Journalismin tehtävä

Somalialaissyntyinen Ayaan Hirsi Ali piti puheen Washingtonin kansallisella pressiklubilla, jossa hän ruoti journalismin roolia nykypäivänä. Vaikka puhe pidettiin Yhdysvalloissa, sen sisältö on suositeltavaa luettavaa erityisesti eurooppalaisille journalisteille.

Hirsi Ali puhuu niin suorasukaisesti islamista ja ylistää niin vilpittömästi valistuksen ihanteita, että häntä voi pitää tietyllä tavalla naiivina. Hän ei välttämättä ymmärrä, että sananvapaus alkaa olla out erityisesti Euroopassa, jossa poliittinen korrektius yhdessä kulttuuri- ja moraalirelativismin kanssa syö länsimaisen sivistyksen perustaa.

Poliittinen korrektius hallitsee

Nykyisin ei ole luvallista arvostella islamin väkivaltaisia piirteitä muistuttamatta samalla kristinuskon nimissä tehdyistä julmuuksista. Samalla on pakko sanoa, että valtaosa maailman muslimeista on rauhanomaisia. Vain noudattamalla näitä ohjeita voidaan peitellysti yhdistää islam väkivaltaan.

Median, akateemisen maailman ja poliittisten johtajien hampaattomuus islamin edessä paljastui viimeistään vuonna 2006 Muhammad-pilakuvakohun aikana. Tuolloin monet olivat innokkaita syyttämään Tanskaa ja tanskalaista rasismia kohusta. Lisäksi vaadittiin Tanskaa pyytämään anteeksi kuvien julkaisua.

Lehdistö ja poliitikot eivät tuolloin puolustaneet sananvapautta, vaan puhuivat epämääräisesti ”vastuullisesta sananvapauden käytöstä” ja muslimien uskonnollisten tunteiden kunnioittamisesta. Suomessa iski suoranainen pelkuruus ja itsesensuuri. Pääministeri Matti Vanhanen pyysi Torinon olympialaisissa anteeksi Suomen Sisu –järjestön julkaisemia pilakuvia. Myöhemmin Suomen Sisu –järjestö joutui vielä esitutkinnan kohteeksi.

Lännen ei tarvitse pyytää anteeksi

Hirsi Ali ihailee Tony Blairia mutta ihmettelee tämän haluttomuutta määritellä osapuolet 21. vuosisadan ideologisessa kamppailussa lännen ja islamin välillä. Blair puhuu vääristyneestä islamista ja samalla ylistää Koraania kirjana tavalla, joka vähintään todistaa, ettei Britannian tuleva ex-pääministeri ole oikeasti tutustunut kirjan sisältöön. Blairin mukaan Koraani on suuri kirja, joka on aikaansa edellä ja ystävällismielinen naisia kohtaan.

Hirsi Ali puolestaan sanoo Koraanista suorat sanat:

Koraani ei ole suuri kirja. Se on takapajuinen ja täynnä naisvihaa. Bysantin keisarin analyysi Muhammadista oli oikea: uskontoa levitettiin miekan avulla.

Tässä Hirsi Ali puhui Manuel Paleologoksesta, johon paavi Benedictus viittasi kuuluisassa puheessaan Regensburgin yliopistossa. Hirsi Alin mukaan Blairin ja paavin ei pidä hävetä sitä, että he puhuvat islamin nimissä tehdystä väkivallasta. Itsesensuuri on turhaa, sillä islam ja liberaali demokratia eivät ole yhteensopivia. Kulttuurit ja uskonnot eivät ole tasavertaisia.

Tässä tilanteessa journalistien epämiellyttävä velvollisuus on valita puolensa, koska muutoin he joutuvat eksyksiin etsiessään ns. keskitietä. Heidän on myös kerrottava tästä yleisölleen.

Hirsi Alin suorasukaiset mielipiteet ovat herättäneet vastakysymyksiä, joista hän kertoo seuraavasti:

Mutta entä naapurissa asuvat hyvät muslimit? Entä islamin eri koulukunnat? Eikö somalialaisten, indonesialaisten, saudiarabialaisten ja turkkilaisten muslimien välillä ole eroja? Voimmeko todella yleistää? Entä naiset, jotka vapaaehtoisesti pitävät huivia tai burkhaa ja vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kuten uskonto vaatii? Jos me sallimme juutalaisten, protestanttien ja katolisten pitää yllä omia koulujaan, eikö ole oikein, jos sallimme muslimeille saman oikeuden? Jos juutalaiset, italialaiset ja irlantilaiset ovat assimiloituneet, eihän ole kohtuutonta ajatella, että muslimitkin sulautuvat ajan myötä? Eikö ole hedelmällisempää väitellä ja keskustella vastustajiesi kanssa, vakuuttaa heidät dialogin avulla ja suostutella heidät luopumaan sodanjulistuksestaan kuin hyökätä heitä vastaan? Eikö ole ilmiselvää, että hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin luovat enemmän terroristeja ja ihmisiä, jotka ovat valmiita tuhoamaan lännen, verrattuna siihen, että keskustelisimme heidän kanssaan?

Professori Jaakko Hämeen-Anttila on jo vastannut näihin kysymyksiin, mutta uskon hänen toimineen vastoin parempaa tietoa. Hirsi Ali kuitenkin vastaa erottamalla toisistaan islamin ja muslimit. Jotkut muslimit, kuten Irshad Manji ja Tawfiq Hamid, haluavat uudistaa islamia. Toiset taas haluavat edistää islamia käännytyksellä, väkivallalla tai molemmilla näistä. On myös niitä, jotka kääntyvät kristinuskoon kuten Nonie Darwish tai muuttuvat ateisteiksi kuten Hirsi Ali. Joka tapauksessa:

Jos islam ei uudistu uskomusjärjestelmänä, se pysyy vihamielisenä kaikkea länsimaista kohtaan.

Eikä kyse ole pelkästään länsimaisuudesta. Islam on vihamielinen kaikkea muuta kuin islamia kohtaan. Tässä kohtaa voi myös kyseenalaistaa islamin kyvyn uudistua. Jos Koraania pidetään kirjaimellisesti Allahin sanana, mikään reformi ei ole mahdollinen ilman, että Koraanin lauseet tulkitaan ottamalla huomioon konteksti, jossa lauseet on sanottu. Tästä huolimatta Koraani sisältää sen verran paljon suorasukaisia kehotuksia vihaan ja väkivaltaan, että sopivan kontekstin löytäminen on erittäin vaikeaa ja joidenkin mielestä jopa mahdotonta.

Jos muslimeille annetaan oikeus perustaa omia koulujaan, pitääkö hyväksyä, että näissä kouluissa opetetaan juutalaisten olevan apinoiden ja sikojen jälkeläisiä? Pitääkö muslimien antaa eristää itsensä vääräuskoisista ja pitää pyhää sotaa eli jihadia hyveenä? Eikö ole kummallista, että eurooppalaiset muslimijärjestöt haluavat kieltää juutalaisten joukkotuhon opetuksen kouluissa, vaikka samanaikaisesti moskeijat ja islamilaiset kirjakaupat jakelevat kopioita Siionin viisaiden aikakirjoista?

Ymmärrettävästä syystä Hirsi Ali näkee islamin naisvihan suurimpana ongelmana:

Pakkomielle alistaa naisia on yksi tekijöistä, joka tekee islamista takapajuisen. Islamin puolestapuhujat Riyadista Teheraniin, Islamabadista Kairoon tietävät, että mikä tahansa parannus naisen asemassa johtaa islamin alasajoon ja heidän valtansa katoamiseen. Siksi he muiden muassa haluavat niin epätoivoisesti lukita naisen häkkiin. Siksi he myös vihaavat länttä.

Suomessa monet journalistit ovat nielleet Hämeen-Anttilan hyvältä tuntuvan kulttuurirelativistisen näkökulman. Iltasanomien Juha-Pekka Tikka tietää, mistä on kyse. Viimeksi Savon Sanomissa Tapani Lepola kirjoitti muslimien reaktiosta Salman Rushdien aatelointiin ja osoitti olevansa ajatteleva ihminen, jolla sydän on oikealla paikallaan. Toivo ei ole mennyttä.