maanantaina, heinäkuuta 30, 2012

Sosialismin viehätys


Loman aikana en käytä tietokonetta, joten tännekään ei ole tullut kirjoiteltua. Yleensä loman jälkeen olen kirjoittanut jostakin omasta mielestäni merkittävästä tapahtumasta. Mielestäni mikään yksittäinen uutinen ei tällä kertaa noussut muiden yläpuolelle, joten on pakko keksiä jotakin muuta.

Vallankumous Tanskaan

Tanskan viimeisissä valtiopäivävaaleissa vasemmisto voitti pitkästä aikaa. Poikkeuksellista vasemmiston voitossa oli se, että valtapuolue sosiaalidemokraatit menetti ääniä 0,5 prosenttia. Sen sijaan äärivasemmisto kasvatti suhteellista ääniosuuttaan eli Radikale Venstre (Radikaali vasemmisto) ja Enhedslisten (Yhtenäisyyslista) voittivat.

Näistä jälkimmäinen nousi Tanskassa otsikoihin, kun Enhedslistenin ryhmäpuheenjohtaja Per Clausen pohdiskeli Berlingske Tidenden haastattelussa vallankumouksen mahdollisuutta Tanskassa. Clausenin mukaan vallankumous tulee Tanskaan 20 vuoden kuluttua. Clausen totesi:

"Talous voi Tanskassa romahtaa, jolloin ihmisille valkenee, että poliitikoilta puuttuu oikeutus johtaa maata. En tunne ketään Enhedslistenin jäsentä, joka ei uskoisi vallankumoukseen."

Toinen puolueen johtoryhmän jäsen Hans Jørgen Vad puolestaan sanoi, että vallankumous tapahtuu yleislakon kautta eikä siitä äänestetä. Hänen mukaansa vallankumous on lähtökohtaisesti väkivallaton.

Vallankumous tarkoittaisi käytännössä, että valtio ottaa pankit hallintaansa, arvopaperipörssi lakkautetaan, työntekijät ottavat yritykset hallintaansa ja sotaväki lakkautetaan. Puolueen johtoryhmän jäsen Kathrine Toft Mikkelsen puolestaan sanoo, että puolueen saadessa 90 kansanedustajaa se lakkauttaisi sotaväen ja poliisin lainsäädännön kautta samoin kuin tuotantovälineiden yksityisomistuksen. Toft Mikkelsen toteaa:

"Luonnollisesti ihmiset saisivat omistaa oman hammasharjan."

Toft Mikkelsenin mielestä monet toimialat pitäisi lakkauttaa. Esimerkiksi mainosalaa hän pitää tarpeettomana. Kun Berlingske-sanomalehti kysyi, ovatko hänen mielipiteensä radikaaleja, Toft Mikkelsen vastasi:

"Jos on radikaalia toivoa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei sairastu työstä, kukaan ei tule ökyrikkaaksi tai lähetetyksi sotaan ja jossa ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla, silloin olen radikaali."

Enhedslisten oli ennen vallankumouspuheita tehdyissä mielipidemittauksissa saanut jopa 12 prosentin kannatuksen. Vaaleissa puoluetta kannatti 6,7 prosenttia äänestäneistä.

Vallankumouspuheet herättivät tanskalaismediassa suuren kohun, jolloin puolueen keulakuvan Johanne Schmidt-Nielsenin oli pakko ottaa etäisyyttä vallankumousta havitteleviin johtoryhmän jäseniin. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja valtaosalle tanskalaisista puolue näyttäytyy sekavana kokoelmana vanhoja kommunisteja ja hörhövasemmistolaisia.

Vallankumoushaaveet myös kertovat, että kommunismi ei ole kuollut Länsi-Euroopassa vaan elää ja voi hyvin. Itäisen Keski-Euroopan entisissä sosialistimaissa tiedetään, miltä kommunismin todellisuus näyttää, joten vallankumousta toivova ei siellä saisi ymmärrystä osakseen.

Neuvostoliiton vakooja

Toinen kohu-uutinen liittyy Tanskan kansallismuseon entiseen johtajaan Olaf Olseniin, joka tunnusti toimittaneensa tietoja 500 tanskalaisesta taiteilijasta ja tiedemiehestä Neuvostoliiton suurlähetystöön. 75 nimeen oli liitetty lyhyt elämäkerta ja kuvaus siitä, miten kyseinen henkilö suhtautuu Neuvostoliittoon. Myös tunnetun ydinfyysikko Niels Bohrin tiedot päätyivät Neuvostoliiton sotilastiedustelun käsiin.

Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevän historioitsija Regin Schmidtin mukaan Olsenin välittämiä tietoja olisi luultavasti käytetty puhdistusten toteuttamiseen, jos Tanska olisi joutunut neuvostoblokin joukkojen miehittämäksi. Tällöin listan nimistä osa olisi teloitettu ja osa joutunut vankileirille.

Olsenia ei koskaan rangaistu maanpetoksesta, koska Tanskan tiedustelupalvelu PET käytti häntä tiedonantajanaan. Olsen itse tunnusti tekonsa eikä hän aikanaan pitänyt toimintaansa maanpetoksellisena. Hän sanoo:

"Nykyisin kadun tekojani enkä enää tekisi samoin. Silloin olin kuitenkin nuori, iloinen ja naiivi kommunisti."

Lehtien yleisönosastoissa Olsen sai osakseen yllättävän paljon ymmärrystä. Vain harva tuomitsi teon yksiselitteisesti ja ennemminkin paheksuttiin sitä, että asiasta tehtiin mediassa niin suuri numero.

Kommunismin kannattamista ei pidetä länsimaissa yleisesti minään pahana asiana. Ei edes silloin, kun poliittiset mielipiteet tuovat mieleen Pol Potin Kamputshean tai kun vaikutusvaltainen henkilö on nuorena palvellut stalinistista Neuvostoliittoa. Julkinen tuomio olisi huomattavasti ankarampi, jos kyseiset henkilöt ihannoisivat Hitleriä tai olisivat työskennelleet Natsi-Saksan hyväksi.

Historia on osoittanut internationalistisen punaisen version sosialismista vähintään yhtä tuhoisaksi ja tappavaksi voimaksi kuin aiheesta häpäisty kansallinen versio. Tästä huolimatta kommunisteja pidetään edelleen hyvää tarkoittavina, vähän naiiveina idealisteina eikä vaarallisina hulluina, jotka valtaan päästyään tuhoavat maansa. Kommunismia ei lännessä ole häpäisty vaan entiset Neuvostoliiton palvelijat ja järjestelmän ihailijat ovat rauhassa saaneet jatkaa työtään. Näin yhä uudet nuoret sukupolvet, joilla ei ole omakohtaista kokemusta sosialismin todellisuudesta, omaksuvat aatteen ja pitävät sitä hengissä.