Kysymyksiä ja vastauksia

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin tyhmä kysymys. On vain typeriä vastauksia. Tältä pohjalta on hyvä lähteä tarkastelemaan maailman menoa.

Miksi natseja tarvitaan?

Uusnatsit ammentavat ideologiansa yhdestä maailmanhistorian kammottavimmasta ideologiasta, joka johti toisen maailmansodan aikana ihmisten teolliseen massamurhaamiseen. On täysin käsittämätöntä, jos joku vielä nykyisenä ”valistuneena” aikakautena kannattaisi natseja tai ylipäänsä tarvitsisi heitä mihinkään.

Ruotsalainen veteraanitoimittaja Gunnar Sandelin on toista mieltä. Hänen Det goda samhället -sivustolla julkaistussa artikkelissa väitetään, että valtaeliitti tarvitsee natseja. Sandelin on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Ruotsia hallitsevalla poliitikko- ja medianomenklaturalla on merkillinen tarve vihata ihmisiä tai ryhmittymiä, joita he pitävät äärioikeistolaisina tai natsistisina. He tarvitsevat niitä pysyvinä vihollisina oikeuttaakseen oman valta-asemansa. Samalla he vievät huomion pois siitä, miten karille ajanut maahanmuuttopolitiikka, jota he itse ovat olleet ajamassa, on muuttanut Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnasta monikulttuuriseksi dystopiaksi.

Tukholmassa järjestettiin 25. elokuuta Pohjoismaiden vastarintaliikkeen mielenosoitus. Kuvamateriaalin perusteella paikalle oli tullut korkeintaan pari sataa uusnatsia lippuineen. Poliisi oli eristänyt alueen, jonka ympärille hyvät ihmiset olivat kokoontuneet vastamielenosoitukseen. Swebb tv oli mielenosoituspaikalla haastattelemassa vastamielenosoittajia ja kyseli tunnelmia. Hyvät ihmiset vastailivat mielellään ja kertoivat omat syynsä vastustaa fasismia.

Kyse oli Orwellin 1984 -romaanissa esitellystä kahden minuutin vihasta. Siinä saliin kokoontuneet ainoan sallitun Ingsoc-puolueen jäsenet huutavat vihaansa petturi Goldsteinia kohtaan ymmärtämättä, että Goldstein oli pelkkä hallitsevan puolueen tuottama kuvajainen, joka ei millään tavoin uhannut Ison veljen valta-asemaa.

Samalla tavalla Suomessa nykyinen nomenklatura haluaa kiinnittää huomiota natseihin. Pohjoismainen vastarintaliike esitetään äärimmäisen pahuuden ruumiillistuma, vaikka kyseessä on lähinnä pieni uskonnollisen lahkon kaltainen organisaatio.

Viime vuoden marraskuussa Pirkanmaan käräjäoikeus kielsi Pohjoismaiden vastarintaliikkeen toiminnan. Hovioikeus hylkäsi väliaikaisen toimintakiellon viime helmikuussa, mutta nyt tapaus on tulossa Turun hovioikeuden käsittelyyn. Ylen ykkösaamussa (kohdasta 20:14) rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio perusteli kieltoa. Nuotio käytti kummallista käsitettä ”ihmisoikeuksien väärinkäyttö” eikä mitenkään tarkemmin määritellyt, mitä tämä mahdollisesti tarkoittaa. Suomen lain mukaan yhdistyksen voi lakkauttaa, jos se on lain tai hyvien tapojen vastainen.

Nuotion mukaan on tärkeää, että yhteiskunta vetää rajat sen suhteen, minkälainen toiminta meillä on sallittua. Toimittaja kysyi Nuotiolta, linjattaisiinko kieltämisellä jotenkin laajemminkin samantyyppistä toimintaa. Nuotio ei ymmärtänyt kysymystä vaan lähti jaarittelemaan moottoripyöräjengeistä. Toimittaja johdatteli hänet kuitenkin oikealle tielle kysymällä, että onhan meillä puoluekin, jossa on tämäntyyppistä kannatusta. Näin saatiin Perussuomalaiset töhrittyä natsileimalla, ja tässä onkin toinen syy, miksi poliitikko- ja medianomenklatura tarvitsee natseja.

Äskettäin Turussa järjestettiin Turun terrori-iskun uhrien muistotilaisuus. Natseja tarvittiin sielläkin viemään huomio pois itse iskusta ja kehityksestä, joka johti iskuun. Suomen johtavilla poliitikoilla ja viranomaisilla oli oma vastuu tästä kehityksestä, mutta yksikään taho ei maan tavan mukaisesti ole ottanut puheistaan ja tekemisistään vastuuta.

Samalla tavalla Turussa valtamedia käytti natseja muistotilaisuuden ja sen syyn häivyttämiseen taustalle, kuten myös Perussuomalaisten tahrimiseen natsileimalla.

Miksi Donald Trump puhuu valeuutismediasta?

Pitkäaikainen senaattori John McCain menehtyi äskettäin aivosyöpään 91 vuoden ikäisenä. McCain edusti Republikaaneja mutta hänellä ei koskaan ole ollut niin paljon ystäviä poliittisen kentän vasemmalla laidalla ja valtamedian toimittajien keskuudessa kuin kuollessaan. Yhtenä syynä suureen suosioon on se, että McCain tuli uransa loppuaikoina tunnetuksi Donald Trumpin kiivaana vastustajana.

Kilpaillessaan vuoden 2008 presidentinvaalissa Barack Obamaa vastaan McCain ei saanut valtamedialta ystävällistä kohtelua vaan häntä nimiteltiin sodanlietsojaksi ja yksinäiseksi sudeksi. Valtamedia oli tuolloin Obaman puolella kuten se oli neljä vuotta myöhemmin, kun hyväluontoinen herrasmies Mitt Romney kilpaili istuvaa presidenttiä vastaan.

Kun Donald Trump kävi presidentinvaalikampanjaa kaksi vuotta sitten, hän ymmärsi, että ei voisi voittaa, jos hänen sanomansa tulisi yleisölle valtamedian kautta. Ehkä siksi hän on myös presidenttikautensa aikana sivuuttanut valtamedian suodattimen ja kommunikoinut suoraan Twitterin kautta. Amerikkalaista valtamediaa ja erityisesti vasemmistolaista tv-yhtiö CNN:ää hän on kutsunut nimellä valeuutismedia (fake news media).

Koska Trumpin strategia onnistui, hänen poliittisten vastustajiensa on jotenkin yritettävä tukkia valtamedian ohi kulkeva väylä. Tämä onkin jo onnistunut, kun sosiaalisen median jätit ovat sensuroineet useita konservatiivisia toimijoita alustoiltaan. Näin Trumpin vastustajat pyrkivät siihen, että Demokraatit saisivat enemmistön marraskuisissa Kongressin välivaaleissa.

Äskettäin Trump väitti Twitterissä, että Googlen uutishaku tuo hakusanalla ”Trump News” vain valeuutismedian uutisia, eli Google olisi sormeillut algoritmiaan siten, että melkein kaikki Trumpia koskevat uutiset olisivat huonoja.

Luonnollisesti Google kielsi peukaloineensa algoritmeja. Googlen algoritmit eivät ole julkisia, joten yhtiö voi sanoa asiasta ihan mitä tahansa. Itsekin olen huomannut, että hakutulosten kärkipää tuo joillakin hakusanoilla kärkeen eri tyylisiä artikkeleita kuin vielä muutama vuosi sitten. Ehkä algoritmit ovat vain ”kehittyneet”.

Juuri tällä hetkellä haku ”Trump news” tuo itselleni Googlen uutispalvelussa ensimmäisenä ”valeuutismedia” CNN:n uutisen, jossa kerrotaan, että haut tuottavat erilaisen tuloksen eri käyttäjille eli Trump on väärässä.

Miten tahansa asiat ovatkin, sosiaalisen median jätit ovat itse aiheuttaneet ongelmansa turvautumalla alustojensa sensurointiin.

Miksi vasemmiston sankarit ovat joko tappajia tai haihattelijoita?

Etelä-Afrikan edesmennyt presidentti Nelson Mandela on yksi vasemmiston sankareista. Kirjoitin Mandelasta blogikirjoituksen hänen kuolemansa jälkeen. Erkki Tuomioja piti tuolloin Mandelaa lähes pyhimyksenä:

”Hänhän oli sellainen hyvin karismaattinen henkilö, oikeastaan oli jopa pyhimysmäinen aura hänen ympärillään.”

Mandela oli toki myös terroristijärjestön johtaja, joka tapatti iskuissaan siviilejä, vaikka hän ei ilmeisesti itse ollut tekemässä yhtäkään terrori-iskua. Ennen vapautumistaan Mandela ehti istua 27 vuotta Robben Islandin vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mandela ei ollut poliittinen vanki, koska hänet oli tuomittu teoistaan eikä mielipiteistään. Mandela ei ollut pyhimys vaan tavallinen vajavainen ihminen. Vasemmiston sankari hän oli sen takia, että hän taisteli silloin äärimmäistä pahuutta edustanutta Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan. Valitettavasti oikean asian puolesta taistelu ei taannut apartheidin jälkeiselle Etelä-Afrikalle loistavaa tulevaisuutta vaan maa on ajatumassa hiljalleen kohti Zimbabwen kohtaloa.

Mandelaa ei voi pitää pasifistina mutta sen sijaan Mahatma Gandhi oli sellainen. Valitettavasti Gandhi ei ollut hänkään maallinen pyhimys vaan pelkkä ihminen. Hän piti loppuun asti kiinni brittihallinnosta vapautuneen Intian yhtenäisyydestä, mikä kuitenkin johti entisen Britannian siirtomaan jakautumiseen Intiaksi ja Pakistaniksi. Jakautuminen johti laajoihin väestön siirtymiin maasta toiseen ja luonnollisesti myös verilöylyihin.

Vasemmiston sankareilla on usein unelma, mutta todellisuus ei kuitenkaan riitä kattamaan unelmaa. Seuraukset voivat olla traagiset miljoonille ihmisille. Mahatma Gandhi joutui pasifismistaan huolimatta salamurhatuksi, kun hindunationalisti Nathuram Vinayak Godse ampui Gandhin tammikuussa 1948. Jos Gandhi olisi ollut reaalipoliitikko, hän olisi ymmärtänyt, että yhtenäinen Intia oli pelkkä unelma ja siksi luopunut tästä tavoitteesta.

Muistetaan terrori-iskun uhreja vastustamalla natseja ja rasismia

Koska virallinen Suomi ja sen edustajana Turun kaupunki päättivät, että vuosi sitten tapahtunut Turun terrori-isku on syytä unohtaa, pelikenttä jäi tyhjäksi toisenlaisille toimijoille. Valitettavasti kaikki näistä eivät matkustaneet Turkuun muistelemaan terrori-iskun uhreja.

Turun terrori-isku oli Suomen historiassa toistaiseksi ainutlaatuinen tapahtuma. Marokkolainen Abderrahman Bouanane teki verityönsä Allahin nimissä. Bouanane oli Allahin soturi. Hän ei ollut natsi vaan edusti tänä päivänä huomattavasti vaarallisempaa islamilaista jihadismia. Silti valtamediaa ja sen journalistien reaktioita seuratessa tuli mieleen, että oliko muistopäivänä sittenkin tarkoitus tuomita rasismi ja natsismi samalla kertaa.

Politikointia

Tapahtuma politisoitui jo paljon aiemmin kuin sitä oltiin edes järjestämässä. Turun kaupunginjohtaja ja Kokoomuksen broileripoliitikko Minna Arve päätti, että mitään muistojuhlaa ei järjestetä. Turun kaupunki kunnioittaa puukotusten muistopäivää 18.8. hiljaisesti. Seuraava Arven lausunto jää historiaan käsittämättömän typeränä ja uhrien muistoa häpäisevänä:

” Traaginen rikos tai sen tekijä eivät mielestämme ansaitse muistopäiviä. Kunnioitamme uhreja ja auttajia työskentelemällä joka päivä turvallisuuden, kulttuurien yhteisymmärryksen ja maahanmuuttajien kotoutumisen parantamiseksi yhdessä muiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.”

Arvelta puuttui tilannetaju täydellisesti. Muistopäivänä surraan iskun uhreja eikä terroristia. Tapa, jolla Turun kaupunki, viranomaiset ja veronmaksajan rahoittama ns. kansalaisyhteiskunta kunnioittavat uhreja, tuo valitettavasti lisää uhreja, koska siinä kieltäydytään näkemästä iskua sen oikeassa asiayhteydessä. Suomen poliittiset päättäjät ja viranomaiset olivat epäsuorasti osallisia tapahtuneeseen. Heidän tekonsa ja tekemättä jättämisensä vaikuttivat tapahtuneeseen. Ehkä moni heistä ymmärtää tämän ja pyrkii vaikenemalla väistämään vastuunsa.

Arven puheet osoittavat, että totuutta ei uskalleta katsoa silmiin. Sen sijaan pitäydytään kauniissa fantasiassa, jossa viranomaiset ja veronmaksajan tukemat kansalaisjärjestöt tekevät maagisesti kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvista muslimeista kunnon sosiaalidemokraatteja.

Sinisilmäisyyttä

Juhani Huopainen kirjasi Suomen Uutisten juttuun kaikki ne tekijät, joista turvapaikkaralliin epäilevästi suhtautuneet olivat varoittaneet ennen terrori-iskua. Listalta löytyy kahdeksan kohtaa, jotka kertovat karua kieltä viranomaisten sinisilmäisyydestä ja leväperäisyydestä.

Yksi kohta kuitenkin puuttui. Bouanane kävi koulua tavallisten suomalaislasten kanssa, vaikka oli täysi-ikäinen mies. Iltalehden jutussa siteerattiin 14-vuotiasta tyttöä, joka kertoi terroristin kävelleen häntä vastaan koulun käytävillä.

Monikulttuurinen hurmahenkisyys käy selkeästi lasten turvallisuuden edellä. Turvapaikanhakijat, joiden taustoista emme tiedä yhtään mitään, päästetään noin vain suomalaisten lasten joukkoon poliittisten päättäjien hykerrellessä taustalla humaltuneina omasta moraalisesta erinomaisuudestaan.

Aiemmin eli syyskuussa 2015 Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija kirjoitti ivallisen jutun, jossa pilkattiin niitä, jotka epäilivät tulijoiden joukossa olevan terroristeja. Juttu naurettiin puhki ja mahdollisesti sen seurauksena kyseinen tutkija muutti sukunimensä. Todettakoon, että tutkija on tuon jälkeen esittänyt huomattavasti järkevämpiä lausuntoja julkisuudessa.

Politikointi jatkuu

Politikointi ei kuitenkaan päättynyt Turun kaupunginjohtajan höperehtimiseen. Turun valtuustoryhmät halusivat myös sanoa sanansa. Juhani Huopainen kirjoittaa:

” Toistan: vasemmistoliiton, vihreiden, kokoomuksen, SDP:n, keskustan, RKP:n, kristillisdemokraattien ja Sinisen tulevaisuuden Turun valtuustoryhmät kertovat meille jihadistisen terroriteon vuosipäivänä, että ”Iskun vuosipäivää ei saa käyttää hyväksi väkivaltaisen rasismin levittämisessä”. Ei sanaakaan maahanmuuttopolitiikasta tai uskonnollisesta fanatismista. Turun terroriteko ei muka liity mihinkään, vaan oli pelkkää vihaa. Se ei muka johdu mistään, tai ole poliittisten valintojen seurausta.”

Turun valtuustoryhmät Perussuomalaisia lukuun ottamatta olivat laatineet yhteisen poliittisesti hyperkorrektin julkilausuman vihaa vastaan:

”Me allekirjoittaneet turkulaiset poliittiset ryhmät ilmoitamme vahvan sitoutuksemme kaikkien ihmisten jakamattomaan ja yhtäläiseen ihmisarvoon sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Turun tulee olla paikka, jossa jokainen meistä voi elää vailla huolta oman turvallisuutensa puolesta. Ilmaisemme siksi syvän huolemme ja paheksuntamme lauantaiksi 18.8. suunniteltua suomalaisen uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen marssia kohtaan.

Turussa, Suomen kansainvälisessä kaupungissa tapahtui vuosi sitten surullinen, julma ja väkivaltainen isku, joka vaati kahden ihmisen hengen. Kahdeksan ihmistä loukkaantui.

Loukkaantuneet ja uhrien omaiset joutuvat elämään tapahtuneen kanssa lopun ikänsä. Silmitön väkivalta osoitti samalla ihmisten keskinäisen solidaarisuuden ja halun avunantoon. Kun väkivaltaa tapahtui, lyöttäytyivät ihmiset yhteen auttaen loukkaantuneita ja estivät tekijää tekemästä enempää väkivaltaa ja samalla osoittivat toisillensa tukea. He auttoivat käsittelemään ihmisten pelkoa, kauhua ja surua.

Turun kansainvälisestä luonteesta kertoo paljon niin uhrien kuin auttajienkin monet eri kansalaisuudet, alkuperämaat ja monikielisyys. Tuona surullisena päivänä me kaikki olimme turkulaisia. Turkulaiset eivät suostu antamaan tilaa vihalle. Kaikki väkivalta on tuomittava. 18.8. iskun vuosipäivää ei saa käyttää hyväksi väkivaltaisen rasismin levittämisessä.”

Kannanotto edustaa hyvesignalointia puhtaimmillaan. Siinä on huolellisesti vältetty mainitsemasta, mistä terrori-iskussa oli oikeasti kyse. Koska Perussuomalaiset ei liittynyt julkilausumaan, puoluetta syytettiin uusnatsistisen Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen tukemisesta. Helsingin Totuuden penaali Tommi Nieminen lausui älyllistä epärehellisyyttä ja tahallista väärinymmärtämistä tihkuvan lausahduksensa:

”Tämän voisi uutisoida - täysin todenmukaisesti - myös näin: "Turun perussuomalaiset antoivat hyväksyntänsä uusnatsistiselle Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle" Turun puolueet paheksuvat uusnatsien marssia – Perussuomalaiset ei ole mukana kannanotossa.”

Tuossa vaiheessa oli toki tiedossa, että PVL aikoi järjestää marssin terrori-iskun muistopäivänä. Julkilausumassa ja sen allekirjoittamatta jättämisessä ei kuitenkaan ollut kyse PVL:n tuomitsemisesta. PVL oli kuitenkin ainoa poliittinen suuntaus, joka julkilausumassa mainittiin. Sanallakaan ei puhuttu islamilaisesta radikalismista.

Kuinkas sitten kävikään

Lopulta muistotilaisuus järjestettiin, mutta se jäi kahden radikaaliryhmän eli PVL:n ja äärivasemmistolaisen Antifan riehunnan varjoon. Erityisesti äärivasemmisto osoitti uskomattoman huonoa tyylitajua möykkäämällä ja paukuttamalla rumpuja, kun kukkia laskettiin Aurajoen veteen.

Luonnollisesti äärivasemmisto vastasi myös väkivallasta. Marco de Wit (ei ole natsi) pahoinpideltiin ja Junes Lokan (ei ole natsi) kuvausvälineet tuhottiin.

Suomen poliittinen johto kunnioitti terrorin uhrien muistoa hiljaisuudella. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kunnioittava hiljaisuus vaan pelkurimaisuuden ja vastuun välttelyn aiheuttama vaikeneminen. Poliittinen johto ja viranomaiset eivät halua tunnustaa, että he tietoisesti valehtelivat kansalaisille siirtolaisvirtaan liittyvistä riskeistä. Sen sijaan he varta vasten korostivat suomalaisten turvapaikanhakijoille kohdistuvaa uhkaa.

Olisi ollut aika vaikea kuvitella Juha Sipilä ja Petteri Orpo muistamassa terrori-iskun uhreja. Toinen kutsui turvapaikanhakijat kotiinsa ja aiheutti piikin Suomeen pyrkineiden määrässä. Toinen taas ei sisäministerinä tehnyt mitään, kun Ruotsin rajan läpi maahan valui yli 30 000 ihmistä, joiden taustoista viranomaiset eivät tienneet mitään. 

Siksi ei ole yllätys, että vimmainen kotouttaminen jatkuu. Ei haluta ymmärtää, että kotouttaminen ei voi onnistua, jos tulijamäärät ovat liian suuria. Ruotsin maahanmuuttopolitiikan virheistä uskalletaan jo vähän valtamediassa mainita mutta Suomessa uskotaan edelleen, että ympyrän neliöiminen on mahdollista, jos siihen vain kovasti uskoo.

P.S. Jutun kuvitus ei liity terrori-iskuun vaan siinä on ”Denverin Antifa” eli joukko itäsuomalaisia vasemmistonuoria. Li Anderssonille voi sanoa, että kukaan ei mene lankaan vaan kaikki nauravat.

Vihapuheelle kertakaikkiaan totaalinen stoppi

Kokoomus on taistellut tiukasti ns. vihapuhetta vastaan siitä lähtien, kun Paula Risikko tuli sisäministeriksi kesällä 2016. Nyt on otettu uusi askel tiukassa vihapuheen vastaisessa taistelussa. Puolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo avasi pelin Kuopiossa toteamalla, että vihapuheen, rasismin, nettikiusaamisen ja väkivaltaan yllyttämisen lisääntyminen niin nettikeskusteluissa kuin julkisilla paikoilla repii yhteiskuntaamme ja lisää turvattomuuden tunnetta.

Luonnollisesti ns. vihapuhe esitetään irrallisena ilmiönä, joka vain syntyy jostakin eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen maailman tapahtumien kanssa. Yhtä luonnollista on, että valtio torjuu vihapuhetta parhaiten lisäämällä valvontaa ja sensuuria, jonka välttämättömyys perustellaan sananvapauteen muka kuuluvalla ”vastuulla”.

Asiat myös käännetään julkisessa keskustelussa usein päälaelleen, kun sensuuritoimet selitetään sananvapauden puolustamiseksi:

” Pahimmillaan vihapuhe toimii sananvapauden esteenä, sillä vihapuheella usein pyritään hiljentämään vastakkaisia mielipiteitä.”

Kerropas, Petteri, millaisia mielipiteitä sinä haluat toimillasi hiljentää. Kaiken sananvapauden rajoittamisen ongelmana on se, kuka päättää, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Luottaisitko sinä Petteriin tässä asiassa? Minä en luota.

DDR:stä tutuin keinoin sananvapauden kimppuun

Kokoomuksen ministeritroikka Sanni Grahn-Laasonen, Antti Häkkänen ja Kai ”Amnesty” Mykkänen käynnistävät asiantuntijaryhmän, joka käy läpi vihapuheen ympärillä olevaa rikosoikeudellista sääntelyä, poliisin ja viranomaisten toimintamahdollisuuksia, , palveluntarjoajien vastuuta julkaisemistaan sisällöistä sekä vihapuheen ja kiusaamisen ehkäisyn keinoja. Kokoomus siis luottaa sananvapauden rajoittamisessa asiantuntijoihin ja viranomaisiin. Kokoomus uskoo tässä kontrolliin, ei kansalaisten perusoikeuksiin.

Verkkouutisten artikkeli listasi myös ”suuntaviivat”, joiden avulla vihapuhetta ja nettikiusaamista voitaisiin torjua. Keinoista osa on uusia mutta osa vanhoja tuttuja.

Kolmas kohta eli päätoimittajavastuun laajentaminen verkkomedioiden sähköisten alustojen moderointiin on se vanha tuttu, eli internetissä toimivat alustat pakotettaisiin sisällön julkaisijoiksi. Tätä toimenpidettä ei koskaan ole todettu, vaikka sillä on uhkailtu useita kertoja viimeisen reilu kymmenen vuoden ajan. Varmaa on, että tällainen tekisi kotimaisen palveluntarjoajan palvelimella toimimisen erittäin riskialttiiksi.

Suuntaviivoissa puhutaan myös valeprofiileista, joiden kautta tapahtuvat toiminta on korostunut ongelma. Sitä, mitä ”valeprofiililla” tarkoitetaan ei ole täsmennetty ja oletettavaa on, että mikä tahansa nimimerkki voidaan määrittää valeprofiiliksi, myös tässä blogissa jo yli 10 vuoden ajan käytetty.

Myös turvallisuusviranomaisten harjoittamaa valvontaa halutaan helpottaa, mikä kuulostaa lähtökohtaisesti eniten epäilyttävältä ja totalitarismiin viittaavalta. Kuvaan kuuluu myös saksalainen pehmo-DDR -ratkaisu, jossa vastuu valvonnasta siirretään sosiaalisen median alustoille määrittämällä kova rangaistus, jos väitettyä vihapuhetta ei poisteta alustalta riittävän nopeasti.

Loput ehdotukset liikkuvat lasten ja nuorten aivopesun ja monikulttuuripropagandan tasolla. Nämä keinot ovat jo kovassa käytössä eikä niitä lisäämällä enää voi saavuttaa merkittäviä edistysaskeleita tiellä kohti uutta ja uljasta monikulttuurista yhteiskuntaa.

Häkkänen toppuuttelee

Oikeusministeri Antti Häkkänen yrittää vähän lieventää vihapuhemanifestia toteamalla, että tarkoituksena ei ole tehdä vihapuheesta rikosta. Vihapuhehan on tunnetusti erittäin huonosti määritelty subjektiivinen termi. Tämä on sen tarkoituskin, koska termin epämääräisyys takaa suuremman pelotevaikutuksen kuin selkeästi ja yksinkertaisesti määritetty termi.

Häkkänen toki tuntee tärkeimmät Suomen lain sisältämät sananvapauden rajoitukset eikä hän halua niitä lisätä. Kuitenkin hän sanoo Iltalehden mukaan:

” Vihapuheen käsite taas on epämääräinen, mutta Häkkäsen mukaan on tiedossa, että se on erittäin haitallista ja aiheuttaa jännitteitä yhteiskunnassa ja koulumaailmassa.”

Häkkänen on tässä luonnollisesti väärässä, koska häneltä menevät syy ja seuraus sekaisin. Massamaahanmuuton salliminen turvapaikkajärjestelmän kautta, kuten tapahtui syksyllä 2015, kun Petteri Orpo toimi sisäministerinä, lisää yhteiskunnallisia jännitteitä ja kasvattaa epäluottamusta. Tämä voi johtaa myös ylilyönteihin sanankäytössä. Kun näihin ylilyönteihin kohdistetaan kohtuuttomia rankaisutoimia, tämä vain lisää epäluottamusta ja katkeruutta.

Kokoomus ja Häkkänen haluavat kiihkeästi lisää kannattajia erityisesti vihreiltä ja tässä kiimassa he omivat myös sensuuritoimet heiltä pyrkiessään nousemaan suurimmaksi puolueeksi ohi SDP:n. Iltasanomissa Mika Lehto kysyy, unohtaako Kokoomus perinteiset porvarit. Vastaus on tähän tietysti kyllä, mutta Kokoomus voi tehdä niin, koska ”perinteisiä porvareita” eli klassisia liberaaleja on niin vähän. Näistä harvoistakin osa on jo kauan sitten jättänyt Kokoomuksen. Mukaan kuuluu myös allekirjoittanut. Klassisia liberaaleja pitää Kokoomuksessa vain vaihtoehtojen puute. Jossain vaiheessa heidänkin on syytä tehdä omat johtopäätöksensä ja siirtyä joko Hjalliksen Liike nyt -viritelmän kannattajiksi tai Perussuomalaisiin. Kokoomus uskoo valtion kaikkivoipaisuuteen ja suureen julkiseen sektoriin.

Palataan vielä Häkkäsen edesottamuksiin, joissa paistaa nuori ikä ja ymmärtämättömyys. Luonnollisesti Häkkänenkin kannattaa sananvapautta retorisella tasolla. Hän haluaa institutionalisoida poliittisen korrektiuden siten, että virallisia rangaistustoimia ei tarvitsisi lisätä.

” Se ei välttämättä suoraan aina täytä tiettyjä rikoslain tunnusmerkistöjä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vihapuheeseen pystyttäisi jotenkin muuten puuttumaan esimerkiksi kasvatuksella, valistuksella ja tietyillä sosiaalisen median yritysten toimintatavoilla.”

Sosiaalisen median yritykset saavat Häkkäsen mielestä tehdä likaisen työn viranomaisten puolesta samalla, kun poliitikot esiintyvät sananvapauden puolustajina. Häkkäsen ontto käsitys sananvapauden sisällöstä paljastuu seuraavassa lauseessa:

” Mutta sananvapaus ei suojaa loukkaavaa toimintaa. Nyt lähdemme keskustelemaan siitä, mikä olisi asiallisempaa keskustelukulttuuria ja millaisilla menetelmillä erityisesti sosiaalisen median ja internetin keskustelu saataisiin paremmalle jengalle.”

Sananvapaus nimenomaan suojaa sellaista puhetta, josta joku saattaa loukkaantua. Sosiaalisen median keskustelukulttuuria tuskin parannetaan nykymenetelmin eli sosiaalisen median algoritmien jakamalla mielivaltaisella  bännillä, joka sekin lähinnä perustuu vasemmistolaisten ilmiantajien ahkeruudelle kuin millekään terävälle analyysille puheen väitetystä loukkaavuudesta.

Suomalaisen sananvapauden surkea tila

En ole lukenut Riku Neuvosen kirjaa suomalaisesta sananvapaudesta. Näin olen tehnyt siksi, että se saattaisi olla liian masentavaa. Suomalaisen sananvapauden surkea tila näyttäytyy parhaiten valtamediassa käydyssä julkisessa keskustelussa, jossa sananvapautta käsitellään yleensä aina sen rajoitusten kautta ja viittaamalla epämääräiseen vihapuheeseen. Hyvin harvoin näkee laajaa sananvapautta kannattavia puheenvuoroja, joissa todetaan, että laaja sananvapaus on parempi vaihtoehto kuin tekopyhän hurskastelun alle kätketty sensuuri.

Jo nykyiset sananvapautta rajoittavat lait ovat riittävän väljiä, jotta melkein kuka tahansa saadaan niistä tuomiolle, jos tahtoa vain löytyy riittävästi. Nykyiset sananvapauden rajoitukset perustuvat postmoderniin ajatteluun, jossa sanojan viiteryhmän uhripääoma määrittää sananvapauden laajuuden. Sen puute taas takaa varman tuomion mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Länsimaisen oikeudenkäytön keskeinen periaate eli yhdenvertaisuus lain edessä on heitetty kiihotuslain ja uskonrauhan rikkomisen kohdalla romukoppaan. Tarkemmin sensuurin ja poliittisen korrektiuden vaikutuksista voi lukea esimerkiksi tästä kirjoituksesta.

Kaikkein irvokkainta tässä kaikessa on se, kuinka valtamedian toimittajat ovat tehneet itsestään sekä ainoita ihmisiä, joille kuuluu sananvapaus, että vihapuheen kautta tapahtuvan sananvapauden rajoittamisen uhreja. Pelottavaa on puolestaan se, kuinka valtapuolueiden poliitikot myötäilevät tätä käsitystä. Valtamediaa ei kukaan ole valinnut edustamaan itseään. Sananvapaus kuuluu kansalaisille eikä pelkästään JSN-median toimittajarälssille.

Somejättiläiset sensuurin lipunkantajina

Päivän hämmentävin uutinen tuli, kun kävi ilmi, että neljä teknologiajättiä Facebook, Google, Apple ja Spotify poistivat Alex Jonesin Infowars-sivuston sisällön omilta alustoiltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Infowarsin sisältöön ei enää pääse käsiksi Googlen Youtube-palvelussa eikä Facebookissa. Apple ja Spotify puolestaan poistivat Infowarsin podcastit. Tosin Apple jätti Infowars-sovelluksen vielä toistaiseksi sovelluskauppaansa. Sen sijaan viides somejätti Twitter ei ole toistaiseksi poistanut Infowars-sisältöä palvelimiltaan.

Sensuroinnin taustatekijät

Merkille pantavaa tapahtuneessa oli se, että neljä teknologiajättiä toimi ilmiselvästi yksissä tuumin. Lisäksi yksikään näistä yhtiöistä ei kunnolla perustellut päätöstään, vaan perusteluissa viitattiin epämääräisesti ”vihapuheeseen” ja ”yhteisönormien rikkomiseen”. Etenkin jälkimmäinen peruste on monelle Facebookin sensuroimaksi joutuneelle tullut kovin tutuksi. Jos sensuurin kohde haluaa tietää, mikä hänen sivunsa sisällössä rikkoo yhteisönormeja, vastausta on turha odottaa.

Toinen merkittävä tekijä tapahtumassa oli se, että Yhdysvalloissa järjestetään neljän kuukauden päästä kongressin välivaalit. Infowars-sivusto näytteli merkittävää roolia, kun Donald Trump valittiin vastoin odotuksia Yhdysvaltojen presidentiksi. Tämä tapahtuma oli amerikkalaisille liberaaleille niin suuri järkytys, että he eivät ole tästä vieläkään toipuneet.

Koska oman ehdokkaan eli Hillary Clintonin puutteita ei haluttu tunnustaa, syyllistä on sen jälkeen etsitty liberaalimediassa niin Venäjän vaikutusyrityksistä kuin ”valeuutissivustoista”, joka Infowars amerikkalaisten liberaalien ja monien muidenkin mielestä on. Somejätit tuskin olisivat oma-aloitteisesti ryhtyneet sensuuritoimiin vaan takana ovat perinteiset mediatalot.

Mediakenttä elää edelleen internetin aikaansaamaa murrosta, jonka ansiosta yhä suurempi osa sisällöstä katsotaan internetin kautta. Käyttäjät myös löytävät tiensä internet-sisältöön yhä useammin sosiaalisen median kautta. Tämä on saanut raskaan kustannusrakenteen omaavat perinteiset suuret mediatalot paniikkiin. Juuri tästä syystä valtamediassa puhutaan niin paljon ”valeuutisista” ja ”valemediasta”. Tauti, jossa omaa erinomaisuutta korostetaan mollaamalla uusia kilpailijoita, on tuttu myös suomalaisesta valtamediasta.

Sosiaalisen median ovat monella tapaa alttiita painostukselle. Ne eivät itse varsinaisesti tuota sisältöä vaan lähinnä jakavat muiden tuottamaa materiaalia ja linkkejä muiden tuottamaan mediasisältöön. Vain someyhtiöt itse tietävät, millä perusteilla kullekin käyttäjälle valikoituu juuri hänelle sopiva mediasisältö. Sen tuottamiseen käytetyt algoritmit ovat liikesalaisuuksia.

Sensuurin olematon läpinäkyvyys

Ei ole todennettavissa selkeää yhtä tapahtumaa, joka selittäisi tapahtuneen. Yhtiöiden Breitbart Newsin kysymyksiin antamat vastaukset ovat ympäripyöreätä liturgiaa. Esimerkiksi Youtube vastasi:

”Kaikki käyttäjät sitoutuvat palveluehtoihimme ja yhteisöohjeisiimme, kun he rekisteröityvät Youtubeen. Kun käyttäjät toistuvasti rikkovat näitä ehtoja, kuten vihapuheeseen ja ahdisteluun liittyviä sääntöjä tai kiertävät täytäntöönpanosääntöjä, me lopetamme heidän tilinsä.”

Tuosta on mahdotonta tietää, mitä nimenomaista sääntöä Infowars rikkoi. Lisäksi säännöt on tarkoituksella laadittu niin väljiksi, että poistotoimet voidaan perustella kaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa.

Youtuben liiketoiminta perustuu suurelta osin tekijänoikeuksien väljään tulkintaan eli sisältö poistetaan vasta, kun joku tekijänoikeuksien omistaja valittaa laittomasta sisällöstä. Näissäkin tapauksissa Youtube usein sopii vasta jälkikäteen tekijänoikeuksien omistajan kanssa sopivasta korvauksesta, joka ei välttämättä ole omistajan kannalta edullinen.

Uutisryhmä- ja keskustelupalstamaailmaan tottuneen vanhan internet-polven käyttäjän on helppo nähdä, miten mielivaltaista somejättien toiminta on. Todellisuudessa somejätit eivät mitenkään seuraa sivustoilleen tallennettua sisältöä. Se olisi yksinkertaisesti mahdotonta, koska aineiston volyymi on valtava. Jos aineistoa valvotaankin, valvonta on yleensä jätetty taustalla pyörivien tietokoneohjelmien vastuulle.

Siksi poistotoimenpiteet toteutetaan vasta, kun jostakin sisällöstä on valitettu riittävän monta kertaa. Kun valituksia tulee tarpeeksi paljon, sisältö poistetaan. Kun sama toistuu riittävän monta kertaa, koko tili saa lähteä. Käytännössä sensurointi tapahtuu valittajien ehdoilla. Ahkerimpia valittajia ovat yleensä vasemmistolaiset, joiden herkkä hipiä ei kestä oikeistolaista tai konservatiivista sisältöä. Valittaminen on helppoa eikä valittajan koskaan tarvitse vastata perusteettoman valituksen seurauksista.

Miksi juuri nyt?

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka suoraan selittäisi tapahtuneen joukkosensuroinnin. Siksi on mahdollista ainoastaan spekuloida mahdollisilla syillä.

Itse pidän todennäköisenä, että perinteisen median edustajat ovat pitkään painostaneet sosiaalisen median jättejä poistamaan ”valeuutiset” sivustoltaan. Infowars ei ole merkittävä kilpailija CNN:n kaltaiselle perinteisen median suuryhtiölle, mutta tulevaisuudessa samalla liiketoimintamallilla toimiva kilpailija saattaa uhata sen asemaa.

Perinteisen median yhtiö voittaa tapahtuneessa kahdella tavalla. Ensinnäkin yhden kevyellä kustannusrakenteella toimivan kilpailijan toiminta vaikeutuu ja toiseksi perinteisen median yhtiö saa itse omille linkeilleen lisää näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

Täysin ei voi sulkea pois myöskään poliittista motiivia. Infowars liputti näyttävästi Donald Trumpin puolesta. Jos e on poissa pelistä, Demokraateilla on paremmat mahdollisuudet voittaa kongressin välivaaleissa. CNN on amerikkalaisista tiedotusvälineistä äänekkäin Donald Trumpin arvostelija ja joutunut sellaisena myös presidentin silmätikuksi. Alex Jonesin sivusto näytteli merkittävää roolia Trumpin valinnan yhteydessä. Sensuuritoimet käytännössä vahingoittavat Republikaanipuoluetta välivaaleissa. Kyse on puuttumisesta vaaleihin ja toimenpiteenä paljon vakavampi kuin suurelta osin merkityksetön Venäjän infovaikuttaminen Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.

On myös mahdollista, että perinteisen median yhtiöt ovat jollakin tavalla uhanneet puuttua sosiaalisessa mediassa jaettavaan sisältöön esimerkiksi vaatimalla korvauksia oman sisältönsä jakamisesta. 

Tapahtunut sensurointi ei iske perinteiseen mediaan, ja mahdollinen vastareaktio kohdistuu todennäköisemmin sosiaalisen median jätteihin.

Mitä tästä eteenpäin?

Suurten teknologiajättien harjoittama läpinäkymätön ja huonosti perusteltu sensuuri tuskin on internetin käyttäjän kannalta mitenkään ihanteellinen asiaintila. Kyseessä ovat lisäksi isot korporaatiot, joille yksittäinen käyttäjä on vain pisara meressä ja parhaimmillaankin pelkkää mainostajille kaupattavaa dataa.

Sananvapauden kannalta internetissä tapahtuvan keskustelun keskittyminen suurten teknologiajättien maksuttomiin palveluihin on erittäin ongelmista. Nykyisin valtaosa julkisesta keskustelusta käydään näillä sivustoilla eikä enää perinteisessä mediassa kuten joskus ennen. Käytännössä sosiaalisen median jätit kontrolloivat lähes koko maailman julkista keskustelua. Tällainen asema ei välttämättä kuulu Mark Zuckerbergin kaltaiselle märkäkorvalle. Näin on siitä huolimatta, että Zuckerbergin yhtiö omistaa palvelimet ja ohjelmistot, joiden avulla keskustelua käydään.

Jos Yhdysvaltain hallitus haluaisi jostain syystä puuttua tilanteeseen, sillä olisi käytössään kaksi vaihtoehtoa. Koska somejätit ovat käytännössä monopoleja omalla osa-alueellaan (esim. Google hakukoneissa), ne voitaisiin pilkkoa pienempiin osiin Yhdysvaltojen trustinvastaisen lainsäädännön avulla.  Tätä lainsäädäntöä käytettiin ensimmäisen kerran, kun öljy-yhtiö Standard Oil pilkottiin pienemmiksi yhtiöiksi viime vuosisadan alussa. Standard Oilin hallinnassa oli vuonna 1904 95 prosenttia öljyntuotannosta ja 85 prosenttia vähittäismyynnistä. 

Tshekkiläinen Lubos  Motl esittää tämän yhtenä vaihtoehtona poistamaan somejätit asemasta, joka ei niille kuulu. Pilkkomisen jälkeisistä yhtiöistä jokin voisi olla velvoitettu tarjoamaan vaihtoehtoista sisältöä valtamedian vasemmistoliberalismille.

Radikaalimpi vaihtoehto olisi määrittää sosiaalisen median yhtiöt lainsäädännöllisesti vesilaitoksen kaltaisiksi julkisiksi palveluiksi. Niillä ei olisi oikeutta syrjiä käyttäjiä poliittisen mielipiteen perusteella vaan ne olisivat velvoitettuja tarjoamaan palveluja kaikille.

Mielestäni kumpikaan näistä ratkaisuista ei ole erityisen hyviä. Lisäksi ne tuskin toteutuvat, koska somejätit käyttävät paljon rahaa lobatakseen nimenomaan tällaisia toimenpiteitä vastaan. 

Joka tapauksessa nykytilanne on monella tapaa epäterve. Jos sensuuritoimet jatkuvat ja lisää konservatiivista mediasisältöä poistetaan, Yhdysvaltojen jo nykyisin vaikea poliittinen kahtiajako pahenee entisestään. Ei ole täysin mahdotonta kuvitella, että kehitys voi johtaa väkivaltaisuuksiin ja pahimmillaan jopa sisällissotaan.