tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Miten torjua "muukalaisvastaisia" puolueita?

Ennen kuin menen varsinaiseen aiheeseen, kommentoin termiä äärioikeisto. Kyseessä on vasemmistolaisten keksimä ja käyttämä haukkumasana, jota käytetään establishmentin vastaisten poliittisten puolueiden leimaamiseen näiden poliittisesta linjasta riippumatta. Vasemmiston mielestä pahat asiat saadaan näin liitettyä oikeistoon, vaikka ns. äärioikeistolainen puolue todellisuudessa edustaisi vasemmistolaisia ajatuksia ja vasemmiston peruskannattajakuntaa eli työväestöä.

Äärioikeistolle on olemassa miedompi ja tuoreempi haukkumasana eli ”laitaoikeisto”, joka kärsii samasta ongelmasta. Toinen tapa leimata näitä puolueita on kutsua niitä ”muukalaisvastaisiksi”, ikään kuin puolueet vastustaisivat kategorisesti kaikkia muita kuin kantaväestöön kuuluvia.

Leimaamisen tavoitteena on eristää puolueet muista ja tehdä niistä poliittisia hylkiöitä, jotta ihmiset eivät äänestäisi niitä ja puolueiden poliittiset tavoitteet jäisivät vaille huomiota. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan erilaisia keinoja, joilla valtaeliitti pyrkii taistelemaan niitä vastaan.

Eristäminen

Poliittisesti epämiellyttävä puolue voidaan monissa tapauksissa eristää päätöksenteosta kokonaan. Suhteellisessa vaalitavassa yksittäinen puolue saa yleensä korkeintaan hieman yli 20 prosenttia annetuista äänistä eikä saa yksin ehdotonta enemmistöä. Muut puolueet voivat keskinäisillä sopimuksilla ja sopivilla koalitioilla varmistaa, että epämiellyttävä puolue ei pääse hallitusvastuuseen.

Eristäminen eli ”cordon sanitaire” kuitenkin rapauttaa demokratian uskottavuutta, koska se edellyttää blokkirajat ylittäviä epäpyhiä alliansseja oikeiston ja vasemmiston kesken. Jos epämiellyttävä puolue saavuttaa riittävän suuren suosion, poliittiset vaihtoehdot katoavat ja samat puolueet käytännössä hallitsevat vaalituloksesta riippumatta.

Cordon sanitaire toimii hyvin Belgiassa, koska maa on etnisesti jakautunut flaameihin ja valloneihin. Koska Vlaams Belang (Flaamien etu) ajaa Flanderin itsenäisyyttä eli Belgian valtion lakkauttamista ja koska hallitukseen tarvitaan molempien etnisten ryhmien edustus, vallonien puolueet eli käytännössä Vallonian sosialistit pystyvät estämään Vlaams Belangin pääsyn valtaan.

Myös Norjassa Edistyspuolue on vuosikausia onnistuttu pitämään yli 20 prosentin kannatuksestaan huolimatta oppositiossa. Työväenpuolue on hallinnut maata viime vuodet parin pikkupuolueen (Sosialistinen Vasemmisto ja Keskustapuolue) tuella.

Demonisointi

Demonisointi kuuluu tietysti osana eristämiseen, mutta otan sen tässä erikseen lähinnä Ruotsin tilanteen, koska siellä tämä toimintatapa on viety äärimmäisyyteen.

Demonisointi vaatii onnistuakseen konsensusyhteiskuntaa, jossa valtablokkien, median ja akateemisen eliitin kesken vallitsee laaja yhteisymmärrys tietyn puolueen vahingollisuudesta. Käytännössä tällainen on mahdollista vain pienessä maassa, jossa media on keskittynyttä, sen mielipidekirjo on suhteellisen kapea ja valtiollisella tv-yhtiöllä on vahva asema.

Ruotsissa Ruotsindemokraattien demonisointi on viety äärimmilleen. Ei riitä, että kaikki muut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä sen kanssa. Tämän lisäksi puolueen jäsenet voivat menettää työpaikkansa, puolueen on vaikea vuokrata itselleen kokoontumistiloja tai postittaa mainoskirjeitä. Maan suurin päivälehti Aftonbladet on lisäksi kieltäytynyt julkaisemasta puolueen vaalimainoksia sivuillaan.

Kun kaiken lisäksi ”antifasistiset” mielenosoittajat häiritsevät mellakoinnilla puolueen järjestämiä tilaisuuksia ja pahoinpitelevät puolueen johtohenkilöitä, voidaan puhua jo poliittisesta terrorista, jota viranomaiset eivät yritä tosissaan torjua.

Ruotsindemokraattien kannatus on viimeisissä gallupeissa ylittänyt neljän prosentin rajan, eli on todennäköistä, että puolue saa seuraavien vaalien jälkeen edustajia valtiopäiville, mikä tekee demonisoinnista aiempaa vähemmän tehokasta. Demonisointi toimiikin parhaiten pieniä ja poliittisen toimintansa alkuvaiheessa olevia puolueita vastaan.

Vallan jakaminen

Ns. laitaoikeistolaiset puolueet voidaan myös ottaa mukaan päätöksentekoon joko suoraan hallitusvastuuseen kuten Italiassa tai hallituksen ulkopuolelle hyödyntämään vaa'ankieliasemaansa kuten Tanskassa.

Suomessa establishmentin vastainen puolue on jo kerran onnistuttu tuhoamaan hallitusvastuun avulla, kun SMP pääsi Kalevi Sorsan IV hallitukseen vuonna 1983. Puolueen kannatus hiipui ja lopulta puolue hajosi sisäisiin riitoihin.

SMP:n menestys perustui 1980-luvulla selkeään populismiin, joka ei enää kantanut, kun rötösherrajahti hiipui. Puolueen johto ei myöskään pystynyt vastustamaan hallitusvallan korruptoivaa vaikutusta, kun SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo hyväksyi poliittisen virkanimityksen ja siirtyi Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.

SMP:n kohtalo kuuluu jo menneeseen aikaan, ja on vaikea kuvitella, että esimerkiksi Tanskassa paikallinen Kansanpuolue voitaisiin samalla tavalla neutralisoida. Kansanpuolue on kolmissa viime vaaleissa saavuttanut yli 12 prosentin kannatuksen eikä sen hiipumisesta ole merkkejä.

Mitä oikeasti pitäisi tehdä?

Ruotsin ja Tanskan keskusteluilmapiirit poikkeavat merkittävästi toisistaan jälkimmäisen hyväksi. Tanskalainen Jyllands Posten suositteli pääkirjoituksessaan ruotsalaisille keskustelun vapauttamista.

Jyllands Posten kertoo Ruotsin mediasta seuraavaa:

”Ensinnäkin ruotsalainen media, kiitos vääristyneen käsityksen lehdistön roolista demokratiassa ja ruotsalaisen konsensusajattelun, on ottanut itselleen sensuuri-instituution roolin. Media tietää parhaiten, mitä Herra ja Rouva Svensson kestävät kuulla.”

Jimmie Åkessonin mielipidekirjoituksen herättämään keskusteluun viitaten lehti toteaa:

”Ruotsissa viime päivinä käydyn debatin perusteella tulee vaikutelma, että media näkee tehtäväkseen ihmisten kouluttamisen. Se haluaa opettaa ihmisiä hillitsemään itsensä. Mutta tämä on ristiriidassa sananvapauden ytimen kanssa, koska luottamus sananvapauteen edellyttää, että mitään mielipidettä ei suljeta pois keskustelusta, mikäli sillä ei yllytetä väkivaltaan.”

Lehti käyttää lisäksi eräänlaista Hitler-korttia mainitsemalla, että Adolf Hitlerin suosio kasvoi 1920-luvulla, kun viranomaiset kielsivät häneltä julkiset esiintymiset.

On kuitenkin epätodennäköistä, että ruotsalaiset ottaisivat pikkuveljeltään neuvoja vastaan. Dagens Nyheter -sanomalehdessä pohdiskellaan uusia tapoja torjua ”ääriliikkeitä”. Artikkelissa käytetään asiantuntijana saksalaisen Bertelsmann-säätiön tutkija Orkan Kösemeniä, jonka mielestä eristäminen ja vallan jakaminen eivät ratkaisuina toimi.

Kösemen suositteleekin kolmatta vaihtoehtoa eli ”offensiivista vetäytymistä”. Sen mukaan ”demokraattisten” puolueiden pitäisi käsitellä kysymyksiä, joita ”muukalaisvastaiset” hyödyntävät kuten maahanmuuttoa, islamia tai hyvinvointikysymyksiä. Esimerkiksi islamin pelosta päästään, kun pakotetaan ihmiset etsimään ratkaisu pelkoon. Se ei katoa karkottamalla kaikki muslimit tai pakottamalla heidät vaihtamaan uskontoaan.

Kösemen on osittain oikeassa. Välttelemällä ”muukalaisvastaisten” puolueiden teemoja valtapuolueet jättävät pelikentän ”muukalaisvastaisille” puolueille. Kösemenin lausunnosta ei kuitenkaan voi päätellä, että valtapuolueiden pitäisi omaksua näiden puolueiden teemoja itselleen. Hän tuntuu olettavan, että vallitseva poliittisesti korrekti lähestymistapa on ainoa oikea ja ihmisten on vain opittava ymmärtämään se.

DN:n artikkeli tavallaan päätyy kehäpäätelmään. Koska propaganda ei toimi, tarvitaan lisää propagandaa. Malmön yliopiston sosiologian professori Björn Fryklund tuntuu uskovan valistuksen voimaan:

”Eduskuntapuolueiden on kerrottava, että tämän kaltaiset puolueet [Ruotsindemokraatit] aiheuttavat suurta vahinkoa. 90-luvulla nähtiin, kuinka ihmisiä pahoinpideltiin tuollaisten virtausten takia, pakolaiskeskuksia poltettiin ja lasermies sai inspiraation hyökkäyksilleen.”

Ruotsissa taitaa todellakin olla mahdotonta myöntää, että parin viime vuosikymmenen aikana harjoitettu maahanmuutto- ja integraatiopolitiikka on ajanut kiville. Mikään selittely ei muuta tätä tosiasiaa vaan pelkästään siirtää ongelmien kohtaamista kauemmas tulevaisuuteen.

11 kommenttia:

piippumies kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Foliohattumaisesti voisi jopa ajatella, että Kokoomuksen ja SDP:n avautumiset juuri maahanmuuton ongelmista johtuu noista syistä - demonisointi ei onnistunut, on pakko kokeilla jotain muuta

Mieleeni tuli myös Braxin teettämä, tai tekeillä oleva "kansainvälinen vertailu sananvapauslaista". Vahingossakaan vertailu kohteeksi ei otettu esimerkiksi juuri Tanskaa.

Hyväksi esimerkiksi, miksi ei, käy tämä Jyllands Postenista lainaamasi mielide:

”Ruotsissa viime päivinä käydyn debatin perusteella tulee vaikutelma, että media näkee tehtäväkseen ihmisten kouluttamisen. Se haluaa opettaa ihmisiä hillitsemään itsensä. Mutta tämä on ristiriidassa sananvapauden ytimen kanssa, koska luottamus sananvapauteen edellyttää, että mitään mielipidettä ei suljeta pois keskustelusta, mikäli sillä ei yllytetä väkivaltaan.”

Kumitonttu kirjoitti...

On nää sun kirjoitukset sen verran ytimeen viiltäviä, että voisit tarjota niitä vaikka Hesarille tai Vihreään lankaan. Ei kai niillä mitään peiteltävää tai salattavaa luulis olevan...?

Sinänsä kuvaavaa, että Amerikassa haukutaan vastustajaa kommunistiksi tai punikiksi, meillä oikeistolaiseksi. Siis ääri-sellaiseksi.

Ainiin, aamun Hesarissa oli pari hauskaa uutista. Tarja Halonen ottaa vastaan Maailma ilman sotia ja väkivaltaa -järjestön edustajat.

Ei meillä tarvita Big Brother nikoja ja hennoja - Tarja riittää, että aina iltaisin oikein kaipaa unen antamaa turvaa.

Roope kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Roope kirjoitti...

Orkan Kösemen: "Islamin pelko ei katoa karkottamalla kaikki muslimit tai pakottamalla heidät vaihtamaan uskontoaan."

Tutkijalla on tässä asiassa radikaalimpi ratkaisu kuin tutkimillaan puolueilla. Onko edes äärimmäisin ääripuolue Euroopassa ehdottanut muslimien pakkokäännytystä?

Marie Demker...uskoo että muukalaisvihamielisilta puolueilta pitäisi vaatia vastaukset samoihin kysymyksiin kuin muiltakin.

– Esimerkiksi kuinka he aikovat rahoittaa esityksensä.


No, vaatikaa ihmeessä! Minäkin vaadin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Vasarahammerilla on mainio kyky muuttaa ymmärrettäväksi tekstiksi se, mikä monella ihmisellä, mm. minulla pyörii päässä eräänlaisena hahmottumattomana sumuna.

Tällaisia tekstejä saisi todellakin näkyä valtamediassa. Pelkään vaan, että esim. Helsingin Sanomat eivät taida pyytää Lekamiestä kolumnistiksi.

Kiitos Vasarahammerille ja luonnollisesti voimia eloon.

piippumies kirjoitti...

Juuripa noin Yrjö. Toki teitä on muitakin - onneksi voisi sanoa - jotka osaatten kyseisen, hienon taidon. Sinä mukaan lukien.

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Olet lähellä todellista pääkysymystä.

Omasta mielestäni se nykyinen pääkysymys ei ole keksustelu suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta -se on todellisen yhteiskunnallisen dialogin puute (johon viittasit kommentoidessasi ruotsalaista mediaa).

Valitettavasti ongelma näyttää olevan molemminpuolista. Tai se muuttuu sellaiseksi silloin, kun saa tarpeeksi kiviä niskaansa.

catulux kirjoitti...

Just. Mielenkiintoista.

Mutta miten Suomessa saataisiin tehokkaammin ja laajemmin koota yhteiskunnassamme oleva laaja tyytymättömyys nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan uskottavaksi puolueeksi ja vaihtoehdoksi nykyistä mokutusta vastaan?

Muutos 2011 on polkaistu käyntiin, mutta jotenkin tuntuu, että homma takkuaa.

Hommasta puheen ollen. ko. foorumi on melko asiallinen paikka, mutta sen yllä leijuu mielestäni tunkkainen junttimeininki (anteeksi jäsenet). Lisäksi kyseisessä osoitteessa ehkä liikaa alleviivataan ja yksilöllistetään maahanmuuto-ongelmat pelkästään somaliaan.

Perusuomalaiset ovat mielestäni aika pellemäistä porúkkaa. Kävin tsekkaamassa Oulussa ko. puiolueen kunnallisvaalikampanjointia, ja ainakin paikalla olleet ehdokkaat eivät vakuuttaneet valistusnutta realistia.

Suomeen pitäisi saada oma Pim Fortun; karismaattinen älykkö, joka osaisi tuoda mamu-ongelmat selkeästi esille ja joka olisi uskottava myös laajan keskiluokan silmissä, sillä sen varaan puolueidenkin on rakennettava valtaistuimensa.

Mitäs tehdään vasara??

Vasarahammer kirjoitti...

Karismaattisen johtajan varaan rakennetut puolueet voivat kyllä kasvaa mutta kaatuvat lopulta karismaattisen johtajan henkilökohtaisiin virheisiin ja puutteisiin. Johtajan takana on usein yllättävän tyhjää.

Timo Soini olisi karismaattinen johtaja ja ainakin hän johtaa puoluettaan suvereenisti haluamaansa suuntaan. Valitettavasti se suunta on väärä. Läpänheitolla ja sutkauksilla ei homma (kuten ei myöskään Homma) etene.

Mäki-Ketelän masinointikyky ja Halla-ahon analyyttinen tyyli toimisivat yhdessä mainiosti. Ajan kanssa kokemus lisääntyy ja tyyli hioutuu, joten en vielä lyttäisi Muutosta.

catulux kirjoitti...

Johtaja antaa kuitenkin puolueelle kasvot ja myös suunnan. Johtajaan symboloituu se, mitä puolue edustaa.

Demareilla on pallo hukassa paljolti sen vuoksi, koska heiltä puuttuu uskottava johtaja. Totta kai yhteiskunnallinen murros on osittain syönyt eväät demariaatteelta. Mutta kuitenkin johtajan merkitystä puolueelle ei voi väjeksyä.

Timo "Slogan" Soini ei vakuuta maahanmuuttotulvaan kyllästynyttä äänestäjää. Tuntuu siltä, että Soini vain kerää äänet ja kerman kakun päältä. Mies oli tukevinaan Jussiakin ja mokutukseen kyllästyneitä,

ja sitten kun todellista tukea olisi tarvittu, Timo-poika otti ritolat ja lähti veke ja alkoi kavereeraamaan muitten "puhtaitten" poliitikkojen kanssa.

Oikea poliitikko Timo on. Populisti ja epäluotettava oman asiansa ajaja.

Mäki-Ketele on esiintynyt edukseen parissa tv-ohjelmassa; lyhyitä ja nasevia kannanottoja ja nopeaa reagointia keskustelutilanteessa. Ihan älykäs sälli.

Mutta joku kuitenkin puuttuu vielä. Ehkä aika kasvattaa miehen poliittisesti uskottavaksi.

Jussi on sitten liian kiltti haastatelutilanteissa; antoi pomputtaa itseänsä liikaa Saarikosken ja stalinisti-alkoholisti Salmenin kanssa keskusteltaessa. Tietenkin tuollainen julkinen lynkkaus toi myös pisteitä Jussille ja mamu-kritiikille; sen verran fanaattista Lefun ja saskan oikeassa olo oli.

Lopuksi. Muutoksen pitäisi eduskuntavaaleissa menestyäkseen päästä jotenkin irti Homma-leimasta mikä on taakka kuitenkin ja kaikitenkin. Pahoittelen taas.

Jussi on ollut edellä kävijä, pioneri joka on puhkaissut tabu/moku-verhon itseään säälimättä. Kiitokseksi media on iskenyt mieheen Kainin leiman, joka ei pesemällä puhdistu.

Pitäisi saada lisää Jusseja (älykkäitä/analyyttisia) kera karisman ja vallan halun; ja sitä kautta todellinen muutos mamu-potaskaan saataisiin aikaan.

En tiedä. Olo tuntuu kyllä voimattomalta. Monikulttuurisuus omaa mediamonopolin, jota on helvetin vaikea murtaa. Mutta taistellaan nyt ja katsotaan mitä uusia orwellilaisia teesejä julkisuus luo maahanmuutto-ongelmille.

Äsken "monikulttuurisuus oli rikkautta"; nyt "maahanmuuttajat ovat voimavara"....

Oh Lord, I would say....

Kumitonttu kirjoitti...

City-lehti Helsinki 20/2009 haastattelee Jyrki J. Kasvia. Tässä parhaita paloja:

Puolueemme on feministinen, mutta feminismi ei ole sidottu siihen, onko uhrina nainen vai mies.

Ei voi kuin nauraa.

Vihreät jakaantuvat nelikentässä realistit, fundamentalistit ja lisäksi vielä vasemmisto-oikeisto -akselilla. Suomihan on sikäli poikkeuksellinen maa, että täällä on olemassa vihreä liberaali oikeisto.

Hienoa, että joku vihreä tunnustaa, että vihreä ideologia on vasemmistolainen. Feministitunnustushan tuli jo edellä.

Osmo Soininvaara edustaa liberaalia oikeistoa Vihreissä.

Mitäh?!? Liberaalia? Käyttänee sanaa samassa merkityksessä kuin Ida, jolle liberaali on ateisti.

Minä olen realo-oikeistolainen, Kirsi Aropaltio fundi-oikeistolainen, Anni Sinnemäki on realo-vasemmistolainen, Janne Länsipuro fundi-vasemmistolainen.

Jassoo.

K: Olet arvoliberaali, et suvaitse suvaitsemattomuutta. missä menee raja?
JJK: Rajani menee siinä, kun Halla-aho nimeltä mainiten toivoi ystäväni joutuvan raiskatuksi.


Ei muuten toivonut. Ja nyt tulee paras - oikeita kastehelmiä:

Suurimman osan ajasta islam on ollut liberaali ja kristinusko ahdasmielinen. Marokossa törmäsin naisiin, jotka pitivät itseään hyvinä muslimeina ja kulkivat minihameessa.
...
Kaikki meni vikaan, mitä George W Bush teki Lähi-idässä ja keski-Idässä. En väitä, että ongelmat eivät olisi olleet olemassa ennen hänen toimiaan, mutta ne vakuuttivat monet islaminuskoiset nuoret siitä, että taleban on oikeassa. Bush toimi niin kuin taleban oli sanonut hänen toimivan.


Rankkaa kamaa.