Tylsimys ja Muhammad

Uuden Suomen blogipalvelua en nykyisin juuri koskaan käy varta vasten katsomassa. Saatan kyllä lueskella jonkun hyvän kirjoittajan tekstejä, jotka on julkaistu kyseisessä blogipalvelussa, jos löydän sellaisen linkin. Pääsääntöisesti US:n puheenvuoro on kuitenkin Tylsimyksen valtakunta.

Tylsimys on nimeltään Markku Huusko ja hän on verkkolehti Uuden Suomen päätoimittaja. Parhaiten hän on tullut tunnetuksi äkkiväärästä tavastaan sensuroida blogeja ja karkottaa palvelun kiinnostavimmat kirjoittajat. En edes muista, kuinka monen seuraamani kirjoittajan blogi on yhtäkkiä poistettu. Viisaimmat ovat ymmärtäneet lähteä ajoissa. Viimeisimpinä sensuurin kohteina ovat olleet Jukka Hankamäki, Arto Luukkanen ja Laura Huhtasaari.

Ensimmäinen merkittävä sensuuriskandaali oli ns. hihamerkkigate, jossa kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Erosen satiirinen kirjoitus, jossa ”vaadittiin” hihamerkkejä eri maiden kansalaisille. Tylsimys sensuroi kirjoituksen erittäin nopeasti, mutta ei ehtinyt pysäyttää koko suomalaiseen valtamediaan levinnyttä valeuutista, jossa väitettiin kansanedustajan avustajan oikeasti vaativan hihamerkkejä. Valeuutista ei koskaan oikaistu.

Nyttemmin olen saanut tietää, että Tylsimyksellä oli aikanaan merkittävä rooli suositun AP Areena -keskustelupalstan tuhossa. Palsta tuhottiin parissa viikossa, kun käytännössä kaikki kirjoittajat poistuivat sieltä. Monet myös lopettivat Arvopaperi-lehden tilauksensa, kuin lehden toimituspäällikkö Tylsimys pääsi vauhtiin.

Uusi Suomi -palvelussa tuhotyö on kestänyt huomattavasti pitempään. Ehkä verkkolehden perustajalla ja entisellä omistajalla oli oma merkityksensä tässä. Tylsimys saa nyt puuhastella vapaasti, kun omistaja on kuollut ja lehteä julkaisee Alma media. Joka tapauksessa nyt Puheenvuoro-palvelu on kuoleman kynnyksellä. Näin käy, kun vihaa lahjakkuutta ja rakastaa keskinkertaisuutta kuten Tylsimys, jonka omista kirjoituksista on vaikea sanoa mitään, koska ne ovat tylsiä ja ne unohtaa nopeasti.

Muhammad

Tuskin on suuri yllätys, että Tylsimyksen viimeisimmän sensuroinnin keskipisteessä on islamin profeetta Muhammad ja hänen väitetyt seksuaaliset taipumuksensa. Sensuroinnin perustelut ovat tyypillistä Tylsimystä eli Neuvostoliiton kirjallisesta sensuurista vastanneen Glavlitin tasoa.

” Tekstissä on muun muassa seuraavat lauseet, jotka eivät ole keskusteluohjeen mukaisia:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on alistanut sananvapauden islamilaisen vallan alle.”
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on islamin hallussa.”

”US:n keskusteluohjeessa sanotaan muun muassa, että valheellisen tai perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä.”

Sensuurille tyypillinen typeryys suorastaan loistaa tuossa. Ensinnäkin esimerkkinä esitetyt lauseet on perusteltu niitä edeltävässä tekstissä. Euroopan ihmistuomioistuin piti itävaltalaisen Elisabeth Sabaditsch-Wolffin jumalanpilkkatuomion voimassa. Kaikki Sabaditsch-Wolffin väitteet löytyvät sellaisenaan islamin omista kirjoituksista. Ainoa oma päätelmä oli se, kun Sabaditsch-Wolff esitti retorisen kysymyksen, miksi pitää kutsua miestä, joka menee naimisiin kuusivuotiaan kanssa ja on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan, kun hän on yhdeksänvuotias? Kuka tahansa tekee omat johtopäätöksensä islamin profeetan sukupuolisista mieltymyksistä tuon perusteella. Se, että tätä päätelmää ei saa sanoa ääneen, kertoo, että EIT soveltaa sharia-lain jumalanpilkkasäädöksiä ja on siis ”islamin vallan alla”.

Lienee myös syytä mainita, että EIT:ssä toimii tuomareina sellaisten ihmisoikeuksien suurvaltojen kuten Azerbaidzhanin ja Turkin edustajia. Yhtenä tuomarina Sabaditsch-Wolffin oikeudenkäynnissä toimi Azerbaidzhanista kotoisin oleva Letif Hüseinov. Azerbaidzhanin valtauskonto on islam.

Aasikin ymmärtää, että esimerkiksi Suomen lain pykälä uskonrauhan rikkomisesta koskee vain islamia ja sen profeettaa. Joka muuta väittää, on joko uskomattoman yksinkertainen tai tahallaan sokea. Tylsimys luultavasti on molempia.

Koska Tylsimys ei ole erityisen fiksu, hän keksii jälkikäteen rationaaliselta kuulostavat perustelut ideologiselle sensuurilleen.

Todellista vihapuhetta

Kun katsotaan, millaiset puheet islamin profeetasta johtavat sensurointiin ja tuomioon, on paikallaan tarkastella, mitä varhaiset kristityt tuumivat islamista ja sen profeetasta. Nämä kristityt asuivat Lähi-idässä ja olivat semiittistä alkuperää.

Nykyisen poliittisesti korrektin käsityksen mukaan hyväntahtoista islamia demonisoitiin ristiretkien aikana ja tämä sai lännen vihamieliseksi islamia kohtaan. Tämä käsitys ei pidä paikkansa, jos katsoo Raymond Ibrahimin sitaatteja varhaisilta kristityiltä, jotka joutuivat kohtaamaan Muhammadin opin seuraajat Lähi-idässä.

600-luvun lopulla elänyt koptipiispa Johannes Nikiulainen sanoi seuraavaa:

”Muslimit eivät ainoastaan ole Jumalan vihollisia vaan myös halveksittavan pedon opin seuraajia.”

Pedolla koptipiispa viirtasi islamin profeetta Muhammadiin. Vanhin pergamentti, jossa islamin sotaisa profeetta mainitaan on vuodelta 634 eli kaksi vuotta islamin profeetan kuoleman jälkeen. Siinä mies kysyy juutalaiselta kirjurilta, mitä tämä tietää saraseenien keskuudessa nousseesta profeetasta. Kirjuri vastasi:

”Hän on petollinen. Tulevatko profeetat miekan ja ratsujen vetämän vaunun kanssa? Totisesti elämme hämmentäviä aikoja. Mitään totuutta et saa väitetyltä profeetalta vaan pelkkää verilöylyä.”

Myöhemin oppineet kristityt alkoivat tarkastella islamin teologisia väitteitä. Tämä ennestään huononsi kuvaa muslimeista. 700-luvulla elänyt Nicetas Byzantinos kuvaili Koraania mitä säälittävimmäksi ja taitamattomasti kirjoitetuksi arabi Muhammadin kirjoittamaksi kirjaksi, joka oli täynnä pilkkaa kaikkein korkeinta kohtaan ja kaikenlaista rumaa ja vulgaaria saastaa.

Kaikkein eniten varhaisia kristittyjä kauhistutti kuitenkin Muhammad itse. Islamin profeetan luonne ja elämäntarina suorastaan kauhistuttivat heitä. Heitä raivostutti, että tätä pitäisi kohdella kunnioitettuna hahmona. Silloin, kuten nykyisinkin, mikään ei kauhistuttanut kristittyjä enemmän kuin islamin profeetta itse ja hänen elämäkertansa, jota muslimit palvoivat.

Erityisesti kauhistutti se, että Allah oli antanut muslimeille luvan ottaa neljä vaimoa ja rajattoman määrän rakastajattaria ja myöhemmässä ilmestyksessä luvannut profeetalle rajattoman määrän vaimoja ja rakastajattaria. Tämä sai jopa profeetan suosikkivaimo Aishan toteamaan:

”Luulen, että herrasi kiirehtii täyttämään halusi ja himosi.”

600-luvun lopulla elänyt Johannes Damaskolainen puolestaan totesi myöhemminkin islamia vastaan käytetyn väitteen. Hänen mukaansa ainoa ihme, jonka Muhammad teki oli hyökätä häntä vastustaneita vastaan ja teurastaa ja orjuuttaa ne, jotka kieltäytyivät alistumasta hänelle. Tuohon ihmeeseen pystyy kuka tahansa maantierosvo.

Teologisista väitteistä Muhammadin oppi paratiisiin pääsystä tappamalla ja kuolemalla Allahin puolesta herätti hilpeyttä kuten myös kuvaukset paratiisista seksuaalisten intohimojen temmellyskenttänä.

Kun kaiken tuon ymmärtää, on mahdotonta käsittää, miksi meidän täällä pitäisi jotenkin kunnioittaa islamia ja sen profeettaa. Islamin kunnioitus onkin useimmiten omahyväistä teeskentelyä ja osittain pelkoon perustuvaa. Jumalanpilkkapykälille ei olekaan muuta perustetta kuin pelko muslimien väkivallan puhkeamisesta tilanteessa, jossa joku erehtyy sanomaan jotakin kielteistä islamin profeetasta.

Ne varhaiset kristityt, jotka näkivät islamin vaikutuksen ensimmäisenä, saisivat nykypäivänä tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Myöskään Tylsimys Huusko ei niitä kirjoituksia pitkään katselisi, koska ne ”eivät ole keskusteluohjeen mukaisia”.