Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul
Schubakin ajattelematon Facebook-kommentti käynnisti mediassa
moraalisen paheksunnan, ja monilla oli kiire irtisanoutua hänen
mielipiteistään. Tämä moraalisen närkästyksen vyöry muistuttaa
monella tavalla aiemmin julkisuudessa nähtyjä rasismikohuja, ja
jälleen kerran nähtiin, miten keskustelu hyvinvointivaltion
ongelmista estetään ja tyrmätään heti alkuunsa.
Hyvinvointivaltion ongelmat
Perusongelma on tietysti se, että
veronmaksajan rahoille on olemassa rajoittamaton määrä hyviä
käyttökohteita, mutta rahaa on rajallinen määrä käytettävissä.
Yhteiskunnassa, jossa yli 40 prosenttia
kaikesta rahasta kiertää julkisen sektorin kautta, järjestelmä ja
sitä ylläpitävät rakenteet ovat todella suuria. Järjestelmä ei
kestä, jos maksajien suhteellinen osuus laskee liikaa suhteessa
etujen saajiin. Kun järjestelmä on pystyssä, sen sisällä
toimivat varmistavat olemassaolonsa eli budjettirahoituksen
liioittelemalla oman alansa ongelmia.
Hyvinvointivaltioon sisältyy
kannustimia, jotka edistävät vastuutonta käyttäytymistä.
Hyvinvointivaltio eristää ihmisen omien päätösten negatiivisista
seurauksista. Tämä on näkynyt julkisuudessa kerrotuista
tarinoista, joissa kaksi aikuista on löytänyt toisensa ja toinen
aikuisista hylkää oman teini-ikäisen lapsensa uuden onnen tähden.
Hyvinvointivaltio luo oikeuksia
tyhjästä. Tätä kuvaa hyvin Ylen toimittajan A-studiossa Saul
Schubakille esittämä kysymys: ”Eikö köyhillä ole oikeus
lisääntyä?” Hyvinvointivaltion luomille positiivisille
oikeuksille on tyypillistä, että jollekin toiselle syntyy pakko
kustantaa nämä oikeudet. Hyvinvointivaltio, jota nimimerkki
Kumitonttu kutsuu ”liberaaliksi fascismiksi”, perustuu
tasa-arvoideologiaan, jossa ihmisille pyritään takaamaan
tasa-arvoinen oikeus toteuttaa mielihalujaan. Siksi köyhillekin
tarvitaan oikeus lisääntyä, jos se sattuu heitä huvittamaan.
Kiellettyä on sen sijaan sanoa, että
jotkut ihmiset eivät sovi vanhemmiksi eikä heidän pitäisi hankkia
lapsia. On myös väärin todeta, että vanhempien pitäisi itse
elättää jälkikasvunsa. Vanhemmuus ei ole mikään oikeus vaan
lahja, johon sisältyy joukko velvollisuuksia.
Vasemmistopersu
Auralainen Torsti Äärelä kommentoi
pitkästä aikaa politiikkaa ja tunnustautuu
vasemmistopersuksi. Minulle on välillä epäselvää, mitä
vasemmistopersu tai ”kristillissosiaalisuus” Perussuomalaisten
yhteydessä tarkoittaa.
Jos haluaisin tulkita
vasemmistopersulaisuutta pahantahtoisesti, sanoisin, että
vasemmistopersu kannattaa sosiaalidemokratiaa ja suurta julkista
sektoria. Vasemmistopersu kannattaa yli 40 prosentin
kokonaisveroastetta ja sitä, että hyvinvointivaltion rahoittamiseen
otetaan uutta velkaa 8 miljardia euroa vuodessa.
En halua tulkita Äärelää noin
yksioikoisesti. Hän kuitenkin ampuu kirjoituksessaan pahasti ohi
usean eri maalin:
”Monikulttuurisuus-kritiikin
taustalla on vieraantuminen omasta perinteestä. Islam-vihan
taustalla on se, että omaa kristillistä perinnettä ei enää
mielletä järkeväksi.”
Olen itsekin lukenut tarpeeksi
uusateistien islam-kritiikkiä, jotta voin allekirjoittaa ainakin
osan tuosta. Vaatimukset ympärileikkauksien kieltämisestä ja
tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettamisesta edustavat ainakin
jossain määrin ”sekulaaria fundamentalismia” eli pyrkimystä
rajata aggressiivisen islamin (ja sen mukana minkä tahansa muunkin
uskonnon) toimintamahdollisuuksia ja näin turvata sekularismin
asema. Toisaalta Äärelä unohtaa islamin omat perinteet eli sharia-lain
ja pyrkimyksen alistaa muut uskonnot valtansa alle.
Monikulttuuri- ja islam-kritiikki
johtuvat suurelta osin valtiovallan ja myös kirkon liioitellusta
suvaitsevaisuudesta ja pyrkimyksestä vähätellä vieraan kulttuurin
ikäviä piirteitä. Kirkon piiristä löytyy islamin ymmärtäjiä,
erityisesti Pääkaupunkiseudulta, mutta on myös niitä, jotka
suhtautuvat realistisesti islamiin. Kirkon oma ”notkean moderni”
(Äärelän termi) osasto on lisäksi tehnyt parhaansa hämärtääkseen
kristinuskon opetuksia ja pyrkinyt muokkaamaan kirkon opit paremmin
yhteensopiviksi vasemmistoliberaalin suvaitsevaisuuden,
ympäristöideologian ja hyvinvointivaltion kanssa.
Otan tähän vielä yhden Schubakin
tapaukseen viittaavan kohdan:
”Arvot ovat koventuneet ja se ei näy
enää pelkästään kritiikkinä maahanmuuttajia kohtaan vaan
kritiikkinä sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.”
Schubak on vielä nuori poika ja
nuoressa iässä ihminen luulee tietävänsä kaiken tarpeellisen,
vaikka ymmärrys ei ole vielä kehittynyt kokemuksen kautta.
”Sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien” arvostelu on
hyvinvointivaltiossa tabu, koska valtaideologia näkee heidät
ensisijaisesti uhreina eikä omista valinnoistaan vastuussa olevina
ihmisinä.
Kaikki eivät ole saaneet hyviä eväitä
elämää varten, mutta monet ”sosiaalisesti heikommassa asemassa
olevat” olisivat voineet tehdä toisenlaisia valintoja, jolloin he
eivät ehkä olisi sosiaalisesti niin heikossa asemassa.
Uhriutumisesta ja uhristatuksen tavoittelusta on tullut niin yleistä,
että ehkä se hyödyttää joitakin, ainakin järjestelmän
palvelijoita. Kun olet uhri, et ole vastuussa ja hyvinvointivaltio
auttaa.
Agitaattori
Äärelä on monessa mielessä järkevä
ja maltillinen kirkonmies, joten ei hänestä sen enempää.
Kuuntelen ajoittain radiosta aamuhartautta automatkoilla. Tämän
radiolähetyksen parissa olen kuunnellut poliittisia palopuheita,
joita on esittänyt Vuosaaren seurakunnan pastori Kai
Sadinmaa.
En tuntenut kyseistä henkilöä
ennalta, joten palopuheet tulivat yllätyksenä. Mietin, mitä
hartausohjelmaa aikanaan kuunnellut isoäitini olisi sanonut, jos hän
olisi joutunut kuuntelemaan Sadinmaata. Luultavasti hän ei olisi
kauheasti tykännyt.
Wikipedian mukaan Sadinmaa on todennut
seuraavaa Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa:
”Jos kirkko haluaa olla Kristuksen
kirkko, sen ei tule kiltisti tyytyä hoivaamaan nykypolitiikan
uhreja, vaan sen on vaadittava täydellistä suunnanmuutosta. Kirkon
on politisoiduttava. Pappien on lopetettava kristityn sisäiseen
elämään keskittyvä psykopaapatus ja saarnattava rohkeasti
poliittista evankeliumia. Piispojen pitää ottaa voimakkaammin
kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Jumalanpalveluselämän
keskipisteenä on oltava yhteiskunnallinen todellisuus. Seurakuntien
tulee tehdä yhteistyötä oikeudenmukaista maailmaa ajavien
kansalaisliikkeiden kanssa.”
En tiedä, miten radikaalina Äärelä
Sadinmaata pitää. Minusta Schubak on tökeröistä lausunnoistaan
huolimatta pohjimmiltaan huolissaan järjestelmän kestävyydestä.
Tällainen kuva minulle tuli hänen haastattelustaan A-studiossa.
Schubak ymmärtää eri asioiden väliset suhteet huomattavasti
paremmin kuin Sadinmaa, joka keskittyy huutamiseen hyvinä pitämiensä
poliittisten tavoitteiden puolesta ajattelematta ja ymmärtämättä.
Sadinmaa on poliittinen aktivisti papin kaavussa ja haluaa valjastaa
kirkon aktivismin välikappaleeksi. Jeesuksella on tässä vain
välinearvoa.
Äärelä tekee kirjoituksessaan
virheen, kun hän kutsuu Schubakia radikaaliksi. Toki hän on
radikaali, jos häntä verrataan Sadinmaahan, joka saa ajatuksilleen
palstatilaa valtakunnan päälehdessä ja äänelleen kantavuutta
julkisrahoitteisella radiokanavalla. Sadinmaan hulluuden edessä
Schubakilla ei ole mitään mahdollisuuksia.
10 kommenttia:
Lyhyen esityksen siitä mitä kristillissosiaalisuus tarkoittaa voi lukea KotkanPS:n blogilta.
Kaikki tulee tänne rajamaille niin myöhään. Nykyään täällä tosi modernit kirkonmiehet kuuntelevat Bob Dylania ja harrastavat jenkkipurkan läpi pyöristeltyä Vapautuksen teologiaa. ;)
Vaatimukset ympärileikkauksien kieltämisestä ja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettamisesta edustavat ainakin jossain määrin ”sekulaaria fundamentalismia” eli pyrkimystä rajata aggressiivisen islamin (ja sen mukana minkä tahansa muunkin uskonnon) toimintamahdollisuuksia ja näin turvata sekularismin asema.
Tuo on hyvin kiteytetty! On mahdotonta kuvitella sekulaareja fundamentalisteja hyväksymässä toisten uskontojen rituaaleja. Omille rituaaleilleen he ovat sokeita, ja niiden arvostelu - kuten Schubak hiukan epäonnistuenkin - aiheuttaa hirvittävän raivon. Uskontoon kuuluu tunnepitoisuus.
Luulen että meillä on yksi menetetty sukupolvi, joka tulee notkumaan sosiaalitukien varassa koko elämänsä. Tämän virheellisen politiikan hedelmä on noussut tabuksi, jota ei saa käsitellä millään muulla kuin oikein ajattelevien keskinäisillä forumeilla. Varmaan joku liberaali fascisti keksii vetäistä perustulonkin kehiin, jotta ei tarvitse puhua itse ongelmasta.
Periaatteista ja postauksen pääsisällöstä olen samaa mieltä. Myöskin mediassa kauttaaltaan esitettyä paheksuntaa pidän naurettavana, tosin poliittisesti ymmärrettävänä. Silti tähän(-kään) keskusteluun ei olisi pahitteeksi saada hieman käytännöllisempää otetta.
Esimerkiksi, kuinka moni ihminen/pariskunta todella mahtaa tehdä lapsia siksi, että lapsilisä, rapiat 100,- per lapsi, on olemassa? Onko tästä Schupakin väitteestä ollut alkuunkaan keskustelua vai menikö kaikki into "heikompi aines"-käsitteen kauhistelemiseen?
Mikäli tarkoitus on yleisesti keskustella hyvinvointiyhteiskuntaproblematiikan filosofisista, poliittista, taloudellisista, moraalisista tms. teemoista, tehtäköön näin. Mikäli tälle vielä halutaan poliittista draivia, kannattaisi asia kiinnittää hieman relevantimpiin seikkoihin.
Blogipostaukselle vielä sallittakoon hyvinvointivaltion epäonnistumisen illustrointi arvatenkin äärimmäisellä ilmiöllä, jossa "kaksi aikuista on löytänyt toisensa ja toinen aikuisista hylkää oman teini-ikäisen lapsensa uuden onnen tähden", mutta poliittiselta toimijalta vaadittakoon kriittisempää ja laaja-alaisempaa näkemystä. Ainakin MIKÄLI tarkoituksena on saada aikaan jotakin muuta kuin juuri nimenomaisesti seurannutta kollektiivista liberaaliin hyvään tukehtumista. Epäilen, että tällaiset nuorisopoliitikkojen diskurssien rakennustalkoot - molemmilta laidoiltahan näitä tulee - nimenomaan pyrkivät vain tuomaan tuojansa esiin.
Liberaali tukehtuminen on äärettömän helppo saada aikaan. Hieman raaputusta moraaliseen ulkokuoreen ja naps, siellä koristaan. Mitä sitten? Onko tämä itsetarkoitus?
Mikäli oletamme, että on olemassa ihmisiä, joiden sikiämiselle voidaan löytää kausaalinen syy sosiaalituista ja hyvinvointikompensaatioista, ovat he epäilemättä vastuuttomuudessaan ja typeryydessään hyvin "heikkoa ainesta". Toisaalta voitaneen epäillä, että näin suureen heikkouteen ei mikään porkkana taikka keppi enää pure. Eli siis, mitä tällöin tulee tehdä? Vaikka kuinka vaatisimme, että lapsia pitää tehdä vastuullisesti, kaikkein heikoin segmentti ei näin kuitenkaan tee. Ei tee Suomessa, Norjassa, Yhdysvalloissa eikä Senegalissa. En sitten tiedä jos Leviathanissa.
Mikäli poliittista leikkiä hahmotellaan yksinomaan abstraktiossa, tulisi sitten mennä loppuun asti: mitä tulee tehdä? Yksinkertainen idea siitä, että hyvinvointivaltiohellyys lisää väärinkäytöksiä siellä täällä ei positiivisesti eikä normatiivisesti vielä kerro mitään siitä, mitä asialle tehdään. Tulisiko tuet lopettaa köyhiltä, huono-osaisilta, laiskoilta, tyhmiltä? Missä menee kehityskelpoisen (state discipline?) ja menetetyn (only costs) ero? Otetaanko lapset huostaan? Missä iässä huono-osaisesta lapsesta, jolla Schupak & kumppanienkin mukaan on ihmisarvo, tulee rationaalinen toimija, jota voidaan pitää vastuunalaisena?
Toinen vielä Kumitontulle. Jatkan samalla linjalla.
"Luulen että meillä on yksi menetetty sukupolvi, joka tulee notkumaan sosiaalitukien varassa koko elämänsä."
Siis mikä tämä sukupolvi on, laman lapsetko? Vai tämänhetkiset lapset?
Huono-osaisten suuremman kurjistumisen ohessa kasvaa yhä paremmin voiva, koulutetumpi, materiaalisesti ja ideologisesti yltäkylläinen sukupolvi. Tämän voi havaita niin Helsingin kaduilla kuin tilastoista ja tutkimuksista. Tietty osa vanhemmista pitää yhä parempaa huolta jälkikasvustaan ja samalla kun angloamerikkalaiset kasvupolut (koulut, asuinalueet, imago, etnisyys) tulevat täälläkin tyypillisiksi, on valmis monenlaisiin uhrauksiin lastensa hyvän eteen. Ja pakko onkin, koska erottautuminen yhä huonommin voivista huono-osaisista ja muista väliintippujista on välttämätöntä.
Miksi pitää liioitella? Eikö juuri vastaleirin liioittelu junteista, äärioikeistolaisista, rasisteista, natseista, maalaisista, kouluttamattomista nörteistä, kaikkialta läpitunkevasta pahuudesta ja todellisuuden vino tulkinta ollut se ärsyttävä asia?
"... jotta ei tarvitse puhua itse ongelmasta."
Eli siis mistä? Siitä, että olemme monenlaisia, toiset selvästi parempia kuin toiset? Vai ihan yleisesti siitä, että "hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen pohja ei kestä"? Kaksi eri asiaa.
Samanmielisyys tarjoaa hedelmällisen alustan pönkitykselle, mutta toisinaan sitä kannattaa käyttää myös itsekritiikkiin ja reflektioon.
Hyviä kysymyksiä Riikalta. Ihan lyhyesti vastaan, että kun mainitsin "menetetyn sukupolven", niin viittasin tiettyihin sosioekonomisiin ryhmiin, joissa ei tehdä töitä koko elinaikana. En viittaa kokonaiseen ikäluokkaan tietenkään, vaan yhteen osaan siitä, mihin Schubak viittasi "alemmalla aineksella" vai mikä se sanamuoto nyt olikaan.
Itse asiasta puhumisella viittaan erityisesti aiheen moraaliseen ongelmaan, en siitä että jotkut menestyvät taloudellisesti paremmin ja sen takia taloudellinen pohja rapistuu alta pois. Kyse on mielestäni siis ennen kaikkea siitä, että meillä on nyt yksi vallalla oleva ideologia, mutta yllättävän harva huomaa, että sekin perustuu joihinkin moraalisiin lähtökohtiin. Fascismin juuret versovat sosialismin ideologiasta, mutta tätä yhteyttä ei haluta tunnustaa, koska sosialismilla on yhä edelleen huono maine.
Tässä suhteessa on väärin yrittää leimata Schubakin näkökantaa konservatiiviseksi tai oikeistolaiseksi, koska se ei sitä ole. Schubak muuten saattaa olla konservatiivi, mutta tuo ajatus nojaa malthusilaiseen sosiaalidarwinismiin eli köyhien sortamiseen. Mutta - kuten olen yrittänyt esittää - Schubakin kommenttia voi käyttää aasinsiltana sille, että voimme keskustella tästä ideologisesta ongelmasta tai arvomaailmoista.
"Esimerkiksi, kuinka moni ihminen/pariskunta todella mahtaa tehdä lapsia siksi, että lapsilisä, rapiat 100,- per lapsi, on olemassa?"
Veikkaan, että näitä ihmisiä on todella vähän. Schupakin alkuperäinen argumentti oli huonosti muotoiltu ja tökerö.
Toisaalta erilaisilla tukiyhdistelmillä työssä käymätön yksinhuoltaja voi saavuttaa sellaiset tulot, johon keskituloisen palkansaajan on vaikea päästä. Tämä tosin vaatii taitoa luovia tukiviidakossa ja sitkeyttä taistella byrokratiaa vastaan. Tätä ei monelta heikosti toimeen tulevalta useinkaan löydy.
Muutamat ryhmät kuitenkin osaavat hyödyntää tukia ilman moraalisia pidäkkeitä. Esimerkiksi somalinaisista huomattava osa on yksinhuoltajia, joilla on usein paljon lapsia. Käytännössä tämä tarkoittaa usein moniavioisuutta, jota suomalainen veronmaksaja ylläpitää. Suojeltuun vähemmistöön kuuluville löytyy myös konsultteja, jotka auttavat taistelemaan byrokratiaa vastaan. Epäilen, että kantaväestön syrjäytyneet eivät nauti vastaavista palveluista.
Schupakin kaltaisilla ulostuloilla ei koskaan päästä käsiksi hyvinvointivaltion sisäänrakennettuihin ongelmiin eli siihen, että jonkin asian taloudellinen subventointin johtaa subventoidun asian lisääntymiseen. Kaikki pysähtyy moraaliseen paheksuntaan ja irtisanoutumisaaltoon.
Pyrkimys käyttää kirkkoa poliittisen aktvismin työkaluna sisältyy liberaaliteologiaan.
Juha Ahvio on sanonut ja kirjoittanut liberaaliteologiasta TV7-kanavalla, Patmoksen sekä Studio 24:n sivuilla.
Jaaha, arvasin väärin. Nimittäin Vasarahammerin asenteen asiaan ennen kirjoituksen lukemista. Vaihtoehtoja oli kolme:
1) ”Kerrankin Persut eivät ole ainoita haukuttuja jonkun sammakkolausahduksen vuoksi, ja syystä”
2) ”Parjaamisprosessi ei ole tasapuolinen. Kun kokoomuslainen mokaa, haukut kohdistuvat henkilöön, mutta kun persu mokaa, haukut kohdistuvat koko puolueeseen.”
3) ”Olen osittain samaa mieltäkin Schubakin kanssa, mutta tyypillistä että häntä vain parjataan sen sijaan että keskusteltaisiin asiasta.”
Arvasin oikeaksi vaihtoehdoksi numeron 2, mutta oikea vastaus oli numero 3. Ajattelin nimittäin, että nro 2 olisi tyypillisempi VH:n mielipide. Numeroa 3 vastaan puhui se, että loppujen lopuksihan heikko-osaisia (”huonoa ainesta”) lienee enemmän PS:n (tai minkä tahansa muunkin puolueen) kuin KOK:n äänestäjäkunnassa, siksi odotin hieman tuomitsevampaa linjaa hyväosaisen kokkarin elitismiä kohtaan, moni persu kun varmasti joskus tarvitseekin sitä hyvinvointivaltiota. Vai eikö kokkarin mielipidettä nyt lasketakaan elitismiksi? Onko se sana varattu vihreille, suomenruotsalaisille ja vassareille?
Lapsilisä taisi olla Schubakilta melkoisen epäonnistunut maali. VH ja Riikka lienevät yhtä mieltä siitä, että sen hyväksikäyttäjiä lienee aivan murto-osa. Koko kansahan hyötyy lapsilisistä, ja rahanhimo tuskin on kenellekään vaikutin lisääntymiselle ;)
Mutta Schubakin mielipidehän synnyttää sitten keskustelua hyvinvointivaltiosta noin muuten, kuten tässäkin blogissa, onneksi. Kaikesta on voitava keskustella. Mutta en itse missään nimessä riisuisi hyvinvointivaltiota. Moraalittomia hyväksikäyttäjiä on kuitenkin vähemmän kuin sitä kipeästi tarvitsevia. Vihreillä ja muilla on hyvä ratkaisu: perustulo. Kokeiltaisiin sitä.
Riikka, hyvä kun tulit elävöittämään tätä palstaa. Hiukan liian pieneksi tässä rupesi käymään tämän lukijapiiri, tarvittaisiin uusia ajatuksia.
Kiitos VH, kun toit esiin tämän Torsti Äärelän ja Kai Sadinmaan, en ollut koskaan kuullut heistä. Mielestäni vapautuksen teologia on erittäin kannatettava asia, ja sitä todella tarvittiin Latinalaisessa Amerikassa. Kirkko ei saa tuijottaa vain tuonpuoleiseen, vaan sen olisi osallistuttava myös olennaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille. Eli ei tule tuijottaa ihmisten makuukamariin vaan mieluummin siihen, onko sitä makuukamaria ylipäänsä, kattoa pään päällä tai leipää.
Toivottavasti Sadinmaa ei silti täysin unohda sitä sielunhoidollista ja pelastusopillista puolta. Kuitenkin ”tämän maailman asioiden” luulisi olevan itse kullekin jäsenellekin tärkeämpiä kuin ”tuonpuoleisten” asioiden.
Alkuperäisessä muodossaanhan kirkossa pitäisi olla enemmän ”vasemmistolaista” kuin ”oikeistolaista” henkeä. Enemmän ”tukekaamme heikkoja” kuin ”jokainen pärjätköön omillaan” -asennetta. Tämä ei kiteytä vas-oik-akselin koko luonnetta, mutta on merkittävä osa siitä.
Minusta on erittäin hyvä, että valtio hoitaa vähäosaisten perusavun, jotta se ei jää kiireisten ja työtätekevien yksittäisten kansalaisten vastuulle. Näiden tehtävänä olkoon pikemminkin tienata ne rahat, eikä siis pelkästään itseään varten, vaan yhteistä pottia varten. Sekin on solidaarisuutta – eikö se ole kunnia-asia sekin? Miksi sellaisen olisi oltava vapaaehtoista? Joskus voi ikävästi sattua itse kullekin…
Ei, Sinivihreä. Vasemmiston ja oikeiston välinen ero ei ole välillä "tukekaamme heikkoja" ja "jokainen pärjätköön omillaan". Se on siinä, tukeeko kukin heikompiaan itse omasta vapaasta tahdostaan vai ulkoistaako sen jollekin muulle taholle, kuten valtiolle.
Minusta Jeesuksen asenne on enemmän, että mene sinä itse ja tee hyvää. Sadinmaan asenne taas on lähinnä tuo jälkimmäinen.
Tuli näin jälkijunassa mieleeni kommentoida, että olen joutunut kuulemaan Sadinmaata muistaakseni Lauantain toivottujen levyjen yhteydessä, iltahartaus kun tulee juuri ennen sitä.
Olen ihmetellyt, miten kalsealta hengenmies voikaan kuulostaa. Leipäpappi kaiketi ihan simppelisti, niin tylsältä hänen monotoninen lopotuksensa kuulostaa. Kuvittelen silloin tällöin, että hän mielessään toistelee "voi p*ska kun täytyy tällaistakin toimittaa".
On suuri ero hänen ja erään kotkalaisen naispastorin välillä (en ikävä kyllä muista hänen nimeään). Se naisihminen saa jopa tällaisen vanhan ateistin kuuntelemaan, hänellä tuntuu olevan asiaa tuolla henkisellä puolella meikäläisellekin. (Ei siis hengellisellä.) Kai meillä kaikilla on varaa parantaa käytöstämme, mutta Sadinmaa ei ainakaan minua houkuttele henkiseen kasvuun.
Lähetä kommentti