perjantaina, marraskuuta 22, 2013

Kaikkien salaliittoteorioiden äiti

Huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Lee Harvey Oswald ampui Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn Dallasissa. Poliittinen murha järkyttää ja kuohuttaa, mutta mikään muu murha ei ole synnyttänyt samaa määrää salaliittoteorioita kuin Kennedyn murha, joka synnytti suoranaisen salaliittoteorioihin keskittyvän alakulttuurin.

JFK – avoin tapaus

En itse elänyt Kennedyn murhan aikoihin, mutta kiinnostuin tapahtumista, kun katsoin Oliver Stonen elokuvan JFK – avoin tapaus joskus 1990-luvun alkupuolella. Elokuva oli hyvin tehty, piti otteessaan täydet kolme tuntia ja siinä oli nimekäs ja pätevä näyttelijäkaarti. Juoni puolestaan perustui New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrisonin kirjaan On the Trail of the Assassins ja osittain myös Jim Marrsin kirjaan Crossfire.

Hollywood-elokuvissa historiallinen totuus saa monesti väistyä hyvän tarinan tieltä. Yleensä vääristelyt ovat hyväntahtoisia ja harmittomia. Stonen elokuvassa totuus kuitenkin käännetään päälaelleen ja sen tilalla esitetään vainoharhainen ja vääristelty kuvaus tapahtumista.

Stonen elokuvassa Jim Garrison esitetään sankarina. Todellisuudessa hänen syytteensä Clay Shaw'ta kohtaan perustui hatarille todisteille, epämääräisille todistajalausunnoille ja hypnotisoimalla ja totuusseerumilla aikaansaaduille todistajalausunnoille. Garrisonin avaintodistaja Perry Russo väitti kuulleensa keskustelun Lee Harvey Oswaldin, David Ferrien ja Clay Shaw'n välillä. Siinä nämä käsittelivät Kennedyn tappamista, ristitulen kohdistamista ja alibien hankkimisesta osallistujille.

Valamiehistö vapautti Shaw'n syytteistä alle tunnin käsittelyn jälkeen. Garrison väitti kirjassaan, että Shaw'lla oli suuri kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä. Sekä Garrison että Oliver Stone pyrkivät luomaan kuvan, että CIA murhasi Kennedyn, koska se halusi jatkaa kylmää sotaa. Lee Harvey Oswald oli pelkkä syntipukki, jonka tarkoituksena oli peittää murhan todelliset syylliset eli CIA ja ”sotilasteollinen kompleksi”. Stonen elokuvan tapahtumien ja todellisuuden välisiä yhteyksiä on käsitelty täällä.

Virallinen totuus

Salamurhaa koskeva virallinen tutkimus eli syyskuussa 1965 julkaistu Warrenin komission loppuraportti kertoo johtopäätöksenään, että Lee Harvey Oswald toimi yksin ampuessaan kolme laukausta Teksasin koulukirjavaraston ikkunasta 22.11.1963. Mitään viitteitä salaliittoihin ei esitetty. Warrenin komission loppuraportti on edelleen kattavin esitys todistusaineistosta.

Vuonna 1976 perustettiin Edustajainhuoneen salamurhia käsittelevä erityiskomitea, jonka tehtävänä oli tutkia Kennedyn ja Martin Luther Kingin salamurhia. Kennedyn murhan osalta komitea päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan murhan takana oli todennäköinen salaliitto. Komitea kuitenkin piti edelleen Oswaldia murhaajana mutta sanoi, että ampujia oli enemmän kuin yksi. Tämä johtopäätös perustui poliisin nauhoituksiin, joiden todellinen nauhoitusajankohta on jälkikäteen asetettu kyseenalaiseksi.

Vuoden 1976 tutkimus tehtiin ajankohtana, jolloin Yhdysvaltojen turvallisuuselinten uskottavuus oli alimmillaan eivätkä ihmiset luottaneet maan hallintoon Vietnamin sodan ja Watergate-skandaalin jälkimainingeissa. Vuonna 1975 amerikkalaiset lisäksi näkivät ensimmäistä kertaa ns. Zapruderin filmin eli salamurhasta tehdyn kaitafilmikuvauksen. Otoksia filmistä oli mukana Warrenin komission todistusaineistossa mutta filmi kokonaisuudessaan säilytetty Life-lehden arkistossa.

Lee Harvey Oswald

Toimittaja Gerald Posner yritti panna pisteen salaliittoteorioille vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan Case Closed: Lee Harvey Oswald and the Assassination of JFK. Siinä Posner keskittyi Lee Harvey Oswaldin henkilöhistoriaan ja hänen tiehensä salamurhaajaksi. Myös Oswaldin murhaaja Jack Ruby toimi hänen mukaansa yksin.

Oswaldilla oli sotilastausta, mutta hänen sotilasuransa oli vähemmän menestyksekäs ja piti sisällään kaksi käyntiä sotilastuomioistuimessa. Tämän jälkeen hän suuntasi Eurooppaan ja Helsingin kautta Neuvostoliittoon, jossa hän asui kolme vuotta Valkovenäjän pääkaupungissa Minskissä. Tänä aikana hän tapasi Marina Nikolajevna Prusakovan, jonka kanssa hän meni naimisiin.

Elämä Neuvostoliitossa ei ollut niin ihanaa kuin Oswald oli kuvitellut. Niinpä hän palasi vaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin ja asettui asumaan Dallasin kyljessä sijaitsevaan Fort Worthin kaupunkiin. Leen työura ei kuitenkaan lähde lentoon odotetusti vaan hän kokeilee useita työpaikkoja.

Maaliskuussa 1963 Oswald tilaa postimyynnistä kiväärin. Kuukautta myöhemmin hän yrittää murhata kenraalimajuri Edwin Walkerin. Marina Oswaldin todistajalausunnon mukaan Lee sanoi Walkerin olevan ”fasistisen” järjestön johtaja. Oswald ei koskaan jäänyt kiinni murhayrityksestään, mutta sen yksityiskohdat on kuvattu Posnerin kirjassa ja Warrenin komission todistusaineistossa.

Toukokuussa 1963 alkaa Oswaldin aika New Orleansissa, jossa hän aloittaa työt Reilyn kahvipaahtimossa. Heinäkuussa samana vuonna hän saa potkut kahvipaahtimosta. Sen jälkeen hänet pidätetään kadulta jakamassa ”Fair Play for Cuba” -komitean lehtisiä. Syyskuussa Oswaldin vaimo Marina matkustaa takaisin Dallasiin mutta Oswald itse suuntaa Mexico Cityyn, jossa hän yrittää saada viisumia Kuubaan ja sitä kautta Neuvostoliitoon. Kun viisumia ei järjesty, Oswald palaa Yhdysvaltoihin ja Dallasiin lokakuussa 1963.

Työpaikka koulukirjavarastosta järjestyy Ruth Painen avustuksella ja työt alkavat melkein heti Leen palattua Mexico Citystä. Oswald murhaa presidentti Kennedyn kuukautta myöhemmin.

Oswaldista piirtyy kuva radikaalina vasemmistolaisena, joka turhautui kokemiinsa vastoinkäymisiin. Oikeastaan ainoa asia, jossa hän onnistui, oli Kennedyn murha. Jostain syystä jälkipolvet eivät ole niinkään kiinnittäneet niin suurta huomiota Oswaldin radikaaleihin poliittisiin näkemyksiin kuin taikaluotiin tai ruohikkoisen kukkulan väitettyihin ampujiin.

Vasemmiston sumutusta


Oliver Stonen kaltaiset elokuvantekijät yrittävät hämärtää murhan todellisia tapahtumia ja vierittää syyn ”äärioikeiston” tai CIA:n niskoille, vaikka tekijänä toimi häiriintynyt radikaali vasemmistolainen. Daniel Greenfield toteaa oman JFK:n murhaa koskevan artikkelinsa aluksi:

”Joskus salaliittoteoria paljastaa salaliiton. Joskus salaliittoteoria on se salaliitto.”

Vuonna 1963 elettiin vielä suhteellisen viatonta aikaa ja 60-luvun loppupuolen opiskelijaradikalismi oli vasta itämässä. Myöhemmin Yhdysvallat sai nähdä Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn salamurhat sekä 1960-luvun vastakulttuurin vastenmielisimmät tuotokset kuten Charles Mansonin ”perheen” ja Jim Jonesin Auringon temppeli -lahkon joukkoitsemurhan Guayanan viidakossa, jossa lahko rakensi ”sosialistista paratiisia”.

Kennedyn murhan salaliitot ja spekulointi siitä, tappoiko taikaluoti oikeasti Kennedyn, peittävät alleen vasemmistoradikalismin väkivaltaisen ja tuhoisan puolen. Ehkä tämä on tarkoituskin. Daniel Greenfield toteaa:

”Vasemmisto ei voi muuttaa historiaa haluamansa kaltaiseksi mutta se voi valehdella siitä. Sen menneisyyden myytit ovat karkeita yrityksiä kieltäytyä oppimasta historiasta, jolloin vasemmisto voi vapaasti toistaa uudelleen menneisyyden kauheat erehdykset.”

Kennedystä tuli Yhdysvaltojen liberaalien ikoni ja hänen murhansa ympärille kehittyneistä salaliittoteorioista tuli savuverho, joka peittää totuuden alleen.

18 kommenttia:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Ruby ja Oswald olivat lapsuudenystäviä.

Molemmat CIA:n agentteja.

Kukaan ammattiampuja ei ole kyennyt toistamaan Oswaldin ampumaksi väitettyä tulitussarjaa vanhalla paskalla italialaisella kiväärillä.

Vasarahammer kirjoitti...

Salaliittoteorioissa puhutaan kuudesta sekunnista, jonka aikana Oswald muka ampui laukauksensa.

Warrenin komission mukaan kahden Kennedyyn osuneen laukauksen välillä kului 4,8 - 5,6 sekuntia. Jos joko ensimmäinen tai kolmas laukaus meni ohi, vähintään 2,3 sekuntia tulee lisätä aikaan.

Linkki

Koeammuntoja tehneiden FBI:n aseasiantuntijoiden todistuslausunnot löytyvät tekivät seuraavan tekstin lopusta:

http://mcadams.posc.mu.edu/zirbel.txt

Anonyymi kirjoitti...

Jos ette ole nähneet, niin katsokaa tämä http://www.imdb.com/title/tt0387490/

Siinä se totuus on. Vähän tylsähän se kieltämättä on. Ei ole salaliittoja, ufomiehiä, agentteja eikä mitään. On vain häiriintynyt ja epätoivoinen vasuri, keskinkertainen kivääri ja hyvä tuuri.
Eihän kaveri edes osu kunnolla (kiikarikiväärillä) vaikka matkaa on monille suomalaismiehille valtion ampuradalta tutut alle 100m, vasta kolmas luoti napsahtaa tuurilla kohteeseen niin että henki lähtee.
Keskiverto-kalle kuten minä osuu päivän harjoittelulla avotähtäimelläkin yhtä hyvín.

Täys mitättömyys tappoi maailman mahtavimman pressan. Ask yourself a question: miksi minä haluan uskoa salaliittoteorioihin.

Kimmo Kautio kirjoitti...

Salaliittoteoria voi paljastaa salaliiton tai salaliittoteoria voi olla itse salaliitto. Totta. Ja voi olla myös niin, että se virallinen totuus on yhtälailla täynnä todistamatonta oletusta, yhtäältä sitä tukevien todisteiden käyttöä ja toisaalta sitä vastaan puhuvien todisteiden huomiotta jättämistä, että voidaan sanoa virallisen totuuden olevan yksi suuri salaliitto, kuten nyt vaikka 9/11-tapauksessa. Jos ei tarina Afganistanin luolista USAn ilmapuolustuksen lamauttavan ja kolmen lentokoneen kaappauksen mestaroivasta nerosta ole veret seisauttava salaliittoteoria, niin mikä helvetti sitten? :)

Valkea kirjoitti...

Voiko BBC:n dokumenttiin luottaa? Oliko Lee Harveyn taustalla muita henkilöitä?:

http://www.youtube.com/watch?v=Qi14A20MJbE

Tässä toinen näkemys, jossa jäljet johtavat liberaalien leiriin (LBJ:n sanotaan olleen psykopaatti):

http://www.amazon.com/LBJ-The-Mastermind-JFK-Assassination/dp/1620876108

Miltton Friidman kirjoitti...

Julkaisin juuri jälkipohdintoja kolmea suurta poliittista pääfilosofiaa vertailleeseen tekstiini.

Lue teksti täältä:
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

Alkuperäinen teksti tässä:
"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Jos siis olet "die hard" konservatiivi, liberaali tai libertaari, niin lue ko. tekstit ja laajenna horisonttiasi!

Tekstien lukemisen jälkeen et todennäköisesti pidä aatteestasi enää aivan NIIN LUJAA kiinni.

Miltton kuittaa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Ei ole salaliittoja, ufomiehiä, agentteja eikä mitään. On vain häiriintynyt ja epätoivoinen vasuri, keskinkertainen kivääri ja hyvä tuuri.

On sinäänsä jännä miten usein mielisairaus (häiriintyneisyys) liitetään vasureihin ja heidän irtiottoihinsa (tekoihin).

Jaska Brown kirjoitti...

Jos Oswald olisi ampunut laukauksensa lähietäisyydeltä pistoolilla tai edes todistajien nähden, eihän asiassa olisi mitään ongelmaa. Mutta nyt tyyppi meni ampumaan piilosta vaikean laukaussarjan Mannlicher-Carcanon kaltaisella hernepyssyllä.

Harrastin nuorena ammuntaa ja olin kiväärillä aika hyvä. Simuloin kerran hiekkakuopalla Oswaldin laukaussarjaa. En pystynyt vastaavaan suoritukseen monellakaan yrityksellä - tulinopeus oli liian kiivas ja laukaukset eivät parhaassakaan suorituksessa osuneet aivan yhtä hyvin. Ammuin lisäksi liikkumattomaan maaliin, kun taas Oswald joutui ampumaan inhottavasti liikkuvaan kohteeseen eli alaviistoon vinosti liikkuvaa maalia. Tosin yritin nostaa vaikeusastetta asettamalla maalin jonkin verran kauemmas.

Silti yksinkertaisin selitys on yleensä paras: Oswaldilla kävi vain helkutinmoinen tuuri.

Vasarahammer kirjoitti...

Oswaldilla oli sotilastausta eli hän osasi ainakin teoriassa ampua. Lisäksi hän ampui tuelta eli hän oli pinonnut laatikoita ikkunan alle.

Valokuvista näyttää, että Oswaldin ampumapaikka sijaitsisi kaukana aukiosta. Paikan päällä käyneet taas sanovat, että ikkuna on yllättävän lähellä (esim. tässä.

Ruohikkoinen kukkula taas ei ole yhtä hyvä ampumapaikka, koska aukiolle oli kerääntynyt ihmisiä seuraamaan saattueen ohiajoa.

Ampumapaikalla entisessä Teksasin koulukirjavarastossa sijaitsee nykyisin museo, josta voi käydä ostamassa mm. salaliitokirjallisuutta.

Sixth Floor Museum at Dealey Plaza

Useissa Kennedyn murhaa käsittelevissä dokumenteissa muistutetaan, että Dallas oli "äärioikeistolaisuuden" pesä. Vähemmän korostetaan sitä, että Lee Harvey Oswald oli kommunisti.

Kari kirjoitti...

Jokaisen suomalaisen hirvestäjän/karhustajan tulee lain mukaan osua vastaavaan lätkään. Tosin rauhallisemmassa temmossa.

Italiasta tulevat maailman perinteikkäimmät tuliaseet. Nykyään myös riihimäkeläiset Sakot.

Lee oli armeijan jonkinasteinen tarkka-ampuja.

Itse amatöörinä ammun noilta matkoilta paremmin.

Oliver Stone kirjoittaa historiaa uusiksi marxilaisten silmälasien läpi.





Kari kirjoitti...

On jotenkin odotettavaa, että murhan vasemmistolainen tausta pimitetään medioissa.

Kuittisen kommentti on tästä tyyppiesimerkki.

Jaska Brown kirjoitti...

Luin tuon linkatun blogitekstin. Muisti palailee pätkittäin... Aikoinaan testatessa ihmettelin, minkä helkutin takia Oswald ampui ETÄÄNTYVÄÄ maalia, kun olisi voinut ampua Houston Streetiä pitkin LÄHESTYVÄÄ maalia. Kuten linkatussa tekstissäkin ihmeteltiin. Kaivoin hyllystä Garrisonin kirjan ja sen lopussa on piirroskartta reitistä. Ainakin sen mukaan Houston Streetiä pitkin tuleva auto eteni lähes suoraan kohti ampumapaikkaa ja Elm Streetiä pitkin etääntyvä auto liikkui viistosti, mikä hankaloitti tilannetta entisestään. Käsittämätöntä, miksi Oswald odotti laukauksia siihen asti.

Tein siis oman testini hiekkakuopalla siten, että ammuin kutakuinkin samalta korkeudelta vähän kauempana alaviistossa olevaan maaliin. Ylimääräisellä etäisyydellä yritin kompensoida paikallaan olevaa maalin helppoutta liikkuvaan maaliin verrattuna. Maaliin osuminen ei todellakaan ollut mikään ongelma, ei olisi ollut edes siinä tapauksessa etten olisi ampunut Oswaldin tapaan tuelta. Ongelma oli saada pulttilukkoisella kiväärillä laukaukset lähtemään riittävän nopeassa tahdissa tarkkuuden kärsimättä merkittävästi. Väitän olleeni tuohon aikaan parempi ampuja kuin Oswald oli. Yritin muutaman kerran mutta edes paras yritys ei tuottanut aivan yhtä hyvää tulosta. Kun sitten antoi pari-kolme sekuntia enemmän aikaa kolmen laukauksen sarjalle, onnistui helposti.

Jaska Brown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kari kirjoitti...

WTC:N Kaksoistornien ja Pentagonin terroriteot synnyttivät vielä enemmän salaliittoteorioita, kuin Dallasin murha, sillä Kennedyn tapauksessa tekojaan peittelivät ja sumua levittivät vain vasemmistolaiset, mutta New Yorkissa omiensa tekoja oli peittelemässä sekä vasemmistolaiset, että muslimit.

Lisäksi vuoden 2001 jälkeen internett antoi aivan omaa luokkaansa olevan kanavan tarinan iskentään verrattuna vuoteen 1963, jolloin teoriat ilmestyivät pääasiassa lehtiartikkeleina ja kirjoina .


Vasarahammer kirjoitti...

" Aikoinaan testatessa ihmettelin, minkä helkutin takia Oswald ampui ETÄÄNTYVÄÄ maalia"

Presidentti istui auton takapenkillä oikealla puolella. Vasta auton käännytyä Oswaldilla oli suora ampumalinja presidenttiin.

Tässä lisäksi rekonstruktio ns. taikaluodista, joka osui sekä presidenttiin että kuvernööri Connallyyn:

linkki

Jaassu kirjoitti...

Empä tiennyt tuotakaan että Osvald oli kommunisti. Jänskää miten asia on pidetty piilossa.

Vasarahammer kirjoitti...

"Jänskää miten asia on pidetty piilossa."

Ei sitä ole piilotettu mitenkään, vaan asia on häivytetty taustalle, kun syyllisiä on etsitty muualta.

Oswald oli aatteen miehenä fanaattisempi kuin Kremlin johtajat, joilla oli sen verran järkeä, että he ymmärsivät, ettei kapitalismi lopu, vaikka presidentti murhataan.

Oswald oli Minskissä jatkuvan KGB:n valvonnan alla eikä ole olemassa luotettavia todisteita, että Neuvostoliitto tai Kuuba olisi Kennedyn murhan takana.

Länteen salakuljetetun ns. Mitrokhinin arkiston mukaan KGB sen sijaan pyrki aktiivisesti lietsomaan Kennedyn murhan ympärillä pyöriviä salaliittoteorioita.

Tapio Tuuri kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla Vasarahammerin kanssa. En ymmärrä, mitä järkeä hyödyt, riskit ja haitat huomioonottaen millään salaliittotaholla olisi ollut toteuttaa salamurhaa. Sen sijaan huomionhakuiselle nuorelle marxilaiselle Kuuban ihailijalle se sopi...joka ilmeisesti onnistui ampumaan Kennedyn päähän todellisen tuurilaukauksen.

Muuten Vasarahammer, kysyit äsken minun blogissani, mihin sinun kommenttisi katosi. Sitä ihmettelin itsekin. Luin sen ja ehdin jo kiittää sinua asiallisesta kommentista. Kun seuraavan kerran katsoin, kommenttisi oli kadonnut, vain minun kiitokseni siitä oli jäljellä.

Kun olit huomauttanut kommenttisi katoamisesta, kopioin sen sähköpostistani ja liitin sen kommenttiosiooni.

Eilen sitten huomasin, että kommenttisi olikin roskapostien osastossa. Syytän siitä bloggeria. Tällaista ei ole minulle ennen sattunut, että mielestäni erinomainen kommentti katoaa itsestään ja löytyy sitten roskakommenttien joukosta. Tällaista tämä elämä joskus on. Minulla ei ole tapana poistaa koskaan mitään. Se johtuu siitä, ettei blogiini juuri koskaan kukaan tulekaan häiriköimään ainakaan pitkäksi aikaa. Kaikki varmaan ymmärtävät, että jos minut todella pahanpäiväisesti suututtaa, niin sitten lähetän Tuurinperän gorillat, Killen ja Pomon pitämään pienen puhuttelun.