perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Yhteiskunta puumalaistuu

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus vuodelta 2006 on ilmestynyt. Sitä on kommentoitu blogeissa yllättävän vähän osin siitä syystä, että sen sisältämät asiat on jo käsitelty moneen kertaan. Laiva on täynnä -blogi poimi joitakin mielenkiintoisimpia kohtia omaan kirjoitukseensa. Hätäpäiden kalinaa –blogissa puolestaan kirjoittaja tyytyi luonnehtimaan vuosikertomusta yhdellä sanalla: Paskaa.

Minusta molemmat arviot vuosikertomuksesta olivat erittäin hyviä. Itse ajattelin kuitenkin paneutua ensin siihen ajatusmaailmaan, josta Vähemmistövaltuutetun toiminta kumpuaa. Tämä ajatusmaailma pohjautuu postmoderniin vasemmistolaisuuteen ja sen taustalla on omanlaisensa ihmiskäsitys.

Ihminen sosiaalisena konstruktiona

Olen aina vihannut sanoja postmodernismi ja sosiaalinen konstruktio enkä pidä itseäni minkäänlaisena intellektuellina. Siksi pyrin ymmärtämään asiat yksinkertaisesti ja pelkistetysti. Vasemmistolaisesta näkökulmasta ihminen ei ole ensisijaisesti yksilö, vaan viiteryhmänsä tuote. Ihminen syntyy maailmaan tyhjänä tauluna, ja hänen ympäristönsä muokkaa ihmisestä sellaisen, kuin hänestä tulee.

Tästä syystä ihmisen sosiaalisella viiteryhmällä on suurempi merkitys kuin sillä, mitä ihminen tekee tai tahtoo. Jos ihmisestä tulee hyvä koripalloilija, se ei ensisijaisesti johdu hänen kovasta harjoittelustaan eikä lahjakkuudestaan vaan ympäristöstä, jossa koripalloiluun on suhtauduttu myönteisesti. Samalla tavalla ihminen menestyy taloudellisesti, jos hän sattuu syntymään sosiaaliseen viiteryhmään, joka mahdollistaa menestyksen.

Mikä on tasa-arvoa?

Sekä vasemmistolainen että perinteinen liberaali haluavat, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus menestyä. Perinteisen liberaalin mielestä se, että kaikilla on mahdollisuus päästä samoihin yliopistoihin, riittää. Vasemmistolainen kuitenkin ajattelee asioita laajemmin. Hänen mielestään oikeaan sosiaaliseen viiteryhmään syntyneillä on etulyöntiasema. Väärään viiteryhmään syntyneillä vähemmistön edustajilla mahdollisuudet ovat lähtökohtaisesti huonommat. Siksi pelikenttää pitää tasoittaa.

Ei riitä, että sadan metrin juoksussa kaikki lähtevät samalta viivalta. Luokan lihavin kundi saa etumatkaa ja lähtee 50 metrin päästä maalista. Luokan lahjakkain puolestaan joutuu juoksemaan 120 metriä. Näin jokaisella on mahdollisuus voittaa. Sillä ei ole väliä, että luokan lahjakkain on harjoitellut säännöllisesti ja uhrannut vapaa-aikaansa menestyksen eteen, kun taas luokan lihavin kundi on keskittynyt tupakointiin ja viinanjuontiin.

Viiteryhmien erilaisuudella perustellaan kiintiöitä yliopistoihin, ammatteihin ja jopa suuryritysten johtotehtäviin. Ei riitä, että osoitat tietosi ja taitosi käytännössä. Kuulumalla syrjittyyn viiteryhmään saat lisäpisteitä.

Puhe haavoittaa

Vanhan sanonnan mukaan haukku ei tee haavaa. Rajukin kielenkäyttö on vain puhetta niin kauan, kun nyrkit eivät heilu. Jos mukaan tulee väkivalta, asiaan pitää puuttua. Terveen maalaisjärjen perusteella näin on. Postmoderni vasemmistolainen näkee kuitenkin asiat toisin.

Vasemmistolaisen mielestä puhe on sosiaalista vallankäyttöä. Jotta tilanne olisi tasa-arvoinen, kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet puhua (puheen sisällöstä ja asiantuntemuksen tasosta riippumatta). Puhe on ase konfliktissa ryhmien välillä, ja nämä ryhmät eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Vastaavasti perinteisen liberaalin näkemyksen mukaan puhe on vapaiden yksilöiden välistä kommunikointia.

Jos noudatetaan vasemmistolaista näkemystä, myös keskustelun tasolla pelikenttää pitää tasoittaa. Voimakkaamman ryhmän puheoikeutta pitää rajoittaa esimerkiksi luomalla puhekoodisto, jossa tietyt vähemmistöryhmiä halventavat tai enemmistöryhmää edistävät sanat tai sanonnat kielletään. Näin luodaan tilaa vähemmistöille, jotka saavat näin paremmin omia näkemyksiään esille. Tämä ajatus on ns. poliittisen korrektiuden taustalla. Siksi tummaihoista ei enää saa sanoa neekeriksi, ja monet mieheen viittaavat ammattinimikkeet on korvattu sukupuolineutraaleilla sanoilla.

Sananvapaus katoaa

Koska puhe haavoittaa, haavoittavaa puhetta pitää rajoittaa. Näin voidaan tehdä, koska postmodernin vasemmistolaisen mielestä sananvapautta ei todellisuudessa ole olemassakaan. Ihminen ei pysty muodostamaan aidosti vapaata mielipidettä, vaan mielipiteen taustalla on aina sosiaalisen konstruktion näkymätön käsi.

Siksi postmodernin vasemmistolaisen mielestä on luonnollista, että valtaväestön sananvapautta rajoitetaan. Näin vähemmistön edustajat eivät koe tulevansa syrjityksi. Sananvapaus ylläpitää vallitsevaa sosiaalista järjestystä ja pitää vähemmistöt alistettuina. Jotta päästäisiin tasa-arvoon, kaksoisstandardi sananvapauden suhteen on välttämätön.

Siksi Suomessa on täysin luvallista sanoa suomalaisia sivistymättömiksi kaljaa kittaaviksi junteiksi häpeämättömästi yleistäen samanaikaisesti, kun mistään kielellisestä, sukupuolisesta, uskonnollisesta tai etnisestä vähemmistöstä ei saa sanoa pahaa sanaa.

Vähemmistövaltuutetun vuosikertomus

Postmodernilta kannalta sekä Vähemmistövaltuutetun toimiston olemassaolo että toiminta ovat luonnollisia. Valtio tukee omalla panoksellaan vähemmistöjen mahdollisuuksia tulla esille yhteiskunnassa, jota edelleen dominoi tylsä valkoihoinen suomalainen valtaväestö.

Vähemmistövaltuutettu käy väsymättä sotaa syrjintää vastaan mm. poistamalla tummaihoisen naisen karikatyyrejä lakritsien käärepapereista, osallistumalla islamilaisen yhdistyksen perustamiseen ja tekemällä tutkintapyyntöjä ”rasistisista” internet-sivustoista. Kun vallitsevan sosiaalisen luokan ylivaltaa murennetaan, luodaan tasa-arvoiset olosuhteet kaikille ryhmille ja maailma pelastuu. On vanhanaikaista ajatella, että Vähemmistövaltuutetun toimisto auttaisi vähemmistön edustajia kouluttautumaan, löytämään työpaikkoja ja integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Perinteisen liberalismin puolustus

Terveen järjen näkökulmasta postmoderni ajattelu johtaa siihen, että millään ei ole mitään väliä. On aivan sama, teetkö paljon töitä päämääräsi eteen vai et. Pääset samaan lopputulokseen kuulumalla johonkin syrjittyyn vähemmistöön. Jos ihonvärisi ja etninen taustasi on väärä, syrjittyyn viiteryhmään pääsy voi tosin olla vaikeaa.

Sananvapauden ja meritokratian poistamisella voi tietysti olla ikäviä seurauksia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei enää ole väliä, mitä sanoo vaan millä sanoilla ajatuksensa ilmaisee. Myös oikeilla sanoilla muotoiltu ajatus voi pitää sisällään syrjiviä asenteita, joten tarkkana sopii olla. Jos ihmiset valitaan tärkeisiin tehtäviin viiteryhmän perusteella ja pätevyyden kustannuksella, mitä seurauksia tällä on tehtävien hoidolle?

Seuraavassa on esitetty joitakin kohtia, joilla hulluuden voittokulku voidaan estää:

Ihminen on itsenäinen yksilö. Emme voi oppia tuntemaan todellisuutta, jos emme pääse muodostamaan käsitystä todellisuudesta vapaasti. Jos meitä rajoittaa valtion taholta tuleva pelon ilmapiiri, ihmisen mahdollisuudet muodostaa vapaasti käsitys todellisuudesta heikkenevät.

Ihminen ei myöskään ole pelkkä viiteryhmänsä edustaja vaan saa vaikutteita monelta eri taholta. Sosiaalisissa yhteyksissä ihminen saa vaikutteita tiedon, ystävyyden ja kaupankäynnin avulla. Usein oppiminen tapahtuu tätä varten luoduissa instituutioissa. Jotta oppiminen olisi mahdollista, ajatustenvaihdon täytyy olla mahdollisimman vapaata. Hintana oppimisesta mielipiteemme tulevat joskus armottomasti murskatuiksi, ja tunteitamme loukataan.

Viimeiseksi onnen tavoittelu elämässä kuuluu yksityiselle ihmiselle. Valtio ei voi olla onnellinen puolestamme. Valtion tehtävänä on vain tarjota mahdollisuus ihmiselle elää onnellista elämää. Ajatuksilla ja puheilla ei ole merkitystä, vaikka ne olisivat kuinka loukkaavia tahansa.

Lisäksi demokratia edellyttää päätöksentekoa yhteiskunnan alimmalla mahdollisella eli kansalaisen tasolla. Miten kansalainen voi tehdä valistuneita päätöksiä ilman sananvapautta ja aitoa poliittista debattia? Valtio ei voi etukäteen sensuroida vääriä mielipiteitä pois keskustelusta ilman, että tästä koituu haittaa koko demokraattiselle prosessille. Sananvapaus myös suojaa demokratiaa vallan väärinkäytöksiltä ja tapa suojautua niiltä edellyttää, että kansalaisilla on mahdollisuus arvostella hallitusta ja kieltää hallitusta estämästä arvostelua.

Puumalaistuneessa yhteiskunnassa mitään ryhmää ei saa loukata. Vaikka kukaan ei loukkaantuisi, Puumalainen pitää huolen siitä, että loukkaajaa rangaistaan. Tämän seurauksena on vain vaikeneminen. Ihmiset saavat edelleen ajatella, mitä tahtovat, mutta ajatusten ilmaisusta voidaan rangaista.

P.S. Tämän kirjoituksen sisältö on pääosin referoitu tästä artikkelista.

7 kommenttia:

Jukka M kirjoitti...

Luin ensimmäistä kertaa blogiasi. Erittäin hieno teksti, tulen ohjaamaan yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneita ystäviäni tälle sivulle.

reino kirjoitti...

Näinhän se menee. Olen itse joskus pohtinut näitä sosialismin eri asteita. Sosiaalidemokratia lienee sitä, että jos joku pärjää kovalla työllä, lahjakkuudella tai tuurilla paremmin kuin toiset, niin sitä pitää yrittää kampittaa kaikin tavoin. Niitä jotka yrittävät jotain, pitää polkea alas, koska yksikään ei saa olla toista parempi.

Todellinen kommunismi sitten taas lähtee siitä, että yksikään ei saa pelastua. (Paitsi tietysti puolueen ylimmät johtajat.)

Ilmenemismuotoja on monia. On tavallaan ihan söpöä, että rakastava äiti ottaa vammaisen poikansa kädestä kiinni ja kirjoittaa hänen puolestaan automaattikirjoituksella runoja ja kolumneja. Kohta päästään siihen, että syntymästä saakka neliraajahalvaantuneellakin tulee olla valtion kustannuksella oikeus kiivetä Himalajalle, koska meistä urheimmat ja kovakuntoisimmat siihen kovalla harjoittelulla pystyvät. Ja mikäs siinä, jos pohjattomassa arkussa rahaa riittää. Mutta ei se sen ihmisen ihmisarvoa heilauta suuntaan tai toiseen.

Aivokuollut ei pysty vastaamaan siihen kysymykseen, että haluaako hän itsellään olevan ihmisarvon vai kiintiöihmisarvon.

Aidon kommunistinen versio tuosta vuorikiipeilystä lienee se, että koska jotkut ihmiset syntyvät rampoina, pitää vuorikiipeilyyn taipuvaisilta ihmisiltä leikata joku raaja pois.

Vasarahammer kirjoitti...

En usko, että vanhan koulukunnan sosialidemokraatti oikeasti halusi mitään kaikkialle ulottuvaa ääritasa-arvoa vaan pelkästään mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin myös vähävaraisille.

Täydellisen syrjimättömyyden periaatteen ovat omaksuneet ainoastaan ideologiset, yleensä akateemisesti koulutetut vasemmistolaiset, joita toki löytyy myös SDP:stä.

Jouni kirjoitti...

Olen erittäin pettynyt tuohon kirjoitukseen. Se sisältää aivan kaameita yleistyksiä ja suoranaisia asiavirheitä, jotka tosin toivon olevan tehty ironisena tehokeinona. Silti kehottaisin vakavasti harkitsemaan vasemmistolaisen (ja oikeistolaisen) ajattelun sekä postmodernismin taustoihin tutustumista muutenkin kuin Wikipedian tai muiden oikeistopopulistien kirjoitusten avulla.

Pikkupoika kirjoitti...

Mikäs nero se tämä Jouni oikein luulee olevansa? Kehottaisin vakavasti harkitsemaan lääkityksen uusimista, jos kuvittelet Vasaran tutustuneen asioihin "vain Wikipediaa ja muita oikeistopopulisteja" lukemalla. Kerropa meille sivistymättömille mitä pitää olla lukenut, että on kykeneväinen arvioimaan vasemmistolaista "ajattelua".

Jouni kirjoitti...

En kuvittele olevani yhtään mitään, enkä ole itseäni väittänyt yhtään miksikään. Missään.

Minäkään en ole erityisen innoissani postmodernismista tai poststrukturalistien kaikista kiemuroista, mutta mielestäni sen verran olisi kuitenkin syytä paneutua asioihin, että pääsee pois yksinkertaistuksista ja liioista yleistyksistä.

Vasarahammer kirjoitti...

Tarkoituksena ei ollut esitellä vasemmistolaista ajattelua ja siihen liittyviä kuppikuntia, vaan miettiä, mistä näkökulmasta Vähemmistövaltuutetun toiminta vaikuttaa johdonmukaiselta.

Tiedän varsin hyvin, että kaikki vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat eivät innostu postmodernismista. Mm. Noam Chomsky ei kauheasti ole siitä kiinnostunut.

Enkä minä pidä läheskään kaikkia vasemmistolaisia vihollisina. Itse asiassa sellaiset vasemmistolaiset, jotka irtisanoutuvat totalitarismista, kelpaavat minullekin. Oliver Kamm on tällainen. Tosin postmodernistit ovat lähestulkoon järjestään vasemmistolaisia.

Totalitarismilla en tässä yhteydessä tarkoita pelkästään perinteistä neuvostomallin mukaista sosialismia vaan myös pehmeämpiä sosiaalisen insinöörityön muotoja repressiivisine puhekoodeineen.

Wikipedia-linkit ovat mukana sellaisia varten, jotka haluavat tutustua johonkin käsitteeseen tai asiaan tarkemmin. Toki olen tietoinen Wikipedian juttujen vaihtelevasta laadusta.