuoden joulukuussa
tuotantoyhtiö Liberty Productionsia konkurssiin.
Elokuvalle saatiin kuitenkin hankittua
sen verran uutta rahoitusta, että hanketta ei haudattu kokonaan.
Toukokuussa 2011 ohjaaja Harlin vetäytyi hankkeesta, jolloin hänen
tilalleen nimitettiin Dome Karukoski. Elokuvan budjettia rukattiin
alaspäin ja se on ilmeisesti jossain vaiheessa tarkoitus tehdä.
Viime aikoina asiasta ei ole kuitenkaan paljon uutisoitu. On epäselvää, toteutuuko hanke koskaan.
Yle ehti ensin
Ensin Iltalehden pikku-uutisessa
kerrottiin, että Yle on tekemässä elokuvaa Mannerheimista.
Seuraava
uutinen hätkähdytti jo enemmän, sillä siinä kerrottiin
pääosan esittäjän olevan tummaihoinen.
Paljastuksia tuli lisää. Elokuvan
käsikirjoitus oli kenialaisen
työryhmän käsialaa. Trailerikin
julkistettiin.
Tässä vaiheessa tuli selväksi, että
itse elokuva ei ollut se tärkein asia vaan sen nostattama mediakohu.
Kuten homo-Marskin ohjaaja Lillqvist, kenialaisen Mannerheimin
tuottaja Erkko Lyytinen esiintyy uhrina ilmeisen kevyin perustein:
”En ymmärrä tätä hommafoorumien
reaktiota, vihareaktiota. Tässä pitää nostaa [tuotantotiimin]
turvallisuustasoa yllättäen. Mannerheim on näköjään yhä
jossakin määrin tabu.”
Lyytinen kommentoi myös kysymystä
pääosan esittäjän ihonväristä:
”On yllättävää, että se
[kenialainen päänäyttelijä] on tullut keskustelunaiheeksi.
Minulle on ollut epärelevanttia, minkä näköinen ihminen on.
Pääasia on ollut katsoa myyttistä sankaria ihmisenä.”
Lyytinen joko on tyhmä tai hän
esittää sellaista. Pelkästään se, että Mannerheim-elokuva
annetaan kenialaisten tehtäväksi, kertoo halusta nostattaa kohua ja
päästä lehtien sivuille. On myös vaikea ymmärtää, miten
kenialainen tuotantotiimi pystyisi mitenkään samaistumaan
Mannerheimiin, josta he ennen elokuvaprojektia tuskin olivat kuulleet
sanaakaan.
Toisin kuin vanhakantaisesta
kommunistisesta näkökulmasta elokuvansa tehnyt Lillqvist Lyytinen
on suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden asialla. Lyytinen kertoo
suomenmarsalkka.fi -sivustolla, miksi
elokuva tehtiin:
”Rohkea elokuva sai alkunsa
päähenkilön oman elämänasenteen innoittamana: uskon, että
Mannerheimille isänmaallisuus ei ollut pelokasta suhtautumista
vieraisiin kulttuureihin ja vaikutteisiin; hänhän itse oli monien
eri kulttuurien tutkija ja tuntija. Hän myös eli elämänsä
monikulttuurisessa maailmassa, löytäen ystäviä ja liittolaisia
isänmaan edun nimissä. Me emme nykyäänkään ole saareke tai
metsätupa, joka voi välttyä ulkopuolisilta vaikutuksilta.”
Enempää ei oikeastaan tarvitse
tietääkään. Yle toteuttaa toiminta-ajatuksensa mukaista tehtävää
eli edistää monikulttuuria. Lyytinen taas on moderni
vasemmistoliberaali puhtaimmillaan.
Rinnastus Jyllands Postenin
julkaisemiin Muhammad-pilakuviin on jo tehty. Vihreä nainen Emma
Kari kirjoitti
City-lehden blogissaan:
”Samalla kun vaadimme venäläisiä
ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden
nimissä, emme itse kykene samaan. Taiteen on tarkoitus murtaa tabuja
ja asettaa meidät pohtimaan omaa tekopyhyyttämme. Vapaassa
yhteiskunnassa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, elävää tai
kuollutta, jonka käsittely on taiteessa kielletty.”
Useimmat arvostelijat ovat
närkästyneitä siitä, että heidän on tv-luvan maksajina pakko
maksaa kenialaisesta Mannerheimista, vaikka he eivät haluaisi
osallistua sen kustannuksiin. Itse elokuva ei niinkään kiinnosta,
ja tuottaja Lyytisen puheet lähinnä haukotuttavat, koska ne ovat
niin klisheistä ja poliittisesti korrektia huttua.
Tuskin kukaan haluaa tai on koskaan
halunnut kieltää muslimeja loukkaantumasta Jyllands Postenin
Muhammad-pilakuvista. Sen sijaan ihmisten tappaminen ja terrori-iskut
pilakuvien takia tuomittiin kuten myös yritykset rajoittaa
länsimaista sananvapautta estämällä islamin arvostelu.
Muhammad-pilakuvat synnyttivät ihan oikeata keskustelua
sananvapaudesta, ja silloin nähtiin, ketkä kannattavat sitä ja
ketkä taas haluvat sensuuria. Suomen Sisu julkaisi pilakuvat
sivuillaan, ja tapahtuneesta käynnistyi syyteharkinta. Tuolloin
Suomen valtio ja suuri osa suomalaisesta valtamediasta sekä vasemmistosta kannattivat
sensuuria ja moittivat tanskalaisia muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta.
Emma Karin kirjoituksessa kehotetaan
katsomaan elokuva ennen sen tuomitsemista. Tähän vastaan, että
katson elokuvaa koko ajan eli sitä mediaspektaakkelia, jonka
Lyytinen ja Yleisradio ovat luoneet. Kenialainen Mannerheim-filmi on
sen rinnalla tylsä ja yhdentekevä.
Lyytisen taideprojekti ei ole erityisen
omaperäinen ja sen kulku on helposti ennustettavissa. Samat asiat,
jotka nähtiin homo-Marskin aiheuttaman kohun yhteydessä nähdään
uudelleen, tosin vähän vesitettynä versiona. Pääosissa olevat
tuottaja Lyytinen ja suomalainen valtamedia näyttelevät roolinsa
rutiinilla, ilman omaperäistä tulkintaa. Kenialainen Mannerheim on
väsähtänyt vasemmistolainen provokaatio, joka ei olisi mitään
ilman hyvin käsikirjoitettua mediakohua.
20 kommenttia:
Ihan kohdalleen. Leffa pyörii jo, ja se varsinainen elokuva on sitten leffan lopputekstit, joita harva jaksaa katsella.
Rehellisesti sanottuna, on tuo ajatus mustasta marskista naurattanut useaan otteeseen. Edes tuo muutaman sadan tuhannen budjetti ei niin vituta, kun minusta on hyvä että valtiollinen instanssi sallii myös toisinajattelua. Se mikä vituttaa on median uskottelu, että kyseessä ei olisi provokaatio ja pyrkimys ärsyttää.
Pari kommenttia Vasaran tekstiin:
1) Miksi Mannerheimin esittäminen homoseksuaalina Lillqvistin teoksessa oli mielestäsi häpäisy-yritys? Siksikö, että mielestäsi homoseksuaalisuus sinänsä on iljettävää? (Minun mielestäni ei.) Vai siksikö, että se olisi ”avioliiton ulkopuolinen suhde”? Olisihan voitu tehdä sellainenkin käsikirjoitus, jossa Mannerheimillä olisi ollut jokin rakastajatar, siis nainen, niinikään avioliiton ulkopuolisena suhteena. Olisiko tämä ollut muka parempi ja miksi? Varmasti jollain merkkihenkilöllä jossain filmissä on ollut joku salarakas.
2) Mikä tekee Lyytisen kenialais-Mannerheimista vasemmistolaisen provokaation? Tämä ei minulle aukea. Vai onko niin, että kaikki, josta Vasarahammer ei pidä, tai jota hän pitää isänmaanvastaisena, hän luokittelee vasemmistolaiseksi?
Sitten oma mielipiteeni itse kohusta:
Mielestäni olisi paras, jos jokaisesta historian suurmiehestä tehtäisiin ainakin yksi mahdollisimman todentuntuinen elokuva, jossa päähenkilö olisi ulkonäöltään lähellä oikeaa (ihonväri ja muutkin seikat) ja jossa hän ja muutkin puhuisivat realistista kieltä (olkoon vaikka mongoliaa). Sitten saadaan minun puolestani tehdä vaikka millaisia muita versioita, joissa käytetään enemmän taiteellista vapautta.
Tämän vuoksi olen toki aika hämmästynyt, miksi juuri tällainen kenialaisversio on se, joka saa valtion (YLEn) rahoitusta, mutta se Harlinin/Karukosken/Selinin/kenenlie realistisempi projekti ei. Ehkä tämä selittyy juuri sillä, että ”YLEn tehtävänä on toteuttaa multikulttuurisuutta”, ”kiihkoisänmaalliset tehkööt omat elokuvansa” mikä ei siis ole minun asenteeni. Helpompi olisi ollut ymmärtää toisin päin, johtuen Mannerheimin roolista historiassamme.
Mutta kenialaisversiossa sinänsä ja siinä, että päähenkilökin on kenialainen, ei ole mitään tuomittavaa. Taiteellista vapautta käytetään siinä missä muuallakin.
Provokaatiohan tämä toki oli, se on mielestäni 100 % varmaa, mutta sehän on muutenkin taiteen tehtävä, keskustelun ja kyseenalaistusten käynnistäminen mieluummin kuin paatoksellinen kuvien kumartaminen. Siinä mielessä elokuva lienee täyttänyt tehtävänsä jo nyt.
Eikä ole muutenkaan rikos vetää ketään merkkihenkilöä ”maan päälle”. Nostan hattua Muhammed-pilakuville, oikein tehty. (Muistutukseksi: olen Vihreiden jäsen.) Samalla tavalla Mannerheimiakin on oikeus olla käsittelemättä pyhimyksenä. Ei hän yksin Suomea pelastanut, sen tekivät sotilaat. Mannerheim oli suuri sankari yhdessä sodassa ja kyseenalainen edellisessä (1918). Kronologisesti toisin päin oli Ranskan marsalkka Pétainillä: suuri sankari 1914-1918 ja kyseenalainen diktaattori ja natsi-Saksan myötäilijä Vichyssä.
Mutta: Jos elokuva mahdollisesti ei ole edes ”huonolla maulla” tehty vaan ihan asiallinen käsikirjoitukseltaan, niin se ei häpäise yhtään ketään, ei edes tekijäänsä.
Minulla on vielä haetumpikin teoria: Lyytinen ja realistisen elokuvaprojektin tekijät ovat kavereita. Lyytinen on jollain konstilla varmistanut itselleen valtion apurahoja, ja päätti käyttää ne tällaiseen Mannerheim-elokuvaan. Nyt tämän laskelmoidun kohun myötä paine kasvaa YLEä kohtaan antaa rahoitusta myös sille realistisemmalle elokuvalle, joten eiköhän sekin järjesty ajan myötä verovaroista.
Ei musta Marski edusta mitään toisinajattelua vaan virallisen (monikulttuuri-)ideologian pönkittämistä. Tämä käy ilmi Lyytisen kommenteista.
"Miksi Mannerheimin esittäminen homoseksuaalina Lillqvistin teoksessa oli mielestäsi häpäisy-yritys?"
Siksi koska suvaitsevaiset tekevät niin silloin, kun he haluavat mollata kansallisia ikoneja. Näin siis, vaikka he ovat suvaitsevaisia.
"Mikä tekee Lyytisen kenialais-Mannerheimista vasemmistolaisen provokaation"
Katso kirjoituksestani Lyytisen sitaatti. Teos on oikeastaan ihan suoraan suunnattu Perussuomalaisia vastaan ja tehty jytkyn jälkimainingeissa.
SV: "Mikä tekee Lyytisen kenialais-Mannerheimista vasemmistolaisen provokaation"
VH: "Katso kirjoituksestani Lyytisen sitaatti. Teos on oikeastaan ihan suoraan suunnattu Perussuomalaisia vastaan ja tehty jytkyn jälkimainingeissa.
Luin Lyytisen sitaatit vielä kerran läpi. En vieläkään näe niissä mitään vasemmistolaista.
Monikulttuurisuus ei ole vasemmistolainen ideologia, kyllä se on lähes koko kansan paitsi perussuomalaisten. Ja perussuomalaisten vastustaminen ei ole myöskään "vasemmistolaista", koska perussuomalaisia vastustavat oikeistolaisetkin. Onpahan perussuomalaiset jossain luokiteltu vasemmistolaiseksi puolueeksi.
Vasemmistolaisuus tarkoittaa valtion suurempaa kontrollia talouselämästä ja korkeampia veroja, oikeistolaisuus päinvastaista. Kaikki muu on jälkeenpäin sattumalta jompaan kumpaan leiriin leimattua. Tässä on sisäpoliittisesti kyse korkeintaan elokuvarahojen jakamisesta.
Joten selitä, mikä tässä on niin vasemmistolaista.
Monikulttuurisuus ei ole vasemmistolainen ideologia
Positiivinen diskriminaatio on rotuajattelun ydin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin mustia haluttiin auttaa rekisteröitymään äänestäjiksi, kouluttautumaan jne. Nyt monikulttuurisuus kattaa paljon laajemman politiikan, joka tähtää etuuksien jakoon sillä perusteella, että jotain ihmisryhmää sorretaan.
Feministit, latinot, homot ja muut vastaavat valtakulttuurin ulkopuolelle eristäytyneet ryhmittymät vaativat erityiskohtelua. Mustien lisäksi ryhmien määrä on kasvanut niin suureksi, että piti keksiä uusi nimitys - monikulttuurisuus.
Mustien orjuuden jälkeinen erityiskohtelu Amerikassa perustui sekin kuitenkin syntyperään eli rotuun. Positiivisesta diskriminaatiosta uhkasi tulla samanlainen rasistinen hetteikkö kuin progressiivisten aiemmistakin rotuopeista malthusista eugeniikan ja arjalaisuuden kautta ruotsalaiseen pakkosterilointiin. Monikulttuurisuus on paljon neutraalimpi nimitys kuin sen todellinen luonne rodullisen, uskonnollisen, etnisen tai seksuaalisen suuntauksen perusteena pidettävä yksilön vajavaisuus. Minusta ainakin mustien, homojen ja muiden etuoikeuksia huutavien ryhmien jäsenten kannattaisi pohtia, heikentävätkö heidän synnynnäiset ominaisuutensa heitä todella niin paljon, että he eivät menesty valkoisten heteroiden kanssa ilman tasoitusta.
Jos näin on, kuten edistykselliset antavat ymmärtää, niin kai sen voi myöntää ääneen?
Lillqvist yritti jälkikäteen esiintyä sensuurin uhrina kulttuuriväelle lähettämässään avoimessa kirjeessä. Mannerheimin perinnesäätiö oli kirjeen mukaan vaatinut elokuvalle esityskieltoa. Tätä Lillqvist kommentoi seuraavasti:
”Ohjaajana vertaisin tilannetta ja oikeistovallan pönäkän perinnelinnakkeen diktatuuria fundamentalistisen islamilaisvaltion sensuuriin.”
Perinnesäätiö ei vaatinut tai toivonut esityskieltoa tai sensuuria. Lillqvist keksi tämän omasta päästään. Ja vaikka olisi vaatinutkin, niin sillä ei olisi ollut Suomessa mitään vaikutusta mihinkään. Lillqvistin rinnastus ei toimi muuten kuin kurkistuksena hänen sisäiseen maailmaansa.
Sinivihreä
1) Miksi Mannerheimin esittäminen homoseksuaalina Lillqvistin teoksessa oli mielestäsi häpäisy-yritys? Siksikö, että mielestäsi homoseksuaalisuus sinänsä on iljettävää?
Jos tuosta nyt on oikeasti mitään epäselvyyttä muutenkaan, mutta Lillqvistin teos on häpäisy-yritys siksikin, että ohjaaja Lillqvist itse totesi sen olevan jatkoa pispalalaiselle Mannerheimin pilkkaamisperinteelle, jossa Mannerheim esitetään korsettiin pukeutuvana homona. Homous/feminiinisyys on pilkkaajien mielestä iljettävää ja pilkan kohdetta alentavaa. Mannerheimin homopilkan taustalla on sadan vuoden takaa peritty katkeruus ja viha.
Sinivihreä
2) Mikä tekee Lyytisen kenialais-Mannerheimista vasemmistolaisen provokaation? Tämä ei minulle aukea. Vai onko niin, että kaikki, josta Vasarahammer ei pidä, tai jota hän pitää isänmaanvastaisena, hän luokittelee vasemmistolaiseksi?
Minustakaan vasemmistolaisuus ei ole tarpeeksi täsmällinen ilmaisu kuvaamaan taustalla olevaa ajattelua. Lyytisen elokuva ja sen musta Mannerheim ovat suoraa jatkoa Vihreiden (perussuomalaisten vastavedoksi suunnitellun) eduskuntavaalikampanjan vihreälle, kastroidulle Suomen leijonalle, jonka piti olla alku suomalaisuuden symbolien uudelleenmäärittämiselle historian käännekohdassa, jossa Suomea uhkaavat sisäänpäin käpertyminen ja ahdasmielisyys. Lyytisen blogin mukaan elokuvahankkeella on samanlaiset tavoitteet samoista syistä, ja hän onkin kertonut ajatuksen elokuvaan syntyneen juuri jytkyn jälkimainingeissa.
Tämä musta-Mannerheim on mennyt minulta täysin ohitse. Musta-Mannerheim on historian vääristelyä toisin kuin homo-Mannerheim, joka on silkkaa faktaa.
Mannerheim pitäisi elokuvassa esittää mahdollisimman totuudenmukaisesti, eli ruotsinkielisenä, joka puhui todella huonoa suomea, aatelisena, kenties homona, keisarinsa pettäjänä ja ennen kaikkea suomalaisten teurastajana.
Kumis:"Kaukana ovat ne ajat, jolloin mustia haluttiin auttaa rekisteröitymään äänestäjiksi, kouluttautumaan jne. Nyt monikulttuurisuus kattaa paljon laajemman politiikan, joka tähtää etuuksien jakoon sillä perusteella, että jotain ihmisryhmää sorretaan."
Yhdysvallat ei ole Suomi. Eikä sieltä esimerkkejä tule kaivaa. Totuus kuitenkin on, että vielä 60-70-luvuilla USA:ssa mustilla ei ollut täysiä kansalaisoikeuksia. Ja tämä maa esiintyi vapauden ja demokratian tyyssijana.
Onko tuo E Lyytinen sukua sille Hesarin kylddyyri Jaakko Lyytiselle, joka siunasi tämän ns. elokuvan ja kehui sitten, miten tällaisille taiderevityksillä karistetaan "tunkkainen isänmaallisuus" ja kyseenalaistetaan tämä kivettynyt myytti CGM:tä??
Toivottavasti ei. Sillä Nepotismi ynnä monikultturismi yhdistettynä mediamonopoliin on jotenkin äärimmäisen kafkamaista ja suorastaan pelottavaa.
Omasta mielestäni tämä CGM-elokuva tai siis oikeastaan videopätkä rinnastuu vahvasti upeaan ja suureen kirjaan nimeltä Pääministerin morsian. Kyseisen kirjan suurin hetki oli silloin, kun kirjan kannet (!!) julkaistiin. Ja SEHÄN oli todella suuri mediatapaus.
Kirjan ainoa sisältö ja anti taisikin olla näissä suuren kohun aiheuttaneissa kansissa. Neekeri-Marski (anteeksi!) elokuvan kohtalo lienee samanlainen. Olemme jo itse asiassa nähneet elokuvan.
Koko juttu on omasta mielestäni ihan samantekevä. Samaa monikylddyrismi-propagandaa olemme saaneet niskaamme jo vuosien ajan. Harmittaa vain esimerkiksi veteraanien ja vanhempien ihmisten puolesta. Kyseinen porukka taisteli Suomelle itsenäisyyden ja puolusti myös vahvasti omia arvojaan. Melko masentavaa on varmaan huomata se, millä innolla nykyinen media- ja taidepoppoo kusee kyseisille arvoille.
Mutta sellaista elämä on. Ja se jatkuu....
On mielestäni menty hieman liian pitkälle tuossa ns. etäännyttämisessä, kun se on otettu käyttöön noin konkreettisesti. Mitähän siitä tulee? Eksploitaatio? Sotilasfarssi? Kioskielokuva?
Tässä olisi selventävä selitys koko Mannerheim-elokuva-asiasta:
http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/mannerheim-neekerina/1235944
Eli ei tämän ole ollut tarkoituskaan olla SE Mannerheim-elokuva. Tämä on vain tosi-tv-kokeilu kenialaisvoimin, jossa he joutuvat käsittelemään henkilöä, josta he eivät aikaisemmin ole kuulleetkaan. Kyllä se ”todentuntuisempi” Mannerheim-elokuva vielä nähdään tulevaisuudessa.
Miksi juuri tässä tapauksessa tuli tällainen kohu, kun ketään ei ole pilkattu? Ei kai ole niin, että ”konservatiivien mielestä” valkoinen brittiläinen Mannerheimiä näyttelevä olisi sopivampi kuin tämä kenialainen, ja mistä syystä? Onko niin, että suomalainen esim. Vesa-Matti Loiri olisi sopivampi, koska hän on ”oikearotuinen” ja suomalainenkin, vaikka hän ei ole ollenkaan Mannerheimin näköinen ja on aikaisemmin esittänyt ties mitä huumorihahmoja, kuten rikkinäisessä aluspaidassa toikkaroivaa pelleä?
Mielestäni ainoastaan sellaisia hahmoja, joiden toiminnalle ihonvärillä on ollut jokin olennainen merkitys (kuten esim. Martin Luther King ja Hitler tai jokin rotusortopoliitikko), ei sovi ”muunrotuisen” esittää, koska se vesittää tarinan. Mutta jos teemana on esim. sota, ihmissuhteet tms., niin ihonvärillä ei ole niin suurta väliä. (Olipa Heathcliffkin Humiseva harju –elokuvassa mustaihoinen mies, vaikkei niin ollut alkuperäisessä kirjassa. Hyvä elokuva.)
Toki mielestäni jostain historian suurhenkilöstä pitäisi tehdä ensiksi sellainen nimikkoelokuva, jossa päähenkilö on todentuntuinen ulkonäköä myöten. Mielellään myös käytettyä kieltä myöten, eikä niin että natsit tai mongolit tai ketkä vaan puhuvat englantia. Mutta sen jälkeen kun sellainen on olemassa, saa minusta ihan vapaasti tehdä kokeilevampia, erkaannuttavia versioita. Ei mielellään ”pilkkaavia” tässä tapauksessa, mutta eihän se ole pilkkaa, että häntä esittää musta mies, eihän?
Järkevä suomalainen ei loukkaantuisi tästä elokuvasta, vaan pysähtyisi suhteuttamaan asioita kuten minä tuossa yllä.
Ei kai ole niin, että ”konservatiivien mielestä” valkoinen brittiläinen Mannerheimiä näyttelevä olisi sopivampi kuin tämä kenialainen, ja mistä syystä?
Kai se riippuu minkälaista elokuvaa tehdään. Jos se on fiktiivinen, niin sittenhän vaikka Roger Rabbit sopii näyttelemään Marskia. En tosin tiedä, mitä järkeä Marskista on tehdä fiktiivistä elokuvaa, kun hänen merkityksensä (saavutuksensa) ovat faktisia, konkreettisia.
Muutenkin väitteesi siitä, että esimerkiksi Mandelan tai Hitlerin näyttelijän olisi oltava oikean värinen, on kestämätön. Minusta ainakin juuri heidän tapauksessaan väärä väri alleviivaisi heidän toimintaansa tavalla, johon sanoilla ei pystytä. On hyvin rasistista väittää, että rodulla olisi merkitystä, mutta rasismihan onkin vasemman laidan kantava piirre.
Muutenkin väitteesi siitä, että esimerkiksi Mandelan tai Hitlerin näyttelijän olisi oltava oikean värinen, on kestämätön. Minusta ainakin juuri heidän tapauksessaan väärä väri alleviivaisi heidän toimintaansa tavalla, johon sanoilla ei pystytä. On hyvin rasistista väittää, että rodulla olisi merkitystä, mutta rasismihan onkin vasemman laidan kantava piirre.
Täsmennetään sitten tällä tavalla: Martin Luther Kingin, Mandelan, Hitlerin ym. tarinan pointti oli esim. se, että he olivat "oman rotunsa puolella" tekemisissään. Täten minun puolestani olisi ihan ok myös sellainen elokuva, jossa näistä jokin olisi "erirotuinen" kuin mitä oli, mutta tällöin olisi tarinan järkevyyden kannalta kaikkien muidenkin oltava erirotuisia kuin olivat, silloin tarinan järki säilyy.
Eli musta Hitler joka kaasuttaa valkoisia, tällainen elokuva on ok. Valkoinen Mandela joka taistelee sorretun valkoisen vähemmistön oikeuksien puolesta, tällainen elokuva on ok. Tätä varmaan tarkoitit, Kumitonttu?
Hauska sinänsä todeta, että on ainakin yksi "konservatiivi", joka hyväksyy näyttelijöiden "erirotuisuuden". Eikö niin, Kumitonttu? :) Toivottavasti minäkin onnistuin yllä mainitulla täsmennyksellä todistamaan, että en ole rasisti.
tällöin olisi tarinan järkevyyden kannalta kaikkien muidenkin oltava erirotuisia kuin olivat, silloin tarinan järki säilyy.
Tässä koko kohusta on kyse - tarinassa ei ole järkeä. Mannerheimista ei muutenkaan ole kauheasti järkeä tehdä fiktiivistä elokuvaa, mutta jos se tehdään afrikkalaiseen tarinankerronnan tyyliin, niin eihän Mannerheimilla ole tuotannossa muuta kuin huomioarvoa. Yhtä hyvin elokuva voisi kertoa Aleksis Kivestä, Ahti Karjalaisesta tai Antti Rokasta.
Eli musta Hitler joka kaasuttaa valkoisia, tällainen elokuva on ok. Valkoinen Mandela joka taistelee sorretun valkoisen vähemmistön oikeuksien puolesta, tällainen elokuva on ok. Tätä varmaan tarkoitit, Kumitonttu?
että en ole rasisti
En minä sinua rasistina pitänytkään. Mutta se on kyllä huomautettava, että tasa-arvoon nojaava poliittinen korrektius on rasismista juurensa saava ideologia, vaikka te ette sitä itse oikein halua tunnustaa. Se ei tee teidän haihattelustanne rasismia tai edes pahantahtoisuutta vaan yksinkertaisesti sen edustama henkinen laiskuus vain ihmetyttää.
VH: "Tuskin kukaan haluaa tai on koskaan halunnut kieltää muslimeja loukkaantumasta Jyllands Postenin Muhammad-pilakuvista. Sen sijaan ihmisten tappaminen ja terrori-iskut pilakuvien takia tuomittiin"
Juuri näin! Minä olen sen verran älyllisesti rajoittunut, etten ymmärrä, miten vaikea tätä on ymmärtää.
Minulle on ihan sama, vaikka joku tekisi homopornoelokuvan, jossa musta Mannerheim jyystäisi mustaa Rytiä, kunhan tekee sen yksityisrahoitteisesti. On aivan sama, olisiko tuo provkatiivista taidetta vaiko puhdasta faktaa, mutta jos moiselle projektille riittää maksavia katsojia, niin siitä vaan.
Toivottavasti YLE nyt vastapainoksi tosiaan tekee Nelson Mandelasta elokuvan, jossa pääosaa
esittää Matti Nykänen (tai joku vastaava). Siinä olisi oikeasti monikulttuuria ja samalla kuitenkin suomalaisuutta.
Mutta se on kyllä huomautettava, että tasa-arvoon nojaava poliittinen korrektius on rasismista juurensa saava ideologia, vaikka te ette sitä itse oikein halua tunnustaa. Se ei tee teidän haihattelustanne rasismia tai edes pahantahtoisuutta vaan yksinkertaisesti sen edustama henkinen laiskuus vain ihmetyttää.
Älä Kumitonttu niputa minua "heihin", keitä mahtanet tarkoittaakaan. Minä olen ensimmäinen ihminen joka vastustaa turhia ja huonoilta näyttäviä kaksoisstandardeja ja olen tehnyt niiden suhteen valituksiakin enemmän kuin osaat arvata.
Joudut silti tunnustamaan, että jotkin kaksoisstandardit ovat tarpeellisiakin. Esimerkiksi kehitysmaissa saattaa olla kaksi- tai useampihintajärjestelmä esim. turismikohteiden lipuissa. Halvinta oman maan kansalaisille ja kalleinta (rikkaiksi oletetuille, siis kaikille) teollisuusmaalaisille. Muussa tapauksessa, kalliilla lipuilla joko kukaan oma kansalainen ei pääsisi, tai kaikille halvilla lipuilla kohde tekisi tappiota.
Julkisten virkojen "positiivisessa syrjinnässä", joka ei minua myöskään miellytä, luulen että pointti ole se ajatus että kun yksityinen sektori kuitenkin syrjii ulkomaalaisempia ihmisiä, niin tilannetta tasapainotetaan julkisella sektorilla.
Mutta retoriikan tasolla mielestäni ei pitäisi olla kaksoisstandardeja, vaan kaikkien rikoksia ja urotekoja kohdeltaisiin samoin.
Nyt voisi oikeastaan lopettaa pillityksen tästä rahoituksestakin. Kenialaisprojektissa kyse on YLEn omasa tuotannosta jolle ei varmaan ole haettu elokuvasäätiöltä tukea eikä sitä olisi saatukaan. Päätuote tosiaan on se dokumentti tekemisestä, eikä itse elokuva ja siksi elokuvan tuotantokustannukset ovat alhaiset.
Harlinin (tai muiden hänen jälkeensä) vakavamielinen leffa on suomalaisen mittapuun mukaan suurtuotanto, en tiedä onko se saanut tai hakenut tukea Elokuvasäätiöltä mutta se täyttänee kriteerit ja varmaan saisikin tukea, mutta ongelma on siinä että omarahoitus tökkii, ja ehkä jokin muukin. Turha tästäkään syyttää ”kostonhimoista vasemmistolaisuutta”.
Eli vaikka saisikin valtiolta tai säätiöiltä tukea, pitäisi olla se oma rahoituskin ensin kunnossa, muuten tukea ei saa. Tämä lienee ihan normaali sääntö.
Näyttää siltä, että suomalaiset eivät ole kovin innostuneita rahoittamaan suuren budjetin Mannerheim-elokuvaa.
Tämän päätelmän voi tehdä Harlinin ja Selinin ongelmista. He eivät saaneet yksityistä rahoitusta projektilleen tarpeeksi.
Lähetä kommentti