Ovatko koronaviruksen torjuntatoimet pahempia kuin itse tauti?

 

Kun Suomen hallitus puuhaa kiristystoimia koronapandemian torjumiseksi, on syytä jälleen kerran kysyä, mitä kiristyksillä saavutetaan ja aiheuttavatko ne enemmän vahinkoa kuin itse tauti.

Vajaa vuosi sitten kirjoitin itse koronan torjuntoimista ja puolustelin epidemian tukahduttamista. Tässä vaiheessa voi sanoa, että tukahduttaminen epäonnistui täysin. Syynä tähän oli se, että epidemian tukahtumisen myötä rajoja avattiin ja ulkomaanmatkat sallittiin. Tämän seurauksena tauti palasi syksyllä Suomeen.

Toimenpiteet koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi saattoivat aikanaan estää tehohoidon ylikuormittumisen. Toisaalta mitään muita tuloksia toimenpiteillä on vaikea nähdä.

Kun toimenpiteet osoittautuvat tehottomiksi, poliittiselle vallankäyttäjälle syntyy houkutus kiristää ruuvia eli lisätä yrityksiä ja yksityishenkilöitä koskevia rajoituksia. Juuri tätä Suomen hallitus on juuri nyt tekemässä. Etelä-Suome koskevat viimeisimmät rajoitukset löytyvät täältä. Rajoitukset ovat erittäin ankaria ja vaikeuttavat entisestään yksityisten yrittäjien toimintaa. Rajoitukset todennäköisesti johtavat yritysten konkursseihin ja työpaikkojen menetyksiin etenkin, jos ne jatkuvat pitkään.

Kiristäminen edellyttää myös viranomaisvaltuuksien kasvattamista ja kansalaisten perusoikeuksien rajoittamista. Vuosi sitten keväällä toteutettu Uudenmaan sulku rajoitti Uudenmaan asukkaiden liikkumisvapautta. Uudenmaan sulku lopetettiin melko pian luultavasti siksi, että se söi kohtuuttomasti poliisin resursseja.

Viranomaisten valtuuksista on syytä keskustella

Äskettäin poliisi kävi hakemassa iisalmelaisen yrittäjän kotoaan käsiraudoissa ja pakotti tämän tekemään koronaviruksen havaitsemiseksi ns. PCR-testin.

Tartuntatautilain mukaan Aluehallintovirastolla on oikeus järjestää työpaikalla pakollinen terveystarkastus, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä.

Tietysti voi kysyä, onko koronaviruksen aiheuttamassa infektiossa kyse yleisvaarallisesta tartuntataudista vai ei. Tauti ei pääsääntöisesti aiheuta vakavia oireita alle 50-vuotiaille eikä merkittävästi lisää kuoleman todennäköisyyttä alle 70-vuotiailla. Tautia voidaan kuitenkin perustellusti epäillä yleisvaaralliseksi.

Sen sijaan voidaan syystä kysyä, olivatko iisalmelaisnaiseen kohdistetut pakkokeinot välttämättömiä tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tähän vastaus on yksiselitteisesti, että pakkokeinot eivät olleet välttämättömiä. Poliisi olisi saanut tiedot tartuntaketjuista muutenkin.

Poliisin käytöstä kiinniottotilanteesta ja ylipäänsä ihmisen pakottamista vasten tahtoaan lääketieteelliseen kokeeseen voi perustellusti pitää eettisesti kyseenalaisena toimintana, josta siihen syyllistyneen poliisin pitäisi joutua henkilökotaiseen vastuuseen. Yksittäisen PCR-testin tuottama tieto ei voi olla niin tärkeä, että sitä varten henkilö viedään pakkokeinoja käyttäen sairaalaan, jossa hänelle tehdään testi ilman henkilön suostumusta. Näin on myös siksi, että PCR-testi on itsessään epäluotettava työkalu tartunnan havaitsemiseen. PCR-testi on testin kohteelle epämiellyttävä, koska siinä tungetaan esine syvälle nenäonteloon. Iisalmelaisnainen pelkäsi, että testi aiheuttaisi hänelle verenvuodon, joka olisi vaikea tukahduttaa.

Poliisin toiminta iisalmelaisnaisen kohdalla ei kestä eettistä tarkastelua. Ehkä siksi poliisi on lähtenyt selittelemään toimintaansa Iltalehdessä. Tutkinnanjohtaja Arto Elomaa esittää köykäisen perustelun pakkokeinojen käytölle. Hän rinnastaa iisalmelaisnaisen kiinnioton ja tahdonvastaisen testaamisen 90-vuotiaan heikkokuntoisen naisen vientiin sairaalaan:

”Voin kertoa esimerkin: noin 90-vuotias, heikkokuntoinen naishenkilö pitää saada sairaalaan. Hän on vastentahtoinen eikä halua lähteä, mutta hänet on sinne vietävä. Sairaankuljetushenkilökunta ei voi ottaa naista kiinni vaan joutuu pyytämään toimivaltaisen viranomaisen virka-apua, tässä tapauksessa poliisin. Poliisi käy sitten nostamassa naisen ambulanssiin ja sitten jatkuu kuljetus. Eli vaikka olisi raavaita sairaankuljettajia niin tämä ei onnistu, vaan siinä on tällainen virka-apumenettely, jossa esteen poistaminen ja tämän tyyppiset asiat kuuluvat poliisin toimivaltaan”

Analogia ei toimi, koska pakkokeinoilla ei pyritty pelastamaan iisalmelaisnaisen henkeä vaan viemään tämä PCR-testiin, jota nainen ei halunnut. Kiinniotto tehtiin naisen lapsen nähden. Kuten aiemmin sanoin, yksittäinen PCR-testi ei voi olla niin tärkeä, että sen teettämiseen käytettäisiin pakkokeinoja. Poliisi luultavasti tietääkin tämän ja selittelee asioita lisää.

Poliisin mukaan nainen olisi epäiltynä lukuisista korona-altistumisista eli hän olisi tehnyt rikoksen. On todennäköisempää, että nainen on harjoittanut yritystoimintaansa tietämättä koronatartunnasta yhtään mitään. Poliisi siis yrittää tehdä naisesta rikollisen. Kun syyllinen on tiedossa, rikoskin keksitään.

Poliisi turvautuu spekulointiin yrittäessään perustella naisen pahuutta:

” Sanotaan näin päin että eilen paikallisen lääkärin alustava arvio oli 60, joista kymmenkunnalla on jo korona. Mahdollisesti lukuisia enemmän. Määrä on epämääräinen ja se tässä oli se pointti, että haluamme tämän mahdollisesti jopa tahallisen teon kautta estää tartuntaketjujen leviämisen. Poliisillakin on jo oma toimintavelvoite tämän vahingon estämiseksi. Suomi on ikääntynyttä ihmistä täynnä ja hänellä (epäillyllä) on myös siivousyritystoimintaa. Isomman vahingon ja vaaran välttämiseksi. Siellä saattaa olla heikkokuntoisia ihmisiä, joiden luona hän saattaa joutua käymään.”

Saattaa ja saattaa mutta yhtä asiaa siellä ei ole, nimittäin näyttöä rikoksen tapahtumisesta,vaikka Elomaa yrittää vihjailla naisen tartuttaneen ihmisiä tahallaan ja spekuloida tartuntojen määrällä.

Poliisi myös julkaisi naisen kuvan nettisivuillaan ja takavarikoi tämän puhelimen. Tähän kuulemma tuli ”tiettyjä tarpeita” sen jälkeen, kun nainen oli luovutettu terveydenhuoltoviranomaisten haltuun. Arto Elomaa esitti myös toisen perustelun puhelimen takavarikoinnille. Tämä kuulemma perustuu rikoksiin, joista naista epäillään. Kyseessä on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, joka tapahtui siinä vaiheessa, kun poliisit tunkeutuivat naisen asuntoon ja panivat tämän käsirautoihin. Kyseessä on prosessirikos, jota ei olisi tapahtunut, mikäli poliisit eivät olisi käyttäneet pakkokeinoja ja joka tulee yleensä ”kaupan päälle”, jos henkilön kiinniottamiseen käytetään pakkokeinoja.

Iisalmen tapahtumat kertovat poliisin brutalisoitumisesta, joka taas johtuu maassa vallitsevasta koronavirushysteriasta, jota media kauhutarinoillaan lietsoo. Poliisin vallan väärinkäyttö on pahinta maissa, joissa hallinto on autoritaarinen. Myös demokraattisissa maissa ylettömän tiukat sulut ja ulkonaliikkumiskiellot johtavat virkavallan ylilyönteihin. Tässä Britanniasta peräisin olevassa tapauksessa poliisi ahdistelee työmatkalla olevaa nuorta miestä koronaviruslainsäädännön perusteella. On perusteltua epäillä, että viranomaisten valtaoikeuksien lisääminen koronaviruspandemian varjolla lisää vallan väärinkäyttöä ja viranomaisten mielivaltaa. Iisalmen tapahtumien perusteella ei ole syytä olettaa, että suomalainen poliisi muodostaisi tässä suhteessa poikkeuksen.

Koronaporno

Tuolla nimityksellä voi kutsua valtamedian uutisointia, jossa mässäillään pandemialla. Valtamedian ansaintalogiikka perustuu pitkälti klikkauksiin. Siksi medialle syntyy houkutus liioitella viruksen vaarallisuutta ja näin pelotella ihmisiä myötämielisemmiksi tiukoille rajoituksille.

Lehdet julkaisevat myös päivittäin tilastoja tartunnoista, tehohoidossa olevista ja kuolleista. Tilastot omalta osaltaan pitävät ihmisten mielenkiinnon pandemiassa. Erityisesti tartuntojen suuri määrä herättää huomiota.

Todellisuudessa tartuntojen määrä on suurempi kuin vuosi sitten siksi, että nykyisin tehdään paljon enemmän testejä. Kun testataan, ”tartuntoja” löytyy. Sana tartunta on lainausmerkeissä, koska PCR-testin ilmoittama tartunta ei välttämättä johda taudin puhkeamiseen eikä aina ole tartunta ensinkään.

Vaikka maan hallitus ja valtion palkkalistoilla olevat asiantuntijat pelottelevat koronapandemian karmeuksilla, toistaiseksi ei ole syytä huoleeen. Tämän artikkelin kirjoittamishetkellä tehohoidossa on 39 ihmistä ja sairaalahoidossa 245 ihmistä. Tämä määrä ei millään voi oikeuttaa paniikkia ja tiukennuksia nykyisiin torjuntatoimiin. Siksi tulevaisuudesta pitää maalata kauhukuvia ja eri mutaatioita kuten ”brittivarianttia” hehkuttaa.

Yksi peruskeinoista lisätä ihmisten pelkoa ja tätä kautta klikkauksia on hehkuttaa koronaviruksen eri mutaatioita ja niiden väitettyä vaarallisuutta. Esimerkiksi tässä uutisessa Iltalehti selkeästi liioittelee koronaviruksen ns. ”brittimuunnosta”, joka kuulemma on selkeästi vaarallisempi kuin ns. ”perinteinen” koronavirus.

Todellisuudessa vaarallisuudesta ei ole selkeää näyttöä. Mediasta puhe brittivariantin vaarallisuudesta on kuitenkin levinnyt ja vakiintunut totuudeksi samoin kuin brittivariantin väitetty leviämisherkkyys.

Lisäksi tiettyjä maita käytetään tarkoitushakuisesti huonona esimerkkinä, koska niiden johto edustaa aatemaailmaa, josta valtamedia ei pidä. Näin on käynyt erityisesti Brasilian tapauksessa. Presidentti Bolsonaro hoitaa koronaa huonosti ja Brasiliasta tulee uusien koronavarianttien ”hautomo”. Bolsonaron kaltaisia moititaan mediassa, koska he eivät suosi tiukkoja liikkumisrajoituksia, joiden media olettaa aina olevan oikein.

Kautta koko koronapandemian valtamedia on antanut ymmärtää, että tiukat rajoitukset ovat lähtökohtaisesti hyvä asia. Karkeasti sanottuna se, että pelastetaan ikäihmisille ehkä yksi tai kaksi elinvuotta lisää kuin se, että rajoituksilla tuhotaan nuorempien sukupolvien elämä.

Uutismediasta saa käsityksen, että lockdownit toimivat ja että valtion määräämät rajoitukset ihmisten toimintaan suoraan vaikuttavat viruksen leviämiseen. Valtamedia ei koskaan ole kysynyt itseltään, mitä oheisvahinkoja tiukat rajoitukset aiheuttavat ja ovatko ne suurempia kuin rajoitusten oletetut hyödyt.

Pitkäkestoiset rajoitukset ovat historiallisesti ainutlaatuinen kokeilu, jota asiantuntijat eivät ole suosittaneet missään aikaisemmassa epidemiassa.

Lisää voi lukea tästä artikkelista, joka on kirjoitettu Yhdysvaltojen näkökulmasta. Siellä eri osavaltioiden tapa hoitaa pandemiaa poikkesi merkittävästi toisistaan. Suomessa rajoitukset eivät toistaiseksi ole olleet läheskään yhtä tiukkoja kuin Yhdysvalloissa tai Britanniassa. Esimerkiksi maskipakkoa ei ole täällä säädetty.

Suomen rajoitustoimet

Virusvariantit kelpaavat myös perusteluksi, kun hallitus suunnittelee viime kevään Uudenmaan sulkua kunnianhimoisempia liikkumisrajoituksia.  Pelkästään viimevuotinen Uudenmaan sulku työllisti poliisia merkittävästi.

” Uudenmaan eristys vaati viime keväänä yli 700 poliisin työvoiman ja virka-apua Puolustusvoimilta. Tiesulkuja pystytettiin 30 kappaletta.”

Käytännössä poliisi pysäytteli vuorokaudet ympäri autoja Suomen vilkkaimmalla moottoritiellä useiden viikkojen ajan. Moinen oli mielestäni valtavaa poliisin resurssien haaskausta, koska Uudenmaan sulku ei tuottanut mitään mitattavissa olevia tuloksia.

Jos nyt yritetään eristää useampi maakunta toisistaan, kuten hurjimmat visiot ovat, poliisin resurssit joutuvat oikeasti koetukselle. Kyseessä olisi paljon viime kevään sulkua mielettömämpi hanke.

Onneksi sentään koko Suomen kattava ulkonaliikkumiskielto tunnustetaan mahdottomaksi:

” – Jos ruvetaan eristämään maakuntien kokoisia alueita, resurssit riittävät ainoastaan pääväylille.

– Jos kävisi sellainen tilanne, että koko Suomessa otettaisiin jonkinlaiset liikkumis- tai oleskelurajoitukset käyttöön, raaka tosiasia on, että poliisilla putoavat hanskat hyvin nopeasti.”

Mikä sitten toimii?

Koronapandemia noudattaa melko selkeää kaavaa. Talvella ja alkukeväästä tartunnat lisääntyvät. Jossain vaiheessa, kun kevät muuttuu kesäksi tartunnat alkavat laskea ja kesän loppupuolelle tultaessa ne käytännössä loppuvat. Syksyn myötä alkaa uusi kierros alusta.

Käytäntö on osoittanut, että valtio ei voi pakkokeinoilla kovin paljon vaikuttaa viruksen leviämiseen. Siksi sitä ei kannata edes yrittää, jos virus on levinnyt laajalle. Parhaiten toimivia keinoja ovat ihmisten vapaaehtoisuuteen ja omaan terveeseen järkeen pohjautuvat keinot. Valtion pakkokeinoista on monesti enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ne ajavat yrityksiä konkursseihin ja vahingoittavat yhteiskuntaa enemmän kuin suojelevat.

Johtavat poliitikot eivät sitä paitsi usko rajoitustoimiin edes itse. SDP:tä edustava liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka istui baarissa samaan aikaan, kun pääministeri Sanna Marin vetosi televisiossa suomalaisiin, jotta he vähentäisivät kontaktit minimiin ”vakavan” koronatilanteen vuoksi.

En moiti Harakkaa, vaikka tämän omat puolustelut (”Oli maski”, ”Olin jalan.) vaikuttavat huvittavilta.. Samanlaista käyttäytymistä on maailmalla nähty johtavilta poliitikoilta, jotka pakottavat kansalaiset elämään ankarien lockdown-sääntöjen alaisuudessa.

Sen sijaan, että hallitus miettisi tapoja rajoittaa kansalaisten elämää, sen kannattaisi alkaa miettimään, miten tästä kurimuksesta päästään pois ja milloin rajoituksia aletaan poistamaan. Onneksi tätä myös tapahtuu. Globaalisti tulisi myös miettiä, oliko tapa reagoida koronavirukseen turhan rankka. Oliko kyseessä ylireagointi? Kannattaako valtamedian kauhu-uutisointia käyttää päätöksenteon perustana? Olivatko koko väestöön kohdistuneet rajoitukset turhia? Joka tapauksessa rajoitukset ja kansalaisten pelottelu ovat ajaneet talouden kurimukseen ja tehneet kuluttajista varovaisia. Tämän tilanteen korjaaminen voi olla vaikeaa etenkin, jos talouskasvy pysyy edelleen olemattomana eikä taivaanrannassa näy valonpilkahduksia.

Miten Wall Street meni polvilleen piensijoittajien armeijan edessä

 

Internet on tuonut tavallisen ihmisen ulottuville tietoa, joka ennen internetiä oli vaikeasti saatavilla. Tästä syystä niillä, joilla oli tavallista ihmistä parempi pääsy tiedon lähteille, oli etulyöntiasema ja he pystyivät myymään tietoaan tavallisille ihmisille. Nämä ajat ovat pitkälti ohi ainakin tiedonvälityksen osalta. Tässä kirjoituksessa käytän Gamestop-tapausta esimerkkinä siitä, miten tiedon demokratisoituminen vaikuttaa ja miten rajoitetusta tiedonsaannista hyötyvät tahot yrittävät rajoittaa tätä.

Sijoitusrahastoissa työskentelevillä ihmisillä on yhä edelleen tiedollinen etu puolellaan verrattuna tavallisiin piensijoittajiin. Internetin myötä tapahtunut tiedon ”demokratisoituminen” ei ole vielä edennyt yhtä pitkälle rahoitusmaailmassa.

Arvopaperimarkkinoilla tiedosta on selkeää taloudellista hyötyä etenkin tapauksissa, joissa yksittäisellä sijoittajalla on sellaista tietoa, jota kenelläkään muulla ei ole. Usein tämä tieto on ei-julkista eli ns. sisäpiirin tietoa, jonka hyväksikäyttö on useimmissa markkinatalousmaissa rangaistavaa.

Sijoittamisen kannalta arvokasta tietoa on myös muunlaista. Esimerkiksi tieto valtion tulevista päätöksistä voi olla taloudellisesti arvokasta. Miljardööri George Soros esimerkiksi keräsi omaisuutensa pelaamalla Britannian puntaa vastaan 1990-luvun alussa. Soros tiesi ennalta, että Saksan Bundesbank ei tulisi puolustamaan puntaa, joten Sorosilla ei hallussaan olevansa tiedon perusteella ollut uhkapelissään mitään riskiä.

Toisen esimerkin arvokkaan sisäpiirin tiedon hyväksikäytöstä voi katsoa vuonna 1983 tehdystä Vaihtokaupat-elokuvasta. Tämä elokuva on tuttu useimmille oman sukupolveni ihmisille mutta saattaa olla vieraampi nuoremmille. Elokuvassa maatalousministeriön tieto tulevasta appelsiinisadosta on arvokasta niille, jotka ovat sijoittaneet pakastetun appelsiinimehin markkinoille. Kyseisessä hyödykkeessä on myös kyse sisäpiirin vitsistä, joka avautuu vain hyödykemarkkinoita jonkin verran tunteville.

Gamestop

Gamestop on itselleni tuttu tavaramerkki sen takia, koska omat lapseni ovat aikanaan käyttäneet tuon yrityksen palveluita. Gamestop-myyntipisteitä oli Suomessa laajalti eri kauppakeskuksissa mutta viime vuonna yritys ilmoitti sulkevansa kaikki toimipisteet Suomessa.

Gamestop on globaali brändi eli samanlaisia kauppakeskuksissa toimivia myymälöitä on lähes kaikkialla maailmassa.

Gamestopilla on kuitenkin yksi ongelma. Sen bisnesmalli on päässyt pahasti vanhenemaan. Vain harva enää nykyisin ostaa tietokone- tai konsolipelin fyysisenä objektina. Pelikaupat toimivat nykyisin pääsääntöisesti internetissä, josta pelaajat laataavat pelit suoraan ilman välikäsiä.

Yrityksenä Gamestop on siis huono sijoituskohde eivätkä markkinat uskoneet, että se yrityksenä kykenee nousemaan uuteen kukoistukseen.

Hedgerahastot

Hedgerahasto eroaa perinteisestä osakerahastosta siinä, että se pyrkii jatkuvaan tuottoon markkinakehityksestä riippumatta, kun normaali osakerahasto pyrkii vain voittamaan vertailuindeksinsä.

Tämän takia hedgerahasto tekee markkinoilla riskipitoisempaa kauppaa kuin osakerahasto. Se voi esimerkiksi myydä osakkeita lyhyeksi ja sijoittaa johdannaisiin.

Shorttaaminen

Osakemarkkinoilla on mahdollista ”myydä lyhyeksi” eli ”shortata. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että myyjä myy osaketta, jota hänellä ei ole. Myyjä pyrkii shorttaamalla hyötymään osakkeen odotetusta kurssilaskusta. Jos kurssi nousee, myyjä kärsii tappion.

Käytännössä myyjä ensin vuokraa osakkeen joko välittäjältä tai toiselta sijoittajalta ja sitten vasta myy sen. Määrätyn ajan kuluttua myyjän on pakko ostaa osake takaisin. Maksettuaan osakkeen vuokran välittäjälle myyjä saa pitää kaupasta syntyneen myyntivoiton. Linkin takaa löytyvästä kaaviosta käy ilmi lyhyeksi myyntiin littyvät vaiheet.

Mitä tapahtui Gamestopin osakekurssille?

Koska Gamestopin liikentoimintamalli on vanhentunut, hedgerahastot totesivat, että sen osaketta kannattaa shortata. Reddit-yhteisö WallStreetBetsin piensijoittajista koostuvat jäsenet huomasivat, että monet rahastot shorttasivat Gamestopin ja muutaman muun yhtiön osaketta.

Yhteisön jäsenet alkoivat ostaa Gamestopin osaketta suurella joukolla käyttäen kustannuksiltaan edullista Robinhood-sovellusta.

Loppuuloksena syntyi tilanne, jota englanniksi kutsutaan nimellä ”short squeeze” . Reddit-ryhmän toimijoiden ansiosta Gamestopin osake nousi noin 18 dollarista 350 dollariin eli hinta nousi noin 1800 prosenttia.

Short squeeze -tilanteessa markkinoilla ei riitä osakkeita ostettavaksi, jotta lyhyeksi myynti voitaisiin kattaa. Tämä taas johtaa hintojen nousuun ennestään, kun lyhyeksi myyjät kilpailevat keskenäään markkinoilla olevista osakkeista.

Gamestopin osakkeen kohdalla kävi niin, että piensijoittajat saivat selville hedgerahastojen toimintatavan ja pystyivät hyödyntämään tätä tietoa omaksi edukseen.

Tapahtunut myös toi kaikkien nähtäville riskit, joita lyhyeksi myyntiin sisältyy. Jos ostat osakkeita 100 dollarilla, voit menettäää ainoastaan sijoittamasi 100 dollaria. Jos taas myyt lyhyeksi, mahdollisella tappiolla ei ole ennalta määritettyä rajaa.

Suuria shorttauksia tehneet investointiyhtiöt joutuivat lainaamaan suuria rahasummia osakkeiden takaisinostoon. Yhtiöistä Melvin Capital teki miljardiluokan tappiot. Hedgerahastoila menestyneet Steve Cohen ja Ken Griffin pelastivat Melvin Capitalin 2,7 miljardin dollari pääomasijoituksella.

Kuinkas sitten kävi?

Kun investointipankkiirit tekevät isoja tappioita shorttauksillaan, alkaa luonnollisesti syyllisten etsintä. Rusettikaulainen Wall Street -miljardööri ei välttämättä etsi syyllistä katsomalla peiliin, vaikka tässä tilanteessa ehkä pitäisi. Sen sijaan syylliseksi määritetään Wall Streetin rusettikaulaeliitin ulkopuoliset piensijoittajat, jotka ”manipuloivat” markkinoita.

Ensimmäiseksi piensijoittajien käyttämä Robinhood-palvelu esti shorttaamisen kohteina olevien osakkeiden ostamisen. Lisäksi Robinhood nosti sijoittajien talletusvaatimusta. Tällainen dramaattinen toimenpide todennäköisesti tehtiin Wall Streetin pankkiirien painostuksesta.

Lisäksi finanssimarkkinoita valvoa elin SEC (Securities and Exchange Comission) tutkii Reddit-sijoittajien toimia mahdollisena osakemarkkinoiden manipulointina. Sen sijaan korkealla riskillä lyhyeksi myyneet Wall Streetin pankkiirit, jotka shorttaamisellaan tuhoavat yhtiöitä ja ajavat uhrinsa konkurssiin, eivät saa viranomaisilta minkäänlaista huomiota. Investointiyhtiöt tienaavat miljardeja, kun kohteena oleva yritys lyö lapun luukulle ja antaa potkut kaikille työtekijöilleen modernin historian ehkä huonoimmassa työmarkkinatilanteessa.

Syyte markkinoiden manipuloinnista on vaikeasti todistettavissa. Redditin piensijoittajat itse sanovat uskovansa yhtiöihin ja pitävänsä osakkeet itsellään.

Redditin piensijoittajien tarinassa on kiehtovia piirteitä. Sekalainen joukko piensijoittajia lyö kallispalkkaiset Wall Streetin pankkiirit näiden omassa pelissä, joka on viritetty suosimaan Wall Streetin eliittiä.

Vastoinkäymisistä huolimatta Redditin piensijoittajat eivät luovuta. Joukko Gamestopin osakkeenomistajia haastoi Robinhoodin oikeuteen sopimusrikkomuksesta.

Mistä tässä oikeasti on kyse?

Wall Streetin sijoittajille Redditin piensijoittajilla ei normaalisti ole mitään merkitystä. Kun piensijoittajat huomasivat, miten hedgerahastot aggressiivisesti shorttasivat Gamestopia, he eivät käyttäneet hyväksee sisäpiiri tietoa vaan kaikki oli täysi julkista.

Sean Davis The Federalist-sivustolla kirjoittaa:

“Wall Streetillä on pitkä ja hyvin dokumentoitu historia shorttaajien armottomasta murskaamisesta. Kyse on paikallisesta ajanvietteestä. Kysy vaikka David Einhornilta, joka kirjoitti kokonaisen kirjan toimialan yrityksitä tuhota hänet, koska hän shorttasi erästä pankkia, jonka lainoista suuri osa oli pelkkää roskaa eikä niitä koskaan maksettaisi takaisin.”

Redditin piensijoittajat eivät siis tehneet mitään, johon Wall Streetin suuret pelurit itse eivät olisi aiemmin syyllistyneet. Piensijoittajien ongelma oli se, että he eivät edusta Wall Streetin eliittiä, rusettikaulaporukkaa, jotka erinomaisessa fiksuudessaan tuhosivat vuonna 2008 sekä asuntomarkkinat että koko maailman talouden.

Pakottamalla hyvä tulee

 

Yksi hämmentävimmistä asioista Yhdysvaltojen presidentinvaalissa oli se, että ihmiset käytännössä pakotettiin uskomaan, että Joe Biden valittiin rehellisesti Yhdysvaltojen presidentiksi. Capitolin valtauksen jälkeen vaalien rehellisyyden epäily muuttui vaaralliseksi. Jopa konservatiivisia radio-ohjelmia tuottava Cumulus kielsi talk show -isäntiään väittämästä, että vaalit eivät vielä ole ohi. Sisällöstä vastaava  johtaja Brian Phillips vielä lisäsi:

”Vaalit ovat ratkenneet eikä ole olemassa mitään hyväksyttäviä vaihtoehtoisia polkuja.”

Phillips myös totesi, että jos työntekijä ei noudata tätä vaatimusta, hän saa välittömästi potkut. Cumulus Media omistaa yli 400 radioasemaa Yhdysvalloissa ja sen palkkalistoilta löytyy johtavista talk show -isännistä Mark Levin, Ben Shapiro ja Dan Bongino.

Suuryritykset kuten Marriot International ja Blue Cross Blue Shield olivat ilmoittaneet lopettavansa lahjoitukset republikaaniehdokkaille, jotka vastustavat vaalituloksia Capitolin mellakan jälkeen.

Toki on selvää, että pakottamalla voidaan tukkia ihmisten suut mutta sen avulla todellinen mielipide tuskin muuttuu.

Twitterissä törmäsin James Lindsayn twiittiketjuun, jossa tämä kuvaa ihmisten pakottamista tiettyyn totuuteen ”diskurssisuunnitteluksi” (discourse engineering). Capitolin jälkene demokraatit ja valtamedia loivat Capitolin mellakoista kuvan ”vallankaappausyrityksenä” ja kapinana laillista esivaltaa vastaan. Kapinakenraalina oli istuvat presidentti Donald Trump, joka väitetysti kiihotti ihmisiä tunkeutumaan kongressin tiloihin. Todellisuudessa mellakoitsijat olivat menneet sisälle, ennen kuin Trump ehti aloittaa puheensa.

Sisään päässeillä mellakoitsijoilla ei sitä paitsi ollut mitään mahdollisuutta estää vaalituloksen sertifiointia, joka olisi hyvinkin voitu hoitaa jälkikäteen ilman ongelmia. Kummelin sketsihahmoja muistuttavat mellakoitsijat eivät näyttäneet sellaisilta, joilla olisi ollut edellytyksiä vaalituloksen kääntämiseen, vaikka he näin olisivatkin ehkä halunneet. Todellisuudessa mielenosoitus lähti järjestäjien ja poliisien käsistä.

Toki mellakointiin osallistuneet pitää tarvittaessa tuomita oikeudessa, mutta niin pitää myös ne, jotka viimeisen noin vuoden aikana ovat muualla Yhdysvalloissa osallistuneet mellakointiin ja ryöstelyyn. Näitä Black Lives Matter- ja Antifa-järjestön edustajia kohdeltiin huomiota herättävän helläkätisesti. Jopa Bidenin varapresidentiksi valittu Kamala Harris oli mukana maksamassa mellakoitsijoiden takuita. Kuitenkin oikeuden pitäisi olla sokea tekijöiden taustalle. Jos se ei sitä ole, kyse ei ole oikeudesta ensinkään. Nyt Trumpin puolesta mellakoineet saavat rangaistuksen ja jopa ylimääräisiä epävirallisia rangaistuksia, kun taas viimeisen vuoden aikana mellakoineet ja ryöstelleet selviävät kuin koira veräjästä.

Nyt ollaan edetty jo niin pitkälle, että konservatiiveja kutsutaan kapinallisiksi ja kotimaisiksi terroristeiksi.

Lindsay pitää uskoa diskurssisuunnitteluun vaarallisena erityisesti silloin, kun kuvitellaan, että sitä voi tehostaa lisäämällä voimaa ja pakottamista. Tässä vaiheessa ollaan vaarallisella tiellä kohti julmuuksia ja totalitarismia. Lindsay on kirjoittanut keinotekoisesti konstruoiduista pseudotodellisuuksista, joiden ylläpitäminen pakkokeinoin muodostaa totalitarismin ytimen. Tästä taas itselleni tulee heti mieleen sitaatti Alexandr Solzhenitsynilta:

”Väkivallan voi kätkeä vain valheella ja valhetta voi pitää yllä vain väkivallalla.”

Se, että Biden voitti vaalit rehellisesti, on pakotettu totuus. Vaalien rehellisyyttä ei ole tutkittu eikä väitteitä väärinkäytöksistä saatu testata oikeudessa. Tämä ei tarkoita, että vaalit olisivat olleet rehelliset. Valtamedialla oli merkittävä rooli tiedon pakottamisessa, kun se kieltäytyi näkemästä merkkejä vilpistä ja väitti, että mitään todisteita vilpistä ei ole.

Myös sosiaalisen median yhtiöt yrittivät pakottaa ihmiset uskomaan tiettyihin asioihin. Ennen vaaleja Twitter sensuroi väitteet Hunter Bidenin laptopin sisällöstä. Koko amerikkalainen valtamedia vaikeni laptopista ja kutsui lopulta paikalle entisiä tiedustelualan ihmisiä kertomaan, että Hunter Bidenin laptop oli ”venäläistä disinformaatiota”.

Vaalien jälkeen Twitter lisäsi kaikkiin vaalitulosta epäileviin viesteihin tekstin ”This information is disputed” ja lisäsi vielä linkin ”faktantarkistukseen”, jossa mm. korostettiin postiäänestyksen luotettavuutta.

Trumpistit uudelleenkoulutukseen

Melkein välittömästi sen jälkeen, kun Bidenin voitto alkoi näyttää todennäköisellä, mediassa alkoi esiintyä vaatimuksia Trumpin kannattajien ”uudelleenohjelmoinnista”. Äskettäin Project Veritas paljasti, että entinen amerikkalaisen julkisen palvelun tv-yhtiö PBS:n lakimies Michael Beller vaati Trumpin kannattajien lasten sijoittamista uudelleenkoulutusleireille.

Pulitzer-palkinnon historiiaa vääristelevästä 1619-projektista voittanut Nikole Hannah-Jones sanoi, että 74 miljoonaa amerikkalaista pitää rangaista Trumpin äänestämisestä vuonna 2020 osana ”uudelleenohjelmointia”.

MSNBC-tv-yhtiön Eugene Robinson kysyi Hannah-Jonesilta, kuinka media ja sosiaalinen eliitti parhaiten voisivat ohjelmoida miljoonat lähes pelkästään valkoihoiset amerikkalaiset, jotka äänestivät Trumpia, koska he ovat selkeästi osa ”kulttia”.

Hannah-Jones vastasi epämääräisellä kehotuksella katsoa ”historiaa” ja julisti, että äänestyskäyttäytymisellä täytyy olla seurauksia. Hän myös kieltäytyi hyväksymästä nopeaa sovintoa vasemmiston ja oikeiston välillä. Ns. journalisti maalasi republikaaneista leveällä pensselillä kuvan, jossa Capitolin mellakoitsijoita ei eroteltu niistä, jotka äänestivtä Trumpia tämän poliittisen ohjelman takia.

Hannah-Jonesin ainoa selitys Trumpin äänestämiselle oli se, että ”valkoinen työvoima” äänesti Trumpin politiikan puolesta, jotta he pysyisivät voimakkaampina kuin muslimit, latinot ja mustat amerikkalaiset. Keksimällä puhtaasti rasistiset motiivit poliittisille vihollisilleen, Hannah-Jones sanoi, että jokainen Trumpia äänestänyt republikaani ansaitsee rangaistuksen, ennen kuin heidät päästetään sivistyneeseen yhteiskuntaan tai annetaan heille mahdollisuus sovintoon.

Monien mielestä Hannah-Jonesin ihmisten ”uudelleenohjelmointia” poliittisten mielipiteiden perusteella koskevat kommentit muistuttavat pelottavalla tavalla brutaalien diktatuurien kuten kommunistisen Kiinan uudelleenkoulutusleireistä.

Korjaus 13.1.2021  Artikkelin alkupuolella linkitetty Forbesin uutinen on valeuutinen eikä pidä paikkaansa. Dan Bongino ei ole Cumuluksen palveluksessa vaan Cumulus toimii hänen myyntiyhtiönään. Lisäksi mitään käskyä välttää presidentinvaalin rehellisyyteen liittyvää kommentointia ei ole annettu. Sama uutinen on julkaistu muuallakin valtamediassa, mutta se ei ole totta. Tämän blogikirjoituksen kannalta ei ole suurta merkitystä, onko kyseinen uutinen valetta vai ei.