torstaina, kesäkuuta 09, 2011

Postmoderni demlakraatti


Ojanen ihmetteli kovasti termiä ”positiivinen syrjintä” ja puhui ”positiivisesta erityiskohtelusta”. Hän tähdensi, että erityiskohtelua tarvitaan vain niin kauan, kunnes vähemmistön aliedustus on korjautunut.

Ojanen määritteli positiivisen erityiskohtelun seuraavasti:

”Siinä on kyse ihmisten tosiasiallisen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Pyritään parantamaan syrjinnän takia heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa ja tuomaan heidät samalle viivalle muiden kanssa.”

Käytännön esimerkkinä Ojanen mainitsi naisten aseman työelämässä, jota positiivisella erityiskohtelulla pyritään parantamaan.

Postmoderni lähestymistapa

Analysoidaanpa Ojasen lähtöoletukset. Kuvitellaan, että on olemassa tilanne, jossa vain 30 prosenttia professoreista on naisia ja 70 prosenttia miehiä (luvut vedetty hatusta). Tällöin ”ihmisten tosiallista tasa-arvoa” edustaa tilanne, jossa miehiä ja naisia on yhtä paljon.

Naisten aliedustus johtuu syrjinnästä. Siksi naisten edustusta pitää julkisen vallan toimin lisätä. Positiivisessa erityiskohtelussa tämä tarkoittaa naispuolisten hakijoiden suosimista ja miespuolisten syrjimistä.

Yllä kuvattu logiikka pätee, jos oletetaan, että naisten aliedustus todellakin johtuu abstraktista syrjinnästä eli yhteiskunnan miehiä suosivista ”rakenteista”. Se ei johdu naisten keskimäärin erilaisista kiinnostuksen kohteista ja siitä, että he usein uran sijasta keskittyvät lasten hankkimiseen ja kasvattamiseen. Se ei myöskään voi johtua siitä, että naiset ovat biologisesti erilaisia kuin miehet, koska sukupuolta pidetään ensisijaisesti sosiaalisena konstruktiona.

Näillä oletuksilla on täysin oikein, että valtiovalta syrjii miehiä. Miehet ovat kollektiivisesti syyllisiä siihen, että naisia on professoreista vain 30 prosenttia. Siksi ”tosiasiallinen tasa-arvoon” eli aito yhdenvertaisuus edellyttää miesten konkreettista syrjintää, jota kaiken lisäksi tehdään valtiovallan tuella.

Toimialoilla, joissa vaaditaan oikeaa lahjakkuutta ja osaamista kuten tieteessä, positiivinen syrjintä johtaa keskimääräisen osaamisen vähenemiseen. Kun harjoitetaan ”positiivista erityiskohtelua” henkilön viiteryhmän perusteella, sellainen asia kuin pätevyys jää toissijaiseksi.

Postmoderniin lähestymistapaan sisältyy myös ääneen lausumaton taustaoletus. Kristitty valkoinen heteromies ei koskaan voi joutua syrjityksi, vaan syrjityn pitää edustaa jotakin sorretuksi määritettyä vähemmistöryhmää kuten homoja, maahanmuuttajia tai naisia.

Positiivisessa erityiskohtelussa on siis kyse samasta asiasta kuin minun ja Usain Boltin välisessä postmodernissa sadan metrin kilpailusta. Minua ei pikajuoksu ole koskaan erityisemmin kiinnostanut eikä minulla ole siihen lahjoja. Tosiasiallisen tasa-arvon nimissä minun on kuitenkin saatava lähteä 40 metrin päässä maaliviivasta, jotta tulisin yhtä aikaa Usain Boltin kanssa maaliin.

Postmodernius on myös kielipieliä, sillä kieli edustaa vallankäyttöä. Siksi Tuomas Ojanen oli niin tarkka termistä ”positiivinen erityiskohtelu”, koska se kuulostaa paremmalta kuin positiivinen syrjintä. Kun ilmiötä tarkastellaan konkreettisella tasolla, termi syrjintä on täysin oikeutettu. Postmodernissa logiikassa sanaa syrjintä ei saa käyttää, koska sen mukaan sorretun ryhmän erityiskohtelu on kategorisesti hyvää ellei jopa kaksoisplushyvää.

Positiivinen erityiskohtelu voi tuottaa halutun kaltaisia tuloksia, eli sorretun ryhmä prosenttiosuus luultavasti nousee. Tämä kuitenkin tapahtuu pätevyyden kustannuksella ja konkreettisesti syrjimällä väärän viiteryhmän hakijoita joko suoraan rekrytoinnissa tai kiintiöinnin avulla.

Tasapäistämistä

Ojanen jatkaa kielipelin pelaamista Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla kirjoituksessaan ”Tasapäistäminen on yksi syrjinnän muoto”. Postmoderniin ajatteluun kuuluu olennaisena osana käsitteiden venyttäminen ja uudelleenmäärittely. Tämä toimii niin kauan, kun postmodernistin kielipeli ei ole paljastunut.

Maallikolle lienee selvää, että Tuomas Ojanen ei kannata tasa-arvoa vaan eriarvoisuutta, jossa sorrettuna pidetyn viiteryhmän jäsenet ovat tasa-arvoisempia kuin sortajat. Ojanen lisäksi vetoaa tyypillisen asiantuntijavallan edustajan tavoin kansainvälisiin sopimuksiin:

”Yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjinnän kieltoa koskevalla sääntelyllä on keskeinen asema Suomen perustuslaissa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja EU-oikeudessa.”

Pahat ihmiset haluavat kuitenkin hämmentää käsitteitä, mutta onneksi Tuomas on tarkkana:

”Näillä niin sanotuilla rasisminvastaisilla julistuksilla poliitikot vääristelevät ja kyseenalaistavat laissa määriteltyjä syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden vaatimuksia – joko tietämättömyyttään tai täysin tarkoituksellisesti. Julkilausumista paistaa läpi niiden laatijoiden pahantahtoinen syrjivä motiivi.”

Ojasen julkilausumista paljastuu postmodernin logiikan lisäksi tarkoituksellinen valehtelu, vääristely ja avoin pahantahtoisuus perussuomalaisia kohtaan.

Itse käytin edellä käsitteitä abstrakti ja konkreettinen syrjintä. Abstrakti syrjintä on näkymätöntä ja sisällä yhteiskunnan rakenteissa. Se näkyy vain tilastoissa, joissa syrjitty ryhmä on aliedustettuna. Konkreettinen syrjintä puolestaan on julkista valtaa edustavan tahon vallankäyttöä, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan heidän viiteryhmänsä perusteella.

Tein tämän siksi, koska olin lukenut Ojasen kolumnin, jossa hän määrittelee omat käsitteensä välittömän ja välillisen syrjinnän:

”Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan muodollisesti erilaista kohtelua jonkin sopimattoman syyn, kuten etnisen alkuperän tai sukupuolen, perusteella.”

Esimerkkinä välittömästä syrjinnästä Ojanen käyttää ravintolaa, joka kieltäytyi tarjoilemasta romaneille.

Välillisestä syrjinnästä Ojanen sanoo:

”Välillisellä syrjinnällä tarkoitetaan menettelyä, joka vaikuttaa neutraalilta mutta asettaa tosiasiassa ihmiset epäedulliseen asemaan esimerkiksi iän tai vammaisuuden perusteella.”

Ojanen jättää tarkoituksellisesti mainitsematta etnisen taustan tai sukupuolen. Perussuomalaisten julkilausumassa ei myöskään puhuttu mitään iästä eikä vammaisuudesta. Ojanen kuitenkin syyttää perussuomalaisia ja kokoomusnuoria välillisen syrjinnän unohtamisesta:

”Perussuomalaisten ja kokoomusnuorten julkilausumille on ominaista haluttomuus tai kyvyttömyys tunnistaa välillinen syrjintä ja siten tilanteet, joissa tarvittaisiin erityisiä toimenpiteitä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.”

Kuten edeltä käy ilmi, tosiasiallinen yhdenvertaisuus on sitä, että professoreissa on yhtä paljon miehiä ja naisia. Ojanen paljastaa vielä olennaisia asioita omasta ja muun vasemmistolaisen akateemisen eliitin ajatusmaailmasta:

”Julkilausumien korostama muodollinen yhdenvertaisuus edustaa jo itsessään syrjintää tilanteessa, jossa on tarve torjua yhteiskunnassa esiintyvää välillistä syrjintää.”

Eli se, jota tavallinen kansalainen pitää reiluna ja tasapuolisena, onkin ”muodollista yhdenvertaisuutta”.

Erilaisuus on Ojasen mukaan arvo sinänsä:

”Monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa erilaisuus on arvo sinänsä, positiivinen erityiskohtelu ilmenee myös pyrkimyksenä suojata maan kulttuurinen monimuotoisuus.”

Valtaeliitti ei ole kiinnostunut Suomesta suomalaisten kansallisvaltiona. Suomea eivät määritä ihmiset, jotka ovat syntyneet ja asuneet täällä ja joilla on yhteinen useiden sukupolvien taakse ulottuva historia. Erilaisuus on itseisarvo ja ihmisoikeudet virallinen ideologia. Kansallisvaltio Suomi on pelkkä historian roskatynnyriin kuuluva keinotekoinen konstruktio.

Vähemmistöjen kulttuuri museoidaan sen erilaisuuden takia eikä vähemmistöjen edustajilta itseltään kysytä, mitä he oikeasti haluavat. Ojasen kaltaisille vähemmistön edustajat ovat jalustalle nostettunakin ensisijaisesti viiteryhmänsä edustajia.

Ojasen avautumiset osoittavat selkeästi, että perussuomalaisten rasisminvastainen julkilausuma osui oikean maaliin.

13 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Vaikka kirjoitus on ansiokas sen alkupuolelta, eli näiden "erityskohteluiden" arvostelun osalta, en oikein ymmärrä muutamaa eniten käyttämääsi retorista koukkua.

Ensimmäinen, joka ei sinänsä minua häiritse, on sanan "postmoderni" ryöstöviljely, eli käytät sitä tarkoittamaan epämääräisesti sitä, miten puhuja määrittelee käsitteet itselleen edullisiksi ja esimerkiksi perussuomalaisten julkilausuman kirjoittajien kannalta epäedullisiksi, tyyliin "tosiasiallinen syrjivä motiivi" tms. Sanan "postmoderni" yleinen merkitys on jotakuinkin se, että ollaan tarkoituksella epätäsmällisiä ja epäselviä, ja yhdistellään toisiinsa liittymättömiä asioita; pikemminkin mainittu lainoppinut liu'uttaa käsitteitä ihan perinteisellä tavalla, ja retoriset keinot ovat suorastaan klassisia, väittäisin että jo muinaiset roomalaiset ovat näitä käyttäneet.

Toinen on ilmeisen tahallinen väärinluenta ilmiöstä yleensä. Vaikka olen jyrkästi Ojasen ja muiden tällaisten juttujen viljelijöiden kanssa eri linjalla, tulkintasi motiiveista on kummallinen, jopa ristiriitainen. Ensiksikin, jos Suomi kansallisvaltiona olisi kaikille (joillekin se tietysti on) täysin yhdentekevä myytti tms, niin he eivät näkisi näin paljoa vaivaa erilaisten vähemmistöjen sementoimiseksi, erottelemiseksi, ja näytilletuomiseksi. Tämä halu luoda Suomeen erilaisten vähemmistöjen ulkoilmanäyttely, on kytköksissä kansallisen ylpeyden projektiin, jossa halutaan viedä Suomea maailman kartalle suvaitsevaisena, nykyaikaisena yhteiskuntana. Se on ennenkaikkea kansallistunnetta kohottamaan pyrkivä projekti, eräänlaista "ylpeää, värikästä suomalaisuutta" ihannoiva projekti.

Sen mielekkyydestä voi olla montaa mieltä, mutta toisin kuin näissä jutuissa yleensä annetaan ymmärtää, tarkoituksena tässä ei ole mikään suomalaisen yhteiskunnan romuttaminen tai kansallisvaltion rampauttaminen tms, vaan pikemminkin sen vahvistaminen ja eräänlainen kasvojenkohotus ja brändäys.

En sano tätä siksi, että olisin tästä päämäärästä samaa mieltä, mutta analyysi näiden ihmisten aivoituksista jää väistämättä vajaaksi, jos tämä näkökohta joka kerta sivuutetaan.

Vasarahammer kirjoitti...

"Tämä halu luoda Suomeen erilaisten vähemmistöjen ulkoilmanäyttely, on kytköksissä kansallisen ylpeyden projektiin, jossa halutaan viedä Suomea maailman kartalle suvaitsevaisena, nykyaikaisena yhteiskuntana. Se on ennenkaikkea kansallistunnetta kohottamaan pyrkivä projekti, eräänlaista "ylpeää, värikästä suomalaisuutta" ihannoiva projekti."

En ole asiaa tästä näkökulmasta ajatellut juurikaan, vaikka kirjoitukseni loppupuolella puhunkin "museoiduista vähemmistöistä".

Pyrkimys häivyttää kansallisvaltio on kuitenkin ihan todellinen:

Populismin juuret ovat kaukana historiassa.

Kansallisvaltio katsotaan vanhanaikaiseksi eikä se kuuluu moderniin yhteiskuntaan. Yhteinen kansallinen historia on yksi koossa pitävä voima, ja ihmisille yritetään iskostaa häpeä omaa historiaansa kohtaan.

Ihmisten kiintymys kansallisvaltioon koetaan negatiiviseksi ilmiöksi, koska se johtaa negatiivisiin asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Siksi tutkija Elina Sakki tutkii, "voiko ihmisten ulkomaalaisvastaisuutta ja ääriliikkeiden kannatusta vähentää herättelemällä tietoisuutta menneisyyden kansallisista väärinteoista."

Suomen kohdalla yritykset etsiä häpeällisiä kohtia ovat toistaiseksi epäonnistuneet. Saksassa ja entisissä siirtomaavalloissa syyllisyyden herättäminen on onnistunut paremmin, koska on enemmän mistä ammentaa. Joku orjalaivojen terva on lähinnä säälittävä yritys.

Kyllä pohjalla on lisäksi erilainen käsitys siitä, millainen Suomen pitäisi olla valtiona. Onko se ensisijaisesti täällä syntyneiden ja kasvaneiden valtio vai perustuuko se johonkin abstraktiin kansalliseen ideaan?

Monikulttuurinen, paljon erilaisuutta sisältävä ihmisoikeusvaltio on yksi tällainen kansallinen idea, jota ihmisille yritetään tyrkyttää. Sillä, että Suomi on kohti liittovaltiota marssivan EU:n jäsen on myös vaikutusta asiaan.

Liittovaltiota ei koskaan tule, jos ihmiset ovat edelleen kiintyneitä kansallisvaltioon.

Kumitonttu kirjoitti...

Tämä halu luoda Suomeen erilaisten vähemmistöjen ulkoilmanäyttely, on kytköksissä kansallisen ylpeyden projektiin, jossa halutaan viedä Suomea maailman kartalle suvaitsevaisena, nykyaikaisena yhteiskuntana. Se on ennenkaikkea kansallistunnetta kohottamaan pyrkivä projekti, eräänlaista "ylpeää, värikästä suomalaisuutta" ihannoiva projekti.
...
En sano tätä siksi, että olisin tästä päämäärästä samaa mieltä, mutta analyysi näiden ihmisten aivoituksista jää väistämättä vajaaksi, jos tämä näkökohta joka kerta sivuutetaan.


Luultavasti aika oikeaan osuva tulkinta, joka varmaan pätee Sekoomukseen. Muiden (kommarit ja hirveät) osalta toivoisin hiukan perusteluita mielipiteellesi. Ottaen huomioon (komm. hirv.) taustan, en pysty ymmärtämään, miten heistä yllättäen olisi tullut kansallismielisiä. Varsinkin kun olen sangen hyvin perehtynyt suomalaisen kommunismin historiaan, tuntuu kovin kaukaa haetulta väittää, että he haluaisivat millään tavalla profiloida suomalaista kulttuuria muita korkeammalla tai edes samalle tasolle.

Kari kirjoitti...

Tiedemies:
Sen mielekkyydestä voi olla montaa mieltä, mutta toisin kuin näissä jutuissa yleensä annetaan ymmärtää, tarkoituksena tässä ei ole mikään suomalaisen yhteiskunnan romuttaminen tai kansallisvaltion rampauttaminen tms, vaan pikemminkin sen vahvistaminen ja eräänlainen kasvojenkohotus ja brändäys.

Kari: Tottakai päämääränä on suomalaisen kansallisvaltion ja sen kristillisen arvopohjan romuttaminen/murentaminen vaikka feminismin ja islamin avulla.

Tarkoituksena on saada tilalle kansainvälinen sosialistinen utopia.

Tämä kaikki tapahtuu tietysti akatemian edustajien ja demlakraattien sitä itsekään ymmärtämättä.

Ojasen vähättelemät positiivisen syrjinnän haittavaikutukset ovat aivan toisen luokan kysymyksiä niille, jotka joutuvat syntyperänsä vuoksi syrjinnän kohteeksi, kuten vaikka suomalaiset saamelaisalueeella, tai miehet naiskiintiöiden sortamina.

Vielä eräs keskustelussa esiin tullut järjetön väite on muka perussuomalaisten harjoittama, sotiemme veteraaneihin kohdistuva positiivinen syrjintä.

Perinteisesti sotaveteraaneja on vasemmiston toimesta halveksittu ei sen mukaan, mikä on heidän syntyperänsä, vaan mitä he ovat tehneet, eli sotineet kansainvälistä utopiaa(NL:ää) vastaan ja kansallisvaltio Suomen puolesta. Tähän poliittiseen sortoon tulee tietysti saada korjaus.

Käytännössä "rasismi" on yleistermi kaikelle, mikä on Valistuksen seurauksena syntyneiden uskon- ja opinkappaleiden varaan muodostuneiden utopioiden/ideologioiden tai niiden suosimien dogmien, kuten islamin, vastaista.

vieras kirjoitti...

Hommafoorumilla on jäsen, nimimerkiltään Ulkopuolinen, jonka signeerauksessa lukee:

Merkitysrakennevarkaat koittavat hallita maailmaa. Sitä pitää vastustaa viimeiseen denotaatioon.

Tuo signeeraus tuli mieleeni noista pyrkimyksistä määritellä termejä ja sisältöjä uudelleen.

Kari kirjoitti...

Minulle rasismi on (rodullisesta) syntyperästä johtuvaa erottelua.

Puuroselle ja Ojaselle rasismi ja erottelu(positiivinenkin) on strategia jonkin saavuttamiseksi.

Eli kaikki jotka vastustavat heidän ideologisia päämääriään, tai asettuvat poikkiteloin, ovat rasisteja ja xenofobeja, kaiken vieraan pelkääjiä.

Melkoisen naurettava väite. Yhtä hyvin voisi väittää, että he ovat rasisteja, koska ovat oikofobeja, kaiken kotimaisen, perinteisen ja tutun kammoajia.

Ojasen feminismin tarkoitus ei ole saavuttaa sukupuolten tasa-arvo, vaan yhteiskunnallinen ylivalta, jossa kaikki maskuliininen ja miehisyydessä kunnioitettava on alistettu ja saatettu huonoon huutoon.
Kyse on lähinnä poliittisesta/akateemisesta idiotismista.

Internet Mies kirjoitti...

"Positiivinen erityiskohtelu"...? Muahahha, meinasivat kahvit lentää näppäimistölle!

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis on varmaan joitain tahoja, joilla on joku periaatteellinen kansallisvaltioiden tuhoamiseen tähtäävä agenda, mutta väitän, että sellaisella agendalla ei politiikkaa myydä suurille kansanjoukoille.

Suurin osa suomalaisista ei ole mitään "mokuttajia" tai halukkaita tuhoamaan kansakuntaa. Suurin osa suomalaisista kuitenkin äänestää puolueita, joiden tässäkin blogissa väitetään sellaiseen pyrkivän. Tässä suhteessa on ilmeistä, että väite on täysin ilmiselvästi väärä, ja vaatii jonkun muun selityksen.

Nimittäin, ei ole pitkän päälle uskottavuudelle hyväksi, että tämä teidän kriitikkojenginne yhtä aikaa esiintyy mielipidevainottuna ja poliittisesti sorrettuna vähemmistönä, joka kuitenkin muka edustaisi suurta enemmistöä suomalaisista.

Selityksen sille, miksi asenneilmapiiri on ollut mahdollista muokata tällaiseksi, olisi syytä ainakin uskottavuuden näkökulmasta olla paitsi psykologisesti tyydyttävä, myös edes jossain määrin totuudenmukainen. Pelkkä demlan salaliitto ja mokumoku-enemmistövähemmistön sekoilu ei ole mielekäs selitysmalli. Minusta esimerkiksi on uskottavampaa, että suurin osa suomalaisesta puoluekentästä on saatu nykyisen poliittisen suuntauksen taakse nimenomaan vetoamalla mainitsemaani kansalliseen ylpeyteen tms, eikä suinkaan utopistiseen no borders-höttöön.

Toki tästä voi olla eri mieltä, mutta erimielisyyden syitä on syytä miettiä tykönänsä. On varmasti psykologisesti jotenkin miellyttävää demonisoida täysin kaikki ne, jotka ovat eri mieltä tai edes vähän epäilevällä kannalla, mutta totuudenmukaista käsitystä asioista sillä ei saa aikaan.

Sinivihreä kirjoitti...

Erittäin hyviä kirjoituksia Tiedemieheltä. Osuu naulan kantaan. Suvaitsevaisuutta pidetään nyky-EU:ssa kansallisen ylpeyden aiheena, siksi useimmat puolueet haluavat profiloitua sellaisiksi. Salaliittoteoriat kansallisvaltioiden tuhoamisesta ovat täyttä potaskaa, uskokaa pois.

Eikä mikään nykyisistä puolueista ole sillä linjalla, että kuinka monen tahansa pitäisi saada muuttaa Suomeen milloin tahansa. Näissä tulehtuneissa keskusteluissa ”maahanmuuttomyönteisiltä” puolueilta ja muilta ryhmiltä jää se vain sanomatta, koska ne pitävät tärkeämpänä ensisijaisesti vastustaa perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten diskurssia. Kieltämättä nekin voisivat hiukan viestiä siitä, mihin ne laittaisivat rajan, koska tämä näyttää olevan teikäläisille niin epäselvää. Sellaisia rajoja kuitenkin on.

Työkaverillani on Euroopan ulkopuolelta tuleva vaimo, jonka maahantulosta hän on joutunut taistelemaan vuosia Suomen byrokratian kanssa. Hänellä on syitä arvostella Thorsia aivan päinvastaisesta kuin teillä, eli maahanmuuton kohtuuttomasta vaikeuttamisesta. Toki hän myöntää, että Rajamäen aikana kaikki oli vielä pahemmin, mutta sitä ennen ei kuulemma ollut niin vaikeaa. Olemme keskustelleet asiasta ja on varmistunut, että edes hänkään ei kannata aivan rajoittamatonta maahanmuuttoa, vaikkei kansallisvaltioiden kannattaja olekaan. Tilanne on pikemminkin se, että esteitä on väärissä paikoissa (kuten juuri elämänkumppanien ”tuonnin” kohdalla) mutta esteitä puuttuu toisista paikoista, joissa niitä voisi olla enemmän.

Tässä ”positiivinen syrjintä” –keskustelussa Vasarahammerilla kuten Halla-ahollakin on toki pointtinsa. Toisaalta, voihan olla aiheellistakin, että julkinen sektori hieman tasaa sitä, että yksityinen sektori tulee pakostakin palkanneeksi suhteessa vähemmän maahanmuuttajia kuin mitä heitä yhteiskunnassa on. Mutta toki, jos syrjäytyminen tässä on se asia, jota halutaan estää, niin saattaisihan se kantasuomalainenkin vähävarainen olla kahdesta hakijasta se, joka syrjäytyisi helpommin jäädessään toiseksi työpaikan saannissa. Tällöin pitäisi palkata mieluummin hänet, jos vaikka maahanmuuttajataustaisella on enemmän tukiverkostoa takanaan.

Jukka kirjoitti...

TM:

Niin, siis on varmaan joitain tahoja, joilla on joku periaatteellinen kansallisvaltioiden tuhoamiseen tähtäävä agenda, mutta väitän, että sellaisella agendalla ei politiikkaa myydä suurille kansanjoukoille.

Olen kyllä hieman yllättynyt tuosta väitteestä. Esimerkiksi Cronbergin sinänsä täysin vilpitöntä lausuntoa leimaa minusta ajattelu että

a) kansallisvaltiot on korvattava liittovaltio-Eurropalla koska euron ongelmia ei saada muuten ratkaistua

mutta

b) liittovaltio on perusteltavissa silläkin että kansalinen itsemäärääminen voi johtaa perussuomalaisten voiton kaltaiseen tilanteeseen missä maahanmuuttoa rajoitetaan ja tapahtuu muuta odottamatonta paluuta vanhoihin arvoihin.

Cronbergin mukaan tarvitaan lisää kontrollia budjettivajeen valvontaan mutta ilmeisesti muuhunkin.

Minulla on sellainen käsitys että liittovaltiota (=homattavasti vahvempaa integraatiota) ajetaan nyt kovasti. Syy on tietysti ensisijaisesti euron kriisi ja tarve vahvistaa kontrolia budjettiasioissa, mutta luulenpa että halu heikentää kansallisvaltio ei rajoitu tähän.

Tällä kommentilla en julistaudu sinänsä liittovaltion vastustajaksi enkä kannattajaksi.

Varsinaista kiihkoista vihaa kansallisvaltiota kohtaan ei ehkä ole valtavasti, mutta kansallisvaltio koetaan kuitenkin aikansa eläneeksi instituurioksi, jonka korvaa monikulttuurinen Eurooppa.

Jukka kirjoitti...

Tuo Sakin juttu toistelee tuttuja ajatuksia siitä että ns. äärioikeiston ideologia kumpuaa menneisyydestä.

Monet ajatukset kumpuavat menneisyydestä. Vaikkapa yleishumanismi joka kumpuaa suurelta osin Jeesuksen ajatuksesta että pitää rakastaa kaikkia ihmisiä ja kääntää jopa toinenkin poski
Ajatus posken kääntämisessä on peliteorian ja vastavuoroisen altruismin teorian näkökulmasta varsin kestämätön strategia siinä missä moni muukin menneisyyden ajatus.

Mutta ainahan ajatukset kumpuavat osittain menneisyydestä. Perinteestä. Oleellistahan on että asioista voidaan avoimesti puhua, mielipiteitä saa arvostella, vääriä käsityksiä oiotaan. Ei ajatusten hakemista menneisyydestä tarvitse millään laila vierastaa. Perinne on yksi mutta vain yksi viisauden lähde.

Sir Francis Galton ja Karl Pearson - eugeniikkaliikkeen isät ja tilastotieteen rakentajat - olivat ääroikeistolaisia ajattelijoita joila on minusta sanottavaa tässäkin ajassa.

Tiedemies kirjoitti...

Kun jostain sanotaan, että jokin asia on menneisyydestä tai kuuluu menneisyyteen, ei tämä ole tarkoitettu argumentiksi, vaan se on tarkoitettu vihjaamaan että se on menneisyyden asia jostain hyvästä syystä.

En ota kantaa siihen, kuuluuko kansallisvaltio menneisyyteen, mutta harva ajattelee - eikä edes Cronberg - että kansallisvaltio on kokonaan menneisyyttä ja/tai kokonaan huono juttu. Luulisin pikemminkin, että tarkoituksena on sanoa, että kansallisvaltiota puolustetaan argumenteilla, jotka eivät ole nykypäivänä relevantteja. Tämänkään argumentin pätevyyteen en ota mitään kantaa.

Olet kuitenkin oikeassa liittovaltion osalta. Itse en näe kansallisen päätöksenteon ja kansallisen identiteetin, tai edes kansallisvaltion uhkana sitä, että liittovaltiokehitystä viedään eteenpäin, koska federalismin idea on nimenomaan päätöksenteon ja vallanjaon selkeyttäminen. Nythän vallanjako on epäselvä ja EU hyvin epädemokraattinen ja läpeensä byrokraattinen instanssi. En ole optimistinen kummankaan kehityssuunnan (Liittovaltion vastustajat contra sen kannattajat) suhteen, mutta en näe kummassakaan mitään erityisempiä uhkiakaan verrattuna toiseen.

Jaassu kirjoitti...

Merkitysrakennevarkaat koittavat hallita maailmaa. Sitä pitää vastustaa viimeiseen denotaatioon.


Jep, huomannut tuon myös, hämmentävän tehokas signeeraus piinkovalla sanomalla.