Maltillisen muslimin erikoinen kirjoitus

Kun edellisen kerran kommentoin Husein Muhammedin kirjoitusta, huomasin hänen asemoivan itsensä ääripäiden väliin ikään kuin keskitien kulkijaksi. Samalla tavalla hän määrittää uusimmassa HS:n Vieraskynä-palstalla julkaistussa kirjoituksessaan mystisen ”äärioikeiston” ja radikaalit islamistit ääripäiksi ja kehottaa kaikkia ”maltillisia” yhdistämään voimansa heitä vastaan.

Leimakirveitä ja ontuvia rinnastuksia

Husein Muhammed rakentaa olkiukon, kun hän puhuu muslimivastaisesta äärioikeistosta. Hän olisi aivan hyvin voinut nimetä ne tahot, jotka ovat hänen mielestään "muslimivastaisia". "Äärioikeistolla" ja radikaaleilla islamisteilla on yksi merkittävä ero. Vain toinen pyrkii alistamaan muiden uskontojen edustajat islamin vallan alle, kunnes maailmassa ei palvota muita jumalia kuin Allahia.

Husein Muhammed kuulostaa viimeisimmässä kirjoituksessaan islamistilta eli Tariq Ramadanin kaltaiselta käärmekieleltä, joka teeskentelee maltillista mutta todellisuudessa ajaa islamin asiaa. Tästä kertoo se, että hän rinnastaa Euroopan muslimit natsiajan juutalaisiin ja näin uhriuttaa heidät. Mieleen tulee myös kirjan The Islamist kirjoittaja Ed Husayn, joka näkee ongelmia vain islamismissa mutta ei suostu myöntämään, että islamismi kumpuaa islamista ja että Koraanissa ja sunnassa saattaisi olla jotakin ongelmallista.

Todellisuudessa juutalaisvastaisuus on nyky-Euroopassa lisääntynyt muslimien ansiosta. Juutalaiset muuttavat pois Malmön kaltaisista kaupungeista ja pelkäävät ilmaista juutalaista identiteettiään julkisesti.

Islamin vaikutukset eivät myöskään rajoitu Husein Muhammedin mainostamaan terrorismiin. Rikollisuus, eläminen tulonsiirroilla, gettoutuminen ”no go” -alueineen, sananvapauden kaventuminen ja muslimien vaatimukset erityiskohtelusta lisäävät jännitteitä ja epäluuloa muslimiväestöä kohtaan.

Euroopassa Tanskan Muhammad-pilakuvakriisi oli monella tapaa merkittävämpi kuin New Yorkin terrori-iskut. Ensimmäistä kertaa pienessä maakuntalehdessä julkaistut suhteellisen viattomat pilakuvat kohdistivat muslimien silmittömän vihan pieneen Pohjoismaahan. Viesti oli selvä: ”Kunnioita profeettaa tai kuole.” Pilapiirtäjä Kurt Westergaard sai kokea tämän henkilökohtaisesti, kun somalimies hyökkäsi kirveen kanssa Westergaardin kotiin.

Lepyttelyn haaksirikko

Pahinta Tanskan pilakuvakriisissä oli kuitenkin eurooppalaisen median ja eurooppalaisten poliitikkojen lammasmaisuus. Sananvapauden puolustajia löytyi yllättävän vähän, ja aivan liian moni syytti Tanskaa ja tanskalaisia provosoinnista. Muut Pohjoismaat jättivät Tanskan yksin ja toivoivat salaa, että muslimien raivo ei kohdistuisi niihin.

Länsimainen älymystö pyrkii kuvaamaan islamin rauhantahtoisena uskontona ja korostamaan islamin roolia länsimaisen sivistyksen synnyssä. Vaikka tarkoitusperiä voi pitää hyvinä, suvaitsevaisuus on mennyt liian pitkälle, kun kantaväestön pitää hävetä omaa kulttuuriaan ja palvoa vierasta, joka kaiken lisäksi suhtautuu välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti länsimaiseen kulttuuriin.

Eurooppa tarvitsee Husein Muhammedin mukaan länsimaihin asettuvia muslimeja. Vaikka moni haluaisi uskoa tähän, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Muslimit eivät helpota työvoimapulaa, koska he ovat usein huonosti koulutettuja ja heidän työllisyysasteensa on alhainen. Toisen ja kolmannen sukupolven muslimit jättävät myös koulut kesken useammin kuin kantaväestön ja monien muiden siirtolaisryhmien jäsenet. Tämä on nähty niin Saksassa, Ranskassa kuin Britanniassa. Muutama poikkeus ei riitä kumoamaan tilastoista ja kaupungin kaduilta piirtyvää todellisuutta.

Seuraava lause kuulostaa peitellyltä uhkaukselta:

”Euroopan turvallisuuden kannalta on elintärkeää, että välit läheisiin muslimimaihin ja Euroopassa jo asuviin kymmeniin miljooniin muslimeihin pysyvät hyvinä.”

Euroopassa on annettu usein periksi radikaalien muslimien vaatimuksille. Tämä ei kuitenkaan ole lopettanut vaatimuksia vaan periksi antaminen on kasvattanut radikaalien itseluottamusta ja sitä kautta synnyttänyt lisää vaatimuksia. Periksi antamisen tie on kuljettu loppuun ja osoittautunut virheelliseksi valinnaksi.

Islam ottaa sen tilan, joka sille annetaan, eikä sitä voi kesyttää antamalla periksi kaikille vaatimuksille, mitä islamin nimissä kehdataan vaatia. Tämä läksy on vielä eurooppalaisilta oppimatta.

Viimeinen tuhkapostaus

Tuhka lienee jo suurelta osin kadonnut taivaalta eikä uuttakaan ole tulossa, koska islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren jääpeite on kadonnut eikä vuori sylje enää samaa määrää tuhkaa taivaalle kuin aiemmin. Käsittelen tässä postauksessa kuitenkin vielä tuhkakriisin tapahtumia koosteena.

Yhdysvaltojen malli

NPR:n uutisesta käyvät ilmi tärkeimmät erot eurooppalaisen ja amerikkalaisen järjestelmän välillä. Euroopassa ilmatilan hallinnointi on säädetty tiukasti ICAO:n ohjeistuksen mukaisesti ja on kokonaan viranomaisten kontrollissa. Yhdysvalloissa paikallisen ilmailuviranomaisen eli FAA:n tehtävänä on lähinnä varoittaa ja ohjeistaa lentoyhtiöitä, jotka päättävät omasta riskienhallinnastaan itse.

Esimerkkinä käytetään Alaskan Kasatochi-tulivuoren purkausta kesällä 2008. Tällöin tuhkapilvi levisi laajalle alueelle Pohjois-Amerikkaan, Yhdysvalloissa lähinnä maan pohjoisosaan. Yhdysvaltojen ilmailuviranomainen sulki ilmatilan ainoastaan purkautuvan tulivuoren välittömästä läheisyydestä.

Lentoyhtiöt välttivät tuhkapilven muuttamalla reittejään etelämmäksi tai napa-alueille. Tuhkapilveen ei kukaan ehdoin tahdoin halunnut lentää.

Uutisessa kerrotaan myös hieman tilastotietoja tulivuorenpurkausten vaikutuksista lentoliikenteelle. Ilmailun historiasta löytyy kaksi tapausta, joissa moottorit ovat sammuneet niihin kertyneen tuhkan takia (KLM 867 ja British Airwaysin lento 9). Kummassakin tapauksessa moottorit tai osa moottoreista saatiin uudelleen käyntiin ja näin ihmisuhreilta vältyttiin. Tapaukset myös sattuivat purkautuvan tulivuoren välittömässä läheisyydessä.

Lisäksi 80-luvulta lähtien ainakin 15 lentokonetta on vaurioitunut tuhkan vaikutuksesta pohjoisen Tyynen meren reiteillä. Kyseistä merta ympäröivää aluetta kutsutaankin ”tulirenkaaksi” (Ring of Fire) runsaan tuliperäisen aktiivisuuden takia.

Eurooppalaiset saavat NPR:ltä ainakin osittaisen synninpäästön, koska Yhdysvaltojen ilmatilassa väistöliikkeet on helpompi toteuttaa kuin ahtaammassa ja ruuhkaisemmassa Euroopassa.

Brittiviranomaisten selittelyä

Viime lauantaina Britannian ilmailuviranomaisen CAA:n puheenjohtaja Deirdre Hutton puolusti Telegraphissa päätöstä sulkea ilmatila. Artikkelissa Hutton lähinnä selittää asiat itsensä ja edustamansa viranomaisen kannalta parhain päin ja yrittää vakuuttaa, että kuuden päivän seisokin aikana tehtiin kovasti töitä ja keskusteltiin niin muiden EU-maiden viranomaisten, lentokonevalmistajien kuin Yhdysvaltojen FAA:n kanssa.

Hutton väittää, että lentokoneita lähetettiin ilmaan mittaamaan tuhkapilven laajuutta ja pitoisuutta. EU Referendumin Richard North kuitenkin kertoo, että sopivia lentokoneita löytyy Britanniasta kokonaista kaksi kappaletta. Näistä vanhempi ei pysty lentämään riittävän korkealla, jotta sen avulla saisi riittävän luotettavaa kuvaa pilven paksuudesta. Modernimpi kone puolestaan oli maalattavana ja saatiin ilmaan vasta maanantaina, jonka jälkeen voitiin muodostaa luotettava kuva tuhkapeitteen laadusta ja lopulta avata ilmatila.

Lentoyhtiöiden tappioista

Eräät lentoyhtiöt kuten Ryanair ovat ilmoittaneet korvaavansa matkustajille ainoastaan matkalipun hinnan. EU:n liikenneasioista vastaava komissaari Siim Kallas muistutti kuitenkin lentoyhtiöiden huolehtimisvelvoitteesta, joka pätee, vaikka viivästymisen syy ei olisi lentoyhtiön.

Brittiläinen Virgin Atlantic -lentoyhtiö puolestaan korvasi vapaaehtoisesti matkustajille ruoka- ja majoituskulut. Yhtiön omistaja Richard Branson kuitenkin piti lentokieltoa virheellisenä päätöksenä:

”Ensimmäisinä päivinä tuhkaa oli hieman yli 10 kilometrin korkeudessa (35 000 jalkaa) ja koneet olisivat voineet lentää sen alapuolella. Mahdollisuuksia selvitä tuhkasta oli paljon.”

Branson myös väittää, että koneiden moottorit kestävät pahempaakin:

”Todellisuudessa koneiden pitää kestää Afrikan hiekkamyrskyissä. Moottorit on suunniteltu kestämään paljon pahempaa kuin nähty tuhkapilvi.”

Branson myös vaatii Britannian valtiota ja Euroopan Unionia korvaamaan menetykset lentoyhtiöille. Bransonin oma Virgin Atlantic -yhtiö menetti 50 miljoonaa puntaa kuudessa päivässä.

Tuhkakriisi ja siihen liittyvä viranomaisarvostelu ovat myös päässeet valtamediaan. Sunday Telegraphin Christopher Booker vertaa kolumnissaan tuhkakriisiä tapaan, jolla Britanniassa tukahdutettiin suu- ja sorkkatautiepidemiaa vuonna 2001:

”...hallituksemme yritti ratkaista suu- ja sorkkatautiepidemiaa uusien EU-direktiivien pakkopaidassa. Hallitus ei kuunnellut asiantuntijoita, jotka suosittelivat taudin saamista hallintaan rokotuksilla. Kriisin johto annettiin tietokonemallinnustiimille, jolla ei ollut kokemusta eläintaudeista ja joka keksi katastrofaalisen ”ennalta ehkäisevän teurastuksen” politiikan. Tämän tuloksena miljoonia terveitä eläimiä tapettiin turhaan, Britannian maaseudulle aiheutui paljon enemmän vahinkoa kuin olisi pitänyt ja kustannukset nousivat miljardeihin.”

Tietokonemallinnus, EU:n keskitetty sääntely ja uhkaan nähden kohtuuttoman rajut viranomaistoimet yhdistävät näitä kahta kriisiä.

Tuhkakriisin vaikutuksista tavallisten ihmisten elämään on kerrottu paljon tiedotusvälineissä. Lauantaina Mtv3 kertoi, kuinka Metso kuljetti omia työntekijöitään charter-koneella Suomeen. Lähtöhetkellä ei ollut tietoa, pääseekö kone laskeutumaan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ilmeisesti lento kuitenkin pääsi turvallisesti perille.

Edit 26.4.2010: The Mail on Sunday kirjoittaa tuhkakriisistä ja mittauskaluston puutteellisuuksista. Artikkeissa käydään läpi asiat, jotka olen itsekin käsitellyt täällä.

Edit 2: Tässä lisää linkkejä brittimedian uutisiin, jotka kertovat samaa asiaa. Ilmatilan sulkeminen oli täysin tarpeeton toimenpide eikä tuhkapitoisuus pahimmillaankaan ollut kuin noin seitsemäsosa myöhemmin asetetusta 2000 mikrogramman turvarajasta.

Telegraph
Daily Mail
Mirror

Tekniiikka ja Talous kirjoitti viime viikolla Suomen käyttämistä havaintomenetelmistä. Suomalaisten käyttämä lasertutka on kuitenkin tällä hetkellä Etelä-Afrikassa, joten täällä keinot mitata tuhkapitoisuuksia ovat rajalliset. Artikkelissa kerrottu kuumailmapallo ei sekään hyödytä mahdollisen tulevan tuhkakriisin sattuessa mitään, koska sillä ei päästä tarpeeksi korkealle.

Tuhkapilvestä vielä

Tiedän, että tämä aihe ei välttämättä kiinnosta kaikkia lukijoita. Kuitenkin ilmatilan sulkemiseen liittyvät tapahtumat kuvaavat hyvin, miten sekavalla tavalla meitä kaikkia koskevia hallinnollisia päätöksiä tehdään ja miten EU:n sääntely vaikuttaa silloin, kun se on erityisen heikkoa. Loppupeleissä ketään ei saada tapahtuneesta vastuuseen, koska vastuu on hajautettu eli kukaan ei kanna vastuuta.

Maanantain kokous

EU Referendum -blogin kirjoituksessa Richard North yrittää saada selvyyttä tapahtumiin. Maanantaina EU:n liikenneministerit kokoontuivat ja päättivät höllentää lentokiellon kriteerejä. Uusien ohjeiden mukaan tuhkapölyn toleranssirajaksi asetettiin 2000 mikrogrammaa kuutiometrissä.

Normaaliolosuhteissa kuutiometri ilmaa sisältää noin kymmenen mikrogrammaa pienhiukkasia (lähinnä siitepölyä ja bakteereja). Viikonlopun testilennoilla havaittiin maksimissaan 100 mikrogramman pitoisuuksia osassa tuhkapilveä. Uusi raja on siis noin 20 kertaa niin suuri kuin suurin havaittu pitoisuus.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, julkisista lähteistä ei löydy viranomaisohjeistusta havaintojen ja mittausten tekemiseen. Ohjausmalli perustuu tuhkan leviämisennusteeseen, joka laaditaan Britannian Met Officen alaisessa VAAC-laitoksessa.

Malleissa on kuitenkin yksi ongelma. Niiden tuottaman tiedon tarkkuus heikkenee ajan myötä. Northin mukaan ennuste on relevanttia tietoa vain noin 72 tuntia. Tämän jälkeen tarvitaan tueksi mittaustietoa joko maan pinnalla sijaitsevilta asemilta tai ilmatilasta otettavista näytteistä. Northin mukaan EU:n käyttämä ohjeistus perustuu lisäksi ajatukseen, että tulivuorenpurkaus on lyhytkestoinen, jolloin mallin tuottama tieto riittää suhteellisen hyvin. Eyjafjällajökullin jäätikön alla tapahtunut purkaus taas on puskenut tuhkaa ilmaan useita päiviä.

North myös spekuloi, onko mittauskapasiteettia laiminlyöty. Britanniassa käytössä oli vain yksi puutteellisesti varusteltu lentokone. Erikoisvarusteltu BAE-146 -lentokone oli tuhkapilven leviämisen aikana maalattavana. Useat hallitukset olivat leikanneet mittauksiin käytettyjä määrärahoja, koska tulivuorenpurkauksia tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvoin.

Tuhkapilvi ”väistyy”

Viimeisimmässä BBC:n sivuilla julkaistussa leviämiskartassa, joka on tämän kirjoituksen kuvituksena, tuhkapilvi on suurin piirtein entisen kokoinen. Kuvasta löytyy kuitenkin kaksi pientä tummaa aluetta, joilla pienhiukkaspitoisuus ylittää 2000 mikrogramma kuutiometrissä.

Tuhkapilvi peittää siis edelleen suurta osaa Euroopasta, mutta lentoja ollaan silti aloittamassa. Kuva siis kertoo hyvin, miten paljon tuhkapilven aiheuttamaa uhkaa on liioiteltu. On todennäköistä, että esimerkiksi Suomessa ei olisi ollut mitään syytä sulkea ilmatilaa. Pelkästään koneiden moottorien tarkastus- ja huoltovaatimusten kiristäminen olisi riittänyt.

Suomen tilanne

Suomalaisissa uutisissa ei ole näkynyt tietoja tuhkapitoisuuden mittauksista. Eniten kohua herätti tuhkakohun alkuvaiheessa Hornetin moottoreiden keräämä tuhkapöly. Näyttävästä uutisoinnista huolimatta Hornetin moottoreista ei löytynyt merkittäviä vaurioita jatkotutkimuksissa.

Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto suunnittelivat kuumailmapallolentoa, joka olisi yltänyt jopa viiden kilometrin korkeuteen. Ylen Keski-Suomen alueen sivuilta löytyy päivitetty uutinen, jossa kerrotaan:

”Tähänastinen tietämys tuhkapilvestä on perustunut lähinnä vain mallinnuksiin. Ilmatieteen laitos ja Helsingin sekä Itä-Suomen yliopisto pyrkivät nyt täsmentämään tietoja kuumailmapallolennon avulla. Tarkoituksena on tulla viidestä kilometrista suoraan tuhkapilven läpi. Näin varmennetaan pilven leviämismalleja.”

Tutkijat ovat kuitenkin pahasti myöhässä, sillä tuhka on poistumassa Suomen taivaalta ja tulivuorenpurkaus on rauhoittumassa. Tutkimuksen tavoitteista kerrotaan mm. seuraavaa:

”Lennolla tutkitaan mm. pilven tuhkahiukkasten pitoisuutta, kokojakaumaa, valon heijastusta ja valon imeytymistä sekä mahdolliset pisarat. Lisäksi kaasu- ja hiukkasnäytteitä kerätään myöhempiin laboratorioanalyyseihin, joiden perusteella saadaan tietoa hiukkasten muodosta, kemiallisesta koostumuksesta sekä erilaisista kaasumaisista orgaanisista yhdisteistä.”

Tämä antaa aiheen olettaa, että Suomessa ei ole minkäänlaista kapasiteettia mitata tuhkapilven pienhiukkaspitoisuutta. Siksi viranomaisten oli päätöksenteossa pakko luottaa puutteellisiin tietokonemalleihin.

Mtv3:n uutisessa selitetään, että Ilmatieteen laitos ei ole mokannut tuhkaennusteissa. Miksi olisikaan, koska Ilmatieteen laitoksen tuottamien mallien tehtävänä on ainoastaan varmistaa VAAC:n ennusteiden oikeellisuus.

Sanna Pietiläisen kirjoittamassa artikkelissa haastatellaan Trafin viestintäpäällikkö Sari Turkkilaa, joka kiistää Ilmatieteen laitoksen töppäilyt ja kertoo:

”Eurocontrol antoi kaksi päivää sitten uudet kansainväliset toimintaohjeet, joita nyt noudatetaan. Sitä ennen ei ollut virallista toimintamallia ja seurasimme sekä Ilmatieteen laitoksen että VAAC:n ennusteita.”

Uutinen ei kerro, mitä nuo uudet kansainväliset toimintaohjeet ovat. Melko varmasti niissä kerrotaan, että lentokieltoalue määritetään pienhiukkaspitoisuuden mukaan. Näin lähes koko Euroopan ilmatila vapautuu kertaheitolla. Aiempien vuonna 2009 hyväksyttyjen EU:n toimintaohjeiden mukaan ilmatila suljetaan niiltä alueilta, joilla tuhkapilvi tietokonemallien mukaan leijuu. Mittaustuloksia, havaintoja tai riskikartoituksia ei edellytetä.

Myös Ilmatieteen laitoksen valmiuspäällikkö, meteorologi Tapio Tourula saa puheenvuoron, josta paljastuu se, jonka jo tiedämme. Tourula selventää:

”VAAC:ista tulee pelkistettyä kuvaa, ikään kuin on-off -alueita [tuhkapilven suhteen]. Meillä Ilmatieteen laitoksella on tuhkan pitoisuuserot kuvattu tarkemmin. Tulos on toisinaan erinäköinen. Olemme seuranneet eroja, ja nähneet, että pääpiirteissään meidän laskelmiemme antamat tulokset ovat olleet hyvin sopusoinnussa VAAC:n mallin kanssa.”

Tourula ei kerro, mihin pitoisuuden määritys perustuu. Itse olen melko varma, että pitoisuuden arviointi sisältyy tietokonemalliin eikä perustu mittauksiin. Vastuukysymyksistä Tourula sanoo:

”Koko [tuhkakriisin] ajan vastuu on mennyt niin, että VAAC:n ennuste on ensisijainen informaatio, jonka perusteella ratkaisuja tehdään.”

Ilmatieteen laitos ei myöskään tee päätöksiä vaan ainoastaan toimittaa täydentävää tietoa viranomaisille ja Finavialle.

Lopputulos

Lentoyhtiöille koitui tuhkakriisistä yli miljardin euron tappiot. Muun kansantalouden tappioita on vaikea arvioida. Kansantalous tuskin parani, kun työ- ja lomamatkalaisten kotiinpaluu viivästyi päiväkausia.

Tuhkakriisi paljasti räikeimmin EU:n sääntelyn puutteet ja vastuuepäselvyydet. Kun EU:n liikenneministerit vihdoin saatiin koolle, ilmatila avautui nopeasti. Kun liian tiukkaan säännöstöön yhdistyi liiallinen luottamus tietokonemallien tuottamaan puutteelliseen tietoon, ainoa vaihtoehto oli sulkea ilmatila. Suomelta ja muilta EU:n jäsenmailta ei lisäksi löydy mittauskapasiteettia täydentää tietokonemallien tuottamaa tietoa. Riskikartoituksia ei tehty eivätkä viranomaiset keskustelleet ajoissa lentoyhtiöiden ja lentokonevalmistajien kanssa siitä, millainen pienhiukkaspitoisuus olisi lentokoneille turvallinen.

Suomessa erilaiset asiantuntijat esiintyivät pönäkkänä tiedotusvälineissä, jotka keskittyivät Hornetin moottoreihin mutta eivät pohtineet, miksi tällainen hysteria syntyi yhdestä tulivuorenpurkauksesta, jotka kuitenkin ovat Islannissa tavanomaisia. Itsekin olen 2000-luvun puolivälissä istunut kotimaan lennolla, kun lentokone vähensi korkeutta Islannissa purkautuneen tulivuoren tuhkapilven takia.

Sitten tulee vielä rahakysymys. Euroopan Unioni rahoittaa avokätisesti sadoilla miljoonilla euroilla erilaisia ilmastonmuutokseen liittyviä projekteja, joihin eri maiden Ilmatieteen laitokset osallistuvat. Voi olla, että samalla on unohdettu näiden laitosten perustehtävien rahoitus. Näin tuhkakriisistä tuli uusi sikainfluenssa eli kallis ja turha paniikki.

Hätävarjelun liioitteluako?

Minulta jäi kaksi lentomatkaa tekemättä Euroopan laajuisen ilmatilan sulkemisen takia. Kiitän lähinnä onneani, että en ehtinyt lähteä, koska paluumatka olisi saattanut olla pitkä ja vaivalloinen.

Aluksi en paljon pohdiskellut, oliko ilmatilan sulkemiselle oikeasti perusteita vai ei. Sunnuntaina luin EU Referendum -blogista artikkelin ”virtuaalipilvestä”. Ilmatilan sulkemisen perusteena oli tietokonemallin tekemä ennuste tuhkapilven leviämisestä eikä päätös ei siis perustunut mittauksiin tuhkapölyn tiheydestä ilmakehässä.

Viranomaiset toimivat sääntöjen mukaisesti

Tässä vaiheessa olisi helppo syyttää ilmailuviranomaisia hätiköinnistä ja hätävarjelun liioittelusta ja mediassakin alettiin jo miettiä, josko näin olisi. EU Referendumin Richard North kuitenkin jatkoi asian pöyhimistä ja päätyi toteamaan, että viranomaiset toimivat täysin Euroopan yhteisen single sky -ohjelman mukaisesti ja noudattivat tunnontarkasti kansainvälisen ilmailualan järjestö ICAO:n suosituksia, joiden mukaan lentoliikenne on ohjattava tuhkapilven peittämän alueen ulkopuolelle.

Jos tuhkapilvi peittää koko maan, on täysin säännösten mukaista sulkea ilmatila kokonaan. Näin toimittiinkin kaikissa EU-maissa, joiden ylle tuhkapilvi laskeutui. Yhdysvaltojen ilmailuviranomaisella FAA:lla on käytössä omat ohjeistukset, johon Northin mukaan kuuluu yhtenä osana havainnot ja mittaukset. Järjestelmä ei ole pelkästään tietokonemallien varassa.

Kriisin pitkittyminen sai lentoyhtiöt heräämään ja vaatimaan muutoksia nykyiseen käytäntöön. Lentoyhtiöiden järjestö IATA:n johtaja Giovanni Bisignani sanoi BBC:n haastattelussa, jota Telegraph siteeraa:

”Tämä on Euroopan häpeä ja eurooppalainen sotku.”

”Kesti viisi päivää järjestää liikenneministerien kokous. Eurooppalaiset käyttävät edelleen teoreettiseen malliin perustuvaa järjestelmää eivätkä tee päätöksiä faktojen ja riskien arvioinnin perusteella.”

Unionin jäsenmaat siis tekivät pahan virheen, kun ne hyväksyivät ICAO:n suositukset sellaisenaan. Telegraphin mukaan Euroopan ilmailuviranomaiset myöntävät, että ne tulkitsevat ICAO:n suosituksia ankarammin kuin Yhdysvallat.

Hollannin liikenneministeri Camiel Eulings sanoo:

”Eurooppa ei tarvitse tiukempia määräyksiä kuin Yhdysvaltojen kaltainen maa, jossa tulivuorenpurkaukset ovat tavallisempia. Amerikkalaisilla on paljon kokemusta eivätkä he sulje koko ilmatilaa.”

Niille, jotka pitävät turvallisuutta ja varman päälle pelaamista kannatettavana, voi muistuttaa, että lentokaaos maksaa maailman lentoyhtiöille yli sata miljoonaa euroa päivässä. Talouden kokonaistappiot puolestaan ovat 500 miljoonaa euroa per päivä.

Lufthansa oli yksi koelentoja tuhkapilveen tehneistä lentoyhtiöistä. Yhtiön tiedottaja sanoi, kun Lufthansan koneet olivat viime lauantaina tehneet kymmenen lentoa Münchenistä Frankfurtiin:

”Emme havainneet mitään vaurioita moottoreissa, rungossa tai ohjaamon ikkunoissa. Siksi kehotamme ilmailuviranomaisia mieluummin järjestämään enemmän koelentoja kuin luottamaan tietokonemalleihin.”

Luottamus tietokonemallien ylivertaisuuteen tuntuu vaivaavan julkista päätöksentekoa myös muualla kuin ilmastotutkimuksessa.

Entä Suomessa?

Suomessa media onnistui ilmeisesti vakuuttamaan kansalaiset lentorajoitusten tarpeellisuudella hehkuttamalla uutista ilmavoimien Hornet-hävittäjän moottorin saamista vaurioista. Tänään ilmestyi uutinen ilmavoimien tutkimuksista, joiden mukaan tuhkapöly ei aiheuttanut merkittäviä vaurioita Hornetin moottoriin.

Suomessakin uskalletaan jo sanoa, että tuhkapilvessä lentäminen ei olekaan niin vaarallista. Liikenteen turvallisuusviraston apulaisjohtaja Eero Kausalainen kertoo Mtv3:n mukaan:

”Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että jotkut valmistajat hyväksyvät sen, että tietyin edellytyksin voidaan lentää silloin, jos tuhkapitoisuus ei ole suuri. Ja ne edellytykset ovat esimerkiksi lentokoneiden huoltoon liittyviä ja tarkastuksiin liittyviä merkittäviä lisävaatimuksia, ja erilaisia muita operatiivisia ohjeita ja menettelyjä.”

EU:n jäsenmaana myös Suomi on pakotettu noudattamaan Eurocontrolin ohjeita. Päätökset tehdään Britannian Met Officen alaisen Volcanic Ash Advisory Centren (VAAC) tekemien tietokonemallinnusten perusteella. Ilmatieteen laitoksen ennusteet otetaan myös huomioon, jos ne poikkeavat merkittävästi eurooppalaisesta ennusteesta.

Loppukevennyksenä palaan toisella alueelle, jossa tietokonemallit ovat tärkeässä roolissa. Ylen aamutv:ssä tieteiskirjailija ja ympäristöaktivisti Risto Isomäki väitti pokkana, että ilmastonmuutos lisää tulivuorenpurkauksia. Isomäki selitti:

”Jäätiköiden sulamisella on ihan suora ja kiistaton vaikutus niiden tulivuorten toiminnan vilkastumiseen, jotka sijaitsevat siinä jäätikön alla.”

Ransu-koiran näköisen satusedän horinoita ei tietysti pidä ottaa vakavasti, koska ne ovat pötyä, mutta miksi Yleisradio antaa puheenvuoron tarinamaakareille, kun tulivuorista ja tuhkasta olisi muutakin kerrottavaa? Lentokaaoksen takia maailman kentille jääneet suomalaiset ansaitsevat selityksen tapahtuneelle ja heille pitää myös kertoa, oliko ilmatilan sulkeminen välttämätöntä ja miksi ilmatila suljettiin. Suomen viranomaisten syyttely on turhaa, kun vika on EU:n käytännöissä.

Ryöstö Helsingin keskustassa

Viikonloppuna verkkolehti Uuden Suomen omistaja Niklas Herlin, kertoi kolumnissaan, miten kaksi romaninuorukaista ryösti hänet Helsingin keskustassa Kiasman takana. Ryöstäjät pahoinpitelivät Herlinin, jolta halkesi ryöstön yhteydessä polvilumpio.

Herlin ei mikään ”hommalainen”

Tapahtumien kulun lisäksi Herlin kommentoi omia tuntemuksiaan:

”Kanssani puhunut ensimmäinen poliisi muistutti monta kertaa, että nyt ei saa ajatella kostoa tai hyökätä muukalaisten kimppuun. Vähän ihmettelin ensin, enhän minä mikään ”hommalainen” ole. Mutta kohta tajusin, mitä poliisi tarkoitti. Maijan takaovet avattiin ja minun piti tunnistaa nuorukaiset. Muukalaisviha näitä kahta muukalaista kohtaan syttyi spontaanisti. Olisin melkein voinut tappaa nämä pelästyneet kakarat.”

Herlin näkee vaivaa erottautuakseen muukalaisvihamielisistä pitämistään tahoista eli ”hommalaisista”. Hän tunnustaa kuitenkin tuntevansa ”muukalaisvihaa” hänet ryöstäneitä nuorukaisia kohtaan.

Tyypillisen valkoihoisen länsimaalaisen tavoin Herlin ajattelee ensiksi, että onko hän rasisti ja miten hän saisi rasistiset tunteensa tukahdutettua:

”Mutta minusta ei muukalaisvihamielistä saa, vaikka polvilumpio pantiinkin päreiksi, jalka on kipsissä ja moottoripyöräkausi on ohi ennen kuin se ehti alkaa.”

Hän myös yrittää ehkäistä kuviteltua muukalaisvihaa vetoamalla lukijoihinsa:

”Ihmiset, yrittäkää pitää vihanne kurissa. Nyt viimeistään tiedän, että se on sekä välttämätöntä että vaikeaa.”

Ei ole mitenkään väärin inhota ihmisiä kadulla ryöstelevää roskaväkeä. Jos kyseinen roskaväki edustaa toiseutta, vihaaminen voi muuttua rasismiksi ja jopa rikolliseksi kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Sana roskaväki voi toki myös loukata jonkun elämäntapaloukkaantujan herkkiä tunteita.

Romanian romanikerjäläiset tai heidän taustavoiminaan toimivat rikolliset eivät ole pakottaneet meitä palvomaan toiseutta, vaikka se toiseus tekisi ajoittain kipeää kuten Herlinin tapauksessa. Länsimaalaiset ovat tehneet kaiken itse omaksi vahingokseen.

Kerjäläisongelman todellinen syy

Jälkikäteen monet ovat todenneet, että Romaniaa ja Bulgariaa ei koskaan olisi pitänyt päästää EU:n jäseniksi tai ainakin vapaalle liikkuvuudelle olisi pitänyt määrätä nykyistä pitempi siirtymäaika. Esimerkiksi Britannia toimi näin ja asetti rajoituksia Romanian ja Bulgarian kansalaisten oleskelulle, koska EU:n edellisen laajentumisen jälkeen Britanniaan virtasi paljon työntekijöitä esim. Puolasta.

Jos kuitenkin mennään vielä syvemmälle ongelmian syihin, päädytään EU:n vapaan liikkuvuuden takaavaan Schengenin sopimukseen, joka on lakkauttanut rajavalvonnan EU-maiden välillä. Käytännössä Romaniasta voi täysin vaivattomasti matkustaa mihin tahansa EU-maahan milloin tahansa.

Romanikerjäläisten ja -rikollisten aiheuttamat ongelmat siis johtuvat Euroopan Unionista ja siellä vallitsevasta vapaan liikkuvuuden periaatteesta.

Herlin jatkaa

Herlin jatkoi alkuperäistä näkökulmakirjoitustaan ja julkaisi ei niin vilpittömän anteeksipyynnön ”hommalaisille”:

”käytin näkökulmakirjoituksessani sanoja ”enhän minä mikään ’hommalainen’ ole”. Viittasin tällä monien rasistien suosimaan Hommaforum-nettisaittiin ja loukkasin ko. saitin käyttäjiä. Pyydän anteeksi jos loukkasin, kaikki hommalaiset ovat mielestään ainoastaan ”maahanmuuttokriittisiä”. Omasta mielestäni olen lukenut Hommafoorumilta paljon rasistisia ja muilla tavoilla loukkaavia kirjoituksia. Ehkä olen leimannut koko yhteisön vain muutaman ääritapauksen vuoksi (eikös se hommalaisten päävihollisten, ”mokuttajien”, suosima fraasi noin mene).”

Herlin yrittää tuossa olla nokkela ja piikitellä niitä, jotka eivät pitäneet Herlinin tavasta rinnastaa ”hommalaiset” ja muukalaisten kimppuun hyökkäävät kuvitteelliset ”viharikolliset”. Rinnastuksesta ei tietysti ole kenenkään syytä loukkaantua, koska se kertoo vain Herlinin omista asenteista kuten tuo yllä oleva sitaattikin.

Herlin myös piikittelee väärää kohdetta. Oikea kohde olisi löytynyt läheltä hänen ryöstöpaikkaansa eli Sanomatalosta, jossa muuan Kimmo Oksanen kirjoittelee romanikerjäläisten kurjuutta hehkuttavia kolumnejaan. En tiedä, onko Kimmo Niklaksen kaveri vai ei mutta kollega hän ainakin on.

Herlin myös kommentoi äskettäistä talonvaltausta, jossa joukko aktivisteja valtasi Helsingin kaupungin omistaman kiinteistön romanikerjäläisten asuinpaikaksi:

”Romaniassa on rikkaita ammattirikollisia, jotka kouluttavat romaneista kerjäläisiä, huumemuuleja ja ryöstäjiä. Näiden ihmisten ongelmia ei ihan oikeasti ratkota valtaamalla taloja vesivessojen ja suihkujen saamiseksi ryöstäjille, kuten helsinkiläisaktivistit luulevat ”

Itse kutsuisin helsinkiläisaktivisteja vähemmän mairittelevalla nimellä. He toimivat tyypilliseen vasemmistolaiseen tapaan eli hankkivat ”aktivismillaan” itselleen hyvän ihmisen sädekehän mutta eivät kanna vastuuta toimintansa muille aiheuttamista kustannuksista tai vahingoista. Herlin ei jostain syystä koe tarpeelliseksi sanoutua irti tämänkaltaisesta toiminnasta vaan ”hommalaisuudesta”.

Aktivismille nimittäin löytyy ymmärtäjiä, kuten veronmaksajien tukeman Voima-lehden hekumallisesta artikkelista voi päätellä. Ns. human interest -tyyppisessä jutussa haastatellaan Suomesta uhkailun ja painostuksen alla pois muuttanutta Romanian romani Printisor ”Prince” Busea:

”Olot olivat kamalat. Romaniassa meillä ei ole asuntoa, ei vettä, ei sähköä, ei mahdollisuuksia saada töitä. Minulle ei jäänyt muita mahdollisuuksia kuin palata Suomeen."

”Prince” ihastelee aktivistien valtaamaa taloa ja toteaa:

"Monet romanit asuvat Sosiaalikeskus Sataman pihalla ja me pidämme siitä paikasta. Siellä meillä ei kuitenkaan ole vessoja, suihkuja eikä lämmitysmahdollisuuksia. Olisi ihanaa asua tällaisessa talossa, meitä mahtuisi tänne niin monia." 

”Prince” on varmasti oikeassa. Mitä enemmän Suomesta löytyy hyväntahtoisia hölmöjä, sitä enemmän tänne mahtuu Romanian romaneita. Jos annat rahaa kerjäläiselle, pian huomaat, että kerjäläisiä on ilmaantunut lisää. Jos ostat kauppakeskuksen parkkipaikalla pyörivältä kaupustelijalta kiikarit, todennäköisesti tuet rikollista toimintaa ja varmistat sen jatkuvuuden.

Suomalaiset eivät ole millään tavalla vastuussa Romanian romaneiden kurjuudesta, vaikka Kimmo Oksanen yrittäisi tällaista käsitystä kuinka tuputtaa. Siksi Romanian romaneiden aseman parantaminen ei ole suomalaisen veronmaksajan asia. Yksityiset ihmiset saavat toki vapaasti rahoittaa romanien asemaa parantavia hankkeita, mutta siitä ei vasemmistolaisessa moraaliposeerauksessa ole koskaan kyse.

Ylhäältä ohjattua keskustelua

Ruotsinkielinen Svenska Yle julkaisi 17.3.2010 uutisen, jossa kerrottiin Sisäministeriön perustavan Living together -nimisen verkkoportaalin maahanmuuttokeskustelua varten. Itse uutisessa valitellaan Astrid Thorsin ja muiden maahanmuuton parissa työskentelevien saamia tappouhkauksia.

Mitä sitten saatiinkaan?

Nyt verkkoportaali on pystyssä ja on nimeltään Puhetta maahanmuutosta. Puhetta sieltä löytyykin, mutta tekstit ovat enimmäkseen vanhaa tuttua monikulttuurihöttöä. Jos joku muuta odotti, hän elää haavemaailmassa.

Verkkoportaalia tarkastelemalla voi kuitenkin muodostaa käsityksen tavasta, jolla viranomaiset ja poliitikot ”keskustelevat” tavallisten kansalaisten kanssa. Keskustelu on ylhäältä ohjattua eli tarjoillaan valmiita artikkeleita ikään kuin kommentoitaviksi. Artikkeleissa ei tosin ole kommentointimahdollisuutta kuten blogiteksteissä ja nykyisin myös sanomalehtien nettiuutisissa.

Sivustolta löytyy kyllä kökkö palauteosio, johon kirjoitettu mielipide julkaistaan, jos julkaistaan. Joitakin mielipiteitä on julkaistu kirjoitusten yhteydessä, eli illuusio interaktiivisuudesta on muodostettu.

Jonkinlaisena kädenojennuksena ns. maahanmuuttokriittisille voidaan pitää Olli Löytyn kirjoitusta ”Miten erimieliset voivat keskustella keskenään?” Muu sisältö taas on enimmäkseen samaa tavaraa, jota löytyy liiaksikin asti viranomaisten ja ”kansalaisjärjestöjen” rasisminvastaisista julkaisuista.

Sivusto yllättää vielä vähemmän, jos tarkastelee listaa tekijöistä. Sieltä löytyy samoja nimiä kuin muistakin monikulttuuria ja antirasismia käsittelevistä julkaisuista. Tekijät ovat myös selkeästi vasemmistolaisia kuten Milla Aaltonen ja Tiia Aarnipuu sekä toimivat Ihmisoikeusliitossa, Rasmuksessa tai muissa vastaavissa vasemmistolaisissa monikulttuurimyönteistä propagandaa tuottavissa järjestöissä.

Ei myöskään ole erityisen yllättävää, että sivuston tekemiseen on saatu EU-rahoitusta. Sivusto on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Living Together -hanketta, jonka kuvaus on luultavasti tämä.

En edes viitsi miettiä, miten paljon rahaa sivuston rakentaminen on niellyt.

Sivuston perusteella herää epäilys, että tarkoitus ei ole keskustella vaan luoda pelkästään illuusio keskustelusta eli tuottaa taas lisää monikulttuurimyönteistä propagandaa.

Internetissä keskustelua ei nimittäin voi ohjata ylhäältä viranomaisten päätöksillä. Osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä välineen luonteesta, jos viranomainen kuvittelee ihmisten keskustelevan käskystä tai että ylhäältä ohjatulla keskustelulla saadaan käsitys kansalaisten mielipiteistä puhumattakaan siitä, että tuollaisella sivustolla ylipäänsä voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvelee sivustolla käytävän keskustelun jäävän vaatimattomaksi. Muutamia herkkupaloja sieltä voi Hommafoorumille löytyä ainakin ensivaikutelman perusteella.

Kuka tarvitsee keskustelua?

Yleisen hokeman mukaan tarvitaan ”dialogia”, jotta osapuolet eivät jähmettyisi poteroihinsa. Minulle herää kysymys, kuka sellaista dialogia tarvitsee ja mitä hyötyä siitä on. Minusta ei ole mielekästä keskustella, onko sana neekeri rasistinen vai ei. Puhetta maahanmuutosta -sivuston kirjoittajille asia tuntuu olevan kovin tärkeää.

Tiia Aarnipuun artikkeli pelottavista muslimeista taas on olkiukkoilua ja tuhat kertaa kuultujen hämeenanttilalaisten klisheiden toistoa eli puhdasta roskaa. Sen viesti on: ”Jos me ollaan kilttejä muslimeille, ne ei radikalisoidu.” Artikkelissa syytetään suoraan eurooppalaista kantaväestöä muslimien radikalisoitumisesta ja käytetään auktoriteettina uskontotieteen professori Tuula Sakaranahoa.

Erityinen uhka ovat stereotypiat. Aarnipuu siteeraa Sakaranahoa:

”Jos Amerikassa joku pommittaa aborttiklinikoita tai tappaa aborttilääkäreitä, ei kukaan tule kysymään meiltä että miten te kristityt toimitte näin.”

Tämäkin argumentti on kuultu useita kertoja. Ensinnäkin aborttiklinikoiden pommitusten ja islamilaisen terrorismin välillä on huomattava mittakaavaero ainakin, jos mittatikkuna käytetään iskujen ja niissä kuolleiden ihmisten määrää. Toiseksi aborttiklinikoiden pommittamiselle ei ole löydettävissä minkäänlaista teologista oikeutusta Raamatun tai minkään valtavirran kristinuskon suuntauksen mukaan. Islamissa jihad ja vääräuskoisten tappaminen osana pyhää sotaa ovat aina olleet olennainen osa islamin oppia. Sakaranahon rinnastus on siis täysin naurettava.

Jopa minun kaltaiseni paatunut islamofobi ymmärtää, että läheskään kaikki muslimit eivät hyväksy vääräuskoisten tappamista pommeilla. Tämä tosin ei johdu islamista vaan siitä, että myös muslimit ovat ihmisiä, voivat saada vaikutteita muualtakin kuin islamista ja ehkä haluavat islamin olevan uskonto eikä väkivaltaan yllyttävä poliittinen oppi.

Islamin pelko ei myöskään ole irrationaalinen fobia, jonka hoitamiseen tarvitaan mielenterveyspalveluita ja/tai mielialalääkkeitä. Islamia on syytä pelätä, koska sen opillisena tavoitteena on alistaa muut uskonnot, kunnes maailmassa ei palvoita muita jumalia kuin Allahia. Muitakin syitä on, mutta niiden luettelemiseen en tässä kirjoituksessa puutu.

Aarnipuu toteaa artikkelinsa lopuksi:

”Ei ole yhtä islamia tai yhdenlaista muslimia.”

Eli islamista tai muslimiesta ei oikeasti voi sanoa mitään, koska islam on ”diverse”. Tuollainen puhe on tyypillistä postmodernia jargonia postmodernilta vasemmistolaiselta, jollainen Aarnipuu on ainakin Wikipedia-sivunsa ja blogiartikkeliensa (esim. 1 ja 2) perusteella.

Vaikka kuinka pelkäisi poteroon juuttumista, silti kannattaa mieluummin kieltäytyä terapiadiskurssista Aarnipuun kaltaisten kanssa. Keskustelu ei johda mihinkään eikä yhteisymmärystä löydy, koska Aarnipuu ei keskustele rationaaliselta pohjalta. Postmodernissa jargonissa rationaalista ajattelua kutsutaan usein ”välineelliseksi järjeksi”, jonka avulla ei voi saavuttaa parempaa maailmaa. Välineelliseellä järjellä kun ei välttämättä pyritä parempaan maailmaan.

Ruotsin ja vähän Suomenkin mediasta

Snaphanenin blogissa nimimerkki Julia Cesar kirjoittaa ruotsalaisen valtamedian moraalisesta konkurssista. Kyse on Suomenkin mediassa uutisoidusta ”parkkipaikkakärhämästä”, jonka itsekin mainitsin jonkin aikaa sitten.

Landskronalaisen ostoskeskuksen parkkipaikalla tapahtunut 78-vuotiaan naisen kuolemaan johtanut pahoinpitely on paljastanut ikävällä tavalla sen, miten ruotsalaismedia tarkoituksella pimittää maahanmuuttajataustaisten rikollisuutta. Tapaus on merkittävä siksi, että se sattui Landskronassa, jossa hylkiöksi leimattu Ruotsindemokraattien puolue sai viime kunnallisvaaleissa 22 prosenttia äänistä.

Toiseksi rikoksesta epäilty 23-vuotias Ahmad Akile on taustaltaan palestiinalainen ja kotoisin Libanonista. Tätä tietoa ruotsalainen valtamedia ei koskaan ole kertonut vaan se tieto löytyy yleensä muista lähteistä. Akilen ja eläkeläispariskunnan välille oli kehkeytynyt riita invapaikan käytöstä, jonka Akile ratkaisi hyökkäämällä eläkeläismiehen kimppuun. Kun nainen tuli auttamaan miestään, hän sai nyrkistä naamansa ja kaatui asfalttiin. Nainen ilmeisesti kuoli kaatumisesta aiheutuneisiin kallonmurtumiin. Todetaan vielä, että epäillyllä on aiempia tuomioita pahoinpitelyistä.

Median reaktio

Tapaus sai sen verran suurta huomiota, että median tavanomaiset keinot, kuten etnisen taustan pimittäminen ja epäillyn kuvan pikselöinti eivät enää riittäneet. Siksi tarvittiin muita keinoja. Julia Cesarin mukaan median valitsema strategia oli seuraava:

”Lähetetään paikalle kaikkein nuorimmat ja kokemattomimmat journalistit. He tekevät tunnollisesti sen, mitä heiltä odotetaan, saadakseen pitää työpaikkansa.”

”Lähetetään paikalle kaikkein paatuneimat ja häikäilemättömimmät toimittajat ja kolumnistit eli kovapintainen jengi, joka ei tiedä totuudesta mitään ja jonka jäsenet ovat valmiita myymään vaikka äitinsä saadakseen etuja itselleen. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu Expressenin kolumnisti Britta Svensson, joka toiminnalla Landskronan murhien yhteydessä on saavutettu ruotsalaisen journalismin pohjakosketus.”

Svensson kutsui kolumnissaan tapausta ”ihmisten tapaamiseksi”. Ensimmäisessä vaiheessa murhaepäillyn perheenjäsenet esiintyivät lehdistötilaisuudessa uhreina ja valittelivat kovaa kohtaloaan. Sen jälkeen Britta Svensson pyrki tekemään murhaepäillystä itsestään sympaattisen hahmon:

”Lopuksi 23-vuotias kääntyy ympäri ja hänen katseensa on musta epätoivosta. Hänen nuori vaimonsa yrittää murtautua hänen luokseen, mutta poliisi estää tämän. Mies, joka äskettäin vangittiin todennäköisin syin epäiltynä vakavasta rikoksesta ei saa pitää vastasyntynyttä lastaan sylissään.”

”Hän on nuori, hoikka kaveri. Landskronan Hemköpin tapahtumat unohtuivat, kun hänet näki. ' Hän ei voi hyvin vaan kaipaa perhettään', hänen asianajajansa sanoi jälkikäteen.”

Tällä tavalla kolumnisti Britta Svensson häivyttää rikoksen uhrin taustalle ja tekee rikoksen tekijästä todellisen uhrin, josta hän maalaa kuvan herkkänä nuorena perheenisänä. Rikosraportointi voi tuskin tuosta enää vastenmielisemmäksi muuttua.

Todellinen tavoite

Miksi media sitten pyrkii kääntämään tapahtuneen päälaelleen? Ruotsalaisissa blogeissa on pitkään väitetty, että media pyrkii tahallaan peittämään monikulttuurisen yhteiskunnan ongelmia. Tällöin kyseessä olisi jonkinlainen salaliitto.

Suomessakin uutisoinnissa on käytössä journalistiset periaatteet, joiden mukaan toimittaja päättää, kerrotaanko rikoksen tekijän etninen tausta vai ei. Toisaalta valtamediat tekevät yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan ehkäistä rasismia ja muukalaisvihaa. Maahanmuuttajista pyritään tekemään myönteisiä uutisia eikä etnistä taustaa välttämättä tarvitse mainita, jos maahanmuuttaja tekee rikoksen.

Suomessa vertailukohtaa kannattaa hakea Sellon surmista ja siitä, miten Ibrahim Shkupollia käsiteltiin valtamediassa. Vaikka syyllistä haettiin ”suomalaisesta väkivaltakulttuurista”, sen verran häpyä suomalaismedialla vielä oli, että yksikään journalisti ei kehdannut tehdä Shkupollista yhtä siirappista juttua kuin Britta Svenssonin kirjoitus.

Julia Cesarin mukaan Ruotsissa toimittajat ovat lojaaleja valtiovallalle:

”Ruotsalaiset toimittajat ovat epätavallisen uskollisia poliittiselle vallalle. Maahanmuuttopolitiikassa toimittajat ovat liittoutuneet poliitikkojen kanssa niin selkeästi, että voi puhua monikulttuurisen yhteiskunnan eli valtiollisen ideologian sisäistämisestä. Toisin sanoen ideologia on niin syvällä toimittajien mielessä, että he eivät enää ole siitä tietoisia. Ilmiö on tuttu totalitaristisista diktatuureista, joissa toimittajat on peloteltu uskollisiksi, jotta vallanpitäjät voivat pitää kansan kurissa.”

Ruotsalaislehtien toimituksissa ei Cesarin mukaan julkaista mitään sellaista, joka voi lisätä muukalaisvastaisuutta. Tästä puolestaan seuraa, että totuus pitää joissakin tapauksissa pimittää, jotta saadaan aikaiseksi haluttu kuva todellisuudesta. Siksi rikoksen tekijöiden etninen tausta salataan ja kuvat pikselöidään, jos tekijä on maahanmuuttajataustainen. Vain Landskronan murhan kaltaisissa poikkeustapauksissa on pakko turvautua härskimpiin keinoihin.

Internet-maailmassa valehtelu ja vääristely kuitenkin kääntyvät tekijäänsä vastaan. Blogeista ja keskustelufoorumeilta voi Ruotsissa lukea valtamedian pimittämät tiedot kuten Landskronankin tapauksessa. Kun rikosuutisessa puhutaan ”nuoresta miehestä” ja tapahtumapaikkana on jokin tunnettu maahanmuuttajavaltainen lähiö, lehden lukija ymmärtää rivien välistä, millaisesta tapahtumasta on kyse ja saa blogeista vahvistuksen epäilylleen.

Miksi toimittajat sitten alistuvat tähän? Vasemmistolaisen poliittisen ideologian yliopistossa omaksunut nuori toimittaja ei välttämättä edes ymmärrä tekevänsä työtä valtaideologian puolesta. Toimittajien keskuudessa vasemmistopuolueiden kannatus on keskimääräistä suurempaa. Tähän taas voi syytä lähteä etsimään 60-luvun lopun radikalismista ja sen seurauksista, joiden ansiosta vasemmiston ylivalta toimittajakunnassa on lähes täydellinen.

Suvaitsevaista sumutusta - Osa 1: Keskitien houkutus

Julkiseen metakeskusteluun osallistuu ihmisiä, jotka pyrkivät esiintymään maltillisina keskitien kulkijoina ja hankkimaan näin uskottavuutta. Metakeskustelija määrittelee keskustelun ääripäiden nokitteluksi ja antaa joko suoraan tai epäsuorasti ymmärtää, että metakeskustelija itse on fiksu ja maltillinen eli edustaa toisilleen huutelevien höyrypäisten ääriryhmien välillä kulkevaa keskitietä.

Vihreiden kunnallisvaaliehdokas ja ihmisoikeuslakimies Husein Muhammed toimii juuri näin. Leimautuminen mokuttajaksi ja suvaitsevaiston edustajaksi ei kiinnosta, joten hän suomii sanan säilällä sekä monikulttuurin rikkauden ylistäjiä että rasisteja.

Kotoutuksessa avain onneen

Husein Muhammed puhuu kotoutuksesta ja arvostelee sen toteutusta kunnissa. Vaikka tuntisinkin kiusausta yhtyä hänen mielipiteeseen, en voi näin tehdä. Kotoutukseen voi rakentaa uusia innovatiivisia malleja ja lisätä verorahojen käyttöä. Tämä ei kuitenkaan takaa onnistumista eli sitä, että maahanmuuttaja kykenee kotoutuksen jälkeen seisomaan omilla jaloillaan.

On yksinkertaisesti myönnettävä, että maahanmuuttajien määrää pitää rajoittaa, jotta resurssit riittäisivät. Luonnollisesti tämä tarkoittaa nykyistä tiukempaa turvapaikka- ja oleskelulupakäytäntöä . Ilman asiallista syytä maahan tullut on myös voitava karkottaa nykyistä helpommin.

Lisäksi epäonnistuneen kotoutumisen ei tarvitse johtaa loputtomaan suomalaisen veronmaksajan rahoittamaan syytinkiin. Jos maahanmuuttaja ei tietyn kotouttamispanostuksen jälkeen kykene elämään suomalaisessa yhteiskunnassa ja elättämään itseään, hänen tukemisensa tulee lopettaa ja hänelle tulee tarjota ensisijaisena vaihtoehtona maasta poistumista.

Jos tarjolla on pelkästään porkkanaa eikä lainkaan keppiä, kotouttamiseen käytetyt rahat valuvat kankkulan kaivoon. Korkea sosiaaliturvan taso passivoi myös kantasuomalaisia. Jos sosiaaliturva tarjoaa paremman toimeentulon kuin työnteko, miksi kannattaisi luopua vapaa-ajasta ja tehdä epämiellyttävää ja huonosti palkattua työtä.

Husein Muhammed yrittää käydä maahanmuuttokeskustelua sillä ainoalla sallitulla tavalla eli käsittelemällä kotouttamista teknisenä ongelmana. Tämä on täysin turhaa, jos perusasioita ei ensin hoideta kuntoon. Nämä ovat maahanmuuttajien määrä, maahanmuuttajien laatu ja sosiaaliturvan vastikkeellisuus. Jos sanon lisäksi, että työmarkkinoiden sääntelyä pitäisi keventää ja pienituloisten kannustinloukkuja purkaa, menen jo tavanomaisen politiikan puolelle. Nämä tekijät kuitenkin vaikuttavat omalta osaltaan kotoutumisen onnistumiseen.

En nyt viitsi puuttua kaikkiin niihin tekijöihin, jotka estävät valistuneeseen itsekkyyteen perustuvan maahanmuuttopolitiikan toteutuksen. Kaikki tekijät eivät ole suoraan seurausta suvaitsevaiston maailmanhalaamisesta tai orjalaivojen tervaan perustuvasta syyllisyydestä. Erilaiset kansainväliset sopimukset rajoittavat Suomen toimintamahdollisuuksia, mutta siitä ehkä kirjoitan joskus toiste.

Kriittiset ja suvaitsevaiset

Kun Husein Muhammedin kirjoituksen substanssipuoli on käsitelty, palataan takaisin metakeskusteluun. Aloitetaan Husein Muhammedin taustasta. Hän on Vihreiden jäsen, ihmisoikeuslakimies, Demlan jäsen ja etniseltä taustaltaan kurdi.

On täysin selvää, että hän edustaa maahanmuuttajia ja maahanmuutosta hyötyviä tahoja. Lisäksi hän kuuluu puolueeseen, joka liputtaa kaikkein voimakkaimmin laajamittaisen maahanmuuton puolesta ja jonka edustajat mielellään esiintyvät suvaitsevaisina ja moraalin mestareina.

Hän kuitenkin pyrkii kirjoituksellaan vetoamaan kuviteltuun hiljaiseen enemmistöön ja esiintymään maltillisena järjen äänenä, jollainen hän rajoitetussa mielessä onkin. Puutun ensin hänen ”kriittisiä” kohtaan esittämiinsä yleisluonteisiin luonnehdintoihin:

”Kriittiset” ovat tietenkin se ensimmäinen leiri. He pelaavat mielipiteillä, jotka taloustilanteen myötä kovenevat. He eivät tunnu tunnustavan tai ymmärtävän sellaista lähtökohtaa, että voimassa oleva laki on pohja, jolta keskustelun tulisi lähteä. Uskomukset ja oletukset risteilevät kilvan fobioiden ja vihan kanssa. Maahanmuuttokritiikki on sekoittunut maahanmuuttajakritiikkiin, siis rasismiin. Useimmin kuultu keskustelun avaus on: ”En ole rasisti, mutta…”

Yllä oleva edustaa perussuvaitsevaista retoriikkaa. Ns. maahanmuuttokriittisyys alkoi ilmiönä huomattavasti ennen syksyn 2008 talousromahdusta. Tämä ylidramatisoitu tapahtuma ei ole sellainen käännekohta, joka siitä valtamediassa on tehty. Sanoja ”fobia” ja ”viha” käytetään vastapuolen leimaamiseen ja suvaitsevaiston sisäiseen kielipeliin. Muuta merkitystä niillä ei ole.

Maahanmuuttokritiikki ei ole sekoittunut maahanmuuttajakritiikkiin vaan maahanmuuttokritiikin esittäjät on pyritty leimaamaan julkisessa keskustelussa maahanmuuttajakriittisiksi eli rasisteiksi. Tavoitteena on tietysti, että maahanmuuttokriitikkojen argumentteihin ei tarvitse vastata lainkaan, koska irrationaalisista fobioista kärsivät maahanmuuttokriitikot ovat lähinnä mielenterveyspalveluiden tarpeessa.

Keskustelunavausta ”En ole rasisti, mutta...” eivät käytä maahanmuuttokriitikot vaan tavalliset ihmiset, jotka eivät halua leimautua rasisteiksi. He tietävät, että vallitsevassa monikulttuurisessa todellisuudessa on jotakin vikaa, mutta he pelkäävät, että mielipiteen ilmaisu johtaa syytöksiin rasismista. Käytäntö on osoittanut, että heidän pelkonsa ei ole turha.

Husein Muhammed jatkaa kriittisten analysointiaan:

”Useiden kriittisten erityispiirre on tämän lisäksi olla kriittinen myös suomalaista erilaisuutta kohtaan; seksuaaliset vähemmistöt, naiset ja eri tavoin ajattelevat suomalaiset kelpaavat vihanpidon ja leimaavan puheen kohteeksi. ”

Kun kirjoittaja kieltäytyy toistuvasti vastaamasta spesifisiin argumentteihin, hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maalailla lavealla pensselillä kuvaa kriittisistä ja toivoa, että joku uskoo. Jussi Halla-ahoa on syytetty ”monomaanisuudesta”, koska hän poliitikkona ja julkisuuden henkilönä puhuu pelkästään maahanmuutosta. Jos "kriittinen" erehtyy puhumaan muista asioista, hän kärsii niissäkin "fobioista".

Postmodernien vasemmistolaisten maailmassa ihminen on oman viiteryhmänsä tuote. Viiteryhmien väliset valtasuhteet muodostavat eräänlaisen sortohierarkian. Sen ylimpänä jäsenenä on valkoinen heteroseksuaalinen mies, jota ei lähtökohtaisesti voi syrjiä tai sortaa. Eri viiteryhmät kilpailevat yhteiskunnan tarjoamista resursseista pyrkimällä kasvattamaan omaa uhripääomaansa. Tämä tapahtuu liioittelemalla oman viiteryhmän ongelmia ja kärsimyksiä.

Sortohierarkiassa ylempänä oleva ei voi arvostella alemmalla tasolla olevan viiteryhmän jäseniä, koska hänen arvostelunsa on automaattisesti vallankäyttöä eli sortoa eli vihapuhetta. Maahanmuuttajat ovat yksi sortohierarkian solmu, ja maahanmuuttajaryhmien välillä sorron aste tietysti vaihtelee. Siksi maahanmuuttokriittisten slangissa puhutaan usein ”varsinaisista maahanmuuttajista”, joihin eivät kuulu länsimaalaiset, venäläiset tai Kaukoidästä tulevat maahanmuuttajat.

Islamofobia on yksi edellä jo mainituista ”fobioista”. Termi on kiistanalainen mutta toimii silti hyvin leimakirveenä. Muhammed kertoo tästä:

”Osa kriittistä potee myös vainoharhaista islamofobiaa, ja korostaa samalla omaa kristillisyyttään, tosin lähimmäisenrakkauden siinä unohtaen. He sekoittavat jatkuvasti uskonnon ja sen poliittisen siiven, islamismin. Suurin osa muslimeista ei ole islamismin kannattajia.”

Ayaan Hirsi Ali on sanonut, että islam ja ”islamismi” kumpuavat samoista juurista. Islamismia ei ole olemassa ilman islamia. Islamismi perustuu Koraanille ja Sunnalle. Profeetta Muhammed ei ainostaan saarnannut vaan oli myös yhteisönsä poliittinen johtaja. Koska profeetan dokumentoidut sanat ja teot muodostava esikuvan muslimeille, politiikka ja islam kytkeytyvät olennaisesti toisiinsa.

Tietysti maailman muslimit noudattavat uskontonsa määräyksiä vaihtelevalla vakavuudella eivätkä kaikki haluaisi, että islamia käytettäisiin politiikassa ja yhteiskuntajärjestyksen pohjana. On kuitenkin älyllisesti epärehellistä väittää, että islam ja islamismi olisivat täysin eri asioita. Islamistit ovat aina kuuluneet islamiin eikä mikään viittaa siihen, että tulevaisuudessa asiat muuttuisivat ratkaisevasti.

Halpahintaisen heiton oman kristillisyyden korostamisesta ja lähimmäisenrakkauden unohtamisesta jätän omaan arvoonsa. Toisaalta Husein Muhammedin arviot antirasistisesta leiristä on helppo allekirjoittaa. Tässä on kuitenkin kyse lähinnä itsekritiikistä eli pyrkimyksistään huolimatta Husein Muhammed kuuluu itse ”vihervasemmistoon” lähinnä hänen käyttämiensä leimakirveiden sekä kirjoituksensa loppukappaleen ansiosta:

”...maahanmuuttajat tarvitsevat kotouttamista ja tasa-arvon ymmärtämistä, mutta valtaväestö tarvitsee myös asiallista ja hyvää maahanmuuttokeskustelua ja syvällisempää yhdenvertaisuuden ymmärtämistä. Ja esim. juuri yhdenvertaisuuden ymmärtäminen koituu myös suomalaisten omaksi eduksi, siksi tavoitteet ovat tärkeitä yhteiskunnan kehittymisen takia.”

Edellä kuvasin postmodernia sortohierarkiaa. Yhdenvertaisuus liittyy olennaisena osana siihen eli yhdenvertaisuuden aste on riippuvainen viiteryhmän asemasta sortohierarkiassa. Yhteiskunnan tehtävänä on parantaa hierarkian alemmalla tasolla olevien asemaa keinotekoisesti esimerkiksi pakottamalla yritykset palkkaamaan maahanmuuttajia, jotta aito yhdenvertaisuus toteutuisi. Vaikka yhdenvertaisuus on terminä tyhjä ja vasemmistolaisen relativismin pilaama, se kannattaa kuitenkin ymmärtää, jotta itse kukin tietää, mitä vastustaa.

Machete edustaa suvaitsemattomuutta

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Kanadan Ottawassa tapahtuneesta machete-hyökkäyksestä. Paikallinen Ottawa Citizen –lehti kirjoittaa, että machete-hyökkäys on osoitus suvaitsevaisuuden puutteesta. Tavallinen maalaisjärki sanoo, että machetea heiluttelevat rikolliset on saatava mahdollisimman pian pois kaduilta poliisin hoteisiin ja oikeudenkäynnin jälkeen vankilaan. Ottawa Citizenin Frances Ross toteaa kuitenkin:

”Ihmiset ihailevat Kanadan avointa ja suvaitsevaista asennetta kaikkia kansakuntia kohtaan. Opiskelijan asema ei oikeuta ketään hyökkäämään toisten kimppuun edes henkilökohtaisen ennakkoluulon takia.”

No shit, Sherlock! Machete-hyökkäys tuomitaan laimeasti osoituksena ”suvaitsevaisuuden puutteesta”.

Todellista suvaitsevaisuutta

Onneksi Kanadassa suvaitsevaisuutta kannatetaan laajalti. Äskettäin joukko Ottawan yliopiston opiskelijoita esti amerikkalaisen konservatiivikolumnisti Ann Coulterin esiintymisen Ottawan yliopiston tiloissa. Coulterin esiintymispaikan ympärille kerääntynyt 2000 uhkaavasti esiintyneen opiskelijan joukko muodosti turvallisuusuhan, jonka perusteella poliisi suositteli esiintymisen peruuttamista.

Protestin järjestäjä, kansainvälisten asioiden opiskelija Mike Francie kertoi olevansa tyytyväinen, että he pystyivät estämään Coulterin puheen:

”Coulter ei harjoita sananvapautta vaan vihapuhetta. Hän on arvostellut juutalaisia, muslimeja, kanadalaisia, homoja, naisia ja melkein kaikkia kuviteltavissa olevia ryhmiä.”

Maallikolle tuo kuulostaa siltä, että Coulter ei ainakaan syrji ketään. Kanadalainen sananvapaustaistelija Ezra Levant syytti tapahtuneesta Ottawan yliopiston vararehtori Francois Houlea, joka kirjoittanut Coulterille ja varoittanut kanadalaisista sananvapauden rajoituksista:

”Vihan lietsominen mitä tahansa ryhmää kohtaan ei ole ainoastaan sopimatonta, vaan voi itse asiassa johtaa rikossyytteisiin.”

Tämä pitää paikkansa, koska kanadalaiset ihmisoikeuskomissiot ovat jopa syyttäneet lavakoomikoita vihapuheesta. Levantin mukaan Houlen kirje rohkaisi opiskelijoita häiriköimään esiintymispaikan lähettyvillä.

Coulterin vihapuheista eniten kohua herätti hänen kertomansa kamelivitsi, jossa hän kehotti 17-vuotiasta muslimiopiskelijaa ratsastamaan kamelilla eikä lentävällä matolla, jota hän on aiemmin ehdottanut muslimeille kulkuvälineeksi. Coulter kertoi myöhemmin kanadalaiselle CTV-televisiokanavalle, että kyseessä oli vitsi.

Humanististen nollatieteiden opiskelijat

Monikulttuurin mallimaa Kanadassa viranomaiset suvaitsevat erinomaisesti hulinointia ja epäjärjestystä, jos sitä harjoittavat ”suvaitsevaisuuden” kannattajat. Tällainen on esimerkiksi Coulterin vihapuheisiin suvaitsemattomasti suhtautunut kansainvälisten asioiden (international studies) opiskelija Mike Francie tai mielenosoitukseen osallistunut 26-vuotias konfliktintutkimuksen ja ihmisoikeuksien opiskelija Sameena Topan.

Moni tietää, että humanistisia nollatieteitä opiskelevat eivät välttämättä opi mitään hyödyllistä, vaikka käyttäisivät aikansa muuhunkin kuin hulinointiin ja poliittiseen aktivismiin. He oppivat kuitenkin, että ”toisten kunnioittaminen” ja ”diversiteetti” eivät tarkoita toisenlaisten mielipiteiden suvaitsemista vaan niiden sensurointia.

Mark Steyn kirjoitti MacLeans-viikkolehdessä Fatima Al Dhaherista, joka oli äärimmäisen traumatisoitunut Ann Coulterin Länsi-Ontarion yliopistossa esittämistä kamelivitseistä. Al Dhaher kuuluu Facebook- ryhmään nimeltä ”It’s called Palestine Not Israel”, joka haluaa juutalaisvaltion tuhoamista ja pitää sen nykyisiä asukkaita ali-ihmisen kaltaisina siionatseina/”torrakoina” (kikeroaches).  Al Dhaherin opiskelun ulkopuolista harrastustoimintaa ei kuitenkaan postmodernin logiikan mukaan voi pitää ”vihapuheena”, koska hän on ”sorretun” ryhmän puolella ”sortajaa” vastaan.

Kuten Steyn kirjoituksessaan sanoo, nykymaailmassa suvaitsevaisuus tarkoittaa oikeasti suvaitsemattomuutta, hulinointi maltillisuutta ja siionatsit/”torrakat” kohteliaisuutta. Lain noudattaminen on vapaaehtoista, vitsit ovat rikoksia, ylös on alas,  musta on valkoista ja konfliktintutkimuksen opiskelijat mellakoivat.

Machete, juutalaiset ja uhristatus

Kanadan Ottawassa tunnettu Israelin puolustaja ja juutalainen opiskelija lähtivät aamuyöllä baarista kotiin, kun joukkomiehiä alkoi huutaa ”juutalainen” ja ”siionisti”. Carletonin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Nick Bergamini tunnisti osan huutelijoista saman yliopiston opiskelijoiksi.

Bergamini huusi takaisin ja sanoi rakastavansa Israelia, koska tukee sen oikeutta olla olemassa. Seuraavaksi häntä lyötiin takaraivoon. Kun opiskelijat jatkoivat matkaansa kohti asuntoaan, auto ajoi vierelle ja sen ikkuna avattiin. Bergaminin mukaan sieltä huudettiin: ”Minä löin sinua v***n juutalainen.” Bergamini itse ei kuitenkaan ole juutalainen.

Opiskelijat ottivat jalat alleen, kun he huomasivat, että yksi hyökkääjistä otti auton takakontista macheten, joka kiilteli yövalossa. Bergaminin seurassa ollut israelilainen opiskelija Mark Kilbanov sanoi, että machete viuhui vain muutaman sentin ohi Bergaminin pään, kun he juoksivat pakoon. Seuraavana päivänä Bergamini ja Kilbanov ilmoittivat hyökkäyksestä poliisille.

Aiemmin olen kirjoittanut Malmön juutalaisista ja siitä, kuinka he tekevät lähtöä kaupungista antisemitisten hyökkäysten takia. Länsimaisten kaupunkien juutalaisväestö saa tuntea muslimien vihan riippumatta siitä, miten he suhtautuvat Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin. Heitä ahdistellaan, koska he ovat juutalaisia.

Israelin demonisointi

On selvää, että muslimien juutalaisvastaisuus on tabu niin Kanadassa kuin Ruotsissa. Malmön pormestari Ilmar Reepalun lausunnot kertovat tästä kaiken olennaisen. Reepalu jopa syytti epäsuorasti juutalaisia siitä, että nämä eivät sanoudu irti Israelin politiikasta.

Suomessakin on tahoja, jotka joko työkseen tai harrastuksenaan demonisoivat Israelia. Juutalaiset kelpaavat heille kuolleina mutta eivät elävinä. Auschwitzin kaasukammiosta selvinnyt kansakunta on menettänyt uhristatuksensa ja muuttunut vasemmistolaisten silmissä entisten vainoojiensa kaltaiseksi eli natseiksi.

Mestaripianisti ja Guinnessin ennätysten kirjaankin päässyt Richard Järnefelt osoittaa tämän selkeästi pääsiäisen kunniaksi tekemässään blogikirjoituksessa:

”Lukekaapa Vanhaa testamenttia, niin saatte kammottavan kuvan siitä, kuinka muinaiset juutalaiset saivat haltuunsa tämän ”luvatun maan.” Se ei suinkaan ollut tyhjä maapläntti, vaan se tyhjennettiin, yleensä ”vihkimällä tuhon omaksi” (=tappamalla) kaikki toisen kansan miehet, naiset, lapset ja eläimet.”

Vanhan Testamentin kertomuksissa juutalaiset olivat Järnefeltin mukaan raakalaisia. Eikä siinä vielä kaikki:

”Valitettavasti Nyky-Israel toteuttaa ainakin osin vanhatestamentillista linjaa, ja sen vuoksi mitään tarvetta juutalaisten hyyssäämiseen länsimaissa ei enää pitäisi olla. Alistetusta on taas tullut alistaja, mikä se oli jo ennenkin historiassa. Lähi-idän konfliktin siemenet ja maailmarauhan uhka ovat juutalaisissa itsessään, eivät aivan syystä katkeroituneissa muslimeissa tai parissa natsissa.”

Juutalaisista on siis tullut entisten vainoojiensa kaltaisia. He siis ovat menettäneet uhristatuksensa eivätkä enää ansaitse sympatiaa, koska he päättäväisesti haluavat asua omassa maassaan eivätkä suostu marssimaan hiljaa kaasukammioihin. Muslimien katkeroituminen johtuu Israelista eikä sillä ole mitään tekemistä islamin sisään rakennetun juutalaisvastaisuuden kanssa.

Itse asiassa muslimien ”katkeruus” on helppo ymmärtää. Itsenäiset ja omista asioistaan päättävät juutalaiset eivät käyttäydy, kuten juutalaisten pitäisi, eli alistu toisen luokan kansalaisuuteen islamin alaisuudessa. He kehtasivat perustaa pienelle, muslimien aikanaan valtaamalle maapläntille oman valtion.

Järnefelt osoittaa myös bloginsa kommenttiosastossa olevansa ei ainoastaan antisemitisti vaan myös uskonnonvastainen kiihkoilija:

”Kyllä, myönnän, ammun välillä yli, mutta minulla on niin paljon huonoja henkilökohtaisia kokemuksia noista ”kiilusilmistä”, että siksi olen tässä asiassa tällainen…”

”Lisäksi inhoan älyllistä epärehellisyyttä, ja se jos mikä on ”kiilusilmien” lempilaji. Luterilainen kristinuskohan on kehäpäätelmä: Jumala ilmoittaa tahtonsa Raamatussa. No mistä tiedämme, että se on Jumalan sanaa? Koska Jumala Raamatussa sanoo niin. Heureka…”

”Koko pelastushistoria on myös kauhistuttava jäänne muinaisilta ajoilta: me olemme kaikki muka syntyjämme pahoja, ja koska näin on, joku piti väkivaltaisesti tappaa meidän puolestamme.”

Kristittyjä Israelin puolustajia on viime aikoina demonisoitu. Viimeisimpänä asiassa kunnostautui Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen, joka väitti, että kristityt Israelin tukijat ovat uhkailleet häntä. Kun Tundra Tabloidsin KGS kysyi tarkemmin uhkauksista, Pentikäinen väisteli asiaa eikä suostunut tarkentamaan, millaisista uhkauksista oli kyse.

Pentikäinen tietysti yrittää heikentää suomalaisten kristittyjen tukea Israelille. Tukijoita löytyy erityisesti helluntailaisten joukosta mutta myös Suomen Evankelisluterilaisesta kirkosta. Pentikäinen kuitenkin menee erittäin pitkälle, kun hän syyttää Israelin tukijoita ”vihapuheesta” ja ”kiihottamisesta väkivaltaan”. Tämä ei kuitenkaan Pentikäiselle riitä vaan hän toteaa:

”Äärikristilliset ja -konservatiiviset ryhmät EU:n ja Yhdysvaltain alueella ovat osa tätä (Lähi-idän) ongelmaa.”

Eli te, jotka tuette Israelin oikeutta olla olemassa ja puolustaa itseään, olette osa ongelmaa ja estätte Lähi-idän rauhan syntymisen. Pentikäisen mielestä te olette äärimmäisyysihmisiä eli vasemmistoliberaalin moraalikäsityksen mukaan pahoja, koska te ette tunnusta palestiinalaisten uhristatusta.

Miten uhristatusta pönkitetään?

Jos käyttäytyisin sortomytologiaan uskovan postmodernin vasemmistolaisen tavoin, sanoisin, että sekä Järnefelt että Pentikäinen ”leimaavat” juutalaisia ja heitä tukevia tahoja. He tarjoavat juutalaisia vihaaville muslimeille moraalista tukea ja omalta osaltaan aiheuttavat machete-hyökkäykset ja Malmön juutalaisten ”syyllistämisen”. Koska kuitenkin olen ”muukalaisvastainen” vihakirjoittaja, pidän Järnefeltiä ja Pentikäistä pelkästään oman ideologiansa sokaisemina typeryksinä, jotka eivät pidä palestiinalaisia vastuullisina omista teoistaan vaan pelkästään Israelin sorron uhreina.

Äskettäin Ruotsin Landskronassa iäkäs autoileva nainen ”joutui parkkipaikkakärhämän uhriksi”, kuten Helsingin Sanomat meitä sivistää. Todellisuudessa Rauhan Uskontoon kallellaan oleva 23-vuotias nuorukainen alkoi hakata naisen aviomiestä. Kun nainen meni väliin, hän kaatui nuorukaisen iskun voimasta katuun ja menehtyi.

Onneksi iäkkään naisen surman todelliset syylliset on helppo löytää. Neljä landskronalaista kulttuuriyhdistystä piti lehdistötilaisuuden ja nimesi pahimman ongelman. Ryhmä 194:n edustaja Said Hadrous kertoo:

”Meistä tuntuu, että tietty puolue haluaa hyödyntää tätä tapahtumaa oman agendansa edistämiseen.”

Hadrous viittaa tietysti Ruotsindemokraatteihin, jotka saivat viime kunnallisvaaleissa paljon ääniä Landskronassa. Osasyynä puolueen menestykseen oli tietysti se, että Rauhan Uskontoon kallellaan olevat nuorukaiset ovat syyllistyneet edellä mainitun kaltaisiin väkivallantekoihin aiemminkin.

Ryhmä 194 kuitenkin osaa asiansa. Todellisia uhreja eivät olleet ikäihmiset, jotka joutuivat tuntemaan 23-vuotiaan Rauhan Uskontoon kallellaan olevan nuorukaisen vihan. Rikoksen uhreja olivat tekijän sukulaiset, jotka joutuivat kärsimään poliisin toiminnasta. Lehdistötilaisuuteen osallistuneet tekijän sukulaiset kertovat:

”Vaimoni ja lapseni ovat jättäneet Landskronan. He eivät pysty nukkumaan vaan ovat pelosta kankeina eivätkä voi hyvin. He näkevät edessään kaikki asunnossa olleet poliisit ja sen, kuinka heidän isänsä pidätetään.”

Perinteinen muslimien tapa ottaa vastuu tapahtuneesta ja pahoitella uhrien kärsimyksiä tulee myös esille, kun Ryhmä 194 tuomitsee kaikki teot, jotka lisäävät turvattomuutta tekijän etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumatta. Jostain syystä Ryhmä 194 ei erityisesti tuomitse 23-vuotiaan Rauhan Uskontoon kallellaan olevan henkilön tekoja. On paljon hyödyllisempää esiintyä uhrina ja tehdä ”muukalaisvastaisista” voimista todellisia syyllisiä. On paljon mukavampi esiintyä ennalta ehkäisevästi uhrina, ennen kuin vielä realisoitumaton muslimeihin kohdistuva vastareaktio toteutuu, jos se ylipäänsä toteutuu.