Poliittisesti korrekti tyrannia

Poliittisesti oikeaoppisia mielipiteitä ilmaisevia ihmisiä nimitetään erheellisesti suvaitsevaisiksi, koska taustalla oleva äärimmäiseen lopputuloksen tasa-arvoon pyrkivä ideologia ei nimittäin suvaitse eriäviä mielipiteitä. Kun Pentti Oinonen ilmaisi oman mielipiteensä homoparien sisäisestä adoptiosta ja siitä, mihin se lopulta johtaa, hän sai vastaansa poliittisen ja mediaeliitin halveksunnan.

Siksi ei ole yllättävää, että ”pk-media” Helsingin Sanomien johdolla antaa Oinosen kaltaisen juntin kuulla kunniansa. Helsingin Totuus kirjoittaa pääkirjoituksessaan ”Rajansa kaikella eduskunnassakin”:

” Oinonen kauhisteli yhteiskunnan nopeaa muuttumista viime vuosikymmenien aikana. Hän uskoo, että vielä 30 vuotta sitten tällaisen lain esittäjä olisi saanut varmasti sakinhivutuksen, ja saattaa olla jopa oikeassa. Nyt Oinonen itse kuulostaa senaikaiseen maailmankuvaan ja arvomaailmaan jämähtäneeltä.”

Tuossa lauseessa tiivistyy hybris, joka on olennainen osa ns. suvaitsevaisuutta. Ihmiset, jotka uskovat täydelliseen syrjimättömyyteen, moraalirelativismiin ja kaikkien ryhmien tasa-arvoon, kuvittelevat edustavansa modernia, aiempaa kehittyneempää maailmankuvaa. Toista mieltä olevat ja erityisesti perinteisiin arvoihin uskovat puolestaan ovat kehittymättömiä ja pahimmillaan sairaita, jotka tarvitsevat tautiinsa hoitoa.

Pehmototalitarismi

Toki homoseksuaalisen ”perheen” sisäistä adoptiota voi vähätellä toteamalla, että kyse on vain lasten hakemisesta päivähoidosta tai koulun lupalappujen allekirjoittamisesta. Kyynisimmät antifeministit sanovat, että sisäinen adoptio on tarkoitettu lesbopariskunnille, jotka haluavat kieltää lapsen biologisen isän oikeuden vanhemmuuteen ja tehdä tästä pelkän siittäjän.

Minä taas olen taipuvainen uskomaan, että homoadoptio on vain yksi askel kohti poliittisesti korrektia tyranniaa eli pehmototalitarismia, jossa ihmiset ovat suvaitsevaisia tai sitten he itkevät ja suvaitsevat. Vain oikeat mielipiteet sallitaan ja vääristä rangaistaan. Esimerkkiä tulevasta kannattaa ottaa kehityksessä pitemmälle ehtineistä maista kuten Britanniasta.

The Australian –lehden artikkelissa on kerrottu muutamia esimerkkejä siitä, miten suvaitsevaisuuteen pakottaminen käytännössä tapahtuu. Artikkelin kirjoittaja Hal G.P. Colebatch toteaa:

”Keskitysleirejä tai vankileirien saaristoa ei ole, mutta ajatuspoliisilla on ennennäkemättömät valtuudet sanella ajatustavat ja metsästää kerettiläisyyttä. Toisinajattelusta voidaan rangaista ankarasti.”

Britannian hallitus ajaa lakia, jolla poliittisesti epäkorrektit vitsit kriminalisoitaisiin. Maksimirangaistuksena vitsin kertomisesta voisi saada seitsemän vuotta vankeutta. Vuonna 2002 hallituksen metsästyksenvastaisia lakeja protestoinut Robin Page sanoi: ”Haluan samat oikeudet kuin musta kasvissyöjä islaminuskoinen turvapaikkaa hakeva yksijalkainen lesbo rekkakuski.” Page pidätettiin ja hän sai neljän kuukauden päästä kirjeen, jossa kerrottiin, että syytettä ei nosteta mutta lisätodisteiden ilmaantuessa jatkotoimiin ryhdyttäisiin.

Edes lapset eivät säästy mielipidepoliisilta. Syyskuussa 2006 14-vuotias koulutyttö halusi toiseen tiedeprojektiryhmään, koska aiemman ryhmän muut jäsenet puhuivat keskenään urdua. Opettaja ei kehottanut muita jäseniä pitäytymään englannin kielessä vaan soitti poliisille, joka kutsui tytön kuulusteluihin. Tyttöä epäiltiin rasistisesta rikoksesta, mutta hänet vapautettiin. Koulu puolestaan ei nähnyt opettajan menettelyssä mitään väärää vaan käynnisti tutkimukset tyttöä kohtaan.

Joskus suvaitsevaisuuskaan ei riitä vaan se pitää osoittaa käytännössä. Eläkkeelle jääneille papeille ja kirkon työntekijöille tarkoitettu vanhainkoti menetti avustukset, kun se ei suostunut kertomaan viranomaisille, kuinka monta homoseksuaalia asukkaiden joukosta löytyy.

Jotkut myös närkästyvät homoliittoja ja homoadoptiota esittelevästä aineistosta kouluissa. Kun erään koulun muslimivanhemmat valittivat tästä, heidän toiveisiinsa suostuttiin ja aineisto poistettiin opetusohjelmasta. Toisessa koulussa kristityt ja muslimivanhemmat valittivat samasta asiasta, mutta heidän valituksensa jätettiin huomiotta ja heitä uhattiin syytteellä, jos he vetäisivät lapsensa pois opetuksesta.

Homoadoptiot ja Oinonen

Britanniassa osa katolisen kirkon adoptiovälittäjistä on lopettanut toimintansa, koska he eivät halua noudattaa Britannian tasa-arvolakia, jonka mukaan homopareja ei saa syrjiä uskonnollisin perustein adoptiovanhempia valittaessa. Osa välittäjistä on katkaissut yhteytensä katoliseen kirkkoon ja pystyy näin jatkamaan toimintaa.

Kun Oinonen spekuloi äärimmäisen arvoliberalismin johtavan lopulta ihmisen ja eläimen välisiin liittoihin, hän oli väärässä. Ensin ihmiset pitää kasvattaa pakolla suvaitsevaisiksi ja kieltämään oman kulttuurinsa paremmuus muihin verrattuna. Tämä tietysti koskee vain valkoihoista kristillistä valtakulttuuria eikä esimerkiksi muslimeja, joille puolestaan tarjoillaan sharia-lakia.

Ovathan Ruotsin vihreät nuoret jo esittäneet lukumääräneutraalia avioliittoa, mutta se oli tarkoitettu muslimeille. Suomessa ollaan vielä jäljessä, kun joku kansanedustaja kehtaa vielä vastustaa homoperheiden ”sisäistä” adoptiota eikä edes joudu mielipiteistään vankilaan vaan selviää puhemiehen nuhteilla ja valtamedian lynkkauksella.