Joku Ruotsin asioita
seuraava saattaa muistaa Jim Olssonin, tuon 70-vuotiaan eläkkeellä
olevan kemian dosentin, joka käski
Expressenin journalistia painumaan helvettiin. Olsson oli yksi
niistä Disqus-kommentointipalvelun käyttäjistä, jotka
äärivasemmistolaisen Expo-säätiön tutkimusosasto Researchgruppen
(entinen AFA dokumentation) hakkeroi ja myi Expressenille.
Videolla näkyvä
Expressenin toimittaja tulee kameran kanssa Jim Olssonin kotiovelle
kyselemään, mutta Jim Olsson ei anna journalistille suunvuoroa vaan
käskee tämän painua helvettiin. Jim Olsson on yksityishenkilö,
joka kommentoi Disqus-palvelun kautta eri nettisivustoille, joiden
joukossa on ruotsalaisen valtamedian instansseja.
Jim Olsson ei
tyytynyt kohteluunsa vaan haastoi iltapäivälehti Expressenin
päätoimittaja Thomas Mattssonin oikeuteen. Noin kuukausi sitten
tuomioistuin päätti
asian Expressenin hyväksi ja tuomitsi eläkeläinen Olssonin
maksamaan 650 000 kruunun edestä Expressenin oikeudenkäyntikuluja.
Olssonin
asianajotoimisto De Basso kommentoi tuomiota:
”Tuomio on
ainutlaatuinen, koska oli kiistatonta, että Expressen oli
kirjoittanut Olssonista perättömiä kommenteja, joissa häntä
kuvataan väkivaltaiseksi rasistiksi ja joita Expressen kieltäytyi
kahden vuoden ajan poistamasta.”
Kaiken lisäksi
tuomion perustelut julistettiin salaisiksi, eli niitä ei saada
koskaan tietää. Tuomiosta ei lisäksi saa valittaa.
Kokonaisuudessaan Olssonin oikeudenkäyntikulut olisivat noin
miljoona kruunua, mutta Olssonin asianajotoimisto ei aio periä
mieheltä omia oikeudenkäyntikulujaan.
Tapahtuneen jälkeen
valtamedian on turha yrittää selittää olevansa pienen ihmisen
puolella viranomaisia ja vallanpitäjiä vastaan. Kuten monet
nykyisin jo ymmärtävät, valtamedia on vallanpitäjien puolella,
jos vallanpitäjien maailmankatsomus sopii yhteen valtamedian
vastaavan kanssa.
Valtamedia
noitavainon harjoittajana
Jonkin aikaa sitten
Eskilstuna Kuriren -lehden toimittaja paljasti
”trollitehtaan”, jossa anonyymit trollit soittelevat
toimittajille ja kyselevät asioista, joista nämä ovat
kirjoittaneet. Kyseessä on Granskning Sverige -niminen
kansalaisjournalistiryhmä, joka soittaa toimittajille tai
virkamiehille, esittää heille kysymyksiä ja julkaisee keskustelut
Youtubessa. Eskilstuna Kuriren kuvaa ryhmää seuraavasti:
”Trollitehtaan
nimi on Granskning Sverige ja se on yksi maan parhaiten
organisoiduista oikeistopopulistisen muukalaisvihamielisyyden ja
puhtaan rotuvihan propagandakeskuksista.”
Marttyyriksi
Eskilstuna Kuriren on valinnut Dagens Nyheter -sanomalehden
toimittaja Niclas
Orreniuksen. Tämä oli paljastanut lehdessään pseudonyymi
Julia Caesarin henkilöllisyyden. Tätä ennen hän oli vieraillut
kutsumatta Julia Caesarin kesämökillä ja pyytänyt haastattelua.
Sitä ei kuitenkaan herunut.
Julia Caesar
kirjoitti tapauksen jälkeen blogikirjoituksen,
jossa hän kuvaili omia tuntemuksiaan journalistien
yllätysvierailusta. Normaalin toimittajan tavoin Orrenius ei
hyväksynyt kieltävää vastausta vaan yritti puoliväkisin
tunkeutua mökkiin. He huusivat ja paukuttivat ovea vielä sen
jälkeen, kun se oli suljettu.
Tälle samalle
toimittajalle ei kuitenkaan tuota vaikeuksia esiintyä marttyyrina
silloin, kun joku toinen käyttää samoja keinoja kuin hän itse
toimittajan työssään.
Granskning Sverige
soitti Orreniukselle vähän sen jälkeen, kun tieto hänen
vierailustaan Julia Caesarin kotona oli esitetty julkisuudessa.
Orrenius väittää Granskning
Sverigen soittoja uhkaaviksi ja väittää, että nämä
halusivat vain nähdä hänen kärsivän. Luonnollisesti Orrenius
pitää itseään syyttömänä eikä näe omissa toimintatavoissaan
mitään vikaa.
Luonnollisesti myös
Granskning Sverigessä toimiva henkilö joutui
journalistin yllätysvierailun kohteeksi. Iltapäivälehti oli
lähettänyt paikalle ampuma-aserikoksesta tuomitun Diamant Salihun,
joka tivasi
vierailun isännältä, miksi tämä kirjoittaa pseudonyymillä.
Julia Caesar
kirjoitti pseudonyymin käytön syistä blogikirjoituksessaan:
”Työskentely
pseudonyymillä, jota Expressen kutsuu ”valeidentiteetiksi”, on
ainoa vaihtoehto, jos haluamme välttyä tulemasta julkisesti
häpäistyksi valtamediassa ja jos haluamme pitää työpaikkamme,
välttyä sosiaaliselta leimautumiselta, säilyttää parisuhteemme
ja suhteet ystäviimme ja sukulaisiimme. Pelottavinta kaikista on
joutua AFA:n tai Vallankumouksellisen rintaman pahoinpitelemäksi.
Näiden edustajat lyövät mielellään eri mieltä olevia ja
rikkovat heidän asuntonsa, kun he katsovat sen tarpeelliseksi.”
Julia Caesar on itse
aiemmin sanonut, että hän haluaa pseudonyymillä suojata lapsiaan
ja lastenlapsiaan.
Luonnollisesti
sanomalehtien päätoimittajat katsovat, että heidän harrastamansa
ahdistelu on tärkeää ”demokratian” kannalta. Expressenin Karin
Olsson hurskasteli, kun Julia Caesarin oikea nimi oli paljastunut:
”Kun olemme
paljastaneet, kuka on salanimen Julia Caesar takana, keskustelua
voidaan käydä päivänvalossa. Demokratia voi silloin parhaiten.”
Miksi
journalistit haluavat paljastaa salanimien takana olevat henkilöt?
Ruotsalaisten
journalistien käytös paljastaa mielenkiintoisen pakkomielteen.
Toimittajan täytyy väkisin tietää, kuka kirjoituksen takana on.
Kyse ei ole siitä, mitä nimimerkki kirjoittaa vaan nimimerkin
takana olevasta henkilöstä. Miksi näin on?
Julia
Caesarin mukaan journalistit ovat laumaeläimiä, joiden täytyy
tietää, millä tasolla hierarkiassa itse kukin on. Näin he
asemoivat itsensä ja toiset media-alan hierarkiaan. Uusi tulokas on
aina ensimmäisenä uhka, kunnes hänet hyväksytään osaksi laumaa
Julia Caesar itse on
eläkkeellä oleva entinen Dagens Nyheterin toimittaja. Niinä
vuosina, kun en vielä tiennyt hänen taustastaan mitään, arvelin
hänen olevan entinen toimittaja. Hän kirjoittaa hyvin ja lisäksi
hänellä tuntui olevan sisäpiiritietoa siitä, mitä toimituksissa
tapahtuu. Kun hänen nimensä paljastettiin, tieto oli täysin
merkityksetön eikä sillä ollut todellista merkitystä muille kuin
ammattijournalisteille itselleen.
Palaan vielä
Expressenin päätoimittaja Thomas Mattssonin vapauttavaan tuomioon.
Granskning Sverigen jäsenten ahdistelut tapahtuivat tuomion jälkeen,
eli tuomio antoi Expressenille taas luvan ahdistella tavallisia
ihmisiä ja osoittaa käytännössä, miten journalistit eivät ole
tavallisen kansalaisen vaan itsensä ja valtaeliitin asialla.
Ylen
valheenpaljastaja
Faktantarkistus on
nykyisin muotia niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. On sinänsä
liikuttavaa, kun journalistit kuvittelevat omaavansa täydellisen
kyvyn tarkistaa faktoja ilman ennakkoasenteita. Valitettavasti tämä
luulo ei yleensä ole tiedon väärti.
En olisi
kirjoittanut, mikäli veronmaksajan rahoittaman Ylen sivuilla,
kategorian ”Oppiminen” alla ei olisi Valheenpaljastaja -nimistä
osiota. Siellä Ylen toimittaja ja Vasemmistoliiton aktivisti Johanna
Vehkoo kirjoittaa
Granskning Sverigen tapauksesta. Juttu perustuu Eskilstuna
Kuriren -lehden raporttiin ja siinä mm. kerrotaan, että
”trollitehtaan” puheluita editoidaan rankalla kädellä mutta
luonnollisesti ”unohdetaan” mainita, että toimittajat itse
tekevät jatkuvasti ihan samaa eli valikoivat lainauksia ja tekevät
niistä otsikoita. Tämän toimintatavan väärinkäyttö on yksi
syy, miksi toimittajan ammatin arvostus jatkuvasti putoaa.
Toimittajan tekemällä jutulla ei usein ole paljon tekemistä sen
kanssa, mitä haastateltava oikeasti sanoi.
Vasemmistoaktivisti
Vehkoo yritti kömpelöllä tavalla yhdistää Ruotsin asioista
raportoivan blogisti Paavo Tajukankaan ”trollitehtaaseen” ja
väitti ilmiön olevan rantautumassa myös Suomeen. Tajukangas
osoitti vastineessaan
Vehkoon puhuvan muunneltua totuutta:
”Kun
soitin Vehkoolle, esittelin itseni omalla nimelläni
ja kerroin, että edustan Pt-mediaa ja toimin
freelancer-toimittajana. Lisäksi soitin omasta julkisesta
puhelinnumerostani. Kerroin tekeväni juttua koskien hänen aiempaa
artikkeliaan.”
Vehkoo oli
väittänyt, että Tajukangas olisi esiintynyt väärällä nimellä.
Se siitä valheenpaljastuksesta. Tajukangas oli soittanut Vehkoolle
ja kysynyt, miksi kansalainen.fi -sivusto on leimattu valemediaksi.
Vehkoo lisäksi
väitti Tajukankaan kirjoittelevan ”bloginsa lisäksi kotimaisiin
valemedioihin” liioiteltuja ja vääristeltyjä uutisia Ruotsin
pakolaisista ja maahanmuuttopolitiikasta. Tajukangas vastasi tähän:
”Jokaisella
jutullani on lähde valtamediaan. Joskus voin jättää lähteen
pois, jos vastaava juttu on ollut kaikissa ruotsalaisissa medioissa
jo ennestäänkin. Tällöin lähteellä ei ole enää lisäarvoa.
Jos jokin juttu on muullatavoin poikkeava ja sitä ei löydy
valtamediasta, jutulle on silti olemassa jokin vahvistus.”
Tajukankaan edustama
PT Media on osa jatkuvasti kasvavaa suomalaista vaihtoehtomediaa. Sen
suosio kasvaa jatkuvasti, koska ihmiset haluavat tietää ne osat
uutisista, jotka valtamedia jättää kertomatta. Lisäksi moni
suomalainen on kyllästynyt valtamedian toimittajien
punaviherliberaaliin asenteellisuuteen. Toimittajat eivät raportoi
uutisia vaan esittelevät omia mielipiteitään uutisina ja/tai
suodattavat tapahtumat oman värittyneen maailmankuvansa lävitse.
Tällaista ammattikuntaa ei kukaan tapahtumien taustoista
kiinnostunut tarvitse.



