Islam ja nykyaika

Muutama päivä sitten luin Gates of Vienna -sivustolta saksalaisen Anabel Schunken kirjoittaman artikkelin ”Modernisaation häviäjiäkö? Kyse on islamista, hölmö”. Artikkeli on alun perin julkaistu saksankielisellä Tichys Einblick -sivustolla.

Artikkeli puhutteli eritysesti siksi, että kirjoittaja on turhautunut paljolti samoihin asioihin kuin itsekin eli poliittisten päättäjien osaamattomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä todellisia ongelmia lillukanvarsien takaa.

Meitä voiman pimeän puolen kulkijoita nimitellään usein häviäjiksi, vihaajiksi tai pelon ohjaamiksi. Anabel Schunke oli kiinnittänyt huomiota poliitikkojen tapaan kutsua mahdollisia äänestäjiään ”modernisaation häviäjiksi” eli sellaisiksi, joita poliitikkojen täytyy auttaa tulemaan mukaan osaksi kehitystä.

Schunke ei näe itseään sellaisena:

”En ole modernisaation häviäjä. En ole taloudellisesti riippuvainen enkä hämmentynyt digitalisaatiosta tai vain raivoissani laajakaistayhteyden puutteesta. En arvostele islamia ja hallituksen turvapaikkapolitiikkaa, koska olen typerä tai en ole koskaan tavannut vieraasta kulttuurista tulevaa ihmistä. Itse asiassa olen nuori, digitaalisesti kykenevä ja minulla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Olen kaikkea sitä, joka hallituksen mukaan on islam-kritiikkiä vastaan ja suosii vasemmistolaisuutta ja monikulttuuria. Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan omassa kuplassaan eläviä ihmisiä, jotka kertovat, että asia ei ole näin. Ihmiset, jotka ylimielisyyttään tai vielä enemmän ymmärtämättömyyttään ovat kyvyttömiä vuosienkin jälkeen näkemään, mikä ihmisiä oikeasti huolestuttaa eikä huolella ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku pelkäisi jonkun lukutaidottoman afgaanin vievän hänen työnsä.”

Schunken mukaan islam-kriitikkojen kuvailu modernisaation häviäjiksi on groteskia ja valistuksen ihanteiden pettämistä, koska tällöin keskiaikainen uskonto ja kulttuuri kuvataan nykyaikaiseksi. Vastaavaa ei hänen mukaansa olisi voinut kuvitella muutama vuosikymmen takaperin. Islamista Schunke ei pidä, koska se on hänen mielestään typerää eikä islamissa ole mitään positiivista omaan hänen omaan kulttuuriinsa verrattuna. Hänen mukaansa muslimien hallitsematon maahantulo ei ole moderniuden merkki. Sitä taas olisi se, jos saksalaisilla olisi rohkeutta seurata järkeään ja hylätä tällainen askel kohti takapajuisuutta.

Väkivaltaisen radikalisaation vastainen työ laajenee

Kuplassa eletään Suomessakin. Sain vähän aika sitten linkin Radio Dei -kanavalla esitettyyn radio-ohjelmaan nimeltä ”Rauhanrakentajat”. Juontaja Anssi Almgrenin vieraana oli Kirkon Ulkomaanavun Shoulder to Shoulder -hankkeen vetäjä Stiven Naatus ja saman järjestön Reach out -hankkeen projektikoordinaattori Habiba Ali.

Järjestönä Kirkon Ulkomaanapu on tyypillinen ei-valtiollinen toimija (NGO), joka kuitenkin saa ylivoimaisen valtaosan rahoituksestaan julkisista varoista joko suomalaiselta veronmaksajalta valtion tai seurakuntien kautta tai kansainvälisistä lähteistä eli käytännössä Euroopan Unionilta. Järjestö kuuluu ns. kolmanteen sektoriin eli ”kerjäämisen ammattilaisiin”, kuten Matti Viren kirjoituksessaan kutsui julkisen sektorin aluskasvillisuutta, joka työllistää verorahoilla Naatuksen ja Habiba Alin kaltaisia.

Itse Rauhanrakentajat -ohjelmassa päiviteltiin vihapuhetta, polarisaatiota ja kuplissa elämistä. Lääkkeeksi ehdotettiin keskustelua ja ihmisten saattamista yhteen perinteiseen kumbaya-tyyliin. Muutkin ohjelmassa kuullut termit edustavat poliittisesti korrektia keskustelua kuten ”radikalisoituminen”, ”ekstremismi” ja ”väkivaltainen ekstremismi”, jossa matkustetaan konfliktialueille.

Keskustelijoiden mielestä ”ilmapiiri on kiristynyt” ja ”polarisaatiota” on tapahtunut. Mitään järkevää analyysiä kiristymisen syistä ei esitetty. Myös paljon kuluneita monikulttuurisia klisheitä toisteltiin. Jo Volgan mutkasta tänne on tullut ihmisiä, kun täällä oli ennestään saamelaisia. Puhuttiin karjalaisista ja rinnastettiin heidät viime vuosina tänne muuttaneisiin islaminuskoisiin maahanmuuttajiin. Kaikkiaan tavara oli melko paksua ja itselleni puuduttavaa kuunneltavaa. Vastaavaa tulee nykyisin kaikista valtamedian tuuteista, mikä turhauttaa ja ärsyttää.

Lopulta päästiin radikalisoitumiseen ja kyseltiin, mikä on uskonnon rooli ääriliikkeiden toiminnassa. Tähän Habiba Ali ei oikeastaan osannut sanoa muuta, kuin että uskonto on ymmärretty väärin. Samalla kuuntelijoille ei kerrottu, millä tavalla uskonto on ymmärretty väärin ja mistä tämä väärinymmärrys johtuu. Mainittiin jihadismi, mutta se kuvattiin vain ”kamppailuksi”. Kun aamulla on vaikea mennä töihin, kyse on kamppailusta eli jihadista.

Tällainen lässytys voi jonkun mielestä olla hauskaakin, mutta todellisuudessa se trivialisoi todellisen ongelman eli islamin sisällä vaikuttavan voimakkaan suuntauksen, joka pyrkii levittämään islamin valtaa koko maailmaan. Tämä pyrkimys perustuu islamin keskeisiin opinkappaleisiin ja on sellaisenaan uskonnon ytimessä. Se ns. ”radikalisoituminen” johtuu tämän ideologian vetovoimasta eikä siitä, että vierastaistelijoiksi lähtevät olisivat erityisen syrjäytyneitä. Lässyttäminen ja kevyt vitsailu asian ympärillä eivät lisää tietoa eivätkä ymmärrystä vaan pelkästään edistävät tietämättömyyttä ja todellisuuden kieltämistä.

Radio Dei on leimallisesti kristillinen kanava ja ohjelman juontaja Anssi Almgren toimii Espoon hiippakunnassa kansainvälisen työn asiantuntijana. Almgrenin esiintyminen ja olemus kuvaavat hyvin nykyistä luterilaista valtavirran kristillisyyttä, joka on lähinnä sekoitus vihervasemmistolaista ideologiaa ja postmodernia identiteettipolitiikkaa. Perinteisen kristinuskon kanssa sillä on vain vähän tekemistä. Jeesusta ei ohjelmassa taidettu mainita kertaakaan, vaan siinä uskonnollisuus oli kumbaya-henkistä yhteiseloa ilman ristiriitojen ja erimielisyyden häivää.

Jos ohjelman tekijät oikeasti haluaisivat lisätä kuuntelijoiden ymmärrystä, he eivät olisi nielleet Habiba Alin vitsailua jihadista vaan kysyneet asiasta lisää. Voi olla, että tämä somalinainen ei itse tiedä, että jihadistien ideologia perustuu islamin pyhiin kirjoituksiin ja islamin profeetan antamaan esimerkkiin eikä heidän voi katsoa tulkitsevan niitä väärin vaan perinteisellä ja fundamentalistisella tavalla. Ehkä Habiba Ali tietää asian mutta valehtelee tietoisesti. Kumpi tahansa vaihtoehto on vääräuskoisen kuuntelijan kannalta yhtä huono ja kumpi tahansa vaihtoehto palvelee niitä, jotka ajavat islamin valtaa koko maailmaan.

Samalla tavalla ohjelman juontaja Almgren saattoi olla tietämätön islamista ylivaltaideologiana. Todenäköisempää on kuitenkin se, että hän jollakin tasolla tämän tietää mutta ei kykene myöntämään asiaa itselleen. Voi myös olla, että hän pelkää mainita asiaa, koska mainitsemalla hän leimautuisi rasistiksi, suvaitsemattomaksi ja islamofobiksi.

Islam ei muutu kiltiksi ja harmittomaksi uskontojenvälisellä dialogilla tai teennäisellä kumbaya-lässytyksellä. Jos islam ei joudu koskaan kohtaamaan vastustusta tai arvostelua, sillä ei ole mitään painetta muuttua nykyistä parempaan suuntaan. Sen sijaan hyväntahtoisuuden osoitukset tulkitaan heikkouden merkiksi, mikä taas lisää ei-muslimien puolella painetta sopeutua islamin ikäviinkin piirteisiin. Pitkällä tähtäimellä tämä on tuhoisaa sekä kristinuskolle että länsimaiselle kulttuurille ylipäänsä.

Valeuutiset ja oikeat uutiset

Sanotaan, että valtamedia on internetin myötä menettänyt monopolinsa tiedonvälitykseen. Tämä todennäköisesti pitää paikkansa mutta ei tarkoita, että valtamedia luopuisi asemastaan suosiolla. Vastareaktio on itse asiassa koko ajan käynnissä, kuten Suomessa nähty MV-lehteä vastaan käyty kampanja osoittaa.

Valtamedian perinteinen ilmoitusmyyntiin nojaava liiketoimintamalli on käytännössä kuollut. Myös uutisiin nojaavat televisiokanavat ovat vaikeuksissa, jos jätetään verorahoitteiset mediat huomiotta. Kasvava osa ihmisistä ei enää tilaa sanomalehtiä tai varta vasten käy valtamedian sivustoilla vaan saa kaiken informaationsa sosiaalisen median kautta. Siellä puolestaan perinteisellä medialla ei ole itsestään selvää etulyöntiasemaa muihin lähteisiin verrattuna.

Kampanja ”valeuutisia” vastaan

Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen amerikkalaisessa liberaalimediassa on vallinnut hysteria ”valeuutisista”. Esimerkki tästä hysteriasta löytyy Washington Post -lehdestä, joka teki jutun kahdesta ”valeuutisten” tuottajasta Paris Wadesta ja Ben Goldmanista.

Nämä kaksi työskentelevät heille vuokratusta asunnosta ja tuottavat uutisia jaettavaksi Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa. Washington Postin toimittaja tekee lukijalle selväksi, että he eivät ole oikeita toimittajia jutun perässä vaan huijareita, jotka pyrkivät näyttävillä otsikoilla saamaan mahdollisimman paljon klikkauksia ja samalla ansaitsemaan rahaa.

WaPo siteeraa Buzzfeed-sivuston analyysia, jonka mukaan ”valemedian” uutiset saivat Facebookissa enemmän näkyvyyttä kuin ”oikeat” uutiset. Se, että Buzzfeedin analyysi oli varsin kevyellä kädellä tehty ja ilmiselvästi tarkoitushakuinen, ei häirinnyt toimittaja Petula Dvorakia lainkaan. Lisäksi Buzzfeedin analyysi itsessään osoittautui ”valeuutiseksi”.

Jutun viestistä ei voi erehtyä. Sen tarkoituksena on painostaa sosiaalisen median jättejä siivoamaan ”valeuutiset” pois sivustoiltaan ja antamaan tilaa oikeille uutisille, joita tuottavat oikeat journalistit ja oikeat mediayhtiöt.

Ensimmäinen ongelma tällaisessa valikoinnissa on tietysti se, mistä valeuutisen erottaa oikeasta. Toinen ongelma taas on se, että lapsi menee pesuveden mukana eli ”valeuutissivustoksi” leimataan moni sellainen, joka tekee oikeita uutisia mutta ei edusta valtamedian agendaa eli käytännössä konservatiiviset uutissivustot. Häpeämätön sensuuri siis naamioidaan teennäiseksi huoleksi journalismista ja kansalaisten tiedonsaannista.

Yhdysvalloissa itsekin klikkihuoraukseen syyllistyvät liberaalimedian sivustot kuten Buzzfeed, Huffington Post ja Vox ovat erityisen riippuvaisia sosiaalisesta mediasta. Nämä sivustot ovat kaikkein innokkaimmin taistelleet ”valeuutisia” vastaan ja käyttäneet tässä taistelussa hyväkseen omia puolueellisia valeuutisiaan, kuten edellä mainittu Buzzfeedin analyysi osoittaa.

Sota MV-lehteä vastaan

Suomessa valtamedia ja sen taustalla olevat mediayhtiöt ovat jo pitkään käyneet sotaa MV-lehteä vastaan ja saaneet mukaansa myös Suomen viranomaiset, jotka ovat toistaiseksi turhaan yrittäneet vangita lehden päätoimittaja Ilja Janitskinia ja tuoda häntä Suomeen.

Valtamedia käyttää rutiininomaisesti MV-lehdestä luonnehdintaa ”valemedia”. Tätä toistamalla pyritään vaikuttamaan ihmisiin, mutta vaikuttamisyritykset ovat niin läpinäkyviä, että niille on vaikea olla hymähtelemättä.

MV-lehti on olemassaolonsa aikana näyttänyt perinteiselle medialle, miten sosiaalisen median avulla saadaan näkyvyyttä ja lukijoita. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta, ja niinpä lehteä vastaan on masinoitu boikottikampanjoita, joilla mainostajia on aktiivisesti karkotettu lehden sivuilta. Viranomaiset tulivat mukaan siinä vaiheessa, kun muut keinot olivat epäonnistuneet.

Valtamedian valeuutisia

Suomalainen valtamedia kopioi Yhdysvaltoja käsittelevät uutisensa enimmäkseen amerikkalaisesta liberaalimediasta. Kopiointi tehdään sellaisenaan ilman suurempaa lähdekritiikkiä. Viimeksi tänään Mtv:n sivustolla kerrottiin, että ryhmä merkittäviä amerikkalaisia tietotekniikan asiantuntijoita ja juristeja on löytänyt vakuuttavia todisteita vaalitulosten hakkeroinnista kolmessa vaa’ankieliosavaltiossa (Wisconsin, Michigan ja Pennsylvania).

Juttu perustuu New York Magazine -nimisen julkaisun tietoihin. Mtv kertoo:

”Ryhmän mukaan esimerkiksi Wisconsinissa Clinton sai seitsemän prosenttia vähemmän ääniä paikoissa, joissa käytettiin sähköistä äänestyskonetta verrattuna niihin, joissa oli käytössä paperiset äänestysliput.”

Jutusta ei käy ilmi se, että mitään todisteita tulosten peukaloinnista ei oikeasti ole. On vain pelkkää spekulaatiota, joka sekin perustuu hatarille laskelmille. Esimerkiksi Wisconsinissa sähköinen äänestys oli käytössä enimmäkseen maaseudulla, kun taas kaupungeissa käytettiin paperisia äänestyslippuja.

Yhdysvaltojen vaaleista tiedämme, että Hillary Clintonin äänestäjät keskittyivät suurkaupunkialueille, kun taas Trump sai yleensä enemmistön kaupunkeja ympäröivällä maaseudulla. Kun lisäksi otetaan huomioon väestön rodullinen jakauma, Wisconsinin tuloksessa ei sinänsä pitäisi olla mitään poikkeuksellista.

Lisäksi Michiganin osavaltion äänestyksessä käytetään kauttaaltaan paperisia äänestyslipukkeita. Nämä taas syötetään skannereihin, jotka eivät ole yhteydessä internetiin. Hakkerointiväitteet ovat siis Michiganin osalta täysin perusteettomia.

Mielipidetutkija Nate Silver (jolla ei ole tekemistä Trumpin kampanjan kanssa) kommentoi Twitter-tilillään Clintonin kannatuksen kasvua yli 50 000 asukkaan piirikunnissa, joissa käytettiin paperisia äänestyslipukkeita:

”Kuitenkin vaikutus häviää, jos otetaan huomioon rotu ja koulutustaso eli äänimäärien muutosta parhaiten ennustavat tekijät.”

Silverin mukaan tarkempi analyysi voisi paljastaa jotakin, mutta hänen mukaansa ennuste on huono, jos löydös ei kestä pintapuolista järkevyystarkistusta.

On erittäin todennäköistä, että suomalainen valtamedia ei kerro lukijoilleen mitään, jos (tai kun) uutinen osoittautuu ankaksi. Näin mielikuva vaalitulosten peukaloinnista ja mahdollisesta Venäjän tiedustelun osuudesta siihen jää elämään.

Kun valtamedia tekee tyhjästä kohun, joka osoittautuu perusteettomaksi, se ei yleensä korjaa virhettään vaan pysyy alkuperäisessä narratiivissaan. Tämän voi itse kukin todeta lukemalla James Hirvisaaren kokoaman aikajanan ns. ”hihamerkkikaustista”.

Vihaa vastaan

Peli poikki -mielenosoituksesta käynnistynyt pyhä sota ”vihapuhetta” vastaan on kiihtynyt. Esitutkintoja on käynnistetty ja osassa epäillyistä rikoksista on jo päästy syyteharkintaan. Kesäkuussa apulaisvaltakunnansyyttäjäksi valittu Raija Toiviainen on osoittautunut tuotteliaaksi vihanmetsästäjäksi. Syyte on lätkäisty Teuvo Hakkaraisen lisäksi nyt myös Sebastian Tynkkyselle.

Vihanmetsästyksessä erityistä huomiota on saanut ranskalaisen Michel Paulatin pitämä puhe Itäkeskuksen mielenosoituksessa 5.8.2016. Tilaisuudessa kuvaajana toiminut Pertti Nykänen joutui kuulusteluihin ”osallisuudesta yllytykseen kansanryhmää vastaan”. Junes Lokka puolestaan kutsuttiin kuulusteltavaksi saman tilaisuuden takia, vaikka Lokka ei itse osallistunut tilaisuuteen. Syynä oli luultavasti Paulatin puhe, joka julkaistiin Lokan Youtube-tililtä. Epäselvää on, onko Michel Paulat itse kutsuttu kuulusteltavaksi.

Viranomaisten toiminta on ollut suunniteltua eikä heidän ole tarvinnut edes etsiä syyllisiä, koska he ovat jo tiedossa, kiitos ilmiantamisen helppouden. Nimettömän ilmiannon voi tehdä internetissä eikä ilmiantajan tarvitse edes ottaa minkäänlaista henkilökohtaista riskiä.

Viranomaiset suorastaan rohkaisevat ilmiantojen tekemiseen, koska tavoitteena on kaivaa esiin kaikki mahdolliset viharikokset. Ylen uutisen mukaan:

”Poliisihallitus esittää, että uusi ryhmä tekisi esitutkinnan kaikissa niissä tapauksissa, joissa tehdään rikosilmoitus internetissä tapahtuneesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta.”

Uudella ryhmällä tarkoitetaan erityistä verkon vihapuheeseen keskittyvää yksikköä, johon palkataan kymmeniä poliiseja. Tämä tarkoittaa, että poliisikuulusteluihin raahataan jatkossa yhä uusia pahaa aavistamattomia suomalaisia eikä pelkästään tunnettuja maahanmuuttokriitikkoja.

Iskuryhmän perustamisen perusteluna käytettiin Poliisiammattikorkeakoulun tekemää tutkimusta, jonka mukaan ”viharikosten” määrä kasvoi räjähdysmäisesti syksyllä 2015. Ylen toimittaja Eero Mäntymaan mielestä ”rasismi räiskähteli”, vaikka tutkimuksesta on mahdotonta päätellä, ovatko ”viharikokset” oikeasti lisääntyneet vai johtuuko lukumääräinen lisäys ilmoitusherkkyyden kasvusta tai poliisin muuttuneista kirjauskäytännöistä. Poliittiset päättäjät, viranomaiset ja valtamedia tarvitsivat keppihevosen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus tuli heille kuin tilauksesta.

Todellisilla syillä ei ole merkitystä

Tavallisella kansalaisella oli syytäkin olla vihainen syksyllä 2015. Maan hallitus ja viranomaiset eivät tehneet elettäkään, kun Haaparannasta käveli Tornioon yli 30 000 ei-toivottua maahantulijaa. Nämä tulijat aiheuttivat valtion menoihin miljardin euron suuruisen lisämenon samaan aikaan, kun hallitus maanitteli kansalaisia kilpailukykytalkoisiin.

Hallituksen toimettomuus loukkasi suomalaisia varsinkin, kun tulijavirta oli Ruotsista tietoisesti ohjailtua ja seurausta Ruotsin vastaanottokyvyn romahtamisesta. Vielä enemmän kansalaisia loukkasi se, että maahanmuuttotöppäilyn pääarkkitehti Petteri Orposta leivottiin mediassa ensin suuri sankari ja myöhemmin Kokoomuksen puheenjohtaja.

Ihmisiltä ei myöskään kysytty, haluavatko he ei-toivottuja tulokkaita omaan elinympäristöönsä. Heidät vain tuotiin sinne ja majoitettiin läheiseen vastaanottokeskukseen. Myöhemmin lisäksi paljastui, että Maahanmuuttovirasto antoi vastaanottokeskuksia ylläpitäneille yrityksille ja järjestöille käytännössä avoimen shekin laskuttaa valtiota. Kun tähän lisätään maahantulijoiden huomattavan suuri taipumus seksuaalirikoksiin, ihmisten vihaisuuden voi ymmärtää.

Viha purkautuu aina jollakin tavalla. Se purkautuu poliittisten päättäjien voimakassanaisena arvosteluna. Kukaan ei voi kieltää, etteivätkö nämä olisi toiminnastaan ja toimimattomuudestaan ansainneet arvostelua. Mielenosoitukset ovat hyväksytty tapa kertoa päättäjille tyytymättömyydestä. Päättäjien saamaa kritiikkiä lisää myös heidän jatkuvasti osoittamansa ylimielisyys niitä kohtaan, jotka joutuvat kohtaamaan tulokkaiden kulttuuripiirteet omassa arkielämässään. Päättäjillä ei ole tarjota vastaukseksi muuta kuin lässytystä suvaitsevaisuudesta ja rasistikortin heiluttelua. Ei kannata ihmetellä, jos ihmiset ovat vihaisia.

Mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole päättyneet, vaikka tulijavirta on suurimmaksi osaksi tyrehtynyt vaan jatkuvat edelleen. Erityisesti Suomi ensin -liike on osoittautunut sitkeäksi ja kohdentanut mielenosoituksensa paikkakunnille, jossa turvapaikanhakijat ovat aiheuttaneet ongelmia. Ehkä siksi viranomaiset ovat kohdistaneet tukahduttamistoimensa kyseisen liikkeen aktiiveihin.

Valhetta puolustetaan

Jokaiselle ajattelukykyiselle on selvää, että suurin osa maahan jääneistä turvapaikanhakijoista kuormittaa järjestelmää vielä pitkään hyväksytyn turvapaikkapäätöksen jälkeen. Suuri osa jää pysyvästi veronmaksajan elätiksi eikä tulijoista kokonaisuutena ole kuin haittaa valtiontaloudelle. Syksyllä nähdyn kaltaista maahanmuuttoa ei voi perustella järkisyillä. Ennen syksyn 2015 tulijavyöryä maahanmuuttoa perusteltiin yleisesti sen tuomalla talouskasvulla. Tätä valhetta toistavat nykyisin vain tyhmät ja syyntakeettomat.

Kun suuri valhe maahanmuuton siunauksellisuudesta uhkaa kaatua ja valheen puolustukseksi ei enää löydy lisää valheita, tarvitaan tukahduttamistoimia. Tosin nekin täytyy perustella ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus oli yksi perusteluun käytetty työkalu. Valheen perusfilosofia täytyy kuitenkin ensin ymmärtää. Sellaisen voi lukea Sisäministeriön sivuilta. Siellä Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg kertoo turvallisuuden olevan myös tunneasia:

”Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat erilaisten arvioiden mukaan jopa enemmän mielikuvat turvallisuusuhkista kuin todelliset turvallisuusuhat. Sen vuoksi pelkästään viranomaisten toimilla turvallisuuden tunne ei parane, vaan tarvitaan ennakkoluulotonta ja laajaa yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken.”

Kun seurasi, millaista porukkaa Suomeen tuli syksyn 2015 aikana, kävi selväksi, että viranomaisilla ei ollut mitään käsitystä tulijoista. Sosiaalisen median kautta kansalaisille välittyi Facebookista napattuja kuvia, joissa turvapaikanhakija esiintyy kotimaassaan ase kourassa ja sen jälkeen suomalaisessa kaupungissa.

Alusta lähtien poliitikkojen ja viranomaisten puheista sai käsityksen, että tulijoiden mahdollinen tausta ei ole se varsinainen ongelma vaan suomalaisten suhtautuminen heihin. Samalla tavalla Nergin puheessa maahanmuuton tuoma todellinen turvallisuusuhka liittyy ”turvallisuuden tunteeseen” eli mielikuviin eikä joidenkin maahanmuuttajien konkreettiseen uhkaan tavallisia suomalaisia kohtaan.

Nergin kaltaiset ihmiset eivät usko totuuteen vaan narratiiveihin ja mielikuviin. Totuutta ei voi valehtelemalla muuttaa mutta mielikuvia voi ja niitä taas muutetaan estämällä väärien mielipiteiden ilmaisu.

Myös poliisiviranomaisen on pystyttävä perustelemaan itselleen tavallisiin kansalaisiin kohdistettu mielipidevaino. Siitä taas antaa näytteen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen, joka hänkin puhuu mielikuvatasolla:

”Vihapuheella ja viharikoksilla on yhteys muun muassa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ja ekstremismiin sekä turvallisuuden tunteeseen. Vihapuhe voi kannustaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöitä liittymään väkivaltaiseen toimintaan. Myös vihapuheen kohteena olevien riski radikalisoitua lisääntyy erityisesti silloin, kun he kokevat, että yhteiskunta ja viranomaiset eivät puutu riittävällä tavalla asiaan. Viharikoksella on aina uhria laajempi vaikutuspiiri ja rikos nähdään uhkauksena uhrin edustamaa tai oletettua ryhmää kohtaan.”

Kilpeläisen kaltaiset itseään suvaitsevaisina ja avarakatseisina pitävät sananvapauden tukahduttajat eivät koskaan tunnusta mielipidevainoa vaan kääntävät asiat päälaelleen. Nimenomaan he puolustavat sananvapautta. Poliisitarkasta Måns Enqvist poliisihallituksesta sanoo:

”Ennalta estävällä poliisitoiminnalla internetissä ei ole tarkoitus rajoittaa kansalaisten sananvapautta vaan poliisi pyrkii turvaamaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden myös sosiaalisessa mediassa.”

Vihapuhe rajoittaa kuulemma sananvapautta, joka kuuluu erityisesti poliittisille päättäjille, virkamiehille, tutkijoille ja toimittajille mutta ei tavallisille kansalaisille. Poliisihallituksen tiedotteessa todetaan:

”Rangaistavan vihapuheen esittäjien yhtenä tarkoituksena on kaventaa muiden sananvapautta. Tämä on johtanut osittain siihen, että esimerkiksi päättäjät, virkamiehet, tutkijat ja toimittajat ovat joutuneet järjestelmällisten vihakampanjoiden kohteiksi pyrkimyksenä rajoittaa asioiden julkista käsittelyä ja keskustelua.”

Tähän voi todeta, että itkemällä vihapuheesta valtamedian julkisuudessa, saa varmuudella myötätuntoa, jos sattuu olemaan poliitikko, virkamies, tutkija tai toimittaja. Ajatuspoliisin uhrille sellaista ei suoda eikä Perussuomalaisten kansanedustajille.

Suomesta puuttuu ymmärrys kansalaisvapauksista ja niiden merkityksestä. Näiden tilalle tarjotaan kontrollia ja lisää virkamiehiä tekemään työtä, josta ei ole muuta kuin haittaa. Pohjimmiltaan kyse on myös kyvyttömyydestä ymmärtää, miten internet on jo muuttanut ja muuttaa jatkossakin julkista keskustelua. Suomalaisten poliitikkojen ratkaisu internet-ongelmaan on lisätä valvontaa ja tukahduttaa vääriä mielipiteitä. Tämä ei tule toimimaan, mikäli ei olla valmiita käyttämään todella kovia keinoja suiden tukkimiseen. Kun katsoo poliitikkojen ja viranomaistein viimeaikaisia lausuntoja, kovia otteita ei välttämättä tarvitse odottaa kovin pitkään.

Hillaryn Amerikkaa ei tullutkaan

Vaali-iltana katsoin Dinesh D’Souzan elokuvan ”Hillary’s America”, joka käsitteli Yhdysvaltojen Demokraattisen puolueen historiaa Andrew Jacksonista Hillary Clintoniin. Siinä Demokraatit kuvattiin puolueena, joka oli ollut aina väärällä puolella kaikissa Yhdysvaltojen historian keskeisissä kysymyksissä orjuudesta rotuerotteluun.

D’Souzan vankilatuomiosta ja aiemmasta dokumentista ”Obama’s America” kirjoitin vuonna 2014. D’Souza joutui vankilaan vaaliraharikoksesta ja Hillary’s America elokuvassa kerrotaan, mitä hän oppi vankilatuomionsa aikana amerikkalaisesta yhteiskunnasta sellaisena, kuin se oikeasti on.

Vankilassa hän haastatteli vankitovereitaan, jotka olivat jääneet kiinni huijauksista. Kaikki tuomitut kuitenkin sanoivat, että suurimmat huijarit astelevat vapaalla jalalla. D’Souza havaitsi yhtäläisyyksiä rikollisten tekemien huijausten ja poliittisen puolueen eli Demokraattien välillä.

Poliittinen huijaus alkaa tavanomaisen huijauksen tavoin myyntipuheella. Siinä luvataan kohteelle paljon hyvää ja kaunista, kunhan vain kohde muistaa äänestää myyjää. Suomalainen versio myyjästä on Ilmari Kiannon Punainen viiva -romaanin agitaattori Puntarpää, joka myy ajatuksen ”solisalirattijärjestelmästä” köyhälle Romppasen pariskunnalle.

Romppasille punainen viiva osoittautui nopeasti tyhjän arvoiseksi. Moderni poliittinen huijari kuitenkin pitää lupauksensa mutta tekee punaisen viivan vetäjästä riippuvaisen itsestään. D’Souza kutsuu köyhien mustien asuinalueita amerikkalaisissa suurkaupungeissa moderneiksi plantaaseiksi, joiden asukkailla ei ole toivoa paremmasta mutta ”punainen viiva” takaa heille asunnon ja riittävästi ruokakuponkeja.

Moderni poliittinen huijari ei välttämättä ole niinkään ideologian motivoima vaan valta itsessään ja sen tuoma vaurastumisen mahdollisuus kiehtoo häntä. Juuri tällaiseksi D’Souza kuvasi Hillary Clintonin.

Clinton ei voittanutkaan

Useimpien asiantuntijoiden ja länsimaisen valtamedian suureksi yllätykseksi Hillary Clintonia ei nyt juhlitakaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä naispresidenttinä. Syyt ovat suurelta osin ehdokkaassa itsessään. Hän vaikuttaa tylyltä ja kylmältä, häneltä puuttuu karismaa, jota taas hänen aviomiehellään on riittävästi. Lisäksi Clintonien klaanin toiminta muistuttaa kaikessa korruptoituneisuudessaan mafiaperheen vastaavaa. ”Hyväntekeväisyysjärjestöksi” luokiteltu Clintonin säätiö toimii lähinnä suuryhtiöiltä ja ulkomaalaisilta tyranneilta saatujen lahjusten vastaanottopaikkana ja Clintonien lähipiirin rahastona. Hyväntekeväisyyteen menee alle kymmenen prosenttia varoista.

Kun lisäksi ottaa huomioon Clintonin uralle osuneet lukuisat skandaalit ja hänen niiden yhteydessä harrastaman röyhkeän valehtelun, on vaikea kuvitella huonompaa ehdokasta Valkoiseen taloon. Silti Clinton sai valtakunnallisesti enemmän ääniä kuin Trump, joka puolestaan keräsi selvän enemmistön Yhdysvaltojen valkoisen väestön äänistä.

Yhdysvalloissa valkoisten osuus väestöstä on ollut laskussa vuosikymmenten ajan, ja perinteisesti vähemmistöinä pidettyjen mustien ja latinojen osuus on kasvanut. Näiden väestöryhmien ylivoimainen enemmistö äänestää Demokraatteja. Se tulevaisuus, jossa republikaanipresidentin valinta muuttuu käytännössä mahdottomaksi, on erittäin lähellä. Joissakin osavaltioissa, kuten Kaliforniassa, Republikaanit eivät käytännössä pysty voittamaan enää koskaan. Väkirikkaassa länsirannikon osavaltiossa Trump keräsi vain 33,2 prosenttia annetuista äänistä.

Miksi Trump sitten voitti? Miten poliittisesti niin osaamaton ja luonteeltaan äkkiväärä henkilö voi selviytyä Yhdysvaltojen presidentiksi?

Osaselitys löytyy siitä, mitä istuvan presidentin valtakaudella on tapahtunut. Obaman aikana liittovaltion velka on kasvanut, taloudellinen kasvu on ollut heikkoa ja etenkin alemman keskiluokan työpaikat ovat kadonneet.

Lisäksi valkoiset amerikkalaiset ovat kyllästyneet poliittiseen korrektiuteen, feminismiin ja jatkuviin syytöksiin rasismista. Istuva presidentti Obama on kautensa aikana myötäillyt väkivaltaista Black lives matter -liikettä ja vihjannut, että liikkeen käsityksillä poliisin rasistisuudesta on perää. Tämä taas on johtanut lukuisiin poliisien kuolemiin eri puolilla Yhdysvaltoja.

Lisäksi Yhdysvaltojen kansainvälinen asema on heikentynyt koko Obaman kauden ajan, kuten Dinesh D’Souza aikanaan ennusti Obama’s America -elokuvassaan. Yhdysvaltojen viholliset kuten Venäjä ja Kiina puolestaan ovat suhteessa voimistuneet. Obaman hallinto on myös pahentanut Lähi-idän tilannetta politiikallaan, joka on johtanut vanhojen hallintojen romahdukseen ja maiden ajautumiseen kaaokseen. Yhdysvallat on jopa ajoittain löytänyt itsensä samalta puolelta Al-Qaedan kanssa ja tukenut radikaaleja islamisteja. Obaman hallinto teki myös sopimuksen Iranin kanssa, jotta tämä ei alkaisi kehitellä ydinasetta. Juuri kukaan ei usko Iranilla olevan aikomustakaan noudattaa sopimusta.

Valtamedia menettää uskottavuutensa

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on syytä mainita amerikkalaisen valtamedian räikeä puolueellisuus. Valtamedia käsitteli Clintonia silkkihansikkain ja tarjosi tämän kampanjaorganisaatiolle jopa vaaliväittelykysymyksiä etukäteen. Trump vastaavasti demonisoitiin ja hänen sanomisiaan kauhisteltiin.

Valtamedia ei myöskään suostunut näkemään Trumpin nousua vaan piti Hillary Clintonia varmana voittajana. Tämä näkyi julkaistuissa gallupeissa usean prosenttiyksikön johtona. Trumpilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Samalla valtamedia ei noteerannut, että Trumpin vaalitilaisuudet keräsivät huomattavasti suurempia väkijoukkoja kuin Hillaryn vastaavat.

Trumpin kannattajat siis olivat liikkeellä mutta Hillaryn kannattajat eivät. Tämän jo itsessään olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. Kun Trumpin kannattajat kaiken lisäksi toimivat aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, monet sitä seuraavat ymmärsivät, että jotakin on tapahtumassa. Mitään varmuutta Trumpin voitosta ei toki voinut olla, koska valtamedia kertoi aivan toista.

Luonnollisesti suomalainen valtamedia kopioi uutiset ja puheenaiheet suoraan amerikkalaisesta mediasta ja toisti sen näkemyksiä totuutena. Suomalaisella valtamedialla on vielä vähemmän mahdollisuuksia selvittää asioiden todellista tilaa kuin amerikkalaisella, vaikka sekin olisi aktiivisella sosiaalisen median seuraamisella ehkä voinut ymmärtää, että Hillaryn presidenttiys ei ole mitenkään itsestään selvä tosiasia.

Niinpä Suomessa Yleisradio jatkoi hamaan loppuun asti Hillarylle myönteistä raportointia ja piti häntä varmana voittajana, kunnes vaalitulosten selvittyä edessä oli suuri pettymys. Vihatusta Trumpista tuli Yhdysvaltain 45. presidentti. Toimittajien ja UPI:n asiantuntijoiden paniikki oli ajoittain koomista mutta suurimmaksi osaksi rasittavaa seurattavaa. Valtamedia ei aikanaan nähnyt Brexitin mahdollisuutta eikä voinut kuvitella, että kiinteistömogulista ja tosi-tv -tähdestä voisi tulla presidentti.

Moni toivoo, että valtamedian uskottavuuden menetys ennakoisi muutoksia myös Suomessa ja yleisemmin Euroopassa. Tämä on toki mahdollista, mutta tällainen muutos ei tule itsestään eikä nopeasti. Ne voimat, jotka ovat vieneet valtaa kansallisvaltioilta ylikansallisille instituutioille, ovat vahvoja ja uhan edessä valmiita röyhkeisiinkin tekoihin.

Trump itse tuskin tekee Amerikasta jälleen suurta. Hän luultavasti vain hieman hidastaa kehitystä, joka on ollut käynnissä jo vuosikymmenten ajan. Yhdysvalloissa valkoisen eurooppalaisperäisen väestön suhteellinen osuus laskee, mikä pitkällä tähtäimellä on eurooppalaisille suurempi uhka kuin Trumpin arvaamattomuus. Lisäksi Trump ei muuta eurooppalaista poliittista järjestystä vaan se on eurooppalaisten valtioiden kansalaisten itse tehtävä.

Uuspuritaanit moraalin vartijoina eli kuinka Gaystapo saapui Suomeen

Kaikki alkoi Lidlin vihjailevasta maitomainoksesta. Kun Lidl lanseerasi kampanjan, jossa Milbona-maito muuttui Pohjolan meijeriksi, sitä mainostettiin lauseella: ”Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä.”

Sosiaalisessa mediassa päivystävä puolestaloukkaantumiskoneisto otti tästä vihjailevasta mutta sinällään viattomasta lauseesta kiinni ja käynnisti silmittömän vihakampanjan, jota valtamedia tapaa kutsua nimellä ”someraivo”. Todellisuussa näissä ei ole kyse mistään someraivosta vaan muutaman äänekkään puolestaloukkaantujan käynnistämästä teatteriesityksestä.

Lidl joutui taipumaan ja poisti lauseen mainoksistaan. Kauppaketju ei menettänyt mainettaan vaan sai näkyvyyttä varsinkin, kun valtaosa suomalaisista ei pidä Lidlin mainoslausetta mitenkään tavattomana. Ilman puolestaloukkaantujia Lidlin mainos tuskin olisi kiinnostanut ketään.

Voice.fi -sivuston artikkelissa kirjoitettiin ”someraivosta” ja siteerattiin homobloggaaja Eino Nurmistoa, joka selitti kaikille, miten äärimmäisen loukkaava Lidlin mainos oli:

”Nämä mainokset vahvistavat ongelmallisia ja vääriä stereotypioita. Transsukupuolisen sukupuolenkorjausprosessissa ei ole kyse mistään purkista toiseen vaihtamisesta, vaan pitkästä ja raskaasta prosessista.”

Siitäs saitte kaikki te empatiakyvyttömät surkimukset, jotka ette ymmärrä, miten vaikeaa transuna oleminen on. Katsokaa minua, kun minä tunnen empatiaa ja kerron mielipiteeni kaikille, vaikka heitä ei kiinnostaisi kuulla sitä.

Nummisto oli kuullut mainoksesta ”transsukupuolisten blogiseuraajiensa kautta”:

”He olivat pettyneitä, surullisia ja vihaisia siitä, kuinka kerta toisensa jälkeen he joutuvat kohteiksi julmalle pilkalle ja ihmisten ymmärtämättömyydelle.”

Lidlin mainoksessa ei tietysti ollut kyse mistään julmasta pilkasta vaan Nummisto vetää loukkaantumisen pahasti yli, mikä kertoo ulkopuoliselle, että kyse on hänen kohdallaan puhtaasta narsismista. Nummisto tietää, että mikään ei ole herkempää ja arvokkaampaa kuin transsukupuolisen tai muun korkean uhristatuksen vähemmistöryhmän kuviteltu loukkaantuminen eikä mikään nosta omaa moraalista statusta enemmän kuin loukkaajan teilaaminen julkisuudessa.

Luonnollisesti Nummistolla on valmiina neuvo Lidlille:

”Hän myös toivoo, että Lidl noudattaa tulevaisuudessa tarkempaa harkintaa mainonnassaan.”

Eli kavennetaan lisää ilmaisuvapautta, jolloin kaikilla on kiva olla eikä kukaan loukkaannu? Näinhän ei tietysti ole. Kun yhdessä asiassa annetaan periksi puolestaloukkaantujille, pian tulee seuraava ”epäkohta”. Tätä kirjoitettaessa taustalla pyörii Yle Fem -kanavan tv-ohjelmaa, jossa transsukupuoliseksi itsensä tunteva valittelee sukupuoliolettamaa. Uhriutumisen ääni kuului voimakkaana, vaikka kuva ei näykään. Ehkä tulevaisuudessa kuka tahansa saa valita minkä tahansa sukupuolen haluaa.

Tämäkin näytelmä on jo esitetty Yhdysvalloissa, jossa LGBT-aktivistit ovat menestyksellä vaatineet transsukupuoliselle oikeutta itse valita, meneekö hän naisten vai miesten vessaan. Obaman hallinto antoi viime toukokuussa määräyksen, jonka mukaan kaikissa koulupiireissä transsukupuolisella tulisi olla oikeus valita joko miehille tai naisille tarkoitettu WC sukupuoli-identiteettinsä perusteella. Sukupuoli-identiteetti taas on se, jonka kyseinen henkilö tuntee itsellään olevan riippumatta biologisesta sukupuolesta.

Esitys joutui vastatuuleen Pohjois-Carolinan osavaltiossa, jossa säädettiin laki julkisten tilojen turvallisuudesta. Sen oikeus käyttää miesten tai naisten vessaa määräytyy biologisen sukupuolen perusteella. Biologiseksi sukupuoleksi taas katsotaan syntymätodistukseen kirjattu sukupuoli. Kiistan käsittely jatkuu tuomioistumissa todennäköisesti pitkään. Luonnollisesti Pohjois-Carolinan osavaltiosta tuli amerikkalaisessa valtamediassa suvaitsemattomuuden ja LGBT-vastaisuuden symboli.

Kiista oikeudesta käyttää miesten tai naisten vessaa on vielä Suomessa käymättä, mutta se käydään varmasti täälläkin.

Valavuorelle potkut

Vasta perustetun Espoo United -koripalloseuran toimitusjohtajaksi valittu Aleksi Valavuori kertoi Twitterissä oman mielipiteensä puolestaloukkaantujien toiminnasta Lidlin mainoskohun yhteydessä:

”Nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nenää.”

Puolestaloukkaantujille Valavuoren twiitti tarjosi tyhjän maalin, jonne pallon voi vapaasti potkaista. Valavuoren twiitistä nämä luonnollisesti kysyivät, että edustaako Valavuoren mielipide Espoo Unitedin mielipidettä.

Valavuoren ongelmaksi muodostui se, että hän ryhtyi pyytelemään anteeksi ja selittelemään. Hän ilmeisesti ymmärsi, mikä hänellä on vastassa ja mihin ”someraivo” mahdollisesti johtaa. Tässä vaiheessa oli kuitenkin liian myöhäistä. Valavuoren matelu puolestaloukkaantujien edessä ei auttanut, vaan hänen anteeksipyyntönsä katsottiin ”epäaidoksi”.

Espoo Unitedin omistaja Jussi Salonoja katsoi Valavuoren aiheuttaman negatiivisen julkisuuden liian suureksi ja antoi Valavuorelle tylysti potkut. Puolestaloukkaantujat voittivat taas. Näin tapahtui, vaikka melko suuri osa suomalaisista, luultavasti jopa enemmistö, on asiallisesti samaa mieltä Valavuoren kanssa. Lidlin maitokohu oli tekemällä tehty ja aiemmin mainittu Esko Nummiston loukkaantuminen oli teennäinen ja täysin ylimitoitettu.

Ristiinnaulitsija

Yhtenä Valavuoren ristiinnaulitsijana hääri Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola, jolta löytyy kaksi merkittävää uhristatusta nostavaa ominaisuutta eli hän on tummaihoinen ja homo. Toivola kommentoi Valavuoren lausuntoa Twitterissä:

”Sanat joita käytät sekä niiden sisältämä lataus asettuvat pitkään alistamisen ketjuun. Ei toimi vitsinä.”

Puolestaloukkaantujat voivat ymmärtää huumoria, mutta suhtautuvat äärimmäisen tosikkomaisesti huumoriin, jossa pilkataan vähemmistöjen edustajia. Varsinkin huonon vitsin kertominen on suuri synti.

Toivola ei itse ole ujostellut esitellä omia asioitaan julkisuudessa. Äskettäin hänestä on julkaistu kirja, jossa hän kertoo elämänsä avainkohdista. Hän mm. kertoo koko elämänsä halunneensa oman lapsen. Koska Toivola on homo, hän ei luonnollisesti halunnut naimisiin. Sen sijaan hän etsi lapselleen äidin netistä. Sellainen löytyi ja nyt Toivola hoitaa lastaan viikot ja lapsen äiti viikonloppuisin.

Kirjassaan Toivola kertoo myös ensimmäisestä seksikokemuksestaan. Toivola oli mennyt New Yorkissa puistoon, jossa hän oli harrastanut suojaamatonta anaaliseksiä hänelle ennestään tuntemattoman miehen kanssa.

Olen kerran kuullut radiossa Toivolan puhuvan. Se tapahtui muistaakseni jonkin verran sen jälkeen, kun hänet oli valittu kansanedustajaksi ensimmäiselle kaudelleen. En muista puheen sisällöstä yhtään mitään, koska se oli ympäripyöreää suvaitsevaista lässytystä vailla mitään päätä tai häntää.

Mitä tulee Toivolan tekemisiin, niitä ei poliittisesti korrektissa ilmapiirissä sovi arvostella. Hänen tekemisiään ja erityisesti rohkeutta kertoa kokemuksistaan voi vain pitää kunnioitettavana eikä narsistisena ekshibitionismina, jota ne todellisuudessa edustavat.

Toivolan onneksi hänen satunnainen seksikumppaninsa joko ei ollut HIV-positiivinen tai sitten virus ei muuten vaan sattunut tarttumaan. Joka tapauksessa en tiedä ketään, joka olisi julkisuudessa arvostellut Toivolan käytöstä omalla nimellään. Sellainen henkilö saisi puolestaloukkaantujien vihat niskoilleen ja joutuisi julkisesti häpäistäväksi.

Toivolan, Nummiston ja muiden puolestaloukkaantujien avulla olemme saaneet Suomeen oman Gaystapon. Tämän tehtävänä taas on häpäistä julkisuudessa sellainen henkilö, joka erehtyy joko tahallaan tai huolimattomuuttaan sanomaan jotakin vähemmistöä mahdollisesti loukkaavaa. Gaystapon olemassaolo kertoo, että homojen oikeuksien puolesta toimiva aktivismi on muuttunut suvaitsevaiseksi fasismiksi, joka on todellista ja aiheuttaa konkreettista vahinkoa todellisille ihmisille. Suvaitsevaisuus ei ole mitään vapaamielisyyttä vaan eri mieltä olevien säälimätöntä demonisointia, jonka tavoitteena ei ole keskustelu vaan suiden tukkiminen.

Tunteilla manipulointia

Vuosi sitten alkaneen turvapaikanhakijoiden vyöryn käynnisti Turkin rannikolle hukkunut pikkulapsi Alan Kurdi. Hänen kuviaan näytettiin kaikissa medioissa, mikä sai aikaan valtaisan tunnekuohun. Sen alle jäi se tosiasia, että ylivoimainen valtaosa Eurooppaan tunkeutuneista oli aikuisia miehiä.

Missään tämä ei näy paremmin kuin Ranskan Calaisin pahamaineisessa ”Viidakoksi” ristityssä leirissä, jossa tuhannet Eurooppaan päässeet muslimit ja afrikkalaiset odottavat mahdollisuutta siirtyä laittomasti Britanniaan.

Empatiaa

Kun Britannia ja Ranska yhdessä sopivat Calaisin leirin tyhjentämisestä, massojen manipulointiin tarvittiin taas tunnetta. Sitä tarjosi parhaat päivänsä jo nähnyt pop-tähti Lily Allen, joka pyysi Calaisin leirissä asuneelta teinipojalta anteeksi oman maansa puolesta sitä, mitä poika on joutunut kestämään, ja purskahti sen jälkeen itkuun.

Koska Lily Allen kuuluu ns. hyviin ihmisiin, kukaan (paitsi rasistit) ei asettanut kyseenalaiseksi pop-tähden oikeutta pyytää anteeksi koko Britannian puolesta. Häntä ei ole äänestetty poliittiseen luottamustehtävään ja hän on ansioitunut lähinnä vain musiikin puolella. Allen liikuttui 13-vuotiaaksi itseään väittävän afgaanipojan tarinasta kyyneliin asti, vaikka tarinan todenperäisyydestä ei ole mitään varmuutta eli kyseessä voi olla ns. kurpitsavaunutarina.

Lisäksi ei ole Britannian vika, että nuoret muslimiehet viettävät aikaansa Calaisin leirillä. Nämä miehet ovat itse valinneet kohtalonsa tavoitellessaan huoletonta loppuelämää brittiläisen veronmaksajan kustannuksella itselleen ja myöhemmin maahan tuleville sukulaisilleen.

Ranska taas ei ole mikään kehitysmaa vaan moderni eurooppalainen yhteiskunta, joka kyllä pystyisi järjestämään leirin asukeille paremmat oltavat, jos tahtoa löytyisi. Sitä taas ei löydy, koska Ranska haluaa mieluummin siirtää vastuun leirin asukkaista kanaalin takaiselle naapurilleen eikä halua, että ”Viidakon” asukkaat hakisivat turvapaikkaa Ranskasta.

Partalapsia Britanniaan

Hieman ennen Allenin itkeskelyä Britannian sisäministeri Amber Rudd ilmoitti Britannian ottavan vastaan alaikäisiä Calaisin leiriltä ja kehotti Ranskaa nopeuttamaan prosessia. Pariisi puolestaan ilmoitti, että leiri suljetaan piakkoin.

Pian alaikäisiä alkoikin saapua vastaanottokeskukseen. Mikään suuri yllätys ei ollut se, että suuri osa tulijoista näytti aikuisilta miehiltä. Daily Mail kirjoitti:

”Lapsiksi itseään väittävät maahantulijat peittivät kasvonsa vihreään huopaan saapuessaan eilen Britannian anomaan turvapaikkaa, mikä herätti epäilyksiä, että jotkut valehtelivat ikänsä.”

Lehtijutussa on myös kuva sinisessä hupparissa kävelevästä, lähes nelikymppiseltä näyttävästä miehestä, jota avustusjärjestöt aluksi väittivät pakolaislasten tulkiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että mies ei ollut tulkki vaan valehteli ikänsä.

Lily Allen kyyneliä tarvittiin peittämään se ikävä tosiasia, että suurin osa Britannian vastaanottamista turvapaikanhakijoista ei ole alaikäisiä vaan aikuisia miehiä. Allenin kyyneleet eivät kuitenkaan riittäneet, vaan turvapaikanhakijoiden saapumispaikalle Lontooseen oli pystytetty verho, jota kutsuttiin ”Croydonin poimutetuksi verhoksi” ja jonka tarkoituksena oli estää lehtimiehiä kuvaamasta tulijoita.

Aiemmin käsite partalapsi (skäggbarn) on tullut tutuksi Ruotsista, joka ei ole tehnyt alaikäisiksi itseään väittäneille tulijoille ikätestejä. Hyvien ihmisten mielestä ikätestit olisivat loukkaavia. Siksi aikuisia turvapaikanhakijoita sijoitetaan kouluihin ruotsalaislasten kanssa. Tämä taas johtaa tahattomaan komiikkaan, kun valtamedia ja viranomaiset joutuvat teeskentelemään, että aikuiset miehet ovat oikeasti lapsia. Ne, joiden mielestä keisarilla ei ole vaatteita ja uskaltavat myös sanoa sen ääneen, joutuvat nimittelyn ja moralisoinnin kohteeksi.

Ritari valkoisella ratsullaan

Luonnollisesti kaikki eivät olleet vaikuttuneita Lily Allenin kyynelistä vaan rohkenivat antaa negatiivista palautetta. Edes Allenin uhriutuminen ei auttanut, joten avuksi tarvittiin ritari valkoisella ratsullaan, joka pelasti Allenin vihapuheelta ja haukkui arvostelijat rasisteiksi.

Ritarin roolin otti itselleen entinen jalkapalloilija ja nykyinen tv-kommentaattori Gary Lineker, joka twiittasi:

”Tapa, jolla jotkut kohtelevat näitä nuoria pakolaisia, on hävyttömän rasistinen ja täysin sydämetön. Mitä maallemme on tapahtumassa?”

Joku voisi kysyä, mikä oikeus entisellä jalkapalloilijalla ja nykyisinkin hyvin tienaavalla ”punditilla” on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja ryhtyä tuomariksi. Näin moni tekikin ja kysyi, millä oikeudella Linekerin kaltaiset miljonäärijulkkikset kertovat briteille, mitä heidän pitäisi tehdä.

Konservatiivien kansanedustaja David Davies puolestaan vaati tulijoille ikätestejä ja totesi:

”Avustusjärjestöjen mukaan nuoret lapset tarvitsevat apuamme toisin kuin ne tänne saapuvat vantterat nuoret aikuiset.”

Valheella on tarkoituksensa

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto on kokonaisuudessaan rakennettu valheen päälle. Käytännössä siitä on muodostunut taloudellisen siirtolaisuuden väylä niille, joita kukaan järkevää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittava valtio ei ikinä hyväksyisi asukkaikseen.

Valheen pönkittämiseen tarvitaan manipulointia. Tätä taas edustaa niin Lily Allenin kyynelet, Gary Linekerin omahyväinen moralisointi kuin viranomaisten harjoittama peittely. Britannia on kuitenkin huono paikka tällaiselle, koska siellä mediasta löytyy myös niitä, jotka naureskelevat partalapsille eivätkä tee Allenin ja Linekerin kaltaisista narsistisista julkkiksista pyhimyksiä.

Suomessa Allen ja Lineker olisi jo kanonisoitu valtamedian yksiäänisellä ylistyksellä eikä vastaväitteille olisi annettu palstatilaa tai tv-aikaa. Voi olla, että heidän tuekseen olisi jo järjestetty Meillä on unelma- tai Peli poikki -mielenosoitus.

Sentimentaalisuuden alle nimittäin jää kokonaan Calaisin asukkaiden vuosikaudet jatkunut turvattomuus, jota lähellä sijainnut ”Viidakko” on aiheuttanut. Leirin purkaminen, jos se nyt tällä kertaa onnistuu, olisi helpotus paikallisten asukkaiden lisäksi myös rekkakuskeille, jotka kulkevat Calaisista autolautalla Britanniaan. Helpotusta lisää myös tien suojaksi rakennettava muuri, jonka toivotaan pitävän rekkoihin pyrkivät salamatkustajat loitolla.

Brittiläisestä näkökulmasta Calaisin leiri ei kuulu heille vaan se on näyttö Euroopan Unionin suuren unelman eli Schengenin alueen epäonnistumisesta. Kun EU ei pysty valvomaan ulkorajojaan ja rajaviranomaiset pyörittävät Välimerellä lähinnä meritaksipalvelua, uusia tulijoita tulee jatkuvasti lisää. Britannia teki aikanaan oikein, kun se jäi pois Schengenin sopimuksesta. Luultavasti Calaisin leirillä oli oma merkityksensä, kun enemmistö briteistä äänesti EU:sta eroamisen puolesta.

Asiat käännetty ylösalaisin

Lännessä elämme nykyisin yhteiskunnassa, joissa arvot ovat peräisin noin 50 vuotta sitten tapahtuneesta suurten ikäluokkien sukupolvikapinasta, kuten Alkon kassalla -blogin Seppo Oikkonen kirjoituksessaan toteaa. Näitä arvoja voi kutsua postmoderniksi vasemmistolaisuudeksi, johon suuntaan länsimainen marxilaisuus kehittyi, kun neuvostokommunismin epäonnistuminen kävi selväksi.

Nämä arvot ovat nyky-yhteiskunnassa lyöneet itsensä täysin läpi etenkin yhteiskunnan yläkerroksissa, jonne päästäkseen on omaksuttava postmodernit vasemmistolaiset arvot ainakin ulkoisesti. Tässä kirjoituksessa kuvataan, miten postmoderni vasemmistolaisuus suhtautuu islamiin ja ketä se syyttää islamilaisesta radikalismista.

Avoimesti harjoitettu uskonto on hyvää

Aloitetaan Helsingin Sanomista ja Satu Vasantolasta, jonka sepustus löytyy täältä:

”Mitä avoimemmin ja julkisemmin uskontoa harjoitetaan, sen turvallisempaa uskonto on.”

Tässä hän siteeraa Olivier Roy -nimistä ranskalaista professoria. Esimerkkinä suljetusta uskonnollisesta yhteisöstä Vasantola luonnollisesti mainitsee lestadiolaiset:

”Muistanette hyväksikäyttökohun lestadiolaisyhteisöstä? Hyväksikäyttö sai jatkua, koska yhteisöllä oli oma, tiukka rippikäytäntönsä. Kun joku pyysi anteeksi, anteeksi oli annettava eikä synnistä saanut enää puhua.”

Varsinainen ongelma löytyy kuitenkin suhtautumisesta islamiin:

”Ajatus on loogisesti mahdoton, sillä muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä. Sellainen ihmisjoukko ei mitenkään voi olla kovin yhtenäinen.”

”Islamin kriitikot ovat kuitenkin tietävinään, että islam edustaa väkivaltaa ja terrorismia ja että jihadistien iskut johtuvat uskonnosta.”
…
”Uskonto on aivan liian helppo selitys monimutkaiseen terrorismin ongelmaan. Aiheeseen perehtyneet tutkijatkin selittävät terrorismin syntyä eri tavoin.”
Vasantolan kirjoitus paljastaa postmodernin vasemmistolaisen ajattelutavan ja käsityksen uskonnoista. Kaikki uskonnot voivat olla ”hyviä” tai ”pahoja”. Tärkeintä on se, että uskontoa harjoitetaan julkisesti. Kun imaami saarnaa maailmanlaajuista kalifaattia sharia-lakeineen ja vaatii homoseksuaalien kivittämistä, hänen uskontonsa on turvallista, koska imaami saarnaa julkisesti.
Aivan yhtä mieletön on Vasantolan käsitys islamin kriitikoista. Nämä ovat toki sikäli tyhmiä, että eivät keksi terrorismin tueksi yhteiskunnallisia teorioita vaan toteavat, että islamilainen terroristi perustelee tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla ja islamin profeetan antamalla esimerkillä. Islamin kriitikko on myös itse löytänyt islamin kirjoituksista tukea vääräuskoisia vastaan käytettävälle väkivallalle. Nämä eivät kuitenkaan paina mitään todellisuudelle vieraiden yhteiskunnallisten teorioiden rinnalla.
Postmoderni vasemmistolainen ajattelee, että uskonnon opetuksilla oikeasta ja väärästä ei ole merkitystä. Kaikki pyrkivät hyvään eikä yksikään uskonto ole paha paitsi ehkä kristinusko, joka on syyllistynyt moneen pahaan asiaan ristiretkistä inkvisitioon. Vuosisatoja kestänyttä islamilaista jihadia ei heidän maailmassaan ole koskaan ollut olemassa. Vasantolan kirjoitus myös toteaa saman postmodernin käsityksen islamista kuin Maria Pettersson infantiilissa blogikirjoituksessaan. Muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä eli sinä et voi sanoa islamista mitään.
Asiantuntija kertoo ”juurisyyt”
Toimittajat eivät suinkaan ole keskineet käsityksiä omasta päästään vaan tukeutuvat samanmielisiin asiantuntijoihin. Yksi näistä on Helsingin yliopiston etnisten suhteiden ja nationalismin laitoksen (CEREN) tutkija Karin Creutz, joka esiintyy usein mediassa päivystävänä dosenttina islamia ja terrorismia koskevissa kysymyksissä.
5.10.2016 Creutz esiintyi Mtv3:n seitsemän uutisissa ja kommentoi pakolaiskriisin hillitsemistä lausunnolla, joka vilisi poliittisesti korrekteja klisheitä:
”Tiukentunut rajapolitiikka ei ratkaise mitään.”
”Täytyy olla laillisia reittejä päästä.”
”Huoltosuhde on heikko Suomessa.”
”Hyvällä kotouttamispolitiikalla saataisiin asia korjattua.”
”Saatais samalla meidän ikäpyramidia oikaistua.”
Tutkija Creutz myös näkee itsensä sillanrakentajana valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Helsingin Sanomat on kirjoittanut hänestä myötäkarvaan silittelevän artikkelin, jossa Creutz väittää joutuneensa kärsimään maanpetturileimasta, koska hän pureutunut terrorismin syihin. Sillä, että hän selittää terrorismin heikosti perustelluilla yhteiskunnallisilla teorioilla eikä terroristien ideologialla, voi olla oma merkityksensä. HS ei kuitenkaan kerro, mitä vastauksia Creutz on tutkimuksissaan löytänyt. Uhritumiselle sen sijaan annetaan palstatilaa:
”Usein Creutz saa kuulla olevansa maanpetturi. Creutzin koetaan myötäilevän terrorismia, kun hän haastattelee tutkimusprojektiaan varten Isisiin liittyneiden läheisiä ja terrorismirikoksista tutkinnassa olleita henkilöitä.”
Todellisuudessa Creutz kerää negatiivista palautetta aivan aiheellisesti omien julkisuudessa esittämiensä perusteettomien väitteiden takia. Muslimit muka radikalisoituvat epäoikeudenmukaisuuden kokemusten takia. Todisteena hän käyttää viharikoksia, jotka tarkemmin tarkasteltuna eivät ole viharikoksia ollenkaan. Samalla hän luonnollisesti vaatii analyyttista ja tosiasioihin pohjautuvaa keskustelua, joka poistaa stereotypiat ja yksinkertaistetut ajatusmallit.
Islamin valkopesuun Creutz syyllistyy, kun hän esittää reaalimaailmalle vieraita yhteiskunnallisia selityksiä islamilaiselle väkivallalle eli ”radikalisoitumiselle”:
”...väkivaltainen radikalisoituminen on tulos eriarvoisuuden, turhautumisen, polarisaation ja sosiaalisen syrjinnän monimutkaisista prosesseista.”
Creutzille ei ole väliä, vaikka suuri osa länsimaissa kasvaneista islamilaisista terroristeista tulee keskiluokkaisista perheistä ja on hyvin koulutettuja etenkin verrattuna islamilaisissa maissa asuviin uskonveljiinsä. Hän myös syyttää länsimaista yhteiskuntaa muslimien radikalisoitumisesta eikä näe islamissa mitään vikaa.
Creutz harrastaa älyllistä terrorismia
Creutz hyökkää liki kaikkia mahdollisia tahoja vastaan etsiessään ”juurisyitä” islamin nimissä harjoitetulle väkivallalle. Suojelupoliisin menetelmät kuulemma saavat sukulaiset tuntemaan turvattomuutta, Creutz väittää Supon vaikuttavan jopa siihen, että jotkut muslimit matkustavat Syyriaan taistelemaan Islamilaisen valtion riveissä.
Media taas saa huutia, koska iltapäivälehdet pelottelevat maahanmuuton uhkakuvilla. Tutkijat saivat osansa Creutzin kritiikistä, kun he erehtyivät Maahanmuutto ja turvallisuus -raportissaan tekemään vääriä johtopäätöksiä. Helsingin yliopiston tutkijat Karin Creutz, Markus Jäntti ja Lena Näre tyrmäsivät Poliisammattikorkeakoulun tutkimuksen ja väittivät Image-lehden kirjoituksessaan, että raportissa on useita lähdekritiikkiin ja hyvän tieteellisen käytännön kriteereihin liittyviä ongelmia.
Todellisuudessa Poliisiammattikorkeakoulun raportissa käsiteltiin asioita monipuolisesti eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Creutzille ja kumppaneille, joiden mielestä ideologia määrittelee etukäteen tutkimuksen lopputuloksen ja sen sallitut tulkinnat.
Luonnollisesti Creutz myös tekee yhteistyötä poliittisen islamin edustajien kanssa. Helmikuussa 2016 hän kirjoitti yhdessä Hunderra Assefan kanssa raster.fi -sivustolle artikkelin ”Islamofobiseen toimintaan ja vihapuheeseen on puututtava nyt”. Siinä liioiteltiin Suomessa asuvien muslimien kärsimyksiä ja rinnastettiin muslimeiden kohtaama väitetty vihapuhe Ruandan kansanmurhaan:
”Muslimit kohtaavat nykypäivänä Suomessa väkivaltaan ja tappamiseen kiihottavaa vihapuhetta, joka muistuttaa Ruandan kansanmurhaa ja Holokaustia edeltänyttä retoriikkaa.”
Moinen liioittelu on toki nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää silloin, kun liioittelija edustaa vähemmistöä tai oikeata ideologiaa. Hunderra Assefa edustaa Suomen nuoret muslimit -nimistä järjestöä. Kyseinen järjestö tekee yhteistyötä Ruotsin nuoret muslimit -nimisen järjestön kanssa. Ruotsin järjestö on kutsunut tilaisuuksiinsa esiintymään vihasaarnaajia, jotka mm. vaativat homoseksuaalien kivittämistä ja sharia-lakia Pohjolaan. Suomen muslimit järjestönä edustaa Saudi-Arabiasta peräisin olevaa salafismia.
Disinformaatiota
Creutz ja kumppanit pyrkivät kääntämään asetelman päälaelleen. Heidän puheissaan ne, jotka varoittavat islamilaiseen ideologiaan sisältyvistä uhkakuvista, edustavat kuvitteellista islamofobiaa ja ovat todellisuudessa vastuussa ”radikalisoitumisesta”, joka taas ikään kuin perustuu islamofobien harjoittamaan ”noituuteen”.
Todellisuudessa radikalisoituminen tarkoittaa islamin poliittisen puolen omaksumista ja sen tavoitteiden sisäistämistä. ”Radikalisoitunut” tavoittelee sharia-lakiin perustuvaa islamilaista teokratiaa joko rauhanomaisesti tai väkivaltaisin keinoin. Tätä ei kuitenkaan saa sanoa kuten ei myöskään sitä, että ulkopuolisille maltillisina rauhanomaisina esiintyvissä moskeijoissa voidaan saarnata vihaa vääräuskoisia kohtaan, kivitystuomioita homoseksuaaleille ja avointa juutalaisvihaa.
Valkopestessään islamia Creutz raivaa tietä islamin ja erityisesti sen poliittisen puolen leviämiselle. Hän ei välttämättä ole maanpetturi, kuten hänestä Helsingin Sanomissa julkaistussa uhriutumiskirjoitussa sanotaan vaan enemmänkin hyödyllinen idiootti perinteisessä leninistisessä mielessä. Se, että häntä käytetään säännöllisesti asiantuntijana valtamediassa, on häpeäksi medialle.

Valtamedia kannattaa sensuuria

MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin määrättiin vangittavaksi poissaolevana Helsingin käräjäoikeudessa 6.10. Tätä ennen MV-lehden verkkosivuja yritettiin oikeusteitse sulkea, mutta tuolloin tuomioistuin ei antanut lupaa toimenpiteelle.

Aamulehden Seppo Roth perusteli tuolloin sulkemispyrkimystä ”lain toteuttamisella”. Rothilta oli kuitenkin hänen viittaamastaan Sananvapauslaista jäänyt yksi kohta lukematta:

”Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.”

Itse Sananvapauslaki on myös pahasti vanhentunut. Siinä on lähinnä lakitekstiin kirjattu perinteisen joukkotiedotusvälineen käytännöt. Mitä luultavimmin valtamedia on itse vaikuttanut lain sisältöön. Lain laatijat eivät luultavasti ymmärtäneet, miten paljon internet muuttaa julkaisutoimintaa. Kuka tahansa nettiin juttuja rustaava on tavallaan ”päätoimittaja”, vaikka ei työstään palkkaa saisikaan. Roth toteaa ykskantaan:

”Tässä casessa ei ole kyse sananvapauden rajoittamisesta vaan lain toteuttamisesta.”

Vaikka ylimielinen journalisti katsoo itse edustavansa oikeaa sananvapautta, toimenpide olisi loukannut sananvapautta. Janitskinin toimittaman MV-lehden lukijamäärät ovat jo suuremmat kuin useimmilla maakuntalehdillä. Jos oikeus olisi päättänyt poistaa MV-lehden yleisön saatavilta, teko olisi edustanut tyylipuhdasta sensuuria. Nyt syyttäjäpuolelle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi yrittää hankkia Janitskinille mahdollisimman kova tuomio ja näin lopettaa lehden julkaisu.

Seppo Roth työskentelee Alma Median omistamassa sanomalehdessä. Oikeusjutussa Janitskinia vastaan on mukana useita mediataloja. Valtamedian journalistit eivät voi olla puolueettomia tilanteessa, jossa heidän työnantajansa ovat jutussa asianomistajia.

Luonnollisesti journalisti myös näyttää mielellään, mitä virheitä MV-lehdestä löytyy. Esimerkkinä hän tarjoaa blogikirjoituksen, jossa on analysoitu yksi MV-lehden juttu. Siinä otsikossa sanotaan, että Ruotsissa raiskataan 164 naista joka päivä. Juttu perustuu vuodelta 2013 peräisin olevaan ruotsalaiseen blogikirjoitukseen.

Lily.fi -blogin kirjoittaja ihmettelee sitä, miten MV-lehti on saanut luvun 164, joka tekee noin 60 000 raiskausta vuodessa. Todellisuudessa poliisille ilmoitettuja raiskauksia on noin 6000. Raiskausten määrä on Ruotsissa kasvanut tasaisesti ja Ruotsissa ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu eniten Euroopassa väkilukuun suhteutettuna. Tilastot eri maiden välillä eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia.

Ruotsin rikostutkimuslaitos Brå arvioi, että raiskausten kohdalla ilmoituskynnys on korkea ja vain noin viidesosa rikoksista ilmoitetaan poliisille. Jos tuo luku 6000 kerrotaan viidellä, saadaan luku 30 000, joka tekisi 82 raiskausta päivässä. Italiankielinen lähde ei enää ole verkossa mutta löytyy internetin arkistoista.

Tarve vähätellä maahanmuuttajataustaisten tilastollista yliedustusta seksuaalirikostilastoissa kuuluu olennaisena osana moderniin poliittisesti korrektiin journalismiin. Myös Seppo Roth toimii kunnon journalistin tavoin:

”Me täällä kamalassa valtamediassa tosiaan yleensä toimimme niin, että etsimme juttujen pohjaksi dataa, ennen kuin alamme puhua raiskausaallosta. Korostan kuitenkin, että en ole ruotsalaisten raiskausten erikoistuntija, mutta tällaisen lyhyen asiaan perehtymisen perusteella en löytänyt raiskausaallosta vielä hirmuisesti faktaa.”

Jos Seppo Roth olisi lukenut niitä tilastoja, hän olisi havainnut, että ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut samassa tahdissa massamaahanmuuton kanssa. Näiden välillä on selkeä korrelaatio. Suomessakin on havaittavissa tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suhteellinen yliedustus seksuaalirikoksissa.

Viimeisin törkeä joukkoraiskaus tapahtui Gotlannin saarella, jossa kolme turvapaikanhakijaa raiskasi rullatuoliin sidotun naisen. Syyttäjä kuitenkin vapautti epäillyt pian, mikä aiheutti paikallisen väestön keskuudessa kuohuntaa ja poliiseja jouduttiin tuomaan mantereelta suojelemaan turvapaikanhakijoita.

Roth antaa lopuksi MV-lehdelle ilmaisia neuvoja:

”Ja kun MV-lehdestä rikosilmoituksia on lyhyessä ajassa tehty "kymmeniä" rikosilmoituksia (MV-lehdestä useita kymmeniä rikosilmoituksia) , niin voisiko siitä jopa päätellä jotain? Että toimintatavoissa voisi olla petraamisen varaa? Voisiko joskus miettiä, että ehkä kaikki vika ei ole aina muissa? Että kaikki ei ole ajojahtia?”

Mistä nämä kymmenet rikosilmoitukset oikeasti kertovat? Voisivatko ne kenties johtua siitä, että tiettyjen poliittisten suuntausten edustajat eivät ole tottuneet laajaan sananvapauteen vaan haluavat sensuroida omasta mielestään vastenmieliset jutut pois internetistä? Myös valtamedia itse lietsoo vihapuhehysteriaa mutta ei vahingossakaan kerro, mistä vihapuheen tunnistaa konkreettisesti. Johtuisikohan se siitä, että kyseiselle yläkäsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää?

MV-lehden olemassaolon oikeutus perustuu siihen, että siellä on kootusti kerrottu ne asiat, jotka valtamedia jättää kertomatta tai joista valtamedia puhuu muunneltua totuutta. Voisiko olla niin, että valtamedian journalismin ideologinen vinouma on niin suuri, että ihmiset eivät enää luota valtamedian uutisointiin etenkään maahanmuuttoa ja monikulttuuria koskevissa asioissa?

Naapurimaassamme Ruotsissa on ehkä Euroopan laajin vaihtoehtomedian verkosto. Vastaava on Suomessa vasta idullaan ja MV-lehti on sen suosituin ja näkyvin lipunkantaja. Vaikka oikeudenkäynti pysäyttäisikin Janitskinin, uusia vaihtoehtomedioita kasvaa varmasti tilalle.

Lopuksi sanon, että valtamedia pimittää täysin tietoisesti totuuden maahanmuutosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Se tekee näin jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja kirjoittamalla kaunisteltuja ja tunteisiin vetoavia tarinoita maahanmuuttajista. Siksi MV-lehti on ansainnut olemassaolon oikeutuksensa.

Suomalainen sananvapaus tänään

Ajattelin jo hetken kirjoittaa islamista ja Maria Petterssonin kehnosta blogikirjoituksesta, mutta Tiina Wiik ehti ensin. Pettersson toteaa Image-lehden blogikirjoituksessaan, että ”sinä et päätä, mitä on aito islam”.

Tiivistettynä Pettersson edustaa tyypillistä suvaitsevaista näkemystä, jonka mukaan islamista ei voi sanoa mitään, koska se on niin monimuotoinen. Olen kuullut samanlaista argumentointia useita kertoja kuten myös muistuttamista kristinuskon nimissä tehdyistä pahoista teoista ja siitä, kuinka Vanhassa Testamentissa on väkivaltaisia kohtia. Yleensä tällaista sanova ei vaivaudu kuuntelemaan, kun hänelle kerrotaan, että Koraani on muslimille sellaisenaan Allahin sanaa, kun taas Vanhan Testamentin kertomukset kuvaavat enimmäkseen juutalaisen kansan historiaa eivätkä ne kymmentä käskyä lukuun ottamatta ole uskovalle moraalisesti sitovia.

Suvaitsevainen näkemys on tässä suhteessa vain pintaa eikä se perustu mihinkään syvempään ymmärrykseen asioiden todellisesta laidasta. Voit tutustua islamin oppiin, sen pyhiin kirjoitukseen ja islamin profeetan elämänvaiheisiin. Sen jälkeen voit tutustua islamin historiaan ja vetää siitä omat johtopäätöksesi. Et tarvitse siihen Maria Petterssonin tai kenenkään muun shariapoliisin lupaa.

Itse olen tutustunut islamiin lähinnä siltä kannalta, mitä se tarkoittaa vääräuskoisen ei-muslimin kannalla. Olen tullut siihen tulokseen, että islamissa ei ole vääräuskoisen kannalta mitään hyvää. Tämä koskee niin islamin historiaa, sen pyhiä kirjoituksia kuin islamin profeetan edesottamuksia.

Islam on maailmanhistorian menestyksekkäin imperialistinen projekti, joka on taas innostunut valloittamaan samalla, kun entiset länsimaiset siirtomaaimperiumit keskittyvät syleilemään maailmaa ja piehtaroimaan syyllisyydessä.

Laajamittaisen islamilaisen maahanmuuton salliminen on suuren luokan typeryyttä, josta tulevat sukupolvet maksavat kovan hinnan. Islamilaisen maahanmuuton puolustelut voivat olla tunteisiin vetoavia ja vaikuttaviakin, mutta ne edustavat silti itsetuhoista mielipuolisuutta.

Sananvapaus vaakalaudalla

Islam vaikuttaa myös sananvapauteen ja tietysti negatiivisesti. Loukkaavaksi tulkittu lausunto tai piirros voi johtaa väkivaltaan. Suomessa syyllinen on tällöin lausunnon antaja tai piirtäjä, kuten eläkkeelle jäänyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sanoi:

”Pykälällä on kriminalisoitu sellaiset rikokset, jotka voivat aiheuttaa vastareaktioita ja väkivallantekoja.”

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio toimii shariapoliisina. Erityisesti niiden ihmisten uskonnollia tunteita suojellaan, jotka ovat valmiita tappamaan piirroksen takia. Tässä Suomen valtio on vääryyden asialla.

Maria Petterssonin todellisuuteen perustumattomat hourailut islamin luonteesta ovat täysin sopusoinnussa islamilaisen sharian kanssa. Suomesta sharia-valtiota haluavat islamistit luultavasti ovat Jorma Kalskeen kanssa eri mieltä ainoastaan Allahia ja hänen sanansaattajaansa pilkkaavien saamien tuomioiden ankaruudesta.

Tänään julkisuuteen tuli kaksi suomalaisen sananvapauden kannalta merkittävää uutista. Poliisi on saanut valmiiksi esitutkintansa kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen väitetystä sananvapausrikoksesta ja juttu siirtyy syyteharkintaan. Nizzan terrori-iskun jälkeen Hakkarainen erehtyi Facebookissa vaatimaan muslimien poistamista Suomesta.

Kukapa ei olisi vihastunut Nizzan terrori-iskusta, jossa Mohamed Lahouaiej-Bouhlel -niminen Allahin soturi ajoi puolustuskyvyttömään väkijoukkoon kuorma-autolla ja tappoi 86 ihmistä huutaen samalla ”Allahu akbar”. Hänen tarkoituksenaan oli tappaa mahdollisimman monta vääräuskoista ennen siirtymistään paratiisiin 72 neitsyen viihdytettäväksi.

Lahouaiej-Bouhlel ei alkujaan ollut erityisen uskonnollinen vaan oli saanut herätyksen ja alkanut kasvattaa partaa vasta hieman ennen terrori-iskua. Ennen herätystään mies oli pikkurikollinen, jolla oli tilillään useita ampuma-ase- ja väkivaltarikoksia.

Nizzan terroristin polku joukkomurhaajaksi oli varsin tavanomainen. Myös Teuvo Hakkaraisen syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei ole erityisen epätavallinen vaan kertoo ikävää kieltä valtiovallan suhtautumisesta kansalaisen perusoikeuksiin.

Ilja Janitskin tähtäimessä

Tänään kerrottiin myös, että poliisi vaatii MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskinia vangittavaksi. Poliisin mukaan Janitskinia ei ole tavoitettu. Syyttäjä Heikki Wendorfin mukaan vangitsemispäätös tarkoittaisi, että syyttäjä hakee Janitskinista eurooppalaista pidätysmääräystä.

Eurooppalainen pidätysmääräys voidaan toteuttaa, jos rikoksesta määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta. Ilja Janitskinin kohdalla epäiltyjen rikosten joukossa on sellaisia, joista voidaan tuomita jopa kahden vuoden vankeusrangaistukseen (kiihottaminen kansanryhmää vastaan).

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että Ilja Janitskin on ainoastaan aukonut päätään internetissä ja repostellut valtamedian juttuja MV-lehden sivustolla. Vaikka kaikki eivät pidä MV-lehden tyylistä, jälkikäteen on monesti voitu todeta MV-lehden olleen uutisoinnissaan oikeassa ja valtamedian väärässä. MV-lehti kertoo ne asiat, jotka valtamedian instanssit pimittävät uutisoinnissaan. Tästä Janitskin on saanut valtamedian vihat niskoilleen, ei siitä, että hän on ehkä kopioinut valtamedian juttuja kokonaisuudessaan sivustolleen. Jälkikäteen ajateltuna hän olisi ehkä voinut lainata vähemmän, koska koko uutisen kopiointi ei palvele mitään muuta kuin valtamedian kostonhalua.

Valtamedia, vasemmistoaktivistit ja Suomen viranomaiset eivät erityisemmin ole pyrkineet peittelemään yrityksiään lopettaa MV-lehti ja sen julkaiseminen. Se, että viranomaiset käyttävät eurooppalaista pidätysmääräystä, kertoo heidän olevan tosissaan ja valmiita käyttämään äärimmäisiä keinoja MV-lehden tuhoamiseksi.

Tapahtumissa ei ole kyse oikeuden toteutumisesta vaan pyrkimyksestä hiljentää liian suosituksi noussut vallanpitäjien (joihin lasken myös valtamedian) arvostelija. Jos Janitskin pitäisi muutaman sadan lukijan seuraamaa blogia peräkammarin hämärässä, hänen juttunsa tuskin innostaisivat valtamediaa ja viranomaisia yhtä paljon.

Nimenomaan sivuston suosio saa erilaiset wannabe-asiantuntijat heittämään lokaa MV-lehden päälle. Päätoimittajan venäläinen sukunimi tekee hänestä helpon maalin niille, jotka väittävät häntä Venäjän kätyriksi. Samalla heitetään lokaa Suomi ensin -kansanliikkeen päälle.

Jälkikäteen herää epäilys, että Pelit poikki -mielenosoitus masinoitiin antamaan moraalinen oikeutus Teuvo Hakkaraisen mahdolliselle rikosoikeudenkäynnille ja Ilja Janitskinin vangitsemisoikeudenkäynnille. Miten muuten on selitettävissä se, että hallituksen ministerit patsastelivat samassa mielenosoituksessa väkivaltavasemmiston edustajien kanssa ja kuuntelivat Mikael Brunilan kuvottavaa puhetta?

Näissä olosuhteissa epäilyt Ilja Janitskinille diplomaattipostissa lähetetyistä ruplakuorista muuttuvat merkityksettömiksi. Kuten blogisti Yrjöperskeles, kommenttiosastossaan toteaa:

”Mitä tulee vielä MV-lehteen niin siitä toteaisin että sen kohdalla kysymyksenasettelu hyvä / huono on väärä. MV ei ole hyvä eikä huono vaan se on tällä hetkellä välttämätön.”

MV-lehden pitää jatkaa, muuten olemme tiellä kohti DDR:ää. Ilja Janitskinia ei saa luovuttaa Suomeen, koska täällä hän ei saa reilua oikeudenkäyntiä. Tapauksessa on ainekset uuteen Seppo Lehto -oikeudenkäyntiin, jossa valtiovalta haluaa saada yhdelle ihmiselle kohtuuttoman tuomion ja luoda samalla varoittavan esimerkin nykymenoon tyytymättömille tavallisille kansalaisille.