Syyrialaisessa Al-Houlan kaupungissa
murhattiin
kymmeniä lapsia ilmeisesti panssarivaunusta ammutun
kranaattikeskityksen seurauksena. Presidentti Bashar Assadin
hallintoa syytetään tapahtuneesta mutta hallinto kiistää vastuun.
Hyvin harva uskoo kiistämisen vilpittömyyteen.
Tapahtuneesta levisi julkisuuteen
varsin pöyristyttävä
video (ei sovi herkille ihmisille), jolla joukko Allahu akbar
-lausetta toistavia miehiä näyttää kuolleiden lasten ruumiita
videokameralle, ikään kuin nämä olisivat pelkkiä lihanpaloja.
Ehkä miehet vain surevat lasten kuolemaa kulttuurinsa mukaisella
tavalla. Toisaalta silpoutuneiden ruumiiden esittely edustaa sellaista barbarismia,
jonka kanssa haluaisi olla mahdollisimman vähän tekemisissä.
Yhdysvalloissa puolustusvoimien
komentaja, kenraali
Martin Dempsey vihjasi, että julmuudet voivat johtaa
sotilaalliseen välintuloon. Mikäli Yhdysvallat hyökkäisi Syyriaan
tarkoituksenaan syöstä Assadin hallinto vallasta, on mahdollista,
että videolla esiintyneiden henkilöiden edustama ryhmä nousee
valtaan. Itse kukin voi kuvitella, mitä tämän jälkeen tapahtuu
Bashar Assadin hallintoa palvelleille tai Syyrian uskonnollisille
vähemmistöille.
Yhdysvaltojen kannalta Syyrialla on
kuitenkin valtapoliittista merkitystä, koska maa on Iranin
liittolainen. Iranilla on meneillään ydinohjelma, jonka tulosten
leviäminen Syyriaan aiheuttaisi epävakautta ennestään
räjähdysherkällä alueella. Venäjä ja Kiina vastustavat
väliintuloa Syyriassa, mikä tarkoittaa, että YK:n tukea
väliintulolle ei kannata odottaa. Assadin hallinnon järjestämät
verilöylyt tosin voivat muuttaa tilanteen, koska Assadin hallinnon
tukeminen muuttuu poliittisesti aiempaa kalliimmaksi.
Ehkä demokratia auttaisi
Yhdysvaltojen edellinen presidentti
George W. Bush uskoi demokratiaan. Ongelmat ratkeaisivat, jos
muslimit saisivat itse valita johtajansa. Bushin johtaman sotaretken
seurauksena vaalit järjestettiin Irakissa ja Afganistanissa.
Ns. arabikevään seurauksena
autoritaariset hallinnot kumottiin Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä.
Vaalien seurauksena poliittinen islam ja sen tärkein edustaja
Muslimiveljeskunta on vahvistanut asemiaan. On todennäköistä, että
sen edustaja valitaan Egyptin seuraavaksi presidentiksi. Tätä ennen
Muslimiveljeskunta sai Egyptin
parlamenttivaaleissa eniten ääniä mutta ei saanut ehdotonta
enemmistöä. Mediassa kovin hehkutetut Tahrir-aukion
Facebook-vallankumoukselliset jäivät nuolemaan näppejään.
Parlamentti on aloittanut työnsä ja
on mm. pohdiskellut
naisten sallitun avioliittoiän alentamista 14 vuoteen. Toisessa
lakiehdotuksessa ehdotettiin, että aviomies saisi olla
sukupuoliyhteydessä kuolleen vaimonsa ruumiin kanssa ja jättää
näin sille jäähyväiset.
Näyttää todellakin siltä, että
demokraattisesti valitut päättäjät keskittyvät kansalaisten
keskuudessa eniten huolta aiheuttaviin asioihin. Naisten oikeuteen
käydä koulua ja työskennellä ei sentään vielä ole puututtu.
Taksikuskien pedofiilirinki
Britanniassa joukko Rochdalen
kaupungissa työskenteleviä taksinkuljettajia tuomittiin
alaikäisten sukupuolisesta hyväksikäytöstä vankeustuomioihin.
Miehet olivat vuosien 2008 ja 2010 välisenä aikana houkutelleet
nuorimmillaan 13-vuotiaita tyttöjä tarjoamalla näille alkoholia.
Tämän jälkeen miehet olivat sukupuoliyhteydessä heidän kanssaan
ja parittivat heitä Manchesterin seudulla asuville asiakkailleen.
Poliisin arvion mukaan jopa 47 tyttöä
kuului paritusrinkiin, mutta vain viisi uhreista suostui todistamaan.
Lähes kaikki miehet edustivat Britannian pakistanilaisperäistä
väestöä, kun taas uhrit olivat valkoihoisia.
Poliisin mukaan uhreja ei kuitenkaan
valittu näiden vaalean ihonvärin takia vaan siksi, koska he olivat
suojattomia ja saatavilla. Monet tytöistä olivat kotoaan karanneita
tai sosiaaliviranomaisten huostaanottamia ja he saivat miehiltä
haluamaansa huomiota, kunnes heille tarjottiin juotavaa, heidät
raiskattiin ja heitä kuljetettiin pitkin Pohjois-Englantia.
Moni voi ihmetellä, miten
järjestäytynyt paritusrinki voi toimia kahden vuoden ajan ilman,
että poliisi puuttuu asiaan. Entinen Työväenpuolueen
kansanedustaja
Ann Cryer sanoi sen, mitä monet ajattelevat. Viranomaiset eivät
puuttuneet toimintaan, koska he pelkäsivät leimautuvansa
rasisteiksi.
Työväenpuolueen kansanedustaja Martin
Vaz puolestaan maalaili uhkakuvia siitä, kuinka taksinkuljettajien
pakistanilaistaustan korostaminen antaa ammuksia äärioikeistolle.
Hyväntekeväisyysjärjestö Barnardo'sin entinen puheenjohtaja
Martin Narey taas sanoi, että ”aasialaiset” (poliittisesti
korrekti eufenismi pakistanilaiselle) ovat selkeästi yliedustettuina
nähdyn kaltaisissa rikoksissa.
Konservatiiviministeri, paronitar
Sayeed Warsi myönsi, että ”pieni
vähemmistö” pakistanilaismiehistä pitää valkoihoisia tyttöjä
”vapaana riistana”. Warsin ei kuitenkaan tarvitse pelätä
leimautumista rasistiksi, äärioikeistolaiseksi tai islamofobiksi,
koska hän on nainen ja taustaltaan pakistanilainen muslimi. Warsin
lausunto antaa kuitenkin ymmärtää, että uhrien rodulla saattoi
olla merkitystä.
Islamofobiaa
Näillä kuvaamillani irrallisilla
tapahtumilla ei siis ole tekemistä islamin kanssa. Jos väittäisin
näin olevan, syyllistyisin islamofobiaan ja kannattaisin samaa
islaminvastaista ideologiaa kuin Norjan joukkomurhaaja Anders
Breivik.
Norjalainen vastajihadismin ekspertti
Øyvind
Strømmen kirjoitti vajaa vuosi sitten seuraavaa:
”On tärkeää, että viranomaiset ja
tiedustelupalvelut ymmärtävät paremmin, mikä todellisuudessa
yhdistää internetissä toimivien vastajihadistien sanat ja
ajatukset todelliseen väkivaltaan, jota ne ovat inspiroineet.”
On siis jotakin vielä vaarallisempaa
kuin tässä kirjoituksessa kuvatut yksittäistapaukset. Islamia ja
muslimeja ei saa yhdistää muslimien harjoittamaan ja/tai islamin
nimissä harjoitettuun väkivaltaan. Breivik radikalisoitui
Strømmenin mukaan internetissä lukemalla vastajihadistien
ajatuksia.
Strömmen
nimesi Fjordmanin ”vastajihadismin profeetaksi” Verdens Gang
-lehdelle kirjoittamassaan kolumnissa:
”Fjordman on auttanut rakentamaan
terroristien aatemaailmaa. Hän on luonut perustan terrorismin
infrastruktuurille. Peder Jensen Ålesundista on vastajihadismin
Sayyid Qutb. Hän on ideologi, joka työnsi terroristit pimeään ja
vihantäyteiseen maailmaan.”
Strømmen on myös kirjoittanut kirjan,
joka sai myönteiset
arvostelut Norjan yleisradioyhtiö NRK:n nettisivuilla. Itse
sanon kuitenkin, että Strømmen on pelkkä opportunisti, joka vain
käytti hyväkseen hänelle tarjoutuneen tilaisuuden nousta
julkisuuteen. Suomestakin löytyi vajaa vuosi sitten opportunisteja,
mutta heidän menestyksensä on jäänyt rajalliseksi, koska Breivik
ei ollut suomalainen.