Breivikin oikeudenkäynnistä ja tuomiosta

Viime perjantaina eräät blogin lukijat olivat saaneet vaarallisesta sisällöstä ilmoittavan tekstin ruutuunsa eli samana päivänä, kun Norjan joukkomurhaaja Anders Breivik tuomittiin 21 vuoden vankeuteen. Foliohattua ei tässä tapauksessa kannata panna päähän. Google oli ilmeisesti merkinnyt sisällön vaaralliseksi siksi, että tästä blogista oli linkki Pikkupojan blogiin, josta puolestaan linkitettiin bitcoinplus-sivustolle. Tapahtunut sai minut harkitsemaan blogialustan vaihtoa.

Oikeudenkäynti

Breivikin todettiin oikeudessa tehneen rikoksensa täydessä ymmärryksessä, eli ensimmäisen mielentilatutkimuksen tulos mitätöitiin kokonaisuudessaan. Tämä sai tuomitun hymyilemään ja esittämään kohotetun nyrkkinsä ”voiton” kunniaksi.

Breivikin asianajaja Geir Lippestad ja valtamedia tekivät oikeudenkäynnistä sirkuksen, jossa yritettiin todistella Breivikin olevan osa suurempaa poliittista liikehdintää. Lippestadin kutsumina asiantuntijoina oikeudessa esiintyi mm. ruotsalainen uskontotieteilijä Mattias Gardell ja norjalainen ”vastajihadismin asiantuntija” Øyvind Strømmen. Molempia voi pitää mielipiteiltään vasemmistolaisina ja asiantuntijan roolissa täten puolueellisina. Heidän intresseissään on esittää Breivik osana ”vastajihadistista liikehdintää” ja Breivikin ajatukset tähän ”miljööseen” luonnollisesti kuuluvina.

Todistajiksi oli kutsuttu myös islamisteja ja ”äärioikeistolaisia”, jotka tosin kieltäytyivät kunniasta. Breivikin syyllisyydestä ei ollut epäselvyyttä, joten ei ollut mitään mieltä osallistua näytökseen. Breivik toimi yksin ja omasta aloitteestaan eikä mitään kytköksiä muihin tekijöihin löytynyt. Breivikin mainostaman Temppeliritarit-järjestön olemassaolosta ei tähän päivään mennessä ole löytynyt todisteita.

Breivikin tuomio 21 vuotta voi suomalaisesta näkökulmasta vaikuttaa pitkältä, mutta se on vain kolme kuukautta jokaista hänen tappamaansa ihmistä kohden. Lisäksi Breivik saa viettää vankeusaikansa hyvin varustellussa sellissä, jossa on näköala metsään, televisio ja ilmastointi. Hänellä on myös mahdollisuus tehdä töitä ja opiskella. Tämä kaikki on luonnollista Norjan kaltaisessa humaania, rikollisiin ymmärtäväisesti suhtautuvaa kriminaalipolitiikkaa noudattavassa maassa. Epäselvää tosin on, uskalletaanko Breivikiä koskaan laskea vapaaksi.

Reuters analysoi

Reutersin sivustolta löytyy kirjoitus otsikolla ”Eurooppalainen äärioikeisto vieroksuu Breivikin tekoja mutta flirttailee hänen ajatustensa kanssa”. Otsikko jo antaa ymmärtää, mistä päin tuuli puhaltaa. Joukkomurhaaja Breivik esitetään poliittisena ajattelijana, jolla on paljon yhteistä eurooppalaisen äärioikeiston kanssa. Hänen myös väitetään pyrkineen teoillaan käynnistämään rotusodan muslimeja vastaan.

Breivik kuitenkin tavoitteli oikeudenkäynnissä esittämiensä lausuntojen perusteella jotakin muuta:

”...onnistuaksemme konfliktin jouduttamisessa minun on provosoitava noitavainoa maltillisia kulttuurikonservatiiveja ja nationalisteja kohtaan.”

”Mielestäni heinäkuun 22. onnistui provosoimaan noitavainon maltillisia kulttuurikonservatiiveja ja nationalisteja kohtaan. Kuten näkyy. Katsokaa vain Stoltenbergin uudenvuodenpuhetta, jossa hän käytännössä kutsui kaikkia maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ekstremisteiksi. Eli kaikki on juuri kuten toivoinkin. Monet nationalistit ovat kirjoittaneet minulle kirjeitä, joissa he sanovat, ettei tekoni vahvistanut meitä vaan teki meistä heikompia. Mutta he ovat käsittäneet väärin motiivini. Tavoite ei ole saada välitöntä nostetta, että kriisi seuraisi heti [terrori-iskua], vaan siitä on etua hyvin hyvin pitkällä tähtäimellä, koska se tulee johtamaan sensuurin lisääntymiseen Euroopassa, mikä vuorostaan hyvin pitkällä tähtäimellä johtaa kulttuurikonservatiivien ja nationalistien radikalisoitumiseen, mikä lisää polarisoitumista.”

Tästä ennusteesta ainakin osa on jo toteutunut, tosin melko lievässä muodossa. Itse asiassa Reutersin artikkeli edustaa juuri tätä, eli demokraattiseen päätöksentekoon sitoutuneiden puolueiden johtajia yhdistetään Breivikiin ja tämän ajatuksiin.

Britanniassa toimivan Exclusive Analysis -ajatushautomon johtaja Pepe Egger sanoo tämän tyhjentävästi:

”Oudointa tässä on se, että hänen [Breivikin] islamofobiset ajatuksensa edustavat melkein valtavirtaa useissa Euroopan maissa. Havaittu tarve puolustaa Eurooppaa 'islamisaatiolta' ei ole niin kovin kaukana siitä, jota voi lukea suurten päivälehtien mielipidekirjoituksista.”

Tätä ennen artikkelissa oli mainittu Britannian pääministeri David Cameron, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, jotka kaikki olivat esittäneet kriittisiä lausuntoja monikulttuurisuudesta. Nähtävästi kriittinen suhtautuminen monikulttuuri-ideologiaan tarkoittaa, että ”jakaa Breivikin ajatukset”.

Luonnollisesti huoli Euroopan väestökehityksestä katsotaan äärioikeistoilaisuudeksi ja väitetyn Eurabia-salaliittoteorian kannattamiseksi. Norjalaisen document.no -sivuston päätoimittaja Hans Rustad kuvaa tällaista kirjoittelua omassa Reutersin artikkelin analyysissaan:

”Jos luodaan ilmapiiri, jossa keskeinen aihe kuten väestökehitys tulee poliittisesti arkaluontoiseksi, jolloin siitä voi puhua vain tietyllä tavalla, tunnustetaan oma heikkous ja kyvyttömyys kohdata todellisuus. Jos vielä yhdistetään tällainen teema Breivikiin, käytetään valtaa tuhoisalla tavalla. Kyseessä on jonkinlainen lukijan kiristäminen. Onko ”sinulla” tällaisia ajatuksia? Jos on, kuulut äärioikeistoon.”

Rustad moittii myös mediaa ja sen haastattelemia asiantuntijoita olkiukkojen rakentelusta eli siitä, kuinka valikoivalla sanankäytöllä saadaan oikeutettu huoli kuulostamaan vainoharhaisuudelta, kuten Reutersin artikkelissa tehdään:

”Monikulttuuri on yksi äärioikeiston möröistä, ja se määritetään maahanmuuttajayhteisöjä kohtaan harjoitetusta ylenmääräisestä suvaitsevaisuudesta, joka johtaa lännen kulttuurilliseen itsemurhaan.”

Samantapaista liioittelua on harrastanut mm. historiantutkija Jussi Jalonen esiintyessään asiantuntijana Ylen tv-lähetyksissä.

Breivikin tekojen jälkeen Reutersin artikkelin kaltaisia analyyseja on tehty paljon. Reutersin artikkeli perustuu pitkälti kulttuurimaantieteen professori Kirsten Simonsenin kirjoitukseen oheisessa tutkimuksessa.

Näiden kirjoitusten viesti on pitkälti sama. Äärioikeistolaiset populistipoliitikot ovat siirtyneet vanhakantaisesta rotupuhtauden vaalimiseen keskittyvästä retoriikasta islamin ja muslimien vastustamiseen, koska näin saadaan kalasteltua ääniä. Samalla annetaan ymmärtää, että puolueiden kannatuksen takana ei ole retoriikan lisäksi mitään substanssia vaan suosio perustuu puhtaasti pelon ja vihan lietsontaan. Ongelmat katoavat, kun yhteiskunnan eri osa-alueet valjastetaan vastustamaan näitä puolueita ja niiden retoriikkaa.