Pilvissä leijuva moraaliposeeraaja

Eilen 27.5.2009 Yleisradio uutisoi, että eduskunnan oikeusasiamies on keskeyttänyt ikätestit alaikäisille turvapaikanhakijoille. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtin perustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoiset:

” Testillä puututaan henkilön koskemattomuuteen ja yksityisyyteen. Ei ole mitenkään säännelty, kuka näitä testejä voi tehdä ja millaisilla menetelmillä. Eli sääntelyn tarvetta on paljon.”

Kun Suomen lakia rikotaan eli tullaan rajan yli ilman asianmukaisia papereita, rikollinen muuttuu erityisen suojelun tarpeessa olevaksi vainon uhriksi sanomalla taikasanan ”turvapaikka”. Jos turvapaikanhakija väittää lisäksi olevansa alaikäinen, viranomaisilla ei ole oikeutta tutkia epäiltyä rikosta. Taikasanalla ”turvapaikka” ihmisoikeudet astuvat voimaan. Eikä mikään ole niin arvokasta kuin turvapaikanhakijan ihmisoikeudet.

Markus Jansson kertoo erinomaisessa kirjoituksessaan oman käsityksensä asiasta:

” Tämä kertoo mielestäni aika paljon siitä, mikä Suomen viranomaisia oikeasti kiinnostaa ja minkätyyppisistä asioista ja keiden oikeuksista he ovat kiinnostuneita. Ketkä ja mitkä eivät merkitse heille mitään ja keitä paapotaan muiden kustannuksella. Keiden oikeuksia voidaan vapaasti loukata ja keille keksitään tyhjästä oikeuksia joihin vedotaan vain siksi, ettei rikollisia saisi kiinni heidän valheistaan.”

Uskon, että valtaosa suomalaisista hyväksyy vainon uhriksi joutuneiden auttamisen. Kuitenkin järjestelmän väärinkäyttö aiheuttaa kiukkua etenkin tiukan taloudenpidon aikoina. Harva haluaa auttaa vaateliaita pummeja, joiden ihmisoikeuksia loukkaa television puuttuminen vastaanottokeskuksen asuinhuoneesta. Pahinta tässä on se, että oikeudenkäyttöä valvovaa viranomaista ei järjestelmän väärinkäyttö huolestuta läheskään yhtä paljon kuin laittomasti maahan tulleen ”ihmisoikeudet”.

Johansson syleilee maailmoja

Viranomaisia hullumpia ovat vain ”ihmisoikeusjärjestöt” ja niiden parissa toimivat moraalin mestarit. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson vetää ylittämättömät pohjat:

” Apulaisoikeusasiamies on tehnyt hyvä päätöksen ja sitä tulee nyt kunnioittaa”

” Mielestäni se kertoo jotain suomalaisen turvapaikkapolitiikan etiikasta, että on tärkeämpää löytää syitä palauttaa ihmisiä kuin auttaa heitä.”

Siinä missä viranomaiset ovat edes jonkinlaisessa vastuussa toiminnastaan, ”kansalaisjärjestön” toiminnanjohtaja ei ole missään vastuussa kenellekään. Johanssonin puheet ovat päättömiä, mutta aina löytyy lehti, joka julkaisee ne ilman kritiikkiä.

Kannattaa myös huomata, että Amnesty ei ole sanallakaan puolustanut suomalaisia ”sananvapausrikoksista” tuomittuja. Toisten ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin toisten tai Amnesty ei todellisuudessa puolusta oikeita ihmisoikeuksia. Maailmaa katsellaan ideologisten silmälasien läpi, jossa paha on lähtöisin lännestä ja hyvä tulee kehitysmaista, joiden ihmiset nähdään avuttomina uhreina.

Kotisivuillaan Amnesty mainostaa itseään:

” Amnesty on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.”

Amnesty ei ole riippumaton vaan vasemmistolainen, maailmankyläideologiaa kannattava järjestö.

Ei ensimmäinen kerta

Eikä Johansson lauo typeryyksiä ensimmäistä kertaa. Joulukuussa hän ilmaisi närkästyksensä Guantanamon vankileiristä ja moitti ulkoministeri Alexander Stubbia terrorisminvastaisen sodan ylilyöntien hyväksymisestä, mikä oli luonnollisesti tuulesta temmattu väite. Zachris Haaparinne kirjoitti tästä, kun Johansson oli päässyt sanomaan mielipiteensä Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa. Jutussa Johansson liitää kovaa ja korkealla:

” Maailman köyhät kärsivät joka päivä turvattomuudesta. Se johtuu nälästä, kodittomuudesta, olemattomista terveyspalveluista ja koulutuksesta, syrjinnästä ja poliittisesta äänettömyydestä. Ihmisoikeuksien kaikkinaisesta puutteesta. "

"Muuttaaksemme heidän tilannettaan emme tarvitse lisää partioveneitä Välimerellä emmekä sotilaita Afganistanissa. Tarvitsemme, kuten YK:n ihmisoikeusjulistus lupaa, "yhteiskunnallista järjestystä, jossa kaikkien oikeudet voivat toteutua".

Johanssonin mielestä ”yhteiskunnallinen järjestys, jossa kaikkien oikeudet voivat toteutua”, luodaan ilmeisesti syyttämällä George W. Bushia ja avaamalla rajat kehitysmaista tuleville maahanmuuttajille. Zachris Haaparinne muistuttaa realismista:

”... jos länsi ei voi (tässä tapauksessa pikemminkään saa) taata omaa turvallisuuttaan, ei se voi taata kenenkään muunkaan. Jos länsi ei ole vakaa, ei ole muukaan maailma sitä.”

Lopuksi sanon, että vasemmisto korruptoi kaikki hyvät asiat muuttamalla ne alkuperäisen irvikuvaksi. Näin kävi käsitteelle ”rauha” kylmän sodan aikana. Nykypäivänä ihmisoikeudet ovat kokemassa saman kohtalon. Tästä saamme kiittää Frank Johanssonia ja hänen kaltaisiaan pilvissä leijuvia moraaliposeeraajia.