sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015

Islamin tulevaisuus


Sanotaan, että poliitikot valehtelevat tai ainakin puhuvat muunneltua totuutta. Ranskan presidentti Francois Hollande ainakin valehteli, kun hän sanoi, että Pariisin viimeisimmällä terrori-iskulla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa.

Toisaalta, kun luin Douglas Murrayn vuodelta 2013 peräisin olevan kirjoituksen ”Are we losing the war for the soul of islam” (Olemmeko häviämässä taistelun islamin sielusta?), sain uuden näkökulman asiaan. Murray viittaa historioitsija Bernard Lewisiin, joka on sanonut, että on olemassa kolme islamia. Ensimmäinen on Koraanin, hadithien ja Muhammadin elämän islam. Toinen islam on näistä johdettu sharia-laki. Lisäksi on kolmas islam eli muslimit itse ja se, mitä he tekevät ja miten he elävät.

Kolme islamia

Kun tutustuu islamiin yksi ja kaksi, se herättää vääräuskoisessa ymmärrettävästi huolta. Koraani ja perimätieto sisältävät paljon väkivaltaa, sortoa ja tarinoita valloituksista. Näistä johdettu sharia-laki karmii monen nykyihmisen selkäpiitä. Islamit yksi ja kaksi muodostavat islamin perustan eli ne ovat islamin ”fundamentteja”. Muslimia, joka ottaa islamit yksi ja kaksi vakavasti, voi kutsua fundamentalistiksi.

Toisaalta Murray pitää islam numero kolmosta ainoana positiivisena asiana. Muslimit eivät islamin fundamenteista huolimatta ole läheskään niin väkivaltaisia ja vihamielisiä, kuin islamin fundamentit antaisivat aiheen olettaa. Juuri tähän ihmisryhmään, joka ei ota islamin fundamentteja sataprosenttisen tosissaan, viitataan useasti, kun sanotaan muslimien enemmistön olevan tavallisia rauhallisia ihmisiä.

Kun poliitikko sanoo, että islamilla ei ole mitään tekemistä terrori-iskun kanssa, hän puhuu todennäköisesti totta, jos tarkoitetaan islamia numero kolme. Toisaalta islam-kriitikot, jotka tuntevat islamit yksi ja kaksi, ajattelevat toisin. Itse en tiedä, tunteeko poliitikko lainkaan kahta ensimmäistä islamia vai teeskenteleekö vain, että ne kaksi ensimmäistä islamia eivät ole lainkaan sitä oikeaa islamia vaan pelkästään kolmas eli tavalliset rauhanomaiset muslimit, jotka ehkä viettävät muslimien juhlapyhiä, noudattavat tärkeimpiä rituaaleja eivätkä suostu luopumaan uskostaan.

Mikä sitten on ongelma?

Murray näkee, että koko islamin tulevaisuus ratkaisteen ykkös- ja kakkos-islamin sekä kolmos-islamin välisessä murtumakohdassa. Islam kolmoseen kuuluvat ihmiset ovat löytäneet teologisesti luvallisen tavan irtautua islamin fundamenttien vaikutuksesta eli käytännössä muuttuneet tapamuslimeiksi, jotka eivät juuri piittää kahden ensimmäisen islamin kaikista säännöistä.

Jos siis islam kolmonen irtautuu kahdesta ensimmäisestä, muslimien ongelmat länteen integroitumisessa on Murrayn mukaan ratkaistu. Juuret ovat kuitenkin syvällä eikä niitä voi helposti katkaista. Se mukava musliminaapuri ei päätä, mikä on uskonnon sisältö. Hänellä ei ole valtaa tehdä niin, vaan valta on jossain muualla.

Muslimin on vaikea päästä irti uskonnostaan. Yksi syy tähän on uskosta luopumisesta rangaistaan, jos ei kuolemalla niin vähintään yhteisöstä erottamisella. Vain harva muslimi luopuu julkisesti uskostaan, koska siitä joutuu maksamaan kalliin sosiaalisen hinnan. Tai kuten eräs suomalainen blogisti sanoo, umma (islamilainen yhteisö) on julkishyödyke ja uskosta luopuja pettää tämän yhteisön.

Islamia yksi ja kaksi edustava qatarilainen sheikki Yusuf al-Qaradawi teki egyptiläisen tv-kanavan haastattelussa harvinaisen tunnustuksen. Hän puolusti islamin uskosta luopumista koskevia lakeja, joiden mukaan uskosta luopuvan muslimin voi tappaa. Qaradawi sanoi:

”Jos he [muslimit] olisivat lakanneet rankaisemasta uskosta luopujia, islamia ei olisi tänä päivänä olemassa.”

Murray sanoo, että Qaradawi on tässä asiassa oikeassa. Mitä korkeammalle ihminen etenee islamin hierarkiassa, sitä enemmän kerettiläisyyttä hän näkee, minkä takia kaikkein äärimmäisimmät etenevät huipulle. Maltilliset ja fundamentalismin vastustajat pitävät yleensä vähän meteliä itsestään, mikä on sinänsä järkevää.

Murrayn mukaan maltilliset yleensä häviävät taistelun islamin sielusta. Näin on luultavasti siksi, että islamit yksi ja kaksi sisältävät enemmän ei-maltillista tulkintaa tukevaa aineistoa. Länsimaalaiset eivät luultavasti pysty vaikuttamaan tähän kamppailuun lainkaan. Vaikka maltilliset ja edistykselliset muslimit ansaitsevat tukemme, meidän on kuitenkin hyväksyttävä se mahdollisuus, että he häviävät.

Joskus ennen islamin sisäinen kamppailu olisi ollut pelkästään islamin sisäinen asia. Nykyisin, kun länsimaissa, erityisesti Euroopassa, asuu paljon muslimeja, asia kuuluu myös meille. Murray itse toivoi joskus, että länsi voisi pysytellä ulkona tästä kamppailusta. Vuonna 2013 hän ei kuitenkaan enää ollut niin optimistinen, vaan maltillisten tappio tarkoittaisi, että länsimaat menisivät samaan kuiluun yhdessä muslimien kanssa.

Taistelu islamin sielusta

Pariisin tapahtumat voidaan nähdä osana taistelua islamin sielusta. Siinä ykkös- ja kakkos-islamia edustavat terroristit halusivat kasvattaa islamin kunniaa tappamalla näkyvästi islamin pyhiä arvoja pilkanneen pilalehden toimittajat. He halusivat Koraanin käskyjen mukaisesti herättää pelkoa vääräuskoisten sydämissä. Voidaan myös spekuloida, että he myös yrittivät provosoida vihamielisyyttä islamia kohtaan, jotta islam numero kolmosen edustajat joutuisivat valitsemaan puolensa.

Tämä läntisessä mediassa vähälle huomiolle jäänyt uutinen kertoo, että käynnissä on todellakin taistelu islamin sielusta. Egyptin presidentti Abdel Fatah al-Sisi sanoi, että tarvitaan ”uskonnollinen vallankumous”. Hän puhui yhdelle islamin tärkeimmistä auktoriteeteista eli Kairon al-Azharin yliopiston oppineille ja sanoi:

”On käsittämätöntä, että kaikkein pyhimpinä pitämämme ajatusten takia koko umma (islamilainen yhteisö) aiheuttaa huolta, vaaraa ja tuhoa koko muulle maailmalle. Mahdotonta!”

Tässä al-Sisi viittasi islameihin yksi ja kaksi eikä hän ollut väärässä. Merkittävintä tässä on se, että lausuja on muslimi ja vieläpä islamilaisen maan presidentti. Hän jatkoi seuraavasti:

”Tämä ajattelu – en sano uskonto vaan ajattelu – tämä tekstien ja ajatusten kokoelma, jota olemme pyhittäneet vuosisatojen kuluessa niin pitkälle, että siitä poikkeaminen on melkein mahdotonta, aiheuttaa vihamielisyyttä koko maailmassa.”

Al-Sisi tunnustaa, että islamin oppi siten, kuin sitä tulkitaan, aiheuttaa vihamielisyyttä. Hän ei mainitse sanallakaan kolonialismia eikä väitä, että terrorismilla ei olisi mitään tekemistä islamin kanssa, kuten läntiset johtajat tekevät. Hän myös väitti, että islamilainen yhteisö on repeytymässä ja muslimien itsensä ansiosta. Toisin sanoen islamilainen terrorismi ei johdu kolonialismista, globaalista eriarvoisuudesta, loukkaavista pilakuvista tai mistään muusta vaan muslimien omista toimista.

Al-Sisi ei ole mikään enkeli vaan on teloituttanut useita Muslimiveljeskunnan jäseniä, ja Egyptissä tuomitaan edelleen ihmisiä vankeuteen, jos he luopuvat islamista. Hän otti kuitenkin suuren riskin tunnustaessaan tosiasiat. Al-Sisin puheet tarjoavat Muslimiveljeskunnalle mahdollisuuden syyttää presidenttiä uskosta luopumisesta eli vaaransi oman henkensä. Egyptissä presidenttejä on ennenkin murhattu, jos he ovat ylittäneet sen rajan, jota kiihkeimmät muslimit pitävät hyväksyttävänä.

Al-Sisin rehellinen puhe asettaa länsimaisten johtajien jopa pelkurimaiselta vaikuttavan varovaisuuden uuteen valoon. Vain kaikkein hölmöimmät uskovat, että islamistisella terrorilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Länsi ei tarvitse vihaa muslimeita tai islamia kohtaan vaan rehellisen, tosiasioihin perustuvan strategian, jolla islamin sisäisen konfliktin vaikutukset länsimaisiin yhteiskuntiin minimoidaan. Islamilla on ongelma ja se on aika tunnustaa.

7 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Ongelmana islamissa on se, että kaikilla on sama väkivaltainen ideologia ja oppi, mutta vain jihadistit elävät niinkuin esikuvansa Profeetta Muhammed opettaa. Muut, eli "maltilliset", eivät elä tänä päivänä oppinsa mukaan, mutta jo ehkäpä huomenna. InsAllah.

Meidän muiden on hyvin vaikea seuloa muslimeista niitä, jotka ovat vaarallisia, koska he eivät itsekään siihen pysty, saati sitten että he olisivat rehellisiä itselleen, tai vielä vähemmän muille asian suhteen, joten viisainta on pitää kaikkia jossain määrin osallisina.
Vasta opin hylkääminen tuo edes tilapäisen selvyyden asiaan.

Charlie Hebdon tapauksessa, muslimien loukkaantumisesta Israelin ja juutalaisten riistäytymisestä irti Dhimmiydestä ja Lännen kansojen alistumisesta johtajiensa johdolla siihen on koko ajan kyse vain yhdestä asiasta, vallasta. Siitä kuka määrää.
Puheet sananvapaudesta yms. eivät liity asiaan mitenkään.

Islamin tavoite on kolonialisoida ja alistaa koko muu maaailma valtaansa.
Millä maantieteellisellä- tai elämän alueella näin ei tapahdu, niin heidän tunteensa kuumenevat ja he loukkaantuvat.
Tämän ideologisen "kauhukakaran" loukkantumisten ja raivokohtausten takoituksena on alistaa muu maailma valtaansa. Ainoastaan rangaistus/keppi, ei palkitseminen /porkkana, voi parantaa tuollaista käytöstä.

Vasarahammer kirjoitti...

"kyse vain yhdestä asiasta, vallasta. Siitä kuka määrää.
Puheet sananvapaudesta yms. eivät liity asiaan mitenkään."

Ne, jotka ottavat opin vakavasti, ajavat toki islamin ylivaltaa. Opin tulkintavalta on niillä vähemmän maltillisilla.

Lännen kannalta kyse on sananvapaudesta, jota jihadismi rajoittaa väkivallan uhan kautta.

Islamin oppi on melko jähmettynyt tekele, kuten al-Sisin puheista käy ilmi. Sitä ei ole valtavirran sunnalaisuudessa tulkittu uudelleen sen jälkeen, kun al-Ghazali 1000-luvulla sulki itjihadin portit.

"Tämän ideologisen "kauhukakaran" loukkantumisten ja raivokohtausten takoituksena on alistaa muu maailma valtaansa."

Tuota al-Sisi tarkoitti. Sen takia muu maailma suhtautuu epäluuloisesti islamiin.

"Ainoastaan rangaistus/keppi, ei palkitseminen /porkkana, voi parantaa tuollaista käytöstä."

Oli aika, jolloin länsi ehkä olisi voinut pakottaa islamin luopumaan jihadismista. Sen sijaan islam pani jihadin tilapäisesti naftaliiniin. Pullon henki kuitenkin karkasi pullosta.

Kari kirjoitti...

Ei sananvapaudella ole mitään itseisarvoa. Kyse on vallasta, vaikkapa vain omaan itseen.
Valta päättää omista asioista tuo vapauden ja vasta vapaa voi sanoa mitä haluaa, eli harjoittaa sanavapautta.

Dhimmi puhuu mielellään sananvapaudesta, mutta ei voi harjoittaa sitä. Mieleltään alistettuina heidän on pyrittävä suitsimaan myös muita kuten media tekee, vrt. Huusko.

Vandaali kirjoitti...

Kuitenkin se millä on merkitystä on mikä taho hallitsee islamin tulkintaa. Radikaalit kyllä laittavat maltilliset aisoihin vieläpä paljon helpommin kuin laittavat länismaiset myötäilijät. Vai onko kukaan koskaan kuullut maltillisen islamin marttyyristä? Doktriini käytännössä näyttää olevan radikaalien hallinnassa kun taas maltilliset näyttävät olevan lähinnä "laiskoja uskovaisia". Maltillisilla muutenkin on paljon vähemmän hävittävää radikaaleille kun länsimaisen elämntavan kannattajilla.

Käytännössä siis katsoisin että sillä mitä suurin osa muslimeista uskoo ei ole yhtä paljon merkitystä kuin sillä mikä taho doktriinia hallitsee.



Peter Frostilla on tosin järkevin tulkinta jonka olen tähän asti lukenut.

http://www.evoandproud.blogspot.fi/2015/01/french-lesson.html

Professori kirjoitti...

"Länsi ei tarvitse vihaa muslimeita tai islamia kohtaan vaan rehellisen, tosiasioihin perustuvan strategian, jolla islamin sisäisen konfliktin vaikutukset länsimaisiin yhteiskuntiin minimoidaan. Islamilla on ongelma ja se on aika tunnustaa."

Olen itse ihmetellyt nimenomaan tämän pohdinnan puutetta. Siis sen, mitä meidän olisi tehtävä, jotta islamiin ilmiselvästi liittyvät, ja jälleen kerran toteutuneet, riskit vältettäsiin länsimaissa.

Voiko islamille tehdä jotain? Vai pitäisikö se vain eristää länsimaista? Itse kallistun ainakin tässä vaiheessa jälkimmäiselle kannalle.

Vasarahammer kirjoitti...

Vandaali:
Murray on britti ja siellä valtamedian käyttämä punditti. Hän ei voi sanoa asioita yhtä suoraan kuin joku toinen.

Rivien välistä voit lukea, että maltillisilla ei ole paljon mahdollisuuksia.

Tuo kolmen islamin sapluuna oli kuitenkin näppärä tapa kertoa, mistä on kyse.

Myös tuo huomio siitä, miten islam rankaisee uskosta luopujia ja mikä sen käytännön vaikutus on, oli hyvä. Harva muslimi jättää uskontonsa julkisesti. Salaa sen tekee paljon useampi.

Professori:
"Olen itse ihmetellyt nimenomaan tämän pohdinnan puutetta. Siis sen, mitä meidän olisi tehtävä, jotta islamiin ilmiselvästi liittyvät, ja jälleen kerran toteutuneet, riskit vältettäsiin länsimaissa."

Nyt ollaan vielä vaiheessa, jolloin ongelmat kielletään tai ainakin se, että islamissa olisi mitään vikaa. Jos mitään vikaa ei ole, mitään ei tarvitse tehdä. Valtaeliitti näkee kyllä "integraatio-ongelmat" ja terrorismin mutta kieltäytyy näkemästä syy-yhteyttä muslimien laajamittaisen maahanmuuton ja näiden ongelmien välillä.

On liian monta utopiaa, jotka kaatuisivat, jos ongelmat ja niiden syyt myönnettäisiin. Vain Tanskassa on jotakin tehty mutta vain puolinaisia toimia. Tanskassa sentään asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Kari kirjoitti...

Sotia voi ilman vihaa ja muslimeita rakastaa samalla kun vihaa heidän ideologiaansa.

Itse olen kannattanut islamin eristämistä jo vuosikausia.