Väärän tietoisuuden torjuntaa

Suomenkielinen Wikipedia kertoo väärästä tietoisuudesta seuraavaa:

”Väärä tietoisuus on marxilainen oletus, jonka mukaan aineelliset ja institutionaaliset tekijät johtavat työväenluokkaa (ja kenties muitakin luokkia) harhaan kapitalismin luonteen suhteen.”

Jos työläistä kiinnostaa enemmän se, mitä hän palkallaan saa, kuin häneen työnantajan taholta kohdistuva riisto, työläinen on väärän tietoisuuden vallassa. Kapitalistinen hapatus siis viekoittelee työläisiä pois vallankumouksellisesta toiminnasta. Väärä tietoisuus käsitteenä on omaksuttu myös muissa ideologioissa kuten radikaalifeminismissä.

Väärää tietoisuutta voi kuitenkin torjua. Tässä kirjoituksessa kerron torjuntakeinoista esimerkkien avulla.

Gazan kesäleirit

YK:n pakoilaisavun järjestö UNRWA pitää yllä lasten kesäleirejä Gazan kaistaleella. Äskettäin 20 naamioitua ”asemiestä” hyökkäsi yhteen leiriin ja tuhosi leirin kalustusta mm. sytyttämällä tulipaloja sekä viiltelemällä telttoja, leluja ja muovisen uima-altaan. Hyökkäys oli toinen kuukauden sisällä.

UNRWA:n lisäksi myös Gazaa hallitseva Hamas-järjestö pitää yllä kesäleiritoimintaa lapsille. Hamasin leireilla lapset oppivat islamia, sotilaallista marssimista, ratsastusta ja uintia. Virallisesti Hamas-järjestön edustaja tuomitsee iskun, kuten oheiselta Al-Jazeera -kanavan videolta voi kuulla.Todellisuudessa iskun tekijöitä tuskin koskaan saadaan vastuuseen teostaan.

Edellä linkitetty AP:n uutinen tietää kertoa:

”...viime vuonna Hamasin kansanedustaja kävi julkista kampanjaa YK:n kesäleiriohjelmaa vastaan.”

”Viime kuukausina Hamas on alkanut aiempaa voimakkaammin soveltaa tiukkaa islamin versiotaan Gazan jokapäiväiseen elämään.”

YK:n ylläpitämällä kesäleirillä ei opeteta islamia. Lisäksi tytöt ja pojat leikkivät keskenään ilman rajoituksia toisin kuin Hamasin kesäleireillä. Näin lapset oppivat väärää tietoisuutta, jota torjutaan antamalla terroristien tuhota kilpaileva kesäleiri.

Onneksi YK:n paikallinen edustaja John Ging tietää, kuka on todellinen syyllinen:

”Hän totesi, että se [hyökkäys] osoittaa, kuinka tärkeää on muuttaa paikallisia olosuhteita, jotka synnyttävät ekstremismiä.”

Sanoja ei ole tarkoitettu Gazan kaistaletta hallitsevalle Hamasille vaan Israelille.

Äärivasemmisto ja Saksan lippu

Berliinissä vasemmistoanarkistit ovat Local.de-sivuston mukaan ahdistelleet Saksan jalkapallomaajoukkuetta kannattavia maahanmuuttajia. Vasemmistolaiset ovat olleet erityisen aktiivisia maahanmuuttajavaltaisella Neuköllnin alueella, jossa asuu paljon turkkilais- ja arabitaustaisia maahanmuuttajia.

”Aktivistit” ovat poistaneet ja tuhonneet kauppojen ja ajoneuvojen ulkopuolella liehuvia Saksan lippuja, koska heidän mukaansa ylevä isänmaallisuus herättää eloon Kolmannen valtakunnan vastenmielisen nationalismin.

Kännykkäkaupan omistaja Ibrahim Bassal ja hänen serkkunsa Badr Mohammed, joka on tunnettu kristillisdemokraattien poliitikko, hankkivat 20 metriä pitkän lipun 500 eurolla. Bassal kertoi Berliner Morgenpostille loukkauksista, joita hän on saanut paikallisilta vasemmistolaisilta.

Viime päivinä tilanne on pahentunut, sillä anarkistit ovat yrittäneet poistaa lipun neljä kertaa ja jopa sytyttäneet sen kerran tuleen. Kerran ryhmä ”aktivisteja” pääsi liikkeen katolle ja onnistui leikkaamaan lipun irti.

Bassalin suku yhdessä naapurien kanssa on järjestänyt lipulle öisen vartioinnin. Bassal ja Mohammed sanoivat yhteen ääneen:

”Emme anna heidän riistää ylpeyttämme.”

Der Tagesspiegelin mukaan Bassal on kuitenkin päättänyt poistaa lipun ja asettaa sen näytille vain Saksan maajoukkueen pelipäivinä. Myös muut paikalliset asukkaat ovat kertoneet, että he eivät jätä lippuja vartioimatta.

Bassal ja hänen serkkunsa kärsivät väärästä tietoisuudesta. He eivät suostu asettumaan uhrin rooliin vaan pönkittävät heitä sortavaa saksalaista yhteiskuntaa. Väärää tietoisuutta torjutaan tuhoamalla sortovallan symbolit ja estämällä julkinen tuenosoitus sortovaltaa pönkittävälle Saksan maajoukkueelle.

Stasi-tv

Törmäsin termiin Stasi-tv, kun luin Julia Caesarin kirjoituksen, jossa käsiteltiin monikulttuuripolitiikan myötäjuoksijoita. Näistä pahimpia ovat tietysti journalistit, jotka käyttävät valtaa pimittämällä tosiasioita ja vääristämällä julkista keskustelua.

Journalismi on erityisen politisoitunutta valtiollisissa tv-yhtiöissä, joiden uutislähetyksissä puhutaan rotutohtoreista ja kauhistellaan ulkomaisia ”äärioikeistolaisia” puolueita. Uutisvälähdysten toimintatapa on yksinkertainen. Ensiksi toimittaja kertoo tapahtumista käyttämällä arvoväritteisiä termejä, joiden tarkoituksena on mustamaalata uutisessa esiintyvä ”äärioikeistolainen” poliitikko ja kauhistella tapahtunutta. Seuraavaksi puheenvuoron saa ”asiantuntija”, joka on joko vasemmistoprogressiivinen journalisti tai poliittisilta mielipiteiltään tulipunainen yhteiskuntatieteilijä.

Aktuellt ja Hollannin vaalit

Geert Wildersin johtama Vapauspuolue (PVV) nousi Hollanin vähän aikaa sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Ruotsin television uutislähetys Aktueltt kommentoi ensin tapahtunutta edellä kuvatulla tavalla ja antoi sen jälkeen puheenvuoron ”asiantuntijalle”, joka tällä kertaa oli vasemmistoprogressiivisen Dagens Arena -lehden toimittaja Per Wirten.

Dagens Arena kehuu etusivullaan itseään riippumattomaksi, radikaaliksi ja edistykselliseksi. Per Wirteniä voi siis hyvällä syyllä pitää Geert Wildersin ideologisena vastapuolena. Tästä huolimatta valtiollinen tv-yhtiö STV ei näe mitään ongelmaa siteerata häntä Hollannin politiikan eksperttinä, olihan Per seurannut vaaleja ja keskustellut journalistikollegojensa kanssa paikan päällä.

Wirtenin analyysin mukaan ääni Wildersille tarkoitti todellisuudessa ääntä konsensuspolitiikkaa vastaan. Hollannissa ei ole selkeitä poliittisia blokkeja, jolloin politiikasta puuttuvat jännitteet. Kansa halusi Wirtenin mukaan selkeitä vaihtoehtoja konsensukselle.

Wirten myös totesi, että Hollanti ei todellisuudessa ole koskaan ollut mikään vapaamielisyyden ja edistyksellisyyden tyyssija, jollaisena sitä on totuttu pitämään, vaan arvoiltaan varsin konservatiivinen. Hollannissa samoin kuin Tanskassa rasisteihin on suhtauduttu leväperäisesti ja näin he ovat saaneet vaikutusvaltaa.

Wirtenin ja Aktuellt-ohjelman stasi-tv:n sanoma oli siis tarkoitettu ruotsalaisille muistutukseksi siitä, kuinka hyvä asia rasistien eristäminen politiikasta on. Ruotsissa sentään on kaksi keskenään kilpailevaa blokkia: porvarillinen allianssi ja vihervasemmiston blokki. Vaikka niiden poliittinen linja maahanmuutto- ja monikulttuuriasioissa ei juurikaan poikkea toisistaan (molemmat blokit vaikenevat niistä), blokkeja on kuitenkin kaksi.

Tärkeintä on kuitenkin estää ”muukalaisvastaisten” ryhmittymien vaikutusvallan kasvu. Ruotsindemokraatit nousee luultavasti seuraavissa vaaleissa Valtiopäiville ja on erinomaisen tärkeää, että heidät eristetään päätöksenteosta ”konsensushengessä”.

Tanska karkottaa pohjoismaalaisia

Suomen Yle ei suinkaan häviä naapurimaan SVT:lle poliittisessa journalismissaan. Ylen tv-uutiset osoitti tämän erinomaisesti kertomalla, kuinka Pohjoismaiden pahis Tanska on rikkonut sopimuksia ja karkottanut ”pohjoismaalaisia” sosiaaliturvan varassa eläviä henkilöitä maasta.

Äänessä kuultiin Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistöä, joka puhui Pohjoismaiden neuvoston kansalais- ja kulttuurivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Tanskan viranomaiset olivat Niinistön mukaan karkottaneet viimeisillään raskaana olevan naisen Norjaan, koska viranomaisten mielestä naisen kuuluisi saada sosiaaliturvaa Norjasta.

Tapausten yksityiskohtia ei ole mahdollista tietää, mutta kaikkea olennaista tuskin kerrottiin. 50 vuotta sitten pohjoismaista sopimusta yhteisestä sosiaaliturvasta tuskin tehtiin sosiaaliturvaturismin mahdollistamiseksi, koska tuolloin sosiaaliturvan taso ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin nykyisin.

Ylen uutiset käyttivät myös asiantuntijaa. Sellaisena toimi sosiaaliliberaalin Radikale Venstre -puolueen kansanedustaja Bente Dahl, joka syytti tapahtuneesta Tanskan tiukentuneita maahanmuuttolakeja. Lähinnä Suomen Vihreitä vastaava puolue vastustaa Tanskan tiukkoja perheenyhdistämislakeja eli ns. 24 vuoden sääntöä, jonka mukaan Tanskan kansalaisten ulkomaalaiset vaimot eivät saa oleskelulupaa, jos he ovat alle 24-vuotiaita.

Uutisen viesti oli kuitenkin tarkoitettu suomalaisille, joiden keskuudessa nykyistä tiukemman maahanmuuttopolitiikan kannatus on kasvanut. Maahanmuuttopolitiikka ei voida tiukentaa, koska erilaiset kansainväliset sopimukset estävät sen. Oikea linja on siis jatkaa kuten ennenkin tai muuten saadaan satikutia Tanskan tavoin.

Tanska-kortti

Ei myöskään voi olla sattumaa, että Ruotsin vihreiden puheenjohtaja Maria Wetterstrandin puoliso Ville Niinistö tuo Tanska-kortin näkyvästi Suomeen. Ruotsissa mediavasemmisto käyttää Tanskaa negatiivisena esimerkkinä rutiininomaisesti. Kuuluisin esimerkki tästä on Lena Sundströmin reportaasikirja (ja tv-dokumentti) Världens lyckligaste folk, jossa ihmetellään, kuinka hauskan ja hövelin maineessa olevat tanskalaiset ovat yhtäkkiä muuttuneet kamaliksi rasisteiksi ja islamofobeiksi.

Vauvaikäisenä Koreasta Ruotsiin adoptoitu Sundström on tietysti journalisti ja yllättäen myös vasemmistolainen. Sydsvenskanin kirja-arvostelussa vähän moitittiin, että Sundström kysyy mutta ei vastaa, mikä turhautti arvostelijaa:

”Turhauttavaahan se on, mutta samanaikaisesti suorien ja yksinkertaisten vastausten puute kertoo, että Sundström ottaa kysymyksensä vakavasti. Eivätkö hätäiset johtopäätökset ja yksinkertaiset vastaukset nimenomaan tuo ulkomaalaisvastaisia puolueita valtaan?”

En ole lukenut Sundströmin kirjaa, mutta tv-dokumentin olen nähnyt. Siitä ei todellakaan kannata etsiä vastauksia. Jos tykkää katsoa narsistisen journalistin kevyttä jutustelua erilaisten ihmisten kanssa, dokumentista voi toki myös nauttia.

Jalkapallo ja monikulttuuri

Kun perustin tämän blogin, vannoin, että en kirjoita sanallakaan jalkapallosta. Luen silti esim. tätä jalkapalloaiheista blogia. En nytkään kerro, mikä maa on suosikkini ja milloin ensimmäistä kertaa katselin kisoja telkkarista. En käsittele itse peliä lainkaan vaan kisoja ja niiden poliittisia ulottuvuuksia.

Poliittiset MM-kisat

Provosoiduin, koska luin ruotsalaisesta Aftonbladet-nimisestä roskalehdestä vasemmistoradikaali Åsa Linderborgin kirjoittaman jutun poliittisista jalkapallon MM-kisoissa. Artikkelissa joukkueet rankattiin sen mukaan, miten ne vastasivat artikkelin kirjoittajan poliittisia mieltymyksiä. Suvaitsevaisen kuuluu kannattaa monikulttuurista Ranskan joukkuetta, jota rasistit taas inhoavat. Hollanti oli cool, kun Ruud Gullit rastatukkineen viilletti kentällä. Rasistiset de Boerin veljekset ovat kuitenkin uncool.

Vastaavalla tavalla Helsingin Sanomien Njet-liite oli etsinyt jostain kellarista kaksi suomalaista Pohjois-Korean kannattajaa, joista toinen oli SAFKA-aktiivi ja kommunisti Tommi Lievemaa. Toinen, jonka nimeä en muista, lateli artikkelissa ylistyslaulua Pohjois-Korean järjestelmälle. En ymmärtänyt artikkelin pointtia. Ehkä tarkoituksena oli esitellä kylähulluja ja sitä, että kommunismille löytyy kannattajia järjestelmän aiheuttamista kymmenistä miljoonista kuolonuhreista ja mittaamattomasta inhimillisestä kärsimyksestä huolimatta.

Etelä-Afrikassa vallitsi aiemmin rotuerotteluun perustuva apartheid-järjestelmä. Länsimaiset vasemmistointellektuellit ja heidän myötäjuoksijansa käyttivät runsaasti aikaa ja energiaa apartheidin epäoikeudenmukaisuuden esilläpitoon. Toki apartheid oli kammottava järjestelmä, mutta sen tuottamat ihmishenkien menetykset ovat mitättömiä verrattuna kommunismin tuottamaan teurastukseen.

Mediassa apartheidista kerrottiin paljon, mutta vähemmän kiinnitettiin huomiota Afrikan epäonnistuneisiin sosialismikokeiluihin, joiden seurauksena oli nälänhätää ja pakolaisvirtoja. Etelä-Afrikan naapurivaltio Zimbabwessa vallitsi aiemmin samankaltainen rotuerottelujärjestelmä, jossa pienilukuinen valkoinen vähemmistö piti itsellään poliittista valtaa ja omisti valtaosan viljelysmaasta.

Valkoinen vähemmistö luopui vallasta rauhanomaisesti ja tilalle tuli Robert Mugabe, jolta odotettiin suuria mutta joka lopulta tuhosi Afrikan vilja-aitan. Mugabe murskasi valtaannousunsa jälkeen opposition eteläisen Zimbabwen Matabelemaassa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000 ihmistä menetti henkensä väkivaltaisuuksissa, joita johti pohjoiskorealaisten kouluttama Gukurahundi-yksikkö eli Zimbabwen viides prikaati. Väkivaltaisuudet päättyivät, kun opposition Zapu-puolueen Joshua Nkomo suostui yhteishallitukseen Mugaben kanssa.

Myöhemmin Mugaben kannattajat tuhosivat Zimbabwen maatalouden takavarikoimalla tiloja valkoiseen vähemmistöön kuuluvilta maanviljelijöiltä. Maiden uudet omistajat osoittautuivat tilanhoitajina huomattavasti edeltäjiään heikommiksi, minkä ansiosta Zimbabwen vientitulot romahtivat, maahan tuli hyperinflaatio ja tavalliset ihmiset näkivät nälkää.

Mugabe osoitti konkreettisesti, että moderni maatalous vaatii omanlaistaan osaamista. Omaisuuden väkivaltainen haltuunotto ja sen uudelleenjako eivät poista köyhyyttä vaan lisäävät sitä. Tätä opetusta ei yksikään sosialismin kannattaja ole sisäistänyt, vaikka varoittavista esimerkeistä ei ole puutetta.

Etelä-Afrikka on toista maata

Toistaiseksi Zimbabwen kaltaisia tapahtumia ei ole samassa mittakaavassa nähty Etelä-Afrikassa, jota kutsutaan imartelevasti ”sateenkaarikansakunnaksi” (Rainbow nation). Länsimainen vasemmisto haluaa, että Etelä-Afrikka pysyy kohtalaisena esimerkkinä monikulttuurin toiminnasta käytännössä. Aftonbladetin vasemmistoradikaalille Etelä-Afrikan tapahtumat toimivat myös toisenlaisena esimerkkinä. ”Apartheid-valtio” Israel voidaan taivuttaa rauhaan samalla tavalla kuin Etelä-Afrikan valkoiset aikanaan.

Siksi on tärkeää, että Etelä-Afrikassa järjestettävät MM-kisat onnistuvat ja afrikkalaiset joukkueet menestyvät. Etukäteen oli suuri riski myöntää kisat rikollisuuden riivaamalle maalle. Mediassa ei kuitenkaan ole suuremmin kerrottu kisaturistien kokemista ryöstöistä. Ehkä niitä ei ole tapahtunut, koska poliisit ovat onnistuneet tehtävissään.

Toistaiseksi suurin kohu on noussut kisakatsomoissa käytetyistä vuvuzela-torvista, joiden meteli häiritsee sekä pelaajia että televisiokatsojia. Jatkuva ampiaisen sirinää muistuttava mölinä peittää alleen yleisön reaktiot pelitapahtumiin ja estää pelaajien kommunikoinnin kentällä. Vuvuzelaa voi kutsua eräänlaiseksi monikulttuurin symboliksi. Useimmat pitävät sen ääntä epämiellyttävänä, mutta kyse on kuitenkin niiden kulttuurista, jota pitää suvaita. Vuvuzelan kieltäminen olisi kolonialismia ja sen äänen inhoaminen on rasismia.

Lisäys 19.6.2010: Tältä se monikulttuuri kuulostaa.

Veteraanijournalisti taas Israelin kimpussa

Eläkkeellä oleva Helsingin Sanomien entinen pääkirjoitustoimittaja ja nykyinen riippumaton kolumnisti Olli Kivinen iskee taas veistä Israelin kylkeen. HS:n pääkirjoitussivulla Kivinen väittää, että Israelin ystävillä on syytä huoleen.

Kivinen ei arvostele Israelia ensimmäistä kertaa.Gazan sodan aikoihin hän väitti, että Gazassa tuhotaan gettoja. Myöhemmin hän uskotteli valtakunnan päälehden lukijoille, että Israelin ja palestiinalaisten konflikti on avain koko Lähi-idän kriisiin.

Kivisen ajattelun heikkoudet

Todettakoon, että Kivisen ajattelu edustaa valtavirtaa, eli suurin osa suomalaisista vasemmistoliberaaleista niin mediassa kuin akateemisessa maailmassa ajattelee samalla tavalla. Vain Israelin joustamattomuus ja voimankäyttö ovat Lähi-idän rauhan esteenä. Palestiinalaiset, ympäröivät arabimaat ja muut muslimimaat ovat vain sivustakatsojia ja tahdottomia robotteja, jotka lähinnä reagoivat Israelin toimiin.

Kivinen toistaa vasemmistomedian mantraa ja liioittelee jihad-laivuetta vastaan tehdyn iskun vaikutuksia:

”Käsittämätön teko kansainvälisillä vesillä satoi suoraan arkkivihollisen Hamasin laariin, rasitti suhteita ystäviin ja nosti Gazan saarron pysyvästi parrasvaloihin. Saarron lopettamisen aika on edessä. Gazasta on muodostunut vuotava avohaava Israelin kylkeen. ”

Laivueen järjestäjät luultavasti pyrkivät saamaan aikaan juuri tuollaisen reaktion. Kivisen kohdalla asenne tosin oli jo valmiiksi kohdallaan, kuten aiemmista kirjoituksista käy ilmi. Suomalaismedia, kuten Kivisellekin palkkaa kolumneista maksava Helsingin Sanomat, vain syö omaa uskottavuuttaan yksipuolisella raportoinnillaan. Gazan saarto ei häviä mihinkään, koska Hamas pitää edelleen valtaa Gazan kaistaleella. Ystävällismielisestä Turkista ei tullut Israelin vihollista, vaan pääministeri Erdoganin AK-puolue on islamistinen ja sen kannattajat vihaavat juutalaisia.

Kivinen kertaa vakiintuneet klisheet tunnontarkasti. Israel on sotilaallisesti ylivoimainen, toimii ”uhmakkaasti omin päin” muista piittaamatta ja kieltäytyy kansainvälisistä tutkimuksista. Diplomaattisella tasolla Israel onkin alakynnessä, koska Euroopassa muslimimaiden ja kasvavan muslimivähemmistön ääntä kuunnellaan tarkasti. Yhdysvalloissa on lisäksi vallassa Barack Obaman johtama vasemmistolainen hallinto, joka suhtautuu Israeliin valinpitämättömästi ja jopa tylysti.

Kansainväliset järjestöt YK:n johdolla eivät koskaan ole onnistuneet missään Lähi-idän alueella sinä aikana, kun ne ovat alueella toimineet. Islamilaisten maiden ääni kuuluu siksi selvästi YK:n edustajien kannanotoissa, että Israel ei voi pitää järjestön toimintaa reiluna sitä kohtaan. Siksi Israel ei suhtaudu myötämielisesti YK:n johtamiin tutkimusryhmiin.

Valtamedia niin Suomessa kuin muuallakin läntisessä maailmassa raportoi Israelin ja Hizbollahin konfliktista yksipuolisesti ja jäi kiinni suoranaisesta vääristelystä. Gazan konfliktin aikana media ei edes yrittänyt ymmärtää Israelin toimia vaan pönkitti palestiinalaisten uhristatusta parhaansa mukaan.

Kivinen myös käyttää Israelin vasemmistoa hyväkseen maalatakseen kuvaa mielipuolisesta Israelin johdosta. Esimerkeiksi kelpaavat niin kirjailija Amos Oz kuin Haaretz-lehden kolumnisti Jossi Sarid. Näiden kahden lausuntoja ei kuitenkaan ole tarkoitettu Kivisen keppihevoseksi, vaan ne on häpeämättömästi irrotettu asiayhteydestään.

Israelin tukijat hurmahenkisiä idiootteja

Kivinen myös ymmärtää tahallaan väärin tuen Israelin valtiolle ja leimaa Israelin ystävät hurmahenkisiksi idiooteiksi. Omalta kohdaltani voin sanoa, että hyväksyn Israelin oikeuden olla olemassa ja puolustaa itseään. Gazan saarto on sotilastoimi Hamasia vastaan ja sitä pidetään yllä estämällä laivojen kulku Gazan satamiin tarvittaessa voimakeinoin. Saarron tarkoituksena on estää Hamas-järjestöä hankkimasta aseita tai niiden valmistukseen käytettäviä välineitä. Aseilla Hamas-järjestö hyökkää lähinnä israelilaisten siviilien kimppuun esimerkiksi valmistamalla ja ampumalla raketteja.

Tietysti voi aina spekuloida, olisiko Israelin kannattanut toimia toisin. Ehkä Israelin olisi kannattanut päästää jihad-laivue ankkuroitumaan Gazan satamaan. Israelin vihollisten silmissä tämä olisi tulkittu heikkouden merkiksi, ja ”avustuslaivojen” määrä luultavasti lisääntyisi tätä kautta. Samalla Gazaa hallitsevan Hamas-järjestön mahdollisuudet hankkia aseita ja rahoitusta paranisivat, jolloin heidän olisi helpompaa tehdä iskuja Israelia vastaan. Sotilaallisesti on siis järkevämpää pitää yllä saartoa kuin sallia propagandalaivan vapaa kulku Gazan satamaan pelkästään siksi, että sen avulla saataisiin vasemmistojournalistit hetkeksi hiljennettyä.

Kivistä selvästi vaivaa se, että kaikki eivät liity median johtamaan yksipuoliseen moralisointiin, jossa Israelia arvostellaan eri mittatikulla kuin palestiinalaisia ja heidän tukijoitansa:

”Ulkopuolisen mielestä on outoa, että suomalaisten uskovaisten keskusteluissa ei ole liiemmin näkynyt maallista pohdiskelua siitä, onko Israelin nykyisen oikeistohallituksen kaikkien toimien ymmärtäminen todellisuudessa Israelin edun vastaista.”

Ulkopuolisena minä ihmettelen journalistien vähäistä kykyä analysoida konfliktin perussyitä ja kyseenalaistaa omia ulkoa opittuja mantrojaan. Hamasin fanatismi on osoitus epätoivosta. Gaza on avovankila ja siellä kasvaa uusia soturisukupolvia. Käyttäytymällä siivosti Israel mukamas vähentäisi radikaalin islamin kannatusta.

Kivinen ja hänen kaltaisensa eivät kuitenkaan ymmärrä Oslon epäonnistuneen rauhanprosessin merkitystä. Se osoitti ensinnäkin, että palestiinalaisilla ei ole todellista halua rauhaan eikä kykyä kompromisseihin, ja toiseksi, että myönnytyksillä Israel kerjää vain lisää terrori-iskuja. Edesmennyt Jasser Arafat ei ollut mikään Nelson Mandela, vaikka moni vasemmistolainen hänestä sellaista toivoi.

Jihad-laivue

Ajattelin aluksi olla hiljaa Israelin pysäyttämästä ”avustuslaivueesta”, joka on hallinnut otsikoita viimeisen viikon ajan. Asiasta on kirjoitettu suomenkielisessä internetissä jo useita hyviä kirjoituksia (esim. tämä, tämä ja tämä). Koska valtamedia Helsingin Sanomien ja Ylen johdolla kuitenkin kieltäytyy näkemästä totuutta ja pitää Israelia näytelmän konnana, katson velvollisuudekseni kertoa oman näkemykseni asiasta.

Faktat Israelin puolella

”Rauhanaktivistien” laivueen kohdalla epäilykset heräsivät, ennen kuin laivue kohtasi Israelin puolustusvoimat. Kuka tahansa voi kutsua itseään rauhanaktivistiksi ja teeskennellä vievänsä ”humanitaarista apua” ja samalla valmistella hyökkäystä Israelia vastaan. Juuri tästä oli kyse, kun enimmäkseen Turkista peräisin olevat ”aktivistit” hyökkäsivät israelilaissotilaiden kimppuun.

Mavi Marmara -aluksella olleet ”aktivistit” lauloivat juutalaisvastaisia taistelulauluja juuri ennen Israelin armeijan tuloa alukselle. ”Aktivistit” olivat aseistautuneet ja valmistautuneet ottamaan vastaan Israelin sotilaat väkivaltaisesti. ”Rauhanaktivistit” hakkasivat kannelle tulleita Israelin armeijan sotilaita rautaputkilla ja yrittivät ottaa heitä panttivangeiksi. Israelin armeijan ottamien valokuvien mukaan ”aktivistit” olivat aseistautuneet rautaputkilla, ritsoilla, savusoihduilla, jakoavaimilla, sähkösahoilla, kaasunaamareilla ja molotovin cocktaileilla. Radiokeskusteluissa Israelin armeijan kanssa ”rauhanlaivueen” jäsenet toivottivat Israelin laivastolle tervemenoa Auschwitziin ja kehottivat heitä muistamaan 9/11-terrori-iskut.

Israel oli etukäteen ilmoittanut, että se ei päästä laivuetta Gazaan. Israeli kuitenkin lupasi, että avustustarvikkeet toimitetaan perille tarkastuksen jälkeen, jos laivue rantautuu Ashdodin satamaan. ”Aktivistit” eivät kuitenkaan toimineen näin vaan aktiivisesti hakivat konfrontaatiota Israelin armeijan kanssa. Sen sijaan, että laivueen jäsenet olisivat oikeasti rauhan ja humanitaarisen avun asialla, he käyvät aktiivisesti sotaa konfliktin toisen osapuolen puolella toista vastaan.

Israel ei hallitse Gazan kaistaletta, mutta pitää yllä saartoa, koska Gazaa hallitseva Hamas-järjestö ja Israel ovat sodassa keskenään. Tämä saarto on kansainvälisen oikeuden mukaan täysin laillinen eikä Israel syyllisty merirosvoukseen, jos se pitää yllä saartoa. Gazaa hallitseva Hamas-järjestö ymmärsi täysin operaation luonteen ja kieltäytyi vastaanottamasta saattueen toimittamia avustustarvikkeita.

Vasemmistolainen rinnakkaistodellisuus

Laivueessa mukana ei ollut pelkästään turkkilaisia islamisteja vaan myös eurooppalaisia äärivasemmistolaisia hyödyllisiä idiootteja, joiden tehtävänä oli varmistaa, että mediassa laivue esitettäisiin Israelin aggression uhrina eikä aktiivisena toimijana, jonka tarkoituksena on käydä sotaa Israelia vastaan.

Wallander-kirjoista tuttu dekkarikirjailija Henning Mankell valehteli vasemmistolaisille tyypilliseen tapaan, että parturin saksia kummempia aseita ei laivalta löytynyt. Dekkarikirjailijan mukaan sotilaat eivät epäröineet käyttää tappavaa väkivaltaa edes nukkuvia matkustajia vastaan.

Wallanderin seurana Mavi Marmara -aluksella oli Uppsalan yliopiston uskontojen historian professori Mattias Gardell, joka kertoi, kuinka Israelin sotilaat tappoivat ihmisiä niskalaukauksilla. Gardell ei luonnollisesti maininnut sanallakaan ”rauhanaktivistien” käyttämää väkivaltaa, johon Israelin sotilaat vastasivat itsepuolustustarkoituksessa.

Hankkeessa mukana olleiden islamistijärjestöjen aiempi toiminta ei estänyt Mankellin ja Gardellin kaltaisia vasemmistolaisia osallistumasta laivueeseen. He eivät myöskään hävenneet osallistumistaan verilöylyyn päättyneeseen hankkeeseen, vaan syyttivät tapahtuneesta yksinomaan Israelia.

Äärivasemmistolaisten sokeus islamistista juutalaisvihaa ja väkivaltaa kohtaan ei toki ole uutinen. Palestiinalaiset ovat eurooppalaisen vasemmiston ottolapsia, jotka eivät yksinkertaisesti voi syyllistyä mihinkään pahaan. Jos he sattuvat joskus sellaista tekemään, syy on aina ”miehityksessä” ja Israelin aggressiossa. Siksi Erkki Tuomiojan kaltaiset epäonnistuneet poliitikot eivät aseta Hamasin toimintaa kyseenalaiseksi, vaan lähinnä pohtivat, että Hamasin saarto olisi ollut strateginen virhe Euroopan Unionilta.

Turkki Israelin uusi vihollinen

Kiiluvin silmin Israelin aggressiota kauhistelevat Ylen ja Helsingin Sanomien toimittajat eivät kuitenkaan näe laivuekriisin todellista opetusta. Kemalistien hallitsema Turkki oli aiemmin Israelin luotettava liittolainen. Recep Tayip Erdoganin johtaman islamistisen AK-puolueen hallinnassa Turkista on tullut Israelin vihollinen, joka hakee ystäviä enemmin Iranin, Syyrian ja Sudanin kaltaisista valtioista kuin Israelista.

Ylen toimittaja Maria Alakokko kutsui Turkin toimintaa ”ryhdikkääksi” Ylen ykkösaamun lähetyksessä perjantaina 4.6. Mark Steyn analysoi kuitenkin Turkin politiikassa tapahtunutta muutosta paljon paremmin Orange County Register -lehden kolumnissaan. Steynin mukaan syyllinen Turkin nykytilaan on modernin Turkin perustaja Mustafa Kemal Atatürk.

Ottomaanien valtakunnan loppuvaiheissa nuorturkkilaisten liike vaati valtakunnan modernisointia. Tämä liike epäonnistui, mutta Atatürkin johdolla Turkki lopulta modernisoitiin väkisin, ja islamin vaikutusvaltaa julkisessa elämässä vähennettiin. Atatürkin uudistuksia kannatettiin Turkin läntisissä, Euroopan puoleisissa osissa, mutta Anatolian puolella niitä ei koskaan tosissaan hyväksytty.

Nyky-Turkissa islamistisen AK-puolueen kannattajat tulevat enimmäkseen Anatolian takapajuisemmilta alueilta. Heidän määränsä on kasvanut konservatiivisten muslimien suuremman lisääntymisen ansiosta samalla, kun maallistuneiden turkkilaisten suhteellinen määrä on laskenut. Turkin paluu sekularismin seikkailuretkeltä on siis kemalismin luonnollinen seuraus, koska Turkin väkiluvun kasvu Atatürkin aikojen 14 miljoonasta nykyiseen yli 70 miljoonaan ei ole jakautunut tasaisesti.

Erdogan ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa Israelin kimpussa. Viime vuonna Davosin kokouksessa Erdogan sanoi Shimon Peresille: ”Me tiedämme hyvin, kuinka tapatte lapsia hiekkarannoilla.” Erdoganin kuuluisin sitaatti kuitenkin kuuluu seuraavasti: ”Moskeijamme ovat kasarmejamme, niiden kupolit kypäriämme, minareetit pistimiämme ja uskovat sotilaitamme.”

Erdoganin lausunnot voi tulkita Turkin paluuksi kohti ottomaanien ajan politiikkaa. Toisaalta ne eivät merkittävästi poikkea globaalin islamin näkemyksistä, jotka wahhabistisen Saudi-Arabian öljyrahoilla ovat levinneet ympäri maailmaa ja joita kolmannen sukupolven muslimimaahanmuuttajat Euroopassa innokkaasti toistavat.

Kun Turkin pääministeri ilmoitti ennen Israelin hyökkäystä, että Turkin laivasto suojelisi seuraavaa ”avustuslaivuetta”, eurooppalaisen median reaktio oli syvä hiljaisuus. Kyseessä olisi NATO:n jäsenmaan avoin sotatoimi Israelia vastaan.