keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Tanskan ääni


Kylmän sodan aikana Yhdysvallat rahoitti kahta radiokanavaa Radio Free Europe ja Voice of America, jotka lähettivät rautaesiripun taakse radio-ohjelmia ja kertoivat läntisen näkemyksen maailman tapahtumista.

Monille pelkästään kommunistipuolueen propagandististen tiedonvälityksen varassa eläville nämä kanavat tarjosivat ikkunan ulkomaailmaan sekä mahdollisuuden saada uutisia ilman kommunistista sensuuria. Lopulta Radio Free Europen maine kasvoi Venäjällä niin, että sitä pidettiin luotettavimpana uutisvälittäjänä. Tästä syystä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB häiritsi radiokanavan lähetyksiä enemmän tai vähemmän aktiivisesti koko kylmän sodan ajan.

Vapaata tiedonvälitystä ruotsalaisille

Edellä mainittujen radiokanavien sekä Ruotsin yksipuolisen ja poliittisesti korrektin median inspiroimana tanskalainen Mikael Jalving aloitti Danmarks Röst (Tanskan ääni) -keskusteluohjelman toimittamisen Radio24Syv -radiokanavalla. Ohjelmaa lähetetään Tanskasta ruotsin kielellä ja sitä on jonkin verran mainostettu Juutinrauman itäpuolella.

Jalving itse on kirjoittanut paljon Ruotsiin liittyvistä asioista ja häneltä ilmestyi muutama vuosi sitten kirja Absolut Sverige – matka hiljaisuuden maahan. Jalvingin radio-ohjelma käsittelee pitkälti samoja aiheita kuin tuo kirja eli ruotsalaisen julkisen keskustelun tabuaiheita, joista maahanmuutto on yksi tärkeimmistä.

Kuuntelin itse 1.7. lähetetyn ohjelman, jossa ruotsalais-israelilainen Ilan Sade keskusteli uudesta kirjastaan ja ruotsalaisesta keskustelukulttuurista. Mukana oli myös journalisti ja kirjailija Gunnar Sandelin, joka on kirjoittanut yhdessä professori Karl-Olof Arnstbergin kanssa kaksiosaisen kirjan Invandring och Mörkläggning (Maahanmuutto ja salailu).

Ohjelmassa käsiteltiin ruotsalaista keskustelukulttuuria ja todettiin, että Ruotsi on muiden Pohjoismaiden tavoin konsensusyhteiskunta. Erona muihin maihin on se, että Ruotsissa konsensuskulttuuri on mennyt paljon pitemmälle kuin muualla ja johtanut sellaiseen yksituumaisuuteen, joka ei siedä poikkipuolisia mielipiteitä. Väärän mielipiteen ilmaissut lynkataan julkisesti. Jos hän ei ymmärrä katua, hänet suljetaan pysyvästi ”pahojen ihmisten puolelle”.

Ilan Sade arveli, että ruotsalaisen konsensuskulttuurin juuret ovat kyläyhteisössä, jossa jo päätettyyn asiaan sitouduttiin eikä asiaa sen jälkeen saanut asettaa kyseenalaiseksi. Toiseksi tärkeäksi tekijäksi nähtiin jo 1930-luvulta alkanut kansankoti, jolle oli vielä alkuaikoina aitoa tarvetta mutta joka myöhemmin muuttui valtioideologiaksi, kun se oli jo vienyt läpi alkuperäiset tavoitteensa.

Köyhyyttä löytyi Ruotsin rajojen ulkopuolelta ja niinpä Ruotsin kansalliseksi ideaksi muodostui pyrkimys ”humanitaariseksi suurvallaksi”. Kristinusko oli joitakin vuosikymmeniä sitten vielä vahvaa tavallisen kansan keskuudessa. Tämän uskon hiivuttua se korvautui uskolla valtioon.

Ilan Sade myös totesi, että ruotsalaisten kansallinen identiteetti ei ole niinkään sidoksissa ruotsalaiseen kulttuurin vaan käsitykseen ruotsalaisista moderneina ja rationaalisina ihmisinä. Siksi monet muodikkaat uudet ideat lyövät heti läpi Ruotsissa, joka toimii eräänlaisena yhteiskunnallisten kokeilujen laboratoriona.

Yhtenä esimerkkinä sairaasta keskustelukulttuurista esitettiin Expressen-lehden julkaisema nimilista ”vihasivustoille” kirjoittaneista ihmisistä. Tämä lista oli ostettu äärivasemmistolaiselta Researchgruppenilta, joka oli taas saanut sen käyttämällä hyväksi Disqus-keskustelujärjestelmän tietoturvapuutetta. Expressen nosti anonyymina kirjoittaneet tavalliset ihmiset häpeäpaaluun koko kansan nähtäväksi.

Keskustelijat eivät löytäneet mitään kovin vakuuttavaa lääkettä ruotsalaisen keskustelukulttuurin vapauttamiseksi. Sandelin siteerasi kirjailijatoveriaan Arnstbergia, jonka mielestä arvovaltaisen elinkeinoelämän edustajan ja tunnetun journalistin tulisi avautua ja sanoa, että nyt on menty liian pitkälle väärään suuntaan. Itse epäilen vahvasti, että moista koskaan tapahtuu tai että sillä olisi haluttua vaikutusta. Postmoderni tapa nähdä väärinajattelijat pahoina ihmisinä tai psyykkisesti häiriintyneinä on liian syvään juurtunut ruotsalaiseen poliittiseen korrektiuteen.

Mitä tulee itse ohjelmaan, keskustelua oli mielenkiintoista seurata, vaikka asia ja aiheet olivat minulle ennestään tuttuja. Toimittajana Jalving on utelias, kyselee paljon ja antaa vieraidensa vastata. Hänen egonsa ei ole liian suuri radioaalloille eikä hän harrasta moralisointia, mikä on tapana ruotsalaisissa ja myös suomalaisissa valtamedioissa.

Reaktioita ohjelmaan

Otetaan ensin positiivinen reaktio. Merit Wager kirjoittaa blogissaan:

”Eniten minuun vaikutti juontajan äänensävy, joka poikkesi ruotsalaisten juontajien ikävästä ja vihamielisestä sävystä. Lukuun ottamatta vaikeasti määritettävää käsitettä ”poliittinen korrektius”, ohjelmassa ei ollut lainkaan poliittista oikealinjaisuutta ja sormenheristelyä. Sävy ja ilmapiiri poikkesivat täysin vastaavasta ruotsalaisesta ohjelmasta (aiheesta riippumatta). Juontaja Mikael Jalving kunnioitti osallistujia ja oli aidosti utelias, mitä harvoin kokee ruotsalaisessa radio-ohjelmassa (kuten myös suomalaisessa tai suomenruotsalaisessa). Hän antoi Gunnar Sandelinin esittää asiansa eikä keskeyttänyt koko ajan epärehellisellä ja töksähtelevällä tavalla, kuten ruotsalaiset journalistit ja juontajat usein tekevät (koska he mieluummin kuuntelevat omaa ääntään). Mikael Jalving oli myös monista ruotsalaisista kollegoistaan poiketen perehtynyt käsiteltävään asiaan.”

En ole tuosta eri mieltä. Aftonbladetin kulttuurisivuilla Malin Krutmeijer suhtautuu lehtensä linjan mukaisesti varsin epäilevästi Jalvingin pyrkimyksiin:

”Koko ajatus perustuu mielettömälle oletukselle, jonka mukaan valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ovat juuri tästä syystä enemmän tosia. Fakta ja analyysi? Ei, me vain heitämme noidan veteen ja odotamme, kelluuko hän. Hyvää yötä.”

Ruotsin valtiollisen radion kanavilla Sydsvenskanin poliittisen toimituksen päällikkö, taustaltaan suomenruotsalainen Heidi Avellan sai esittää oman mielipiteensä. Avellanilla on kokemusta Tanskasta ja hän on kirjoittanut mm. vasemmistolaiseen Politiken-sanomalehteen. Avellaan myrkyttää ensiksi kaivon, eli leimaa Radio24Syv-kanavan tyylin provosoivaksi. Lisäksi Jalving toistaa Avellanin mukaan samoja aiheita eli maahanmuuttoa ja islamia ja väittää, että Ruotsissa muka ei keskustella asioista. Tämä on Avellanin mukaan täysin väärin, näistä asioistahan keskustellaan koko ajan. Hän myös kuvaili ruotsalaisen ja tanskalaisen keskustelukulttuurin eroja. Ruotsissa ollaan mukavia, kun taas Tanskassa käytetään suuria sanoja, provosoidaan ja pyritään vaikuttamaan tunteisiin.

Avellan kuvaili myös Tanskan kansanpuolueen nousua, joka toisin kuin Ruotsissa sai myös muut puolueet tarttumaan keskusteluun maahanmuutosta. Avellanin mielestä 2000-luvulla Tanskassa keskusteluilmapiiri koveni ja muuttui maahanmuuttajalle epämiellyttäväksi.

Lopussa Avellan paljastaa ylimielisyytensä:

”Hieman leikillään voi sanoa, että siellä on eräänlainen pikkuveliasenne. Halutaan tökkiä isompaa.”

Tanska on valtiona Ruotsia vanhempi eli Ruotsi on tässä se pikkuveli. Tämän Avellan unohtaa, kuten myös taustoittaa tanskalaista islam-keskustelua, joka perustuu sekä Muhammad-pilakuvakriisiin että sitä seuranneisiin terroriuhkiin.

Avellan edustaa tässä Ruotsin valtamediaa ja sen asennetta, joka ei yllätä. Mieluiten valtamedia olisi vaiennut Jalvingin ohjelman kuoliaaksi mutta mainostamisen ja internet-julkisuuden takia asiaa oli pakko kommentoida. Se tehtiin tutulla tavalla eli mitätöimällä ohjelman peruslähtökohta. Ruotsissa ei oikeasti ole tabuja maahanmuuttokeskustelussa eikä muussakaan vaan kaikesta keskustellaan. Olen samaa mieltä, että kaikesta keskustellaan. Keskustelun rajat vain on valtamediassa asetettu niin kapeiksi, että niiden sisälle ei kovin montaa erilaista mielipidettä mahdu. Jos joku eksyy rajojen ulkopuolelle, hänet häpäistään ja suljetaan keskustelun ulkopuolelle.

Väitteet Jalvingin provosoinnista voidaan myös jättää omaan arvoonsa. Ainakin itse ohjelmassa hän käyttäytyy asiallisesti ja antaa vieraiden sanoa sanottavansa.

10 kommenttia:

Reppumatkailija kirjoitti...

Oli kolmaskin propagandaradio Radio Liberty, joka lähetti radio-ohjelmia itäblokkiin. Libertyllä oli hienommat QSL-kortit kuin VOAlla ja RFEllä.

Jaska Brown kirjoitti...

Ruotsin tilanteesta kertoo kyllä kaiken tarvittavan se, että maassa tarvitaan "Radio Free Swedeniä". Maan äänestyskäytäntö puolueiden vaalilippuineen kuvastaa hyvin "näennäisdemokratiaa", jonka oikeampi nimitys olisi "sosiaalidiktatuuri".

Vasarahammer kirjoitti...

Aha, Reppumatkailija on radioamatööri. Radio Libertyn poisjättö oli pelkkää laiskuutta. Wikipedia-sivu, joka osoittaa Radio Free Europeen on yhteinen Radio Libertyn kanssa.

Nämä kanavat toimivat muuten vieläkin.

Jaska, Danmarks Röst on aika lähellä Radio Free Swedeniä. Tosin se on tanskalainen, joten se herättää negatiivisia mielleyhtymiä monissa ruotsalaisissa.

Toisaalta se antaa merkittävää moraalista tukea valtamedian hylkimille "vihasivustoille" (Avpixlat, Exponerat, Fria Tider, Flashback Forum).

Avpixlat sai äskettäin vastuullisen julkaisijan, joten se ei ole enää pelkkä anonyymien pyörittämä sivusto.

Vasarahammer kirjoitti...

Täytyy korjata vielä esittämäni väite maahamuuttokeskustelun kapeudesta raameista Ruotsissa.

Ne ovat kapeat vain yhteen suuntaan. Vapaata liikkumista koskeva väite voi olla vaikka kuinka päätön tahansa mutta sitä ei silti arvostella valtajulkisuudessa. Rajat ovat kapeat vain toiseen suuntaan eli siihen kriittiseen.

Strix Senex kirjoitti...

Aluksi kiitokset hyvästä kirjoituksesta.

Tämä kirjoituskin omalta osaltaan pani minut pohtimaan, mitä Ruotsille on tapahtunut. Tämä nimittäin on askarruttanut minua jo kotvan aikaa. Vai onko viime vuosina tapahtunut muutos sittenkin vain näennäinen?

Nuoruusvuosinani opin tuntemaan Ruotsin hyvinvoivana, hyväntuulisena, vapaamieleisenä ja vähän kevytmielisenäkin maana. Nyt se näyttäytyy mediassa kireänä, dogmaattisena ja lähes totalitaarisena. Kysymys saattaa tietenkin olla enemmän mediasta kuin yleisemmästä todellisuudesta. Median todellisuus kun on vähän eri asia kuin todellisuuden todellisuus. Vastaava ilmiö näkyy selvästi myös meidän mediassamme. Median marinakulttuuri antaa suomalaisten elämästä synkän kuvan ja esittää suomalaiset kauheina rasisteina. Samaan aikaan OECD:n tutkimusten mukaan suomalaiset ovat lähes Euroopan tyytyväisimpiä (tietenkin tanskalaisten jälkeen) ja vähiten rasistisia asujia.

Joka tapauksessa näkemys, jonka mukaan keskustelukulttuuri on mennyt liian pitkälle väärään suuntaan, on osuva. Kun eriäviä mielipiteitä esittävät nähdään väärinajattelijoina, jotka ovat pahoja ihmisiä tai psyykkisesti häiriytyneitä, ollaan päädytty totalitaariseen ajatusmaailmaan, jonka hedelmät ovat historiasta niin kovin tuttuja.

Mikä sitten lääkkeeksi tähän keskustelukulttuurin tautiin? Nopeasti vaikuttavaa patenttilääkettä ei taida olla. Keskustelupalstat tarjoavat jonkinlaisen kanavan toimittajakaartin yhden totuuden dogmin kyseenalaistamiseen. Uutislehdistä kapea-alaisiksi mielipidelehdiksi degeneroituneet lehdet voi aina jättää tilaamatta. Mutta mistä saataisiin televisioon radioon hyviä keskusteluohjelmien vetäjiä, jotka ymmärtävät, että heidän tehtävänsä elävän ja monipuolisesti asioita valottavan keskustelun edistäminen, ei pelkästään omien mielipiteidensä julistaminen.

Kumitonttu kirjoitti...

Mitään tällaisia ongelmiahan ei olisi, jos politiikkaa ei voisi toteuttaa toisten rahoilla. Sosialismi oikeuttaa toisten ansaitsemien rahojen takavarikoimisen väkivallan uhalla. Kun väkivallan uhka luodaan "oikeudenmukaisuuden" ja "tasa-arvon" kaltaisten hyvien asioiden puolesta, ei ole enää mikään matka luoda uhka KAIKKIEN hyvien asioiden puolelle. Niinpä "rasismia" ja "suvaitsemattomuutta" voidaan alkaa uhata väkivallalla, ja Ruotsissa tuo piste on jo ylitetty.

Ruotsissa pitäisi toteuttaa täydellinen suunnanmuutos ja rankaista nykyisen järjestelmän rakentajia, mutta se ei onnistu ilman suurta taloudellista romahdusta. Kestihän Neuvostoliittokin 70 vuotta, mutta Ruotsin islamisaatio voi nopeuttaa muutosta. Kuten Yhdysvaltain esimerkki osoittaa, monikulttuurinen maa joko velkaantuu holtittomasti tai sitten se nojaa sellaiseen politiikkaan, joka ei rakennu tulontasauksen varaan. Eri etniset ryhmät kun eivät ole valmiita siirtämään rahojaan toistensa taskuihin.

IDA kirjoitti...

Historiallisesti ottaen Suomen tragedia on aika pitkälle siinä, että Ruotsi on tunkeutunut ja kasvanut harmaaksi betonimuuriksi Suomen ja Euroopan väliin.

Becker kirjoitti...

Hyvä blogi. Ruotsin tulevaisuus näyttää synkältä. Ensi vaalien jälkeen luultavasti vieläkin synkemmältä.

Jaassu kirjoitti...

Olen samaa mieltä kumitontun kanssa, suurin ongelma länsimaissa on se että lähes kaikkea poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa harjoitetaan muiden varoilla.

Ja yleensä sellaista toimintaa jota kansalaiset eivät olisi itse valmiita omilla varoillaan tukemaan, tai joka toimintana on täysin päinvastaista mitä veroja maksavat olisivat itse halukkaita tukemaan.

Ainoa toimiva ratkaisu olisi rajoittaa valtion toimintaa ainoastaan sellaisiin peruspalveluihin joita oman maamme kansalaiset tarvitsevat. Kaikki muut luokkaa tuhansissa olevat toiminnot jotka eivät palvele tavallisia ihmisiä pitäisi ajaa alas.

Jukka Aakula kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.

Olen työasioissa paljon ollut ruotsalaisten - kuten tanskalaisten, saksalaisten ja norjalaistenkin - kanssa tekemisissä. Kokemukseni ruotsalaisista on niin negatiivinen että en oikein haluaisi sanoa mitään.

Eniten minua hämmästytti se, että maileihin ei vastattu vaan asiat piti puhua puhelimessa, ilmeisesti siksi että ei jäisi jälkiä.

Olo oli koko ajan sellainen, että he pitivät ruotsalaisia kovasti muita ihmisiä tai ainakin suomalaisia parempina. Kovin oltiin tyytymättömiä kaikkeen, mutta avoimesti ei asioista koskaan puhuttu. Totuus ei ollut kovin rakas.