Holokaustin muistopäivä 2010

Keskiviikkona 27.1. vietetään juutalaisten kansanmurhan muistopäivää. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 65 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Siksi on hyvä hieman vilkaista, miten turvalliseksi juutalaiset kokevat elämänsä tämän päivän Euroopassa ja erityisesti Ruotsin Malmössa.

Eilenbergin perheen muutto

Eteläruotsalaisessa Skånskan-lehdessä on kirjoitus juutalaisesta Eilenbergin perheestä, joka on valmistelemassa muuttoa Malmöstä Israeliin. Eilenbergin suku (äidin puolelta) on asunut Malmössa 1800-luvun lopulta lähtien. Isovanhemmat taas selvisivät Auschwitzista hengissä ja muuttivat Malmöön vuonna 1945. Natsit murhasivat suuren osan isovanhempien sukulaisista.

32-vuotias Marcus Eilenberg on päättänyt muuttaa perheineen Israeliin juutalaisvihan takia. Hän ei uskalla antaa 3- ja 5-vuotiaiden lastensa kasvaa Malmössa.

”Olemme hyvin huolissamme negatiivisesta kehityksestä. Se on suurin syy muuttoomme.”

Eilenberg on luonteeltaan optimisti mutta ei usko asioiden muuttuvan parempaan suuntaan:

”En usko vihan vähentyvän vaan päinvastoin lisääntyvän, valitettavasti.”

Muuttopäätökseen vaikutti taannoinen Ruotsin ja Israelin välinen tenniksen Davis cup -ottelu, jonka yhteydessä ”antifasistit” mellakoivat ja muslimit osoittivat mieltään kaupungin keskustassa huutaen juutalaisvastaisia iskulauseita. Sivusin tätä tapausta aikanaan kirjoituksessani Urheilu ja jihad.

Eilenberg kertoo lehtiartikkelissa, että kukaan Malmön juutalainen ei nykyisin pidä julkisesti esillä uskonnollisia tunnuksia kuten kipa-päähinettä tai Daavidin tähteä. Kaduilla juutalaiset joutuvat usein kuuntelemaan uhkauksia, ja esimerkiksi monen Marcus Eilenbergin ystävän kimppuun on hyökätty.

Kaikki eivät muuta Israeliin vaan osa muutta Ruotsin sisällä Tukholmaan, jossa juutalaisyhteisö on suurempi. Yksi tällainen on David, joka kertoo kokemuksistaan:

”En enää tuntenut Malmöta turvalliseksi itselleni ja perheelle.”

”...”

”Väkijoukko hyökkäsi juutalaisten järjestämän rauhanmielenosoituksen kimppuun.”

Tällä David viittaa Gazan sodan aikaiseen mielenosoitukseen, jonka poliisi keskeytti, kun vastamielenosoittajat heittelivät Israelin puolesta mieltään osoittaneita kyynelkaasukranaatilla, pulloilla ja kananmunilla.

David uskoo, että yksi syy Malmön antisemitismiin on muslimiväestön suuri osuus ja radikalisoitumisaste.

”Monet ovat heikosti koulutettuja, asuvat ahtaasti ja kärsivät työttömyydestä. Ilmar Reepalu on epäonnistunut täysin.”

David uskoo, että juutalaisten poismuutto ei pysähdy. Kivi on lähtenyt pyörimään ja Davidin vanhemmat aikovat seurata poikansa esimerkkiä.

Reepalu syyttää Israelia

Kunnallisneuvos Ilmar Reepalu (s) saa myös puheenvuoron Skånskan-lehden artikkelissa otsikolla ”Israel on luonut märkäpesäkkeen”. Sen sijaan, että Reepalu suoraan myöntäisi, mistä on kysymys, hän syyttää oikeistoradikaaleja. Kun Reepalulta kysyttiin, miksi juutalaisten jumalanpalveluksissa on omat turvallisuusmiehet ja poliisivartiointi, hän vastasi:

”Malmössa ja Skånessa on valitettavasti ollut ongelmia äärioikeistolaisten ryhmien kanssa. Minunkin asuintalooni on maalattu hakaristi.”

Haastattelija korjaa Reepalun väärän käsityksen, ja sanoo, että juutalaisen seurakunnan mukaan asialla on äärivasemmisto ja kovan linjan muslimiryhmät. Reepalu vastaa:

”Olen siinä käsityksessä, että oikeistoryhmät ovat vaivanneet juutalaisia seurakuntia pitkän aikaa. En tiedä, ajaako äärivasemmisto näitä asioita. Mutta tietysti Gazan viimevuotinen konflikti on levinnyt Malmöön.”

Reepalulta kysytään vielä, pitäisikö julkisesti sanoa, että Malmö ei hyväksy antisemitismiä ja olisiko tämä kiistanalaista. Reepalu toteaa:

”Emme hyväksy antisemitismiä emmäkä siionismia. Ne ovat ääriaatteita, jotka pitävät muita ryhmiä alempiarvoisina.”

Reepalu siis pitää siionismia ja antisemitismiä moraalisesti samanarvoisina aatteina. Lisäksi miehellä on otsaa neuvoa juutalaisia siinä, miten heidän pitää käyttäytyä. Reepalun mielestä yksittäisillä juutalaisilla ja seurakunnalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ympäröivä maailma heihin suhtautuu:

”Toivoisin, että juutalaisseurakunta ottaisi etäisyyttä Israelin hyökkäyksiin Gazan siviiliväestöä vastaan. Sen sijaan he järjestävät mielenosoituksen suurtorilla, mikä voi lähettää vääriä signaaleja.”

Samanaikaisesti Reepalu toivoo, että Malmön muslimien edustajat selkeästi selkeästi kieltäisivät Malmön juutalaisten yhdistämisen Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin.

On selvää, että Malmön pieni, noin 700-henkinen juutalaisyhteisö ei voi luottaa Reepalun sanoihin. Kunnallisneuvoksen edustama puolue Sosiaalidemokraatit tarvitsee kasvavan muslimiväestön ääniä pysyäkseen vallassa. Lisäksi Reepalu ei tunnu suhtautuvan vakavasti islamilaiseen antisemitismiin vaan enemmänkin myötäilee sitä.

Malmön juutalaiset ovat hiilikaivoksen kanarianlintuja, jotka kertovat, millaiseksi elämä islamisoituvassa Ruotsissa muuttuu, jos negatiivista kehitystä ei käännetä ajoissa.

Rasismi syynä muslimien radikalisoitumiseen

Vain muutama päivä Oikeusministeriön työryhmän raportin jälkeen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julkaistiin kirjoitus, jossa suoraviivaisesti esitettiin syyt nettirasismin kitkemiselle ja sensuurin lisäämiselle. Emeritusprofessori ja Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission jäsen Lauri Hannikainen kertoi lisäksi HS:n lukijoille, että Suomessa on syytä sallia uskonnolliset tunnukset.

Kirjotuksessa esitetään kolme erilaista mallia, joiden perusteella suhtaudutaan uskonnollisten symbolien käyttöön kouluissa: ranskalainen, belgialainen ja pohjoismainen. Näiden erot käydään kursorisesti läpi ja lopuksi päätellään, että Suomessa olisi syytä pidättäytyä uskonnollisten symbolien kieltämisestä.

Kaikki paha johtuu rasismista

Kirjoituksessa Suomi asetetaan erityisasemaan tavalla, joka tuo mieleen Eppu Normaalin takavuosien kappaleen Suomi-ilmiö. Se, mitä islamin kohtaaminen saa aikaan muualla Euroopassa, ei voi tapahtua täällä, jollei sitten Belgiassa tapahdu Suomi-ilmiötä.

Hannikainen päästelee aivoissaan syntyneitä pahanhajuisia kaasuja ihmisten ilmoille oikein urakalla:

”Belgiassa, kuten monissa muissakin Länsi-Euroopan maissa, on myös laajempi yhteiskunnallinen syy valtaväestön ja muslimisiirtolaisten välien huononemiseen: äärioikeiston lietsoma rasismi.”

”Äärioikeiston harjoittama propaganda on myrkyttänyt ilmapiiriä ja vaikeuttanut muslimien kotoutumista yhteiskuntaan. Puolustuskannalle joutuneiden muslimien taistelunhalu on vahvistunut.”

Muslimeilla ei siis ole omia kantaväestöstä riippumattomia ominaisuuksia. He vain reagoivat kantaväestön rasismiin, joka vahvistaa heidän taistelunhaluaan. Tundratabloidsin asiaa koskevassa artikkelissa Hannikaisen ja hänen kaltaistensa asennetta kutsutaan ”humanitaariseksi rasismiksi”, eli tiettyjen etnisten ryhmien edustajat eivät lähtökohtaisesti ole täydessä vastuussa omista tekemisistään. Hannikainen pitää naiiviudessaan muslimeja päiväkotilapsina, joita on varjeltava ilkeältä kantaväestöltä.

Hannikainen myös käyttää paljon sanoja Suomen Islamilaisen Neuvoston (SINE) ylistämiseen. Kuitenkin edellinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen loi neuvoston Suomen muslimien edustajaksi ja keskustelukumppaniksi monikulttuuribyrokratialle. Britanniassa, jonka kokemuksiin islamista Hannikainen ei kirjoituksessaan puutu, itse itsensä muslimien edustajiksi nimittäneiden järjestöjen maltillisuus on osoittautunut silmänlumeeksi, ja niiden toimiinta pikemminkin eristää muslimit muusta yhteiskunnasta, kuin luo kaivattua ”yhteisöjen välistä koheesiota”.

Jopa ihmisoikeuslakimies ja Hannikaisen Demla-toveri Husein Muhammed on kirjoituksissaan arvostellut kaikkein uskonnollisimpien muslimien asettamista koko muslimiyhteisön puhemiehiksi. Kukaan muu kuin Suomen valtio ei ole nimennyt Suomen Islamilaista Neuvostoa muslimien edustajaksi.

Tukea Braxille

Hannikaisen mielestä myös SINE:n paljon puhuttu maltillisuus voi olla vaarassa:

”Neuvoston äänenpainot ovat olleet maltilliset. Tämä kertoo siitä, että Suomesta puuttuu vahva äärioikeisto, joka provosoisi vihaa islamia kohtaan.”

Jos Belgiassa tapahtuu Suomi-ilmiö, SINE voi muuttua vähemmän maltilliseksi. Onneksi Suomen valtio varjelee islamin kunniaa tuomitsemalla profeetta Muhammadin pilkkaajat oikeudessa sharia-lain vaatimusten mukaisesti.

Kaikessa typeryydessäänkin Hannikaisen kirjoituksesta löytyy myös pahaenteinen kaiku. Kirjoitus ilmestyi juuri sopivasti Oikeusministeriön nettirasismityöryhmän raportin jälkeen. Demla-toveri Brax tarvitsee Hannikaisen kaltaisen ihmisoikeusbyrokraatin arvovaltaa, jotta lakiesitys saadaan vietyä joustavasti läpi. ”Rasistit” ovat syyllisiä muslimien radikalisoitumiseen, joten ”rasistit” pitää hiljentää vaikka väkisin.

Wildersin oikeudenkäynti alkaa

Suomalaismediassa hollantilaispoliitikko Geert Wildersin oikeudenkäyntiä on käsitelty varsin niukasti. STT on tuttuun tyyliinsä vähäsanainen ja tyytyy toteamaan, että ”äärioikeistopoliitikko Wildersin oikeudenkäynti alkaa”. Helsingin Sanomissa siteerataan Reutersin uutista, jossa asiat on tiivistetty melko asiallisesti.

Wildersiä syytetään muslimien loukkaamisesta, syrjinnästä ja vihanlietsonnasta. Oikeudenkäyntiä oli seuraamassa noin 500-päinen mielenosoittajajoukko, josta näkyy välähdyksiä oheisessa Hollannin television uutispätkässä. Siinä mm. 64-vuotias mieshenkilö kertoo olevansa ensimmäistä kertaa elämässään mielenosoituksessa, koska nykytilanne tuntuu pelottavalta.

Sitä se onkin, sillä koskaan aiemmin ei istuvaa kansanedustajaa ja poliittisen puolueen johtajaa ole syytetty oikeudenkäynnissä hänen poliittisten lausuntojensa takia. Wildersin puolue on noussut viimeisimmissä mielipidemittauksissa Hollannin suosituimmaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Wildersistä tulisi vaalien jälkeen pääministeri, koska enemmistöhallitukseen tarvitaan myös koalitiopartnereita, joita Wildersin PVV-puolueen voi olla vaikea löytää.

Eurooppalainen islam-keskustelu

Der Spiegelin artikkelissa ”Kuinka paljon Allahia vanha manner kestää?” kerrotaan reaktioista Euroopan islamisoitumiseen eri maissa. Artikkelissa siteerataan Christopher Caldwellia, joka on kirjoittanut kirjan "Reflections on the Revolution in Europe: Immigration, Islam and the West”. Siinä Caldwell esittää skeptisen käsityksensä muslimiväestön integroitumisesta eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

Sveitsin minareettiäänestyksestä hän päättelee, että Euroopassa on kahdenlaista islam-keskustelua: virallista ja maanalaista ja että eurooppalaisten tulisi olla tästä huolissaan. Caldwellin mukaan:

”On aivan varmaa, että Eurooppa muuttuu [islamin] kohtaamisen seurauksena. On paljon epävarmempaa, onko islam sulautettavissa siihen.”

Caldwellin mukaan itsestään epävarma, sopeutuva ja relativistinen eurooppalainen kulttuuri antaa periksi itsevarmalle ja yhteisiin oppeihin sitoutuneelle islamilaiselle kultturille. Toisin päin periksiantamista tapahtuu vähemmän, vaikka virallisessa islam-keskustelussa puhutaan usein toiveikkaasti tulevasta euro-islamista.

Geert Wilders ei usko, että islam voidaan assimiloida eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja pyrkii siksi torjumaan islamin eurooppalaiseen kulttuuriin sopimattomana. Hän on tuonut ”maanalaisen” islam-keskustelun, jota normaalisti käydään yksityisesti tai internetissä, kaikkien nähtäville. Tämä on hermostuttanut Hollannin poliittisen eliitin.

Virallisessa islam-keskustelussa ei käsitellä islamilaista kulttuuria tai sen yhteensopivuutta eurooppalaisen yhteiskunnan perusarvojen kanssa. Sen sijaan tietyt islamilaisen kulttuurin näkyvät piirteet kuten päähuivi tai burqa, esiintyvät myös valtavirran poliitikkojen puheissa.

Mark Steynin mukaan:

”Geert Wilders on syytettynä, koska hän haluaa keskustella siitä [väestökehitys ja islam]. Euroopan poliittinen luokka ei sallita, vaikka sivistyneen yhteiskunnan tabu onkin itsestäänselvyys, jos kävelet pitkin Amsterdamin ja Rotterdamin katuja puhumattakaan Antwerpenistä, Clichy-sous-Boisista, Malmöstä tai mistä tahansa Yorkshiren teollisuuskaupungista. Hollannin eliitti itse asiassa kysyy kansalta: "Uskotteko mieluummin valtion pakkosyöttämiä monikulttuurisia illuusioita vai omia silmiänne?" Jos tuntee houkutusta selvittää asian itse, viranomaiset tekevät kaikkensa, jotta toisinajattelu tulisi liian kalliiksi.”

Wildersin ja Jussi Halla-ahon tärkein ero on mittakaavassa. Wilders on kansanedustaja ja Hollannin suosituimman puolueen puheenjohtaja, kun taas Halla-aho on Helsingin kaupunginvaltuutettu. Wilders elää 24 tunnin poliisivartioinnissa, kun taas Halla-aho pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää. Molemmat yritetään panna maksamaan julkisista mielipiteistään, ja kummankin oikeudenkäynnin tarkoituksena on pelotella tavalliset ihmiset kuuliaisiksi valtion viralliselle monikulttuuripolitiikalle. Maanalainen islam-keskustelu ei saa nousta pintaan.

Keskustelun vaientamiseen tähtää myös edellisessä kirjoituksessani käsittelemä Oikeusministeriön työryhmän ehdotus, jossa sananvapautta kavennetaan voimakkaasti ”nettirasismin” torjumiseksi.

Oikeudenkäynnin lopputulos

Geert Wildersille oikeudenkäynnissä on vain voitettavaa mutta Hollannin valtiolla on pelissä oma uskottavuutensa. Hyväksyttävä poliittinen keskustelu on jo nyt rajattu tiukasti Hollannissa ja Belgiassa. Jos joku yrittää laajentaa keskustelua, hänet tapetaan (Pim Fortuyn), puolue kielletään (Vlaams Blok Belgiassa) tai keskustelija asetetaan syytteeseen (Wilders).

Kun suosittu poliitikko asetetaan syytteeseen tämän mielipiteiden takia, tuomioistuin samalla kriminalisoi suuren äänestäjäjoukon mielipiteet. Poliittinen järjestelmä ei kestä sellaista vaan menettää legitimiteettiään äänestäjien silmissä. Kun äänestäjien mielipiteet julistetaan laittomiksi, syntyy joko kapina, tai sitten äänestetään jaloilla ja muutetaan maasta. Hollannissa maastamuutto on jo nyt ennätyksellistä. Lähtijät edustavat keskiluokkaa, joka suuntaa Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan. He ovat juuri niitä, joiden pitäisi maksaa kasvavan maahanmuuttajaväestön sosiaaliedut.

Lisää työkaluja noitavainoon

Sopivasti juuri hollantilaispoliitikko Geert Wildersin oikeudenkäynnin alla Oikeusministeriön rasistisia rikoksia tutkiva työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Työryhmän virallisena tavoitteena oli

”saattaa kansallisesti voimaan Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia sekä panna täytäntöön Brysselissä 27.—28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin.”

Tuon ääneen lausutun tavoitteen lisäksi työryhmän ääneen lausumattomana tavoitteena oli tarjota viranomaisille työkaluja poistaa internetistä epämiellyttäviksi katsomiaan sivustoja ja saattaa niiden tekijät ja esillepanijat oikeudelliseen vastuuseen. Lakia ei edes yritetty selkeyttää, koska epämääräinen ja tulkinnanvarainen laki lisää tehokkaammin itsesensuuria kuin selkeä laki, jonka perusteella kuka tahansa tietää, mikä on oikein ja mikä väärin.

Tuon voi sanoa, koska työryhmän yksi kolmesta jäsenestä oli nimeltään Mika Illman, joka on jo vuosia käynyt pyhää sotaansa sananvapautta vastaan. Jos työryhmän ehdotuksesta tulee laki, se tarjoaa Illmanille kohtuullisen hyviä lisätyökaluja, vaikka sananvapauden kannalta aivan pahin mahdollinen skenaario ei toteutunutkaan.

Esityksen pääkohdat

Pääkohdat käyvät melko hyvin ilmi oheisesta Ylen nettisivujen kirjoituksesta. Esitän kunkin otteen jälkeen oman analyysini kunkin kohdan väärinkäyttöpotentiaalista. Ensimmäinen kohta on kuin suoraan Illmanin märästä unesta:

”Työryhmä ehdottaakin, että kiihottamisrikossäännöksessä mainittaisiin uutena tekotapana yleisön saataville asettaminen. Näin varmistettaisiin, että rikosnimike soveltuu muun muassa linkkien avaamiseen rasistista kiihottamista sisältäville internetsivuille. ”

Nettikirjoitukset perustuvat linkittämiselle, koska näin vältetään ylipitkät lainaukset ja annetaan lukijalle mahdollisuus varmistaa, että lainaaminen on ollut rehellistä. Linkit antavat myös tarkempaa tietoja ja lukijalle mahdollisuuden arvioida, millaisesta kirjoituksesta on oikeasti kyse.

Jos linkittäminen kielletään, minä en saisi enää linkittää Mikko Ellilän kirjoitukseen Yhteiskunta koostuu ihmisistä, koska Ellilä tuomittiin kyseisen kirjoituksen perusteella kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Työryhmän termiä käyttääkseni Ellilän kirjoitus on ”rasistista propagandaa”, jonka esillepanosta minut tuomittaisiin, jos työryhmän ehdotus säädetään laiksi.

Työryhmä on myös keksinyt uuden rikoksen eli alkuperäisen kiihottamisen törkeämmän muodon:

”Työryhmä ehdottaa myös, että rikoslakiin lisättäisiin erityinen törkeää kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva rikos. Sitä sovellettaisiin muun muassa tapauksiin, joissa kehotetaan tai houkutellaan joukkotuhontaan tai muihin vakaviin ihmisoikeusrikoksiin, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon. Enimmäisrangaistus olisi neljä vuotta vankeutta.”

Käsittääkseni joukkotuhonta, murha, terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo ynnä muut ovat jo rikoksia. On perusteltua kieltää yllyttäminen näihin rikoksiin ja tietääkseni yllytys murhaan on jo rikos. Törkeän kiihottamisen lisäyksellä ei pyritäkään tekemään uusia rikollisia vaan legitimoimaan alkuperäinen laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja etenkin sen tiukka illmanistinen tulkinta, jonka mukaan kansalainen saa (toistaiseksi) ajatella mutta ei lausua ääneen. Jos laki tulee voimaan, kiihottaminen illmanistisessa mielessä yhdistetään sellaisenaan kansanmurhaan.

Seuraava sitaatti osoittaa, että Suomen johtavalle sensuurin edistäjälle mikään ei todellakaan riitä:

”Työryhmä haluaa myös selventää kiihottamisrikossäännösten ulottumista niin sanottuihin viharikoksiin niin, että rikosten vaikuttimina mainittaisiin uskonnon ohella myös elämänkatsomus, syntyperä, sukupuolinen suuntautuneisuus ja vammaisuus.”

Erityisesti ”elämänkatsomus” tarjoaa Illmanille käytännössä vapaat kädet soveltaa lakia mitä tahansa poliittista mielipidettä vastaan. Vegaaneja, ateisteja tai kommunisteja ei enää saa arvostella syyllistymättä rikokseen.

Tulevaisuudessa vastuu kiihottamisesta laajenee:

”Myös oikeushenkilö kuten yhteisö tai yhdistys voisi ehdotuksen mukaan joutua vastuuseen kiihottamisrikoksesta kansanryhmää vastaan, syrjintärikokseta ja, jos rikoksella on vihamotiivi, julkisesta kehottamisesta rikokseen, laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta. ”

Oikeushenkilöllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi yhdistyksen keskustelupalstaa. Jos joku palstan kirjoittajista syyllistyy kiihottamisrikokseen, palstan ylläpitäjä voidaan tuomita oikeudessa. Äskettäin Kanadassa Marc Lemire -niminen henkilö vapautettiin tuomioistuimessa vastaavasta rikoksesta.

Oikeushenkilön tuomitseminen tarkoittaa, että yhteisö tai yhdistys voidaan tuomita sellaisten mielipiteiden julkaisusta, jota yhteisö tai yhdistys ei kannata eikä halua edistää. Tällainen vaatimus on kaikin tavoin kohtuuton sananvapauden kannalta.

Jotakin puoliksi hyvääkin esitykseen sisältyy.

”Kiihottamisrikosta koskevassa säännöksessä täsmennettäisiin sananvapauden suojaa määrittelemällä alueet, joissa sananvapauden merkitys rangaistavuuden punninnassa on tavanomaista suurempi. Tällaisia olisivat tiede, taide ja niihin rinnastettavat julkiset toiminnot sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapahtumien selostaminen. ”

Teoriassa tämä kuulostaa hyvältä, koska ”ajankohtaisten ja historiallisten tapahtumien selostaminen” pitää sisällään poliittiset mielipidekirjoitukset. Käytännössä on vaikea uskoa, että tuollainen täsmennys edustaisi jotakin muuta kuin kosmetiikkaa. Jos maassamme vallitsisi todellinen sananvapaus, yllä olevan kaltaisia täsmennyksiä ei tarvittaisi.

Pyrkimys kontrolliin

Oikeusministeri Tuija Brax osoitti jo kunnallisvaalien jälkeen olevansa kontrollifriikki, joka pyrkii valvomaan sitä, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Tässä on yksi syy, miksi hän asetti työryhmän, jonka esitys on ensimmäinen vakava yritys saattaa suomenkielinen internet valtion valvontaan.

Brax puolusti työryhmän esitystä voimakkaasti. HS:n artikkelin mukaan:

”Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.

"Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen", kysyy Brax.”

Braxin yritykset kontrolloida internetiä on tietysti tuomittu epäonnistumaan. Edes Kiinan viranomaiset eivät pysty täydellisesti sensuroimaan valtion kannalta ei-toivottua aineistoa. Uuden lain voimaantulo todennäköisesti lisää itsesensuuria valtamedian verkkosivuilla, eli käyttäjien kommentteja siivotaan aiempaa ankarammalla kädellä. Myös yksittäiset ylläpitäjät voivat joutua Illmanin inkvisition hampaisiin.

Kuitenkin Brax ja Illman yrittävät haukata liian suurta palaa ja ovat tästä syystä tuomitut epäonnistumaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö uusi laki tuottaisi taas lisää uusia sananvapausrikollisia. Brax ja Illman edustavat totalitarismia mutta Suomi ei ainakaan vielä.

Lentoturvallisuus ennen kaikkea

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen vaati, että perusoikeudet on otettava huomioon lentokentän turvatarkastuksissa. Tämä on tietysti aivan ymmärrettävää, sillä ehdotetut henkilöskannerit näyttävät matkustajista intiimeimmätkin yksityiskohdat ja lisäksi altistavat röntgen-säteilylle.

Ennen kuin palaan Ojasen kirjoitukseen, on syytä tarkastella lyhyesti lentokenttien turvatarkastusten kehitystä 9/11-terrori-iskuista lähtien. Ennen syyskuun 11. päivää 2001 kotimaan lennolle saattoi maakuntakentillä kävellä suoraan taksista ilman mitään tarkastuksia. Tämä tilanne muuttui radikaalisti iskujen jälkeen, kun kotimaan lentojen matkustajat pakotettiin kävelemään metallinilmaisimien läpi ja kaikenlaiset teräaseet kiellettiin matkustamoissa. 9/11-terrori-iskujen tekijät olivat nimittäin käyttäneet mattopuukkoja lentokoneiden kaappaamiseen.

Kenkäpommittaja

Tarkastukset muuttuivat tiukemmiksi samana vuonna, kun ”kenkäpommittaja” Richard Reid yritti sytyttää kenkäänsä kätkemänsä pommin American Airlinesin lennolla Pariisista Miamiin. Reidin yritys räjäyttää lentokone epäonnistui, kun matkustajat huomasivat hänen yrityksensä ja taltuttivat hänet. Lentokoneessa mukana ollut lääkäri antoi Reidille valiumia, joka piti hänet aloillaan lennon ajan.

Reidin terrori-iskun yrityksellä oli kuitenkin seurauksensa. Yhdysvalloissa kaikki matkustajat pakotettiin riisumaan kenkänsä turvatarkastuksessa, jossa kengät läpivalaistiin räjähteiden varalta. Kuitekin PETN-räjähteen havaitseminen edellyttää kemiallista testiä, eli sukkasillaan sipsuttelu oli käytännössä tarpeetonta.

Nesteet kielletään matkustamossa

Seuraavan kerran turvatarkastuksia kiristettiin maailmanlaajuisesti, kun Britanniassa paljastui yritys räjäyttää lentokoneita Atlantin yläpuolella nestemäisten räjähteiden avulla. Britannian poliisi onnistui pääsemään terroristien jäljille ja pidättämään terroristit, ennen kuin he onnistuivat räjäyttämään kymmenen lentokonetta Atlantin yläpuolella.

Tämäkin isku johti turvatoimien kiristämiseen. Nestemäisiä aineita ei enää saanut tuoda matkustamoon, vaan ne piti pakata matkatavaroihin. Määräykset koskivat myös lentokentän tax free -kaupasta hankittuja alkoholijuomia.

Kalsaripommittaja

Viime joulupäivänä nigerialainen Umar Farouk Abdulmutallib yritti räjäyttää itsensä käyttämällä alushousuihinsa kätkettyä räjähdettä. Räjäytysyritys epäonnistui ja hollantilaissankari Jasper Schuringa sai lopulta kunnian hänen pysäyttämisestään.

Kalsaripommittajan teosta päästäänkin luontevasti takaisin Tuomas Ojasen kirjoitukseen. Tulevien kalsaripommittajien torjuntaan ehdotetaan itsestään selvästi ratkaisuksi vartaloskannereita. Tämän Ojanen haluaa asettaa kyseenalaiseksi vetoamalla kansalaisen perusoikeuksiin, mitä ei sinänsä voi pitää vääränä. Kuitenkin lähtökohta on sekä skannerien että perusoikeuksien kannattajilla väärä. Miksi lentoturvallisuutta ei voisi parantaa kiusaamatta lainkuuliaisten matkustajien ylivoimaista enemmistöä ja samalla välttää vartaloskannereiden tuoma perusoikeuksien loukkaus?

Maailman turvallisin lentoyhtiö

Ennen kuin vastaan tähän kysymykseen, on syytä tarkastella maailman turvallisinta lentöyhtiötä eli israelilaista El Alia. Sen lennot eivät ole joutuneet terrori-iskun kohteeksi sitten vuoden 1969, jolloin palestiinalaisterroristit hyökkäsivät El Alin lentokoneeseen Zürichin lentokentällä ja onnistuivat tappamaan kapteenin ja lentoperämiehen.

Boston Globen toimittaja Jeff Jacoby kertoo oheisessa jutussaan, millainen on hänen näkemyksensä Israelin kansallisen lentoyhtiön turvatoimista ja miten ne voisivat toimia Yhdysvalloissa. Israelissa turvatoimet alkavat, ennen kuin matkustaja astuu sisään terminaaliin. Virkailijat tutkivat matkustajien käyttäytymistä ja etsivät matkustajia, joiden pukeutuminen viittaa mahdolliseen terrori-iskuun tai jotka käyttäytyvät hermostuneesti. Turvamiehet haastattelevat matkustajia ja kyselevät heiltä tungettelevia kysymyksiä ja etsivät mitä tahansa, joka poikkeaa tavanomaisesta.

Ehkä siksi Thomas Sowellin kaltaiset matkustajat selviävät Israelin lentoyhtiön turvatoimista huomaamattomasti. Sen sijaan muslimatkustajat saattavat joutua tarkan turvatarkastuksen kohteeksi muita useammin.

Miksi ei profilointia?

En yritä väittää, että Israelin lentoyhtiön turvatoimet olisivat jotenkin poikkeuksellisen erinomaisia. Muun maailman turvallisuusjärjestelyistä ne eroavat lähinnä tavoitteensa osalta. Israelin turvatoimet pyrkivät löytämään mahdolliset terroristit keskittämällä huomionsa niihin, jotka käyttäytymisensä ja aiempien toimiensa perusteella vaikuttavat todennäköisimmiltä terroristeilta. Samalla selkeästi matalan riskin matkustajat pääsevät koneeseen ilman kiusantekoa, eli turvatoimien aiheuttama haitta vaarattomille matkustajille pyritään minimoimaan. Israelissa siis profiloidaan.

Muualla maailmassa eli Yhdysvalloissa ja Euroopassa profilointia ei kuitenkaan harjoiteta vaan kaikki matkustajat joutuvat kärsimään samoista turvatoimista tasapuolisesti. Profiloinnin käyttöönotto on ollut kuuma peruna Yhdysvalloissa sekä myös Euroopassa, koska profilointi tarkoittaisi käytännössä, että muslimit joutuisivat muita useammin tungettelevan turvatarkastuksen kohteeksi.

Muslimien joutuminen turvatarkastuksen kohteeksi muita useammin aiheuttaisi tietysti syytöksiä syrjinnästä, mitä länsimaiden poliittinen eliitti ja viranomaiset tuntuvat pelkäävän enemmän kuin mahdollisia terrori-iskuja. Luultavasti Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoittaja Tuomas Ojanenkin lausuisi painavan mielipiteensä perusoikeuksista, jos lentomatkustajien profilointi otettaisiin käyttöön.

Nykyiset turvatarkastukset ovat kuitenkin tehneet lentomatkustamisesta aiempaa epämiellyttävämpää ja todennäköisesti heikentäneet lentoyhtiöiden kannattavuutta. Turvatarkastusten kiristäminen sinällään osoittaa, että terrorismi kannattaa. Vartaloskannerit tulevat tavalla tai toisella, ja seuraava turvatarkastusten kiristys on vain ajan kysymys, jos nykyisellä täydellisen syrjimättömyyden linjalla jatketaan. Profiloinnissa on kuitenkin yksi huono puoli verrattuna nykyjärjestelmään. Profilointi vaatii osaamista, tasapuolinen matkustajien kiusaaminen taas ei.

Islamin ei niin pidetty kansikuvapoika

Britanniasta tulevissa lehtikuvissa ja uutisvideoissa on usein esiintynyt partaisia miehiä, jotka kantavat Freedom can go to hell -teksteillä varustettuja kylttejä. Näitä kantamassa on usein ollut äskettäin kielletyn Islam4UK-järjestön nokkamies Anjem Choudary.

Choudarylla on takanaan pitkä historia ääri-islamin parissa. Hän käynnisti yhdessä Omar Bakri Muhammadin kanssa al-Mujahiroun -järjestön toiminnan Britanniassa. Järjestön toiminta kuitenkin kiellettiin sen jälkeen, kun sen puhemies Choudary oli antanut syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tekijöitä ylistäviä lausuntoja.

Al-Mujahirounin jälkeen perustetut järjestöt on sittemmin kielletty yksi toisena jälkeen Britannian terrorisminvastaisen lainsäädännön nojalla. Choudaryn viimeisin organisaatio joutui pannaan sen jälkeen, kun se uhkasi häiriköidä Afganistanissa kuolleiden brittisotilaiden muistomarssia Wootton Bassettin pikkukaupungissa. Islam4UK:n piti tuoda paikalle 500 kannattajaansa, jotka olisivat kantaneet tyhjiä arkkuja Irakissa ja Afganistanissa ”säälimättömästi murhattujen muslimien muistoksi”.

Choudary ei kuitenkaan kiellosta hätkähtänyt vaan varoitti, että kiellon seurauksena nuoret muslimit toimisivat maan alla. Todennäköisempi vaihtoehto on, että Choudary perustaa taas uuden järjestön, jonka suojista hän jatkaa taistelua islamin puolesta ja vääräuskoista Britannian valtiota vastaan.

Sharian puolesta, lain puitteissa

Choudary on syntynyt Wellingissä Lontoon laitamilla, mutta hänen juurensa ovat Pakistanissa. Choudaryn elämäntyyli on herättänyt huomiota, sillä hän asuu kunnallisessa vuokra-asunnossa ja nostaa kolmilapsisine perheineen sosiaalitukia 25 000 puntaa vuodessa. Tätä Choudary ei kuitenkaan pidä lainkaan pahana vaan julistaa olevansa niistä ylpeä, koska ”rahat kuuluvat Allahille”.

Mikäli radikaali islam ei olisi viekoitellut miestä, hän todennäköisesti pärjäisi ihan hyvin. Lakimiehen koulutuksella hän tienaisi varmasti enemmän kuin edellä mainitut 25 000 puntaa. Nuorempana hän myös harrasti päihteitä. Brittitabloidien kuvissa hänet on näytetty juopottelemassa, poseeraamassa pornokuvissa ja polttamassa kannabista. Choudary on myöntänyt menneisyytensä ja kiittää Allahia myöhemmästä johdatuksestaan.

Choudaryn viimeisin järjestö Islam4UK on perustettu ”välineeksi edistämään ylivertaista islamilaista ideologiaa Britanniassa vaihtoehtona ihmisen tekemille laeille. Järjestö pyrkii vakuuttamaan britit islamin ylivertaisuudesta ja siirtämään vallan muslimeille, jotta sharia-laki saataisiin voimaan.

Käytännössä järjestö on keskittynyt osoittamaan mieltä Irakin ja Afganistanin sotia vastaan sekä häiritsemällä brittisotilaiden muistoparaateja. Islam4UK järjesti mielenosoituksen myös Geert Wildersin vieraillessa Britanniassa.

Viranomaiset eivät ole onnistuneet saamaan Choudarya kiinni vakavista laittomuuksista. Islam4UK-järjestön kieltokin tarjoaa hänelle mahdollisuuden esiintyä marttyyrina ja osoittaa, kuinka Britannian hallitus ei kunnioita sanan- ja kokoontumisvapautta.

Äskettäin kolme brittisotilaita vastaan mieltään osoittanutta äärimuslimia vapautettiin oikeudessa. He olivat heiluttaneet kylttejä ja kutsuneet Irakista palanneita sotilaita ”lapsentappajiksi” ja ”terroristeiksi”. Miehet juhlivat 500 punnan sakkojaan suurena voittona ja sanoivat häpeämättömästi:

”Veronmaksaja maksoi oikeudenkäyntimme ja maksaa myös sakot sosiaalituistamme.”

Röyhkeämmin sosiaalitukien maksajaa kohtaan tuskin voisi käyttäytyä.

Segregoitunut yhteiskunta

Choudaryn järjestö on erittäin helppo kuitata marginaali-ilmiöksi. Hänen toimintansa ei kuitenkaan ole merkityksetöntä, koska hän kerää tempauksillaan paljon julkisuutta, joka puolestaan muokkaa ei-muslimien mielipiteitä islamista aiempaa kielteisemmiksi.

Äskettäin julkaistussa mielipidetutkimuksessa yli puolet briteistä kertoi, että islam jakaa yhteiskunnan. Enemmistö myös sanoi vastustavansa moskeijan rakentamista omaan lähiympäristöönsä. 45 prosenttia vastanneista ei uskonut, että diversiteetti on hyödyttänyt maata ja että uskontojen moninaisuudella on ollut negatiivinen vaikutus yhteiskuntaan.

Valtion rahoittaman kyselyn tulokset kertoivat myös, että vain joka neljäs pitää islamia myönteisenä asiana. Tietysti on makuasia, pitääkö tuota lukua suurena vai pienenä. Kuitenkin tulokset kertovat, että Työväenpuolueen johdolla vuodesta 1997 rakennettu monikulttuurinen Britannia on epäonnistunut yhteiskunnallisena kokeiluna.

Anjem Choudaryn julkisuushakuisuus tuskin on ainakaan parantanut ei-muslimien kuvaa islamista eikä tämä varmasti ole ollut edes tavoitteena. Choudaryn kaltaiset toimijat pyrkivät eriyttämään kansanryhmät toisistaan ja kehottavat suoraan muslimeita olemaan tekemättä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Näin he uskovat pystyvänsä sekä laajentamaan omia ja mahdollisesti myös väkivaltaisempien uskonveljiensä toimintavapauksia että saamaan lisää kannatusta.

Choudary on myös onnistunut osoittamaan, kuinka hampaaton länsimainen yhteiskunta on sen vapaamielisyyttä häikäilemättömästi hyväksi käyttävän vihollisen edessä. Choudaryn kaltaiset voivat myös onnistua provosoimaan väkivaltaisen vastareaktion kantaväestön suunnalta.

Itse ongelma on syntynyt vuosikymmenten kuluessa, kun Lontoosta tuli radikaalin islamin ideologinen keskus, Londonistan. Britannian valtio katsoi vuosikymmenet sormien läpi islamistien agitaatiota ja rekrytointia moskeijoissa sekä yliopistoissa ja nyt maksetaan hintaa menneistä laiminlyönneistä. Choudaryn Islam4UK-järjestön kieltämisellä hallitus vain näyttää kansalaisille tekevänsä jotakin mutta itse ilmiölle eli Britannian islamisoitumiselle se ei voi mitään.

Tavat, arvot ja asenteet

Pieni tauko kirjoittamiseen tuli osittain tarkoituksella ja osittain vahingossa. Tämä kirjoitus piti kirjoittaa jo viikonloppuna, mutta se tulee vasta nyt.

Sellon murhaajasta ja hänen motiiveistaan on kirjoitettu paljon. Tässä vaiheessa selvää on, että murhaaja valitsi uhrinsa tarkoin ja surmasi entisen naisystävänsä äärimmäisen julmalla tavalla. Tekotapa antaa aiheen olettaa, että hän ei tappanut ensimmäistä kertaa.

Kun suurin piirtein ikäistäni miestä verrataan Jokelan, Kauhajoen ja Myyrmannin surmaajien kaltaisiin ahdistuneisiin koulupoikiin, viranomaisilla ja poliittisilla päättäjillä on pulaa hyvistä selityksistä. 43-vuotias Ibrahim Shkupolli ei ollut mikään teini-ikäinen luuseri vaan aikuinen mies, joka kävi töissä. Samaa ei voi sanoa monista hallituksen markkinoimista työperäisistä maahanmuuttajista.

Tappavat ihmisoikeudet

Jokelan, Myyrmannin ja Kauhajoen murhaajilta puuttui elämäkokemuksen lisäksi muutakin sellaista, jota Shkupollilla jo oli, nimittäin aiempi rikostausta. Koska Shkupolli ei ollut Suomen kansalainen, hänet olisi ainakin teoriassa voitu karkottaa maasta aiemmin tekemiensä rikosten perusteella.

Shkupollin teot Sellon kauppakeskuksessa osoittivat poikkeuksellista kylmäverisyyttä ja raakuutta, mikä sai jopa pääministerin ihmettelemään, miten Shkupollin kaltaisella voi edelleen olla voimassa oleva oleskelulupa.

Oheisessa Ylen jutussa kerrotaan vähän syitä sille, miksi vain joka kymmenes rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen karkotetaan maasta:

”Nykyisin tehdään alle sata karkotuspäätöstä vuodessa. Niistäkin suuri osa kaatuu jopa vuosia kestävällä valituskierroksella hallinto-oikeuksissa, ja jäljelle jääviä arvostellaan julkisuudessa epäoikeudenmukaisina.”

Vuosikymmenten kuluessa ihmisoikeudet ovat nousseet lain noudattamista tärkeämmäksi periaatteeksi. Ihmisoikeudet estävät Shkupollin kaltaisten rikollisten karkottamisen maasta. Sen sijaan ihmisoikeudet eivät suojelleet Shkupollin ex-naisystävää, joka sai kestää miehen harjoittamaa terroria vuosikaudet ja jota puolustaneet ystävät ja työtoverit saivat myös tuta Shkupollin ihmisoikeuksien voiman käytännössä.

Suomessa on satoja, ehkä tuhansia ihmisiä, jotka kiillottavat omaa kilpeään ihmisoikeuksilla ja lisäksi saavat elantonsa niistä. Siksi ulkomaalaisten rikollisten karkottaminen on vaikeaa ja veronmaksajalle kallista. Siksi vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä edes yritetään karkottaa.

Valtion ongelmanratkaisu

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero osaa edeltäjäänsä paremmin myötäillä esimiestensä houreita ja päähänpinttymiä. Hän sanoi radiohaastattelussa ennen Shkupollin nimen paljastamista, että mielenterveystyöhön ja maahanmuuttajien kotouttamiseen pitäisi saada lisää resursseja.

Paatero voi olla oikeassa siinä, että Shkupolli ei ollut kunnolla ”kotoutunut” eli sopeutunut suomalaiseen elämänmenoon. Shkupollilla saattoi myös olla mielenterveysongelmia. Kotoutumisen puutteista kertoo se, että hän ratkaisi henkilökohtaisen aviollisen kriisinsä entisen kotimaansa verikostokulttuuriin kuuluvalla toimintatavalla.

En kuitenkaan näe, että perinteisellä valtion ongelmanratkaisukeinoilla eli veronmaksajan rahan syytämisellä ratkaistaisiin kotoutumiseen liittyvät ongelmat. Olisi parempi myöntää, että valtion keinot avustaa kotoutumisessa ovat parhaimmillaankin rajalliset. Maahanmuuttaja tuo mukanaan entisen kotimaansa tavat, arvot ja asenteet eivätkä kaikki heistä koe tarpeelliseksi luopua niistä, vaikka ne olisivat ristiriidassa Suomen lakien kanssa.

Shkupolli ei islamiin viittaavasta etunimestään huolimatta ilmeisesti ollut jihadisti, vaikka hänen tapansa kohdella naisia miehen omaisuutena ja tarvittaessa kurittaa fyysisesti on toki useissa islamilaisissa maissa sekä uskonnon siunaamaa että sosiaalisesti hyväksyttyä.

Kotoutumisen epäonnistuminen

Kotoutumisen täydellistä epäonnistumista osoittaa BBC:n artikkelissa kuvattu tapaus. Siinä lapsesta asti Tanskassa kasvanut nuori somali murhasi 22 ihmistä lääketieteen opiskelijoiden valmistujaisseremoniassa Mogadishussa. Hän myös kuoli itse iskussa.

Tanskan tiedustelupalvelu PET:n mukaan kyseessä oli Tanskassa asuva Somalian kansalainen. Uutislähteiden mukaan mies kuului kovan linjan islamilaiseen al-Shahab -ryhmittymään, joka haluaa soveltaa tiukkaa sharia-lakia ja jolla väitetään olevan yhteyksiä Al-Qaedaan. Tanskan tiedustelupalvelun mukaan:

”Useat ihmiset, joilla on yhteyksiä Tanskaan, ovat saaneet militanttia islamilaista koulutusta ja radikalisoituneet. He ovat myös mukana terrorismiin liittyvässä toiminnassa useissa maissa Somalia mukaan luettuna.”

Tavat, arvot ja asenteet eivät sellaisenaan periydy sukupolvesta toiseen vaan saattavat muuttua vanhempien arvoja kiihkeämmiksi ja radikaalimmiksi. Tälle edes Tanskan kaltainen suhteellisen realistisesti maahanmuuttoon suhtautuva valtio ei voisi mitään, vaikka se tuplaisi kotouttamiseen käytetyt verovarat.

Turvapaikka on etuoikeus

Ex-kulttuuriministeri Tanja Karpela kunnostautui länsimaalaisille tyypillisessä oman kulttuurin syyllistämisessä:

”Eikä tämä ole mikään maahanmuuttajaongelma vaan suomalaista arkea.”

Kaikkien suomalaisten miesten pitäisi siis kollektiivisesti syyttää itseään Shkupollin teoista, koska mies ei ole vapautunut sukupuoliroolien kahleista vaan on naista sata vuotta jäljessä. Karpelan seuraava lause kertoo hänestä itsestään paljon:

”Miehisessä ihannekuvassa mies edelleen ottaa ja jättää, mies on elättäjä ja perheen pää. Kun näin ei tosielämässä käy, on miehen kunnia ja naisen henki vaarassa.”

En tiedä, puhuuko Karpela kokemuksen tuomalla varmuudella vai ei, mutta hänen miessuhteensa ovat jääneet lyhytikäisiksi ja entiset miehet ovat varmasti tähän syyllisiä. Sen sijaan Tanjassa itsessään ei ilmeisesti ole ollut mitään vikaa.

Suomalainen heteromies todennäköisesti kestää Karpelan kaltaisten syytökset ja jatkaa rutiininomaista vaimonhakkaamistaan. Sen sijaan suomalaista yhteiskuntaa ei valkoista miestä syyttämällä muuteta paremmaksi. Kannattaisi mieluummin miettiä, miten turvapaikka ja oleskelulupa saataisiin muutettua ihmisoikeudesta etuoikeudeksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu niin kauan, kun Karpela ja hänen kaltaisensa saavat päättää asiasta.