Vihapuhe tappoi Hannan

Veronmaksajan rahoittama Yleisradio käyttää tällä kertaa tunteiden manipulointia hyväkseen myyttisen vihapuheen vastaisessa taistelussaan. Kun Oaklandin varastopalossa menehtyneen Hanna Ruaxin isä Yrjö Timosen annetaan puhua sensuroimatta sensuurin puolesta, lukijalle syntyy mielikuva siitä, että Hanna Ruaxin kuolema johtuisi vihapuheesta.

Itse en kiinnittänyt aikanaan uutiseen Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitsevassa Oaklandissa kuolleesta suomalaisesta juuri mitään huomiota. Henkilönä korusuunnittelija ja joogaohjaaja Ruax oli minulle entuudestaan täysin tuntematon kuten myös hänen isänsä, vihapuheesta kovempia rangaistuksia vaativa Yrjö Timonen.

Oaklandin varastopalo

Lyhyellä internet-tutkimuksella selviää, että Oaklandin varastopalo ei johtunut vihapuheesta, eli törkeyksiä laukovilla nettikirjoittajilla ei ollut osuutta Hannan kuolemaan. Hannan ja hänen poikaystävänsä Alex Ghassanin surmannut tulipalo oli onnettomuus, joskin rakennuksen omistajalla ja vuokralaisella oli oma tuottamuksellinen osuutensa tapahtuneeseen.

Joulukuun toisena päivänä 2016 Oaklandissa sijaitseva, Ghost Ship -nimellä tunnettu varasto oli viihdekäytössä. Siellä piti konserttia joukko levymerkkiä 100% Silk edustavia house-artisteja. Kaavamääräysten mukaan rakennusta ei saanut käyttää asuin- tai viihdekäyttöön. Paikallisen rakennus- ja kaavoitusviraston mukaan joulukuun 2. päivänä järjestetty konsertti olisi tarvinnut erikoisluvan, mutta sellaista ei oltu anottu. Oaklandin kaupungin kaavoitusjohtaja paljasti myös, että rakennusta ei oltu tarkastettu kolmeen vuosikymmeneen. Kaupungin edustajat tiesivät, että Ghost Ship -rakennuksen paloturvallisuus oli kyseenalainen.

Itse palossa useimmat kuolleista menehtyivät siis paloturvallisuusmääräysten laiminlyönnin takia. Rakennuksessa ei ollut sprinklereitä, savuhälyttimiä tai kunnollisia poistumisteitä. Lisäksi rakennuksen vuokralaisena toiminut taiteilijakollektiivi oli ilmoittanut rakennuksen omistajalle sähköongelmista.

Rakennuksen toisesta kerroksesta johti alakertaan kaksi porraskäytävää mutta kumpikaan ei johtanut suoraan ulko-ovelle. Lisäksi rakennus oli täynnä erilaista roinaa kuten huonekaluja, pianoja ja mallinukkeja, joista useimmat olivat puusta tehtyjä.

Rakennuksen toisessa kerroksessa olleista useimmat eivät löytäneet poistumistietä sokkeloisesta rakennuksesta ja menehtyivät. Kaikkiaan kuolleita oli 36, joukossa Hanna ja hänen poikaystävänsä. Tulipalo oli Oaklandin historian kaikkien aikojen tuhoisin ja ihmisuhreilla mitattuna Oaklandin tuhoisin onnettomuus sitten vuoden 1989 Loma Prietan maanjäristyksen.

Sureva isä

Esa Koivurannan kirjoituksessa Hannan isä Yrjö Timonen puhuu liikuttuneena edesmenneestä tyttärestään:

”Monet kutsuivat häntä loistavaksi tähdeksi ja valoksi. Hän säteili ympärilleen hyvää. Hannassa menetettiin lahjakas, kaunis, hyväsydäminen, sisukas, yritteliäs nuori nainen, minun tyttäreni.”

Itse en halua kuvitella, miltä tuntuisi menettää oma lapsi. Mitään kauheampaa kohtaloa ei vanhemmalle voi kuvitella kuin saattaa oma parhaassa iässään oleva lapsi hautaan.

Hanna osallistui eläessään myös Helsingin Asema-aukiolla pahoinpidellyn ja myöhemmin kotonaan menehtyneen Jimi Karttusen muistamiseen tekemällä tälle sydämen ja viemällä sen tapahtumapaikalle. Hanna myös osallistui Peli poikki -mielenosoitukseen.

Tästä Hanna sai runsaasti negatiivista palautetta, joka jatkui Hanna kuoleman jälkeen. Yrjö Timosen näkemät asiattomat viestit olivat alhaisinta, mitä hän oli koskaan kuvitellut näkevänsä. On helppo tuntea myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan, joka joutuu läheisimpänsä kuoleman jälkeen lukemaan, kuinka joku ilakoi nuoren tytön kuolemalla. Tämä voi saada ihmisen puhumaan harkitsemattomia ja tähän Yrjo Timonen sortuu, kun hän sanoo:

”Haluan, että me kansalaiset heräämme siihen, että hyväksymällä hiljaisesti vihakeskustelun me vaarannamme suomalaisen kansalaisyhteiskunnan. Me vaarannamme yhden Suomen itsenäisyyden kauneimmista piirteistä eli mielipiteenvapauden, sananvapauden.”

Näinhän ei tietysti ole vaan ne ikävät äänet, joita itse kukin ei halua kuulla, ovat hinta, joka sananvapaudesta ja vapaasta kansalaisyhteiskunnasta maksetaan. Juuri nyt olemme menossa kohti kontrolliyhteiskuntaa, jossa kukaan ei uskalla sanoa mitään. Valtamedian ja viranomaisten valtava vihapuhehysteria kertoo tästä.

Hyväksikäyttäjät

Yrjö Timosen surulle löytyy hyväksikäyttäjiä niiden joukosta, jotka haluavat rajoittaa sananvapautta myös niiltä, joilla ei ole mitään tekemistä Yrjö Timosen saaman halventavan palautteen kanssa. Näitä hyväksikäyttäjiä ovat niin veronmaksajan rahoittama Yleisradio kuin Valtakunnansyyttäjänvirastokin.

Ylen toimittaja Ami Assulin on aiempikin kunnostautunut tunteita manipuloivilla artikkeleillaan. Otsikolla ”Valtakunnansyyttäjä haluaa jatkossa jopa vankeutta vihapuheesta” Assulin johdattaa lukijan ensin valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen lausuntoon, jossa tämä vaatii kovempia rangaistuksia vihapuheesta ja ääritapauksissa jopa vankeutta.

Sen jälkeen annetaan puheenvuoro Yrjö Timoselle, joka sanoo:

”Minua on uhkailtu, kunniaani on loukattu, minua on haukuttu saatanaksi ja saatanan isäksi.”

…

”Vihapuheen tai häirinnän uhrilta on liikaa vaatia tekemään jokaisesta toimesta tutkintapyyntö. Voimat ja taidot eivät riitä siihen.”

Timosen saamat haukut ovat törkeitä, mutta tässä on syytä kysyä, onko niitä laukovien henkilöiden sivistymättömyys ja käytöstapojen puute sellainen ongelma, jonka takia kannattaa lainsäädännöllä ja tiukalla valvonnalla rajoittaa kaikkien sananvapautta.

Tutkintapyynnön tekeminen onnistuu poliisin Nettivinkki-varsin vaivattomasti parilla klikkauksella. Siihen ei paljon vaadita, vaikka suru kuinka ahdistaa. Itse asiassa kyseinen palvelu ja tiukat sananvapauden rajoitukset ovat luoneet hyvin toimivan ilmianto- ja puolestaloukkaantumiskulttuurin.

Kuten kaikki sananvapauden rajoittajat, myös Yrjö Timonen väittää puolustavansa sananvapautta:

”Vihapuhe ei häviä sillä, että eduskunta lakaisee sen maton alle. Suomessa on vihapuhetta, avointa muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta. Meidän pitää olla pelottomia ja rohkeita ja taistella sananvapauden, ilmaisuvapauden, avoimen yhteiskunnan ja avoimen Suomen puolesta.”

Kaikkia yllä mainittuja ilmiöitä on Suomessa. Sananvapaus, ilmaisuvapaus ja avoin yhteiskunta eivät kuitenkaan tarvitse tuekseen sensuuria ja mielipidekontrollia. Itse asiassa nämä ovat juuri niitä sananvapautta eniten rajoittavia asioita. On tiedossa, millaisissa yhteiskunnissa vihapuhe on parhaiten viranomaisten valvonnassa, ja sellaista yhteiskuntaa tuskin Timonenkaan haluaa.

Yrjö Timonen ei kuitenkaan ole tarinan roisto. Hän on vain sortunut puhumaan tyttärestään ja hänen kuolemansa aiheuttamasta surusta valtamedialle, joka puolestaan käyttää hänen suruaan hyväkseen ajamaan aiempaa voimakkaampia sananvapauden rajoituksia.

Tarinan roisto löytyy Valtakunnansyyttäjänvirastosta. Itse asiassa kyseisen viraston lakkauttaminen kokonaan parantaisi jonkin verran suomalaista sananvapautta. Äskettäin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vaati Päivi Happosen kirjoittamassa artikkelissa kovempia rangaistuksia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Toiviainen ”vihaa vihapuhetta” ja on huolissaan lähestyvistä kuntavaaleista:

”Täytyy toivoa, ettei tämän tyyppinen poliittinen puhe, poliittinen retoriikka missään tapauksessa leviäisi. Tässähän tulee kuntavaalit tänä vuonna ja on tietysti mahdollista, että joku innostuu vähän liikaa.”

”Sanotaan näin, että jos me havaitsemme, että nämä rikosoikeudelliset rajat alkavat lähestyä tämän tyyppisessä toiminnassa, niin ilman muuta me siihen puutumme, ellei poliisi ole jo ryhtynyt toimiin.”

Minusta on huolestuttavaa, jos viranomaisen tehtävänä on valvoa kuntavaaliehdokkaiden puheita. En muista, että menneinä vuosikymmeninä moista olisi tapahtunut. Jos viranomaisen palveluksessa toimivat isopalkkaiset virkamiehet lisäksi pyörittävät työpajoja, joissa syyttäjät käyvät läpi nettikirjoituksista tulevia juttuja, veronmaksajan raha ei todellakaan ole oikeassa käytössä.

Lisäksi on huolestuttavaa, että valtamedian ainoa veronmaksajan rahoilla pyörivä instanssi antautuu kritiikittömän viranomaispropagandan äänitorveksi. Toisaalta virkamiehiähän ne Ylen toimittajat oikeasti ovat eikä korppi korpin silmää noki.