Miksi hulluus aina vain lisääntyy?

Viime vuosina meno yhteiskunnassamme on muuttunut aina vain mielettömämmäksi. Lisäksi kehitys on kiihtynyt erittäin nopeasti eikä sille tunnu löytyvän pysäyttäjää.

Häirintä ja turvatilat

Hullluuden juuret löytyvät nykyisin Yhdysvalloista ja erityisesti yliopistojen kampuksilta. Siellä kehitettiin tällä vuosikymmenellä turvatiloja ihmisille, jotka halusivat suojaa "puolueellisuudelta, konflikteilta, arvostelulta ja potentiaalisesti uhkavilta teoilta, ajatuksilta tai keskusteluilta", kuten Merriam Webster turvatilan määrittelee.

Turvatilan voi ymmärtää, jos sellaista tarjotaan traumaattisen tapahtuman kokeneille tai lapsille takia, mutta on vaikea käsittää, mihin jo täysi-ikäiset yliopisto-opiskelijat sellaista tarvitsevat. Kuten Judith Shulevitz kirjoittaa Dallas Newsissä:

”Vaikka college-tasojen keskustelujen pitäminen ”turvallisina” saattaa tuntua hyvältä yliherkille, siitä on todellisuudessa haittaa heille ja kaikille muille. Ihmisten tulisi mennä yliopistoihin terävöittämään älyään ja laajentamaan näkemystään. Jos suojelet heitä tuntemattomilta ajatuksilta, he eivät koskaan opi näkemään maailmaa toisten silmin.”

Turvatilat siis vaikeuttavat toisella tavalla ajattelevien ihmisten ymmärtämistä ja näin edistävät ”kuplautumista”, jossa keskustellaan pelkästään samanmielisten kesken. Samalla ”turvatilan” tarve oikeuttaa erimielisten poissulkemisen. Näin kävi kirjailija Timo Hännikäiselle ja hänen edustamalleen Kiuas Kustannus -yhtiölle, kun heidät suljettiin pois Helsingin kirjamessuilta. Tätä ennen Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen oli kirjoittanut kirjamessujen johdolle ja vaatinut Hännikäisen sulkemista pois messuilta:

”En henkilökohtaisesti koe messuille osallistuvana henkilönä oloani turvalliseksi, mikäli Kiuas-kustantamon osallistuminen sinne sallitaan.”

 Messujen johtaja Ronja Salmi teki työtä käskettyä ja näin Lahtinen sai itselleen turvalliset kirjamessut.

Turvatiloissa on kyse infantilisoimisesta eli periaatteessa aikuisten ihmisten alentumisesta lapsen tasolle. Tästä oman syynsä saavat ottaa kantaakseen niin vanhemmat kuin yhteiskunta, joka ei enää tarjoa ihmisille mahdollisuuksia kokea aikuiseksi kypsymiseen vaadittavia riskejä ja haasteita. Nykyisin ruikuttaminen riittää erityisesti silloin, kun ruikuttaja kuuluu erityistä uhristatusta nauttivaan vähemmistöön.

Turvatilat ovat levinneet myös politiikan huipputasolle, kuten Vihreiden puoluekokoukseen:

”Vihreiden puoluekokouksessa ja muissa tapahtumissa noudatetaan turvallisen tilan politiikkaa. Yhdessä luomme syrjinnästä ja häirinnästä vapaita alueita.”

Luonnollisesti ”häirintää” ei ole määritelty mitenkään objektiivisin kriteerein. Käytännössä yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus määrittää, milloin kyseessä on häirintä ja milloin ei. Tämän kokemuksen asettaminen kyseenalaiseksi on itsessään häirintää ja turvatilan loukkaus. Näin on, vaikka Vihreiden puoluekokoukseen osallistuvat olisivat ainakin teoriassa aikuisia ihmisiä.

Kiihotusrikoksia

Kirjoittelin blogin alkuvuosina paljon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja siitä, kuinka pykälä on väljästi muotoiltu, mahdollistaa mielivaltaisen oikeudenkäytön ja rohkaisee poliittisten vastustajien kiusaamiseen.

En tuolloin uskonut, että pykälä lopulta muuttuisi irvokkaaksi pilaksi itsestään. Nyt sekin on tapahtunut, kun Helsingin poliisi kirjasi rikosilmoitukset kolmea kansanedustajaa vastaan. Nämä olivat Juha Mäenpää (ps), Päivi Räsänen (kd) ja Hussein al-Taee (sd).

Näistä Juha Mäenpää vertasi valtamedian mukaan turvapaikanhakijoita vieraslajeihin, kun hän letkautti eduskunnassa turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa:

” Täällä lukee: ”Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.” Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa.”

Eräs Suomen johtavista ”ihmisoikeusasiantuntijoista”, entinen SKP:n keskuskomitean jäsen Martin Scheinin totesi välittömästi, että Mäenpään kommentti täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön.

Scheinin mukaan Mäenpää ”selvästi viittasi” ihmisryhmään (joko arabeihin tai islaminuskoisiin).

Iltalehden mukaan Mäenpään tapauksesta on jo linjattu, että tapaus etenee syyteharkintaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon, kun taas Räsäsen ja al-Taeen puheet etenevät ensin esitutkintaan.

Päivi Räsänen siteerasi Raamattua, kun hän kauhisteli Twitterissä, miten kirkko voi olla Pride2019-tapahtuman virallinen partneri. Sanojen tukena oli kuva Raamatun kohdasta, jossa käsitellään homoseksuaalisuutta.

Al-Taeen Facebook-postauksissa puolestaan paneteltiin juutalaisia ja sunnimuslimeja. Hänen kohdallaan tosin tuomittavinta on hänen häpeämätön valehtelunsa sen jälkeen, kun hänen viestinsä olivat tulleet julki. Valtamedian kannalta tuomittavaa oli se, että se istui jutun päällä vaalien yli eikä tapaus olisi tullut laajemmin julki ilman Anter Yasan aktiivisuutta.

Epäiltyjen ”sananvapausrikosten” irvokkuutta korostaa se, että SDP:n Abdirrahim ”Husu” Hussein selvisi ilman esitutkintaa, kun hän oli syyttänyt Perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään rasisteiksi. Perussuomalaiset ja heidän 500 000 äänestäjää eivät täytä kansanryhmän kriteerejä.

Luonnollisesti järkevässä yhteiskunnassa kukaan ei olisi syyttänyt Mäenpäätä, Räsästä, Al-Taeeta tai edes ”Husu” Husseinia yhtään mistään, kun he käyttivät Perustuslain heille suomaa sananvapautta.

Jonkun mielestä Mäenpään eteläpohjalaista huumoria edustava lohkaisu voi olla mauton, Räsäsen twiitti tympeää moralisointia ja Al-Taeen purkaukset pelkkiä karkeita kiukun ilmauksia. Virallisen Suomen eli Poliisin ja Valtakunnansyyttäjänviraston mielestä näin ei tietysti ole, vaan lausunnot otetaan kuolemanvakavasti ja tulkitaan sanojan kannalta mahdollisimman pahantahtoisesti. Vihapuheen vastainen hysteria saavuttaa näin lakipisteensä ainakin toistaiseksi. Pelkään, että pahempaa on tulevaisuudessa odotettavissa.

Tässä yhteydessä on myös syytä mainita, että juttujen esitutkintaa hoitava rikoskomisario Pekka Hätönen on Espoon Vihreiden jäsen ja ollut kunnallisvaaleissa Vihreiden ehdokkaana. Vieläkö joku vierastaa puheita poliittisesta poliisista eli Polposta?

Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja sen tulkinta osoittavat, että uhristatusta nauttiva abstrakti ihmisryhmä nauttii paremmasta lain suojasta kuin perustuslaillista oikeuttaan käyttävä yksittäinen ihminen.

Laki tuo myös vieraita kollektivistisia elementtejä oikeudenkäyttöön, koska väitetyllä kiihotuksella ei ole selkeää uhria. Laki myös romuttaa ihmisten tasavertaisuuden lain edessä, koska se nostaa toiset ihmisryhmät toisten yläpuolelle. Käytännössä kukaan riittävästi uhripääomaa omaavan vähemmistön edustaja ei voi joutua syytettyjen penkille. Kyseessä on aito postmodernin identiteettipolitiikan kyllästämä lakipykälä.

Kaiken lisäksi nämä vihapuheesta hysteerisesti vaahtoavat poliitikot ja viranomaiset eivät edes ymmärrä, miten naurettavilta he kuulostavat. Oman typerän kiihkonsa lumoissa he rakentavat vihapuheesta digitaaliajan noituutta. He tekevät itsestään pellen ja itse asiassa voimistavat niitä ilmiöitä, joita vastaan he kuvittelevat taistelevansa.