Valtamedialle muslimi ei koskaan ole syyllinen

Kun muslimit tappavat tai käyttäytyvät muuten huonosti, heille löytyy aina ymmärtäjiä länsimaisesta valtamediasta. Mille tahansa teolle löytyy aina syyllinen jostain muusta kuin tekijästä tai tekijöistä itsestään.

Kööpenhaminassa mellakointia

Tanskassa Rasmus Paludan -niminen asianajaja ja islam-kriitikko järjesti Kööpenhaminassa mielenilmauksen, jossa kaksi henkilöä heitteli toisilleen kirjaa, joka oli oletettavasti Koraani. Heittely ei ehtinyt jatkua pitkään, koska ympäröivästä väkijoukosta hyökkäsi useita miehiä Paludanin ja hänen ystäviensä kimppuun. Mielenosoitusta valvoneet poliisit taltuttivat hyökkääjät ja saattoivat Paludanin ystävineen pois paikalta, jonne enimmäkseen muslimitaustaiset vastamielenosoittajat jäivät yksin huutelemaan.

Veronmaksajan rahoittama Yleisradio julkaisi tapahtumasta artikkelin, jonka otsikko muuttui moneen kertaan. Alkuperäisessä otsikossa ”maahanmuuton vastustajat provosoivat mellakan”. Myöhemmin otsikkoa korjattiin neutraalimpaan muotoon.

PT-Median artikkelissa todettiin tapahtumien jatkosta seuraavaa:

” Tilanne olisi nyt ollut ohi. Mutta mölisevä miesjoukko ei halunnut sitä.”

”Se mikä on oleellista on se, että tämän jälkeen miesjoukko jatkoi toistensa provosointia ja värväsi mellakkajoukkoon nuorempia parikymppisiä miehiä. Alkuperäinen mellakkajoukko koostui aikuisista miehistä, jotka sen jälkeen värväsivät nuorukaiset mellakkaan. Ne mellakoitsijat, jotka ovat koko yön riekkuneet kadulla eivät edes tiedä miksi mellakoivat. He eivät ole tietoisia siitä, että heidät on agitoitu omiensa puolelta mellakkaan.”

”Nyt siis sopii kysyä, että kuka siis on mellakan agitaattori? Kaikki tietävät, että uustanskalaiset olivat mellakan takana, mutta mellakan alkusyytä yritetään nyt naapurimaiden medioissa sysätä tanskalaisten syyksi.”

Kun muslimit mellakoivat ja hajottavat paikkoja, se on aina jonkun muun syy vasemmistoliberaalin valtamedian mielestä. Aivan samalla tavalla tanskalaisia syytettiin vuoden 2005 Muhammad-pilakuvakriisin provosoinnista, vaikka tanskalaiset muslimijohtajat olivat aktiivisesti lietsoneet suuttumusta Lähi-idässä mm. lisäämällä alkuperäisten, varsin viattomien kuvien sekaan roisimpaa materiaalia.

Rasmus Paludan toki pyrkii provosoinnillaan osoittamaan, että Euroopan muslimigetoissa asustaa varsin helposti suuttuvaa porukkaa, vaikka provosointi itsessään ei ollut erityisen omaperäinen.

Länsimainen yhteiskunta taas suhtautuu kielteisesti Paludanin kaltaisiin provokaattoreihin, vaikka nämä olisivat kuinka rauhanomaisia tahansa. Mellakoivat muslimit eivät ole läheskään samassa määrin vastuussa teoistaan.

Sri Lankan terrori-iskut

Jos Paludania voikin syyttää provokaattoriksi, Sri Lankalla pääsiäistä viettäviä kristittyjä tuskin voi. Tästä syystä luulisi, että iskuihin syyllistä tahoa etsittäisiin islamilaisten ääriliikkeiden joukosta. Ei pidä paikkaansa.

Talouselämä-lehdessä Intiassa brittimiehen kanssa asuva entinen Al-Jazeeran toimittaja Pia Heikkilä syyttää terrori-iskusta Etelä-Aasian kasvanutta muslimivastaisuutta:

” Muslimivastaisuus on noussut Etelä-Aasiassa viime vuosina. Alueen suurimassa maassa Intiassa nousi viisi vuotta sitten valtaan hindunationalistipuolue BJP, ja sen jälkeen muslimien institutionaalisesta syrjinnästä on tullut laajasti hyväksyttyä. Muslimivastaisuus on vahvistunut myös Kaakkois-Aasiassa.”

Kristittyihin kohdistunut islamilainen terrori-isku on toimittajan päässä kääntynyt pääosin buddhalaisista koostuvan paikallisväestön väitettyjen asenteiden syyksi. Mukaan on jostain tempaistu myös Myanmarin Rohingya-väestön kokema väitetty vaino, jota vasemmistolainen valtamedia on hehkuttanut viitsimättä kertoa ihmisille Myanmarin konfliktin historiallista taustaa ja eri ulottuvuuksia.

Heikkilän islam-apologia lienee peräisin hänen entisestä työpaikastaan. Muslimit eivät ole vastuussa mistään vaan aina joku muu on syyllinen. Alueen muslimivaltioita hän luonnehtii seuraavasti:

” Afganistan, Bangladesh ja Pakistan ovat puolestaan muslimivaltioita, jotka kärsivät epävakaudesta ja köyhyydestä.”

Tämän pitäisi kertoa, että lähes yksinomaan muslimien asuttamat valtiot eivät välttämättä ole vakaita. Sri Lankassa paikalliset muslimit haluavat alle 10 prosentin väestöosuudella omaa valtiota. Eikö tällainen muka lisää epävakautta maassa, joka kärsi kymmeniä vuosia buddhalaisten singaleesien ja hindulaisten tamilien välisestä konfliktista?

Heikkilän kaltaiset apologistit unohtavat myös iskun mittasuhteet eli noin 300 kuolonuhria, jotka tekevät terrori-iskusta yhden kaikkien aikojen tuhoisimmista. Eikö tällainen toiminta nimenomaan lietso konfliktia ja aiheuta epäluuloa muslimiväestöä kohtaan?

Helsingin Sanomissa toimittaja Ville Similä on tyytyväinen, koska ”terrori-iskuja ei ainakaan heti ole pyritty käyttämään vastakkainasetteluun”. Toisaalta Similä ei edes halua ymmärtää, että terrori-isku itsessään on melko äärimmäinen tapa ”lietsoa vastakkainasettelua”. Jostain syystä Similän kaltaiset eivät halua nähdä iskujen takana sitä samaa radikaalia islamia, joka muuallakin maailmassa inspiroi muslimeja terroritekoihin.

Ennemmin syitä halutaan etsiä alueen johtajista, jotka eivät suhtaudu riittävän ymmärtäväisesti muslimeihin:

” Naapurimaassa Intiassa pääministeri Narendra Modi sen sijaan ilmoitti nopeasti olevansa ainoa, joka voisi voittaa Intiaa uhkaavat terroristit, Vaha huomauttaa. Intiassa on meneillään parlamenttivaalit, joissa Modin hindunationalistinen puolue on vastakkainasettelulla Intian niin muslimeita kuin kristittyjä kohtaan.”

Similä on yhtä sokea kuin Talouselämän Heikkilä iskujen uhriprofiilin suhteen. Kristityt ovat toki pieni vähemmistö mutta nimenomaan pääsiäistä viettäneet kristityt olivat iskun kohteita eivätkä rannalla makoilevat turistit. Muslimit vainoavat kristittyjä eri puolilla maailmaa mutta länsimaiden vasemmistolaiset toimittajat katsovat systemaattista vainoa sormien läpi yrittäessään tehdä muslimeista uhreja satoja kristittyjä uhreja vaatineen islamilaisen terrori-iskun jälkeen. Kyse ei voi olla muusta kuin tahallisesta sokeudesta.

Sen sijaan, että länsimainen valtamedia kertoisi lukijoilleen islamilaisen terrorismin taustaideologiasta ja sen yhteydestä terrorismiin, saamme kuulla ja lukea muslimien uhripositiota korostavia tarinoita ja epämääräisiä syytöksiä vastakkainasettelusta, jota lietsovat muut kuin muslimit.

Esimerkiksi Suomeen on viime vuosina muuttanut tuhansia ja jopa kymmeniä tuhansia muslimeja vuosittain maailman väkivaltaisimmista ja huonoimmin toimivista yhteiskunnista. On helppo arvata, ketä valtamedia syyttää, kun muslimit sopeutuvat Suomeen yhtä huonosti kuin muihinkin länsimaisiin yhteiskuntiin ennen meitä ja muodostavat pysyvän jännitteitä aiheuttavan vähemmistön, jonka ongelmista syytetään kantaväestöä ja sen lietsomaa ”vastakkainasettelua”.

Vastakkainasettelu syntyy väistämättä silloin, kun vastakkain ovat sivistys ja väkivaltainen barbarismi, tai kun vapaaseen mielipiteenilmaisuun tottunut yhteiskunta tuo maahan uskonnollisia kiihkoilijoita vieraasta kulttuurista. Similän ja Heikkilän kieltämättä lahjakkaista suorituksista huolimatta en usko, että olemme vielä nähneet valtamedialta pohjanoteerausta islamilaisen terrorismin puolustelussa.