Sillisalaattia - osa I

En ole lopettamassa blogia, mutta muiden kiireiden takia sen päivittäminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt kuitenkin lopetan kirjoitustauon toistaiseksi ja yritän päästä takaisin viikottaiseen kirjoitustahtiin.

Sananvapaus

Vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade tekee Twitterissä taitavaa ja purevaa satiiria poliittisen poliisin vihapuhejahdista. Välillä todellisuus muuttuu niin absurdiksi, että Vihapuhepoliisilla on vaikeuksia pysytellä mukana.

Helsingin poliisi tiedotti äskettäin palkanneensa uudeksi nettipoliisiksi ylikonstaapeli Teemu Hokkasen, jonka tehtävänä on puuttua nettirikoksiin ja korjata somessa esiintyvää väärää tietoa. Hokkanen totesi pontevasti:

” Samalla tavalla kuin poliisi pyrkii olemaan kaupungilla läsnä siellä missä tapahtuu ja poliisia tarvitaan, pyrkii poliisi olemaan myös verkossa siellä missä tarvitaan ‒ opastaen ja ennaltaehkäisten rikosten ja häiriöiden syntymistä. Näin toimitaan myös vihapuheen kohdalla.”

Tätä ei olisi vielä muutama vuosi sitten pystynyt kukaan keksimään omasta päästään. Uuden nettipoliisin ja parodiapoliisi Keijo Kaarisateen twiittauksia on vaikea erottaa toisistaan. On mieletöntä verrata oikean poliisin kenttätyötä ja nettipoliisin toimintaa keskenään ja kuvitella, että nettipoliisin toiminta olisi samalla tavalla normaalia kuin ihmisten keskuudessa tapahtuva järjestyksenvalvonta.

Hyvin nopeasti selvisi, että Hokkanen oli edellisissä Eduskuntavaaleissa vihreiden ehdokkaana. Polpo on siis olemassa ja sen tehtävä on valvoa postmodernia käsitystä sananvapaudesta, jonka mukaan sanomisen vapaus on riippuvainen sanojan viiteryhmästä. Twiitissään Hokkanen totesi, että kiihottamislait on ensisijaisesti määritelty vähemmistöjen suojaksi ja perusteli tätä väitettään hallituksen esityksellä, joka annettiin vuonna 2010 eli edellisellä kerralla, kun illmanistista sananvapauskäytäntöä kiristettiin.

Itse olen seurannut ”sananvapausrikoksia” vähän yli 10 vuotta. Alkuaikoina kävi jo varhain selväksi, että laki ja sen soveltaminen loukkaavat kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Teon rangaistavuus on riippuvainen sekä loukkaajan viiteryhmästä että kansanryhmästä, jota vastaan kiihotetaan. Laki ei ole sama kaikille, vaikka monet edelleen uskovat näin.

Samalla tavalla pykälä uskonrauhan rikkomisesta on tarkoitettu islamin suojeluun arvostelulta. Syynä tähän on muslimien muita uskonnollisia ryhmiä korkeampi väkivaltapotentiaali. Lain olemassaolo ja soveltaminen antavat ymmärtää, että islamin arvostelija on syyllinen muslimien väkivaltaisiin tekoihin. Tämä on juuri se, mihin Muslimiveljeskunta peitejärjestöineen pyrkii. Suomessa asia on saatu läpi viranomaisten ja poliittisten päättäjien yhteistyöllä lähes ilman minkäänlaista muslimien taholta tullutta painostusta ja suostuttelua.

Laajamittainen muslimien maahanmuutto lisää turvattomuutta ja väkivallan uhkaa. Virallisen Suomen edustajat kääntävät kuitenkin asiat päälaelleen syyttämällä tästä uhasta kantaväestön edustajia, jotka puhuvat pahaa islamista ja muslimeista. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki pari viikkoa sitten juuri näin ja syytti ”rasisteja” terrorismin ruokkimisesta. Tässä parhaita paloja:

” Syrjään sysätty ihminen katkeroituu helposti ja on altis kohde väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjille. Siitä ei hyvää seuraa.”

Luonnollisesti viranomaiset tekevät erittäin vähän ääriliikkeiden toiminnan estämiseksi ja ääriliikkeiden taustaideologian analysoimiseksi. Itse asiassa kaikkialla länsimaissa on lähes mahdotonta käsitellä islamilaista terrorismia ja sen taustalla vaikuttavaa islamilaista ylivaltaideologiaa ja sen Koraaniin, profeetan esimerkkiin ja islamin muihin pyhiin kirjoituksiin perustuvaa oikeutusta.

Sen sijaan niistä, jotka syyttävät ”radikalisoitumisesta” islamofobiaa tai ”rasisteja”, ei ole puutetta. Tällaiset ihmiset kuitenkin keskittyvät toissijaiseen ongelmaan ja unohtavat täysin ensisijaisen eli kasvavan muslimiväestön seurauksena lisääntyvän rikollisuuden, terrorismin ja turvattomuuden.

” Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.”

Tässäkin oletetaan liian paljon. Toiviainen ei monien muiden kaltaistensa tavoin ymmärrä, miksi ihmiset ovat vihaisia vallanpitäjille. He ovat vihaisia siksi, että vallanpitäjät ovat sallineet muslimien massamaahanmuuton ja kääntäneet selkänsä niille, jotka kärsivät tämän seurauksista. Monikulttuurin seuraukset näkyvät pahiten kaikkein köyhimpien suomalaisten arjessa. Varakkaammat taas joutuvat korkeiden verojen kautta maksamaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seuraukset. Syksyn 2015 maahanmuuttovyöryn kustannukset ovat olleet miljardiluokkaa ja kasvavat edelleen, kunhan perheenyhdistämisautomaatti toden teolla käynnistyy.

Kansalaismielipide eri Euroopan maissa kannattaa muslimien maahanmuuton lopettamista kokonaan. Englantilaisen Chatham  Housen tutkimuksen tulokset puhuvat selkeää kieltä ja ovat yhtä selkeästi ristiriidassa eurooppalaisen poliittisen eliitin tavoitteiden kanssa.

Lopuksi Toiviainen päästää suustaan todellisen pökäleen:

” Yhteiskunnastamme ulos pelattuja ihmisiä on helppo manipuloida ja houkutella mukaan ääriliikkeisiin. Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät.”

Islamilaisista maista tulevat huonosti koulutetut ja usein lukutaidottomat maahanmuuttajat ajautuvat suurelta osin sosiaalisektorin asiakkaiksi ja heidän työllistymisedellytyksensä ovat heikot. Tästä ei voi syyttää vihapuhujia vaan sitä yhteiskuntaa, joka sallii yhteiskunnalle haitallisen maahanmuuton. Ns. vihapuhe on vain reagointia päättäjien hölmöilyyn eikä ongelma itsessään. Poliittinen eliitti tekee siitä ongelman, koska virheiden myöntäminen on sille liian vaikeaa.

New York, New York

Meidän tulisi olla kilttejä muslimeille, jotta he eivät radikalisoidu. Näin itseään moraalisesti muita parempina ihmisinä pitävät suvaitsevaiset meille kertovat. Mitä tapahtuu, jos yritämme olla kilttejä muslimeille?

Äskettäin New Yorkin Manhattanilla Uzbekistanista kotoisin oleva laillinen maahanmuuttaja nimeltään Sayfullo Saipov ajoi lavakuorma-autolla pyörätiellä kävelevien ihmisten päälle. Kahdeksan ihmistä kuoli ja tusinan verran loukkaantui.

Tekijä kajautti ilmoille perinteisen muslimien taisteluhuudon ”Allahu akbar”. Hän oli myös ISIS:in kannattaja ja ”radikalisoitunut” Yhdysvalloissa.

Virallisessa suvaitsevaisessa liturgiassa Allahu akbar on vain muslimien rukouksissa käytetty lausahdus tai yleinen kiitollisuuden osoitus. Voi se olla näitäkin. Kirjaimellisesti Allahu akbar kääntyy muotoon ”Allah on suurempi.”

Suurempi kuin mikä? No, tietysti suurempi kuin vääräuskoisten jumala. Vaikka lausetta yritetään selittää viattomaksi, se on historiallisesti aina ollut muslimien taisteluhuuto sodassa vääräuskoisia vastaan.

Kysymys kuuluukin, tuleeko meidän muslimien mieliksi teeskennellä, että Allahu akbar on vain nöyryyden osoitus mahtavan Allahin edessä vai tunnustaa lauseen perimmäinen islamin ylivaltaa korostava merkitys.

Nykyinen New Yorkin pormestari Bill de Blasio on vasemmistolainen. Hän lausui terrori-iskun jälkimainingeissa:

”Viimeinen asia, joka meidän pitäisi tehdä, on pyrkiä syyttämään asiasta kokonaisia ihmisjoukkoja, uskontoja tai kansakuntia. Se vain pahentaa tilannetta.”

Eli meidän pitää edelleen teeskennellä, että islam on pohjimmiltaan rauhan uskonto ja vain pieni vähemmistö on terroristeja. Meidän ei pidä keskustella, mistä islamilaisessa terrorismissa todellisuudessa on kyse.

Ehkä kuitenkin kannattaisi tunnustaa, että ongelma on islamilainen terrorismi. Kyseessä on uskonnollisesti perusteltu väkivalta, jota käytetään Allahin, Koraanin ja islamille määrätyn kohtalon nimissä.

Olemme tekemisissä islamilaisen ylivaltaideologian kanssa. Kun tämä tunnustetaan, voidaan miettiä, ketä siitä voidaan syyttää.

Terrori-iskun jälkeen kävi ilmi, että terroristi kävi palvomassa Allahia New Jerseyn Patersonissa sijaitsevassa moskeijassa.

Lyhyen aikaa 9/11-terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset viranomaiset pyrkivät valvomaan radikaalia islamia saarnaavia moskeijoita. Patersonin moskeija oli yksi New Yorkin poliisin harjoittaman valvonnan kohteista. Valvonta kuitenkin herätti vastustusta, koska sen väitettiin loukkaavan muslimien kansalaisoikeuksia. Niinpä se lopetettiin ja lopetuksesta vastasi suvaitsevaisuutta saarnaava pormestari Bill de Blasio.

Poliittinen vasemmisto haluaa miellyttää muslimeja, koska muuten nämä saattavat ”radikalisoitua”. Siksi poliittinen vasemmisto estää radikaalia islamia saarnaavien valvonnan, koska se ärsyttää muslimeja. Tämän seurauksena radikaalin islamin leviämistä ei estä kukaan. Sillä ei ole väliä, koska radikaalien muslimien tekemistä terroriteoista voidaan aina syyttää islamofobiaa ja vihapuhetta.

Miksi Jari Taposen toiminta ansaitsee huomiota?

Valtamedia yrittää sepittää tarinaa, jonka mukaan ylikomisario Jari Taponen olisi joutunut ”ansoitetuksi” ja täten informaatiovaikuttamisen uhriksi. Toinen tarina, jota valtamedian kaikkein pölkkypäisimmät edustajat levittävät on se, että kyseessä on hyökkäys koko poliisi-instituutiota vastaan. Kummatkin väitteet ovat yksiselitteisesti vääriä.

Taposen töräys tapahtui Twitterissä ja kyseinen Twitter-keskustelu on kuvakaappauksena nähtävillä Suomen Uutisten sivuilla. Twitter on sosiaalinen media ja siellä kukaan ei masinoi ketään vaan ilmiöt syntyvät spontaanisti, kun pöyristyttävä twiitti leviää laajemmalle. Taponen töppäsi, ei ymmärtänyt, miksi töppäsi ja jatkoi oman kuoppansa kaivamista twiittailemalla lisää päättömyyksiä. Jos sosiaalisessa mediassa mokaa, se kannattaa heti tunnustaa, koska muutoin tulos on nähdyn kaltainen.

Taponen ei ole yhtä kuin poliisi-instituutio eivätkä parodiapoliisit pilkkaa poliisia vaan eräiden yksittäisten poliisien käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Monet ovat lisäksi närkästyneitä siitä, että poliisi saa kymmeniä uusia vakansseja pelkästään ”vihapuheen” kyttäämiseen internetissä samalla, kun poliisin varsinainen toiminta kärsii henkilöstövajauksesta. Minustakin ”vihapuheen” torjunta kuuluu enemmän DDR:n kaltaisiin totalitaristisiin diktatuureihin kuin vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi vihapuheen torjunta on tuomittu epäonnistumaan varsinkin tavalla, jota parodiapoliisien esikuvat ylikomisariot Huhtela ja Taponen edustavat.

Karjalaisen kolumnisti Juha ”Rysky” Riiheläinen antaa ymmärtää, että ”vihapuheen” metsästyksessä ei sinänsä ole mitään ongelmaa ja että kyse on ”informaatiovaikuttamisesta”. Ryskyn kohdalla voi sanoa, että kyse on puhtaasti käsitteen ”informaatiovaikuttaminen” tarkoitushakuisesta väärinkäytöstä. Kyseessä oli sosiaaliselle medialle tyypillinen ilmiö, joka kasvaa ensin hallitsemattomasti, kunnes se melko nopeasti hiipuu.

#Polpo

Vihapuhetta kyttäävistä poliiseista käytetään leikkimielistä pilkkanimitystä Polpo eli poliittinen poliisi. Kyseinen nimitys ilmeisesti ärsyttää mielipidekontrollia halajavia ryskyriiheläisiä. Totalitaristisissa kommunistidiktatuureissa oli (ja on edelleen) salainen poliisi, jonka tärkein tehtävä oli seurata omien kansalaisten puheita. Pisimmälle omien kansalaisten kyttääminen vietiin entisessä DDR:ssä, jossa paikallinen poliittinen poliisi eli Stasi piti kansiota lähes 6 miljoonasta kansalaisestaan. Stasilla oli 90 000 täysipäiväistä työntekijää ja sen lisäksi 170 000 täysipäiväistä epävirallista yhteyshenkilöä. Yhdessä nämä muodostivat noin kaksi prosenttia DDR:n väestöstä.

Suomalaisen ”Polpon” tärkein tehtävä on seurata ihmisten mielipiteitä internetissä ja tehdä tarvittaessa rikosilmoitus, josta mahdollisesti suoritetaan esitutkinta. Toiminta sinänsä ei poikkea Stasin toiminnasta muutoin kuin käytettävän teknologian suhteen. 50 lisätyöntekijää ei ole Stasin henkilöstömäärään verrattuna paljon eivätkä ”vihapuheesta” saatavat rangaistukset ole erityisen kovia kommunistidiktatuureihin verrattuna. Eli suomalaisen Polpon toiminta edustaa enemmänkin pehmototalitarismia. Tästä kertoo myös se, että ”Polpoa” uskalletaan ainakin toistaiseksi satirisoida. 

Rysky Riiheläinen toteaa parodiatileistä seuraavaa:

” Parodiointi näillä tileillä ei ole mitään reinikaistyyppistä, lämmintä naljailua…”

Ei se olekaan, koska kyseessä ei ole parodia vaan satiiri, joka ei välttämättä käsittele kohdettaan hyväntahtoisesti. Huhtelaa ja Taposta ei voi parodioida, koska he tekevät sen itse.

Taponen virkatehtävissä

Yksittäisen henkilönä ja poliisina Taponen ei ole merkittävä. Sen sijaan sillä, mitä hän edustaa, on merkitystä. Taponen työskentelee rikoksia ennalta ehkäisevässä työssä ja hän on julkisissa esiintymisissään esittänyt rikoksentekijät yhteiskunnan uhreina erityisesti, jos he edustavat jotakin haavoittuvassa asemassa olevaa vähemmistöryhmää.

Ehkä juuri tästä syystä Taposesta on tullut median lemmikki. Edellisessä kirjoituksessani jäi mainitsematta vielä yksi episodi, joka ei ainakaan parantanut kuvaa Taposesta. Taposen johdolla nimittäin hajotettiin Rautatientorilla Suomi Ensin -liikkeen mielenosoitus. Hajottamisen yhteydessä käytettiin joidenkin mielestä kohtuuttomia voimakeinoja.

Lisäksi hajottamisen yhteydessä ei vielä tiedetty, että myös laittomasti maassa oleskelevien mielenosoitus hajotettaisiin seuraavana päivänä.

Olen itsekin sitä mieltä, että molempien mielenosoitusten annettiin jatkua liian pitkään ja koko touhu muuttui ajan mittaan irvokkaaksi farssiksi. Kaikkein hämmästyttävintä oli kuitenkin Taposen lausunto Suomi Ensin -leirin hajottamisen jälkeen:

” Mielenosoittajien epäillään syyllistyneen useisiin ohikulkijoiden pahoinpitelyihin Rautatientorilla. Niitä on tapahtunut toki aiemminkin, mutta nyt viikonloppuna on kolme eri tapausta, jossa mielenosoittajat pahoinpitelivät sivullisia.”

Tähän päivään mennessä noista Taposen väittämistä pahoinpitelyistä ei ole nostettu ainuttakaan syytettä. Pahoinpitelyjen yksityiskohdista ei myöskään tiedetä Taposen ja Suomi Ensin -liikkeen edustajien lausuntoja enempää. Hajottamisen yhteydessä Taponen myös kommentoi laittomasti maassa oleskelevien leiriä:

” Kaikki on mennyt heidän kanssaan rauhallisesti, eivätkä he ole aiheuttaneet ympäristölle haittaa.”

Ilmeisesti poliisin virkatoimien aktiivinen häirintä, johon laittomasti maassa oleskelevien mielenosoituksen puuhanainen näkyvästi osallistui ei ollut Taposen mielestä häiritsevää.

Tapa, jolla Taponen suhtautui vastakkaisten ryhmien mielenosoituksiin, loukkaa ainakin minun oikeustajua. Taponen otti toiminnallaan poliittista kantaa eikä toiminut neutraalilla tavalla.

Yleisemmin vasemmistolaisen identiteettipolitiikan omaksuminen ja poliittinen korrektius heikentävät poliisin kykyä selvittää rikoksia erityisesti silloin, kun rikollinen edustaa vasemmistolaisen ideologian mukaista haavoittuvassa asemassa olevaa vähemmistöryhmää.

Sen sijaan identiteettipolitiikan omaksunut poliisi suhtautuu erityisen tiukasti ”vihapuheeseen” eli kansalaisten närkästykseen tiettyjen väestöryhmien korkeasta rikollisuuden asteesta. Suomessa tämä on vasta tapahtumassa mutta sama on toteutunut jo aiemmin monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussaan meitä pitemmälle ehtineissä Länsi-Euroopan maissa.

Pahimmillaan poliittinen korrektius halvaannuttaa poliisin toiminnan kokonaan. Näin kävi useissa Britannian kaupungeissa, kun enimmäkseen pakistanilaista alkuperää olevat taksikuskit värväsivät nuoria tyttöjä prostituutioon ja pyörittivät paritusrinkiä vuosikaudet ilman, että viranomaiset puuttuivat asiaan.

Valtamedian rooli

Valtamedialla on oma roolinsa niin Taposen kohdalla kuin yleisemmin. Uuden Suomen toimittaja ja tuottaja Minna Karkkola kommentoi Taposen tapausta otsikolla ”Poliisi rysähti maahanmuuttokriitikkojen epäilyttävään ansaan”.

Valtamedian sepitteen mukaan kyseessä oli ansa eikä ajoittain tapahtuva ”somepöyristyminen”. Karkkola pitää yllä samaa sepitettä. Lisäksi Karkkola harrastaa ”vastuulliselle medialle” tyypillistä omakehua ja kilpailijoiden halventamista:

” Päin mäntyä journalismin näkökulmasta täräytti myös Suomen Uutiset, joka ei muuten kuulu 

 Julkisen sanan neuvostoon (JSN), eikä siten ole sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita kuten muu suomalainen media puoluelehtiä myöten.”

Vetoaminen JSN:n jäsenyyteen on yleistynyt viime aikoina erityisesti silloin, kun valtamedia joutuu kritiikin kohteeksi. JSN on paperitiikeri, jonka sääntöihin sitoutumisella ei ole niin suurta merkitystä kuin valtamedia omakehussaan antaa ymmärtää. Seuraavassa taas aliarvioidaan lukijoita:

” Tavallinen some-käyttäjä tai uutiskuluttaja tuskin kuitenkaan tajuaa tätä, vaan lukee tekstiä kuin journalistisin pelisäännöin rakennettua uutista.”

MV-lehteä ei lueta sen takia, että sen uutistenhankinta olisi erityisen hyvällä tasolla. Vaihtoehtomedia ei ainakaan toistaiseksi kykene kilpailemaan valtamedian kanssa uutisten hankinnassa. Sen sijaan vaihtoehtomedia pystyy ajoittain osoittamaan, mitä asioita valtamedia jättää tietoisesti kertomatta.

Lisäksi valtamedian mielipidejournalismi eli kolumnit ovat pääsääntöisesti kehnoja ja jopa täysin luokattomia. Ei voi olettaa, että Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella opiskelu pätevöittäisi kaikkien alojen erikoisasiantuntijaksi, vaikka journalistinen omahyväisyys muuta kertoisi. Vaihtoehtomediaa valtamedia kutsuu nykyisin yksiselitteisesti valemediaksi:

” Amerikkalainen valeuutissivusto Infowars tarttui twiittiin.”

Ymmärrän hyvin, että korkeilla kiinteillä kustannuksilla toimivan hiipuvan toimialan edustaja pyrkii säilyttämään työpaikkansa mollaamalla kilpailijoita. Tämä ei kuitenkaan hidasta toimialan murrosta tai paranna tasollisesti heikentyneen valtamedian uskottavuutta.

Viranomaiset ja poliitikot ovat valtamedian armoilla ja joutuvat kumartamaan neljännelle valtiomahdille silloinkin, kun sen edesottamukset eivät perustuisi muuhun kuin toimittajan mielipiteeseen. Toimittajat ovat enimmäkseen vasemmistolaisia ja moralisoivat mielellään. Heidän mielipiteelleen ei pidä asettaa liian suurta arvoa.