Villi-ihmisten saari

Lapsuudesta muistan, kuinka etelämeren saarille sijoittuneet seikkailutarinat kiehtoivat mieltä. Nykyisin sivilisaatio on levittäytynyt joka paikkaan ja kivikautta edelleen elävät alkuperäisasukkaat ovat säilyttäneet perinteisen metsästäjä-keräilijä -elämäntapansa vain muutamissa eristyneissä paikoissa.

Intian valtameressä Bengalinlahdella sijaitse Pohjois-Sentinelin saari on yksi tällaisista paikoista. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni saaren ja sen alkuperäisasukkaat otsikoissa vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin aikoihin. Tuolloin Andamaanien saariryhmään kuuluva saari sai osansa tsunamista, mutta saaren asukkaat selvisivät siitä. Tämä kävi ilmi, kun saarta tutkimaan tullut helikopteri joutui nuoli- ja kivisateeseen.

Äskettäin saaren asukkaat pääsivät taas uutisiin, kun he surmasivat amerikkalaisen lähetyssaarnaaja John Allen Chaun, joka matkusti saarelle saarnaamaan sen asukkaille Jeesuksesta.

Intian hallitus on kieltänyt yhteydenpidon Pohjois-Sentinelin asukkaisiin. Saaria tutkinut Delhin yliopiston antropologi P.C. Joshi sanoi, että eristyneellä heimolla ei ole vastustuskykyä tartuntatauteja vastaan ja heimon jäsenet kuolisivat, jos he olisivat kosketuksissa ulkopuolisten kanssa.

Chaun ruumista ei ole pystytty noutamaan saarelta, joten hänen kohtalonsa on luultavasti sama kuin saarelle vuonna 2006 ajautuneilla kalastajilla, jotka surmattiin eikä heidän ruumiitaan sen jälkeen löydetty.

Onko saari aina ollut eristynyt?

Tämä kysymys herää, jos katsoo saaren sijaintia vilkkaiden merenkulkuväylien lähellä. Toisaalta ulkopuolisten vierailut saarella muodostavat varsin lyhyen listan.

Saaren asukkaiden vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan ihmetyttää sekin. Intialainen tutkijaryhmä vieraili saarella vuonna 1991 ja vierailusta tehdyn filmin perusteella saarelaiset arvostavat heille tarjottuja kookospähkinöitä. Filmistä käy myös ilmi, että saaren asukkaat ovat kaivaneet saarelle haaksirikkoutuneiden alusten hylyistä metallia ja tehneet siitä itselleen veitsiä.

Toinen kysymys nousee esiin saarelaisten vihamielisyydestä ulkopuolisia kohtaan. Onko menneisyydessä kenties jokin vierailu, joka on saanut saarelaiset kokemaan ulkopuoliset uhkaavina ja vaarallisina? Ainakaan se ei ollut intialaisten tutkijoiden vierailu.

Törmäsin Twitterissä viestiketjuun, jossa on ehkä selitys saarelaisten vihamielisyydelle. Brittiläinen laivastoupseeri Maurice Vidal Portman sai vuonna 1879 vastuulleen Andamaanien saariryhmän ja piti sitä hallinnassaan 20 vuotta.

Wikipedia-artikkeli Portmanista kertoo:

”Hän onnistui ystävystymään alkuasukkaiden kanssa ja rauhoittamaan aiemmin vihamielisen Onge-heimon mutta ei tarvittaessa epäröinyt käyttää voimakeinoja heitä vastaan.”

Artikkelissa ei kuitenkaan kerrota Portmanin muista taipumuksista kuten viehtymyksestä Andamaanien miespuolisten alkuasukkaiden alastomiin kehoihin. Näistä hän otatti useita homoeroottissävytteisiä valokuvia, joita löytyy mm. tästä artikkelista.

Toisin kuin monet siirtomaaherrat Portman ei pyrkinyt sivistämään alkuperäisasukkaita vaan piti heitä jonkinlaisessa puolittain alkuperäisessä villiyden tilassa asiantuntijan auktoriteetin ja valvonnan alaisuudessa.

Samaan aikaan, kun Portman otti valokuvia, hän toimi harrastelijaetnologina ja mittasi alkuasukkaiden ulkoisia ominaisuuksia, joita hän piti kiinnostavina.

Twitterin nimimerkki Respectable Lawyer luonnehtii Portmania hyypiöksi ja pervertikoksi. Hän arvelee, että selitys Pohjois-Sentinelin asukkaiden vihamielisyydelle löytyy Portmanin toiminnasta. Vaikka Portman vietti suurimman osan ajastaan suurilla Andamaanien saarilla, hän vieraili Pohjois-Sentinelissä vuonna 1880.

Alkuasukkaat pakenivat Portmanin seuruetta. Kun he pyrkivät sisämaahan, he löysivät äskettäin kiireellä hylätyn asuinpaikan. Lopulta seurue löysi vanhan pariskunnan ja kaksi lasta, jotka kaapattiin Portmanin seurueen matkaan.

Vanha pariskunta kuoli pian tauteihin, joihin heiltä puuttui vastustuskyky. Lapset viettivät muutaman viikon Portmanin kanssa, minkä jälkeen heidät palautettiin saarelle. Portman vieraili saarella myöhemmin muutaman kerran, mutta saarelaiset piiloutuivat joka kerta. Twitter-nimimerkki arvelee, että kaapattujen lasten tarina levisi saaren noin 100 asukkaan keskuudessa ja sen vaikutus ulottuu nykypäivään. Siksi kaikki saarelle vahingossa eksyneet on surmattu.

On mahdollista, että tarina Portmanin kaappaamista saarelaisista ei pidä paikkaansa. Myös Twitter-nimimerkki Respectable Lawyer epäilee, että näin voi olla. Toisaalta hän pitää alkuasukkaiden toimintaa lähetyssaarnaajan surmassa omalta kannaltaan moraalisesti oikeutettuna, koska he olivat varoittaneet saarnaajaa ampumalla nuolen tämän kirjan läpi. Tästä huolimatta saarnaaja Chau meni seuraavana päivänä heitä tapaamaan kohtalokkain seurauksin.

Mikä sitten on Pohjois-Sentinelin asukkaiden kohtalo? Jokainen uutinen saarelta lisää paikan ja sen asukkaiden kiehtovuutta ja houkuttelee uusia kävijöitä. Toisaalta asukkaiden avoin vihamielisyys muukalaisia kohtaan pitää heikkohermoisimmat loitolla. Löytääkö sivistys tiensä saaren kivikautisten asukkaiden maailmaan ja johtaa koko heimon tuhoon? Pitäisikö saaren asukkaiden antaa jatkaa elämäänsä, jonka kaltaista moderni ihminen ei enää ymmärrä eikä itselleen halua? Ainakin nykypäivän länsimaista sivistämisen halu on jo kadonnut ja perinteisen elämäntapansa säilyttäneitä alkuperäiskansoja melkein palvotaan rousseaulaisen jalon villin ihanteen mukaisesti. Aika näyttää, mutta saarelaisten elämäntavan tulevaisuuteen on vaikea suhtautua optimistisesti.