Nunnukagate

Postmoderniin identiteettipolitiikkaan perustuvassa yhteiskunnassa uhristatus on pääomaa, jonka käytöstä ei rangaista vaan siihen jopa rohkaistaan. Äskettäin kansanedustaja Satu Taavitsainen pukeutui lapinpukuun, otatti itsestään kuvan ja julkaisi sen Instagramissa. Seurauksena oli sosiaalisessa mediassa edelleen jatkuva loukkaantumisten kavalkadi.

Saamelaiset saavuttivat virallisen jalustalle nostetun vähemmistön aseman presidentti Tarja Halosen virkakaudella. Suomessa arvioidaan asuvan noin 6000 saamelaista eli mistään järin suuresta vähemmistöstä ei ole kyse.

Väärennetty gákt

Lapinpuku on värikäs ja kaunis. Sitä on käytetty postikorteissa ja muussa matkailuun liittyvässä rekvisiitassa jo vuosikymmenten ajan. Loukkaantumiskavalkadi, jota tässä kutsun ”Nunnukagateksi”, alkoi siis Taavitsaisen julkaisemasta kuvasta. Saamelaisten edustajat närkästyivät tästä. Närkästymisen syyt on kuvattu aika hyvin tässä blogikirjoituksessa. Kirjoittaja, joka esittelee itsensä ”saamelaiseksi kulttuuriaktivistiksi”, kuvaa syytä näin:

”Taas kerran on suomalainen pukenut ylleen feikin version saamelaisen kulttuurin näkyvimmästä monumentista, ja käyttää sitä osana omaa identiteettiään.”

Tästä voi valistunut lukija päätellä närkästymisen luonteen. Se ei siis ole aitoa närkästymistä vaan luultavasti Helsingin yliopistossa opittua tapaa suhtautua kulttuurillisten symbolien ”omimiseen” eli kulttuurilliseen lainaamiseen. Kyseessä on yksi viimeisimmistä identiteettipoliittisista muoti-ilmiöistä, joita syntyy tiuhaan tahtiin vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä ja yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa.

Äsken viittaamani blogikirjoituksen kirjoittaja ”Petra” ilmoittaa olevansa ”pohjoismaisen monikulttuurisuuden tuote”. Lisäksi hän ei asu saamelaisten perinteisilla asuinalueilla. Tämän voi päätellä siitä, ettän hän on ns. ”citysaamelaisten” järjestön City-Sámit ry:n hallituksen jäsen. Koska saamelaisten perinteiset elinalueet eivät kykene enää tarjoamaan elantoa kaikille saamelaisille, suuri osa heistä on muuttanut etelään. Helsinki taitaa noin 600 saamelaisellaan olla Suomen suurin ”saamelaiskylä”. Satun myös tietämään, että ns. ”citysaamelaiset” eivät nauti kaikkien saamelaisten keskuudessa varauksetonta suosiota. Nunnukagate auttaa ehkä ymmärtämään, miksi näin on.

Saamelaiset eivät ole ns. näkyvä vähemmistö eli heitä ei katukuvassa erota tavallisesta suomalaisesta mitenkään, mikäli he eivät ole pukeutuneet aitoon gáktiin.. Suuri osa Etelä-Suomessa asuvista saamelaisista on sulautunut kantaväestöön eikä välttämättä koe tässä mitään ongelmaa. He eivät ole kiinnostuneita osallistumaan City-Samit -järjestön jäsenten pöyristymisnäytöksiin.

Yksi pöyristymisen syistä oli se, että Taavitsaisen käytttämä puku oli feikki eikä ns. ”aito gákt”. Olen tähän päivään asti selviytynyt ilman tietoa siitä, mikä on aito gákt, mutta ehkä tästä eteenpäin näin ei voi olla. On myös syytä tietää, että saamelaispuvun käytöstä on olemassa Saamelaiskäräjien laatimat selkeät säännöt. Näiden sääntöjen mukaan kukaan ei-saamelainen ei saa pitää saamenpukua, ei edes epäaitoa sellaista päällään. Ei saa, vaikka näyttäisi kuvassa yhtä hyvältä kuin kansanedustaja Satu Taavitsainen.

Minusta nuo säännöt ovat täysin kohtuuttomat. Saamelaisilla ei ole lapinpukuun mitään tavaramerkkioikeutta, joten sen käytöstä ei voi ketään rangaista, oli puku sitten aito tai epäaito. Vähemmistöt eivät voi tuolla tavalla sanella, mitä ihminen saa pitää päällään ja mitä ei. Moinen loukkaa yksilönvapautta. Toisaalta nyky-yhteiskunta on postmodernin identiteettipolitiikan vaikutuksesta alkanut kaventaa perinteisiä kansalaisvapauksia vähemmistöjen oikeuksien nimissä. Vähemmistön kollektiivinen oikeus välttyä loukkaavalta puheelta ajaa nykyisin mennen tullen sananvapauden yli eikä loukkaamisesta syytetyllä ole mahdollisuutta puolustautua. Lynkkaajien armeija on aina valmiina, jos joku harhautuu pois poliittisen korrektiuden kapealta polulta.

Nunnuka-nunnuka lailaa

Tällaisessa yhteiskunnassa kannattaa myös varoa, mille nauraa. Yle Areena julkaisi äskettäin 80-luvun viihdesarjoja palvelussaan. Yksi näistä oli Hymyhuulet, jossa esiintyi kaksi saamelaishahmoa Naima-Aslak ja Soikiapää, jotka joka sketsin jälkeen menivät ”Luostolle lustin pithoon ja viinan juonthiin.” Jo tuolloin saamelaisjärjestöt närkästyivät viihdeohjelman tavasta kuvata saamelaiset stereotyyppisesti viinaan menevinä ja likaisina.

Nunnuka-sketsit olivat aikanaan hauskoja. Luultavasti se johtui vaihtoehtojen puutteesta, koska 1980-luvulla televisiossa näkyi vain kaksi kanavaa, joita likimain kaikki katsoivat. Halvalla tehty sketsiviihde meni täysillä läpi, koska parempaa ei ollut tarjolla. Katsoin äskettäin muutaman ”nunnuka-sketsin” eivätkä ne enää naurattaneet samalla tavalla kuin aikanaan vaan vaikuttivat ennemminkin yhdentekeviltä.

Tapa, jolla sarja esitetään varoitustekstien kera, taas kertoo nykyajasta ja poliittisesta korrektiudesta kaiken olennaisen. Menneisyyttä ei osata katsoa ilman moralismia, mistä nuo varoitustekstit kertovat. Me kaikki tiedämme, että nunnuka-sketsejä ei enää nykypäivänä tehtäisi. Poliittinen korrektius määrittelee säännöt luvalliselle naurulle ja tekee viattomasta naurusta likaista.

Samalla tavalla kuin lapinpuku poliittinen korrektius on kulttuurillista lainaa, joka on peräisin Yhdysvalloista. Itse kieltäisin mieluummin poliittisen korrektiuden kuin aidon tai epäaidon gáktin käytön ei-saamelaisilta.

Poliittinen korrektius nimittäin voi olla myös vaarallista. Aidon tai epäaidon gáktin käyttö ei toistaiseksi ole vaarallista ei-saamelaisille. Epäasiallinenkaan käyttö tuskin johtaa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan puhumattakaan kansanedustaja Taavitsaisen suhteellisen viattomasta Instagram-kuvasta.

On kuitenkin myös vähemmistöjä ja kulttuureja, joiden tavat, arvot ja asenteet ovat räikeässä ristiriidassa yhteiskunnan perusarvojen ja jopa lain kanssa. Poliittinen korrektius vaikeuttaa puuttumista tiettyjen vähemmistön keskuudessa vallitseviin ihmisvihamielisiin ja julmiin tapoihin. Se myös pakottaa teeskentelemään, että vähemmistön kulttuuri olisi jotenkin hienoa ja erinomaista, vaikka se ei sitä oikeasti olisi. Rehellisen mielipiteen sanominen kyseisen kulttuurien edustajien tavoista ja asenteista voi johtaa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Yhteiskunta, jossa voi pelkäämättä tehdä sketsejä juopottelevista saamelaisista tai hieman yksinkertaisista romanimiehistä on vapaampi ja viattomampi kuin nyky-yhteiskunta, jossa jokaisen pitää kaksi kertaa miettiä, millä sanoilla luonnehtii uhristatuksen omaavan vähemmistön edustajia. Vähemmistöt tai edes itseään alkuperäiskansana pitävät saamelaiset eivät ole jalompia ja ylevämpiä kuin tavalliset kantasuomalaiset eikä kenenkaan pitäisi antaa muuta ymmärtää.

Ääni vihreille on ääni islamille

11-vuotias Ebba oli yksi niistä, joiden päälle 39-vuotias Allahin soturi Rahmat Akilov ajoi. Akilov teki tekonsa tietoisesti ja halusi murhata 11-vuotiaan kuulovammaisille tarkoitettua koulua käyvän Ebban, koska Ebba oli vääräuskoinen. Ebban ruumis silpoutui Akilovin ohjaaman kuorma-auton alle ja kuvia Ebban ruhjoutuneesta ruumiista on kiertänyt internetissä.

Kuorma-auto ei ajanut Ebban päälle eikä ”hän joutunut mukaan väkivallantekoon”, kuten BBC:n journalisti kuvasi. Rahmat Akilov ajoi kuorma-autolla tarkoituksellisesti Ebban päälle ja murhasi tämän.

Ruotsalainen journalisti, Expressen-lehden päätoimittaja Thomas Mattsson närkästyi Ebban silvotusta ruumiista julkaistuista kuvista ja päästi journalistisen tekopyhyytensä valloilleen. Mattsson kirjoitti blogissaan:

”Kaikilla yksityishenkilöillä on velvollisuus olla levittämättä näitä tunkeilevia kuvia, mutta voimme tuskin antaa ongelmaa 10 – 12 -vuotiaiden lasten harteille.”

Kuvia levittäneet olivat Ebban luokkatovereita. Mattsson lataa täyslaidallisen sosiaalisen median jättien harteille:

”Aikuisten täytyy näyttää esimerkkiä, mutta näin he eivät aina tee. Sosiaalista mediaa ylläpitävien IT-jättien tulisi ottaa asiassa suurempi vastuu, mutta näin he tekevät vain harvoin.”

Mattssonin oman sanomalehden reportterit ovat tunkeutuneet yksityishenkilöiden koteihin ja julkaisseet hakkeroimalla saatuja nimilistoja. Mattsson tuskin on oikea henkilö saarnaamaan yksityisille tai edes sosiaalisen median jäteille moraalista.

Mattsson ja hänen kaltaisensa tuskin kantavat vastuuta Ruotsin avoimesta maahanmuuttopolitiikasta, joka tuottaa maahan Rahmat Akilovin kaltaisia turvapaikanhakijoita. Heitä Ruotsin viranomaiset eivät onnistu poistamaan maasta edes hylätyn hakemuksen jälkeen. Sen sijaan Mattssonin johtama lehti on demonisoinut maahanmuuttopolitiikan arvostelijoita kutsumalla näitä rasisteiksi ja muukalaisvihamielisiksi.

Thomas Mattssonin päätoimittamalla Expressen-sanomalehdellä ei myöskään ollut mitään ongelmaa julkaista kuvaa rannalle kuolleen 3-vuotiaan Aylan Kurdin ruumiista. Tämä kuva sai aikaan maanosan laajuisen joukkopsykoosin, joka johti miljoonien laittomien maahantulijoiden vyöryyn sekä Ruotsiin että koko Eurooppaan.

Totuus Aylan Kurdista ja hänen isänsä roolista hänen kuolemassaan tuli ilmi vasta myöhemmin. Isän toimintaa voi luonnehtia sanalla vastuuton, ja sama sana sopii myös eurooppalaiseen valtamediaan, joka häpeämättä käytti kuvaa Aylan Kurdin rannalla makaavasta ruumiista taloudellisen hyödyn tavoitteluun.

Saska Saarikoski islamin teologina

Valtamedian journalisteille tuottaa suuria vaikeuksia myöntää, että massamaahanmuuton vastustajat olisivat jossakin asiassa oikeassa. Siksi he pyrkivät esittämään itsensä maltillisina keskitien kulkijoina ja arvostelemaan ns. ”ääripäitä”. Saska Saarikoski kuuluu tähän ryhmään:

”Maahanmuuttokeskustelu on länsimaissa jakautunut kahteen leiriin: yhdet maalaavat liioiteltuja kauhukuvia, toiset haluavat sulkea silmänsä oikeiltakin uhilta.”

Saskalta löytyy myös ymmärrystä laittomien oleskelijoiden karkotusta vastustaneille:

”Avoimuus ja turvallisuus eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Afganistaniin palautettujen kohtalo herätti suomalaisissa aitoa ja arvokasta myötätuntoa, mutta lämpimän sydämen lisäksi nyt tarvitaan myös viileää päätä. Terrorismin vastustamista ei pidä jättää maahanmuuton vastustajille.”

Harhainen Saska kuvittelee, että moraaliposeeraukseen ja ulkokultaiseen humanismiin keskittyneet ymmärtäisivät turvallisuusuhkien päälle. Ruotsissa edellinen Fredrik Reinfeldtin johtama hallitus teki sopimuksen maahanmuuttopolitiikasta Vihreiden ruotsalaisen sisarpuolueen kanssa. Tarkoituksena oli estää Ruotsidemokraattien vaikutus maahanmuuttopolitiikkaan. Sopimuksen seurauksena laittomasti maassa oleskelevat eli ns. ”paperittomat” olivat oikeutettuja veronmaksajan kustantamaan terveydenhuoltoon. Suomessakin on tahoja, jotka vaativat samaa asiaa.

Rahmat Akilov oli paperiton ja jäi Ruotsiin hylätystä turvapaikkahakemuksesta huolimatta. Jos viranomaiset olisivat onnistuneet karkottamaan hänet, Tukholman viime perjantain terrori-isku olisi saattanut jäädä tapahtumatta ja 11-vuotias Ebba jäädä henkiin.

Vihreiden ja ns. suvaitsevaisten toiminta pyrkii rapauttamaan lain noudattamista sellaisissa tapauksissa, joissa itse itsensä tuomarin asemaan nostaneet omasta mielestään hyvät ihmiset näin haluavat.

Saska esiintyy kolumnissaan myös islamin ymmärtäjänä:

”Ei, islam ei ole väkivallan uskonto. Muslimimaailmassa monet kuitenkin käyttävät nyt uskoa valtataistelunsa välineenä. Siksi ääri-islamismi on todellinen uhka.”

Toimittaja Saarikoski ei ole koskaan selventänyt, millä tavalla islam eroaa ääri-islamismista. Todellisuudessa islamismi on käsitteenä keksitty kuvaamaan islamin sitä osaa, joka pyrkii luomaan islamilaiseen sharia-lakiin perustuvan valtion kaikkialle maailmaan. Islam ei ole länsimaisesta näkökulmasta uskonto vaan yhdistelmä uskontoa ja poliittista ideologiaa.

Ilmeisesti Saska tulkitsee ääri-islamisteiksi ne, jotka ovat valmiita tappamaan ja kuolemaan itse Allahin puolesta, eli sellaiset kuin Tukholman rekkakuski Rahmat Akilovin. Maltillisia islamisteja ovat ilmeisesti ne, jotka kannattavat sharia-lakia mutta eivät itse käytä väkivaltaa tavoitteensa edistämiseksi.

Islamistien ja ”ääri-islamistien” välinen ero on siis sama kuin aikanaan IRA:lla ja Sinn Feinillä. Molemmat olivat osa samaa liikettä mutta toinen edusti toiminnallista puolta ja toinen julkisivua. Molempien tavoite oli yksi ja sama. IRA/Sinn Feinin tavoitteet olivat luonteeltaan paikallisia, kun taas poliittisen islamin tavoitteet ovat globaaleja.

Islamismi eli poliittinen islam perustuu islamilaiseen teologiaan eikä sitä voi poistaa islamista ilman mittavaa uskonnollista reformia. Jos ei tätä ymmärrä, silloin käsitys ongelman todellisesta laajuudesta jää vajavaiseksi. Ehkä juuri siksi moni haluaa sulkea silmät islamin ikävältä todellisuudelta ja teeskennellä, että ”islam on hieno uskonto”. Artikkeli on kirjoitettu Vihreiden pää-äänenkannattaja Vihreän Langan blogiin ja kirjoittajana oli nykyinen JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström.

Vihreät islamin edistäjinä

Vihreät on Suomen puolueista se, joka voimakkaimmin puhuu vapaan maahanmuuton puolesta. Puolue sai äskettäisissä kunnallisvaaleissa suurvoiton, mikä tekee siitä jatkossa entistä röyhkeämmän massamaahanmuuton esitaistelijan teennäisen ideologisperäisen ”humanismin” nimissä.

Vihreiden tärkein liittolainen on suomalainen valtamedia, jota Saska Saarikoski hyvin edustaa. On todennäköistä, että Vihreät ovat suomalaisten toimittajien keskuudessa suosituin puolue. Tämän voi helposti havaita tavasta, jolla vihreiden poliittisia tavoitteita käsitellään julkisuudessa.

Saska Saarikoski arvostelee lopuksi niitä, jotka yrittävät käytettävissä olevilla keinoilla hillitä muslimien massamaahanmuuttoa:

”Esimerkiksi Trumpin muslimien maahantulokielto on ollut hyvä propaganda-ase muslimiradikaaleille.”

Yhdysvaltojen presidentin toimivaltaan kuuluu oikeus estää muukalaisten saapuminen maahan. Koska liittovaltion tuomioistuinten aktivistituomarit onnistuivat lakiin perustumattomilla tuomioillaan pysäyttämään Trumpin toimet, Yhdysvaltoihin on tänä aikana päässyt kymmeniä tuhansia muslimeja, joiden taustoja ei ole millään tavalla tarkistettu.

Suomen valtiokaan ei tarkistanut niiden yli 30 000 muslimin taustoja, jotka vuonna 2015 lampsivat Haaparannasta Tornioon kuin hollitupaan. Aluksi kukaan ei edes ottanut henkilötietoja ylös, kunnes sisäministeri Petteri Orpon suuri ”saavutus” eli Tornion järjestelykeskus otettiin käyttöön.

Tuolloin Suomen hallitus tulkitsi kansainvälisiä sopimuksia siten, että Suomen piti käsittellä maahan saapuneiden turvapaikkahakemukset, vaikka Dublinin sopimus olisi mahdollistanut hakijoiden palauttamisen. Jopa pääministeri Juha Sipilä joutui tämän myöntämään.

Saska Saarikoski syyttää myös tyypillisen valtamedian toimittajan tapaan niitä poliittisia johtajia, jotka tunnistavat muslimien massamaahanmuuttoon sisältyvät riskit ja haluavat torjua niitä:

”Ikävä kyllä, maailmassa on myös poliittisia johtajia, jotka toimivat kuin terroristit: pyrkivät valtaan viholliskuvia lietsomalla. He vakuuttavat olevansa terrorismin vahvimpia vastustajia mutta pelaavat terroristien kanssa samaan maaliin.”

Ei, Saska. Sinä pelaat terroristien kanssa samaan maaliin. Muslimien massamaahanmuutto luo islamilaiselle terrorismille sekä kasvualustan että toimintaympäristön. Sinä edistät islamilaista terrorismia pyrkimällä demonisoimaan muslimien massamaahanmuuton vastustajia. Puolueena taas Vihreät yhdessä muiden vasemmistopuolueiden kanssa on islamin paras ystävä Suomessa.

Tukholma 7.4.2017

Tukholman kauppakatu Drottninggatan kuuluu risteilymatkustajien vakiokohteisiin. Itsekin olen siellä kävellyt monta kertaa. Katu sijaitsee Norrmalmin kaupunginosassa. Tukholma on kaunis kaupunki mutta moderni arkkitehtuuri on pilannut kyseisen alueen. Kaupunginosan vanhat talot tuhottiin 1950- ja 1960-luvuilla ja tilalle rakennettiin modernia laatikkoarkkitehtuuria edustavia rakennuksia.

Samalla tavalla voidaan sanoa, että Ruotsi on pilattu. Syyllisiä ovat etupäässä Ruotsia vuosikymmenten ajan hallinneet poliitikot, tiedotusvälineet ja ruotsalaiset itse, jotka typeryyttään ovat avanneet rajat massamaahanmuutolle maailman huonosti toimivimmista ja väkivaltaisimmista yhteiskunnista.

Hyvät aikomukset ja hyvä tahto eivät riitä, jos lopputulos on huono. Ruotsalaisilla on riittänyt hyvää tahtoa mutta järjen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Ideologisen sokeuden tulos nähtiin perjantaina 7.4. Drottninggatanilla, kun terroristi ajoi kuorma-auton kadulla kävelevien päälle ja lopuksi Åhlensin tavaratalon ovesta sisään.

Ei saa antaa pelolle valtaa

Terrori-iskun jälkeen poliitikoilla on tapana muistuttaa, että pelolle ei nyt saa antaa valtaa. Ns. suvaitsevaiset massamaahanmuuton kannattajat jakelevat auliisti käyttäytymisohjeita, joissa muistutetaan, miten terrori-iskujen yhteydessä pitää käyttäytyä. Tässä on hyvä esimerkki.

Nämä ohjeet on ehkä tehty vilpittömin mielin, mutta valitettavasti niiden lähtöoletukset ovat yleensä väärät. Niissä kuvitellaan, että meidän käyttäytymisellämme olisi jotakin vaikutusta terroristeihin. Näinhän ei ole paitsi siinä tapauksessa, jossa me kaikki käännymme joukolla islamiin. Niiden kirjoittaja myös antaa ymmärtää tietävänsä terrori-iskun tavoitteet ja seuraukset iskun aikaansaamasta ”polarisoitumisesta”.

Lisäksi niissä unohdetaan se, että terrori-iskuilla on konkreettisia uhreja ja uhreilla omaisia. Terrorismia pitää myös pystyä torjumaan eikä sitä auta pään työntäminen pensaaseen ja teeskentely, että kaikki on hyvin ja ihmiset ovat veljiä keskenään.

Poliitikkojen ja ns. suvaitsevaisten holhoava rauhoittelu jokaisen terrori-iskun yhteydessä alkaa valitettavasti hiljalleen tympiä. Syynä on tietoisuus siitä, että terrori-isku ei jää viimeiseksi vaan niitä tulee lisää. Jossain vaiheessa myös Helsinki luultavasti saa oman islamilaisen terrori-iskunsa. Pietari ja Tukholma ovat jo saaneet omansa viikon sisällä.

Naiiviutta

Tukholman terroristin turvapaikkahakemus oli joidenkin tietojen mukaan hylätty tammikuussa ja hän oleskeli maassa laittomasti eli oli ns. ”paperiton”. Mies jakoi Facebook-sivuillaan Islamilaisen valtion propagandaa eli hän oli ns. ”radikalisoitunut”.

Äskettäin vihervasemmisto vastusti Helsingissä ns. ”paperittomien” pakkopalautuksia Afganistaniin. Vihreiden johtavat poliitikot Ville Niinistö, Emma Kari ja Özan Yanar olivat näyttävästi lietsomassa moraalista närkästystä valheellisella ja tunteisiin vetoavalla propagandalla.

Myös viranomaiset ovat naiiveja ja vetoavat tunteisiin. Pari viikkoa sitten uutisoitiin, kuinka Suomen valtio valmistelee ISIS-alueelta palaaville kotoutusta, josta on tullut eräänlainen taikasana. Sen avulla parrakkaasta terroristista tulee yhteiskuntaa hyödyttävä jäsen, ainakin mielikuvituksessa.

Tällaiset uutiset kertovat, että viranomaisten prioriteetit ovat hukassa. ISIS-alueelta palaavia tulisi ensisijaisesti kohdella turvallisuusriskeinä eikä ”traumatisoituneina” tai säälittävinä uhreina. Päämääränä tulisi olla, että palaavat eivät muodostaisi terroriuhkaa. Vierastaistelijana toimimisen tulisi myös johtaa oleskeluluvan menetykseen ja karkotukseen. Näin toimittaisiin järkevässä maassa, jossa vääristynyt hoivavietti ei ohjaisi päätöksentekoa.

Järkipuhe ei yleensä auta ideologiseen typeryyteen. Olen miettinyt, pitäisikö vaihtaa taktiikkaa ja siirtyä tunteiden kautta vaikuttamiseen. Kuolleen lapsen kuva Välimeren rantahietikolla riitti avaamaan Euroopan rajat syksyllä 2015. Kuvat kaasuiskussa kuolleista syyrialaisista lapsista saivat Donald Trumpin laukaisemaan risteilyohjuksia Syyrian armeijan lentotukikohtaan. Ehkä terrorismiin suhtauduttaisiin vakavammin, jos jaettaisiin kuvia terrori-iskun uhreista.

Internetissä on liikkunut kammottavia kuvia Tukholman terrori-iskussa kuorma-auton alle kuolleiden silpoutuneista ruumiista. Tanskalaisen Snaphanen-sivuston ylläpitäjä julkaisi kuvat ja perusteli sitä näin:

”Kun näin kuvat eilen, en halunnut käyttää niitä. Kun olin kuunnellut poliitikkojen eli näistä sietämättömistä murhista oikeasti vastuussa olevien löysiä ja rutiininomaisia lausuntoja, tulin erittäin vihaiseksi. Muutin mieltäni. Näiden kuvien tarkoituksena on syyttää teosta vastuullisia. Heillä on verta käsissään ja tämä pitää sanoa kovaan ääneen. Tällainen terrori-isku on ollut ennustettavissa viimeisen yli kymmenen vuoden ajan ja silti se tapahtuu poliitikkojen ja turvallisuusviranomaisten mitenkään estämättä.”

En tarjoa tässä linkkiä kuviin, mutta jokainen, joka kuvat oikeasti haluaa nähdä, löytää ne helposti.

Lontoo ja Pietari

On erittäin vaikea kirjoittaa reaktioista islamistisiin terrori-iskuihin, koska olen kirjoittanut niistä usein eikä mikään oleellinen ole vuosien varrella muuttunut. Vallitseva linja on edelleen terrorismin taustaideologian hämärtäminen ja pyrkimys kieltää teon yhteydet islamiin.

Onneksi on kuitenkin ylikomisario Jussi Huhtelan Twitter-tili, joka tällä kertaa tarjoaa sopivan aasinsillan. Twiitissään Huhtela linkittää islam-apologisti Mehdi Hasanin kirjoitukseen, jossa päivitellään sitä, kuinka Lontoon terrori-isku liitetään islamiin, vaikka se ei häneen mukaansa ole tärkeä taustatekijä Lontoon terrori-iskussa.

Brittiläinen terroristi

Huhtela itse riemuitsi vähän iskujen jälkeen, kun paljastui, että iskun tekijä Khalid Masood oli ”brittiläinen”. Toki hän oli syntynyt Dartfordissa Kentin maakunnassa ja kasvoi nimellä Adrian Russell Ajao. Hänen teollaan tosin ei ollut tekemistä brittiläisyyden kanssa.

Annetaan Mehdi Hasanin kertoa:

”Lontoon iskun 52-vuotias tekijä Khalid Masood syntyi ja kasvoi Britanniassa eikä minkäänlainen muslimien matkustuskielto Lähi-idästä olisi vaikuttanut häneen. Hän ei ollut pakolainen eikä siirtolainen. Hän ei myöskään ollut kotoisin Lähi-idästä eikä hän edes ollut muslimi suurimman osan elämästään. Hän syntyi valkoisen äidin ja mustan isän lapsena nimellä Adrian Elms ja kasvatettiin Adrian Ajaoksi. Hänen uskotaan kääntyneen islamiin vuonna 2003 ja hänen rikoshistoriansa oli hyvin dokumentoitu, ennen kuin hän ajoi syyttömien jalankulkijoiden päälle Westminsterin sillalla ja puukotti poliisin kuoliaaksi Parlamenttitalon edustalla.”

Mehdi Hasan yrittää luonnollisesti selittää pois islamilaisen ideologian taustamotiivina:

”Islam ei tehnyt hänestä paskiaista vaan hän oli ennestään ilkeä tapaus.”

Mehdi Hasan jättää kuitenkin käsittelemättä useita oleellisia kysymyksiä. Miksi islamiin vankilassa kääntyneestä tulee terroristi eikä rauhaa saarnaava ja omia tekojaan katuva uskovainen? Voiko olla niin, että islam tarjoaa ennestään väkivaltaiselle ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa taipumustaan itseään suuremman asian eli Allahin puolesta? Voiko olla niin, että islamilaiset terrorijärjestöt nimenomaan etsivät Adrian Ajaon alias Khalid Masoodin kaltaisia ihmisiä?

Entä miksi Euroopassa on lyhyen ajan sisällä tapahtunut muitakin terrori-iskuja, joissa tekijä on ajanut autolla väkijoukkoon? Tekijät ovat olleet muslimeja Khalid Masoodin tavoin niin Nizzassa kuin Berliinissäkin. Sekä Nizzan että Berliinin terroristeilla oli taustalla rikollinen menneisyys, mutta vasta tutustuminen islamin oppeihin teki heistä joukkomurhaajia.

Mehdi Hasan puhuu Khalid Masoodista brittiläisenä. Olisiko hänestä tullut islamilainen terroristi, mikäli Britanniaan ei olisi vuosikymmenten aikana syntynyt monimiljoonaista muslimivähemmistöä ja mikäli brittiviranomaiset eivät olisi sallineet islamilaisen radikalismin rehottaa 1990-luvun ”Londonistanissa”?

Londonistan-termin synnyttivät ranskalaiset viranomaiset, kun nämä löysivät yhteyden Britannian ja Ranskassa terrorismista epäiltyjen välillä. Jotkut ranskalaiset viranomaiset olivat sitä mieltä, että vuoden 1995 metropommitukset olisi estetty, jos brittiviranomaiset olisivat tehneet työtään eivätkä vain katsoneet vierestä.

Mehdi Hasanin kaltaiset voisi ottaa vakavammin, jos he myöntäisivät suoraan, että islamin oppiin kuuluu väkivallan käyttö ainoan oikean uskon levittämiseksi. Islam ei mahdu länsimaiseen uskonnon käsitteeseen vaan siinä on mukana myös oppi yhteiskunnan järjestämisestä Allahilta peräisin olevan sharia-lain alaisuuteen. Pyrkimällä häivyttämään islamin ja Khalid Masoodin teon välisen yhteyden Mehdi Hasan osoittaa olevansa samalla puolella kuin mies, joka ajoi nelivetoisen katumaasturin Westminsterin sillalla kävelevien jalankulkoiden päälle. Itse asiassa Mehdi Hasan on monella tapaa vaarallisempi tapaus, koska hän liikkuu sujuvasti Britannian journalistipiireissä ja saa esiintyä asiantuntijana eri medioissa. Mehdi Hasan on maltillinen muslimi, joka luvan kanssa saa rusikoida niitä, jotka arvostelevat islamilaista ylivaltaideologiaa.

Samalla Hasanin kaltaiset tarjoavat nektaria tämän maailman jussihuhteloille ja jopa Britannian pääministeri Theresa Maylle, joka parlamentissa kielsi Lontoon terrori-iskun yhteyden islamiin ja kutsui sitä ”islamistiseksi”. Hän myös kutsui islamia ”suureksi uskonnoksi”. Tässä May astui edeltäjänsä David Cameronin saappaisiin ja ryhtyi islamilaisen teologian asiantuntijaksi:

”Jos he olisivat uskovaisia, he eivät tekisi tällaisia tekoja.”

Islam ei olekaan pelkästään uskonto. Sillä, mitä Mayn kaltaiset kutsuvat ”islamismiksi”, on juuret islamin teologiassa eikä kyseessä ole pelkkä kuollut kirjain vaan se on monille muslimeille elävää todellisuutta, jonka lopullinen tavoite on islamin hallitsema maailma.

Pietari ja Venäjä

Maanantaina 3.4. Pietarissa räjähti pommi metrovaunussa Sennaja Ploshtsadin ja Tehnologitsheski Institutin metroasemien välillä. Kymmenen ihmistä kuoli ja noin 20 loukkaantui. Venäjällä on vuosien varrella tapahtunut useita julkisiin liikennevälineisiin tehtyjä terrori-iskuja, joista merkittävimmät on listattu täällä.

Joissakin terrori-iskua koskevissa kommenteissa epäiltiin, että Venäjän hallinto olisi järjestänyt iskun, eli kyseessä olisi ns. false flag -operaatio. Toisaalta viikko sitten järjestetyt korruptionvastaiset mielenosoitukset eri puolilla Venäjää ovat heikentäneet hallinnon asemaa. Terrori-isku presidentin kotikaupunkiin tuskin on tällaisessa tilanteessa hallinnolle eduksi. False flag -väitteet kertovat lähinnä niiden kirjoittajista ja heidän asenteistaan.

Kun venäläiset valitsivat Putinin presidentiksi, he vaihtoivat demokratian turvallisuuteen ja vaurastumiseen sallien samalla presidentin ja hänen lähipiirinsä rikastumisen. Nyt kun Venäjän talous on öljyn hinnan laskun ja pakotteiden takia heikko, Putinin ja hänen hallintonsa korskeaa elämistä ei enää katsota yhtä hyvällä.

Palaan taas Jussi Huhtelan Twitter-tiliin. Sieltä löytyi toinen Huhtelan linkittämä artikkeli PsyOppia Suomessa. Kirjoittaja selittää informaatiovaikuttamisen teoreettisen puolen erittäin hyvin. Verkossa ja muuallakin ihmiset joutuvat vaikuttamisyritysten kohteeksi ja heitä pyritään provosoimaan laumakäyttäytymiseen.

Kirjoituksessa häiritsee kuitenkin yksi asia. Siinä puolustetaan selkeästi mutta nimeä mainitsematta Ylen toimittaja Jessikka Aroa, joka on joutunut Venäjä-mielisten kiusaamisen kohteeksi kirjoitettuaan Venäjä-trolleista artikkelin Ylen sivuille. En lähde tässä tuota artikkelia ruotimaan, mutta totean, että Jessikka Aro on ollut Eduskunnan kuultavana hybridi- ja informaatiovaikuttamiseen liittyvissä asioissa. PsyOp-artikkelin sisällössä on runsaasti samoja elementtejä kuin Aron kirjoituksessa.

Aron henkilökohtaiset kokemukset paistavat läpi tekstistä ja hän esittää melko voimakkaita vaatimuksia, joilla suitsittaisiin verkossa käytävää keskustelua. Valitettavasti Aro on tässä väärällä asialla ja tavoittelee mahdottomia. Verkossa käytävää keskustelua ei voi hallita muutoin kuin turvautumalla äärimmäisiin toimiin eli verkkovalvontaan ja sivustojen blokkaamiseen samalla tavalla, kuin esimerkiksi Kiinassa tehdään.

Aro toteaa:

”Tällä hetkellä vain suomalaisille tarjotut verkkofoorumit tarjoavat alustan valheellisten ja laittomien tekstien levittämiselle. Näitä ovat esimerkiksi Ylilauta, Hommafoorumi ja Suomi24.fi. Näistä Ylilauta ja Suomi24.fi tuottavat omistajilleen voittoa. Näitä alustoja käytetään hyväksi valemedioissa julkaistun lokatiedon laajemmalle linkitykselle ja levitykselle.”

Toki yllä mainitut sivustot voidaan viranomaistoimin lakkauttaa. Toisaalta tämä ei muuta yhtään mitään. Se bisnes, jota suomalaiset palveluntarjoajat nyt tekevät, siirtyisi kiellon myötä ulkomaille eli amerikkalaisille palvelimille, joille suomalaisen viranomaisen sensuurikäskyt eivät yllä. Ruotsin yksi suosituimmista keskustelufoorumeista eli Flashback toimii amerikkalaisella palvelimella.

Aron lakiasiantuntijana toimii juristi ja uuninpankkopoika Sakari Timonen. Tämä ei lisää Aron uskottavuutta eikä häntä kohtaan mahdollisesti tunnettua sympatiaa.

Arolla on kuitenkin tukenaan omat kollegansa Yleisradiossa sekä Yleisradion Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Hän saa julkisuudessa runsaasti ymmärrystä ja hänen teesinsä Venäjä-trolleista saavat yleistä hyväksyntää. Lokakampanjat eivät ole hiljentäneet Jessikka Aroa vaan häntä kuunnellaan jopa Eduskunnassa.

Itse olen valmis väittämään, että puheilla Venäjän hybridivaikuttamisesta ja Venäjä-trolleista ei pyritä totuuteen vaan vaientamaan keskustelu esimerkiksi Euroopan Unionin ongelmista ja laajamittaisen muslimien maahanmuuton vastustamisesta.

En tiedä, onko Suomi Ensin -liike varmuudella Venäjän operaatio. Kieltämättä Marco de Witin vierailu Janus Putkosen vieraana ”Donetskin kansantasavallassa” on äärimmäisen huonoa mainosta liikkeelle mutta ei sellaisenaan mikään pitävä todiste yhtään mistään. Toisaalta liike on jatkoa syksyn 2015 siirtolaisvyöryn herättämälle vastustukselle. Tuolloin Suomeen tuli Ruotsin kautta ja Ruotsin valtion myötävaikutuksella yli 30 000 maahantulijaa, jotka järkyttivät yhteiskuntarauhaa monella tavoin.

Suomi ensin -liikkeen strategia on järjestää mielenosoituksia paikoissa, joissa turvapaikanhakijoiden tulo on aiheuttanut levottomuuksia. Tässä liike on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä.

Puheet hybridisodasta ja informaatiovaikuttamisesta eivät vaikuta Suomi Ensin -liikkeeseen tai Venäjän toimintaan millään tavalla. Sen sijaan ne tekevät maahanmuuton ja Euroopan Unionin arvostelusta epäilyttävää. Olen taipuvainen uskomaan, että tähän nimenomaan pyritään ja Venäjän todelliset ja kuvitellut toimet ovat keppihevosen roolissa.