Loman aikana en käytä tietokonetta,
joten tännekään ei ole tullut kirjoiteltua. Yleensä loman jälkeen
olen kirjoittanut jostakin omasta mielestäni merkittävästä
tapahtumasta. Mielestäni mikään yksittäinen uutinen ei
tällä kertaa noussut muiden yläpuolelle, joten on pakko keksiä
jotakin muuta.
Vallankumous Tanskaan
Tanskan viimeisissä
valtiopäivävaaleissa
vasemmisto voitti pitkästä aikaa. Poikkeuksellista vasemmiston
voitossa oli se, että valtapuolue sosiaalidemokraatit menetti ääniä
0,5 prosenttia. Sen sijaan äärivasemmisto kasvatti suhteellista
ääniosuuttaan eli Radikale
Venstre (Radikaali vasemmisto) ja Enhedslisten
(Yhtenäisyyslista) voittivat.
Näistä jälkimmäinen
nousi Tanskassa otsikoihin, kun Enhedslistenin ryhmäpuheenjohtaja
Per Clausen pohdiskeli Berlingske Tidenden haastattelussa
vallankumouksen mahdollisuutta Tanskassa. Clausenin mukaan
vallankumous
tulee Tanskaan 20 vuoden kuluttua. Clausen totesi:
"Talous voi
Tanskassa romahtaa, jolloin ihmisille valkenee, että poliitikoilta
puuttuu oikeutus johtaa maata. En tunne ketään Enhedslistenin
jäsentä, joka ei uskoisi vallankumoukseen."
Toinen puolueen
johtoryhmän jäsen Hans Jørgen Vad puolestaan sanoi, että
vallankumous tapahtuu yleislakon kautta eikä siitä äänestetä.
Hänen mukaansa vallankumous on lähtökohtaisesti väkivallaton.
Vallankumous
tarkoittaisi käytännössä, että valtio ottaa pankit hallintaansa,
arvopaperipörssi lakkautetaan, työntekijät ottavat yritykset
hallintaansa ja sotaväki lakkautetaan. Puolueen johtoryhmän jäsen
Kathrine Toft Mikkelsen puolestaan sanoo, että puolueen saadessa 90
kansanedustajaa se lakkauttaisi sotaväen ja poliisin lainsäädännön
kautta samoin kuin tuotantovälineiden yksityisomistuksen. Toft
Mikkelsen toteaa:
"Luonnollisesti
ihmiset saisivat omistaa oman hammasharjan."
Toft Mikkelsenin
mielestä monet toimialat pitäisi lakkauttaa. Esimerkiksi mainosalaa
hän pitää tarpeettomana. Kun Berlingske-sanomalehti kysyi, ovatko
hänen mielipiteensä radikaaleja, Toft Mikkelsen vastasi:
"Jos on
radikaalia toivoa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei sairastu työstä,
kukaan ei tule ökyrikkaaksi tai lähetetyksi sotaan ja jossa
ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla, silloin olen radikaali."
Enhedslisten oli ennen
vallankumouspuheita tehdyissä mielipidemittauksissa saanut jopa 12
prosentin kannatuksen. Vaaleissa puoluetta kannatti 6,7 prosenttia
äänestäneistä.
Vallankumouspuheet
herättivät tanskalaismediassa suuren kohun, jolloin puolueen
keulakuvan Johanne Schmidt-Nielsenin oli pakko ottaa etäisyyttä
vallankumousta
havitteleviin johtoryhmän jäseniin. Vahinko oli kuitenkin jo
tapahtunut, ja valtaosalle tanskalaisista puolue näyttäytyy
sekavana kokoelmana vanhoja kommunisteja ja hörhövasemmistolaisia.
Vallankumoushaaveet
myös kertovat, että kommunismi ei ole kuollut Länsi-Euroopassa
vaan elää ja voi hyvin. Itäisen Keski-Euroopan entisissä
sosialistimaissa tiedetään, miltä kommunismin todellisuus näyttää,
joten vallankumousta toivova ei siellä saisi ymmärrystä osakseen.
Neuvostoliiton vakooja
Toinen
kohu-uutinen liittyy Tanskan kansallismuseon entiseen johtajaan
Olaf Olseniin, joka tunnusti toimittaneensa tietoja 500
tanskalaisesta taiteilijasta ja tiedemiehestä Neuvostoliiton
suurlähetystöön. 75 nimeen oli liitetty lyhyt elämäkerta ja
kuvaus siitä, miten kyseinen henkilö suhtautuu Neuvostoliittoon.
Myös tunnetun ydinfyysikko Niels Bohrin tiedot päätyivät
Neuvostoliiton sotilastiedustelun käsiin.
Kööpenhaminan
yliopistossa työskentelevän historioitsija Regin Schmidtin mukaan
Olsenin välittämiä tietoja olisi luultavasti käytetty
puhdistusten toteuttamiseen, jos Tanska olisi joutunut neuvostoblokin
joukkojen miehittämäksi. Tällöin listan nimistä osa olisi
teloitettu ja osa joutunut vankileirille.
Olsenia ei koskaan
rangaistu maanpetoksesta, koska Tanskan tiedustelupalvelu PET käytti
häntä tiedonantajanaan. Olsen itse tunnusti tekonsa eikä hän
aikanaan pitänyt toimintaansa maanpetoksellisena. Hän sanoo:
"Nykyisin kadun
tekojani enkä enää tekisi samoin. Silloin olin kuitenkin nuori,
iloinen ja naiivi kommunisti."
Lehtien
yleisönosastoissa Olsen sai osakseen yllättävän paljon
ymmärrystä. Vain harva tuomitsi teon yksiselitteisesti ja
ennemminkin paheksuttiin sitä, että asiasta tehtiin mediassa niin
suuri numero.
Kommunismin
kannattamista ei pidetä länsimaissa yleisesti minään pahana
asiana. Ei edes silloin, kun poliittiset mielipiteet tuovat mieleen
Pol Potin Kamputshean tai kun vaikutusvaltainen henkilö on nuorena
palvellut stalinistista Neuvostoliittoa. Julkinen tuomio olisi
huomattavasti ankarampi, jos kyseiset henkilöt ihannoisivat Hitleriä
tai olisivat työskennelleet Natsi-Saksan hyväksi.
Historia on osoittanut
internationalistisen punaisen version sosialismista vähintään yhtä
tuhoisaksi ja tappavaksi voimaksi kuin aiheesta häpäisty
kansallinen versio. Tästä huolimatta kommunisteja pidetään
edelleen hyvää tarkoittavina, vähän naiiveina idealisteina eikä
vaarallisina hulluina, jotka valtaan päästyään tuhoavat maansa.
Kommunismia ei lännessä ole häpäisty vaan entiset Neuvostoliiton
palvelijat ja järjestelmän ihailijat ovat rauhassa saaneet jatkaa
työtään. Näin yhä uudet nuoret sukupolvet, joilla ei ole
omakohtaista kokemusta sosialismin todellisuudesta, omaksuvat aatteen
ja pitävät sitä hengissä.
