Päivän yksi suurimmista ja samalla surullisimmista uutisista oli tieto Lars Vilksin kuolemasta. Kahdesta murhayrityksestä selvinnyt taiteilija menehtyi yhdessä kahden henkivartijansa kanssa, kun Vilksiä kuljettanut auto ajautui E4-moottoritiellä Markarydin taajaman kohdalla vastaantulevalle kaistalle ja törmäsi rekkaan.
Poliisi tutkii Vilksin ja kahden poliisin kuolemaa murhana, mutta ainakaan tähän mennessä selvinneistä tiedoista ei voi päätellä, että Vilks olisi tullut tapetuksi tai että kyseessä oli terrori-isku.
Vilks tuli tunnetuksi piirroksistaan, joissa islamin profeettaa muistuttava hahmo esiintyi liikenneympyräkoirana (rondellhund). Luulen, että Vilks halusi taiteellaan puolustaa sananvapautta. Vilks ei ollut mikään islam-kriitikko tai ”äärioikeistolainen” vaan taiteilija, joka halusi piirtää vapaasti ilman pelkoa.
Kun Vilksiltä kysyttiin vuonna 2007, kun liikenneympyräkoirakohu oli kuumimmillaan, että kannattaako pilakuvan takia kuolla, Vilks vastasi yksinkertaisesti, että kyllä kannattaa.
Pilakuvan piirtäminen muutti Lars Vilksin elämän lopullisesti ei hän joutui viettäämään loput elämästään poliisivartioinnissa. Ruotsalainen veronmaksaja kustansi loppuun asti piirtäjälle poliisivartioinnin.
Tämä hieman ihmetytti, koska Ruotsin valtio vuosikymmenet harjoittanut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa, joka on tuonut maahan myös paljon ihmisiä, joiden mielestä Vilksin voisi tekonsa takia tappaa. Osa näistä iloitsi Vilksin kuolemasta avoimesti sosiaalisessa mediassa.
Vaikka Ruotsi on holtittomalla maahanmuuttopolitiikallaan aiheuttanut itse omat ongelmansa, sananvapauden kunnioitus Vilksin tapauksessa on jotenkin ihailtavaa.
Suomessa viranomainen ei nykyisin edes teeskentele kunnioittavansa sananvapautta. Jos Vilks olisi suomalainen, hänet olisi luultavasti raahattu vankilaan. Kun tanskalainen Jyllands Posten aikanaan julkaisi kuuluisat Muhammad-pilakuvat, yksikään suomalainen valtamedian instanssi ei puolustanut sananvapautta. Yksikään lehti ei julkaissut pilakuvia. Ainoa kuvat julkaissut taho eli Suomen Sisu joutui julkaisun takia poliisitutkintaan.
Kun Suomi Matti Vanhasen pääministerikaudella joutui kohtaamaan islamin suvaitsemattomuuden, se teki sen pelon vallassa valmiina uhraamaan tärkeän kansalaisvapauden muslimien lepyttelemiseksi. Ehkä tästä syystä Suomeen vakiintui sananvapauden tulkinta, jonka mukaan se, joka puhuu pahaa islamista tai sen profeetasta, on aina syyllinen. Näin ehkäistään ennalta rikoksia.
Sananvapaus on Suomessa virkamiesten ja valtamedian edustajien jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Koska rohkeus puolustaa kansalaivapauksia puuttuu, pelkuruus sanelee päätösten reunaehdot. Ne, jotka tästä huolimatta kertovat totuuden massamaahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan, ovat jatkuvan valtion taholta tulevan vainon kohteita ja heidän on turha odottaa Suomen valtaeliitillä mitään sympatiaa tai ymmärrystä.
Internetissä törmäsin historiantutkija Herman Lindqvistin sitaattiin, jossa tämä sanoi ruotsalaisten olevan arkoja ja konfliktia pelkääviä. Lisäksi heiltä puuttuu siviilirohkeutta.
Itse olen sitä mieltä, että rohkeuden puute vaivaa laajemminkin länsimaita. Lars Vilksiltä rohkeutta ei puuttunut. Hän oli valmis kuolemaan sananvapauden takia eikä luopunut vapaudestaan edes kahden murhayrityksen jälkeen.
