Timo Soini ja johtaminen

Viime torstain Iltasanomissa kirjoitettiin, kuinka Timo Soini purki pettymystään Jussi Halla-ahon kirjoitukseen koko Allegro-junavaunun matkustajien kuullen. Otsikolla ”Pettyneen tilitys” Iltasanomat dokumentoi Soinin ripitystä Halla-aholle.

Soinin suhde Perussuomalaiseen puolueeseen on henkilökohtainen, loihan hän sen SMP:n konkurssipesän raunioilta käytännössä tyhjästä. Siksi seuraavan tilityksen voi hyvin ymmärtää:

”Olen tämän puolueen perustajajäsen ja olen ollut 14 vuotta puheenjohtajana, joten tiedän, mitä tämä puolue edustaa ja mitä se ei edusta. Eikä voi syntyä pienintäkään käsitystä, että tällainen kirjoitus on puolueen kanta.”

Tuossa kiteytyy Perussuomalaisen puolueen johtamisongelma yhdessä kappaleessa. Puolueen kanta, joka on käytännössä sama kuin Timo Soinin kanta, muodostuu Pietarin junassa ja kommunikoidaan puolueväelle Iltasanomien sivujen kautta. Sanotaan, että ”joukkoja johdetaan edestä”. Perussuomalaisissa sana edestä tarkoittaa samaa kuin toimittaja Arja Paanasen kirjoittaman artikkelin kautta.

Timo Soini johtaa puoluetta nöyryyttämällä julkisesti yhtä sen näkyvimmistä kansanedustajista. Itse kukin voi päätellä, mitä tällaisella johtamisella saa aikaiseksi. Puolueen kansanedustajat alkavat toistaa Timo Soinin käsityksiä, koska näin voi parhaiten välttää joutumasta puheenjohtajan ”johtamistoimenpiteiden” kohteeksi. Puolueen entinen varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala sanoutui blogissaan näyttävästi irti ”halla-aholaisuudesta”:

”Selvyyden vuoksi sanoudun täysin irti Jussi Halla-ahon keskiviikkoisista kirjoituksista ja tuomitsen ne ja kuten tähänkin asti, sitoudun toisten poliittisten toimijoiden, mukaan lukien Halla-ahon, kannanottoihin vain tapauskohtaisesti.”

Alun perin Saarakkala ilmoitti myös tukevansa rangaistusta Halla-aholle ja olisi kuulemma tukenut myös Soinin ehdottamaa kuukauden jäähyä. Tämän tekstin Saarakkala on kuitenkin poistanut blogistaan.

Kun puoluetta johdetaan Iltasanomien sivuilta, silloin on varminta iritisanoutua epähenkilöksi julistetun ajatuksista. Saarakkala ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ovat ymmärtäneet tämän. Soinin johtamistyylillä puolueeseen ei kasva itsenäisesti ajattelevia ja omillaan toimeen tulevia poliitikkoja vaan perässähiihtäjiä.

Ajattelu kielletty

Timo Vihavainen puolusti ainoana julkisuuden henkilönä Halla-ahon oikeutta ajatella ääneen. Vihavainen voi tehdä näin, koska hän ei ole Perussuomalaisten kansanedustaja. Vihavainen asettaa ensiksi Halla-ahon puheet oikeisiin mittasuhteisiin:

”On aivan turhaa edes todistella, miten absurdia on kieltää historiallisten paralleelien ja ajatuskokeiden julkinen esittäminen, saati niiden esittäminen kaveripiirissä, jossa itse kukin on vapaaehtoisesti mukana. Vetoaminen siihen, että henkilö on vastuullisessa asemassa, kun hänet on kansan äänillä valittu sen edustajaksi ja sen vuoksi sananvapautensa puolesta rajoitettu, ei voi vakuuttaa ketään.”

Median roolista Vihavainen sanoo:

”Näinä poliittisen korrektiuden aikoina sananvapaus ei ole enää korkeassa kurssissa ja toimittajat ovat ensimmäisinä sitä kaventamassa, takaahan tämä hovikelpoisuuden niin sanotuissa älymystöpiireissä.”

Voidaan myös kysyä, onko muokkaako media omalla sensaatiohakuisuudellaan poliitikoista ympäripyöreitä latteuksia suoltavia teflon-ihmisiä, joille puheen ulkoinen olemus on tärkeämpää kuin sisältö.

Vaikka ”kuolleen puun media” onkin taantuva toimiala, se yrittää yhä pitää kynsin hampain kiinni yksinoikeudestaan välittää poliitikkojen lausuntoja tavallisille kansalaisille. Internetin aikana tämä tosin on käynyt aiempaa vaikeammaksi, koska median harjoittaman tahallisen väärinymmärtämisen, vääristelyn ja tiedon pimittämisen voi itse käydä tarkistamassa alkuperäisestä lähteestä.

Halla-ahon tulevaisuus

Halla-aho itse sanoi ottavansa opiksi ja pyrkivänsä siistimään sanomisiaan. Moni pitää tätä hyvänä asiana. Itse ajattelen tästä vähän samalla tavalla kuin perusrehdin oloinen perussuomalainen Hemmo Koskiniemi, kun hän pohdiskelee Halla-ahon vaihtoehtoja:

”Jatkaako omaksumalla avointa vapaata vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa vai tyytyäkö median pakkopaitaan ja perinteiseen kansanedustajan rooliin ja mielikuvaan.”

”Suomalainen politiikka on etääntynyt kansasta ja ilmeisesti sellaisena se halutaan pitääkin.”

Ryhtyykö Halla-aho ympäripyöreitä latteuksia laukovaksi teflon-poliitikoksi vai jatkaako hän mustan huumorin viljelemistä jatkossakin.? Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi antautumista median ja Timo Soinin edessä ja muuttumista ”rammaksi ankaksi”. Minusta hänen kannattaa edelleenkin olla oma itsensä, vaikka se tarkoittaisi, että Soinin puukko täytyy silloin tällöin kaivaa selästä.

Halla-aho on kuitenkin tehnyt toiminnallaan selväksi, että hän ei ole hajottamassa Perussuomalaista puoluetta. Jos puolue joskus hajoaa, sen tekee joku muu, mahdollisesti Timo Soini itse. Perussuomalaiset kestää puolueena hakkaraiset ja halla-ahot mutta ei välttämättä puheenjohtajaa, joka johtaa puoluetta impulsiivisesti ja varjelee mustasukkaisesti omaa 14 vuoden johtajuuttaan.

Soini jatkaa johtamistaan perjantain Helsingin Sanomissa:

”Minä en pidä nimimerkkikirjoittelusta enkä siitä, että puhutaan kahdella kielellä. Kun puheenjohtaja näyttää korttinsa, on muidenkin näytettävä omansa”.

Soini viittasi tällä vaatimukseensa avoimesta äänestyksestä Halla-ahon rangaistuksesta päätettäessä. Ihmettelen vain, kuka Perussuomalaisten kansanedustajista kirjoittaa nimimerkillä. Ihmettelen myös, miten puolueessaan jakamatonta luottamusta nauttiva johtaja voi olla noin pikkumainen ja epävarma omasta asemastaan, kuin mitä HS:n artikkeli antaa ymmärtää. Nimimerkkikirjoittajana sanon omasta puolestani, että en ole Perussuomalaisten jäsen enkä ole puolueen toiminnassa mukana millään tavalla.