maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Heräämisiä

Yllätyin positiivisesti, kun luin Tiede-lehden kolumnisti Marko Hamilon avautumisen ”Lapsesi ei äänestä vihreitä”. Artikkelissa käydään läpi syitä, miksi kirjoittaja on luopunut viha-rakkaussuhteestaan vihreisiin. Itseään klassiseksi liberaaliksi nimittävä Hamilo on huomannut vihreiden arvoliberalismin todellisen luonteen ja onnistuu melkein ymmärtämään, mistä siinä on kyse.

Irrationalismi

Melkein heti käy selville, missä kohdassa sukset menevät ristiin. Nimenomaan vihreiden vahvaksi mielletty alue eli ympäristöpolitiikka saa Hamilon karvat nousemaan pystyyn:

”Vihreät ovat ennemminkin tuoneet ympäristönsuojeluun irrationalismia, epätieteellistä asennetta ja kustannustehottomuutta. 2000-luvulla olemme saaneet todistaa sellaisia asioita kuin jätevesiasetus, hehkulamppudirektiivi, hyperturvallisten uusien ydinvoimaloiden vastustus (ja vanhojen suomalaisten ja venäläisten laitosten hiljainen hyväksyminen), biopolttoainebuumi ja mitä kaikkea niitä olikaan.”

Hamilo kuuluu niihin tiedeuskovaisiin, jotka pitävät ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta toteen näytettynä mutta eivät ymmärrä sen torjumiseen käytettyjä järjettömiä keinoja. Erottava tekijä vihreisiin syntyy nähdäkseni ydinvoimasta, joka on lyhyellä tähtäimellä ainoa tehokas keino vähentää radikaalisti hiilidioksidipäästöjä.

Muitakin vastaavia ns. järkivihreitä löytyy. Yhteen tällaiseen Hamilo viittaakin kirjoituksessaan. Hamilo ei puhu suoraan Fukushiman onnettomuudesta, mutta nimenomaan suhtautuminen siihen erottaa järkivihreät aidoista uskovaisista. Fukushiman reaktorit sijaitsivat maanjäristyksille alttiilla alueella ja olivat yli 40 vuotta vanhoja. Säteilyvuodot ja vaikeudet reaktorien jäähdyttämisessä edustivat vihreille uskovaisille suurta mahdollisuutta, kun taas järkivihreä näki, että voimalaonnettomuus oli suuri voitto fossiilisille polttoaineille.

Ns. järkivihreät näkevät ilmastonmuutoksen todellisena uhkakuvana, kun taas uskovaisille kyse on enemmän maailmanlopun kultista. Ihmiskunta parantuu synneistään siirtymällä utopistiseen ”kestävän kehityksen yhteiskuntaan”, jossa ei syödä lihaa, käytetään kestovaippoja ja eletään ilman hiilijalanjälkeä.

Arvoliberalismi

Hamilo repii auki vihreiden valheellisen arvoliberalismin kiitettävällä tehokkuudella. Sydäntä suorastaan lämmittää, kun hän ymmärtää konservatismin oleelliset periaatteet ja tuntuu myös hyväksyvän ne.

”Minä aloin kannattaa konservatismia kun ymmärsin, että moderni konservatiivinen asenne voi sisällyttää itseensä sen yhteiskuntafilosofian - klassisen liberalismin - jonka elinvoimaisuuteen en ole lakannut uskomasta. Tämän ajattelutavan mukaan konservatismin vastakohtana ei ole liberalismi, vaan radikalismi. Konservatismin ydin on silloin, että a) jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä ja b) jos se on rikki, korjaa se jollakin, josta on jo aiemmin hyvää näyttöä. Uusia asioita pitää tietysti kokeilla, mutta - insinöörikielellä sanottuna - kokeiluja ei pidä tehdä tuotantojärjestelmässä.”

Itse en olisi osannut sanoa tuota yhtä hyvin. Olen myös antanut itselleni ymmärtää, että tässäkin blogissa vaikuttava nimimerkki Tiedemies on käynyt ajattelussaan läpi samankaltaiset vaiheet. Tosin konservatismia hän vierastaa, koska kokee sen liittyvän lähinnä kristinuskoon eikä hän ateistina ymmärrä kristinuskon merkitystä. Ei pidä tieten tahtoen tuhota sellaista, joka on ollut kulttuurimme yhtenä peruskivenä jo satojen vuosien ajan. Kristinuskon tilalle tulee kuitenkin joku muu oppijärjestelmä tai iso joukko sellaisia, joiden toimivuudesta ei ole takeita.

Hamilo näkee myös vihreiden uskottavuusongelman:

”Joka tapauksessa vihreiden ongelmana on roolisekaannus. He mielellään haluavat vedota varsinkin nuoriin jonkinlaisena kriittisenä, erilaisena ja kapinallisena vaihtoehtona. Vihreillä ei ole rohkeutta sanoa kuten demarit, että katsokaa, me olemme rakentaneet hienon yhteiskunnan, tule jatkamaan upeaa perinnettämme. Valtavirtaistuneena ja vanhentuneena puolueena vihreät eivät voi kuitenkaan uskottavasti esiintyä enää kapinallisenakaan. ”

Pohjimmiltaan 60-lukulaisesta vastakulttuurista on tullut valtavirtaa, mutta sen harjoittajat eivät vielä tätä ymmärrä vaan jatkavat kapinointiaan kaikesta huolimatta. On toisaalta väärin syyttää yksinomaan vihreitä koko länsimaista yhteiskuntaa vaivaavasta ilmiöstä. Vihreiden arvoliberalismi, jota itse kutsun moderniksi vasemmistoliberalismiksi, on levinnyt useimpiin valtapuolueisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Vihreät ei puolueena ole keksinyt tätä ideologiaa eikä ole vastuussa sen leviämisestä, vaikka se onkin poliittisella kentällä ideologian selväsanaisin puolustaja.

Hamilo ei myöskään ole päässyt irti sokeasta luottamuksesta tieteen puolueettomuuteen. Hän ei voi ymmärtää ns. "denialisteja", jotka eivät pidä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vakavana uhkana. Hän ei ymmärrä, että myös tiede voi politisoitua ja että sitä harjoittavat ihmiset voivat syyllistyä epäeettiseen toimintaan, jos rahoituksen jatkuminen on siitä kiinni. Ns. Climategate näytti, että luotettavana pidettyä vertaisarviointiakin voidaan manipuloida ja väärät tutkimustulokset mitätöidä auktoriteettiaseman avulla.

28 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Politisoitumista paheksuessasi esität asiasi ymmärtämättä, että politisoit itse sitä vain lisää. Esimerkiksi ns. climategate oli kyllä esimerkki politisoitumisesta, mutta huomattavasti selkeämpi esimerkki nimenomaan ilmastonmuutoksen kieltämisen suhteen.

Itselläni kesti todella kauan ymmärtää, että ilmastonmuutosskeptisyyteen liittyy muutakin kuin pelkkä kysymyksen itsetarkoituksellinen politisoiminen. Suomalaisessa blogimaailmassa on ehkä yksi tai kaksi kommentoijaa (ainakin nimimerkki Surreal tulee mieleen), jotka kirjoittavat ilmstonmuutoksesta ns. skeptisestä näkökulmasta muutenkin kuin pelkästään politisoivalla ja kompromettoivalla kielenkäytöllä.

Mielestäni on ihan oikeutettua puhua "denialisteista" niiden osalta, joiden argumentaation ja kirjoittelun keskeinen sisältö on ilmastonmuutoksen "paljastaminen" vasemmiston salajuoneksi.

Muitakin kysymyksiä on; esimerkkinä nyt vaikka ydinvoima. Itse en peittele halveksuntaani vihreitä kohtaan näiden ydinvoimakannan vuoksi. Vihreiden (ja greenpeacen) perinne ydinvoiman vastustamisessa on kuitenkin peräisin 70-80-luvun taitteesta, jolloin maailmalla pyöritettiin paljon RBMK- ja vastaavantyyppisiä reaktoreita, joiden turvallisuus oli kyseenalainen ja joiden tarkoitus oli lähinnä tuottaa plutoniumia ydinaseisiin. Tämä alkujaan jossain määrin rationaalinen vastustus on ajan oloon korvautunut täysimittaisella uskonnollisuudella.

Esität kaiken kuitenkin jonkinlaisen "vasemmistoliberalismin" sapluunan kautta, ilmeisesti se kumpuaa haluttomuudesta todella ymmärtää sen paremmin vihreitä kuin muitakaan poliittisia vastustajiasi. Näitä juttuja on toisinaan virkistävää lukea, mutta niissä on vähän sellainen marxilainen vire, eli on olemassa yksi sallittu teoria "luokkataistelusta", jonka kautta jokainen poliittinen kysymys on nähtävä. Tässä nyt vaan porvarin tai kapitalistin sijaan vihollisena on "vasemmistoliberaali".

Mieleen tulee myös vähän Panu Höglundin jutut, joissa venäläismielisyys, feminismi, kansallismielisyys, rasismi, pakkoruotsin vastustus jne. nähdään kaikki jonkin yhden ilmiön ilmentyminä.

Tomi kirjoitti...

Climategate osoitti kuinka pitkälle "denialistien" toiminta on politisoitunut ja sen, että he ovat valmiita menemään varsin pitkälle.

Puolueettomat tutkimukset vapauttivat CRU:n ja muut tutkijat kaikista syytöksistä.

Vasarahammer kirjoitti...

"Esität kaiken kuitenkin jonkinlaisen "vasemmistoliberalismin" sapluunan kautta"

Yritän sen avulla ymmärtää, mistä ns. suvaitsevaisuus johtuu ja mikä on sen perusta. En siis lähde siitä, että poliittinen oikeaoppisuus, antirasismi ja yksien ryhmien näkeminen uhreina ja toisten sortajina olisivat sellaisenaan irrationaalisia, vaan että ajattelutapa on omista lähtökohdistaan johdonmukainen. En tiedä, onnistunko tässä.

Islamkin on varsin johdonmukainen järjestelmä, joka perustuu Koraaniin ja profeetan perimätiedosta johdettuun esimerkkiin.

En myöskään yritä esittää, että ns. vasemmistoliberalismi olisi yhden yksittäisen puolueen yksionoikeus vaan koko länsimaista kulttuuria koskeva ilmiö.

En ole hirveästi kiinnostunut vihreän liikkeen historiasta, koska vihreä liike on muutakin kuin pelkkää "suvaitsevaisuutta" ja "avoimuutta".

"Itselläni kesti todella kauan ymmärtää, että ilmastonmuutosskeptisyyteen liittyy muutakin kuin pelkkä kysymyksen itsetarkoituksellinen politisoiminen."

Kyllä ilmastonmuutoksen ovat alkujaan politisoineet ihan muut tahot eli ne, jotka näkevät skeptisyyden taustalla lähinnä öljyteollisuuteen liittyviä kytköksiä.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan keskustella ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavista toimenpiteistä, mennään jo politiikan puolelle. Tällöin kuvaan tulee mukaan vaikutusten ja toimenpiteiden kiireellisyyden härski liioittelu.

Nimimerkki Surreal näkee ilmastopaisuttelussa riskin tieteen uskottavuudelle. Hyvin hän on asiasta kirjoitellut sen, mitä olen lukenut.

"Mieleen tulee myös vähän Panu Höglundin jutut, joissa venäläismielisyys, feminismi, kansallismielisyys, rasismi, pakkoruotsin vastustus jne. nähdään kaikki jonkin yhden ilmiön ilmentyminä."

Panu on tässä osittain oikeassa. Timo Vihavainen on Venäjän tutkija ja Jussi Halla-aho on opiskellut slaavilaista filologiaa. Itsekin osaan venäjää ja vastustan pakkoruotsia, vaikka jälkimmäinen kysymys ei minusta ole mitenkään merkittävä poliittisesti.

Panun ongelmana ei olekaan ymmärryksen puute vaan maanisuuteen asti menevä patologinen viha Jussi Halla-ahoa kohtaan. Tämä sumentaa hänen järkensä täysin silloin, kun käsitellään tiettyjä asioita.

vieras kirjoitti...

Marko Hamilon sanankäytöstä tuli mieleen ajatus että onko hän lukenut Ruukinmatruunan blogia...

Tomi kirjoitti...

Vieras, sama tuli minunkin mieleen.

Vasarahammer kirjoitti...

"Marko Hamilon sanankäytöstä tuli mieleen ajatus että onko hän lukenut Ruukinmatruunan blogia..."

Veikkaisin, että on.

Tiedemies kirjoitti...

Ongelma on siis minusta analyysissäsi se, että esität -- ja nyt myös Hamilo on lähtenyt samalle linjalle -- että vihreyden ytimessä on jokin "vasemmistoliberalismi", joka esiintyy siis yleisenä trendinä yhteiskunnassa, ja joka ilmenee kaikessa nopeusrajoituksista maahanmuuttokysymykseen.

Ymmärrät myös väärin oman arvomaailmani kehityksen. Toisin kuin Hamilo, minä pidän konservatiivisia maksiimeja epärehellisinä. Olen esittänyt ne syyt moneen kertaan, eikä niiden perusteena ole mikään kristinusko. En edes vastusta kristinuskoa, ellei se ole luonteeltaan poliittista (eli erilaisia teokratiapyrkimyksiä), vaan ainoastaan ihmisten pakottamista ja verojen ja julkisten resurssien käyttöä uskonnon tukemiseen.

Oma eroni vihreiden suhteen on myös ensisijaisesti suhde ydinvoimaan. Esimerkiksi Hamilon apologetia homojen metapaheksumiselle (sille, että paheksutaan "homojen mainostamista", ei homoja itseään) on minusta vastenmielistä. Hän ei ymmärrä konservatismin poliittisia päämääriä. Metapaheksunnan pitäminen esillä ja sen esittäminen legitiiminä on puolustuslinja, jolla homoseksuaalien tasavertaisuutta lain edessä torpataan. Siihen sisältyy implisiittisesti toive, että voidaan kääntää kehitys niin, että homouden esittäminen positiivisessa valossa loppuu, ja homoja voidaan taas alkaa suoraan paheksua.

Kaikessa poliittisessa toiminnassa ja päämäärissä esiintyy epätarkoituksenmukaisia keinoja. Hamilo (tai kukaan muukaan) ei ymmärrä, että hehkulamput, jätevesiasetus, biopolttoaineet jne. ovat etupäässä täysin muiden kuin vihreiden ajamia keinoja; ne ovat vihreiden päämäärien avulla muiden perustelemia kuppauskeinoja: jätevesiasetus on kultakaivos maakuntien LVI-yrittäjile, hehkulamput niiden valmistajille, biopolttoaineet keino jakaa lisää maataloustukea jne.

Vihreät päämäärät saavat syyn niskoilleen. Syytän tästä toki vihreitä siinä mielessä, että he lähtevät noihin mukaan, koska kuvittelevat että muut puolueet kannattavat niitä "ympäristösyistä". Tarkoituksenmukaisuuden uhraaminen poliittiselle "uskottavuudelle" eli mielikuville että tehdään jotain tärkeää, on ollut lyhytnäköistä, ja tämä on yksi suurimpia syitä siihen, että en kannata vihreitä. (Sananvapaus ja IPR-asiat ovat vielä suurempi, ydinvoiman ollessa ykkönen.)

Tomi kirjoitti...

Jätevesiasetus on tyrmätty täysin, mutta on puhdas fakta, että asutuksen hajakuormitus on maatalouden jälkeen suurin vesistöjen rehevöittäjä.

Itämeren titastakin suomalaiset usein syyttävät pietaria, mutta Suomen rannikko on yksi pahiten rehevöityneimpiä alueita Itämeressä. Syy on suomalaisten päästöt.

Vasarahammer kirjoitti...

"...vihreyden ytimessä on jokin "vasemmistoliberalismi", joka esiintyy siis yleisenä trendinä yhteiskunnassa, ja joka ilmenee kaikessa nopeusrajoituksista maahanmuuttokysymykseen."

Viimeisimmässä vihreiden vaalikampanjassa arvoliberalismi on erittäin näkyvästi esillä, suorastaan keskeinen teema.

Olen yrittänyt sanoa, että vihreiden arvoliberalismi ei todellisuudessa ole liberalismia vaan pakotettua tasa-arvoa ja normittomuutta, jota vain kutsutaan suvaitsevaiseksi ja liberaaliksi. Tällainen asenne näkyy esim. Jukka Relanderin kirjoituksissa.

"Metapaheksunnan pitäminen esillä ja sen esittäminen legitiiminä on puolustuslinja, jolla homoseksuaalien tasavertaisuutta lain edessä torpataan. Siihen sisältyy implisiittisesti toive, että voidaan kääntää kehitys niin, että homouden esittäminen positiivisessa valossa loppuu, ja homoja voidaan taas alkaa suoraan paheksua."

Et nähtävästi ole ymmärtänyt, mistä miehen ja naisen välisen avioliiton korostamisessa yhteiskunnallisena instituutiona on kyse.

Eikä kaikkien ole pakko pitää homoseksuaalisuudesta. Kaikkien ei myöskään pidä teeskennellä pitävänsä homoseksuaalisuudesta. Heidän pitää kuitenkin antaa aikuisten ihmisten päättää itse, mitä touhuavat, kunhan asia perustuu aikuisten ihmisten keskinäiseen suostumukseen eikä ketään vahingoiteta.

Yhteiskunnan keskeisten instituutioiden kanssa ei kannattaisi lähteä pelleilemään ja säätämään liikaa ideologisista syistä. Seuraukset ovat olleet ja voivat olla ikäviä.

Kun homoseksuaalisuus korotetaan vähemmistökulttuurina jalustalle, kaikki homoseksuaalijärjestöjen tavoitteiden arvostelu voidaan leimata homofobiaksi. Näin on tapahtunut sukupuolineutraalia avioliittoa koskevassa keskustelussa.

Kun arvostellaan jalustalle nostettua ja erityisen uhristatuksen saavuttanutta vähemmistöä (homot, muslimit jne.), syyllistytään aina "vihapuheeseen".

Tätä on se "vasemmistoliberalismi" eli erotellaan yhteiskunnasta ryhmiä, joista toiset ovat syrjittyjä ja toiset taas lähtökohtaisesti hegemonia-asemassa. Syrjittyjen ryhmien asemaa parannetaan nostamalla ne jalustalle ja kritiikin ulkopuolelle, kun taas syrjiviä ryhmiä ja heidän kuviteltua homo- tai muuta fobiaa voi mätkiä vapaasti.

Tomi kirjoitti...

Vasarahammer, miksi kukaan vastustaisi homoseksuaalien tavoitetta tulla tasa-arvoiseksi lain edessä?

Nykyään virapari ei ole avioliiton kanssa tasavertainen, niiltä puuttuu esim. adoptio-oikeus.

Nämä oikeudet eivät olisi heteroilta pois.
Ne eivät ainakaan huonontaisi yhteiskuntaa.

Tiedemies kirjoitti...

Viimeisimmässä vihreiden vaalikampanjassa arvoliberalismi on erittäin näkyvästi esillä, suorastaan keskeinen teema.

Arvoliberalismiksi maalataan näissä kaikki sellainen asenne, jossa hyväksytään se, että ihmiset nyt ovat erilaisia, ja että lainsäädännön ei pitäisi asettaa mielivaltaisten määreiden pohjalta ihmisiä eri asemaan.

Olen yrittänyt sanoa, että vihreiden arvoliberalismi ei todellisuudessa ole liberalismia vaan pakotettua tasa-arvoa ja normittomuutta, jota vain kutsutaan suvaitsevaiseksi ja liberaaliksi.

Vihreiden teemoissa on epätarkoituksenmukaisuutta, mutta mitään normittomuutta ei ole. "Pakotettua tasa-arvoa" on toki paikoin, en tosin tiedä miten vihreät tällä hetkellä suhtautuvat esimerkiksi kiintiöihin. Ainoastaan negatiivisiin vapauksiin puuttumista voi pitää pakottamisena. Se, että ihmisille vaaditaan tasaveroista kohtelua lain edessä, ei ole tätä.

Tiedemies kirjoitti...

Et nähtävästi ole ymmärtänyt, mistä miehen ja naisen välisen avioliiton korostamisessa yhteiskunnallisena instituutiona on kyse.

Väitän, että olen ymmärtänyt täysin mistä siinä on kyse, ja se käy ilmi yllä; Sen korostaminen on sitä, että "instituutio" otetaan ikäänkuin panttivangiksi tai kilveksi omalle asenteelle.

Yhteiskunnan keskeisten instituutioiden kanssa ei kannattaisi lähteä pelleilemään ja säätämään liikaa ideologisista syistä.

Avioliitto halutaan homoseksuaaleille tasavertaisesti siksi, että se nimenomaan on erittäin tehokas ja voimallinen instituutio. Avioliiton täysivaltainen salliminen homoseksuaaleille ei ole mitään "pelleilyä", eikä kumpua mistään ideologisista syistä, vaan on sen tunnustamista, että stabiili, yhteiskunnan tunnustama, ja laillisen yhteiskunnan turvaama parisuhde on sen perusta.

Avioliiton evääminen homoseksuaaleilta sulkee heidät osin yhteiskunnan ulkopuolelle pelkästään siksi, että yksilöt ovat samaa sukupuolta, eli poikkeavat heterouden normista.

Heteronormi puolestaan kumpuaa biologiasta - tätä eivät konservatiivit kuitenkaan kiistä - joten väite, jonka mukaan se tarvitsee erityistä suojelusta, on täyttä postmodernistista tuubaa. Se on kuin suoraan joidenkin lesbofeministien ohjekirjasta.

Kun arvostellaan jalustalle nostettua ja erityisen uhristatuksen saavuttanutta vähemmistöä (homot, muslimit jne.), syyllistytään aina "vihapuheeseen".

On tietenkin totta, että jotkut tahot käyttävät hyväkseen -- niinkuin aina käy kaikkien normien ja käytöstapojen osalta -- sitä, että käytöstapanormit ovat muuttuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. He käyttävät sitä hyväkseen tarkalleen samalla tavalla kuin konservatiivit käyttivät vielä 80-luvulla estääkseen positiiviset homoseksuaalien kuvaukset julkisuudessa, ja kun he onnistuneesti jarruttivat liki 20 vuotta lain muuttamista niin, että kehottaminen homoiluun ei olisi rikollista. Se poistui rikoslaista vasta vuonna 1999, siis 12 vuotta sitten.

En kiistä kuvaamaasi ilmiötä, mutta ilmiön syy on jotain ihan muuta kuin 60-lukulainen arvoliberalismi tai kulttuurimarxismi tai mikään muukaan salaliittoteorian kuuloinen oppi. Ilmiön syy on paljon yksinkertaisempi, eli se, että kun meillä on normeja, niin normien överiksivetäjiä ilmaantuu aina. Nykyisin ne ovat "suvaitsevaiset", kun vielä pari-kolme vuosikymmentä sitten ne olivat konservatiivisemmat voimat.

Konservatiivinen vastareaktio on minusta yököttävä siksi, että se maskeerataan "aidon liberalismin" puolustukseksi, ja erityisen yököttävän siitä tekee se, että Hamilon kaltaiset fiksunoloiset tyypit nielevät jutun koukkuineen päivineen. Tätä ilmiötä korostaa se, miten tässäkin blogissa kirjoitetaan normaaleja käytöstapoja noudattavista poliitikoista -- jotka ymmärrettävistä syistä yrittävät sovitella kielenkäyttönsä keskimääräistä tiukempiin normeihin -- ikäänkuin he olisivat tuhoamassa jotain instituutioita tms.

Juuri tässä on tämänhetkisen populistisen konservatiivisuuden ydin. En toki kiistä, etteikö kritiikissä kritisoitaisi aivan oikeita epäkohtia, kuten oikeuslaitoksen valjastamista normien vartijaksi tai tarkoituksenmukaisuuden uhraamista "moraalisäteilyn" eli normien hyperkorrektin noudattamisen signaloinnin vuoksi. Niissä vain menee joko lapsi pesuveden mukana tai tuetaan inhopolitiikkaa. (En käytä sanaa "viha", koska usein näyttäisi, että kyse on pikemminkin kavahtamisesta tai puistatuksesta kuin vihasta)

Vasarahammer kirjoitti...

"Avioliiton evääminen homoseksuaaleilta sulkee heidät osin yhteiskunnan ulkopuolelle pelkästään siksi, että yksilöt ovat samaa sukupuolta, eli poikkeavat heterouden normista."

Kyllä näin olen ymmärtänyt esim. Hankamäen jutuista. Kyse on siitä, että homoseksuaalit haluavat itselleen hyväksyntää muulta yhteiskunnalta eikä siitä, että homot välttämättä piittaisivat avioliitosta itsessään.

"Heteronormi puolestaan kumpuaa biologiasta - tätä eivät konservatiivit kuitenkaan kiistä - joten väite, jonka mukaan se tarvitsee erityistä suojelusta, on täyttä postmodernistista tuubaa. Se on kuin suoraan joidenkin lesbofeministien ohjekirjasta."

Heteronormi kumpuaa biologiasta, mutta kyllä avioliitto on ennemminkin kulttuuriin ja yhteiskuntaan kuin biologiaan liittyvä instituutio. Tästä syystä esimerkiksi moniavioisuuteen ja promiskuiteettiin suhtaudutaan kielteisesti.

Maailmasta löytyy muitakin avioliittomalleja ja kyse on minusta normin määrittelystä ja tämä normi on yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto.

Lain edessä rekisteröity parisuhde on täysin tasa-arvoinen kirkollisen avioliiton kanssa lukuun ottamatta adoptio-oikeutta.

Adoptiossa kuvaan tulee mukaan kolmas osapuoli eli lapsi. Tässä asiassa mielestäni ei kannata lähteä "kokeilemaan tuotantojärjestelmässä" Hamilon termiä käyttääkseni.

Homot eivät lisäksi voi saada lasta "luonnollista tietä" eli "oman" lapsen saanti edellyttää joko adoptiota tai ulkopuolista spermanluovuttajaa. Käytännössä homoadoptiot olisivat sellaisia, että lesbopariskunan toinen osapuoli adoptoi toisen osapuolen biologisen lapsen. Tämä aiheuttaa ongelmia biologisen isän oikeusturvalle.

"Konservatiivinen vastareaktio on minusta yököttävä siksi, että se maskeerataan "aidon liberalismin" puolustukseksi, ja erityisen yököttävän siitä tekee se, että Hamilon kaltaiset fiksunoloiset tyypit nielevät jutun koukkuineen päivineen."

Ei Hamilokaan väitä, että konservatismi sinänsä olisi klassista liberalismia vaan että hän itse edustaa klassista liberalismia.

Konservatiivisuudessa on hänelle kyse vain varovaisuudesta radikaalien muutosten suhteen.

"Ilmiön syy on paljon yksinkertaisempi, eli se, että kun meillä on normeja, niin normien överiksivetäjiä ilmaantuu aina. Nykyisin ne ovat "suvaitsevaiset", kun vielä pari-kolme vuosikymmentä sitten ne olivat konservatiivisemmat voimat."

60-luvulta alkaneen kehityksen seurauksena ns. "suvaitsevaisuus" on nykyisin valtakulttuuria. Muunlaista arvomaailmaa edustavia toki löytyy esim. uskonnollisista piireistä.

Konservatiivien kritiikki nykyistä valtakulttuuria kohtaan perustuu kolmeen tekijään:

1) Muutokset ovat ylhäältä ohjattua sosiaalista insinöörityötä, jonka lopputulokset eivät todennäköisesti ole parempia kuin nykytilanne.

2) "Suvaitsevaisuus" itsessään ei toimi valtakulttuurina, koska se vastakulttuurina on aina pyrkinyt perinteisten normien tuhoamiseen.

3) "Suvaitsevaiset" pakottavat ideologiansa myös organisaatioihin, jotka eivät sitä halua (yksityiset yritykset ja uskonnolliset yhteisöt). Esimerkkeinä sukupuoli- ja etniset kiintiöt, syrjintäkielto ravintoloiden sisäänpääsyssä jne.

Tiedemies mielestäni etsii itsetarkoituksellisesti konservatiivien ajattelusta pahantahtoisia motiiveja.

Tiedemies kirjoitti...

Kyse on siitä, että homoseksuaalit haluavat itselleen hyväksyntää muulta yhteiskunnalta eikä siitä, että homot välttämättä piittaisivat avioliitosta itsessään.

Homot ovat osa yhteiskuntaa, halusimme sitä tai emme. Tämä on yksi argumentti, joka on toistunut esimerkiksi Takkiraudan kirjoituksissa, ja joka on kollektivistisuudessaan täysin reikäpäinen. On tietyssä mielessä täysin yhdentekevää, kuinka moni homoseksuaali haluaa avioliittoon. Homoseksuaaleja on useita prosentteja väestöstä, ja yhteiskunta tekee arvovalinnan sulkiessaan homoseksuaalit keskeisen instituution ulkopuolelle.

Maailmasta löytyy muitakin avioliittomalleja ja kyse on minusta normin määrittelystä ja tämä normi on yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto.

Normi on, että parisuhde on yhteiskunnan suojeluksessa. On totta, että normeja on erilaisia, ja joissain yhteiskunnissa esimerkiksi moniavioisuus on osa normia. En ota tässä kantaa moniavioisuuteen, itse vastustan sitä muista syistä.

Promiskuiteetin ottaminen mukaan osaksi esitystäsi on minusta ristiriitainen veto, enkä ymmärrä miten se liittyy homoseksuaalien avioliitto-oikeuteen. Avioliiton yksi tehtävä on toimia myös osoituksena, että avioliiton osapuolet ovat sopineet promiskuiteettinsa rajoittamisesta. Homoseksuaalien kohdalla tällaisen osoituksen tekeminen on yhtä tärkeä ja olennainen.

Tiedemies kirjoitti...

Muutokset ovat ylhäältä ohjattua sosiaalista insinöörityötä, jonka lopputulokset eivät todennäköisesti ole parempia kuin nykytilanne.

Tämä on ehkä kaikkein kummallisin argumentti konservatiivien valikoimassa. Ensinnäkin, yhteiskunnan perusteet on myllerretty uusiksi 1800-luvun jälkeen joka tapauksessa, ja osa prosesseista, jotka ovat lähteneet käyntiin jo paljon kauemmin, ovat yksinkertaisesti "normaalia" kehitystä. 1900-luvulla purettiin asteittain lukuisia erilaisia privilegioita, kieltoja jne. Naisten oikeus omistaa omaisuutta, ruumiillinen koskemattomuus avioliitossa, lasten ruumiillinen koskemattomuus, homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, jne.

Tämä purkaminen ja muuros on ollut hyvin hidasta ja asteittaista, eikä mitään erityisen radikaalia ole nytkään tapahtumassa, tai ehdotettu. Konservatiivinen argumentaatio on ollut muodoltaan osapuillen samanlaista aina, erona on se, mikä oppi tai historiallinen "käännekohta" milloinkin on sitten haluttu ottaa lähtökohdaksi.

2) "Suvaitsevaisuus" itsessään ei toimi valtakulttuurina, koska se vastakulttuurina on aina pyrkinyt perinteisten normien tuhoamiseen.

Suvaitsevaisuus ei itsessään merkitse mitään, se on vain yleisnimitys, jota konservatiivit käyttävät joidenkin normien muuttumisesta. Osaa normeista on pikemminkin pyritty vahvistamaan ja uusia on tullut tilalle. Käytöstapanormit ovat yksinkertaisesti muuttuneet ja muuttumassa. Tämä on tietenkin konservatiivien mielestä normien "tuhoamista", koska ihminen ei tuosta vaan omaksu uusia normeja. Monet ovat ne kuitenkin omaksuneet.

"Suvaitsevaiset" pakottavat ideologiansa myös organisaatioihin, jotka eivät sitä halua (yksityiset yritykset ja uskonnolliset yhteisöt). Esimerkkeinä sukupuoli- ja etniset kiintiöt, syrjintäkielto ravintoloiden sisäänpääsyssä jne.

En hyväksy tällaisia toimia, ja pidänkin niiden kritisoimista täysin valideina. Erityisesti en näe mitään perusteita puuttua uskonnollisten yhteisöjen toimintaan; kritisoida sitä saa ja tuoda julki, tietenkin. Sama pätee yrityksiin, jotka eivät ole esimerkiksi julkisesti listattuja tai toimi näkyvästi osana yhteiskunnan keskeisiä paikkoja. Esimerkiksi kaupinkien keskustoissa sijaitsevien ravintoloiden sisäänpääsyn osalta syrjintäkiellolla on perusteet. Ravintolan toiminnan edellytykset eivät synny pelkästään ravintolan omasta toiminnasta, vaan liittyvät sijaintiin ja verkostovaikutuksiin.

Tiedemies kirjoitti...

Tiedemies mielestäni etsii itsetarkoituksellisesti konservatiivien ajattelusta pahantahtoisia motiiveja.

Ei minun tarvitse etsiä motiiveja, ne näkyvät kyllä kielenkäytössä. Jos perusteluina käytetään "arvoja", niin on minusta aivan mielekästä osoittaa, mitä nämä arvot merkitsevät. Esimerkiksi julkisen homoilun paheksuminen on homoilun paheksumista, vaikka se ilmaistaisiin miten "neutraalisti". Taustallaoleva arvo on siis se, että homoilussa on jotain negatiivista, ja että sitä ei pitäisi yhteiskunnassamme esiintyä, tai sen esiintymistä pitäisi vähentää.

Sama pätee moniin muihinkin asioihin. Rasismi on kieltämättä ongelmallinen kysymys, koska sana on valitettavasti onnistuneesti saatu menettämään merkityksensä käyttämällä sitä esimerkiksi pakollisen ruotsikielen opiskelun vastustamisesta.

Esimerkiksi minusta ei sinänsä ole mitään vikaa siinä, että tuodaan esille ongelmia, joita islamin ja suomalaisen yhteiskunnan normien yhteensovittamisessa on. Tässä kohtaa en oikein ymmärrä kuitenkaan perusteluita, koska konservatiivit tyypillisesti käyttävät ristiriitaista argumenttia, jonka mukaan islam on ristiriidassa ns. suvaitsevaisten arvojen kanssa, mutta heti seuraavassa sivulausessa rientävät olemaan eri mieltä itse asiasta.

Olen kiinnittänyt tähän huomiota toteamalla, että konservatiivit haluavat pelastaa liberaalin länsimaisen yhteiskunnan tuhoamalla sen perusteet, koska minusta se todella näyttää siltä. Minä näen yhteiskunnan prosessina, en staattisten instituutioiden ilmentymänä. Tätä prosessia ei tietenkään ole mahdollista suunnitella insinöörityönä. Toisaalta Hamilonkin viljelemä "evoluutio ei revoluutio" muka konservatiivisena periaatteena on niin syvästi epärehellinen karakterisointi, että se ihan todella suututtaa minua. Koska yhteiskunta nimenomaan on prosessi, on konservatismi pelkästään kapuloiden heittämistä tähän prosessiin. Näen sen pahimmillaan puhtaasti jonkinlaisena sabotaasina.

Vasarahammer kirjoitti...

"Esimerkiksi julkisen homoilun paheksuminen on homoilun paheksumista, vaikka se ilmaistaisiin miten "neutraalisti". Taustallaoleva arvo on siis se, että homoilussa on jotain negatiivista, ja että sitä ei pitäisi yhteiskunnassamme esiintyä, tai sen esiintymistä pitäisi vähentää."

Mitä on "julkinen homoilu"? Jos sillä tarkoitetaan sukupuoliyhteyttä julkisella paikalla, tätä voi minusta paheksua.

En myöskään ymmärrä, mihin tiettyyn asiaan tuolla viittaat.

"...ristiriitaista argumenttia, jonka mukaan islam on ristiriidassa ns. suvaitsevaisten arvojen kanssa, mutta heti seuraavassa sivulausessa rientävät olemaan eri mieltä itse asiasta."

Kehen viittaat ja mihin lausuntoon?

"Olen kiinnittänyt tähän huomiota toteamalla, että konservatiivit haluavat pelastaa liberaalin länsimaisen yhteiskunnan tuhoamalla sen perusteet, koska minusta se todella näyttää siltä."

Minusta taas näyttää, että näet omiasi.

"Koska yhteiskunta nimenomaan on prosessi, on konservatismi pelkästään kapuloiden heittämistä tähän prosessiin. Näen sen pahimmillaan puhtaasti jonkinlaisena sabotaasina."

Tässä kerrot lähinnä omasta maailmankuvastasi, eli uskostasi inhimilliseen kehitykseen ja ihmisen kykyyn luoda parempi yhteiskunta yhteiskuntasuunnittelun avulla. Näet myös konservatismin kategorisena kaiken vastustamisena ja tyrmäät sen jälkeen rakentamasi olkiukon kanveesiin.

Konservatiivisessa poliittisessa ajattelussa vierastetaan yhteiskunnallisia utopioita kuten kommunismia, monikulttuurista yhteiskuntaa tai kestävän kehityksen yhteiskuntaa, joiden kannattaminen on taas on tyypillistä ns. edistyksellisille tahoille.

Eli ei hyväksytä sitä, että edistykselliset ja fiksut ihmiset yrittävät luoda ihanneyhteiskuntaa ja samalla unohtavat ihmisluonnon asettamat rajoitteet. Tällaiset yritykset päättyvät yleensä katastrofiin.

Siksi konservatiivin visio yhteiskunnallisesta kehityksestä on usein paljon rajoitetumpi kuin "progressiivisen". Kommunismi ei toimi, koska ihminen tekee työtä tehokkaammin, jos hän hyötyy siitä itse.

Monikulttuurinen yhteiskunta taas ei toimi, koska ihmiset haluavat elää yhdessä sellaisten kanssa, jotka jakavat samat perusarvot. Ihmiset tekevät niin myös monikulttuurisessa yhteiskunnassa, mikä johtaa asuinalueiden eriytymiseen eli gettoutumiseen.

Koska yhteiskunnalliset utopiat ovat aina ihmisluonnon vastaisia, niitä ei voi rakentaa ilman ylhäältä päin tulevaa pakkoa. Tässä vihreät eivät ole paljon parempia kuin kommunistit aikanaan etenkin, kun lukee Soininvaaran visioita.

Kaikki edistys ei vie asioita parempaan suuntaan vaan uudistuksen haitat voivat olla hyötyjä suuremmat. Eikä yhteiskunta välttämättä kehity parempaan suuntaan, vaan se voi mennä myös huonompaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Sotien jälkeen osui käteeni Aldous Huxleyn kirja uudesta uljaasta maailmasta. Aloin kammoksuen oivaltaa, että diktatuurien voittokulku johtaa ihmiskunnan työmuurahaisten kaltaiseen orjuuteen. Orjuuden kurimus seuraa tasapäiden näennäiskulttuurista.

Minulle yhtäkkiä välähti mieleen selkeänä oivalluksena, etteivät kommunistit olekaan isänmaan pettureita, kuten minulle oli opetettu, vaan heidän isänmaansa ei ole Suomi, vaan unelma koko maailman kattavasta ihannevaltiosta, jonka nousemista veristen synnytystuskien keskeltä he haltioituneina tuijottavat.

Mies Reenkolan "Naistenmiehestä Mieheksi".

Tiedemies kirjoitti...

Tässä kerrot lähinnä omasta maailmankuvastasi, eli uskostasi inhimilliseen kehitykseen ja ihmisen kykyyn luoda parempi yhteiskunta yhteiskuntasuunnittelun avulla.

Tämähän on täysin päinvastaista sille, mitä minä yllä kirjoitin. Yhteiskunta ei ole staattinen kokoelma instituutioita, vaan jokainen instituutio on osa prosessia. Ihmiset eivät synny valmiiseen yhteiskuntaan, vaan kasvavat siihen ja samalla muokkaavat elämänsä aikana yhteiskuntaa. Yhteiskunta koostuu siis ihmisistä jotka yhteiskunnassa toimivat.

Konservatiivinen näkemys instituutioista perustuu siihen, että ihmiset ovat karjaa, joka pitää paimentaa tiettyjen staattisten instituutioiden läpi ja muutoksia pitää pyrkiä ehkäisemään ja estämään, ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia näiden instituutioiden sisältöön ja toimintaan kaventaa, eli "kunnioittaa perinnettä".

Koska yhteiskunnalliset utopiat ovat aina ihmisluonnon vastaisia, niitä ei voi rakentaa ilman ylhäältä päin tulevaa pakkoa.

Konservatiivinen yhteiskuntakäsitys on inherentisti utopistinen projekti. Tämä on kaiken konservatismikritiikkini ydin; konservatiivilla on oma käsitys utopiasta; se on ehkä pessimistinen ja perustuu pelolle siitä, että jokin menee rikki, mutta utopistinen se kuitenkin on.

En minä usko mihinkään ylhäältä ohjattuihin utopioihin, eikä myöskään "klassinen liberalismi" sellaista postuloi.

Ei ole olemassa mitään "parempaa yhteiskuntaa" muussa mielessä kuin siinä mielessä, miten me tai joku muu näkee omien arvojensa siinä yhteiskunnassa toteutuvan; se yhteiskunta voi olla parempi meille, mutta yritykset pakottaa seuraava sukupolvi niihin arvoihin, on tarkalleen samaa sosiaali-insinööreilyä kuin kaikki muutkin utopiat. Suurin osa suomalaisista haluaa antaa homoseksuaaleille täydet kansalaisoikeudet, ja tämä osuus on suurempi nuoremmissa polvissa kuin vanhemmissa.

Suurin ero meidän välillämme tietysti on, että minä ymmärrän ja hyväksyn sen, että eri ihmisillä on erilaiset arvot ja että jokainen arvio yhteiskunnasta on sidoksissa niihin arvoihin, joista käsin se arvio tehdään.

Tämän hyväksyminen on konservatiivisessa epistemologiassa mahdotonta, koska konservatiivi postuloi, että on olemassa jotkin todelliset, muita oikeammat ja paremmat arvot, joihin muiden pitäisi vain alistua. Tämä on kuitenkin tarkalleen samanlainen utopistinen ajattelutapa kuin vaikkapa kommunismi tai muu sellainen.

Kaikki edistys ei vie asioita parempaan suuntaan vaan uudistuksen haitat voivat olla hyötyjä suuremmat. Eikä yhteiskunta välttämättä kehity parempaan suuntaan, vaan se voi mennä myös huonompaan.

Tästä en ole eri mieltä; meidän eromme on siinä, kenen näkökulma on painavin kun arvioidaan kehityksen paremmuutta. Minusta olennaista on niiden ihmisten näkökulma, joista se yhteiskunta koostuu, ei omani, eikä varsinkaan jonkun tuhansia vuosia sitten eläneen muurarin (tai kamelikauppiaan).

Kumitonttu kirjoitti...

Tidari: Ei ole olemassa mitään "parempaa yhteiskuntaa" muussa mielessä kuin siinä mielessä, miten me tai joku muu näkee omien arvojensa siinä yhteiskunnassa toteutuvan; se yhteiskunta voi olla parempi meille, mutta yritykset pakottaa seuraava sukupolvi niihin arvoihin, on tarkalleen samaa sosiaali-insinööreilyä kuin kaikki muutkin utopiat.

Tämä on käsittämätön väite. Minusta on päivän selvää, että on parempia ja huonompia kulttuureita. Pidän kulttuurin hyvyytenä sitä, kuinka paljon se antaa vapauksia kansalaisilleen. Kuten Vasara yllä toteaa, nykyinen yhteiskuntajärjestys puutteineenkin on parempi kuin se viherhöttö, johon meitä yritetään pakottaa.

Päättävätkö teidän suvussanne lapset perheen asioista? Saitko sinä päättää kotonasi vanhempiesi asioista? Jokainen sukupolvi yrittää siirtää yhteiskunnan seuraavalle paremmassa kunnossa kuin sen sai. Se tarkoittaa, että muutokset ovat hitaita. Muutosvastarinnalle on hyvät syyt, ja yleensä ne nousevat esiin organisaatioissa, joissa asioita ei perustella uskottavasti.

Tiedemies kirjoitti...

Kumis, et ole tyhmä, niinkuin ei ole vasarakaan. Tuo näyttää vähän siltä kuin leikkisit tyhmää.

Sanon sen nyt niin yksinkertaisesti kuin mahdollista. Meillä on kaksi vaihtoehtoa yhteiskunnan hyvyyden tarkastelemiseksi: Se, miten hyväksi yhteiskunnan jäsenet itse sen yhteiskunnan kokevat tai sitten se, miten hyvä se on jollakin lukkoonlyödyllä mittarilla, joka on peräisin jostakin kirjasta tms.

Arvoliberalismin idea on, että vain ensimmäinen tapa on mielekäs, arvokonservatismin idea taas jälkimmäinen.

Eivät lapset nyt päätä perheen asioista, eivät yleisestiottaen edes omista asioistaan, vaan lasten kasvaessa heille annetaan enenevässä määrin vastuuta omista valinnoistaan. Jos lapsi on kyllin vanha ja kyllin kypsä ottamaan esimerkiksi vastuun pukeutumisestaan, ja olen tämän vastuun heille antanut, tarvitaan hyvin painavat perusteet puuttua siihen, miten nuori pukeutuu.

Vertaus organisaation muutosvastarintaan on hyvä. Jos ihmisten enemmistö ei jotakin muutoksia hyväksy ja ymmärrä, ja kokee ne arvojensa vastaisiksi, niin demokratiassa asia on sitten niin. Arvokonservatiivien argumentaatio ei kuitenkaan ole tämä, vaan se perustuu siihen, että jokin arvo on tärkeä vain siksi että se on vanha.

En ota monikulttuurisuuskysymykseen kantaa; se ei ole hyvä esimerkki, koska sen ympärillä voidaan perustella näkemyksiä riippumatta tästä jaottelusta, esimerkiksi siinä voidaan argumentoida (kuten vaikka Hankamäki) täysin arvoliberaalista lähtökohdasta, että tiettyjen ryhmien maahanmuuttoa tulee rajoittaa, tai sitten argumentoida päinvastoin.

Minun riitani ja juopani esimerkiksi vihreiden kanssa kumpuaa pääosin tarkoituksenmukaisuudesta, ja vähemmässä määrin perusarvoista (eroja siinäkin on, koska itse kannatan sananvapautta, enkä ns. vihapuheen kriminalisointia), mutta konservatiivien kohdalla ero on jo periaatetasolla ylittämätön. Kyse ei ole siitä, etten voisi olla konservatiivin kanssa samaa mieltä useista asiakysymyksistä; ero on epistemologinen, eli mielestäni konservatismi on yksinkertaisesti lähtökohdiltaan virheellinen.

Minua järkyttää aina se, kun joku liberaalina itseään pitävä kokee päinvastoin.

Jez kirjoitti...

Määrittelen tätä kirjoitusta varten "paremman yhteiskunnan" siten, että se säilyy vuosien kuluessa ja muiden kulttuurien paineessa.

Tämä määritelmä ei ota mitään kantaa moraaliin tai ihmisoikeuksiin. On mahdollista että ajatusrikoksista rankaiseva, vähemmistöjä kaasuttava ja seksuaalikäyttäymistä rajoittava yhteiskunta on säilyvämpi kuin joku toinen malli.

Jotkut esimerkiksi näkevät Rooman rappion syynä romahdukseen, ja näin perustelevat ihmisten seksuaalikäyttäytymisen rajoittamista, vaikka syy-seuraus -suhdetta ei ole todistettu.

Toisaalta puhtaasti yksilön kannalta ei ole rationaalista ajatella tulevaisuutta vaan maksimoida omat mieltymykset omana elinaikanaan riippumatta seurauksista tuleville sukupolville.

Ihmisen "tehtävä" on kuitenkin maksimoida omien geenien jatkuvuus, ja tästä syystä lapset saavat vanhemmiltaan perintöä, vaikka yksilön kannalta kaikki varallisuus kannattaisikin käyttää itseensä omana elinaikanaan.

Itse näen yhteiskunnan järjestelmänä, jossa on takaisinkytkentöjä. Niistä osa stabiloi yhteiskuntaa ja niiden poistaminen aiheuttaa ennakoimattomia seurauksia. Vastaavasti jotkut takaisinkytkennät ovat haitallisia järjestelmän säilyvyydelle ja niiden poistaminen on hyödyllistä.

Historia ja muut yhteiskunnat antavat osviittaa siihen mitkä järjestelmät ovat toimivia ja mitkä eivät. Yhteiskuntien sisäänrakennetusta kompleksisuudesta johtuen syy-seuraus -suhteet ovat kuitenkin lähinnä vain arvailuja ja aina on mahdollista että juuri *tämä* sukupolvi on muita viisaampi ja parempi.

IDA kirjoitti...

TM:

"Oma eroni vihreiden suhteen on myös ensisijaisesti suhde ydinvoimaan. Esimerkiksi Hamilon apologetia homojen metapaheksumiselle (sille, että paheksutaan "homojen mainostamista", ei homoja itseään) on minusta vastenmielistä. Hän ei ymmärrä konservatismin poliittisia päämääriä. Metapaheksunnan pitäminen esillä ja sen esittäminen legitiiminä on puolustuslinja, jolla homoseksuaalien tasavertaisuutta lain edessä torpataan. Siihen sisältyy implisiittisesti toive, että voidaan kääntää kehitys niin, että homouden esittäminen positiivisessa valossa loppuu, ja homoja voidaan taas alkaa suoraan paheksua."

Tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, jos puhutaan sukupuolineutraalista avioliittolaista. Pitkien puheiden jälkeen jäljellä jää vain, että joku paheksuu ja joku ei.

Ok. Sinä et paheksu sitä, että kaksi miestä saa laillisen oikeudet perheen ulkopuoliseen adoptioon ja joku toinen paheksuu. Siinä koko juttu. On aivan turha tehdä siitä jotain yhdenvertaisuuskysymystä, koska se ei ole sitä. Onko sitten muka jotenkin yhdenvertaista, että adoptio sidotaan virallistettuun parisuhteeseen? Monet ihmiset, jotka olisivat loistavampia, suorastaan säihkyviä, vanhempia elävät täysin niiden ulkopuolella. Miksi heitä ei kohdella lain suhteen tasavertaisesti? Kysehän on vain siitä, että sinä haluat paheksua heitä.

Tiedemies kirjoitti...

Ei kun homma menee niin, että jos minä kuolen ja lasten kummisetä haluaa adoptoida lapset, se onnistuu, jos hän elää yksin tai on naimisissa naisen kanssa, mutta ei onnistu jos hän elää miehen kanssa.

Tämä on se, mistä on kyse.

IDA kirjoitti...

Ei kun homma menee niin, että jos minä kuolen ja lasten kummisetä haluaa adoptoida lapset, se onnistuu, jos hän elää yksin tai on naimisissa naisen kanssa, mutta ei onnistu jos hän elää miehen kanssa.

Tämä on se, mistä on kyse
.

Perheen ulkopuolisesta adoptiosta on kuitenkin kysymys.

Oma mielipiteeni on, että näissä voitaisiin hyvinkin huomioda läheiset perhesuhteet jopa entistä paremmin. Se ei edellyttäisi lakia perheen ulkopuolisesta adoptiosta.

Konservatiivina olen seurannut myös kristillistä mediaa, sekä keskustelua ja on täysin itsestään selvää, että lakia tultaisiin käyttämään evankelisluterilaisen kirkon painostamiseen, mikä on toinen juttu miksi vastustan sitä.

Tiedemies kirjoitti...

Ev. lut. kirkko on itse ikäänkuin ajanut itsensä siihen pisteeseen missä se on. Se voi toimia arvojen auktoriteettina vain niille, jotka sitä auktoriteettina pitävät. Nykyisellään sillä on hurjan paljon jäseniä, jotka eivät pidä sitä auktoriteettina.

Tätä vasten olen pitänyt aivan täysin käsittämättömänä sitä, miten voimakkaasti konservatiivit paheksuvat esimerkiksi jotain eroakirkosta.fi-palvelua. On selvää, että kukaan arvokonservatiivi ei kirkosta eroa kehotuksen tai sen vuoksi, että se on helppoa, vaan aivan muista syistä, jos eroaa. Toisaalta on selvää, että kirkko ja kristinusko ei arvojen suhteen ole kovin vahva auktoriteetti arvoliberaaleille, ja syy tähän löytyy yltä.

Toisaalta kirkko haluaa esiintyä modernina ja liberaalina tai ainakin sallivana instituutiona, koska se haluaa pitää myös arvoliberaalien verorahat ja sen arvovallan, jonka valtaisa jäsenmäärä ikäänkuin antaa yhteiskunnallisissa asioissa. Lisäksi se haluaa olla, ja sen halutaan laajasti olevan osa valtiokoneistoa, eli pitää yllä jonkinlaisia rippeitä teokratiasta.

Tämä ristiriita on keskiössä tuossa ongelmassa; tasavertaisen avioliittolain vastustus tuolla periaatteella on oikeastaan epärehellistä, koska ongelman voisi yksinkertaisesti ratkaista lopettamalla valtion ja kirkon yhteyden, jolloin kirkko saisi vapaammin päättää itse omista asioistaan.

Minä kannatan sitä, että kirkolla on oikeus kieltää halutessaan naispappeus tai kieltäytyä palkkaamasta homoja. Mutta tämän oikeuden saamiseksi kirkko pitäisi erottaa valtiosta; jos kirkon oikeuksia puolustetaan samalla puolustaen sen asemaa osana valtiota, puolustetaan suoraan teokratiaa, siis valtion ja lainsäädännön alistamista uskonnolliselle vallalle.

Katolisten suureksi ansioksi laskettakoon se, että heillä ei juuri ole noita teokratiapyrkimyksiä.

Huomauttaisin vielä, että minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että joku ottaa arvonsa jostakin uskonnosta. Se on ihan OK, ja helpottaa monesti kanssakäymistä, kun on valmis sapluuna sen ymmärtämiseen mitä toinen sanoo. En myöskään ole uskontovastainen siinä merkityksessä, että pitäisin ns. kristillisiä arvoja, tai varsinkaan niiden noudattamista, mitenkään huonona asiana. Päinvastoin, pyrin itsekin toimimaan niiden ihanteiden mukaan. En kuitenkaan a) usko mihinkään jumaliin, joten olisi täydellisen epärehellistä olla jyräämättä kaikkea uskonnollista argumentaatiota aina kun sitä esiintyy ja b) omaa mitään sellaista hybristä (joka uskovilla usein on), että juuri minun omat arvoni ovat ainoat oikeat. Se olisi vähän kuin Toyota-kuski selittäisi Honda-kuskille, että tämä ajaa vääränlaisella autolla.

IDA kirjoitti...

Joo. Tuo analyysi kirkon tilasta on valitettavan todenmukainen.

Noin raa'asti ottaen kirkon ainoa tehtävä on tietenkin pelastaa sieluja kadotukselta. Kirkon ja valtion suhteen heikkenemisen pelon takana on tietysti se, että pelätään kristillisyyden heikkenevän. Mutta ellei kirkko itse ole selkeästi kristillinen, niin eikö se silloin enemmin johda itse harhaan? Kysyn vaan.

Tiedemies kirjoitti...

Juurikin sitä minäkin ihmettelen.